tiistai 31. maaliskuuta 2015

Vähäsen amigurumi-värkkäilystä

Tämä jaaritus sisältää sekä muumeja että dibitassuja! :D (Sekä kappaleen tylsää henkilökohtaisempaa sössötystä. Ja avainsana '2010-luvun jutut' on tässä yhteydessä vahvasti subjektiivinen; amigurumeja on luultavasti ollut jo paljon tätä ennen, mutta itselleni ne ovat selkeästi tämän vuosikymmenen juttu.)

Taisipa olla vuonna 2010 joulun alla kun kerran laahustin hypermarketin kirjaosastolla katsomassa olisiko siellä yhtään mitään kiinnostavaa, ja näin sellaisen kirjan kuin Virkkaa amigurumi!, tekijänä lystikkäästi joku "Annie Obaachan" (niille jotka eivät tiedä, obaachan on japania ja "leikkisämpi" tai "lapsekkaampi" muoto sanasta obaasan joka tarkoittaa isoäitiä tai tätiä, tai ketä tahansa tuttua tai tuntematonta, joka tapauksessa; huomattavasti vanhempaa naishenkilöä). Entuudestaan olen tiennyt, että nuigurumi puolestaan tarkoittaa pehmolelua, joten ehkä amigurumi ei ole kovin kaukana siitä.

Annie Obaachan: Virkkaa amigurumi! - 25 söpöä eläinmaskottia
(suomeksi kustantanut Kustannus-Mäkelä Oy)
Selailin kirjaa vähäsen, mutta noh, se ei kuitenkaan lähtenyt mukaani, koska en ollut liiemmin kiinnostunut minkäänlaisesta käsitöiden tekemisestä tuolloin. Muistelisin kyllä googlailleeni amigurumi-sanaa jälkikäteen, ja opin, että jutussa kaikessa yksinkertaisuudessa kyse on langasta virkatuista kolmiulotteisista hahmoista. En ole ilmiön historiaa syvemmin tutkinut, mutta voisin olettaa, että jotain tällaisia on tehty niin kauan kuin maailmassa on ylipäätään osattu käyttää lankaa; joka tapauksessa tämä nykyinen ilmiö on Japanista peräisin. Vaikka kirjassa ja internetin kuvahauissa nähdyt hahmot olivatkin sinänsä tosi suloisia, isompaa innostusta aiheeseen perehtymiseen ei virinnyt, ennen kuin noin pari vuotta kului ensin.

Varsinaisen kimmokkeen virkkailuvärkkäilyyn perehtymiseen sain, kun tietooni tuli, että Dibitassujen pohjalta on tekeillä amigurumikirja, ja hommasin tämän opuksen siis alkuvuodesta 2013. Olen aiemmin jaaritellut vähän tutustumisestani ja tykästymisestäni dibitassuihin, joten tuntui varsin mukavalta ajatukselta opetella virkkaamaan langasta nimenomaan animaatiosarjan hahmoista inspiroituneita amigurumeja. (Ja se tietty kotimaisuus-aspekti sekä hahmoaiheteemassa että kirjassa itsessäänkin on ihan hauska juttu.)

Elina Hiltunen: Amigurumivirkkauksen ABC - Söpöjä koira- ja kissahahmoja
Dibitassumaailmasta
(Wikistudia, 2012)
Dibitassuissa on itse animaatiosarjan lisäksi viehättänyt koko tämä aiheesta kumpuavien kirjavien projektien lähtökohtainen luovuuteen kannustava DIY- (Do It Yourself-, Tee se itse-)meininki, niin että tässä kirjassa nyt tavallaan opastetaan tekemään sarjan "oheistuotteita" itse, eikä tarvitse ostella muovifiguureja tai pehmoleluja kaupasta. ;D (Vaikka tietenkin saattaisin ostella jos sellaisia olisi. ;P Mutta turhaa krääsää ei kyllä tarvita, ja se Itse tekeminen on sitäpaitsi aina [tai ainakin useimmiten] paljon hauskempaa.)

