Seikkailumetsä-jaaritus #2: Sarjan loppukuvat

Olen aiemmin jaaritellut sarjasta tekstissä > "Jos Seikkailumetsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...".

Seikkailumetsä-animesarjan suomalaisessa videokasettijulkaisussa ei valitettavasti nähdä lainkaan sarjan loppukuvia. Mielestäni tämä on pienoinen menetys - siksipä teenkin aiheesta kuvapainotteisen minijaarituksen. 

Animesarjojen loppukuvissa tiettävästi voidaan - tekijätietojen lisäksi - kertoa jakson varsinaisen sisällön jälkeenkin vielä jotain pientä sarjasta tai ihan omaa tarinaansa. Seikkailumetsän loppukuvissa tarina on se, että näemme päähenkilö Tiina-kanin vapaan sunnuntaipäivän: Tiina on herännyt varhain aamulla ja seikkailee vaellellen yksinään hiljaisessa lähiympäristössä.

 

Kameran lähentäessä, loitontaessa tai vain vieriessä haaleasävyisten ja unenomaisen utuisten vesivärikuvien halki tulee täysin puhdas lapsuusnostalgia-fiilis: tuntuu että tuota täsmälleen samaa tuli tehtyä itse aikoinaan; juuri tuollainen on vapaudenkaipuisen pikkutytön maailma. :-)

Lopuksi upotan tietysti itse varsinaisen videon.

...

Kevään etenemistä odotellessa...~

Vähän ennen pääsiäistä (2019)

Tässä(kin) jaarituksessa käsitellään tuotetta...

Tämä on oikeastaan suora jatko vuoden takaiselle kirjoitukselleni kreemimunista. Jonkin aikaa tuon kyseisen kirjoituksen ja pääsiäisen jälkeen läheiseni kanssa aiheesta jutustellessa kävikin ilmi, että hän oli joskus jemmannut ja säilönyt talteen tuossa tekstissä mainitsemani kreemimunakennon käärekartongin ja ystävällisesti lahjoitti sen käyttööni ja skannattavaksi. 

Kartonkiin oli printattu päiväys vuodelle 2010, joten melkein liki vuosikymmenen ikäisestä matskusta on kyse.

Tässä nyt sitten tulee se haikailemani Maraboun kreemimunan kuvallinen syöntiohje (jonka olisin mieluusti jakanut blogin lukijoille jo viime vuonna, mutta parempi myöhemmin kuin ei koskaan)!

Kuvasarja tipuineen olisi vieläkin ihan symppis, mutta eipä sitä olla palautettu pakkauksen ulkoasuun. Pääasia että itse tuote on kuitenkin palannut (toivottavasti jäädäkseen). Ja nykyään on tarjolla jotain kreemimunia joissa kreemin sekaan on sotkettu oreokeksejä. Noh, makunsa kullakin.

Ja eiku syömään!

Periaatteessa voisin muuten toisintaa tuon viimevuotisen kirjoitukseni sellaisenaan, joskin sillä erotuksella että pääsiäinen on tänä vuonna kalenterillisesti vähän myöhemmin kuin vuosi sitten. Täällä eteläisemmässä Suomessa on jo lähes piknik-kelit.

Viittaukset Dibitassuissa (päivitetty 28.4.2021)

Tekstiä on päivitetty 28.4.2021. Loppuun lisätty uusi viittaus!

Vaikka Dibitassut ilmeisestikin asuvat aivan omassa maailmassaan, tarkemmin tarkasteltuna animaatiosarjasta löytyy hyvinkin tutunoloisia meikäläisille kotoisia viittauksia. Tässä Ani-tädin löydökset.

Mitenkään piilottelemattomana näyttäytyy Transformers (mitä ilmeisimmin animaatiostudion pikku sisäpiirivitsi).

Dibitassuplaneetalla luetaan Harry Potteria, sekä myöskin H.C. Andersenin satuja. Kirjaston lastenosaston hoitajana toimiva Vikin äiti pitää satutuntia ja lukee pikkukoirille tarinaa pienestä tulitikkutytöstä.

Viki aiheuttaa merirosvolaivalla tietokoneeseen bluescreenin. :D

Hattukoira lukee kahvilan ulkopöydässä Times-sanomalehteä.

Dibimuseon uuden näyttelyn avajaisissa on jotain kokista tarjolla? Ainakin jotain sen kaltaista?

Läpi koko sarjan Dibitassujen internetin eli dibiwebin hakukone on Doogle :D

Dibitassujen mobiililaite on iDog, tai iKoira, viitaten vissiinkin Applen tuotteisiin.

Laitteeseen on myöskin saatavilla omat kuulokkeet.

Roope Huppu kuulemma olisi halunnut nimekseen Robin Hood, "mutta se oli jo varattu". Pelkoa herättävää aavevarasliigaa puolestaan jahtaa planeettainvälinen poliisi nimeltä Hermanni Solmu... ehkä nimi on vähän kaukaa haettu Sherlock Holmes-mukaelma?

