maanantai 13. elokuuta 2018

Loppukesän fiiliksiä + blogin 5-vuotissynttärikatsaus!

Kesä on taas vähitellen kääntymässä lopulleen, toivottavasti olette nauttineet (ja selvinneet) siitä.

Uimakelejä on piisannut ihan mukavasti nytten.

Kohta päättyvän kesän pääasiallinen fiilis voidaan lyhyesti tiivistää tähän editoimaani videoon; vuoden 2018 kesä tultaneen muistamaan tukalan helteen päivistä. (Videon idea on itse asiassa jo muutaman vuoden takaa, sain sen jonakin edeltävänä kesänä hellepäivänä päähäni, mutta sitten kun olisi ollut aikaa editoida, miten ollakaan, kävi niin että helteet menivät jo, eikä idis ollut enää ajankohtainen ja tuntunut sopivalta, joten se yksinkertaisesti unohtui ja jäi odottamaan seuraavia hellekausia. Nyt jokin aika sitten kyhäisin videon nopeasti uudestaan kasaan ja valmiiksi kun muistin. :-DP Kuvitin videon muumeilla ja musiikki on Teddy Ruxpin-piirretystä.)



(Tottahan toki myös mustikanpoiminta on ollut jälleen ajankohtaista, helteestä ja kuivuudesta huolimattakin. ;-))

Sain hiljattain yhteydenoton sähköpostilla, nykypäivänä minulle harvemmin sellaisia tulee, joten se oli positiivinen yllätys. On aina mukavaa, kun ihmiset ja erityisesti animaatioiden ystävät löytävät tiensä blogiini (joka on alusta lähtien ollut ehkä hitusen rajatapaus, koska jaarittelen muistakin asioista kuin animaatioista, enkä virallisesti ole määrittänyt blogiani animaatioblogiksi). Vaikken olekaan sosiaalisessa mielessä kovin aktiivinen, olen silti periaatteessa kiinnostunut, mitä animaatiolle maailmassa ja muualla netissä kuuluu ja tapahtuu, ja avoin aiheeseen liittyvälle keskustelulle, sekä mielelläni vetämässä yhtä köyttä samanhenkisten tyyppien kanssa jos niikseen tulee.

Sikäli kuin tätä ja muitakin jaarituksiani lukevia animaatiot siis kiinnostavat (ja miksi eivät kiinnostaisi ;-)); tiedoksenne että internettiin on ilmestynyt uusi aihetta käsittelevä sivusto, Animaahis, jolla nimimerkki Guf kirjoittaa matkastaan animaation maailmassa. Sivusto on melko tuore, joten siellä ei ole vielä paljoa sisältöä, mutta näin alkuun se vaikuttaa varsin hyvältä ja lupaavalta - kirjoittaja kirjoittaa erilaisemmasta ja freesimmästä perspektiivistä kuin minä - ja siksi haluan kannustaa ja antaa sille pienen huomionosoituksen alkumetreillä. Ja voipi olla, että saatan minäkin toisinaan käydä kommentoimassa animaatiojuttuja matkan varrella. (Suomalaisia animaatiosivustoja ja -blogeja ei minun mielestäni ole todellakaan liikaa, joten jos skenessä tapahtuu jotakin uutta, se on tietysti virkistävää ja erittäin tervetullutta. Ja minulle siis toden totta saa linkkivinkata aihepiiriin liittyviä blogeja ja muita sivustoja, koska olen aika hidas löytämään niitä itse ja löytäminen on muutenkin vähän sattumankauppaa. :D)

Blogini täyttää näin elokuussa ja tällä viikolla viisi vuotta. Jo viisi vuotta, hitsi vieköön! XD Sen kunniaksi voinen tehdä pienen katsauksen suosituimpiin jaarituksiin tähänastisen olemassaolon ajalta.

Ani-tädin jaaritusten suosituimmat blogitekstit top 5 (aikaväliltä elokuu 2013-elokuu 2018):


1. Epäreilusti(?) unohdettu Calimero ja ystävät (4/2014)
2. Moomin (Best) Selection - muumimusiikkia, jota ei suomalaisen levykaupan hyllyltä löydä (10/2014)
3. Halinallejen upotusta ystävänpäivän kunniaksi (2/2014)
4. Vähäsen amigurumivärkkäilystä (3/2015)
5. Ihmemaa Ozin tonkimista (9/2014)

Jaarittelu pääsi kunnolla vauhtiin 2014, ja tuolta vuodelta ovat myös blogin kolme suosituinta tekstiä. Calimero-jaaritukseni on ollut lähes heti ilmestymisestään lähtien suosittu (se oli luetuin teksti ylivoimaisesti jo blogin 1-vuotissynttärin tienoolla), ja muilla riittää vielä kirittävää sen ohi pääsemisessä. Japanilaisen muumianimaation musiikin ja sitä käsittelevän tekstin suosio ei oikeastaan tule yllätyksenä. Halinallet minua puolestaan vähäsen oudoksuttavat, tai siis olen monesti vähän kieromielisenä miettinyt että tuon ko. jaarituksen otsikkoa voisi ehkä pitää hivenen harhaanjohtavana (tahallinen vitsi; tekstissähän ei siis kuvata mitään halinalleihin kohdistettua mahdollisesti kyseenalaistettavaa toimintaa vaan kyse on tekstiin upotetusta videosta [kuten aina] ;-)), mutta ehkä lukijoita kiinnostavat halinallet ihan oikeasti niin paljon. Hieman yllättäen myös amigurumeja käsittelevä jaaritukseni on ollut kohtalaisen suosittu, ja virkkausvärkkäilystä olisikin tarkoitus jatkaa vähäsen lisää. Olen iloinen siitä, että Ihmemaa Oz-animaatiosarja ja sen tonkimiseni on kiinnostanut yleisöä ainakin sen verran, että juttu on kivunnut viidenneksi suosituimmaksi jutuksi. Aiheen tonkimista on myöskin tässä tapauksessa aikomus jatkaa.