Mukavalta tuntui myöskin se ajatus, että kirjassa opetetaan virkkaamisen alkeet - nimittäin käytännössä tämän tädin lähtötaso oli tippunut nollaan. :D (Huom. nyt seuraa kappale tylsää henkilökohtaisempaa jaaritusta, melkeinpä avautumista. Luulenpa, että vierastukseni ja osittain jopa suoranainen inho ompelu-neulomis-virkkaus-jne-käsitöiden tekemistä kohtaan juontuu menneisyydestä; olen syntyjäni vasenkätinen ja vaikkei minun aikanani koulussa oikeakätiseksi pakotettukaan [moisesta kaukaisesta takavuosien meiningistä on ollut surullista lukea tarinoita], en kuitenkaan saanut enemmistöisiltä oikeakätisiltä opettajilta sen pahemmin tukea ja apua vasenkätisyyteeni (sinänsä ymmärrettävää kyllä, ei kai opettajien velvollisuuksiin kuulu olla molempikätisiä :D), joten peruskouluaikaiset käsityöväsäilyt menivät enimmäkseen miten sattuu; hyvin harvoin onnistuen. ;P Toisaalta vuosien kuluessa olen itse tullut vähän molempikätiseksi. "Dibigurumi"-kirjaa tutkiessa puntaroinkin, mitä tässä mielessä kannattaisi tehdä, ja lopulta päädyin siihen, että koska kirjan opastuskuvat ovat valtavirtalaisille oikeakätisille, niin "helpommalla" ehkä pääsen jos opettelen alustapitäen itsekin virkkaamaan oikeakätisesti; myöskään laiskuuttaan ei jaksa eikä viitsi kääntää kuvia mielessään peilikuviksi [ja vaikka netissä olisikin perustutoriaaleja vasenkätisille, en välittänyt ruveta niitä erikseen etsimään kun halusin vaan päästä jo opettelemaan, sama se mikä on kätisyyden oletus XP]. Mutta enköhän nyt ole jaaritellut jo liikaa pelkästä kätisyydestä ja siihen liittyvästä ahdingosta joka ei sinänsä liity tähän aiheeseen mitenkään merkittävästi, mutta kuitenkin vähäistä taustoitusta siihen, miltä pohjalta tämä juttu tässä tapauksessa lähtee ja etenee. :´D )

Kirja siis ensisijaisesti opastaa ja tutustuttaa sekä dibitassu- että virkkausmaailmaan, ja jäsennellymmät  yleisohjeet virkkausvärkkäilyyn löytyvät kirjan loppupuolelta.

Kirjan lueskelun jälkeen oli jännää ruveta kokeilemaan tekniikoita käytännössä. Koska lähtötaso oli tosiaan nollan tienoilla, tie ei ollut mikään helppo; yksinkertaisetkin jutut olivat haastavia ja vei tovin ennen kuin mitään alkoi hahmottaa ja tekninen homma sujua: vähän hapuillen, enemmän kompuroiden ja todella paljon ihmetellen, ja tekniikkaa hakiessa ranne kipeytyi varsin helposti, nopeasti ja usein. Joka tapauksessa: opin virkkaamaan 99% pelkästään kirjan lukemisella ja opastuskuvia katsomalla ja pidän sitä jonkinmoisena saavutuksena. \o/ (Tietenkin ihan oikeasti ne opit ja tekniikat sisäistyivät kunnolla vasta omien käytännön virheiden havaitsemisen ja niistä oppimisen kautta. ;>) Ja alkeellisten kokeilujen ja parin helpohkon dibitassuhahmon jälkeen... virisi innostus uusiin amigurumiprojekteihin, mitäpä muutakaan. :>

Dibigurumi-kirjan oppeja ja hahmoja kylliksi ahmittuani halusin tietysti tutkia ja syventyä aiheeseen lisää. Etsin uudestaan käsiini Annie Obaachanin kirjan ja lainasin sen kirjastosta. Jonkin verran syvennystä ja inspirointia siitä löytyi, erityisesti mahdollisiin valmiiden hahmojen soveltamisiin (ja mielessä alkoi hissuksiin viritä vähän alustavia ajatuksia kokonaan itse suunniteltujen hahmojen toteuttamisesta joskus tulevaisuudessa).

