(Tekstiä on täydennetty 8.3.2022. Lisätty tietoa VHS-julkaisuista tekstin loppupään extrakappaleeseen.)
< Edellinen Ponijaaritus #1: Metajaaritus
Seuraava Ponijaaritus #3: My Little Pony Tales - pastelliponien arkista ysärielämää >
Voisin pitkästä aikaa jaaritella ihanista värikkäistä satuhevosista. Tiivistetyn ponihistoriani olen kirjoittanut aiemmin (linkki yllä), joten nyt päästään asiaan eli ponianimaatioihin. Aloitan kronologisesti 1980-luvun animaatiosarjasta My Little Pony('n Friends) (1986-87). (Miksi sarjan nimi on tuollainen outo ja olen laittanut siihen sulkeet, kerron myöhemmin.)
Animaatiosarjan juoni on nopeasti kerrottu: Unelmalaakso-nimisessä paikassa asuvat sateenkaaren väreissä sädehtivät pienhevoset, "pikku ponit", seikkailevat. Kyllä, juoni on käytännössä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä. Eikä oikeastaan enempää kai voi odottaa animaatiolta, jonka perimmäisenä tarkoituksena on (ollut) olla kepeää televisioviihdettä ja mainostaa leluteollisuuden alaista tuotemerkkiä. :-)
Tai itse asiassa tuotemerkkejä. Varsinainen My Little Pony'n Friends-sarja koostuu 65:stä parikymmenminuuttisesta jaksosta, jotka on jaettu kahtia; ensimmäisessä kymmenen minuutin puoliskossa seikkailevat pikku ponit ja toisessa puolestaan vaihtuvat hahmot, jotka ponien tavoin ovat Hasbron tuotemerkkejä. Sarjan alku- ja lopputunnari ovat ehkä hivenen valtavirrasta poikkeavia siinä mielessä, että tunnarien kuvastokin vaihtuu mukana olevien hahmojen mukaan. Linkit tunnarivideoihin alla jos kiinnostaa, en viitsinyt tällä kertaa upottaa kolmen videon rypästä putkeen.
MLP / Glo Friends intro
MLP / Moondreamers intro
MLP / Potato Head Kids intro
Hahmot seikkailivat omissa tarinoissaan, eivätkä ponien "kaverit" siis
sinänsä liittyneet poneihin millään tavalla. Näitä ponien "kavereita"
olivat Glo Friends-kiiltomadot (26 jaksoa), Moondreamers-lapsoset (16
jaksoa) sekä "perunapäiset" Potato Head Kidsit (23 jaksoa). Ponit
kuitenkin lienivät se päätuote. (Nyttemmin tällainen "yhdistelmä"sarja tuntuu vähän hassulta ajatukselta, sillä ainakin useat sarjan ponitarinat ovat moniosaisia jatkokertomuksia, joita minä mieluummin seuraisin vähän tiheämmin kuin vain yhden kymmenen minuutin pätkän viikossa... :-D)
Poneja oltiin oikeastaan animoitu jo ennen tätä sarjaa;
vuosina 1984 ja 1985 nähtiin kaksi erikoisjaksoa jotka myöhemmin
integroitiin mukaan varsinaiseen tv-sarjaan. Sarjaa edelsi myös My Little Pony-elokuva
(1986), joka ei ollut mikään kummoinen menestys. (Voisin kirjoittaa leffasta muutaman sanasen, mutta toisaalta voi olla että teen siitä oman jaarituksen kunhan inspiraatio iskee. Voin tässä lyhyesti kirjoittaa, etten tiedä, esitettiinkö ponileffaa suomalaisissa leffateattereissa, mutta
varmasti se on esitetty televisiossa tekstitettynä 1990-luvulla, otsikolla "Me ihanat pikku ponit" ja 2000-luvun alussa
Film & Cartoon Finland dubbasi elokuvan, jonka julkaisunimi on "My
Little Pony: Unelmalaakson taiat".)
Ponit ovat seikkailleet myös omana sarjakokonaisuutenaan, mikä on
tarkoittanut jaksojen puoliskojen yhdistymistä 65:stä 32:ksi, yhden
jakson jäädessä yli*.