Juuri nyt blogissa luetaan kuitenkin muita ja uudempia tekstejä kuin tätä kärkiviisikkoa, mutta eiköhän näistäkin joku ole taas kohta tuolla sivupalkissa tällä hetkellä luetuimpien joukossa. ;-) Kärkilistan muuttuminen seuraavaan vuosikatsaukseen mennessä (kun joskus sellaisen taas teen) voipi silti olla vain ajan kysymys...
 
Onpa aika rientänyt, enkä ole vielä saanut jaariteltua lähellekään kaikkea asiaa mistä haluan kertoa. Tässä kesän aikana olen kuitenkin saanut energiaa ja innostusta työstää useampia blogitekstejä, joita toivottavasti saan valmiiksi tulevana syksynä. Mitäänhän en tietenkään lupaa. ;-) Paitsi sen ehkä voin, että verkkaisesta tahdistani johtuen (vai pitäisiköhän se katsoa enemmän ansioksi?) jaarittelen juttuja vielä ainakin vähintään seuraavat viisi vuotta? ;-D


Blogin syntymäpäivän kunniaksi päätin pitkästä aikaa muuttaa ulkoasua hieman. Toisaalta sille on ollut oikeaakin tarvetta: Blogger on ollut pidemmän aikaa rikki, niin että blogin taustakuva on ollut vähän vinksallaan (on kokeiltu eri nettiselaimia eri koneilla) enkä ajoittaisista muutamista säätöyrityksistä huolimatta ollut saanut sitä näkymään enää oikein (tai siis asetusten ja blogitekstien esikatseluikkunoissa taustakuva kyllä näkyi oikein, mutta varsinaisella sivulla ei :DP), joten mystisen vian täytyy olla jossain Bloggerissa itsessään ja minun tavallisen tallaajan ulottumattomissa (eipä oikeastaan tule yllätyksenä, kun kyseessä on Googlen "palvelu"...).

Pahoittelut siis, jos blogin edellinen ulkoasu vaikutti hassulta tai mahdollisesti jopa sattui silmiin pidemmän aikaa. Toivottavasti pidätte hillitystä kukkaloistosta. Ulkoasun muutoksen yhteydessä blogin maskottihahmo-kisu on siirtynyt tuosta oikean sivupalkin kyljestä yläreunaan blogin otsikkokuvaan köllöttelemään.

 Hyvää alkavaa syksyä kaikille lukijoille! Katsotaan mitä se tuo tullessaan.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Japanilainen eläinhoroskooppi

Kepeää hömppää kesähelteille!  ;3

Kaikesta hömpähtävästäkin kiinnostuneena olen tietty (ollut) kiinnostunut myös horoskoopeista. Aikoinaan teini-iän myllerryksessä rupesi ahdistamaan oman itsen epämääräisyys ja niin ajauduin kiinnostumaan syvemmin tähtikartoista, astrologiasta, numerologiasta ja muusta hömpänpömpästä, jotta voisin edes jollakin tapaa yrittää määrittää itseni ja persoonani. Lueskelin kirjaston kirjoja ynnä muuta ja kesti jonkin aikaa tajuta että horoskoopit ovat korkeintaan hauskaa viihdettä, jos sitäkään. ;-)

Toki taivaankappaleiden asemia laskevat, astrologiset ennustukset ovat ajatuksena romanttisia ja viehättäviä. Niihin perustuvat horoskoopit ja niiden pohjalta laaditut luonnetyyppitulkinnat puolestaan ovat hauskoja ulkopuolisia "persoonan" määrittäjiä, joiden paikkaansapitävyys riippunee siitä miten niitä tulkitsee ja miten hyvin itse kokee oman persoonansa näihin määritelmiin sopivan. Toisaalta määritelmiä voi olla yhtä paljon kuin niiden laatijoitakin vaikka horoskooppimääritelmät sinänsä kai periaatteiltaan pohjaavat yhtenäiseen käsitykseen. Useimmiten jotkin kohdat horoskoopeissa tuntuvat loksahtavan täydellisesti ja toiset eivät niinkään. ;-)

Mutta niin, horoskooppijärjestelmiähän on vaikka minkälaisia, ja näitä määritelmiä matemaattisine laskumenetelmineen riittää vaikka kuinka kirjavia.Yksi uusimpia on vuonna 2009 esiin putkahtanut japanilainen eläinhoroskooppi. Masahiro Tsurumoton Charanavi on tehty tunnetuksi täälläkin kirjamuodossa. En tiedä onko englanninkielisiä nettisivuja koskaan ollut (kirjan takasivuilla mainitaan .com-päätteinen urli mutta se ei ole toiminut itselläni koskaan, japanilainen versio oli vielä jossain välissä pystyssä joskaan merkittävää sisältöä ei vaikuttanut olevan ja tämän jaarituksen julkaisuhetkellä sekään ei enää toimi - ehkä tämä juttu on mennyt jo pois muodista, jos se koskaan on muotia ollutkaan ;-)). "Charanavi" on yhdistelmä sanoista "character navigation".


