keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Randomia tubevideojoulua 2021 (ja omat tv-tärppini)

Viime vuoden tubevideojoulu-postauksen jälkeen ajattelin että voisin tehdä vastaavanlaisen jutun ehkä uudestaankin. Siispä viime vuoden tapaan koostan tähän muutaman jouluisen tubevideosuosikin. Meno on edelleen hengeltään random, tosin luulen että tämänkertainen kooste on tasapainoisempi.

***

Aloitan ehkä hieman vähemmän tunnetulla animaatiolla. Suomessa varmaankin kaikki tuntevat Lumiukko-animaatioklassikon (1982), mutta kuinka moni tuntee joulupukkianimaation Father Christmas vuodelta 1991, joka Lumiukon tavoin myös perustuu Raymond Briggsin kirjaan? (Voin paljastaa että minä en tuntenut. Tämä videokin ehti lojua pidemmän aikaa Watch later-listallani.)

En äkkiseltään löytänyt tietoa onko animaatiota esitetty tai julkaistu Suomessa, mutta sen alkuperäisteos, kirja Joulupukki vuodelta 1973 ja jatko-osa Joulupukki kesälomalla (1975) on kuitenkin aikoinaan suomennettu. Noissa kirjoissa ja tässä kyseisessä animaatiossa saadaan hieman toisenlainen näkökulma pukin elämään ja persoonaan. Tällä varsin maanläheisellä pukilla on hieman äksympi puoli ja ukko lähtee lomailemaan ympäri maailmaa palatakseen asianmukaisesti hoitamaan hommansa jouluna. On hitusen harmi jos tätä ei ole koskaan dubattu tai edes esitetty tekstitettynä, mutta toisaalta tätä brittiläisittäin haastelevaa pukkia on hauska kuunnella. Happy blooming christmas to you and all!

*

Nallekarhun joulu (The Teddy Bear's Christmas) on lyhytelokuva vuodelta 1992 ja ehkäpä jonkinlainen esiosa muutamaa vuotta aikaisemmalle lyhärille Nallekarhujen huviretki (1988, ko. leffan voi halutessaan katsastaa tubekanavaltani). Tämä joulupätkä löytyy tubesta myös alkuperäisellä englannin kielellä. Molemmissa lyhäreissä seikkailee Benjamin Bear-niminen nallekarhuhahmo, joka sai vielä oman animaatiosarjansakin 2000-luvun alussa, suomeksi tuo sarja tunnetaan nimellä Benin salainen maailma (2003). Hahmon suomennosnimi on ollut eri joka teoksessa, tässä Nallekarhun joulussa Benjamin on nasevasti Pena. 

Nallekarhut ovat eläviä, mutta niillä on yksi sääntö: ne eivät saa liikkua ihmisten nähden. Kun koira repii perheen tytön kirjeen Joulupukille, Pena, joka tietää tytön toiveen, lähtee toteuttamaan sitä salaa ja kokee seikkailun kaupungilla ja lelukaupassa.

*

Jotain kotimaistakin on ehkä hyvä laittaa. Tiina Halosen luoma Myttö seikkaili eri vuodenaikoja kuvaavassa sarjassa, ja lopuksi oli myös joulujakso. Sen parissa tulee mukava ja rauhallinen fiilis. Animaatio on vuodelta 1989.

***

Viimeistä valitsemaani videota en viitsi upottaa blogiini suoraan, vaan annan siihen ainoastaan linkin, koska minulla on fiilis että se on parempi katsoa ihan YouTubesta, jos sen haluaa katsoa. Tubevideojoulukattaukseni loppukevennyksenä: Hippolaakson tarinoita 30 - joulujakso, jossa päähenkilö Hippopoika saa joululahjaksi tietokoneen ja hommaa itsensä sen avulla hankaluuksiin. 

Hippolaakson tarinoita oli mistäpä muusta kuin Muumilaakson tarinoista ammentanut, nimimerkki Metalsonic3333:n luoma "parodiasarja" jolle tuli naureskeltua paljon sen ilmestyessä vuonna 2010. Tämä joulujakso kertoo oikeastaan aika kuvaavasti käytännön netti- ja YouTube-kulttuurista. En kuitenkaan anna naurutakuuta muille (minulla tunnetusti on hieman vinksahtanut huumorintaju). Sarjassa lienee juttuja jotka eivät välttämättä avaudu kaikille (edes minulle), mutta ehkei se estä nauttimasta. Perheen pienimmille en suosittele, monesta syystä.