Suomessa My Little Pony'n Friendsiä esitettiin televisiossa 1980-luvulla, ilmeisesti tekstitettynä (luultavasti olen ollut niin pieni, ettei minulla ole muistikuvia sarjan tv-esityksistä, toisekseen poneja ei ole koskaan arvostettu perhepiirissäni kovin paljoa niin että senkään puolesta kotivideotaltiointejakaan tuolta ajalta ei ole).
1990-luvun puolivälin tienoilla ponit seikkailivat telkussa tuona omana sarjakokonaisuutenaan (joskin osaan jaksoista on silti jäänyt Glo Friends-yhteistunnari) ja tällä kertaa minkäs muun kuin Nordic Agapio Oy:n dubbaamana.
Maanantai-iltapäivät olivat minulla intoa ja odotusta täynnä viikon ponijakson tullessa. Tosin en juuri koskaan voinut katsoa sarjaa "livenä" töllöstä, koska aina juuri maanantaisin pääsin koulusta niin myöhään että Maikkarin iltapäiväpiirretyt olivat juuri loppumaisillaan (ja niitä seurasi usein Ihmemies MacGyver, muistan senkin :D ihmemies oli aina tylsänä merkkinä siitä että "lastenohjelmat loppu jo"). :P Tästä syystä kiltit perheenjäsenet nauhoittivat ponijaksot minulle ja sen ansiosta jaksot ovat tallessa vieläkin.
Näiden televisioesitysten väliin mahtuu - tietenkin - Golden Voice Oy:n tekemä dubbaus kuuden kasetin mittaiselle VHS-julkaisulle 1980-luvun lopulta. 1990-luvun loppupuolella myös Agapion dubbaamia ponskuja ilmestyi VHS- ja DVD-julkaisuina.
Sarjan tarkastelua
Vähän laajempi avaus sarjan sisällöstä kuitenkin lienee paikallaan. Värikkäät ponit asuvat siis vehreässä Unelmalaaksossa. Ponimaailman miljöö on aavistuksen verran enemmän fantasian- kuin lastensadunomainen (ja sarjassa on eräs hauska tarina, joka oikeastaan on tavallaan "metaa": ponit laskevat vahingossa satukirjojen hahmot vapaaksi omasta maailmastaan :D).
Ponimaan tapahtumat voidaan tarinoiden puolesta jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: seikkailu ja slice of life (onko tälle genrelle mitään oikeaa suomennosnimeä?), ja teemoiltaan tarinoiden aiheina on useimmiten uhkaava vaara tai auttaminen (tai molemmat). Melko usein ponit joutuvat vaaraan mitä ihmeellisimmistä syistä; poneilla on jotain mitä pahikset halajavat, ponit toimivat välikappaleina pahisten päämäärien saavuttamisissa, tai sitten ponit ovat yksinkertaisesti vain tieltä raivattavia esteitä, joskus sitäkin vain ihan sattumalta.
 |
|
Kaikista ensimmäisin ponianimaatioseikkailu: pahis haluaa langettaa maailmaan loppumattoman yön, ei sen vähempää. Ponien aseena toimii tietysti Valon sateenkaari. Olipa 1980-luku todella synkkä. :-D (Ihan vain tällaisenaan. Syvempien vertauskuvien miettimisen jätän suosiolla muille.) |
Joko näin, taikka sitten vaihtoehtoisesti tarina on se, että ponit kohtaavat jonkun, joka on avun tarpeessa, ja kiltit ponit tekevät kaikkensa auttaakseen, oli kyseessä sitten pop-laulaja, ritariksi haluava pojankloppi, epäonninen laitapuolen kulkija tai jättiläismäinen koiranpentu.
Sarjassa usein toistuva kuvio on se, että voimaa ja valtaa haluavat pahikset haluavat sitä vääristä syistä tai yrittävät hankkia sen väärillä tavoilla, mikä joskus kostautuu itsellään, ja jos ei, niin viimeistään ponit tulevat hoitamaan asiat kuntoon. Pahikset saavat läksytyksen, toisinaan joku oppii ja saattaa parantaa tapansa - tai vain palata ennalleen ja maan kamaralle.
