Tynkä: Ilmentymä kiintymyksestä VHS-aikaan

"Kuinkahan pöpinä mahdetaan pitää, jos vielä 2010-luvulla nauhoittelee VHS-kasetteja?"*

... ei mahda mitään, kun on elänyt ja kasvanut siinä ajassa, jolloin se oli arkipäiväistä puuhaa. :-)

Aloitin tällaisen projektin hiljattain.

Okei, ehkei tämä touhu ole ihan nykyaikaista ja trendikästä. Mutta minusta tuntui mukavalta ja luontevalta sellainen ajatus, että nauhoittelisin tämän uusimman ponianimaatiosarjan jaksot vanhoille kunnon VHS-kaseteille (tai vanhoille ja vanhoille, uusia ja käyttämättömiähän nämä ovat ;-D). Oikeastaan ihan luonnollisena jatkona sille, mitä jokseenkin 20 vuotta sitten oli... :-) nyt erona tuohon se, että nauhoitan jaksot itse ja digiboksitallenteiden kanssa voi säätää (ja vähän sählätäkin) niin paljon kuin lystää ja jaksot saa nauhoitettua niin siististi ja järjestelmällisesti kuin vain kykenee. Miksipä luopua toimivasta tekniikasta (varsinkin jos käytettävissä on täysin kelpo vehje)?

Onhan uusponskuja DVD:lläkin julkaistu, mutta kuuleman mukaan jaksojen järjestystä on niissä hieman muuteltu, ja välitön reaktioni moiseen toimintaan on aina 'sitten ei kiitos'. Lisäksi, kun yhdelle neljän tunnin kasetille saa mahdutettua lähes 12 jaksoa, niin kyllä minä koen sen käytännölliseksi. Digiboksilta voi vapauttaa tilaa kun jaksot on kopioitu kovalevyltä magneettinauhamuotoon, ja katselumaratoonauskin on helpompaa (olkoonkin että tuskin tulen kauheasti katselumaratoonaamaan uusponeja elämäni aikana :-)).

(Lisäksi jotain hyötykäyttöä hamstratuille ponitarroille...)

* mietin joskus harvoin, mutta en kovin usein, sillä ei minua oikeastaan kiinnosta se, pitävätkö toiset pöpinä ja kuinka.