Randomia tubevideojoulua 2021 (ja omat tv-tärppini)

Viime vuoden tubevideojoulu-postauksen jälkeen ajattelin että voisin tehdä vastaavanlaisen jutun ehkä uudestaankin. Siispä viime vuoden tapaan koostan tähän muutaman jouluisen tubevideosuosikin. Meno on edelleen hengeltään random, tosin luulen että tämänkertainen kooste on tasapainoisempi.

***

Aloitan ehkä hieman vähemmän tunnetulla animaatiolla. Suomessa varmaankin kaikki tuntevat Lumiukko-animaatioklassikon (1982), mutta kuinka moni tuntee joulupukkianimaation Father Christmas vuodelta 1991, joka Lumiukon tavoin myös perustuu Raymond Briggsin kirjaan? (Voin paljastaa että minä en tuntenut. Tämä videokin ehti lojua pidemmän aikaa Watch later-listallani.)

En äkkiseltään löytänyt tietoa onko animaatiota esitetty tai julkaistu Suomessa, mutta sen alkuperäisteos, kirja Joulupukki vuodelta 1973 ja jatko-osa Joulupukki kesälomalla (1975) on kuitenkin aikoinaan suomennettu. Noissa kirjoissa ja tässä kyseisessä animaatiossa saadaan hieman toisenlainen näkökulma pukin elämään ja persoonaan. Tällä varsin maanläheisellä pukilla on hieman äksympi puoli ja ukko lähtee lomailemaan ympäri maailmaa palatakseen asianmukaisesti hoitamaan hommansa jouluna. On hitusen harmi jos tätä ei ole koskaan dubattu tai edes esitetty tekstitettynä, mutta toisaalta tätä brittiläisittäin haastelevaa pukkia on hauska kuunnella. Happy blooming christmas to you and all!

*

Nallekarhun joulu (The Teddy Bear's Christmas) on lyhytelokuva vuodelta 1992 ja ehkäpä jonkinlainen esiosa muutamaa vuotta aikaisemmalle lyhärille Nallekarhujen huviretki (1988, ko. leffan voi halutessaan katsastaa tubekanavaltani). Tämä joulupätkä löytyy tubesta myös alkuperäisellä englannin kielellä. Molemmissa lyhäreissä seikkailee Benjamin Bear-niminen nallekarhuhahmo, joka sai vielä oman animaatiosarjansakin 2000-luvun alussa, suomeksi tuo sarja tunnetaan nimellä Benin salainen maailma (2003). Hahmon suomennosnimi on ollut eri joka teoksessa, tässä Nallekarhun joulussa Benjamin on nasevasti Pena. 

Nallekarhut ovat eläviä, mutta niillä on yksi sääntö: ne eivät saa liikkua ihmisten nähden. Kun koira repii perheen tytön kirjeen Joulupukille, Pena, joka tietää tytön toiveen, lähtee toteuttamaan sitä salaa ja kokee seikkailun kaupungilla ja lelukaupassa.

*

Jotain kotimaistakin on ehkä hyvä laittaa. Tiina Halosen luoma Myttö seikkaili eri vuodenaikoja kuvaavassa sarjassa, ja lopuksi oli myös joulujakso. Sen parissa tulee mukava ja rauhallinen fiilis. Animaatio on vuodelta 1989.

***

Viimeistä valitsemaani videota en viitsi upottaa blogiini suoraan, vaan annan siihen ainoastaan linkin, koska minulla on fiilis että se on parempi katsoa ihan YouTubesta, jos sen haluaa katsoa. Tubevideojoulukattaukseni loppukevennyksenä: Hippolaakson tarinoita 30 - joulujakso, jossa päähenkilö Hippopoika saa joululahjaksi tietokoneen ja hommaa itsensä sen avulla hankaluuksiin. 

