Käsityöprojekti - Neulotut ja huovutetut kissankorvat

Ostin joskus lankakerän, josta oli tarkoitus virkata jotain pientä asustetta ja kokeilla huovuttaa se. Kuitenkin päädyin tekemään kyseisestä langasta hieman jotain muuta kuin oli alunperin tarkoitus... :D Lisäksi siitä tuli useammankin pienen jutun kokeiluprojekti!

En tarkalleen muista miten ja miksi niin oikeastaan kävi, mutta pitkin kulunutta vuotta olen satunnaisesti katsonut tutoriaalivideoita YouTubesta ja muutamia ohjeita selaillut, ja ehkä osittain Halloween-hengessä hiljattain kokeilin, voisiko langasta neuloa kissankorva-asusteet, huovuttaa ne ja sen jälkeen vielä vähän lisäsomistaa ja päälle päätteeksi tuunata värikynillä. 

Neulottu korva työn alla

Korvat

Itsessään korvat on helppo tehdä; neulotaan kaksi paria kolmion muotoisia paloja, ommellaan ne yhteen yläsivuiltaan ja alapuolelle tehdään kaistale, jonka läpi korvat voi pujottaa esim. hiuspantaan. Mietin aluksi, että tekisin korvat yhdeksi kappaleeksi niin, että niistä tulisi koko hiuspannan peittävä asuste, mutta päädyin tekemään kaksi erillistä kappaletta. Netissä on ohje, Removable Cat Ears Pattern, ja miellyin ajatukseen että korvat voisi vain sujauttaa jo olemassaolevaan hiuspantaan, eikä tarvitsisi hankkia erillistä pantaa. Tuo linkkaamani ohje on virkkausohje, mutta sovelsin sen ideaa neulottavaksi. Varsinaista valmista ohjetta en käyttänyt, mutta tässä Cat Ear Headband Knitting Pattern for Kids-ohjeessa on hieman samankaltaisuutta kuin omassa projektissani.

Neulotut kappaleet ennen langanpäiden siistimistä.

Huovutus ei ollut välttämätön, mutta ajattelin että siitä voisi saada kivaa pehmopörröisyyttä asusteisiin. En ollut ennen huovuttanut, mutta se oli varsin helppoa; valmiit korvakappaleet vain pesukoneeseen 40 asteen pesuun.

Kissankorvat ennen huovutusta...

...ja huovutuksen jälkeen. (Tehtyäni ja huovutettuani ensin mallitilkun osasin arvioida paljonko materiaali kutistuu, ja suunnitella varsinaisen työn sen mukaan. [Itsellä materiaali kutistui liki kolmanneksen.])

Mutta ei siinä ollut vielä kaikki. Vaikka pelkät korvat pujotuskaistaleineen toki toimivat tarkoituksessaan, niin kun ruvetaan kissajuttuilemaan niin tehdään se sitten kunnolla ja viimeisen päälle. Inspiraatio tuli tietysti eräästä hahmosta, jonka voi arvata.

Päätin tehdä korviin pienen ekstran; rusetti- ja kulkussomisteet, jotka olisivat irrotettavissa tarpeen mukaan. Käytännössä; neuloin korvien sivuille pienet lisäkappaleet ja lisäksi pikkuruiset irralliset kappaleet (näkyvät jaarituksen toiseksi ylimmässä kuvassa), joihin (huovutuksen jälkeen) ompelin kiinni sinisen rusetin ja kulkusen. (Rusetit on virkattu ohuesta merseroidusta puuvillalangasta, ja kulkuset ovat perus-askartelukulkusia joita dibitassu-amigurumi-projektien jälkeen on jäänyt laatikon pohjalle pyörimään. :D) 

Kissankorvat neuloin isommilla puikoilla, ja rusetit olivat vastapainoksi pientä piperrystä...