Jotta ne blogin lukijat, jotka tässä vaiheessa kuulevat japanilaisesta elukkahoroskoopista vasta ensimmäistä kertaa ja ovat välittömästi kiinnostuneita omasta eläinmerkistään, pääsevät nopeasti kihityksestään: annan teille nettilinkin, Noracomin Doubutsu uranai, joka kutakuinkin vastaa Charanavia, olkaa hyvä. Menkää sinne syöttämään syntymäpäivänne ja hämmästykää. (Huomatkaa, että syntymäpäivän pitää olla tarkasti päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen oikein, ja että sukupuolella on väliä tietoja syötettäessä [joskin määritelmät ovat silti aika samanlaiset]. :-D) Vaihtoehtoisesti voitte ruveta etsiskelemään Tsurumoton kirjaa, henkilökohtaisesti tykkään sen kuvituksesta enemmän.

Japanilainen eläinhoroskooppi ei oikeastaan ole sinällään kovinkaan erilainen kuin muutkaan, siinä on kaksitoista eri luonnetyyppiä eläinhahmojen muodossa. Vaan nämäpä eläimet jakautuvat vielä omiksi "alaryhmikseen", "-lajeikseen" tai "laumoikseen" hienoisten luonteiden sävyerojen kautta. Kaikkiaan erilaisia hahmoja on siis peräti kuusikymmentä kappaletta, eli jos lähi- ja tuttavapiiri on suuri, sieltä ei ihan samoja hahmoja ehkä tule kovin montaa vastaan - teoriassa.
Täytekuvitusta - en viitsi tässä ruveta selittämään tarkemmin noita
maa-aurinko-kuu-symbolien, taustaympyrän pohjavärien, ja pystyakselin merkityksiä.
Kuva on netistä joskus tallentamani.
Mitä ne eläinhahmot sitten ovat? Tässä koko sakki: susi, kauris, apina, gepardi, pantteri, leijona, tiikeri, tanuki, koala, norsu, lammas ja pegasos. Eläinten jako on mielenkiintoinen; kahdentoista joukossa on peräti neljä kissaeläintä, ja yksi mielikuvituseläinkin. Susi, kauris ja lammas ovat kotoisan oloisia, mutta australialainen koalakin kuuluu porukkaan. :D Tanukikaan ei ole nimenä ehkä kovin tunnettu Suomessa, vaikka Studio Ghiblin Pompoko-elokuvan tietävät ehkä tietävät. Apina ja norsu täydentävät sekalaisen poppoon.

Tsurumoton kirjassa eläimet on nimetty luonteenpiirteiden, Doubutsu uranaissa ne on luokiteltu värien mukaan.
 
Ani-täti itse esimerkiksi on Viaton lammas, tai punainen lammas, versiosta riippuen. Olen sinut merkkini kanssa, lähipiiriläisistäni en ihan tiedä. (On muuten jännä, että omassa tapauksessani lähipiirissä on jostain syystä enimmäkseen muun sortin lampaita ja panttereita. Se on vähän tylsähköä, kun luulin että ympärillä olisi kaikenmoisten eläinten tarha. :-P Mutta toisaalta kieltämättä melko samanhenkisissä porukoissa sitä pyöritään...?)

En tiedä onko japanilainen eläinhoroskooppi oikeasti Tsurumoton keksintö vai onko mies vain hyödyntänyt sen hyvin omissa bisneksissään, joka tapauksessa se pohjautuu johonkin ikivanhaan kiinalaiseen horoskooppiin, luemma. Tsurumoto painottaa Charanavissaan erityisesti yksilöiden välistä kommunikaatiota ja hahmomääritelmien ohessa annetaankin vinkkejä kanssakäymiseen: puhutteluun (ja siihen mitä pitää varoa sanomasta ja tekemästä), mieluisiin tapaamispaikkoihin, sopiviin lahjoihin ja niin edelleen. Lyhyesti sivutaan myös hahmojen tyypillistä ensivaikutelmaa sekä käyttäytymistä työpaikalla ja juhlissa.

(Surku)hupaisa bonus


Charanavin ohessa myytiin myös toista kirjasta nimeltä Lovenavi, jonka alaotsikkona pitäisi ehdottomasti olla Rakkaushoroskooppi vain naisille, sillä kirja on vahvasti suunnattu naissukupuolelle kertoen hahmojen viehätysvoimasta ja seksuaalisuudesta ja miespuolisista hahmoista kerrotaan lähinnä vain miten näitä pitäisi lähestyä yms. Ikään kuin miehet eivät olisi lainkaan kiinnostuneita lukemaan horoskooppeja ja varsinkaan rakkaushoroskooppeja. Hieman epäilyttävältä vaikuttaa... ;-o Olisin ihan mielelläni lukenut miehistä tarkempaa tekstiä...~

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Netissä ollutta ja mennyttä: Muumi-sarjakuvakone

Vuosina 2010-2012 internetissä oli sellainen hauska sivusto, http://www.moomincomics.com, jolla pystyi tekemään muumisarjakuvia "itse" - siis valmiiksi annetuista kuvamateriaaleista: ruuduista, hahmoista, taustoista ja puhekuplista. Sarjakuvansa saattoi julkaista sivulla ja myös muiden taiteilemia sarjiksia saattoi lukea ja kommentoida.

Valitettavasti sivu ei ole ollut toiminnassa enää pitkiin aikoihin, mutta olen tallentanut tuolla sivuston "sarjakuvakoneella" tuolloin tekemäni tekeleet muistoksi (itse sivustolla niitä en viitsinyt, kehdannut tai uskaltanut julkaista), ja satuinpa tässä eräänä päivänä kaivelemaan ne esiin kovalevyn kätköistä.

