Kun Ani-täti koetti pelata pari Keyn visual novel-peliä

Tekstin loppupuolella sivutaan semisti seksuaalisia teemoja. Sisältö ja kuvasto pidetään kuitenkin suht siivona.

Tämän blogitekstin julkaisemisessa on kestänyt taas kauan. Pelatessani Rewritea alunperin en aavistanut että haluaisin myöhemmin jaaritella siitä blogissani, joten tuolloin pelistä ei tullut otettua ruutukaappauksia, ja jälkikäteen pelin pariin palaaminen pelkästään ruutukaappailun merkeissä on ollut tervanjuontia. :D

Olen aiemmin kertonut eksymisestä unenomaiseen animemaailmaan sekä yleisesti miettinyt pelejä. Muutama katsomani animesarja on perustunut visual novel-tyyppiseen peliin. Tämän genren peleistä minua kiinnosti päästä kokeilemaan Key-nimisen pelistudion Kanon (koska tykkäsin animesarja-versioista) ja Rewrite (koska pelin introvideo on kiinnostava ja animen ensimmäinen tuotantokausi puolestaan niin sekava ettei oikeastaan muuta vaihtoehtoa juonesta perille pääsemiseen ollut. ;P Jostain syystä minulle kehittyi jonkinasteinen pakkomielle vain "päästä selville mistä on kyse", vaikka oikeastaan en ole varma, olinko edes kunnolla kiinnostunut tarinasta, alkuasetelmasta, tai edes mistään hahmosta animeversion pohjalta [en pysty nimeämään mitään selkeää osatekijää]). Kuten olen aiemmin kertonut, animesovitus jäi vaivaamaan, mutta vähäsen tuntuu, että vaikka lopulta pääsinkin asiasta perille pelaamalla, niin en ehkä sitten tullutkaan hullua hurskaammaksi. :D

Kumpaakaan peliä ei ollut käännetty virallisesti englanniksi perehtyessäni niihin, joten pelasin niiden fanikäännökset. Rewritesta on tiettävästi tehty virallinen englanninkielinen julkaisu toissa vuonna. Lisäys 27.5.2024: Huomasin vastikään että Kanonkin on viimein saamassa virallisen englanninkielisen julkaisun! Se tulee saataville Steam-pelikauppaan, mistä Rewrite jo löytyykin.

...

Aloitin Kanonin pelaamisen lopputalvesta 2018. Pelissä on viisi eri tyttöä näihin liittyvine tarinankaarineen. Pelasin niistä alkuun kaksi, mutta sitten jätin kesken. Kun animesarjat katsoneena tiesin, mitä on tulossa, niin sama se. Halusin myös vähäsen säästellä, mitä sitä kiirehtimään.

Rewriten päävalikko.

Kesällä 2018 siirryin Rewriten pariin, kun alkoi kutkutella että mitä jutussa nyt "oikeasti" tapahtuu (animesovituksen ykköskauden katsomisesta oli mennyt reilu vuosi). Pelin läpipelaamiseen menikin kauan, vasta lopputalvesta 2019 alkoi olla selvää. Mutta sittenkään en tiennyt, enkä tiedä vieläkään, oliko pelaaminen vaivan arvoista. Pitkällinen remputus se joka tapauksessa oli, jossei muuta (minulla kun on paljon muutakin tekemistä). :-D

Rewriten jälkeen Kanonin pariin oli kiva palata (siis keväällä 2019), mutta jäljelläolevista kolmesta juonikaarista pelasin taas vain kaksi, ja viimeisen vetelin vasta seuraavana keväänä (2020). (Jos totta puhutaan, minulla olisi itse asiassa vähäsen vielä tehtävää molemmissa peleissä; Kanonista näyttää puuttuvan pari kuvaa grafiikkagalleriasta, ja Rewritessa olisi kai joku läpändeeros-bonus jos jaksaisi säätää.)

Sukupuolten tasa-arvoa Kanonin päähenkilöpojun tapaan.

Vaikka en pelien kohderyhmää olekaan sukupuoleni puolesta, niin en koe erityistä ongelmaa hypätä päähenkilöpojun saappaisiin. Toisaalta nämä jannut ovat aika tyhjänpäiväisiä persoonia. Eroa näillä kahdella on siinä määrin, että Rewriten jäbä yrittää alussa olla joku suuri vitsiniekka ja huumoriveikko, kun Kanonin jäbä on vain kyyninen vekkuli.

Jos on epäselvää, Rewriten jäbä kasuaalisti ja hyväntahtoisesti vitsailee kuukautisista... ei siinä mitään! :D
Tarkoitus lienee hyvä ja olemme onnellisesti nykyajassa, joten suhtaudun tähän positiivisesti! ... tosin tuo viimeisin repla tuossa voisi jonkun mielestä ehkä olla jo vähäsen häirinnän suuntaan...

...mutta silti, pelin ainoa hetki jolloin voin sanoa että olin yhtä hämmentynyt kuin kuvan typy,
koska kävin taas "vaihteeksi" vähän hitaalla ekaa kertaa pelatessani..

Vertailua

Kanonin pelaaminen oli miellyttävämpää kuin Rewriten, vaikka jälkimmäisessä toki on enemmän elämyksellisyyttä ja tekniikka uudenaikaisempaa. Sittenkin olen enemmän kotona Kanonin talvimaisemissa. Pelattavuus oli myös parempaa Kanonissa; ainakin minusta tuntui siltä, että tehtyjen valintojen vaikutukset näkyivät nopeammin. Rewritessa sen sijaan pelin alkupään joutuu remputtamaan melko samanlaisena sen viisi (itse asiassa vain neljä) kertaa ennen kuin juonikaari erkautuu (ja tämän toiston takia jouduin käyttämään jo nähdyn tekstin kelaamistoimintoa, vaikka periaatteessa en olisi halunnut, mutta joitain juttuja ei yksinkertaisesti vaan enää jaksa neljättä-viidettä kertaa!).

Rewriten pelaaminen oli hetkittäin melkeinpä tuskaa ja loppupäässä rupesi tulemaan taisteluväsymys. Ehkäpä olisi ollut hauskempaa, jos olisin "jaksottanut" sen samalla tavoin kuin Kanonin pelaamisen. Tosin siinä tapauksessa olisi mahdollista ja hyvinkin todennäköistä, etten olisi vieläkään pelannut koko peliä läpi tähän päivään mennessä. ;-D Peli on hemmetin pitkä (Kanoniin verrattuna), ja koska olen suht normo täti, jolla ei ole rajattomasti aikaa vuorokaudessa (hyvin usein pelaamiseen oli aikaa ehkä noin tunti päivässä, joskus harvemmin enemmän [monesti nämä pelailutuokiot kyllä uhkasivat venyä...]). Siihen päälle vielä se, että usein pelisession aloittaessani olin jo valmiiksi väsynyt päivän muista duunailuista ja askareista tai mielessä pyörivät jotkin muut asiat, ja keskittymiskyky saattoi olla heikoilla. Pelaamisen hidas etenemistahti on varmasti johtunut osittain myös ihan vain siitä, että (erityisesti väsyneenä) jouduin lukemaan tekstiä pari kertaa uudestaan, enkä aina senkään jälkeen ollut varma, olenko ymmärtänyt lukemani. Tekstihän sinällään näissä peleissä ei siis ole mitenkään monimutkaista ja raskasta. XD (Ja ei tule kuuloonkaan että antaisin tekstin vieriä automaattisesti eteenpäin itsekseen [sellainenkin asetus on olemassa]. Omaan tahtiin eteneminen on parasta ja se klikkailuhan näissä peleissä on se pointti! Eikö?)

Siinä missä Kanonin yhden juonikaaren pelailisi n. kuukaudessa niin Rewriten osalta tuntui että aikaa kului vähintään tuplasti enemmän. Toki; Rewritessa on enemmän tarinaa. Kanon on kuitenkin vuodelta 1999, Rewrite 2011. Eroa on monessa suhteessa, vaikka yksinkertaiset kliksuttelu-tarinapelit kyseessä ovatkin. 

Pelaamiseen ja tunnelmaan saattoi myös vaikuttaa äänimaailma. Kanonin alunperin ilmestyessä ääninäyttely videopeleissä ei kai vielä ollut ihan perusstandardi, siksi pelasinkin pelin mieluusti ilman söpötyttöjen vikinää. Rewritessa taas pelin keskeisimpien hahmojen äänet saa halutessaan säädettyä pois valikosta vaikka heti, mutta sivuhahmojen vasta sen jälkeen, kun nämä on kohdattu itse pelissä. Ensimmäisiä kertoja pelatessa sain parikin ylimääräistä säikähdystä kun yhtäkkiä alkoi kuulua naisvikinää tai äijämörinää. :D Luulen, että tällaisissa peleissä taustamusiikilla on erityinen merkitys tunnelman luomisessa ja pidän molempien pelien musiikeista.

Kanon on deittisimulaatiota muistuttava, melko yksinkertainen peli; tutustutaan tyttöihin ja yritetään muistella ja selvitellä mitä menneisyydessä tapahtuikaan. Se on hauska, unenomainen elämys kuten sen pohjalta tuotetut animeversiotkin (plus autenttinen ysärifiilis). Ehkä siksi pidän siitä enemmän.

Rewritessa taas on kysymys paljosta muustakin, vaikka se alkaakin kepeänä yliluonnollisten mysteerien selvittelynä ja tyttöhahmojen kanssa hengailuna. Oikeastaan hengailu ei edes ole se pääpointti, vaan peli onkin vahvasti toimintapitoinen. Se on jopa vähän itseironinen, kun alkupäässä on paljon hassuttelua sosiaalisista kuvioista ja yllättäen myös peleistä (jälkimmäisen koin pikkuisen ärsyttäväksi, ehkä siksi että en itse ole mikään gamer-tyyppi enkä tunne pelimaailman sanastoa läpikotaisin ja siksi siihen pohjaava huumorikaan ei aina uppoa). :D

Aha, päähenkilöpoju elää jossain pelimaailmassa? (Onneksi tätä ja muita vastaavia juttuja ei ole hirveästi visualisoitu, en nimittäin olisi kauaa jaksanut katsella..)

Suuremmassa mittakaavassa pelin tarinassa on asiaa ja selvää sanomaa ympäristönsuojelun puolesta; ekologiset teemat kasvienhoidosta kierrätykseen, asenteiden muuttamisen pohdiskelusta elämäntapoihin on kirjoitettu suoraan tarinan hahmoihin. Pelin musiikkikappaleetkin ovat suurelti nimetty kasvien ja puutarhasanaston mukaan.

Ei haittaa ollenkaan että lapsosille (tai ketkä peliä nyt pelaavatkaan) opetetaan, että leppäkerttu on raaka petoeläin.