Näihin lisäkappaleisiin sitten laitoin tarranauhaa (liimapintaista, sillä sellaista olin hankkinut aiemmin toiseen askartelu/käsityöprojektiin. Ommeltava tarranauha saattaisi olla parempaa ja "säädeltävämpää"). Tällä tavoin rusettikulkuset saa irrotettua jos kilinä jossain vaiheessa rupeaa käymään omille korville rasittavaksi.

Sitten loppusilaus; korvien sisusten värjääminen kynillä. Mihinkään oikeastaan liittymättä, näin kuluneena syksynä yhden printtipaidan ja sain siitä yleisen ajatuksen voisiko Derwentin Inktense-kynillä piirtää/värittää kankaalle vähän kuin kangasväreillä, ja nopeasti mietintäni eteni siihen, voisiko Derwentejä käyttää jopa neulotulle/virkatulle pinnalle. Olen käyttänyt vuosia kyseisiä kyniä piirusteluissa, mutten koskaan ollut kokeillut kyniä muulla materiaalilla eikä sellainen ollut käynyt mielessäkään. Rupesin netin kautta tutkimaan asiaa ja millaisia kokeiluja ihmiset ovat tehneet. Värien pysyvyys ja pesunkestävyys ilmeisesti lienee niin ja näin. Tein sitten ensin oman pienen kokeilun, jossa väritin kynillä huovutettuun mallitilkkuun. Värit saattoivat haalistua aavistuksen verran, mutta sietivät kyllä maltillisen villapesuohjelman. Tämän kokeilun jälkeen rohkenin värittää myös hieman kissankorvien sisuksia (jotka toki voisi jättää sellaisiksi kuin ne ovat, tai niihin voisi neuloa ja ommella erillisen sisuskappaleen). 

Kuvassa on korvien ja kynän lisäksi myös mallitilkut joihin tein värikokeiluja.

Olen tyytyväinen projektin kaikkien osa-alueiden ja kokeilujen lopputulokseen. Kissankorva-asusteet toiminevat niin halloweenina kuin vappunakin, tai milloin nyt tekeekään mieli kissatyttöillä (tai -poikailla).

Valmiit neulotut ja huovutetut kissankorvat somisteiden kera hiuspantaan pujotettuna.

Tässä yhteydessä voi lopuksi muistella myös vähän menneisyyttä. Aikoinaan vuoden 2003 Animeconissa oli kissankorva-työpaja, missä tuli käytyä muiden tapahtumaohjelmien muassa ja tehtyä kissankorvat. En muista, mitä tuossa pajassa askarrelluille korville on tapahtunut, mutta sen muistan, että tuon pajan päätyttyä otin printatun korvien teko-ohjeen mukaani ja se lienee minulla edelleen jossakin tallessa (hamsteroin tällaisia pieniä muistoesineitä :´D).

(Pitkällinen) Käsityöprojekti - virkattu meikkipussukka

En ole saanut aikaiseksi (vieläkään) kasata mietteitäni tai piirusteluja/valokuvia amigurumien tekoon liittyen. Tälläkään kertaa en sitä valitettavasti(?) tee, mutta haluan esitellä jotain, mikä sivuaa käsityö- ja askartelujuttuja, nimittäin virkattu pussukka, jonka olen suunnitellut ja toteuttanut. Tässä jaarituksessa siis käsittelen ja havainnoin ja dokumentoin omaa suunnittelu- ja työstämisprosessia. Yritän pitää virkkaus/käsityöjargonin vähäisempänä jotta ei-harrastajatkin voivat lukea, mutta kokonaan siltä ei voi välttyä. ;>

Happy Happy Clover: Merun neulontakoulu

Minulle kävi hupaisa juttu kun taannoin katsoin Happy Happy Clover-animesarjan, pitkästä aikaa vuosiin. Teen tästä keissistä aivan oman ja erillisen blogitekstin.