Mitään huipputekeleitä ne eivät ole - luulen että jostain syystä minulla ei ehkä ollut erityistä inspiraatiota niitä tehdessäni (ainakin sen taso lienee ollut vähintäänkin hiukan kyseenalainen ja arveluttava, tai homma latistui heti alkuunsa), eikä mielessäni ollut valmista tarinaa, vaan lähinnä tein vain jotakin epämääräistä hetken mielijohteesta ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna näistä huokuu selkeä alavireisyys. :´D Siitä huolimatta uskallan nyt näyttää nämä tekeleeni blogin lukijoille. Pitäisikö nähdä aiheelliseksi laittaa jonkinasteinen synkistelyvaroitus sisällön suhteen ? ;P

Kaikkien väärinkäsitysten ja muiden välttämiseksi: muumit ovat Moomin Characters Oy:n omaisuutta, mutta allaolevat sarjakuvatarinat ovat Ani-tädin tuotoksia jotka on tehty edellä mainitun yhtiön hyväksymällä tuotteella.

Ensimmäinen sarjakuva ei ole kummoinen, koska siinä on vain kaksi ruutua.

Haisuli angstaa #1

Jostain syystä laitoin Haisulin angstaamaan lisää. Kuten näkyy, puhekuplat eivät osu aivan kohdilleen, ja muistelen ettei niitä juurikaan pystynyt säätämään, vaikka sarjakuvakone muuten olikin varsin toimiva.

Haisuli angstaa #2

Seuraava sarjakuva on tehty reilu kaksi vuotta edellistä myöhemmin, mutta kovin valoisalta ei näytä nytkään: Haisulin jälkeen oli Muumipeikon vuoro angstata.

Muumipeikko angstaa.


Viimeiseksi jääneestä tekeleestäni sen sijaan tuli sentään vähän hilpeämpi ja siitä voin olla jo vähän ylpeäkin, ja harmittaa etten ehtinyt jatkaa tarinaa tämän pidemmälle näinkin inspiroituneen ja lupaavan alun jälkeen! Olen tallentanut sarjiksen nimellä "Muumipapan uni", joskaan en ole ihan varma siitä onko kyseessä sittenkään mikään uni... ;-D

Muumipapan uni


Muumi-sarjakuvakone poistui keskuudestamme oletettavasti 2013. Vahinko ja sääli.

torstai 24. toukokuuta 2018

Niiskun look eri muumitulkinnoissa


Tässä jaarituksessa käsittelen yhtä suosikkihahmoani Tove Janssonin muumimaailman luomuksista, eli Niiskua ja ehkä vähän pinnallisesti Niiskun ulkomuotoa. Se on kuitenkin kiintoisaa, sillä Niiskusta on hyvinkin erinäköisiä versioita - kukaties hahmolla on muumihahmoista eniten vaihtelua ulkonäössä! (On tässä kyllä vähän muutakin sisältöä, ja sivutaan hahmon persoonaakin - ehkä siis melkein hahmofanituspostaus!)


Alkuperäinen Tove (ja Lars) Janssonin piirtämä Niisku

Aivan aluksi oli Snork, siis tavallaan Niisku, ruma ja peikkomainen hahmo, joka oli oikeastaan olemassa jo ennen varsinaista Muumipeikkoa (asiasta on paljon kirjoitettua materiaalia, netistä voi alkajaisiksi lukea vaikkapa Muumittajan runsaasti kuvitetun kirjoituksen muumien syntytarinasta), ja jonka pohjalta sitten myöhemmin Tove Jansson kehitti varsinaiset muumipeikot. Snork teki kuitenkin uuden tulemisen: Muumipeikko ja pyrstötähti-kirjassa (vuodelta 1946/1968) tarinan päähenkilö Muumipeikko kohtaa ensi kertaa niiskusisarukset, Niiskun ja tämän sisaren Niiskuneidin. (Niisku on siis paitsi lajinnimi, myös erisnimi - tämä on muumihahmojen keskuudessa tavallista, jopa tyypillistä.)

Niiskuneitiä ja tämän ulkonäköä kuvaillaan sanallisesti paljon, ja tämä esiintyy useissa piirroksissa, sen sijaan Niiskua kuvataan hyvin vähän sekä kirjallisesti että kuvituksellisesti. Noin lajimäärityksellisesti niiskut muistuttavat muuten muumipeikkoja, mutta nämä vaihtavat väriä tunnetilojensa mukaan, erityisesti kiihtyessään (kiintoisaa kyllä, niiskut eivät vaihda väriä missään tulkintaversiossa muumeista, edes animaatioissa, ainakaan minun tietääkseni).

Kaiken kaikkiaan Niisku esiintyy näkyvästi oikeastaan vain ihan muutamissa muumikirjojen kuvituspiirroksissa, valikoin tähän pari esimerkkiä Taikurin hattu-kirjasta (1948).

Yksi kyseisen kirjan kuva esittää Niiskun siluetin uimahuoneen laiturilla sadepäivänä.
En malta olla lainaamatta tunnelmallista pätkää kirjasta:
 "Ja Niisku vaelsi pitkin märkää hiekkarantaa laiturille, jonka Muumipeikon isä oli rakentanut. Hän nuuhki hetken merelle päin. Se oli rasvatyyni. Sateli hiljakseen, ja jokainen pisara teki hienon renkaan kirkkaaseen veteen. Niisku nyökkäsi itsekseen ja otti venevajasta suurimman pitkäsiimalaatikon. Sitten hän kiskoi sumpun esiin laiturin alta ja alkoi pistellä syöttejä koukkuihin viheltäen samalla Nuuskamuikkusen jahtilaulua."