Alun jälkeen Rewrite sitten syvenee ja synkkenee aikamoisiin sfääreihin. Jossain määrin pelissä on kiinnostavaa pohdiskeltavaa filosofisessa mielessä. Merkittävä teema on kahden ideologian vastakkainasettelu. Asetelma vaikuttaa mustavalkoiselta, mutta todellisuudessa ei olekaan sitä. Enempää en viitsikään enkä voi paljastaa spoilaamatta, se on koettava itse. (En myöskään kerro kantaani siihen kumpi pelin ideologia on "parempi".)

Pohjimmiltaan Rewrite on yllättäen aika perinteinen maailmanpelastustarina. Sen tarina pysyi jotenkuten uskottavana, mutta sittenkin pari pientä sivujuttua jäi vaivaamaan... lisäksi, pelin paras puoli oli ehkä se, että kun *spoileri* siinä joutuu kokemaan jonkinmoisen katastrofin (tarinakaaresta riippuen tuhon laajamittaisuus vaihtelee) sen nelisen-viitisen kertaa, niin sen jälkeen ei ainakaan hetkeen pelota tai ahdista tosielämän maailmanloppu-kauhuskenaariot. :-D 

Olisipa tämä hilpeä meno jatkunut vähän pidempään vielä...

Rewriten pelaaminen oli loppujen lopuksi mielenkiintoinen kokemus, ja pidän positiivisena sitä, että tarinan rakenteeseen oli ujutettu ja nivottu yhtenäisyyttä ja punottu juonellinen logiikka siihen, miksi pelin kaikki reitit on pakko ja syytä pelata. Kanonissa sellaista ei ole. Mutta sitten toisaalta Rewritessa tyttöhahmoset ovat melkeinpä toissijaisia kun... noh... viiden juonikaaren jälkeen pelihän ei vielä suinkaan ole lopussa...

Suurin kysymyshän on siis tämä kuvaan (surkeasti) editoimani!

Jos hieman kritisoin niin sanonpa että pienehkö uskottavuusongelma pelissä on muutaman juonikaaren osalta. Tämä ei ole iso *spoileri*; pelin alussa kootaan keskeisten hahmojen ryhmä yhteen, se tuntuu oleelliselta ja tärkeältä. Kuitenkin sitten lopulta tuntuu varsinaisen hahmojuonikaaren erkautuessa, että pelin alkupään tapahtumilla ja hahmoilla ei juuri olekaan väliä. :P Noin pelin keskivaiheilla ryhmä taas merkitsee jotain, mutta vain hetken aikaa, ja aivan pelin loppupäässä palasin taas fiilikseen että eipä kauheasti väliä tainnutkaan olla...

Kanonista löysin suosikkitytön jo animeversiota katsellessa, Rewritesta taas on vaikea sanoa; olen unohtanut täysin mitä aikoinaan pelin alkuvideota katsellessa ennakkoon tunsin tai ajattelin - muistan vain että jotkin hahmot ja tilanteet näyttivät videossa kiinnostavilta, mutta kukaan tai mikään ei kai erityisesti. Animeversion ykköskausi sekoitti kaiken täysin, ja pelatessa... tulee vaan liian suuri surku (tai vaihtoehtoisesti ärsyyntyminen) tyttöhahmoja kohtaan. Eikä asiaa välttämättä auta se, että hahmo tai pari tuntuu jotenkin jostain tutulta...

Melkein kuin kaksi marjaa. Tosin on näillä kahdella typyllä siinä määrin eroa,
 että toista voin sanoa jopa fanittavani, kun taas toista on vaikeaa sietää
(toinen on rasittava kiusankappale, toinen on lähinnä iloinen idiootti).
(Niin ja yhdennäköisyys voi selittyä sillä, että peleissä on ollut sama hahmosuunnittelija. ;D)

Kanon itkettää sekä animena että pelinä. Rewritesta en voi sanoa samaa - kyllä sekin siis on monella tapaa surullinen ja täynnä tragedioita ja riipaisevia tai muuten liikuttavia hetkiä, mutta pelaamisen osalta muistan todella itkeneeni varmasti vain yhdessä kohdassa. Hahmoja, jotka tosiaan tuntuivat lopulta toissijaisilta ja jopa yhdentekeviltä, kohtaan tunsi enemmänkin kaukaista sääliä. Ja täytyy myöntää, että enemmän sitä halusi edelleen vain kovasti "päästä perille" juonesta. Niin että mitä tässä nyt sanoisi... Rewrite tuntuu olevan kilpailua siitä millä hahmolla on traagisin taustatarina (ja mahdollisesti myös kohtalo) ja loppujen lopuksi pelin tyttöhahmot ovat kuin kopioita toisistaan pienillä vivahde-eroilla. Tässä animesovituksen lopputunnarissa itse asiassa kuvittuu hyvin se, miten "samanlaisia" hahmot keskenään ovat kun ne on animoitu yksinään "erikseen" mutta silti "samoihin" kohtauksiin.  