Huomattavasti suuremmin amigurumi-hullaannus sai jatkoa kun jouluna 2013 Ani-täti sai lahjaksi uuden aihekirjan. Yllätys yllätys~! :D
Laura von Knorring: Mukavat muumiamigurumit -
veikeä virkkauskirja
(WSOY, 2013)
Ehkä tämän teeman amigurumi-kirjan ilmestyminen oli vain ajan kysymys, tai jotakin? Joka tapauksessa voidaan sanoa, että kotimainen amigurumi-harrastus ja -kirjallisuus jyllää. :D Siinä missä dibigurumi-kirja opettaa hahmovirkkauksen alkeet, "muumigurumi"-kirja puolestaan toimii hyvänä kertauksena ja oikeastaan jopa syventävänä jatkokurssina amigurumivärkkäilyyn, sellaisena sitä itse vähän pidän. X); Dibigurumit sisältävät omaan makuuni turhan paljon ompelemista ja parsimista sen itse virkkaamisen lisäksi; tämän muumigurumi-kirjan hahmoissa puolestaan virkkauksen jälkeen tehtävä ompelutyö on pyritty jättämään mahdollisimman vähälle (esim. hahmojen korvat ja kädet usein ohjeistetaan tekemään ensin ja ne kiinnitetään samalla kun pään ja vartalon kappaleita virkataan, ja tämä miellyttää itseäni suuresti. Tosin muumihahmot ovat ehkä tavallaan yksinkertaisempia muodoiltaan ja väreiltään kuin päärynäpäiset koirahahmot [jotka ovat monesti monivärikirjavia ja joilla on esim. hiuksia ja erillisiä vaatekappaleita], joten voidaan miettiä onko ylipäätään järkevää verrata hahmoja rakenteellisessa mielessä keskenään. ;-)). Kirja on myöskin hyvin jäsennelty ja rakennettu; eri silmukat opetetaan heti kirjan alussa ja kuvat ovat mielestäni hivenen selkeämpiä kuin dibigurumi-kirjassa.

Ainoa eräänlainen ja vähäinen "vika" muumigurumi-kirjassa on oikeastaan se, ettei siitä löydy ohjetta Mörkö-amigurumin tekoon; jostain hassusta syystä kun olen lähipiirilleni kirjasta kertonut, melkein ensimmäinen kysymys mikä sen tiimoilta minulle on esitetty, on lähes aina ollut: "Onko siinä kirjassa Mörköä?" :D Ja hivenen valitettavasti olen joutunut vastaamaan, ettei ole. Mutta ainahan Mörkö-gurumin voisi kehitellä itse, kun hahmotuskykyä ja kädentaitoa on vähitellen kertynyt!

Niin. Animaatiokatsojana virkkaisin amigurumeja tietysti kaikkein mieluiten animaatioteosten hahmoista. Kotimaiset dibitassut ja muumit ovat sattuneet osumaan ja limittymään tähän kategoriaan sopivasti, mutta on paljon, todella paljon, muitakin animaatioteoksia ja niiden hahmoja, jotka olisi tavallaan hauska nähdä "materiaalisina" tai "ruumiillistuneina", eli esimerkiksi muovifiguureina, pehmoina tai vastaavina. Koska en ole kummemmin innostunut askartelumassojen muovailusta tai ompelukoneen käytöstä ja nyt tällä hetkellä muutenkin hallitsen langan käsin näpräämisen paremmin, voi olla että satunnaisesti suunnittelen ja kehittelen itse virkattuja hahmoja, joko omasta mielikuvituksesta tai inspiroidun valmiista animaatiotyypeistä. Joitakin alustavia suunnitelmia olen välillä piirustellut, yhden hahmon olen jo toteuttanutkin, mutta ehkä kertoilen näistä omista projekteistani myöhemmin tulevaisuudessa erikseen. ;>

(Kaikkia virkkaamiani dibitassu- ja muumihahmoja en myöskään näytä tässä vielä, ensimmäisimmissä töissä kun näkynee aloittelijan kömpelöhköä räpellystä jonkin verran. :´) Ja itselläni harvemmin mikään onnistuu täysin 100% kirjaohjeiden mukaan, ja näissäkin jutuissa on tullut sovellettua. Mutta saatan ehkä silti joskus näyttää näitä aavistuksen sovellettuja valmiiden ohjeiden mukaan tehtyjä töitäkin, miksipä ei. :D)

(Sinänsähän tällainen virkattujen hahmojen tekeminen on "turhaa", ettei näistä ole käytännössä juuri muuta kuin vain silmän iloa. :D XP Mutta voisi aikaansa ja luovuuttansa huonomminkin käyttää kuin söpöjen kolmiulotteisten hahmojen suunnitteluun ja käsin näpräilyyn! Että kyllähän nämä visuaalista ja avaruudellista hahmotuskykyä ja sitä käsinnäpräilytaitoa kehittävät jollakin tapaa joka tapauksessa.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti