Kun Ani-täti koetti pelata pari Keyn visual novel-peliä

Tekstin loppupuolella sivutaan semisti seksuaalisia teemoja. Sisältö ja kuvasto pidetään kuitenkin suht siivona.

Tämän blogitekstin julkaisemisessa on kestänyt taas kauan. Pelatessani Rewritea alunperin en aavistanut että haluaisin myöhemmin jaaritella siitä blogissani, joten tuolloin pelistä ei tullut otettua ruutukaappauksia, ja jälkikäteen pelin pariin palaaminen pelkästään ruutukaappailun merkeissä on ollut tervanjuontia. :D

Olen aiemmin kertonut eksymisestä unenomaiseen animemaailmaan sekä yleisesti miettinyt pelejä. Muutama katsomani animesarja on perustunut visual novel-tyyppiseen peliin. Tämän genren peleistä minua kiinnosti päästä kokeilemaan Key-nimisen pelistudion Kanon (koska tykkäsin animesarja-versioista) ja Rewrite (koska pelin introvideo on kiinnostava ja animen ensimmäinen tuotantokausi puolestaan niin sekava ettei oikeastaan muuta vaihtoehtoa juonesta perille pääsemiseen ollut. ;P Jostain syystä minulle kehittyi jonkinasteinen pakkomielle vain "päästä selville mistä on kyse", vaikka oikeastaan en ole varma, olinko edes kunnolla kiinnostunut tarinasta, alkuasetelmasta, tai edes mistään hahmosta animeversion pohjalta [en pysty nimeämään mitään selkeää osatekijää]). Kuten olen aiemmin kertonut, animesovitus jäi vaivaamaan, mutta vähäsen tuntuu, että vaikka lopulta pääsinkin asiasta perille pelaamalla, niin en ehkä sitten tullutkaan hullua hurskaammaksi. :D

Kumpaakaan peliä ei ollut käännetty virallisesti englanniksi perehtyessäni niihin, joten pelasin niiden fanikäännökset. Rewritesta on tiettävästi tehty virallinen englanninkielinen julkaisu toissa vuonna.

...

Aloitin Kanonin pelaamisen lopputalvesta 2018. Pelissä on viisi eri tyttöä näihin liittyvine tarinankaarineen. Pelasin niistä alkuun kaksi, mutta sitten jätin kesken. Kun animesarjat katsoneena tiesin, mitä on tulossa, niin sama se. Halusin myös vähäsen säästellä, mitä sitä kiirehtimään.

Rewriten päävalikko.

Kesällä 2018 siirryin Rewriten pariin, kun alkoi kutkutella että mitä jutussa nyt "oikeasti" tapahtuu (animesovituksen ykköskauden katsomisesta oli mennyt reilu vuosi). Pelin läpipelaamiseen menikin kauan, vasta lopputalvesta 2019 alkoi olla selvää. Mutta sittenkään en tiennyt, enkä tiedä vieläkään, oliko pelaaminen vaivan arvoista. Pitkällinen remputus se joka tapauksessa oli, jossei muuta (minulla kun on paljon muutakin tekemistä). :-D

Rewriten jälkeen Kanonin pariin oli kiva palata (siis keväällä 2019), mutta jäljelläolevista kolmesta juonikaarista pelasin taas vain kaksi, ja viimeisen vetelin vasta seuraavana keväänä (2020). (Jos totta puhutaan, minulla olisi itse asiassa vähäsen vielä tehtävää molemmissa peleissä; Kanonista näyttää puuttuvan pari kuvaa grafiikkagalleriasta, ja Rewritessa olisi kai joku läpändeeros-bonus jos jaksaisi säätää.)

Sukupuolten tasa-arvoa Kanonin päähenkilöpojun tapaan.

Vaikka en pelien kohderyhmää olekaan sukupuoleni puolesta, niin en koe erityistä ongelmaa hypätä päähenkilöpojun saappaisiin. Toisaalta nämä jannut ovat aika tyhjänpäiväisiä persoonia. Eroa näillä kahdella on siinä määrin, että Rewriten jäbä yrittää alussa olla joku suuri vitsiniekka ja huumoriveikko, kun Kanonin jäbä on vain kyyninen vekkuli.

Jos on epäselvää, Rewriten jäbä kasuaalisti ja hyväntahtoisesti vitsailee kuukautisista... ei siinä mitään! :D
Tarkoitus lienee hyvä ja olemme onnellisesti nykyajassa, joten suhtaudun tähän positiivisesti! ... tosin tuo viimeisin repla tuossa voisi jonkun mielestä ehkä olla jo vähäsen häirinnän suuntaan...

...mutta silti, pelin ainoa hetki jolloin voin sanoa että olin yhtä hämmentynyt kuin kuvan typy,
koska kävin taas "vaihteeksi" vähän hitaalla ekaa kertaa pelatessani..

Vertailua

Kanonin pelaaminen oli miellyttävämpää kuin Rewriten, vaikka jälkimmäisessä toki on enemmän elämyksellisyyttä ja tekniikka uudenaikaisempaa. Sittenkin olen enemmän kotona Kanonin talvimaisemissa. Pelattavuus oli myös parempaa Kanonissa; ainakin minusta tuntui siltä, että tehtyjen valintojen vaikutukset näkyivät nopeammin. Rewritessa sen sijaan pelin alkupään joutuu remputtamaan melko samanlaisena sen viisi (itse asiassa vain neljä) kertaa ennen kuin juonikaari erkautuu (ja tämän toiston takia jouduin käyttämään jo nähdyn tekstin kelaamistoimintoa, vaikka periaatteessa en olisi halunnut, mutta joitain juttuja ei yksinkertaisesti vaan enää jaksa neljättä-viidettä kertaa!).

Rewriten pelaaminen oli hetkittäin melkeinpä tuskaa ja loppupäässä rupesi tulemaan taisteluväsymys. Ehkäpä olisi ollut hauskempaa, jos olisin "jaksottanut" sen samalla tavoin kuin Kanonin pelaamisen. Tosin siinä tapauksessa olisi mahdollista ja hyvinkin todennäköistä, etten olisi vieläkään pelannut koko peliä läpi tähän päivään mennessä. ;-D Peli on hemmetin pitkä (Kanoniin verrattuna), ja koska olen suht normo täti, jolla ei ole rajattomasti aikaa vuorokaudessa (hyvin usein pelaamiseen oli aikaa ehkä noin tunti päivässä, joskus harvemmin enemmän [monesti nämä pelailutuokiot kyllä uhkasivat venyä...]). Siihen päälle vielä se, että usein pelisession aloittaessani olin jo valmiiksi väsynyt päivän muista duunailuista ja askareista tai mielessä pyörivät jotkin muut asiat, ja keskittymiskyky saattoi olla heikoilla. Pelaamisen hidas etenemistahti on varmasti johtunut osittain myös ihan vain siitä, että (erityisesti väsyneenä) jouduin lukemaan tekstiä pari kertaa uudestaan, enkä aina senkään jälkeen ollut varma, olenko ymmärtänyt lukemani. Tekstihän sinällään näissä peleissä ei siis ole mitenkään monimutkaista ja raskasta. XD (Ja ei tule kuuloonkaan että antaisin tekstin vieriä automaattisesti eteenpäin itsekseen [sellainenkin asetus on olemassa]. Omaan tahtiin eteneminen on parasta ja se klikkailuhan näissä peleissä on se pointti! Eikö?)

Siinä missä Kanonin yhden juonikaaren pelailisi n. kuukaudessa niin Rewriten osalta tuntui että aikaa kului vähintään tuplasti enemmän. Toki; Rewritessa on enemmän tarinaa. Kanon on kuitenkin vuodelta 1999, Rewrite 2011. Eroa on monessa suhteessa, vaikka yksinkertaiset kliksuttelu-tarinapelit kyseessä ovatkin. 

Pelaamiseen ja tunnelmaan saattoi myös vaikuttaa äänimaailma. Kanonin alunperin ilmestyessä ääninäyttely videopeleissä ei kai vielä ollut ihan perusstandardi, siksi pelasinkin pelin mieluusti ilman söpötyttöjen vikinää. Rewritessa taas pelin keskeisimpien hahmojen äänet saa halutessaan säädettyä pois valikosta vaikka heti, mutta sivuhahmojen vasta sen jälkeen, kun nämä on kohdattu itse pelissä. Ensimmäisiä kertoja pelatessa sain parikin ylimääräistä säikähdystä kun yhtäkkiä alkoi kuulua naisvikinää tai äijämörinää. :D Luulen, että tällaisissa peleissä taustamusiikilla on erityinen merkitys tunnelman luomisessa ja pidän molempien pelien musiikeista.