"Pornopelin" "porno" (ja seksismi)

Valehtelisin, jos yrittäisin väittää, että Kanon ei pelinä olisi kiinnostanut siinä olevien seksikohtausten vuoksi. Oikeastaan voin rehellisesti myöntää että se nimenomaan lisäsi kiinnostustani alunperin. :D 

Hm-hm-hm, tjaa-ah... :>

Mutta valitettavasti jouduin tältä osin pettymään. En olisi halunnut, ihan tosi, mutta niin vain kävi. Ensinnäkin seksikohtaukset olivat kuin päälleliimattuja vailla kontekstia (myöhemmin ei mitenkään implikoida että mitään intiimiä olisi tapahtunut). Muuhun tekstiin verraten ne olivat kuin kömpelöitä seksinovellinpätkiä, ja toisekseen... olen aiemmin maininnut Key-pelien animesovitusten puolelta, että tyttöhahmoset ovat varsin haavoittuvaisia. Kun hahmojen haavoittuvuus tulee pelissä ilmi, niin yksinkertaisesti on niin surku olo, että ei siinä kyllä silmät kiiluen odota vaanien että 'pääsispä nussimaan'. :´D Kohtausten ajoitus oli parissa tapauksessa niin järjetön, että minulle tuli suorastaan syyllinen olo, vaikka miten olisin halunnut nauttia tilanteesta muuten. Aika selväksi tuli, että Kanonia ei kannata pelata pornon vuoksi (myöhemmin pelistä on ollut saatavilla versioita joista seksikohtaukset on poistettu, ja ilmeisen tarpeettomia ne ovatkin. Pikkutuhmuudet riittävät). Peliä lienee aikoinaan "myyty seksillä", ja siinä ei ole mitään uutta. Varsin yleisessä tiedossa lienee, että Keyn pelejä pelataan tarinan ja vollotuksen vuoksi. Mikäs siinä, täytyyhän tunteita voida saada purkaa vaikka sitten pelien pelaamisen kautta. Siinä en näe mitään vikaa. 

Ihan hauskoja pelikokemuksia, vaikka en olekaan "kohderyhmää". Hieman tosiaan oudoksun pelien tyttöhahmojen haavoittuvaisuuksia ja tietynlaista "alisteisuutta" pelaaja-poikahahmoa kohtaan (toisaalta eipä se kauheasti yllätä jos ajatellaan vaikkapa enemmän tai vähemmän piilotettua tai rehottavaa seksismiä yms.; aihepiiristä voisi jatkaa yleisesti pohdintaa; ruokkivatko nämä pelit mahdollisesti vääränlaista kuvaa siitä millaisia tytöt ovat tai millaisia tyttöjen tulisi olla. En siitä ainakaan toistaiseksi aio jaaritella, mutta neutraalisti totean, että saa miessukupuolella olla fantasioita tyttöhahmoista ja voi niitä esittää ja "elävöittää" pelien kautta [ja sama tietysti myös toisinpäin naissukupuolella ja poikahahmofantasioilla, tai mitä fantasioita ihmisillä nyt onkaan]. Hetken viihteeksi ja todellisuudesta irrottautumiseksi nämä pelit on tarkoitettu, ihan siinä missä kaunokirjallisuus, elokuvat ja tv-sarjatkin.

Minulla on muuten sama ilme kun syön höyrytettyä parsakaalia ¯ω¯ Vaan en ole animetyttö vaan oikea ihminen. ;D
(Luotan, ettei kukaan ole ihan niin pöpi että ottaisi esim. Bloggerin profiilikuvaani tosissaan...)

(Painotan, että haluan luottaa ihmisten todellisuudentajuun, mutta joskus netissä näkyy hivenen häiritseviä kommentteja, joista en osaa päätellä ovatko ne provoläppää vaiko tosissaan kirjoitettuja... joten lienee parhainta vain sivuuttaa nuo jutut, koska en muutenkaan fandom-kuvioissa ja -yhteisöissä pahemmin pyöri enkä osallistu keskusteluun...)

'Ei huolta Nayuki, olet vain pelihahmo etkä oikea ihminen, joten voit noloilla ihan rauhassa sydämesi kyllyydestä!'

... 

Lopuksi

Luulen, että Kanonin pariin jaksan palata vielä sittenkin kun olen saanut grafiikkagallerian täyteen, mutta Rewriten pelaaminen on vain niin pitkällinen ja uuvuttava suoritus, että hivenen epäilen, tulenko palaamaan sen pariin enää (ehkä jos pelistä olisi olemassa versio josta olisi karsittu vähemmän olennaisia asioita? :P). Rewritessa on hyvääkin, haluaisin ajatella ettei sen pelaaminen ollut ajanhukkaa, haluaisin pitää siitä enemmän, mutta jotkin asiat siinä tökkivät niin pahasti, etten voi nimittää mestariteokseksi. Siihen tulokseen olen kuitenkin tullut, että aion antaa animesovitukselle toisen mahdollisuuden (ja myös viimein katsoa sarjan toisen tuotantokauden). Ja olisihan sellainen lisäosa-peli Rewrite: Harvest festa! olemassa, ymmärtääkseni siinä olisi sitä hengailua ja romanssia, joka varsinaisessa pelissä jäi uupumaan.

Niin... mitä sitten seuraavaksi? Pitäisikö joskus kokeilla pelata jonkin muun kuin Keyn peliä? (Itse asiassa on muutama peli joihin minulla olisi halua tutustua joskus, jos - jälleen kerran - vain olisi aikaa...)

Ani-täti eksyi Keyn unenomaiseen animesovitusmaailmaan

Olipa kerran vuosi 2010 ja talvi. Avasin animewatcher.net-sivuston, kuten aina toisinaan (minulla on tunnus siellä). (Huom. nykyisin sivusto toimii urlilla animewatcher.fi, tai ainakin sen ilmeisesti olisi tarkoitus toimia, sivusto on välillä ollut poissa käytöstä ja takkuillut viime vuosina. Tällä hetkellä pystyn kirjautumaan sinne, ja katsotuksi merkkaamani animet, niille antamani arvosanat ja kommentit ovat ilmeisesti säilyneet, mutta muuten profiilini näyttää sangen tyhjältä...)