Katsoessani sarjan ensimmäisen kerran keväällä 2013 en vielä ollut kunnolla innostunut käsityöjuttujen tekemisestä; orastava amigurumi-kiinnostus  ja sitä myötä virkkaus olivat vasta ihan aluilla kuvioissani tuona vuonna. Niinpä minulta meni Happy Happy Cloverin animesovituksen jakso Chima, mafuraa wo amu (eng. "Chima knits a muffler", vapaasti suomentaen "Chima neuloo kaulahuivin") jokseenkin ohi, tai siis en kiinnittänyt siihen tuolloin sen erityisempää huomiota.

Kyseinen jakso on yksi animesovituksen muutamasta originaali-tarinasta, eli se ei suoraan perustu sarjakuvaan eikä ole siksi myöskään jäänyt kovin vahvasti mieleeni (joskin alkuperäisessä sarjakuvassa on tarinoita joissa myös sivutaan käsitöiden tekoa; Meru neuloo Chimalle viitan ja tyttöjen yleisharrastuksena on kirjonta).

Opettelin itse tosiaan vasta kypsällä aikuisiällä virkkaamaan (peruskouluaikaisten räpellysten unohduttua lähtötasoni oli nollaluokkaa), kun halusin kokeilla tehdä amigurumeja; tästä aiheesta olen jaaritellut blogissa 2015. 

Muutamaa vuotta myöhemmin, osin läheisteni rohkaisemanakin (kiitos heille kannustuksesta 💖), halusin yrittää ja uskaltautua kokeilemaan myös neulomista - jota etukäteen olin pitänyt vaikeampana kuin virkkausta, mutta sekin lähti sujumaan lopulta, enkä enää oikeastaan tiedä onko kumpikaan tekniikka toista varsinaisesti vaikeampi tai helpompi. Minulta sujuvat molemmat kohtalaisesti ja molemmissa on omat etunsa, kikkailunsa ja kommervenkkinsä; miellyttävät ja vähemmän miellyttävät puolensa.

Sekä virkkaamisessa että neulomisessa on kyllä vaarana sotkea lanka perusteellisesti! :-D
(Ja minullekin on käynyt vähän tähän tapaan... ei niinkään työskennellessä vaan esivalmistellessa...)

Niin, mikä on hupaisaa, on se, että opeteltuani neulomaan ja katsoessani useamman vuoden jälkeen uudestaan tämän huivinneulomis-jakson - jota en edes muistanut ollenkaan, se kiinnittikin huomioni vähän eri ja uudella tavalla kuin keväällä 2013. :D Ja vieläpä oikein positiivisesti!

Lyhyesti sanoen kyseisessä jaksossa Chima tahtoo neuloa Hirarille kaulahuivin, ja Meru opettaa koko kaveriporukalle neulomisen alkeet; ihan ensimmäiseksi tietysti mietitään itse työn ulkonäkö ja selvitetään tarvittavat mitat ja tiheys, jotta työstä tulee oikean kokoinen (ja pupusilla onkin pieni päänvaiva tässä kun huivista on tarkoitus tulla yllätyslahja, joten saajalta ei voi suoraan kysyä)...

Sekä virkkaamisessa että neulomisessa oman mallin suunnittelu voi lähteä alkuun vaikkapa piirtämällä hahmotellen!

Muutenhan tämä sarja ei ole teknisesti kovin laadukasta animaatiota, mutta tässä neulomisjaksossa on hetken verran oikeasti panostettu visuaalisesti ja teknisen tarkasti yksityiskohtiin - toisin sanoen tämän jakson avulla voisi teoriassa todella opetella neulomaan!

... tai no, jaksossa näytetään oikeastaan kunnolla vain silmukoiden luonti. Mutta siitä on hyvä aloittaa!

Aloitussilmukka, joka kiristetään kahdelle puikolle (joskus vain yhdelle puikolle).

Se varsinainen silmukoiden luonti:

Langanpää (riittävän pitkä) kierretään peukalon ympäri, ja kerältä tuleva (varsinainen neulottava) lanka kierretään etusormen ympäri.

Puikko (tai puikot) viedään ensin etukautta peukalolla olevan langan ali, ja etusormella oleva lanka kierretään takakautta eteen silmukaksi puikolle (tai puikoille).