 |
| Satunnaiskattaus ponimaailman kelmejä. |
Toisinaan käy myös niinkin, että avun tarpeessa onkin juuri se pahis, joka ei ole alunperin ollutkaan paha, vaan on vain mutkan kautta ajautunut pahuuden teille. Pop-laulajaa kiristetään varastamaan varjoja, noitajuomasta taikavoimansa saava kissaeläin on tullut aineriippuvaiseksi, itserakas possuprinsessa on kätyreidensä ohjailtavissa hyväuskoisuuttaan ja niin edelleen. Näin vuosia myöhemmin on ollut ilo tajuta, että kaikki ponisarjan pahikset eivät olleet ihan niin mustavalkoisella tavalla pahoja mitä lapsuudesta muistaa, vaan itse asiassa sieltä löytyy mielenkiintoisia motiiveja ja joskus taustatarinoitakin. Toki on siellä silti niitä ilkiöitä jotka nyt vaan on ilkiöitä ja sillä sipuli.
 |
| Miksi te noidat vihaatte poneja niin paljon? D: (Sitä emme koskaan saa tietää...) |
Vain ihan muutama tarina on puhtaasti ponien tavallista iloista kommeltamista ja arkiongelmia.
 |
| Jäätelö on päässyt loppumaan, voi ei! |
Sarjassa ei ole varsinaista päähenkilöä (tai päähenkilöitä), mikä voi tuntua hieman omituiselta. Joka jaksossa on poneja, tietty, mutta yhtäkään ei voi nimittää päähenkilöksi tai edes keskeiseksi hahmoksi (paitsi joissain yksittäisissä tarinoissa). Jotkin ponihahmot ovat toki enemmän ruudulla ja kulloisenkin tarinan osalta aktiivisempia hahmoja kuin toiset, mutta koen silti vaikeaksi nostaa esiin "oikeasti merkittäviä" hahmoja sarjassa (joten jotta en vääristelisi ja esittelisi vain omia suosikkejani, niin annan toistaiseksi olla).
Tästä huolimatta ponihahmojen joukossa on kuitenkin joitain varsin mieleenpainuvia ja kiintoisia luonnetyyppejä, joten voipi olla että kirjoitan erillisen sarjan hahmojen esittelyjaarituksen, ja vaikken sitä tekisikään, niin saatan perehtyä joihinkin hahmoihin enemmän Tietyt jaksot-juttusarjassani. Poneilla on myös lukuisia ystäviä ja hyvänpäivän tuttuja, mutta nekään eivät ole joka jaksossa tavattuja. Mistä puheenollen, joissain muutamissa jaksoissa melkein hädin tuskin edes on niitä itse poneja. :D (Ehkäpä sillä on vähän yritetty häivyttää tyttölelu-mainospiirretty-imagoa ja osoittaa että kyllä kyseessä on opettavainen lastenohjelma.)
 |
| Jaksossa, josta tämä ruutukaappaus on, on sinänsä hyvä tarina, mutta poneja siinä on tuskin nimeksikään. |
Joka tapauksessa värikkäitä ponihahmoja oli (ja on jossain määrin edelleen) siis mukava katsella, vaikka yleistasolla ne eivät ehkä ole niin kiinnostavia. Halinalleissa on Mutru (kaiken suola ja säännön vahvistava poikkeus), mutta ponimaailmasta vastaavanlaiset persoonallisuudet kutakuinkin puuttuvat (sen sijaan olen löytänyt sieltä ainakin romantikon, kyynikon [tai pessimistin, en oikein tiedä], pari neuroottisempaa tapausta ja tietysti mukana on itsetunto-ongelmaisia ja jokunen melkein älykkökin). Ponit ovat enimmäkseen varsin iloluonteisia ja viattomia ja tykkäävät kovasti järjestää tapahtumia; kaikenlaisia juhlia ja kisoja. Lisäksi Unelmalaaksossa vallitsee tietynlainen äidillisen huolehtivaisuuden ilmapiiri, kun isommat ponit huolehtivat toisistaan ja pienemmistä vauvaponeista - ja niistä lukuisista avuntarvitsijoista, joita ponimaahan eksyy.