***

Tubevideoita on nyt vähemmän kuin viime kerralla, joten lisään tähän jatkoksi muutaman joulun tv-"tärpin". Suosittelen tutkailemaan telkkarin ohjelmatietoja myös itseksenne, sillä en välttämättä ole perillä kaikista mahdollisista hienouksista mitä töllössä pyörii, vaikka syynäänkin ohjelmatietoja melko tarkasti. :D

Pääsiäisenä saatiin kuulla englanninkielistä Muumilaaksoa, ja tänä jouluna vuorostaan sarjan toisen kauden enkkuversio saa Suomen tv-esityksensä. Jaksot esitetään joulu- ja tapaninpäivänä Yle TV2:lla, Areenaan ne tulevat katsottavaksi jo joulupäivän yönä

Lisäksi mainitsen myös (kai jo muutamana aiempana jouluna esitetyn) animaatiolyhärin Suuri karkinpudotuspäivä (2017), koska siinä kuullaan pitkästä aikaa Kaija Kiiskiä ääniroolissa! Lyhäri tulee töllöstä 30.12, mutta on jo nyt katsottavissa Areenassa. (Aiempina kertoina missasin tämän, mutta toissajouluna ehdin kuulla loppua sen verran että höristelin korviani, ja viime jouluna piti katsoa ihan kunnolla. [Olen tämän aiemmin kertonut, mutta Kiiski on oman lapsuuteni rakkaimpia dubbausääniä, ja täytyy sanoa että tuon äänen kuulemisesta tulee vielä aikuisenakin lämmin ja turvallinen olo. :´)]) Varsinainen tarinakin on tässä lyhärissä hyvä ja lämminhenkinen (ja mukavasti byrokratialle irvaileva).

Samaten jo nyt Areenasta löytyy myös aiemmin esitetty Urhea pelastusretki (2019), jossa linnunpoikanen yrittää suojella vielä kuoriutumatonta sisarustaan ja joutuu pelastamaan tämän. Telkkarista pätkä tulee vähän uudenvuoden jälkeen, 3.1. Varoitus: melkein liiallisen söpöyden hyökyaalto! (Tämä animaatio on todella nätti, mutta omasta mielestäni puhedialogi hieman rikkoo sitä. Pätkä olisi täysin katsottava ja tarina ymmärettävissä kokonaan ilman puhettakin!)

Hyvää joulun aikaa kaikille blogia mahdollisesti lukeville!

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Itsekäs jättiläinen

Itsekäs jättiläinen on lyhyt animaatioelokuva, joka on esitetty televisiossa 1980-luvulla ja tuolloin lapsuudenkodissani nauhoitettu kasetille. Tämäkin animaatio on tapaus, jota olen alkanut arvostaa enemmän vasta myöhemmällä iällä, ja kolmisen vuotta sitten jaoin vanhan nauhoitteen YouTubeen (videolla ei ole ollut valtavaa katsojamäärää, mutta siihen nähden se on saanut kivan määrän yläpeukkuja - ne jotka ovat katsoneet, ovat siis myös tykänneet).

Animaatio on mustavalkoinen, ja ilmeisesti siinä on käytetty sekä piirros- että palatekniikkaa. Kestoltaan se on 13 ja puoli minuuttia (omasta nauhoitteestani puuttuvat lopputekstit, ja siksi se on vähän lyhyempi).


Tähän animaatioon liittyy pientä mysteeriä; sen lopussa nimetään tuottajaksi Reiner Film-niminen studio (joka minun korviini kuulostaa saksalaiselta), ja ilmeisesti elokuvan levittäjä on yhdysvaltalainen Weston Woods Studios. Oma videoni on käynyt suttuiseksi, enkä ole saanut selvää elokuvan alun pikkupräntistä, mutta tämän parempilaatuisemman englanninkielisen videon alussa näyttäisi olevan vuosiluku 1971, elleivät silmäni täysin erehdy... (sama vuosiluku on myös videon kuvauksessa.)