Mitä vähäisistä kuvista voi päätellä, ja mitä Tove Jansson kertoo (tai oikeammin jättää kertomatta), alkuperäinen Niisku ei ulkonäöllisesti juuri eroa Muumipeikosta (ja tämä on se valitettava syy, miksi Niiskua ei olla nähty eikä varmaan koskaan tullakaan näkemään Arabian muumimukeissa, joiden kuvitukset pohjaavat vankasti Janssonin sisarusten alkuperäisiin piirroskuvituksiin. Täytyisi kai sitten suunnitella ja teetättää oma jos sellaisen haluaisi? ;-P Tai sitten voi ostaa Muumipeikko-mukin mutta alkaa väittämään että siinä on vain alkuperäinen Niisku? ;D).

Ylipäätään Niisku esiintyy muumikirjoissa vain kahdessa ensimmäisessä varsinaisessa muumiromaanissa, siis mainituissa Pyrstötähdessä ja Taikurin hatussa, eikä taida pahemmin tulla edes nimeltä mainituksi myöhemmissä kirjoissa. Ehkä Tove Jansson ei itse pitänyt hahmosta niin paljon tai löytänyt sille enää käyttötarvetta, kuka tietää? Muumihahmot kyllä muutenkin tulevat ja menevät eri tarinoissa, ja se oikeastaan sopii kuvaan ja vähän niin kuin kuuluukin asiaan - Jansson ei ole vanginnut hahmojaan väkisin vaan ne kuljeksivat vapaasti mielensä mukaan. Ehkä Niisku on sittenkin vain yksinkertaisesti harhaillut ja ruvennut järjestelemään muita asioita, niin ettei sen takia enää esiinny myöhemmissä muumikirjoissa?

Mutta pysytään asiassa. Toinen valitsemani piirros on melko usein virallisissa muumitietopaketeissa käytetty yksi tietty kuvitus, sekin siis myös Taikurin hatusta. Piirros esittää Niiskua, jolla on tuomarin peruukki päässään. Erittäin asianomaista, sillä kun Muumilaaksossa käydään oikeutta siitä, kenelle salaperäisen matkalaukun sisältö kuuluu, niin kukapa olisikaan parempi tuomari kuin aina järkeilevä (ja tärkeilevä ;p) Niisku!

Viuhti puhaltaa kirsikankiven tuomari-Niiskun päälle.

Minulla on myös hatara muistikuva siitä, että Niisku olisi esiintynyt jossakin Janssonien sanomalehtisarjakuvatarinassakin, mutta täyttä varmuutta minulla ei asiasta ollut. Yritin tutkia asiaa tätä jaaritusta varten, ja kerrankin Wikipedia tietää kertoa jotain hyödyllistäkin, kuten että todella: Niiskun hahmo esiintyi vain ja ainoastaan yhdessä sarjakuvatarinassa, Lars Janssonin piirtämässä Niiskuneiti seurapiireissä (vuodelta 1967). Lisäisin todella mieluusti kuvan tämän tarinan villapaitaisesta Niiskusta tähän jaaritukseen, ja lupaan täydentää kuvagalleriaa heti kun onnistun löytämään tämän kyseisen sarjiksen!

1969/72- japani-Niisku


Vanhassa japanilaisessa muumianimaatiossa Moomin (1969) ja Shin Moomin (1972) Niisku on kuvattu vallan peruukkipäisenä; tähän lienee päädytty juuri Tove Janssonin niukan hahmokuvituksen perusteella. Sarjassa Niisku ja Niiskuneiti kuuluvat ilmeisesti jonkinasteiseen "ylempään sosiaaliseen luokkaan", ainakin nämä asuvat hienossa talossa ja sarjan alkupuolella Niisku ajelee autolla. Hahmo ei ole hirveän tykättävä ainakaan ensi alkuun, Niisku kuvataan varsin k*sipäisenä wannabe-akateemikko-snobina, mutta täytyy myöntää, että pidän hahmon äänestä, se sopii dramaattiselle ja teatraaliselle hienostelija-Niiskulle erinomaisesti. :D

Puolamuumi-Niisku

Nipsu tuomarina? Missä Niisku?? Tuleekohan oikeudenkäynnistä mitään...?
Hämmästyin, kun huomasin, että Niisku oli animoitu puolalaisessa "huopa"muumisarjassa Muumien maailma (1977-1982) SITTENKIN. Luulin melko pitkään, ettei Niisku esiinny sarjassa ollenkaan, sillä esimerkiksi Taikurin hattu-versioinnissa Niisku on monesti korvattu Nipsulla (kuten ylläolevasta kuvasta näkyykin, Tiuhtin ja Viuhtin oikeudenkäynti-episodissa tuomarina peruukkeineen kaikkineen toimii Nipsu Niiskun sijasta). Myös muut hahmot on laitettu tekemään ja sanomaan asioita, jotka alunperin ovat olleet Niiskun juttuja kirjassa...
Mutta tättärää, kukas se siinä?
...niinpä kun sitten näin sarjan Pyrstötähti-adaptoinnin, teki melkein mieli hieraista silmiä, kun Niisku "sittenkin" esiintyy sarjassa! Noh, tarinan osalta olisi ollut aika härskiä jättää hahmo kokonaan pois ja Nipsulla korvaaminen tässä tapauksessa tuskin olisi tullut kysymykseenkään. Mutta niin, puolamuumien Niisku on hassunhauska ilmestys: hän on pukeutunut hattuun ja pilkulliseen huiviin, ja kantaa aina mukanaan muistiinpanovälineitä. Niisku on täsmällinen ja hyvin järjestelmällinen kaikessa, siis ihan kaikessa.