Puikko tuodaan peukalolla olevan langan ali takaisin eteen. Peukalolla olevaa lankaa vedetään niin että silmukka kiristyy puikolle.

Silmukka on luotu. Tätä samaa jatketaan kunnes puiko(i)lla on tarvittava määrä silmukoita.

Silmukoiden luonti näytetään todella näin tarkasti, ja oli hauskaa harrastajana katsoa animaatiosta että meneekö se ihan oikein ja niin kuin pitää - ja meneehän se ! :D

Vertailuna voi katsoa netistä vaikka Yhteishyvän Silmukkakoulu: neulomisen alkeet-sivun (juuri tuon sivun avulla itse asiassa opettelin itse, sivulla olevat kuvat ovat mielestäni mukavan selkeät). Langanvalmistaja Novitalla on videotutoriaaleja, jos ei pelkästään kirjallisista ohjeista ja kuvista hahmota, tämä silmukoiden luonti-video jeesaa ensihätään. (Novitalla oli myös Neulekoulu-sivut, mutta ne on näköjään hävitetty). Tokihan netti on nykyään myös täynnä monia tutoriaaleja kuvaohjeista videoihin, sekä virkkaamisesta että neulomisesta - välillä katson niitä ihan vain huvikseni vaikkei mitään käsityöprojektia olisikaan mietteissä/suunnitelmissa.

Mukavaa on myös se, että animessa pojatkin opettelevat neulomaan... (ylipäätään olen sitä mieltä että kaikenlainen näpertely ja yleistaitojen ja muun muassa kädentaitojen harjoittaminen on vain hyödyllistä, sukupuoleen katsomatta.)

Mikähän näistä kappaleista on Chiman tekemä? ;-)

Jaksossa Chima räpeltää aika tavalla (kuten yleensä), mutta lopputuloksena onnistuu tässäkin tyydyttävästi. Yllärilahjan saaja Hirari ilostuu ja on tyytyväinen, se lienee tärkeintä.

 

Nyt kun mietin, voisinkin jatkossa silmäillä, miten tarkasti ja korrektisti muissa animaatioissa on kiinnitetty huomiota neulomisen/virkkaamisen tekniikan kuvaamiseen siinä määrin kuin kyseistä kädentaitoa ylipäätään esitetään... :-D 

(Edelleen aion myös tulevaisuudessa jatkaa amigurumeihin [ehkä myös muihinkin käsitöihin] liittyvää jaarittelua joskus kun saan koottua niihin liittyviä [levällään olevia] muistiinpanojani ja piirustelujani, yleisten ajastusteni lisäksi... :D)

Vähäsen amigurumi-värkkäilystä

Tämä jaaritus sisältää sekä muumeja että dibitassuja! :D (Sekä kappaleen tylsää henkilökohtaisempaa sössötystä. Ja avainsana '2010-luvun jutut' on tässä yhteydessä vahvasti subjektiivinen; amigurumeja on luultavasti ollut jo paljon tätä ennen, mutta itselleni ne ovat selkeästi tämän vuosikymmenen juttu.)

Taisipa olla vuonna 2010 joulun alla kun kerran laahustin hypermarketin kirjaosastolla katsomassa olisiko siellä yhtään mitään kiinnostavaa, ja näin sellaisen kirjan kuin Virkkaa amigurumi!, tekijänä lystikkäästi joku "Annie Obaachan" (niille jotka eivät tiedä, obaachan on japania ja "leikkisämpi" tai "lapsekkaampi" muoto sanasta obaasan joka tarkoittaa isoäitiä tai tätiä, tai ketä tahansa tuttua tai tuntematonta, joka tapauksessa; huomattavasti vanhempaa naishenkilöä). Entuudestaan olen tiennyt, että nuigurumi puolestaan tarkoittaa pehmolelua, joten ehkä amigurumi ei ole kovin kaukana siitä.