Etusivulla on kiertävä anime-ruutukaappausten kuvasarja, ja huvikseni olen joskus klikkaillut sieltä jotain satunnaista auki ja tutkinut, minkä sortin animeteoksesta on milloinkin kyse, silmäillen olisiko jotain ennennäkemätöntä mitä voisi ehkä joskus katsoa. Toisinaan olenkin löytänyt jotain. Juuri tällä tavalla törmäsin kerran kuvaan animesarjasta nimeltä "AIR" (vuodelta 2005).

Kyseinen anime on kuvailtu sivustolla näin:

"Visual Art:n ja KEY:n peliin perustuva AIR on tarina taivaalla lentävän tytön legendasta. Kunisaki Yukito etsii tätä tyttöä suvussa kulkeneen tarinan innoittamana ja törmää Kamio Misuzuun, tyttöön joka on päättänyt saada ystävän tälle kesälomalle. Heitä yhdistää kuitenkin tämä, että Misuzu näkee unia Yukiton etsimästä tytöstä taivaalla. Yhdessä he tutustuvat kylän muihin ihmisiin, joilla jokaisella on salaisuutensa. AIR on draamasarja, joka ei juonenkäänteidensä kanssa ole helppo. Sarjassa kerrotaan tai siinä tapahtuu usein pieniä asioita, joiden tarkoitus tai jopa olemassaolo selviää vasta myöhemmin. Siispä sarjan katsominen kaksi tai kolme kertaa ei ole hullumpi idea."

Tuon kuvauksen kaksi viimeistä lausetta alkavat kuulostaa enemmän jonkun henkilökohtaiselta näkemykseltä kuin tarinan lähtökohtien esittelyltä. :-) Noh, joka tapauksessa mielenkiintoni heräsi, ja sarja päätyi tuolloin katseltavien listaani, kuikuilin ensimmäistä jaksoa vähän, mutta varsinaisesti ehdin katsoa koko sarjan vasta myöhemmin kesällä 2010 (en voi olla toteamatta että jestas miten aika kuluukaan ja olen näin hidas jutunteossa! XD [Itse asiassa tämä teksti ei ole lojunut keskeneräisenä luonnoksena niin kauaa, inspiraatio jaaritella ja vähän muistella tuli vasta jonkin aikaa sitten - on tämä silti ehtinyt lojua XP]).

AIRin keskeiset tytöt.

Myöhemmin, vuonna 2011, päädyin katsomaan pari muutakin Visual Art'sin ja Key-studion peleihin perustuvaa animesarjaa, sen nimiset kuin Kanon (2006) ja Clannad (2007). Nuo kaksi itse asiassa olivat niminä entuudestaan tuttuja, mutten ollut koskaan viitsinyt sen tarkemmin tutkia, mistä niissä on kyse. Kanoniin oli tullut törmättyä oikeastaan jo niin kauan sitten kuin vuonna 2002 kun tuolloin siitä ensimmäisen kerran tehtiin animesovitus ja kuvia pyöri netissä, ja vuonna 2006 ilmestyi "uusittu" versio - ja siis ihan oikeasti uudelleen animoitu versio, jossa sama tarina käytännössä kerrotaan uudestaan. (Joskus mietin, että pitäisi ihan kunnolla yrittää tutkia menneisyydestä, että oliko Kanonin 2002-animeversio jo ilmestyessään vitsi vai tuliko siitä sellainen vasta 2006-version ilmestyttyä. Jokin syyhän sille uusioversion olemassaololle täytyy olla.)

Kanonin keskeiset tytöt.

Melko hiljattain, keväällä 2017 (minun mittapuullani siis "hiljattain" ;P), katsoin vielä neljännenkin Key-animesovituksen nimeltä Rewrite (ensimmäinen kausi 2016). 

Key-pelejä ja niihin pohjautuvia animeteoksia on lisääkin, ja Keyllä vaikuttavat ihmiset ovat olleet mukana myös peleihin pohjautumattomissa originaali-animetuotannoissa, mutta olen rajannut kiinnostukseni vain näihin edellä mainittuihin neljään teokseen. (Kaipa mainitsen tässä yhteydessä, että AIRista ja Clannadista on tehty myös anime-elokuvasovitukset, joissa tarina keskittyy yksinomaan päähenkilöpojun ja sen ns. "virallisen" päähenkilötytön väliseen juttuun.)

Mistä sitten näissä kyseisissä neljässä animesarjassa, ja peleissä, joihin ne pohjautuvat, on kyse? Tiivistetysti sanoen ne ovat romanttista draamaa: visual novel-pelien tarinoita, jotka ensisijassa on tehty miespuoliselle yleisölle; päähenkilönä on nuorimies, jonka ympärillä vilisee söpöjä tyttöjä ja kanssakäymistä näiden kanssa piisaa (jotkin pelit sisältävät eroottista materiaalia, ja niistä käytetään joskus termiä "eroge"). Jos lyhyesti tiivistän näiden mainittujen Key-animesarjojen (ja siis myös pelien) lähtöasetelmat:

Kanon: päähenkilöpoju palaa seitsemän vuoden jälkeen kaupunkiin, jossa vietti lapsuutensa lomat ja kohtaa liki unohtamansa menneisyyden.
AIR: päähenkilöpoju kiertelee maailmaa etsien suvussaan kulkeneen tarinan siivekästä tyttöä ja päätyy hengailemaan merenrantakaupunkiin.
Clannad: - rehellisesti sanoen en muista! - kotiongelmien vaivaama päähenkilöpoju päätyy hengailemaan pitkällisen sairastelun takia luokalle jääneen tyttösen kanssa? Samalla elvytellään koulun näytelmäkerhoa.
Rewrite: oudot tapahtumat piinaavat päähenkilöpojua, joka päätyy tekemisiin koulun salatiedekerhon kanssa, ja ennen pitkää keskelle kahden salajärjestön välistä taistelua.