Mielenkiintoa lisää se, että Vintage kids' books my kid loves-kirjablogin postauksessa vuodelta 2011 esitellään lastenkirja, jonka kuvitus on hyvin lähellä tätä kyseistä animaatioversiota. Tuo kirja on peräisin vuodelta 1967. Siitä syystä laitan tämän animaation tunnisteeksi "1960-luvun jutut", vaikka animaatio olisikin hieman myöhäisempi... 

Jännää on myös se, että vaikka kyseessä on Weston Woods-tuotanto, siltikään animaatiota ei ole listattu yhtiön nettisivulla olevaan katalogiin... lieneekö tämä animaatio siis joutunut jonkinlaiseen välitilaan ja limboon jossa se ei kuulu kenellekään? (Noh, eipähän ehkä sitten joudu poistetuksi YouTubesta...) (Sivupolulle hyppäys; tuli muuten huomattua tuota Weston Woodsin katalogia selaillessa, että siellähän on useampikin animaatio, jonka YLE on esittänyt telkkarissa lapsuudessani tai ollessani teini-ikäinen. Lisäksi minulle valkeni, että Weston Woods on tuottanut ja tuottaa edelleen nimenomaan hyvin lähdeteos-uskollisia animaatiosovituksia ja ääniversioita tarkasti valikoiduista lastenkirjoista.)

Alkujaan Itsekäs jättiläinen (eng. The Selfish Giant) on irlantilaissyntyisen lehtimies ja kirjailija Oscar Wilden kirjoittama tarina vuodelta 1888. Se on mielestäni kaunis kertomus. En pidä itseäni kovinkaan uskonnollisena ihmisenä, mutta joissakin hengellisesti vivahtavissa tarinoissa ja kertomuksissa on runollisuutta ja kauneutta, jota en kiistä.Tämä tarina on juuri sellainen.

Juoni

Lapsijoukolla on tapana tulla leikkimään aina koulun jälkeen Jättiläisen vehreään puutarhaan.


Se oli suuri, ihastuttava puutarha, jossa oli pehmeä ruohomatto. Siellä täällä kasvoi kauniita kukkia aivan kuin tähtiä taivaalla, ja siellä oli kaksitoista persikkapuuta, jotka keväällä puhkesivat helmenpunaiseen kukkaan antaakseen syksyllä runsaan hedelmäsadon.

(Taas laitan pikkulintuaiheisen kuvan, mutta tykkään niin paljon <3)
Linnut lauloivat persikkapuissa niin kauniisti, että lapset useinkin keskeyttivät leikkinsä niitä paremmin kuullakseen. "Miten hyvä meidän onkaan täällä", lapset huokasivat toisilleen.

Jättiläinen, joka on ollut kauan poissa kotoaan, palaa nyt kotiinsa, ja tyrmistyy nähdessään lapsijoukkion puutarhassaan. 


"Minun puutarhani on minun ikiomani", Jättiläinen sanoi, "sen nyt ymmärtää pikkulapsikin. Enkä suinkaan aio antaa kenenkään muun leikkiä täällä."

Jättiläinen ajaa lapset pois ja rakentaa muurin pihansa ympärille. Lisäksi muuriin kiinnitetään kyltti.

"Läpikulkijat teloitetaan, terveisin Jättiläinen"

 

Lapset surevat ja muistelevat, miten hyvä Jättiläisen puutarhassa oli olla. Lasten poistuttua linnut eivät enää laula, eivätkä kukat kuki siellä. Jättiläisen itsekkäällä teolla on seurauksensa: muurin sisäpuolella alkaa vallita ikuinen talvi, kun sen ulkopuolella vuodenaikojen kierto jatkuu tavallisesti.

Syksy antoi runsaan sadon kaikkialla, paitsi Jättiläisen puutarhassa.

Näin olisi ehkä voinut jatkua ikuisesti, mutta...


Eräänä aamuna Jättiläinen kuuli vuoteeseensa ihanaa musiikkia. Se oli niin sulosointuista, että Jättiläinen arveli itse hänen majesteettinsa musikanttien olevan matkalla linnan ohi.

Itse asiassa se oli vain pikkulintu, joka liverteli ikkunan takana. Jättiläinen ei vain ollut kuullut linnunlaulua niin pitkään aikaan, että se kuulosti maailman ihanimmalta musiikilta sen korvissa.

Eräänä päivänä kevät kuitenkin koittaa jälleen myös Jättiläisen puutarhassa, kun lapset ovat päässeet livahtamaan sinne muuriin sortuneesta raosta. 

Lapset kiipeilevät puissa, jotka puhkeavat ilosta kukkaan, mutta eräs lapsi on niin pieni, ettei pysty kiipeämään puuhun.

Ja Jättiläisen sydän alkoi sulaa. "Miten itsekäs olen ollutkaan", se mietti. "Nyt ymmärrän, miksei kevät halunnut saapua tänne. Autan pojan ylös puuhun, ja lapset saavat leikkiä täällä niin usein kun haluavat."

Kiltiksi muuttunut jättiläinen nostaa lapsen oksalle ja saa tältä kiitokseksi suukon. Jättiläinen ymmärtää aiemman tekonsa vääryyden ja murtaa rakentamansa muurin. 

Tästä lähtien lapset saavat leikkiä Jättiläisen puutarhassa, mutta salaperäinen pienokainen, jonka jätti auttoi puuhun ja josta jätti pitää eniten, on kadonnut. Kukaan lapsijoukosta ei tunne poikaa eikä tiedä, missä tämä asuu, eikä häntä enää nähdä puutarhassa.

Kuluu pitkä aika, ja Jättiläinen on tullut vanhaksi ja heikoksi, mutta yhä lempeämmäksi.

Eräänä talviaamuna Jättiläinen katsoi pukeutuessaan ulos ikkunasta. Se ei enää vihannut talvea, sillä se tiesi, että kevät oli vain lepäämässä ja kukat unessa.

Jättiläistä odottaa puutarhassa yllättävä ja ilahduttava näky. 

Kovasti kaivattu pieni ystävä on palannut ja Jättiläinen rientää tämän luokse, mutta suuttuu nähdessään haavat lapsen käsissä ja jaloissa.

"Kuka on uskaltanut satuttaa sinua! Kerro minulle, niin isken hänet maahan jättiläisten miekallani!"

 "Ei, nämä ovat rakkauden haavoja", lapsi selittää. Jättiläinen polvistuu lapsen edessä, joka on tullut hakemaan häntä.


Lapsi hymyili Jättiläiselle ja sanoi: "Sinä annoit minun kerran leikkiä puutarhassasi. Tänään pääset minun puutarhaani - Paratiisiin."

Aivan lopuksi lapsijoukko löytää Jättiläisen makaamasta puun alta kukkien peitossa.


Animaation suomennoksesta

Animaation suomenkielisenä kertojana lienee Pertti Weckström. Omassa videonauhoitteessani ei ole kreditoitu suomentajaa tai kertojaa, mutta Weckströmin ääni on minulle tuttu ruotsalaisen muumijoulukalenteriohjelman suomenkielisestä versiosta. Weckström on siinäkin kertojana ja täytyy sanoa että pidän tuosta rauhallisesta äänestä ja puhetavasta todella paljon. Samantyylistä kerrontaa tai selostusta saisi olla nykypäivän televisiossakin (muuallakin kuin YLEn suomeksi äänitetyissä dokumenttiohjelmissa).

Katsoin animaation yllälinkatun englanninkielisen version kerran YouTubesta, ja huomasin siitä vivahde-eroja suomenkieliseen. Merkittävimpänä on ehkä loppukohtaus, jossa puhutaan poikalapsen haavoista, mainitsematta niiden olevan naulojen jälkiä. Lisäksi viimeistä loppulausetta on muokattu:

Ja kun lapset iltapäivällä tulivat puutarhaan, he löysivät Jättiläisen uinumassa puun alla valkeiden kukkasten peittämänä. 

Englanninkielisessä jättiläisen koruttomasti kerrotaan vain makaavan kuolleena, kun suomenkielisessä jättiläisen kerrotaan "uinuvan". Pehmennystä, vaikka asiahan on päivänselvä ja kauniisti kuvattu, mutta ehkäpä se on suomentajan mielestä silti ollut niin rankkaa ettei voi sanoa suoraan...