(En ole ponien sukupuolijakaumaa miettinyt, ja aika vähän sitä kai on muutenkin mietitty sarjan tekijäpuolella. Oletan, että valtaosa poneista on naispuolisia. Varmistetusti miespuolisia ponihahmoja esiintyy sarjan aikana kunnolla ainoastaan yhdessä tarinassa! :-D)
Omakohtaiset kokemukset
Ensikosketukseni ponianimaatioon on juuri Golden Voicen ponidubbaus, mikäpä muukaan. Kaikkia poniseikkailuja ei videokaseteilla nähty, ja osan näistä VHS-julkaisuista olen saanut nähdä ja kuulla vasta huomattavan paljon myöhemmin. Osa poniseikkailuista on iskostunut mieleeni paremmin Golden Voicen, ja osa taas Agapion dubbauksella. Niinpä en mitenkään pysty sanomaan, kumman lafkan dubbaus on parempaa. Tai ehkä ne ovatkin ihan yhtä huonoja. ;-)
Agapioa voisi toki puolustella sillä, että se dubbasi kaiken televisiossa esitetyn matskun (yhtä jaksoa lukuunottamatta*), sen dubbaus on muutenkin yhtenäisempi ja Agapion dubissa poneilla nyt sentään on naisäänet kaikilla, kun Golden Voicella oli kaikki vähän mitä sattuu (se tosin voi osittain johtua siitä, että Golden Voice on tehnyt käännöksensä ruotsista... kyseessä on siis käännöksen käännös!)...
 |
| "My Little Pony 4 - Täällä jälleen"-kasetin takakannen kuva ja johdantoteksti. (Ilmaisu "ponihevoset" herättänee hilpeyttä, koska suomen kielessä ei moista sanaa olekaan. Noin käy, kun kaikki kansitekstejä myöten suomennetaan ruotsista.) |
 |
| "My Little Pony 5 - Ponikoti"-kasetin alaotsikko etukannessa. |
Hauskaa on näin jälkikäteen tarkasteltuna, että noissa vanhoissa VHS-kasettijulkaisuissa, tai lähinnä niiden kansiteksteissä, sarjaa ei ole mitenkään profiloitu pelkästään vain tytöille suunnatuksi, vaan puhutaan suurpiirteisesti "kaikkien lasten suosikkihevosista". :D Niin no, kun nyt mietin, niin niinhän se itse asiassa on - vaikka jos My Little Pony-lelut ja muut oheistuotteet olivatkin ensisijassa tytöille suunnattuja, animaatiosarja saattoi kuitenkin olla ajatellumpi vähän laajemmallekin yleisölle. Ainakin kun miettii ja katsoo, millaista materiaalia sarjassa on.
 |
| Sarjassa on toki sitä söpöä ihanaa pinkkiä ja söpöjä poneja ja söpöjä ponivaatteita (ylemmät kuvat), mutta, hämmentävää tai ei, siinä on myös tätä; kaikenlaisia hirviöitä ja synkkyyttä (alemmat kuvat). :D |
* Niin, se ylimääräinen/puuttuva ponijakso on yksiosainen The prince and the ponies, jos jotakuta kiinnostaa. Agapio ei siis ole dubannut sitä, mutta Golden Voice Oy on; se löytyy My Little Pony 5 - Ponikoti-kasetilta.
---
Paljoa kiertelemättä pidin näistä piirrosponeista paljon lapsuudessani ja rakastin niitä jokseenkin kritiikittömästi - ja lähipiirin hermostumiseen asti. ;P Luulen, että oma sisäinen maailmani on ollut vahva jo pikkutytöstä asti, ja värikkäiden pienhevosten maailmaan ja seikkailuihin uppoutuminen ja erityisesti juuri animaatiosarjan mielikuvituksellisuus oli omiaan täyttämään jonkinmoisen "todellisuuden paon" tarpeen.
 |
| Ponit opettavat mm. että ulkonäön takia ei saa tuomita eikä sitä saa liikaa korostaa (olkoonkin että sarjassa näin silti tehdään; jotkin poneista rakastavat pukeutumista ja laittautumista ja se tuodaan hyvin selkeästi esiin). |
Päätarkoituksena lienee silti nimenomaan mainostaa tuotemerkin hahmoja - värikkäitä pienhevosia, joilla on kankussaan erilaisia kuvasymboleja kukkasista karamelleihin. (Animaatiosarjassa esiintyy vielä melko pieni osa ponihahmoja verrattuna lopulliseen lelufiguurihahmojen määrään.) Ei sovi myöskään unohtaa ponien asumuksia ja söpöjä ponivaatteita, jotka myös ovat selvästi esillä.