...minä en täti-ihmisenä siis ole ainakaan pelien osalta ykköskohderyhmää, mutta animesarjoja pääsääntöisesti voivat katsella kaikki, ja onhan söpöjä animetyttöjä kiva katsella ihan riippumatta omasta sukupuolesta - minä ainakaan en ole kokenut sitä itsessään ongelmalliseksi tai esteeksi. :-)

Clannadin keskeiset tytöt.

Ongelmallisempaa on sen sijaan se, että kun pelejä sovitetaan muuhun formaattiin, tässä tapauksessa nyt sitten animesarjoiksi (tai elokuviksi), niin se ei ole ihan mutkatonta. Olin katsonut pari tällaista peli->animesovitusta ennen Key-sarjojakin ja ollut pikkuisen nihkeänä niistä (ja vaikken voi sanoa varsinaisesti pelanneeni visual novel-pelejä tai kunnon deittisimulaatiopelejä niin jonkinmoinen ennakkokäsitys niistä minulla tuohon aikaan silti oli). Siteeraan itseäni vuodelta 2010 ja ajalta ennen tätä suomenkielistä blogiani, koska olen jo tuolloin kirjoittanut mielestäni aika hyvin enkä nyt osaisi paremmin:

"When games are turned into books, comics, movies or television series, you just get to follow the path determinated by someone else, so the given solution necessarily doesn't satisfy you [for example about eroge-based series; you would probably like to pair the guy with girl B, or C, or even D, instead of the given girl A]."

...peleissä voidaan tehdä ja joudutaankin tekemään valintoja, joilla on seurauksensa ja vaikutuksensa pelin (eli tarinan) kulkuun, ne vievät juonta suuntaan jos toiseen, erilaisia käänteitä ja loppuja voi olla useita, mutta animesarjassa on yleensä vain yksi pääjuoni, mahdollisesti joitakin sivujuonia ja yksi loppu. Viimeistään siinä vaiheessa animetuotannon teossa pitää sovittamisen lisäksi alkaa soveltaa (esim. jos pelissä on paljon tyttöhahmoja joista pelaaja saa valita mieleisensä, niin animeversiossa se ei toimi; päähenkilöpojua ei nyt vaan voi uskottavasti naittaa jokaiselle tytölle, silti pitäisi jotenkin saada miellytettyä kaikkia ja pitää homma kasassa). Riippuu tietysti monesta tekijästä, millaiset käänteet ja lopputulos peliin pohjautuvaan animeversioon saadaan aikaan. Tulos voi parhaimmillaan olla mukavan selkeä ja sulava ja toimiva, se voi olla johdonmukainen tai sitten liki juoneton, ja pahimmillaan liian monimutkainen ja sekava. Kaikki on perseestä-animeblogissa on hyvä kirjoitus sovittamisen vaikeudesta (kirjoitus on myös vuodelta 2010 eli se on wanha, mutta pitänee silti vielä aika hyvin kutinsa).

 

AIR-animesarjan alkutunnari (joka mukailee muuten paljon alkuperäisen pelin introvideota.). Pelkästään tämän tunnarin pohjalta ei voi päätellä paljoakaan sisällöstä. :-) (Jälkikäteinen lisäys: pahoittelut että kesti upottaa uusi video aiemmin olleen, sittemmin poistetun tilalle.)

Mitä näihin Key-pelien animesovituksiin sitten tulee; AIR meni sujuvasti, koska siinä on aika vähän hahmoja joihin keskitytään. (En tosiaan aivan alussa sen suuremmin edes noteerannut sen "perustuu peliin"-lähtöasetelmaa, en, vaikka jälkikäteenhän se on sarjan tarinan rakennetta tutkailtaessa ilmiselvää. Tokihan ensimmäisiä kertoja animen alkutunnaria katsellessa päättelin vuonna 2010 kutakuinkin että 'jaa, tämä taitaakin olla niitä poikien pornopelejä kun tyttöhahmot on tuolla tavalla pantu esille'. :-))

Mutta Kanonin (ja ehkä myös Clannadin, ja Rewriten) kohdalla minulle alkoi käydä yhä enenevässä määrin suurin piirtein näin:

Nyyhkytarinaa nyyhkytarinan perään on vaikeaa jaksaa ja sitä alkaa vähän turtua.
Katselutahtini ei edes ole hirveän hurja, ja katsoin toki muuta näiden sarjojen välissä, mutta silti.

...kun sarjoista riisutaan konteksti, niin jäljelle jäävä raaka juonikuvio on tämä: päähenkilöpoju pörrää tytön luota toiselle. Erityisesti Kanonissa juonellinen toteutus ei ole kovin jouheva ja uskottava vaan lähinnä huvittava: "eikö tällä jätkällä ole kerta kaikkiaan mitään parempaa tekemistä??"