Ysärianime-Niisku (ja mihin sen look kenties perustuu)


Kansan rakastamassa Muumilaakson tarinoissa vuodelta 1990 Niiskua on nostettu keskeisimpien muumihahmojen joukkoon (joskaan en ole varma onko hahmo sittenkin vähemmän esillä tässä kuin vanhemmassa japanianimaatiossa). Tulee fiilis, että japanilaiset ovat tykänneet Niiskusta, ja aika paljonkin, sillä hahmoa on laajennettu ja syvennetty alkuperäisten kirjojen maailmasta. Niiskusta on tehty intohimoinen ja viileän looginen keksijä, jolla on sarjan alusta asti haaveena rakentaa ilmalaiva. Tämä projekti on vähän vaivihkainen, mutta kuitenkin alati läsnäoleva teema, joka kestää koko sarjan ajan. Niisku on saanut myös uuden lookin, mitä ilmeisimmin siksi että hahmo erottuisi selvästi päähenkilö Muumipeikosta.

Sarjan lisäksi Niisku on myös tottakai mukana Muumipeikko ja pyrstötähti-leffassa (1992).

Muumilaakson uusia tarinoita (Tanoshii Moomin ikka: Bouken nikki)-jatkosarjassa
Niisku ei esiinny, vaikka hahmo onkin piirretty sarjan japanilaiseen alkutunnariin.

Olen monesti miettinyt, mistähän japanilaiset keksivät Niiskulle hiukset ja ennen kaikkea ikoniset silmälasit. No, vastaus löytyy ehkä hieman yllättäen Janssonien muumisarjakuvasta, tarinasta Muumit ja velvollisuudentunto (1958).

Tarvitseeko erikseen sanoa, että huomioikaa erityisesti keskimmäinen ruutu?
Sarjakuvastripissä on siis Niiskuneiti, joka yrittää näyttää älykkäältä rillit kuonollaan. Yhdennäköisyys on aika selvä?

Oheistuotteet ja lopputulema

Ysärianimen Niiskun look ja silmälasit ovat kaiketi tulleet jäädäkseen; kerta hahmon ulkoasu on se mikä se on. Jos hahmon ulkonäössä olisi ollut korjattavaa Janssonien mielestä, niin eiköhän tarvittavia muutoksia olisi tehty. 1990-luvun oheistuotteissa, kuten Muumi-lehden sarjakuvista ja tietokonepeleistä alkaen Niiskun ulkomuoto (ja persoonakin) on juurikin mukailtu myöhemmän japanianimaation mukaan.

Niiskun "anime-look" toistuu Muumi-lehden sarjakuvissa eri piirtäjien toimesta.
Esittelen tämän oikeastaan vain ihan huvin vuoksi: ysäriaikaisia muumilehtiä
tonkiessani löysin myös tällaisen version rillipäisestä Niiskuneidistä! :´D Nyt neiti
on ihan virallisesti lainannut veljensä lasit. (Kaipa Niiskulla on sitten varakakkulat.)
Niisku Muumit piilosilla-pelissä (1995).
Niiskun ilma-alus kaipaa vielä fiksailua Muumit ja salaperäiset huudot-pelissä (2006).
Aineellisen tason hahmofanityttöily jääkin sitten about tähän...
Niisku-kuvitus Pikku Myy-korttipelin kortissa.
Muumimaailman mainosjuliste vuodelta 2010.
 Fun Fairin keräilykorttisarjassa vuodelta 2014 Niiskulla on edelleen hiukset ja rillit.
Niiskua ei kuitenkaan muumiroinien kuvituksissa olla sen suuremmin nähty. Eipä oikeastaan tarvitse ihmetellä miksi, etenkin kun muumituotteiden kuvituksissa ollaan yleensä keskitytty enemmän Janssonien alkuperäisiin piirroksiin anime-lookin sijasta. Hieman ongelmallistahan se on, sillä vaikka Niiskun anime-lookilla sinänsä olisikin Tove Janssonin ja perikunnan siunaus ja se olisi tätä nykyä hahmon virallinen ulkoasu, niin alkuperäiseksi se ei sitten millään tule muuttumaan - koskaan. (Kuuluisikohan niiskujen päivitettyyn lajimääritykseen nykyään myös se, että hahmot muistuttavat muuten muumipeikkoja, mutta näillä on hiukset? ;-))

Vaan nyt kun tässä odotellaan uutta muumisarjaa, niin mietin, esiintyyköhän Niisku siinä ja miltähän hahmo mahtaisi näyttää jos se siinä esiintyisi...on tietysti mahiksia ettei Niiskua nähdä ollenkaan, koska kokonaisuutta katsoen Niisku ei tosiaan ole kovin keskeinen, merkittävä ja vaikuttava muumihahmo (siitähän kertoo se fakta, että Niisku ei tiettävästi esiinny monessakaan muumianimaatiossa), mutta olisihan se silti kiva. Saapa nähdä.

(Olen yrittänyt tehdä parhaani tämän koosteen kanssa, mutta jos olen kuitenkin missannut jotakin ja tästä jaarituksesta puuttuu vielä jotain olennaista [kuvallisessa, kirjallisessa taikka muussa muodossa], minkä ehdottomasti pitäisi olla mukana, minulle saa huomauttaa ja ilmiantaa! :>)

perjantai 11. toukokuuta 2018

Viittaukset Dibitassuissa

Vaikka Dibitassut ilmeisestikin asuvat aivan omassa maailmassaan, tarkemmin tarkasteltuna animaatiosarjasta löytyy hyvinkin tutunoloisia meikäläisille kotoisia viittauksia. Tässä Ani-tädin löydökset.

Mitenkään piilottelemattomana näyttäytyy Transformers (mitä ilmeisimmin animaatiostudion pikku sisäpiirivitsi).