Annie Obaachan: Virkkaa amigurumi! - 25 söpöä eläinmaskottia
(suomeksi kustantanut Kustannus-Mäkelä Oy)

Selailin kirjaa vähäsen, mutta noh, se ei kuitenkaan lähtenyt mukaani, koska en ollut liiemmin kiinnostunut minkäänlaisesta käsitöiden tekemisestä tuolloin. Muistelisin kyllä googlailleeni amigurumi-sanaa jälkikäteen, ja opin, että jutussa kaikessa yksinkertaisuudessa kyse on langasta virkatuista kolmiulotteisista hahmoista. En ole ilmiön historiaa syvemmin tutkinut, mutta voisin olettaa, että jotain tällaisia on tehty niin kauan kuin maailmassa on ylipäätään osattu käyttää lankaa; joka tapauksessa tämä nykyinen ilmiö on Japanista peräisin. Vaikka kirjassa ja internetin kuvahauissa nähdyt hahmot olivatkin sinänsä tosi suloisia, isompaa innostusta aiheeseen perehtymiseen ei virinnyt, ennen kuin noin pari vuotta kului ensin.

Varsinaisen kimmokkeen virkkailuvärkkäilyyn perehtymiseen sain, kun tietooni tuli, että Dibitassujen pohjalta on tekeillä amigurumikirja, ja hommasin tämän opuksen siis alkuvuodesta 2013. Olen aiemmin jaaritellut vähän tutustumisestani ja tykästymisestäni dibitassuihin, joten tuntui varsin mukavalta ajatukselta opetella virkkaamaan langasta nimenomaan animaatiosarjan hahmoista inspiroituneita amigurumeja. (Ja se tietty kotimaisuus-aspekti sekä hahmoaiheteemassa että kirjassa itsessäänkin on ihan hauska juttu.)

Elina Hiltunen: Amigurumivirkkauksen ABC - Söpöjä koira- ja kissahahmoja
Dibitassumaailmasta (Wikistudia, 2012)

Dibitassuissa on itse animaatiosarjan lisäksi viehättänyt koko tämä aiheesta kumpuavien kirjavien projektien lähtökohtainen luovuuteen kannustava DIY- (Do It Yourself-, Tee se itse-)meininki, niin että tässä kirjassa nyt tavallaan opastetaan tekemään sarjan "oheistuotteita" itse, eikä tarvitse ostella muovifiguureja tai pehmoleluja kaupasta. ;D (Vaikka tietenkin saattaisin ostella jos sellaisia olisi. ;P Mutta turhaa krääsää ei kyllä tarvita, ja se Itse tekeminen on sitäpaitsi aina [tai ainakin useimmiten] paljon hauskempaa.)

Mukavalta tuntui myöskin se ajatus, että kirjassa opetetaan virkkaamisen alkeet - nimittäin käytännössä tämän tädin lähtötaso oli tippunut nollaan. :D (Huom. nyt seuraa kappale tylsää henkilökohtaisempaa jaaritusta, melkeinpä avautumista. Luulenpa, että vierastukseni ja osittain jopa suoranainen inho ompelu-neulomis-virkkaus-jne-käsitöiden tekemistä kohtaan juontuu menneisyydestä; olen syntyjäni vasenkätinen ja vaikkei minun aikanani koulussa oikeakätiseksi pakotettukaan [moisesta kaukaisesta takavuosien meiningistä on ollut surullista lukea tarinoita], en kuitenkaan saanut enemmistöisiltä oikeakätisiltä opettajilta sen pahemmin tukea ja apua vasenkätisyyteeni (sinänsä ymmärrettävää kyllä, ei kai opettajien velvollisuuksiin kuulu olla molempikätisiä :D), joten peruskouluaikaiset käsityöväsäilyt menivät enimmäkseen miten sattuu; hyvin harvoin onnistuen. ;P Toisaalta vuosien kuluessa olen itse tullut vähän molempikätiseksi. "Dibigurumi"-kirjaa tutkiessa puntaroinkin, mitä tässä mielessä kannattaisi tehdä, ja lopulta päädyin siihen, että koska kirjan opastuskuvat ovat valtavirtalaisille oikeakätisille, niin "helpommalla" ehkä pääsen jos opettelen alustapitäen itsekin virkkaamaan oikeakätisesti; myöskään laiskuuttaan ei jaksa eikä viitsi kääntää kuvia mielessään peilikuviksi [ja vaikka netissä olisikin perustutoriaaleja vasenkätisille, en välittänyt ruveta niitä erikseen etsimään kun halusin vaan päästä jo opettelemaan, sama se mikä on kätisyyden oletus XP]. Mutta enköhän nyt ole jaaritellut jo liikaa pelkästä kätisyydestä ja siihen liittyvästä ahdingosta joka ei sinänsä liity tähän aiheeseen mitenkään merkittävästi, mutta kuitenkin vähäistä taustoitusta siihen, miltä pohjalta tämä juttu tässä tapauksessa lähtee ja etenee. :´D )