Jos lyhyesti tiivistän katselukokemukseni ja mitä niistä muistan:

AIR (13 jaksoa) on kummallinen ja vaikeaselkoisimpia katsomiani animesarjoja. Alkutunnarivideon perusteella uumoilin että kyseessä on jokin poikain tyttöhaaremi-deittisimulaatio-pornopeli-sarja. Hahmot eivät kuitenkaan vaikuttaneet stereotyyppisiltä eivätkä sitä olleetkaan. Sarjan edetessä ehdin myös hämmentyä hetken; katsonko edelleen samaa sarjaa? (Ja kyllä, rehellisesti sanoen sarja vaati enemmän kuin yhden katsomiskerran ja ennen kaikkea aikaa että viimein hoksasin, mistä siinä on kyse - oi sitä oivaltamisen riemua jälkikäteen.) Tässä sarjassa on mielestäni yksi harvoja parhaimpia mieshahmoja (joka ei siis ole päähenkilöpoju tai siis tavallaan on...). Itkettävä sarja, vaikken ymmärtänyt, miksi.

Kaikista vioistaan huolimatta Kanon (24 jaksoa 2006-versiossa) on suosikkini näistä neljästä katsomastani Key-animesovituksesta. Annan sille paljon anteeksi talvisen tunnelman ja itselleni hyvinkin samaistuttavan ysäri-teinimaailman takia. Tässä sarjassa taas on yksi tyttöhahmo (tai no, ehkä toinenkin) joka kolahti itseeni ja kovaa (se on huomattavaa, sillä muista Key-animesarjoista taas sitten en ole vastaavasti varsinaisia suosikkihahmoja löytänytkään). (2002-versiossa jaksoja on vain 13, mutta käytännössä tarina on sama. Jos vähän vertailee, niin siinä kaikkia hahmoja ei kohdella tasapuolisesti, mutta se lieneekin ainoa "vika".)

Clannadista (22 varsinaista jaksoa ensimmäisessä kaudessa) en muista, siinä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta rehellisesti sanoen en kokenut sitä niin kiinnostavaksi (ja minulle kävi niin onnettomasti, että autuaan tietämättömänä katsoin heti varsinaisen sarjan perään täysin irrallisen vaihtoehtoinen todellisuus-teemaisen ekstrajakson joka romutti kaiken sarjassa olleen sen verran tehokkaasti, etten sen jälkeen ole juurikaan haikaillut palaavani tämän teoksen pariin [tosin kyllä olen silti katsonut uudestaan pari kertaa yrittäen päästä eroon tuon ekan kerran pahasta jälkimausta]. Jatkosarja nimeltä Clannad: After Story on muuten jäänyt katsomatta). Clannadin osalta sarjassa taidettiin tarkoituksellisesti jättää joitakin hahmoja vähemmälle mikä teki siitä helppoa ja siksi "OK tai suht miellyttävää" seurattavaa. Jostain syystä se ei kuitenkaan ole sykähdyttänyt minua niin paljoa, eikä ole jäänyt niin vahvasti mieleen.

Rewriten keskeiset tytöt (olisi ollut kivaa löytää parempilaatuinen kuva).

Rewriten (13 jaksoa ensimmäisessä kaudessa) osalta oletin etukäteen saavani samantyyppistä kamaa kuin aiemmin mainituista sarjoista, mutta se oli virhe: se yllättikin täysin tarina- ja etenkin toiminta- eikä vain hahmovetoisella juonellaan, ja valitettavasti hyvin negatiivisella tavalla. Oikeastaan millekään syvemmälle hahmokehitykselle ja -draamalle (saa lukea myös: tyttöhahmojen kanssa nuokkumiselle ;P) ei vaan ole aikaa kun tarinan pääjuoni täytyy puuskuttaa loppuun sellaisella vauhdilla ja tykityksellä että hädin tuskin pysyy kärryillä. Hahmoja on liikaa, ja vaikka keskeisiä hieman raotetaan, niin niistä ei sittenkään ehdi oikeasti kiinnostua ja niihin kiintymisen voi unohtaa. Loppuratkaisu oli täysin odottamaton, ja siitä jäi hyvin hämmentynyt ja sekava fiilis. (Kakkoskausi jäi katsomatta kun en tuolloin 2017 onnistunut löytämään sitä mistään. Muutenkin olin hyvin epävarma siitä, haluanko edes jatkaa katsomista. [En ole katsonut sarjaa toista kertaa, mutta olen nyttemmin vähitellen alkanut harkita uuden mahdollisuuden antamista ja kakkoskaudenkin tiiraamista jos se siitä paranisi.])

Jonkinnäköinen yhteenveto?

Katsoin tätä jaaritusta varten näiden kaikkien neljän sarjan ensimmäiset jaksot kertauksena. Joitakin voi kiinnostaa, että AIRin, Kanonin ja Clannadin animaatiotuotannosta vastasi Kyoto Animation. Rewriten taas tuotti 8 bit. (2002-Kanonin, AIR- ja Clannad-elokuvat tuotti puolestaan Toei Animation.) En tiedä harrastetaanko muidenkin kuin animefanien keskuudessa sitä sellaista tiettyjen studioiden fanittamista ja vihaamista - minusta se on vähän hassu ilmiö. Itse en hirveästi tuijota (animaatio)studioiden nimiin enkä julista, että "se-ja-se studio tekee aina parasta ja tuo-ja-tuo tekee aina p*skaa". Minua kiinnostavat ensisijaisesti itse teokset, ei se, mikä studio on ne tehnyt, vaikka onhan silläkin toki jonkin verran merkitystä. Huomattavastikin, jopa. Mutta en silti harrasta studioiden fanittamista tai vihaamista vain jostakin "periaatteesta".