Dibitassuplaneetalla luetaan Harry Potteria, sekä myöskin H.C. Andersenin satuja. Kirjaston lastenosaston hoitajana toimiva Vikin äiti pitää satutuntia ja lukee pikkukoirille tarinaa pienestä tulitikkutytöstä.


Viki aiheuttaa merirosvolaivalla tietokoneeseen bluescreenin. :D

Hattukoira lukee kahvilan ulkopöydässä Times-sanomalehteä.


Dibimuseon uuden näyttelyn avajaisissa on jotain kokista tarjolla? Ainakin jotain sen kaltaista?



Läpi koko sarjan Dibitassujen internetin eli dibiwebin hakukone on Doogle :D


Dibitassujen mobiililaite on iDog, tai iKoira, viitaten vissiinkin Applen tuotteisiin.


Laitteeseen on myöskin saatavilla omat kuulokkeet.


Roope Huppu kuulemma olisi halunnut nimekseen Robin Hood, "mutta se oli jo varattu". Pelkoa herättävää aavevarasliigaa puolestaan jahtaa planeettainvälinen poliisi nimeltä Hermanni Solmu... ehkä nimi on vähän kaukaa haettu Sherlock Holmes-mukaelma?


Ja sokerina pohjalla on tietysti animaatiostudion itsensä nimen ujuttaminen oikeastaan vähän kaikkialle: rakennusten seiniin, kannettaviin tietokoneisiin... jne...

Tässä kaikkein selkeimmät viittaukset, pahoittelen, jos minulta on jäänyt jotain vielä huomaamatta!

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Piilomaan pikkuaasi - melkein kuin animaatio


Piilomaan pikkuaasi lienee yksi kotimaisen lastenkirjallisuuden klassikoita. Kyseessä on siis Lea Pennasen 1968 kirjoittama ja Maija Karman kuvittama kirja, josta tehtiin 20-osainen tv-sarja vuonna 1977. Näin tämän sarjan lapsuudessani, joskus 1990-luvun alkupuolella, Pikku kakkosessa, mutta paremmin se on jäänyt mieleen kirjaston VHS-kaseteilta. Kirjakin on toki tuttu, ja kirjastosta melko usein lainattu sekin tuolloin, enkä nähnyt syytä jättää ostamatta kun se huokeaan hintaan kirpputoriltakin taannoin löytyi.


Kirjasta lieneekin otettu monia uusintapainoksia vuosien mittaan, mutta käsittääkseni tv-sarja julkaistiin DVD:llä vasta hiljattain viime vuonna, ja bongasin sen myynnistä melkein vain sattuman kautta (seuraan aika laiskasti julkaisuaikatauluja yleensä).


Tarinan alussa kerrotaan sen päätapahtumapaikasta, Piilomaasta. Sitä asuttavat "onnelliset aasit, ahkerat koirat ja kiltit kissat". Rauhaisaa maata hallitsevat Aasiruhtinas ja ruhtinatar, mutta kaikki muuttuu, kun Piilomaan valloittaa Mukkelis Muuli, joka kettujoukkojensa avulla vangitsee aasiruhtinaan ja laittaa kaiken sekaisin.


Konkreettisesti muuli alkaa hallita kansaa passivoimalla sen nukutusmehulla ja laiskotusjäätelöllä. Kukaan ei voi tehdä asialle mitään, eikä kukaan tiedä, minne aasiruhtinas on viety, kunnes vuosien kuluttua eräs ukkosmyrsky lennättää ruhtinaan hatun (johon on kirjoitettu avunpyyntöviesti ja ruhtinaan olinpaikka) syrjäiseen hökkelimökkiin, jossa asuvat Äitiaasi, Pikkuaasi ja Korppu-koira. Pikkuaasi innostuu ja lähtee suorittamaan vaarallista pelastustehtävää, ja kokee matkan varrella monia seikkailuja sekä kohtaa useita ystäviä ja joitakin vihollisia.


Tv-sarjahan ei sinänsä ole kovin hääppöinen tekniseltä toteutukseltaan - se on oikeastaan malliesimerkki siitä, millaisia useimmat kotimaiset lastenohjelmat tyypillisimmillään olivat aika pitkään vuosikymmenien ajan: kameraan näytetään piirroskuvia, on taustaääniä ja -musiikkia, ehkä vähäisesti joitakin muita tehosteita, ja kertojaääni kertoo tapahtumia tai lukee tarinaa. Piilomaan pikkuaasin kohdalla sarjassa on enemmän kuvia kuin kirjassa, ja lisäksi ne ovat väritettyjä, mutta animaatiosta ei voi hyvälläkään tahdolla puhua, sen sijaan "piirrossarja" kuvaa tätä ja muitakin näitä tietyllä tavalla toteutukseltaan sympaattisia sarjaohjelmia erinomaisesti (ehkä juuri niiden kunnioittamisen takia en enää käytä sanaa "piirrossarja" puhuttaessa animaatioista). Eipä näitä vähätelläkään sovi, koska näiden ohjelmien tekeminen on yhtä lailla vaatinut vaivaa suunnittelun, kuvittamisen, kamera- ja äänitöiden osalta.

Yhteen kuvaan voidaan sisällyttää useampi tapahtuma ja yksityiskohta; tässä valitsemassani esimerkissä yhtäaikaisesti majatalon lyhdyt palavat punaista varoitusvaloa, kettupartio putoaa katon läpi, Pikkuaasi jää alle, ja ulko-ovesta poistumassa olevat Korppu-koira ja Musta kissa kääntyvät katsomaan. Kohtaukseen saadaan liikettä ja elävyyttä, kun asioita kuvataan yksi kerrallaan ja kamera siirtyy pisteestä toiseen vaikkapa nopeasti panoroimalla.