Hippolaakson tarinoita oli mistäpä muusta kuin Muumilaakson tarinoista ammentanut, nimimerkki Metalsonic3333:n luoma "parodiasarja" jolle tuli naureskeltua paljon sen ilmestyessä vuonna 2010. Tämä joulujakso kertoo oikeastaan aika kuvaavasti käytännön netti- ja YouTube-kulttuurista. En kuitenkaan anna naurutakuuta muille (minulla tunnetusti on hieman vinksahtanut huumorintaju). Sarjassa lienee juttuja jotka eivät välttämättä avaudu kaikille (edes minulle), mutta ehkei se estä nauttimasta. Perheen pienimmille en suosittele, monesta syystä.

***

Tubevideoita on nyt vähemmän kuin viime kerralla, joten lisään tähän jatkoksi muutaman joulun tv-"tärpin". Suosittelen tutkailemaan telkkarin ohjelmatietoja myös itseksenne, sillä en välttämättä ole perillä kaikista mahdollisista hienouksista mitä töllössä pyörii, vaikka syynäänkin ohjelmatietoja melko tarkasti. :D

Pääsiäisenä saatiin kuulla englanninkielistä Muumilaaksoa, ja tänä jouluna vuorostaan sarjan toisen kauden enkkuversio saa Suomen tv-esityksensä. Jaksot esitetään joulu- ja tapaninpäivänä Yle TV2:lla, Areenaan ne tulevat katsottavaksi jo joulupäivän yönä. 

Lisäksi mainitsen myös (kai jo muutamana aiempana jouluna esitetyn) animaatiolyhärin Suuri karkinpudotuspäivä (2017), koska siinä kuullaan pitkästä aikaa Kaija Kiiskiä ääniroolissa! Lyhäri tulee töllöstä 30.12, mutta on jo nyt katsottavissa Areenassa. (Aiempina kertoina missasin tämän, mutta toissajouluna ehdin kuulla loppua sen verran että höristelin korviani, ja viime jouluna piti katsoa ihan kunnolla. [Olen tämän aiemmin kertonut, mutta Kiiski on oman lapsuuteni rakkaimpia dubbausääniä, ja täytyy sanoa että tuon äänen kuulemisesta tulee vielä aikuisenakin lämmin ja turvallinen olo. :´)]) Varsinainen tarinakin on tässä lyhärissä hyvä ja lämminhenkinen (ja mukavasti byrokratialle irvaileva).

Samaten jo nyt Areenasta löytyy myös aiemmin esitetty Urhea pelastusretki (2019), jossa linnunpoikanen yrittää suojella vielä kuoriutumatonta sisarustaan ja joutuu pelastamaan tämän. Telkkarista pätkä tulee vähän uudenvuoden jälkeen, 3.1. Varoitus: melkein liiallisen söpöyden hyökyaalto! (Tämä animaatio on todella nätti, mutta omasta mielestäni puhedialogi hieman rikkoo sitä. Pätkä olisi täysin katsottava ja tarina ymmärettävissä kokonaan ilman puhettakin!)

Hyvää joulun aikaa kaikille blogia mahdollisesti lukeville!

Randomia tubevideojoulua 2020

Se on joulunaika taas. Enpä sen kummemmin jaarittele, ja toivon että blogia lukevillakin on parempaa tekemistä, mutta päätin huvikseni koostaa yhteen joitakin valikoituja jouluisia (tai vähintään talvisia) videoita YouTubesta. En ihan mitään satunnaista ja täysin umpimähkäistä sentään, vaan sellaista, minkä olen varmuudella itse katsonut, mutta sen verran sekalaista kuitenkin että on kylliksi syytä toivottaa ns. randomia tubevideojoulua!

(Tokihan voisin kehottaa ihmisiä vain pläräämään joulujuttuja tubetilini piiitkästä ja lajittelemattomasta Favorites-listasta mutta näin on helpompaa. ;D Kaikki tässä esitellyt videot eivät välttämättä edes löydy listaltani. Ja muistakaa toki, ettei videoita ole pakko katsoa blogiupotteena, ne voi myös avata omaan välilehteensä YouTube-painikkeesta.)

