En muista milloin, mutta kumminkin joskus törmäsin animesarjaan nimeltä Happy Happy Clover (2007). Häilyvät muistikuvat ensikohtaamisesta ovat nämä; olin seikkaillut YouTuben rönsyissä ja jotenkin päätynyt klikkaamaan ja katsomaan sarjan alkukuvat ja puolikkaan ensimmäisestä jaksosta (ilman tekstityksiä) ja todennut että sen söpöys oli liikaa jopa minulle, ja jättänyt homman siihen.
(Jälkikäteen olen tarkastanut omasta pikku animenkatselu-tietokannastani että tämä on tapahtunut alkuvuodesta 2009 peräti.)
Tuohon aikaan, reilu kymmenisen vuotta sitten, lueskelin jonkin verran suomeksi julkaistua mangaa, ja sitä kautta söpöpupujen seikkailut tulivat luontevana jatkona. Tosin - Happy Happy Cloverin kohdalla törmäsin erikoiseen ongelmaan, jolle en vieläkään ole keksinyt selkeää syytä: en yksinkertaisesti jaksanut lukea mangaa kuin kaksi-kolme lukua kerrallaan. Missä vika, kun parikymppisenä neitinä lueskelin kepeästi (englanniksi käännettyä) mangaa koko pokkarillisen yhdeltä istumalta? :´D Miksi lapsille suunnatun mangan, jossa luvut ovat vielä lyhyempiä kuin teinitytöille suunnatuissa sarjiksissa, luku tuottaa vaikeuksia?
Mietin, että olenko jo tullut vanhaksi. Ja siis, kuitenkin muuten tykkäsin (ja tykkään) sarjakuvasta - huomattavasti enemmän kuin olisin arvannut muutamaa vuotta aiemmin, vain animesovituksen ensimmäisen jakson puolikkaan katsottuani.
 |
| En voi sanoa katuvani tätä loppuvuoden 2011 hankintaa, vaikka ensimmäinen lukukerta olikin vaikea. |
Tai no... tuskinpa ns. kelkan kääntyminen hirveästi yllättää, jos söpöt eläimet ovat (kai aina olleet) tämän tädin juttu ja heikkous..? :-DP Eli loppujen lopuksi itsestään selvää? XP ... mutta jotenkin sarjakuvan lukeminen teki tönkköä. Ehkä se johtuu juuri tarinoiden tiiviydestä, ähky tulee nopeasti, ei vaan jaksa? Tai ehkä vain olen tullut vanhaksi.
Sarjakuvan suomenkielinen julkaisu helpottaa omaa aiheesta kirjoittamista yleensäkin. Toisaalta se on vähän monimutkaista. Sarjan nimi on englanninkielinen (tai oikeastaanhan se on japanilaistettua englantia, "Hapihapi Kuroobaa" :p), hahmojen nimet ovat pääasiassa alkuperäiset japanilaiset (vertailuna; sarjiksen enkkujulkaisussa hahmojen nimet on englannistettu), muutamien hahmojen kohdalla suomentaja on tehnyt poikkeuksen ymmärrettävistä syistä (ks. hahmokollaasikuva alempana tekstissä), ja paikannimet ja erikoistermit on suomennettu.
Toki kaikkien hahmojen nimien suomentamiselle tässä tapauksessa olisi perusteita koska lapsille suunnatusta sarjasta on kyse - toisaalta hahmojen japanilaiset nimet tuovat eksoottisen säväyksen ja muistuttavat että kyseessä on käännösteos. Myöskin animesovituksen katsominen on mukavampaa kun hahmojen nimet valtaosin ovat samat. (Mutta erityisesti jos animeversio olisi käännetty ja dubattu, hahmojen nimien lokalisointi olisi erittäin jepa!)
Niin kummasta minun nyt pitikään kirjoittaa...?
On vaikeaa tehdä eroa animaatiosarjan ja sarjakuvan välillä. En oikeastaan edes tiedä tai muista, kummasta alunperin meinasin kirjoittaa tässä jaarituksessa, vai meinasinko ylipäätään painottaa jompaa kumpaa enemmän (tämäkin jaaritus on lojunut keskeneräisenä luonnoksena valehtelematta vuosikausia, edeten vain vähän kerrallaan). Animesta saa toki paremmin kivoja värikuvia blogitekstiin. :D
Tykkäsin siis sarjiksesta enemmän kuin olisin arvannut, ja luettuani sen päätin antaa animellekin uuden mahdollisuuden vuonna 2013 - itse asiassa pääsiäisenä koska noh, yksinkertaisesti 'söpöpupuanimen katsominen sopii hyvin pääsiäisen viettoon', eikö niin? ♪ (Minun piti julkaista tämä teksti jo viime vuonna, koska tuolloin etenkin Taotao-elokuvasta jaarittelun jälkeen olin tyytyväinen ja todella innostunut kirjoittamaan pitkään keskeneräisenä lojuneita juttuja valmiiksi ja julkaisukuntoon! :D ... mutta sitten mieleeni tulikin taas aivan muita asioita ja söpöpupujaaritus jäi vaihteeksi junnaamaan, ja lopulta päätin että suosiolla lykkään jutun viimeistelyn sitten ensi eli tämän vuoden pääsiäiseen. :-D [Taas alan harhautua aiheesta...])
 |
| Viime vuonna: "Voi ei, joko taas se jutun valmistuminen lykkääntyi?!" (Mitä suotta stressata... :D Rento hömppäblogihan tämä on ja oleva ♪) |
Animessa kun ovat kuitenkin periaatteessa sama tarina ja tutut hahmot kuin sarjakuvassa - lisänä vain värit, liike ja ääni! (Pari muutakin tapausta olen näin kokenut; siis "ensin manga, sitten anime"-tyyliin.) Animeversioon ei pääse käsiksi juuri muuten kuin englanninkielisen fanitekstityksen kautta.
Katsoessani sarjan 2013 aloin miettiä että aah, tämä on kyllä niin telkkarin aamulastenohjelma-kamaa, miksei tätä tule töllöstä suomenkielisenä~... (ja tämänkin sarjan kanssa on hauska ajatusleikkiä miltä paikallinen dubbaus voisi mahdollisesti kuulostaa...)
Anime ei sovita koko sarjakuvaa, vaan vain osan siitä. Sarjassa on 13
jaksoa, joissa on puolestaan kaksi tarinaa. Sarjakuvan osalta animesovitus kattaa melko lailla kokonaan kaksi ensimmäistä pokkaria ja vähäsen kolmatta, ja animeversion tarinoista neljä on ns. anime-originaaleja eli ne eivät pohjaudu sarjakuvaan suoraan (mutta noudattelevat sen henkeä melko hyvin). Animeversio on mitoittanut tarinat n. yhden vuoden ajalle, jolloin saadaan seurata vuodenaikojen vaihtumista, tästä johtuen osa tarinoista tapahtuu eri järjestyksessä animaatiossa ja sarjakuvassa (jossa tapahtumat sijoittuvat huomattavasti pidemmälle aikavälille).
Kolmeentoista jaksoon ja kahteenkymmeneenkuuteen kymmenminuuttiseen tarinaan mahtuu toki paljon, ja vaikka juttu saadaankin melko hyvään pisteeseen, olo tuntuu silti hieman valjulta animen loppuessa, se tuntuu liian selvästi tyypilliseltä animen välietappi-lopulta. Sarja tuntuu loppuvan juuri kun sen maailmaan on päässyt sisään ja hahmoihin alkanut kiintyä. Jos animen sattuu katsomaan ja tykästymään siihen ensin, sarjakuvan pariin lienee helppo siirtyä. Toisinpäin se ei välttämättä toimi niin hyvin; sarjakuvan ensin lukeneille faneille animesovitus voi olla lievähkö pettymys, kun se lähinnä tuntuu vain pieneltä kurkistukselta väritettyyn ja elävöitettyyn versioon. Ihan mukava se toki on katsoa - mutta "harmittaa kun tätä ei ole enempää!" on se päällimmäiseksi jäävä fiilis. (Sarjakuvasta ja sen lopusta puolestaan tykkäsin todella paljon, koska vähemmän yllättäen siinä alkoi kehittyä kuvioita ja tarinalla oli selkeä päätös.)
Animesarja olisi voinut jatkua toisenkin kauden verran. Yritin tutkailla ja huomasin ettei sarjaa ole julkaistu Japanissakaan edes DVD:llä. Toisaalta sarjalla on ilmeisesti ollut laajalti erilaisia oheistuotteita ja myös esim. animen soundtrack on julkaistu aikanaan. Lisätonkimisella ilmeni, että itse asiassa animaation tuotantoyhtiö on tehnyt konkurssin 2010, joten se saattaa olla osittainen syy siihen, miksei sarjaa juuri olla nähty muualla maailmassa eikä julkaistu DVD:llä edes kotimaassaan.
Mangan lukeneet tuntuvat muistelevan lämmöllä ympäri maailman, ja animeversiostakin varmaan tykättäisiin jos se olisi mahdollista saada levitykseen, mutta minkäs teet. Vähäsen harmittaa, ja jotenkin silti toivon että joku taho tarttuisi toimeen ja onnistuisi pelastamaan tämän animeversion niin että se voitaisiin julkaista paitsi Japanissa niin myös muualla maailmassa - kyseessä ei ole mikään vuosisadan eikä edes vuosikymmenen mestariteos, eikä edes teknisesti kovin laadukas animaatio, mutta silti~... :´DP
Juoni
 |
| ah ja ääh niiiin moneen kertaan nähty perus anime-juttu: päähenkilötyttö meinaa myöhästyä koulusta - mutta tyttö onkin tällä kertaa neljällä jalalla juokseva pupu! (Mukavaa että hahmot edes vähän toimivat oikeiden eläinten tavoin.) |
Happy Happy Clover kertoo siis Chima-nimisen tyttöpupun ja tämän ystävien arkielämän kommelluksista ja seikkailuista Puolikuun metsässä. Pupulapset ja muutkin somat eläimet käyvät koulua, jossa opettajana on vanha viisas professoripöllö. Samalla seurataan hahmojen henkistä kypsymistä ja oman paikan etsimistä yhteisössä ja elämässä yleensä. Tarinat painottavat ystävyyden, perheen ja kodin merkitystä, ja jos juoni onkin yksinkertainen, tarinat ovat mukavan maanläheisiä ja helposti samaistuttavia.
Oikeastaan näen tämän sarjan tasapainoisena ja sitä kautta onnistuneena yhdistelmänä hyvistä ja turvallisista elementeistä; Pörri Oravasta tuttu oman paikan etsintä (joskin kevyemmällä otteella), draama ja mielenpahoitushetket muistuttavat Seikkailumetsää, mutta ilman sitä kiusallisen pöhköyden tunnetta (mieleniloitushetkiä on tässä sarjassa huomattavasti enemmän). Suloinen eskapismi ja pienet fantasiaelementit tuovat vähän samankaltaista fiilistä kuin Muumilaakson tarinoissa. Kaiken kruunaa nostalgiasävyinen lapsuuden kuvaus, joka voisi olla lähes suoraan Taotao pienen pandakarhun maailmasta. Ja tuon kaiken keskellä häärää perus-animetyttö, tosin pupuhahmoisena!
 |
| Sarja ei ole pelkkää söpöstelyä, Chima potkii armotta ilkiöitä ja muita väärintekijöitä persuksiin (tämä on toki komediamielinen elementti. Sarjassa muistutetaan myös, että väkivalta ei ole todellinen ratkaisu ongelmiin niin kuin se ei olekaan :D). |
Sarjan pääkohderyhmänä ovat suurin piirtein alakouluikäiset tytöt. Luulenkin, että jos tämä sarja olisi ollut olemassa 1990-luvun alussa, olisin fanittanut tätä ihan kympillä lapsuudenystävieni kanssa. Itse asiassa - sarja tuntuu jotenkin nostalgiselta. Se tuo mieleen lapsuuden ja siihen liittyvän valtavan energisyyden ja elämänilon - ja saa tämän tädin vähän haikeaksi ja huokailemaan. Ajat ovat selvästi muuttuneet ja Chima kavereineen elää huomattavasti vapaampaa elämää kuin vaikka Tiina ja kaverit Vaahterakaupungissa - mutta toki Puolikuun metsän eläinlapsosillakin on selkeät rajat ja säännöt.
Lapsihahmot käyttäytyvät tyypillisillä tavoilla, välillä itsekkäästi ja ajattelemattomastikin, mutta ymmärtävät ja oppivat virheistään (usein kantapään kautta). Aika samaan tyyliin kuin Chima ja kumppanit, minäkin temmelsin kavereideni kanssa. Seikkailuja ja kommelluksia, mutta myös harmillisempia (jopa ikäviä) sattumuksia ja vaikeuksia, väärinkäsityksiä ja riitoja, jotka yleensä kyllä aina selvitettiin ja sovittiin. Sellaista.
Vaikka minua ehkä voisi pitää "yli-ikäisenä" niin sittenkin loppujen lopuksi sarjakuva kolahti minuun, ja olen lukenut sen uudestaan muutamia kertoja - ja uskon tulevani lukemaan sen vielä useasti (iltalukemisena se pari-kolme lukua on passeli määrä). Kun katsoin animesovituksenkin pitkästä aikaa kunnolla tätä jaaritusta varten, huomasin välillä liikuttuvani ja jopa ihan purskahtelevani itkuun söpöpupujen ponnisteluja ja pinnistelyjä seuratessa (sarjiksenkin parissa näin kävi).
 |
| Chima työstämässä taikinaa omenapiirakkaan, joka tulee parhaalle ystävälle joka on sairastunut, ääähh~ (Chiman äiti katsoo huolestuneena syrjässä ja syystäkin :-D) |
Olen tunnetusti ja tiedostetusti tunteellinen pehmo, mutta silti välillä tuntuu oudolta ja lievästi kiusalliselta, kun suomalaisena täti-ihmisenä huomaan alkavani eläytyä vahvasti tarinaan, jossa aivan erityistä painotusta tuntuu olevan - ehkä enemmän japanilaisille tyypillisesti - kauneuden, ruokakulttuurin (hah, maistaisin mieluusti sarjassa esiteltyjä ruokia ja herkkuja :-D) ja tunteiden ilmentämisen osalta. (Hassua koska yleensä minulla ei noin muuten ole minkäänlaista ongelmaa enkä tapaa nolostua tämäntyyppisistä jutuista... :D)
Aikuinenkin siis saa hyvää mieltä ja lämmintä henkeä tästä sarjasta, jos sille jaksaa antautua.
Hahmot
 | |
| Sarjan keskeiset hahmot (niin sanotusti) |
Happy Happy Cloverin päähenkilönä häärää siis iloinen ja energinen Chima-tyttöpupunen. Meru on hieman ujompi tyttöpupu, joka sarjan alussa muuttaa Puolikuun metsään ja josta tulee Chiman paras ystävä. Merun tyttömäistä vertaistukea tarvitaankin, sillä tätä ennen Chiman kavereina ovat olleet poikapuput Gaku (joka oikeastaan on kuin Chiman poikaversio ja mieluusti kisaileekin Chiman kanssa) ja silmälasipäinen Haru (joka ammentaa kirjojen oppeja mutta osaa ajatella myös itse).
Liito-orava Hirari on virallisesti Chiman rauhallinen ja hillitty lapsenvahti. Professori Huhuu on pöllö, joka sekä opettaa eläinlapsosia että toimii lääkärinä, ja jonkinlaisena epävirallisena metsän johtajana (ja jaarittelee paljon, hmm :-D). Reissurusakko on metsänasukkaiden rakastama idoli jonka saapumista odotetaan innolla. Paikkansa sarjassa on myös Gakun nuoremmilla kuutosveljillä, sekä keppostelevilla riesahahmoilla Charaku-ketulla ja Kururi-oravalla. Vähäistä harmia pupukamuille aiheuttavat myös räppäävät bulbuli-lintuveljekset Bul ja Bully. Lukuisia yhden-kahden jakson vieraita myös piisaa (ja sarjakuvassa hahmoja on vielä enemmänkin).
 |
| Kuka täällä pöljäilee? Ettei vaan olisi eräs päähenkilöpupunen... |
(Tästä kappaleesta oli alkujaan tulossa pitkälti pelkkää päähenkilön ylistystä, kunnes mietin ja totesin, että jokin raja minun on vedettävä ja niin päädyin lyhentämään kappaletta roimasti. Lienee parempi, jos teen tämän mangan/animen päähenkilöstä vaikkapa ihan oman hahmofanitus-postauksen. :´D)
Tahaton hupi-extra
 |
| "Tiedätkö olevasi aika rasittava, muksu?" |
En ole todellakaan ensimmäinen, joka tämän toteaa, mutta Chimasta ja Reissurusakosta tulee kovasti mieleen eräs toinen parivaljakko - nimittäin Muumilaakson tarinoiden Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen. Chima on liki jatkuvasti pyytelemässä päästä mukaan reissaamaan kuin Muumipeikko ikään. (Spoileri joka kyllä allaolevasta kansikuvastakin paljastuu: sarjakuvassa Chiman sinnikkyys ja uurastus lopulta palkitaan!)
 | |
| Viidennen ja viimeisen mangapokkarin etukansi. |
...hupaisanhan tästä havainnosta tekee siis se, että ihan faktuaalisesti Reissurusakon ääninäyttelijä todella on myös Nuuskamuikkusen ääni Muumilaakson tarinoiden japanidubbauksessa. :´D Sitä en tiedä onko kyseessä puhdas sattuma...
...
 |
| Taaskaan en osaa lopettaa tekstiä järkevästi, joten laitan vain gifin auringonlaskussa nauravasta Hirarista... |