Kanon on deittisimulaatiota muistuttava, melko yksinkertainen peli; tutustutaan tyttöihin ja yritetään muistella ja selvitellä mitä menneisyydessä tapahtuikaan. Se on hauska, unenomainen elämys kuten sen pohjalta tuotetut animeversiotkin (plus autenttinen ysärifiilis). Ehkä siksi pidän siitä enemmän.

Rewritessa taas on kysymys paljosta muustakin, vaikka se alkaakin kepeänä yliluonnollisten mysteerien selvittelynä ja tyttöhahmojen kanssa hengailuna. Oikeastaan hengailu ei edes ole se pääpointti, vaan peli onkin vahvasti toimintapitoinen. Se on jopa vähän itseironinen, kun alkupäässä on paljon hassuttelua sosiaalisista kuvioista ja yllättäen myös peleistä (jälkimmäisen koin pikkuisen ärsyttäväksi, ehkä siksi että en itse ole mikään gamer-tyyppi enkä tunne pelimaailman sanastoa läpikotaisin ja siksi siihen pohjaava huumorikaan ei aina uppoa). :D

Aha, päähenkilöpoju elää jossain pelimaailmassa? (Onneksi tätä ja muita vastaavia juttuja ei ole hirveästi visualisoitu, en nimittäin olisi kauaa jaksanut katsella..)

Suuremmassa mittakaavassa pelin tarinassa on asiaa ja selvää sanomaa ympäristönsuojelun puolesta; ekologiset teemat kasvienhoidosta kierrätykseen, asenteiden muuttamisen pohdiskelusta elämäntapoihin on kirjoitettu suoraan tarinan hahmoihin. Pelin musiikkikappaleetkin ovat suurelti nimetty kasvien ja puutarhasanaston mukaan.

Ei haittaa ollenkaan että lapsosille (tai ketkä peliä nyt pelaavatkaan) opetetaan, että leppäkerttu on raaka petoeläin.

Alun jälkeen Rewrite sitten syvenee ja synkkenee aikamoisiin sfääreihin. Jossain määrin pelissä on kiinnostavaa pohdiskeltavaa filosofisessa mielessä. Merkittävä teema on kahden ideologian vastakkainasettelu. Asetelma vaikuttaa mustavalkoiselta, mutta todellisuudessa ei olekaan sitä. Enempää en viitsikään enkä voi paljastaa spoilaamatta, se on koettava itse. (En myöskään kerro kantaani siihen kumpi pelin ideologia on "parempi".)

Pohjimmiltaan Rewrite on yllättäen aika perinteinen maailmanpelastustarina. Sen tarina pysyi jotenkuten uskottavana, mutta sittenkin pari pientä sivujuttua jäi vaivaamaan... lisäksi, pelin paras puoli oli ehkä se, että kun *spoileri* siinä joutuu kokemaan jonkinmoisen katastrofin (tarinakaaresta riippuen tuhon laajamittaisuus vaihtelee) sen nelisen-viitisen kertaa, niin sen jälkeen ei ainakaan hetkeen pelota tai ahdista tosielämän maailmanloppu-kauhuskenaariot. :-D 

Olisipa tämä hilpeä meno jatkunut vähän pidempään vielä...

Rewriten pelaaminen oli loppujen lopuksi mielenkiintoinen kokemus, ja pidän positiivisena sitä, että tarinan rakenteeseen oli ujutettu ja nivottu yhtenäisyyttä ja punottu juonellinen logiikka siihen, miksi pelin kaikki reitit on pakko ja syytä pelata. Kanonissa sellaista ei ole. Mutta sitten toisaalta Rewritessa tyttöhahmoset ovat melkeinpä toissijaisia kun... noh... viiden juonikaaren jälkeen pelihän ei vielä suinkaan ole lopussa...

Suurin kysymyshän on siis tämä kuvaan (surkeasti) editoimani!