Ja sokerina pohjalla on tietysti animaatiostudion itsensä nimen ujuttaminen oikeastaan vähän kaikkialle: rakennusten seiniin, kannettaviin tietokoneisiin... jne...

Tässä kaikkein selkeimmät viittaukset, pahoittelen, jos minulta on jäänyt jotain vielä huomaamatta! 

Lisäys 28.4.2021!

On jo jonkin aikaa pitänyt tehdä oma lisäys tähän tekstiin! Löysin uuden viittauksen, joka tosin voi olla epäsuora ja/tai hieman kaukaa haettu; viittaus liittyy CSI: Miami-rikosdraamasarjaan, tai lähinnä ko. sarjan tyyliin, johon on tullut kiinnitettyä huomiota lähipiirin kanssa kun satunnaisesti on tullut katsottua (ja vähäsen naureskeltuakin) viime vuosina. CSI: Miamissa on paljon visualisoituja teknisiä demonstraatiokohtauksia (en tiedä onko noille jokin erityinen ja hieno nimitys olemassa). Alla pari aika tyypillistä sarjassa nähtyä havainnekuvaesitystä (en tiedä josko olisin löytänyt jostain toisesta jaksosta parempia ja sopivampia, ei minulla sentään riitä aikaa kahlata läpi koko sarjaa XDP). 

(Tämä ja alempi ovat muistaakseni peräisin 7. kauden ensimmäisestä jaksosta.)

Dibitassuissa puolestaan kierrätetään sangen paljon (siis kyllästymiseen asti) tätä yhtä ja samaa animaatiokohtausta Kaktuskissa-juonikaaren aikana (jouduin pilkkomaan kohtauksen kahdeksi animaatio-gifiksi).

... varmaan tajuatte idean? Aika samanlainen tyyli, eikö? Ajallisestikin tämä täsmäisi kun CSI: Miamia tehtiin 2002-2012 ja Dibitassut ovat vuodelta 2010... :D Ehkä Horatio Cainen ja tovereiden seikkailuja on katseltu myös Kiinassa ja animaatiostudiolla on inspiroiduttu, mistä sitten on seurannut tuo valvontakamera-animaatiokohtaus... Tiedä häntä, ainakin voin ajatusleikkiä sellaista...

Talvi (2018)

Uusi vuosi blogissa voidaan polkaista käyntiin vaikkapa tällä talvisella animaatiokuvastolla Maija Mehiläisestä (1975). Kuvien katselun oheen voi laittaa vaikkapa tämän aiheeseen liittyvän musiikin taustalle soimaan, ainakin samantyyppinen sävelmä soi itse jaksossa. Kappale tuo ainakin minulle heti mieleen juuri tämän kyseisen Maija-jakson talvisine kuvineen, vaikka kappaleen (tai sen variaatioidenkaan) otsikot eivät viittaa ollenkaan talveen. :D

 

 

Hyvää alkanutta vuotta ja talvea blogin lukijoille!

Tynkä: Ilmentymä kiintymyksestä VHS-aikaan

"Kuinkahan pöpinä mahdetaan pitää, jos vielä 2010-luvulla nauhoittelee VHS-kasetteja?"*

... ei mahda mitään, kun on elänyt ja kasvanut siinä ajassa, jolloin se oli arkipäiväistä puuhaa. :-)

Aloitin tällaisen projektin hiljattain.

Okei, ehkei tämä touhu ole ihan nykyaikaista ja trendikästä. Mutta minusta tuntui mukavalta ja luontevalta sellainen ajatus, että nauhoittelisin tämän uusimman ponianimaatiosarjan jaksot vanhoille kunnon VHS-kaseteille (tai vanhoille ja vanhoille, uusia ja käyttämättömiähän nämä ovat ;-D). Oikeastaan ihan luonnollisena jatkona sille, mitä jokseenkin 20 vuotta sitten oli... :-) nyt erona tuohon se, että nauhoitan jaksot itse ja digiboksitallenteiden kanssa voi säätää (ja vähän sählätäkin) niin paljon kuin lystää ja jaksot saa nauhoitettua niin siististi ja järjestelmällisesti kuin vain kykenee. Miksipä luopua toimivasta tekniikasta (varsinkin jos käytettävissä on täysin kelpo vehje)?

Onhan uusponskuja DVD:lläkin julkaistu, mutta kuuleman mukaan jaksojen järjestystä on niissä hieman muuteltu, ja välitön reaktioni moiseen toimintaan on aina 'sitten ei kiitos'. Lisäksi, kun yhdelle neljän tunnin kasetille saa mahdutettua lähes 12 jaksoa, niin kyllä minä koen sen käytännölliseksi. Digiboksilta voi vapauttaa tilaa kun jaksot on kopioitu kovalevyltä magneettinauhamuotoon, ja katselumaratoonauskin on helpompaa (olkoonkin että tuskin tulen kauheasti katselumaratoonaamaan uusponeja elämäni aikana :-)).

(Lisäksi jotain hyötykäyttöä hamstratuille ponitarroille...)

* mietin joskus harvoin, mutta en kovin usein, sillä ei minua oikeastaan kiinnosta se, pitävätkö toiset pöpinä ja kuinka.