Kirja siis ensisijaisesti opastaa ja tutustuttaa sekä dibitassu- että virkkausmaailmaan, ja jäsennellymmät  yleisohjeet virkkausvärkkäilyyn löytyvät kirjan loppupuolelta.

Kirjan lueskelun jälkeen oli jännää ruveta kokeilemaan tekniikoita käytännössä. Koska lähtötaso oli tosiaan nollan tienoilla, tie ei ollut mikään helppo; yksinkertaisetkin jutut olivat haastavia ja vei tovin ennen kuin mitään alkoi hahmottaa ja tekninen homma sujua: vähän hapuillen, enemmän kompuroiden ja todella paljon ihmetellen, ja tekniikkaa hakiessa ranne kipeytyi varsin helposti, nopeasti ja usein. Joka tapauksessa: opin virkkaamaan 99% pelkästään kirjan lukemisella ja opastuskuvia katsomalla ja pidän sitä jonkinmoisena saavutuksena. \o/ (Tietenkin ihan oikeasti ne opit ja tekniikat sisäistyivät kunnolla vasta omien käytännön virheiden havaitsemisen ja niistä oppimisen kautta. ;>) Ja alkeellisten kokeilujen ja parin helpohkon dibitassuhahmon jälkeen... virisi innostus uusiin amigurumiprojekteihin, mitäpä muutakaan. :>

Dibigurumi-kirjan oppeja ja hahmoja kylliksi ahmittuani halusin tietysti tutkia ja syventyä aiheeseen lisää. Etsin uudestaan käsiini Annie Obaachanin kirjan ja lainasin sen kirjastosta. Jonkin verran syvennystä ja inspirointia siitä löytyi, erityisesti mahdollisiin valmiiden hahmojen soveltamisiin (ja mielessä alkoi hissuksiin viritä vähän alustavia ajatuksia kokonaan itse suunniteltujen hahmojen toteuttamisesta joskus tulevaisuudessa).

Huomattavasti suuremmin amigurumi-hullaannus sai jatkoa kun jouluna 2013 Ani-täti sai lahjaksi uuden aihekirjan. Yllätys yllätys~! :D

Laura von Knorring: Mukavat muumiamigurumit -
veikeä virkkauskirja (WSOY, 2013)