Teknisesti kovin laadukas piirretty ei ole kyseessä. Sarjaa edeltäneet erikoisjaksot oli toteuttanut japanilainen Toei Animation, ja ponileffa tehtiin sen ja eteläkorealaisen Akom-studion yhteistyönä. Ne ovat tekniseltä laadultaan ehkä ihan katselukelpoista animaatiota, joskin kaikkiin ponianimaatioihin mahtuu hassuja liikehdintöjä. Akom animoi tämän varsinaisen poni-tv-sarjan (johon kierrätettiin leffassa käytetyt hahmodesignit), ja jäljemmän ysäriponipiirretyn My Little Pony Talesin (1992), josta teen seuraavan ponijaarituksen.
---
Extra: ne ponien kaverit...
En ole ollut erityisen kiinnostunut näistä ponien "kavereista", ja aika vähälle huomiolle ne ovat tainneet muutenkin jäädä. Sen verran tiedän kuitenkin, että Suomessa Glo Friendseja ja Moondreamerseja on julkaistu itsenäisinä teoksinaan ainakin yksien VHS-kasettien verran, nimillä "Keijukaiset" ja "Tähtilapset". Ensinmainitussa on ollut Golden Voicen dubbaus, jälkimmäisessä Pauli Virta Productionsin. Jälkimmäinen löytyy lapsuudenkodistani, Keijukaiset lainattiin kirjastosta joskus, mutta siitä en muista paljoakaan.
Lisäys 8.3.2022: Tietooni on tullut että "Keijukaisia" on julkaistu jopa kaksi kasetillista, julkaisujen nimet ovat "Keijukaiset pelastavat joulun" ja "Keijukaiset ja mulikaanit". Lisäksi myös Potato Head Kidsiä on julkaistu ainakin yksi kasetti otsikolla "Perunajengi". Mukavaa nähdä, että eivät nämä ponien kaverit olekaan ihan niin paljoa huomiota vaille jääneet, joskus voisi yrittää perehtyä tarkemmin!
 |
| "Moondreamers" eli "Tähtilapset". Muhkea hiustyyli kirkuu 1980-lukua taas kerran. |
Toinen extra: hahmotestin tulos... :-D
Jostain kumman syystä mietin ihan hiljattain tässä, että olisiko netissä olemassa vielä jotain hahmotestejä. Ne olivat kova juttu vuosituhannen vaihteen internetissä. Niitä oli aiheesta kuin aiheesta ja niitä tietysti pystyi luomaan kuka tahansa (joko netissä oleville alustoille tai ihan itse alusta pitäen koodaamalla) ja siksi niissä saattoi olla täysin epäoleellisen tai oudon oloisia kysymyksiä vaihtoehtoineen, hyvin harvoin ylipäänsä mikään testi oli laadukas (huijaaminen oli usein liiankin helppoa, jos halusi saada tulokseksi jonkin tietyn hahmon). Muistan tehneeni ponihahmotestejäkin tuolloin. Koska minulla oli tylsää yhdessä välissä, etsin ja löysin ensi hätään tällaisen kasariponihahmotestin. (Otin tuloksestani ruutukaappauksen koska en minä **** missään Facebookissa/Pinterestissä/Twitterissä/Tumblrissa ole... niin en voi muuten jakaa. :P)
 |
| Wind Whistler eli suomeksi Tuulenhenki (Golden Voice)/Viuhina (Agapio). En valita tuloksesta. Itse asiassa muistelen, että sain saman tuloksen toisesta testistä silloin joskus viime vuosituhannella. (Löytyisiköhän netistä lisää tällaisia hahmotestejä? Voisin koota tuloksistani gallerian niin kuin ennen muinoin. :´D) |
...tämäkin jaaritus on lojunut pitkään keskeneräisenä ja vaihteeksi taas lähinnä vain siksi, että kuvamateriaalin haku ja sommittelu on käynyt kovin hitaasti, vaikka se hauskaa onkin. Ehkäpä (ja toivottavasti) seuraavaan ponijaaritukseen ei mene yhtä tolkuttoman kauan... :D