Jos hieman kritisoin niin sanonpa että pienehkö uskottavuusongelma pelissä on muutaman juonikaaren osalta. Tämä ei ole iso *spoileri*; pelin alussa kootaan keskeisten hahmojen ryhmä yhteen, se tuntuu oleelliselta ja tärkeältä. Kuitenkin sitten lopulta tuntuu varsinaisen hahmojuonikaaren erkautuessa, että pelin alkupään tapahtumilla ja hahmoilla ei juuri olekaan väliä. :P Noin pelin keskivaiheilla ryhmä taas merkitsee jotain, mutta vain hetken aikaa, ja aivan pelin loppupäässä palasin taas fiilikseen että eipä kauheasti väliä tainnutkaan olla...

Kanonista löysin suosikkitytön jo animeversiota katsellessa, Rewritesta taas on vaikea sanoa; olen unohtanut täysin mitä aikoinaan pelin alkuvideota katsellessa ennakkoon tunsin tai ajattelin - muistan vain että jotkin hahmot ja tilanteet näyttivät videossa kiinnostavilta, mutta kukaan tai mikään ei kai erityisesti. Animeversion ykköskausi sekoitti kaiken täysin, ja pelatessa... tulee vaan liian suuri surku (tai vaihtoehtoisesti ärsyyntyminen) tyttöhahmoja kohtaan. Eikä asiaa välttämättä auta se, että hahmo tai pari tuntuu jotenkin jostain tutulta...

Melkein kuin kaksi marjaa. Tosin on näillä kahdella typyllä siinä määrin eroa,
 että toista voin sanoa jopa fanittavani, kun taas toista on vaikeaa sietää
(toinen on rasittava kiusankappale, toinen on lähinnä iloinen idiootti).
(Niin ja yhdennäköisyys voi selittyä sillä, että peleissä on ollut sama hahmosuunnittelija. ;D)

Kanon itkettää sekä animena että pelinä. Rewritesta en voi sanoa samaa - kyllä sekin siis on monella tapaa surullinen ja täynnä tragedioita ja riipaisevia tai muuten liikuttavia hetkiä, mutta pelaamisen osalta muistan todella itkeneeni varmasti vain yhdessä kohdassa. Hahmoja, jotka tosiaan tuntuivat lopulta toissijaisilta ja jopa yhdentekeviltä, kohtaan tunsi enemmänkin kaukaista sääliä. Ja täytyy myöntää, että enemmän sitä halusi edelleen vain kovasti "päästä perille" juonesta. Niin että mitä tässä nyt sanoisi... Rewrite tuntuu olevan kilpailua siitä millä hahmolla on traagisin taustatarina (ja mahdollisesti myös kohtalo) ja loppujen lopuksi pelin tyttöhahmot ovat kuin kopioita toisistaan pienillä vivahde-eroilla. Tässä animesovituksen lopputunnarissa itse asiassa kuvittuu hyvin se, miten "samanlaisia" hahmot keskenään ovat kun ne on animoitu yksinään "erikseen" mutta silti "samoihin" kohtauksiin.  

"Pornopelin" "porno" (ja seksismi)

Valehtelisin, jos yrittäisin väittää, että Kanon ei pelinä olisi kiinnostanut siinä olevien seksikohtausten vuoksi. Oikeastaan voin rehellisesti myöntää että se nimenomaan lisäsi kiinnostustani alunperin. :D 

Hm-hm-hm, tjaa-ah... :>

Mutta valitettavasti jouduin tältä osin pettymään. En olisi halunnut, ihan tosi, mutta niin vain kävi. Ensinnäkin seksikohtaukset olivat kuin päälleliimattuja vailla kontekstia (myöhemmin ei mitenkään implikoida että mitään intiimiä olisi tapahtunut). Muuhun tekstiin verraten ne olivat kuin kömpelöitä seksinovellinpätkiä, ja toisekseen... olen aiemmin maininnut Key-pelien animesovitusten puolelta, että tyttöhahmoset ovat varsin haavoittuvaisia. Kun hahmojen haavoittuvuus tulee pelissä ilmi, niin yksinkertaisesti on niin surku olo, että ei siinä kyllä silmät kiiluen odota vaanien että 'pääsispä nussimaan'. :´D Kohtausten ajoitus oli parissa tapauksessa niin järjetön, että minulle tuli suorastaan syyllinen olo, vaikka miten olisin halunnut nauttia tilanteesta muuten. Aika selväksi tuli, että Kanonia ei kannata pelata pornon vuoksi (myöhemmin pelistä on ollut saatavilla versioita joista seksikohtaukset on poistettu, ja ilmeisen tarpeettomia ne ovatkin. Pikkutuhmuudet riittävät). Peliä lienee aikoinaan "myyty seksillä", ja siinä ei ole mitään uutta. Varsin yleisessä tiedossa lienee, että Keyn pelejä pelataan tarinan ja vollotuksen vuoksi. Mikäs siinä, täytyyhän tunteita voida saada purkaa vaikka sitten pelien pelaamisen kautta. Siinä en näe mitään vikaa. 