 

Ensimmäiseksi musiikkia. Olen katsonut vain kerran huopamuumisarjasta leikellyn ja koostetun Muumien Taikatalvi-elokuvan (2017), kun sen ruotsinkielinen versio jonain jouluna tuli Yle Femiltä. Leffa jätti minulle silloin vähän nihkeän ja kylmän fiiliksen, vaikka olisin halunnut pitää siitä. Elokuva muuten tulee töllöstä tänäkin jouluna, aattopäivänä MTV3:lta ja saatanpa vilkaista sitä uudestaan, mutta voi olla, että ehkä sittenkin ennemmin kannattaa kaivella jostakin varsinaisen Muumien maailma-sarjan jaksot ja katsoa ne erikseen kuin tämä -muistaakseni- turhan sekavaksi leikattu leffa, jossa todella hyvää ovat ainoastaan alku- ja loppulaulut. Suomenkielisessä versiossa laulut ovat Saara Lehtosen laulama Kesän kaipuu (johon on tehty ihan nätti animaatio) ja Diandran Talvimaa. 

Sitten pari piirrospätkää. Noin parikymmenminuuttinen animaatio Joulu joka päivä (eng. Christmas Every Day, 1986) on ladattu YouTubeen kahdessa osassa. Se on havainnollistavuudessaan aika karu kertomus siitä mitä tapahtuisi jos joulu todella olisi joka päivä. Pätkässä on suomenkielinen kerronta.

Sheila Graberin kymmenminuuttisessa animaatiossa The Boy and The Cat (vuodelta 1973) poika ja kissa leikkivät ja seikkailevat talvisissa tunnelmissa. (Muistelen, että tämä taisi olla se video, jonka kautta löysin Sheila Graberin tubekanavan vuosia sitten.)

Loppuun kevennyksenä jonkun itse tekemä animaatio M.A. Nummisen huumorikappaleeseen Joulupukki puree ja lyö. :D (Tämä alkaa olla jo tubeklassikko, ladattu vuonna 2007!)

Eiköhän siinä ole riittävä kattaus videoita tälle joululle. Blogini aiemmat joulua sivuavat jaaritukset löytyvät aihetunnisteella joulu. (Ja edelleen erityisen lämmin suositus Kissansoittaja Oruoranelle! ;3)

Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille blogia lukeville! Jaarittelemisiin jälleen ensi vuonna!

(Ei-niin-jouluista) Joulupukkianimea?

Reilu vuosi sitten tuli katsottua mitä YouTube-nimimerkki ROMANSEORIGINAL oli ladannut kanavalleen. "Santa no yama - yousei no mori" kuulostaa äkkiseltään joulupukki-aiheiselta animelta ja sitä se onkin (jos nimen suomentaisi, se olisi kai kutakuinkin "Pukin vuori, tonttujen metsä", ainakin jotain sinnepäin ehkä? Tosin kun mietitään kontekstia niin "yama", "vuori", voisi tässä tapauksessa kaiketi tarkoittaa myös "tunturia").

Kyseessä on siis japanilainen animaatio, joka on kaksiosainen suoravideojulkaisu vuodelta 1996. Molemmat osat kestävät reilun puoli tuntia.

(Päivitys tekstiin 22.12.2019: olen poistanut videoiden linkit, koska huomasin, että ROMANSEORIGINAL on valitettavasti poistanut/piilottanut videonsa. Harmi, mutta tällaista tämä on.)

Alaotsikkona on "Korvatunturi FIN9999", hm-mm...
("Pukin tunturi, tonttujen metsä" on siis mahdollisesti osoite?)

Esittelyni valitettavasti jää tällä kertaa hieman tyngemmäksi, koska olen pelkän hataran japanin kuullun ymmärtämiseni varassa (taas kerran). Haluaisin kertoa ja kirjoittaa tästä enemmän, mutta tällä mennään.

Hyväntuulisen ja leppoisan kaksiosaisen animaation ensimmäisessä osassa (jap. otsikko "Hikkoshi", suom. "Muutto") tontut yrittävät saada pukin muuttamaan paremmalle seudulle (tässä tarinassa pukki ilmeisesti aluksi asuu Pohjoisnavalla..? Ainakin jossain karussa ja kylmässä paikassa, missä jääkarhut hyökkäilevät). Pukilla on kuitenkin keinonsa selviytyä, eikä häntä huvita lähteä muualle, joten tontut jättävät hänet ja käyvät tutustumassa Korvatunturiin, jossa asuu kiltti Irma-niminen nainen. Paikka miellyttää tonttuja ja he jäävätkin asumaan Irman luokse. Mutta miten pukin pää saataisiin käännettyä? Jouluaattoiltana lahjojen jaon jälkeen tontut turvautuvat kovempiin keinoihin...

Irma toivottaa tontut tervetulleiksi Korvatunturiin.

Pukin alkuperäinen asumus (ilmeisesti Pohjoisnavalla?).

Joulupukki kohtaa Irman, ja mieli muuttuu viimein.

Toisessa osassa (jap. otsikko "Santa no daietto", suom. "Pukin dieetti") puolestaan kevät on koittanut Korvatunturilla ja pulskaan kuntoon päässyt pukki laitetaan laihdutuskuurille - lisäksi Irman sisko (joka ei ole vähempää kuin luudalla lentävä noita[!]), tulee yllätysvierailulle. Suurempaa harmia aiheuttavat kuitenkin erikoiset sienet sekä noitasiskon apurilemmikin katoaminen.

"Onpa Korvatunturin kevät tosiaan ihana", toteaa pukki.

Erikoiset vaeltavat sienet käyvät mellastamaan.

Irman isosisko Beretta (vai pitäisikö se sittenkin meikäläisittäin ääntää Bertta..?).

Tämän verran minä siis suurin piirtein käsitän. (Ehkä joskus jos tartun tähän teokseen uudestaan ja ymmärrän dialogista vielä lisää niin palaan jaarittelemaan siitä yksityiskohtaisemmin?

Joulupukin ja tämän muorin (jota en kyllä ehkä tässä tapauksessa kutsuisi muoriksi) lisäksi tarinoiden keskiössä on viiden tontun joukko. Kyooju on poppoon viisas organisaattori, Aapon on toimelias ja eniten perustonttu (ja se, joka tuntee Irman entuudestaan). Burigamisan on äksy ja jääräpäinen. Odokiri on tontuista nuorekkain ja leikkisin ja uneliaalta vaikuttava Hiruneri on tarkkasilmäinen monitaituri.

Tonttujoukko ylärivistä alkaen vasemmalta oikealle: Kyooju, Burigamisan ja Aapon. Etualalla Hiruneri ja Odokiri.

---

Nokkelimmat (ja vähemmänkin nokkelammat) varmaan huomasivat jo tässä vaiheessa tekstiä, että tämä joulupukista kertova anime taitaa referoida hyvin vahvasti Suomeen! Tällaisesta tapauksesta en ollutkaan aiemmin tainnut kuulla, oletteko te?

Kun reilu vuosi sitten ajankulukseni katsoin tämän, en odottanut oikeastaan mitään sen kummempaa ennakkoon, mutta miten ollakaan, katsellessani ja eritoten kuunnellessani aloin vähitellen höristää korviani: puhutaanko tässä jotain suomea?

Kuulostellessani aloin erottaa japanin seasta sellaisia erikoisempia ja epätyypillisiä ja toistuvia ilmaisuja kuin Korubachunchuri, Yourupukki, tontto-tachi ja Iruma! Siis kutakuinkin suomeksi Korvatunturi, Joulupukki, tonttujoukko ja Irma (ekan jakson lopputekstit myös paljastavat, että naisen sukunimi on Saroonen, siis Salonen)! :-)

Pukkia kyllä enimmäkseen puhutellaan tässäkin teoksessa yleisellä nimellään japanilaisittain Santa-san, mutta kyllä minua hymyilyttää kun Irma huokaa ja hieman toruvaan sävyyn puhuttelee: "Yourupukki!"

Ei nyt ehkä ihan torilla tavataan-matskua, mutta kuitenkin.

Eipä siinä, ettei tätä suomireferenssejä sisältävää animaatiota sen kummemmin tunneta Japanin ulkopuolella, ja vielä vähemmän täällä meilläpäin - kas kun se on tehty sisäisille markkinoille (kuten suuri osa sikäläisestä animaatiosta toki muutenkin). Se on kuitenkin ihan hauska kuriositeettitapaus, ja luultavasti suomalaista alkuperää olevat ilmaisut on otettu tähän animaatioon enemmänkin sellaisessa "Suomi on cool"-hengessä, ja muuten suomi-referenssit ovatkin sitten vähäisempiä. Japanilaisille Suomi näyttäytynee eksoottisena vehreänä satumaana, ja joulupukin ja tonttujen lisäksi animaatiossa vilahtaakin jos jonkinmoisia satuolentoja, kuten keijuja, jokipeikkoja ja muitakin enemmän tai vähemmän outoja otuksia.

Mitään muuta kiinnostavaa teoksessa ei sitten oikeastaan olekaan, vaikka se on toki sympaattisen näköinen ja oloinen: anime-pukki on vähän laiskanpulska, hassu ja kömpelö, eikä ilkeään läskihuumoriin juuri sorruta, ei edes tuossa jäljemmässä laihdutuskuurijaksossa. Meininki on enimmäkseen kilttiä ja herttaista.

Kovin jouluiseksi teosta ei voi sanoa huolimatta siitä lähtökohdasta, että päähenkilönä on Joulupukki (pitäisikö hahmon nimi kirjoittaa isolla vai pienellä, kas siinä kysymys D:). Ensimmäisessä osassa on sentään talvi ja sen tarina sijoittuu joulun tienoille, mutta toisessa ollaan selvästi keväisemmissä tunnelmissa. Japanilaisille tämä ehkä on uponnut, mutta meikäläisille se ei välttämättä niin hyvin menisi.

Kauneinta ovat ehdottomasti lopputekstien taustalla nähtävät maalaukset - jos noita kuvituksia saisi ihastella taidekirjan sivuilla tai postikortteina, oijoi...!

Jos ymmärtää japanin kieltä tarpeeksi (tai jos kielimuuri ei muuten haittaa), niin tämä anime sopii mainiosti katsottavaksi ilman joulufiilistäkin ja oikeastaan milloin vain ja ympäri vuoden, kun eipä se ehkä erityisempää joulufiilistä sen suuremmin nostata (laitoin tähän jaaritukseen silti muodon vuoksi avainsanaksi "joulu"). 

...

Jos kuitenkin on kaipuuta mukavaan ja jouluisempaan fiilikseen, blogissani voi tutustua aikaisemmin julkaistuihin juttuihin, kuten vaikkapa  Kissa(n)soittaja Oruoraneen tai lukaista jouluisia pikkuponisarjiksia.

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!

Jouluisia ponisarjiksia + pieni joulukalenterilollausextra

Tänä vuonna laitan blogiin näytille kolme kappaletta jouluisia pikkuponisarjiksia. Kaikki tarinat on julkaistu My Little Pony-sarjakuvakirjassa nimeltä Talven Ihmemaassa ja muita seikkailuja vuonna 1987. Kirjan on suomentanut Laila Niukkanen.

Ensimmäisessä tarinassa valmistellaan juhlaa ja ihmetellään merkillistä paukkukaramellia. (Tarinan viimeisellä sivulla lienee tapahtunut jonkinlainen värimoka, kun kaikki vihertää hassusti. :D)

Ponit koristelevat pikkulinnuillekin ikioman joulukuusen.

Lopuksi Piikki-lohikäärme saa lahjasukan johon odotella lahjoja jouluponilta.

Mukavaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille!

...

Niin, se pieni lollausextra. Aihetta väljästi sivuten; ostin tälle vuodelle ponijoulukalenterin, tämän näköisen. Ihan soma.

 Kalenterin selkäpuolella on pahvista leikattavia ponikoristeita, ei siinä mitään...

... mutta Applejackilla on siivet. :-) (Muutenkin ovat ponikamut vähän hassunnäköisiä, paitsi Pinkie Pie.)

Tämä ei ole edes ainoa moka, Brony.fi:n keskustelufoorumille on postattu kuva toisesta joulukalenterista.

Raskastekoinen jouluaiheinen GIF

Sainpa tässä parisen päivää sitten spontaanin idean yrittää kuvata videon ja tehdä siitä animaatio-GIFin. Tässä lopputulos, melko raskastekoinen järkäle (päälle 8 megatavua :DP).

...

En usko, että jaarittelen tämän enempää näin joulun alla, siispä tätä myötä toivotan hyvää joulunaikaa blogin mahdollisille seuraajille ja kaikille tänne tässä vaiheessa eksyneille!

Kissa(n)soittaja Oruorane (päivitetty)

(Tekstiä on päivitetty 22.12.2019. Loppuun on lisätty extra-kappale.)

Näin joulun aikaan voisin jaaritella jostakin jouluisesta, tai ainakin joulua sivuavasta. Joulun pyhät ovat jo ehtineet mennä ohitse, mutta tämän kirjoituksen myötä ehdin sentään vielä toivottaa hyvää uutta vuotta! (Tämä on lisäksi blogin kymmenes kirjoitus!)

Sattuipa kerran YouTubessa pyöriessäni, että löysin mielenkiintoisen kanavan, jolle oli ladattu japanilaisia suoraan videolle julkaistuja vanhempia animaatioita, sekä joitakin japaniksi dubattuja ulkomaisia teoksia. Kesällä 2011 pläräillessäni löysin mielialaa (ja erityisesti joulufiilistä) nostattavan animen josta en ollut aiemmin kuullut enkä nähnyt sitten yhtikäs mitään. (Niin, yllättävää joulufiiliksen nostatusta keskellä kesää!)

Kyseessä on Nekohiki no Oruorane, puolituntinen videoelokuva vuodelta 1992. Internet kertoo, että elokuva perustuu Baku Yumemakuran romaaniin vuodelta 1979. Nimi kääntynee englanniksi Oruorane the Cat Player, eli suomeksi se voisi sitten olla vaikkapa Kissa(n)soittaja (tai -pelimanni) Oruorane.

Kovin tunnettu teos ei liene kyseessä, sillä siitä ei kaiketi liene olemassa tuoreempaa uusintajulkaisua kotimaassaan, eikä siitä juuri löydy tietoa internetistäkään. Siksi teoksen esittely jää minultakin tyngäksi: nimittäin mainittava on, että vaikka olenkin tuijotellut animea vuosikausien aikana, en siltikään ole oppinut ymmärtämään japanin kieltä niin hyvin, että voisin katsoa alkuperäiskielistä animea "sujuvasti" täysin ilman käännöstekstitystä (tai dubbausta). Mutta se, etten ymmärrä hahmojen puheesta ihan kaikkea, kovinkaan paljoa tai kerrassaan mitään, ei siltikään ole estänyt nauttimasta vieraskielisistä animaatioteoksista.

Mitä sitten ylipäätään voin kertoa teoksen juonesta? Sen verran tajuan, että elokuvassa on joulukuu, ja on nuorehko muusikkojätkä (tarkalleen ottaen taitaa olla sellisti), jolla ei kummemmin näytä olevan mitään tähdellistä tekemistä. Eräänä iltana jätkä törmää pimeällä kujalla juopottelevaan kissaan, joka osoittautuu jäseneksi salaperäisen parrakkaan miehen ja kahden muun kissan seurueesta.

Ukko selittää, että kissa juo, koska se tekee hyvää äänelle. On nimittäin niin, että  ukko, nimeltään Oruorane, soittaa kissoja - nimiltään Iruinedo, Shofuren ja Maretto - kuin soittimia. Jätkä kiinnostuu, ja seurueen esityksen nähtyään hän haluaa myös oppia tämän merkillisen mutta kiehtovan soittotaidon. Ja koska mitään kiireitä ei ole, niin hänellä on hyvinkin aikaa lyöttäytyä seurueen pariin ja tutustua musikaalisiin kissoihin. Soittoharjoitukset alkavat.

Jouluaattona poppoo heittää ravintolakeikan, joka ilostuttaa suuresti yleisöä, mutta syrjäytettyä viulistia harmittaa. Seuraavana päivänä Oruorane ja kissat ovatkin kadonneet kaupungista jättäen jälkeensä vain kirjeen. Kevään koittaessa jätkä palaa vanhoille kotikonnuilleen, ja pitkällä junamatkalla hän erottaa kaukaisuudessa tutun hahmon.

Tämän verran minä ymmärrän, tai olen ymmärtävinäni, ilman minkään luokan valmista käännöstä.

Vaikken puhedialogista tajunnut pari vuotta sitten (enkä oikeastaan nytkään paljoa enempää) juuri hölkäsen pöläystä, se ei estänyt nauttimasta teoksesta ja sen nostattamasta talvi- ja joulufiiliksestä. Tässä kyseisessä tapauksessa puhedialogi on itse asiassa hyvinkin toissijainen elementti (toki olisi mukava tajuta pikkiriikkisiäkin vivahteita myöten mitä hahmot tarkalleen puhuvat - japanin kielen opiskelu on yksi ikuisuusprojekti joka ei toistaiseksi ole päässyt "virallisesti" edes kunnolla alkuun.). Lisäksi; elokuvan viidestä keskeisestä hahmosta kuitenkin peräti kolme on naukuvia kissoja. ;)

Ymmärsinpä dialogia tai en, pystyn joka tapauksessa kertomaan, että tunnelma on kohdillaan - elokuvan alusta loppuun saakka huokuva yleinen fiilis ja musiikki pelkästään riittävät, etenkin jouluaaton huipentava keikkabiisi. On hauskaa, miten jatsahtava biisi tuntuu tarttuvan myös itse animaatioon, joka muuttuu ikään kuin iloisen improvisoiduksi - hahmot ja taustat pelkistyvät ja liikkeet käyvät hyvinkin suurpiirteisiksi.

(Suurpiirteisyys ja hyväntuulinen meininki tarttuvat itseenikin siinä määrin, että noin muuten hivenen häiritsevä ajatus kissoista "soittimina" lakkaa häiritsemästä! Ja ennen kaikkea: mukava fiilis jää viipymään elokuvan loppumisen jälkeenkin.)

Aikomuksenani oli katsoa tämä elokuva myöhemmin uudestaan "oikeaan aikaan" eli jouluna 2011, mutta sitä ennen ehti välissä käymään niin, että video (ja koko kanava jolla video oli ollut) katosi, niin kuin joskus käy. Kanava ja osa videoista kuitenkin teki ilahduttavan paluun, joskin tajusin etsiä ja löytää ne vasta ihan hiljattain. Nekohiki no Oruorane löytyy käyttäjältä ROMANSEORIGINAL.

Extra: pientä päivitystä asiaan jouluna 2019!

Aioin katsoa tämän lumoavan animeteoksen jälleen kerran taas tänä jouluna, mutta miten ollakaan, sain pettymyksekseni huomata että ROMANSEORIGINAL on poistanut/piilottanut kaikki videonsa - täten mm. juuri Nekohiki no Oruorane sekä joulupukkianime Santa no yama - Yousei no mori ovat kadonneet tubesta tykkänään. ;_; (Tottahan toki olen nämä kyseiset animet lataillut itselleni talteen hyvissä ajoin aikanaan, mutta aina en jaksa kaivella tavaraa kovalevyjen uumenista vaan helpommin netistä, jos siis vielä löytyy.)

Tubesta hakua tehdessäni elokuva löytyi sentään kuitenkin - ja kaikeksi yllätyksekseni sain huomata että tämä mokoma onkin fanitekstitetty englanniksi viime vuonna. Pieniä ihmeitä tapahtuu - en nimittäin koskaan odottanut moista käyvän. Nyt on hauskaa vihdoinkin kunnolla ymmärtää, mitä hahmot sanovat.

Tämän elokuvan katsomisesta on nyt vuosien kuluessa tullut itselleni jo lähes jouluperinne. :D