Ehkä tämän teeman amigurumi-kirjan ilmestyminen oli vain ajan kysymys, tai jotakin? Joka tapauksessa voidaan sanoa, että kotimainen amigurumi-harrastus ja -kirjallisuus jyllää. :D Siinä missä dibigurumi-kirja opettaa hahmovirkkauksen alkeet, "muumigurumi"-kirja puolestaan toimii hyvänä kertauksena ja oikeastaan jopa syventävänä jatkokurssina amigurumivärkkäilyyn, sellaisena sitä itse vähän pidän. X); Dibigurumit sisältävät omaan makuuni turhan paljon ompelemista ja parsimista sen itse virkkaamisen lisäksi; tämän muumigurumi-kirjan hahmoissa puolestaan virkkauksen jälkeen tehtävä ompelutyö on pyritty jättämään mahdollisimman vähälle (esim. hahmojen korvat ja kädet usein ohjeistetaan tekemään ensin ja ne kiinnitetään samalla kun pään ja vartalon kappaleita virkataan, ja tämä miellyttää itseäni suuresti. Tosin muumihahmot ovat ehkä tavallaan yksinkertaisempia muodoiltaan ja väreiltään kuin päärynäpäiset koirahahmot [jotka ovat monesti monivärikirjavia ja joilla on esim. hiuksia ja erillisiä vaatekappaleita], joten voidaan miettiä onko ylipäätään järkevää verrata hahmoja rakenteellisessa mielessä keskenään. ;-)). Kirja on myöskin hyvin jäsennelty ja rakennettu; eri silmukat opetetaan heti kirjan alussa ja kuvat ovat mielestäni hivenen selkeämpiä kuin dibigurumi-kirjassa.

Ainoa eräänlainen ja vähäinen "vika" muumigurumi-kirjassa on oikeastaan se, ettei siitä löydy ohjetta Mörkö-amigurumin tekoon; jostain hassusta syystä kun olen lähipiirilleni kirjasta kertonut, melkein ensimmäinen kysymys mikä sen tiimoilta minulle on esitetty, on lähes aina ollut: "Onko siinä kirjassa Mörköä?" :D Ja hivenen valitettavasti olen joutunut vastaamaan, ettei ole. Mutta ainahan Mörkö-gurumin voisi kehitellä itse, kun hahmotuskykyä ja kädentaitoa on vähitellen kertynyt!

Niin. Animaatiokatsojana virkkaisin amigurumeja tietysti kaikkein mieluiten animaatioteosten hahmoista. Kotimaiset dibitassut ja muumit ovat sattuneet osumaan ja limittymään tähän kategoriaan sopivasti, mutta on paljon, todella paljon, muitakin animaatioteoksia ja niiden hahmoja, jotka olisi tavallaan hauska nähdä "materiaalisina" tai "ruumiillistuneina", eli esimerkiksi muovifiguureina, pehmoina tai vastaavina. Koska en ole kummemmin innostunut askartelumassojen muovailusta tai ompelukoneen käytöstä ja nyt tällä hetkellä muutenkin hallitsen langan käsin näpräämisen paremmin, voi olla että satunnaisesti suunnittelen ja kehittelen itse virkattuja hahmoja, joko omasta mielikuvituksesta tai inspiroidun valmiista animaatiotyypeistä. Joitakin alustavia suunnitelmia olen välillä piirustellut, yhden hahmon olen jo toteuttanutkin, mutta ehkä kertoilen näistä omista projekteistani myöhemmin tulevaisuudessa erikseen. ;>

(Kaikkia virkkaamiani dibitassu- ja muumihahmoja en myöskään näytä tässä vielä, ensimmäisimmissä töissä kun näkynee aloittelijan kömpelöhköä räpellystä jonkin verran. :´) Ja itselläni harvemmin mikään onnistuu täysin 100% kirjaohjeiden mukaan, ja näissäkin jutuissa on tullut sovellettua. Mutta saatan ehkä silti joskus näyttää näitä aavistuksen sovellettuja valmiiden ohjeiden mukaan tehtyjä töitäkin, miksipä ei. :D)

(Sinänsähän tällainen virkattujen hahmojen tekeminen on "turhaa", ettei näistä ole käytännössä juuri muuta kuin vain silmän iloa. :D XP Mutta voisi aikaansa ja luovuuttansa huonomminkin käyttää kuin söpöjen kolmiulotteisten hahmojen suunnitteluun ja käsin näpräilyyn! Että kyllähän nämä visuaalista ja avaruudellista hahmotuskykyä ja sitä käsinnäpräilytaitoa kehittävät jollakin tapaa joka tapauksessa.)