Ihan hauskoja pelikokemuksia, vaikka en olekaan "kohderyhmää". Hieman tosiaan oudoksun pelien tyttöhahmojen haavoittuvaisuuksia ja tietynlaista "alisteisuutta" pelaaja-poikahahmoa kohtaan (toisaalta eipä se kauheasti yllätä jos ajatellaan vaikkapa enemmän tai vähemmän piilotettua tai rehottavaa seksismiä yms.; aihepiiristä voisi jatkaa yleisesti pohdintaa; ruokkivatko nämä pelit mahdollisesti vääränlaista kuvaa siitä millaisia tytöt ovat tai millaisia tyttöjen tulisi olla. En siitä ainakaan toistaiseksi aio jaaritella, mutta neutraalisti totean, että saa miessukupuolella olla fantasioita tyttöhahmoista ja voi niitä esittää ja "elävöittää" pelien kautta [ja sama tietysti myös toisinpäin naissukupuolella ja poikahahmofantasioilla, tai mitä fantasioita ihmisillä nyt onkaan]. Hetken viihteeksi ja todellisuudesta irrottautumiseksi nämä pelit on tarkoitettu, ihan siinä missä kaunokirjallisuus, elokuvat ja tv-sarjatkin.

Minulla on muuten sama ilme kun syön höyrytettyä parsakaalia ¯ω¯ Vaan en ole animetyttö vaan oikea ihminen. ;D
(Luotan, ettei kukaan ole ihan niin pöpi että ottaisi esim. Bloggerin profiilikuvaani tosissaan...)

(Painotan, että haluan luottaa ihmisten todellisuudentajuun, mutta joskus netissä näkyy hivenen häiritseviä kommentteja, joista en osaa päätellä ovatko ne provoläppää vaiko tosissaan kirjoitettuja... joten lienee parhainta vain sivuuttaa nuo jutut, koska en muutenkaan fandom-kuvioissa ja -yhteisöissä pahemmin pyöri enkä osallistu keskusteluun...)

'Ei huolta Nayuki, olet vain pelihahmo etkä oikea ihminen, joten voit noloilla ihan rauhassa sydämesi kyllyydestä!'

... 

Lopuksi

Luulen, että Kanonin pariin jaksan palata vielä sittenkin kun olen saanut grafiikkagallerian täyteen, mutta Rewriten pelaaminen on vain niin pitkällinen ja uuvuttava suoritus, että hivenen epäilen, tulenko palaamaan sen pariin enää (ehkä jos pelistä olisi olemassa versio josta olisi karsittu vähemmän olennaisia asioita? :P). Rewritessa on hyvääkin, haluaisin ajatella ettei sen pelaaminen ollut ajanhukkaa, haluaisin pitää siitä enemmän, mutta jotkin asiat siinä tökkivät niin pahasti, etten voi nimittää mestariteokseksi. Siihen tulokseen olen kuitenkin tullut, että aion antaa animesovitukselle toisen mahdollisuuden (ja myös viimein katsoa sarjan toisen tuotantokauden). Ja olisihan sellainen lisäosa-peli Rewrite: Harvest festa! olemassa, ymmärtääkseni siinä olisi sitä hengailua ja romanssia, joka varsinaisessa pelissä jäi uupumaan.

Niin... mitä sitten seuraavaksi? Pitäisikö joskus kokeilla pelata jonkin muun kuin Keyn peliä? (Itse asiassa on muutama peli joihin minulla olisi halua tutustua joskus, jos - jälleen kerran - vain olisi aikaa...)