Voi olla, että kyseessä on osittainen nostalgia, mutta Piilomaan pikkuaasi viehättää minua edelleen, nyt kun noin reilu parikymmentä vuotta myöhemmin sitä pääsi taas kunnolla katsomaan ja fiilistelemään. Lapsena tykkäsin siitä jonkin verran, kerta sarjaa ja kirjaa tuli kirjastosta lainailtua useamman kerran - mutta koska aikaa on kulunut ja olen hivenen kyyninen, ajattelin ennakkoon, että ehkä tämä ei enää niin nappaa näin aikuisiällä; ehkäpä ne piirrokset eivät oikeasti olleet niin hienoja kuin millaisiksi ne muistaa, vaan suurin piirtein piirtoheitinkalvolle nopeaan tussattua matskua...


Mutta mitä vielä. Maija Karman sarjaan tekemät piirrokset ovat edelleen upeita ja piirretty viiva hyvinkin elävää, kuten tähän jaaritukseen valikoimistani kuvista voi nähdä. Kuvissa itse asiassa tuntuu olevan liikettä, vaikka ne ovatkin yksittäisiä kuvia. Monet niistä sopisivat animaation avainpiirroksiksi; niihin on kiteytetty olennaiset asiat. Vai mitä mieltä olette näistä kuvista? (Muutama esimerkki, nämä ovat omia suosikkejani.)

Kettupartio.
Juoruhiiri Sokeri tulee kertomaan tietoja muuli Mukkelikselle.
Kettunoita Kuvakuva on saanut Pikkuaasin ystävineen kiinni ja kiskoo salavenettä.

Pidän myös näistä lähikuvista Mustasta kissasta ja noita Kuvakuvasta (jälkimmäinen taitaa muutenkin olla paitsi suosikkihahmoni koko tarinassa myös tekijöiden tykkäämä; suklaalle persosta kettunoidasta on piirretty sarjaan useampikin ilmeikäs lähikuva).


Kerrontakin toimii edelleen, tietyt kohtaukset ovat iskostuneet päähäni nimenomaan kertojaäänen kautta. Puhumattakaan siitä, että jaksot päättyvät lähes aina jännittävään kohtaan ja lopetukseen: "... ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla".

Tarina itsessään on aika perus seikkailukertomus, ja päähenkilön kehitystä sivuava tarina, ehkä hieman lapsellinen, mutta hyvinkin mukaansa tempaava satu. Olennaista on se, että kun tarinan lähtökohta on kerrottu ja juttu pääsee vauhtiin, se ei jää junnaamaan paikalleen. Päinvastoin, Piilomaan pikkuaasissa tapahtuu koko ajan, jokin toiminta on käynnissä vähintään yhdessä paikassa. Sarja on melko nopeatempoinen, ja jaksot ovatkin noin 8-10 minuutin pituisia.
Harvinainen rauhallinen lepohetki tarinassa. Välilllä sitä mielellään
pysähtyisi edes hetkeksi, haluaisi jopa viipyä tunnelmoimassa ja pohdiskelemassa.

Ehkä osin nopeatempoisuudesta johtuen tarinan kerronnassa on paikoin aistittavissa jonkinasteista hiomattomuutta, jopa silkkaa tajunnanvirtaa; tarinan käänteet vaihtuvat aika tiuhaan, ja monesti uuden käänteen ilmaantuminen tarkoittaa myös uusien hahmojen esiinmarssia, niin ettei sarjassa ehdi tulla rauhallisia hetkiä juuri lainkaan, eikä jo aiemmin ilmestyneisiin hahmoihin usein hirveästi ehditä tutustua, saati sitten syventyä sen kummemmin. Se on hiukkasen sääli, sillä tarinassa on monia kiinnostavan oloisia hahmoja (olkoonkin että osa hahmoista tuntuu olevan enemmän tajunnanvirrassa keksittyjä [tai ainakin vähintään nimettyjä] tarkemman suunnittelun sijasta. Eipä silti, "Muuli Mukkelis", "Korppu-koira", "Lasse Lämppä" ja "Vaakku Varis" jne. kuulostavat hauskoilta ja ovat veikeitä nimiä lausua, sama koskee myös monia paikannimiä tarinassa).

Enpä uskonut, että pääni alkaisi kehitellä headcanonia tästä sarjasta, mutta jotenkin ajattelen nyt, että
ennen sarjan tapahtumia Ruusutäti ja noita Kuvakuva ovat voineet olla jonkinlaiset kilpasiskokset... :´D tiedä sitten, hahmoja ei valitettavasti juurikaan taustoiteta, mutta minua ajatus kiehtoo. (Tässä kuvassa nämä taikaa hallitsevat hahmot yhdistävät voimansa viedäkseen Muuli Mukkeliksen joukot pois.)

Tarinan päähenkilö Pikkuaasi on tyypillinen funktiopäähahmo, kaiken toiminnan alkuunpaneva voima, kun kaikkien sivuhahmojen pääsääntöisenä funktiona on sitten joko olla tämän päähenkilön tukena taikka sitten tätä vastaan. Loppua kohden Pikkuaasi on onnistunut keräämään ympärilleen melkoisen tukijoukon, mutta eeppisen lopputaistelun huippuhetket toki käydään kahden kesken Pikkuaasin ja Muuli Mukkeliksen välillä.


Sarjaan on saatu yllättävän hyvä toiminnan tuntu, ottaen huomioon että käytetty tekniikka on melko vaatimatonta. "Pelkkä" kuvitus ja kerronta elävöittävät hämmentävän hyvin, ja kokonaisuus toimii, vieläkin.