Tämä on jaaritukseni ainoa itse otettu ruutukaappaus jostain vuosien takaa. Täytyy kyllä myöntää,
että lumouduin silloin ja lumoudun edelleen noista silmistä, joissa on hieno ja hento sumennus-efekti.
(Kuvan neito on AIRista.)

Minun oli vaikeata keksiä tälle jaaritukselle kuvaavaa otsikkoa. Muka-hauskaa vitsiäkään en jaksanut ruveta vääntämään. Kuitenkin sanoisin, että näitä Key-animesarjoja yhdistää tietynlainen kiehtova unen- tai taianomaisuus ja jännällä tavalla sulkeutunut tunnelma. Jokaisella sarjalla (ja pelillä) on oma tietty kantava teemansa (mutta en paljasta niistä tässä mitään, vaikka analysoida ja jaaritella vähän tekisikin mieli - ne jotka ovat sarjat jo katsoneet, tietänevät mistä niissä on kyse, muut perehtykööt juttuihin omin päin, voin toki keskustella asioista tarvittaessa ja kiinnostaessa :D).

Sarjat eivät tarinallisesti liity toisiinsa mitenkään, mutta totta kai niissä alkaa vähitellen huomata toistuvia kaavoja; hahmotyyppejä, maneereja ja juonenkäänteitä, joita onneksi varioidaan niin ettei näitä voi toistensa suoriksi kopioiksikaan haukkua. Ja vaikka en koekaan sukupuoltani ongelmaksi, niin hivenen kummalliseksi kuitenkin koen sen, miten haavoittuvaisia nämä Keyn neitohahmoset ovat, jollakin surullisella tavalla tytöt (ja pojatkin) ovat jotenkin niin rikkinäisiä ressukoita. Kateeksi ei käy, mutta surku ja sääli tulee, ja sehän se tarkoitus on, nimittäin saada animekatsojan (tai pelin pelaajan) kyynelkanavat auki tunteisiin vetoavilla tarinoilla. Jos kummalliset nyyhkytarinat eivät nappaa, niin en suosittele. Toisaalta en myöskään anna pillitystakuuta. Sanotaanko että itkettää jos itkettää?

(Niin no, nyt kun tarkemmin mietin, niin oikeastaan olisin voinut otsikoida tämän jaarituksen myös: "Ani-täti eksyi Keyn kummallisten nyyhkytarinoiden animesovitusmaailmaan"... mutta enpä nyt jaksa ruveta vaihtamaan~)

Siirtyminen tulkintaversiosta alkuperäiseen

Kun aikaa on kulunut, ja tiedossani oli, että nämä animesarjat perustuvat peleihin, ja minua kiinnostavat alkuperäisteokset, niin tokihan siinä kävi luonnollisesti niin, että aloin miettiä että olisihan se mielenkiintoista joskus kokea tällainen oikea pornopeli visual novel*-elämys. Minulla ei vain ollut hajuakaan, voisiko näitä pelejä mitenkään pelata osaamatta lukea japania ja pääsisikö niihin ensinkään käsiksi. Vasta vuonna 2018 sain huomata, että siinä missä animea ja mangaa fanikäännetään englanniksi, niin visual novel-peleillekin tehdään samaa. Ilmeisesti pelejä käännetään ihan virallisestikin.

Toisaalta mietin, kun olen pelannut jotain pelejä joskus, että ovatko visual novelit mitenkään sen kummempia kuin muut pelit yleensä? En ole peliharrastaja, mutta päätin ottaa asiasta selkoa, ja saatanpa jatkaa tätä yleistason mietiskelyäni ja jaaritella aiheesta joskus. 

Minä, kun viimein vuonna 2018 pääsin oikeasti pelaamaan Kanonia! :-D
(Sen fanikäännöstä, jos tarkkoja ollaan. Peli on vanha, julkaistu alunperin 1999.)

Eniten mieleeni ja sydäntäni lähinnä näistä tässä jaarituksessa mainituista Key-animesovituksista on Kanon, ja halusin kokeilla jos pelissä saisin uppoutua asiaan ja tunnelmaan vielä animea enemmän. Rewrite-animen ensimmäisestä kaudesta puolestaan jäi suoraan sanottuna p*ska fiilis - pelin introvideo, jota olin kauan ennen animen katsomista plärännyt useampaan kertaan (ja joka alunperin oli herättänyt mielenkiintoni nimikkeeseen) oli syöpynyt mieleeni kuitenkin sen verran syvästi, että animen sekavuudestakin huolimatta halusin antaa teokselle "toisen" mahdollisuuden koettamalla pelata alkuperäisen pelin ja yrittää ymmärtää mistä siinä oikein ja tosiasiassa loppujen lopuksi oli kysymys. Blogiteksti näistä kahdesta pelistä on siis niin ikään tekeillä.

* pieni vitsillinen kärjistys, jos sallitaan. Kaikkien visual novel-pelien julistaminen pornoksi on tietenkin yhtä höpsöä kuin kaiken animen/mangan julistaminen pornoksi. ;-) Kaikki visual novel-pelit eivät suinkaan ole pelkästään pojille tehtyjä "deittisimulaatioita", vaan niitä on moneen junaan ja makuun, myös tytöille suunnattuja pelejä on, ja esim. seikkailu-, mysteeri- ja kauhuteemaiset pelit ovat tavallisia. Näiden tässä jaarituksessa mainittujen Key-pelien animesovituksissa seksikohtauksia ei luonnollisesti ole (ja pelien osalta tiettävästi vain Kanon ja AIR sisältävät varsinaisia seksikohtauksia - pientä pikkutuhmuutta näistä kaikista kuitenkin löytynee).