sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Pikkuruinen lumikeiju Sugar

Katselinpa tässä ihan hiljattain animesarjan nimeltä Chicchana yukitsukai Sugar (A Little Snow Fairy Sugar). Olen tiennyt sen olemassaolosta aika kauan, ja katsonut siitä ensimmäisen jakson joskus vuonna 2011, eikä minulla ollut kummempaa kiinnostusta siihen silloin, mutta jostain syystä päätin tonkia sen netin kätköistä nyt vähän aikaa sitten. (Ehkä kenties alitajuisesti tähän menneeseen vuodenaikaan liittyen se jotenkin putkahti mieleeni?)

Vähäinen syy ja peruste kiinnostukselle sarjaa kohtaan on ollut Koge-Donbon tekemä hahmosuunnittelu (en ole kyllä vielä tässä vaiheessa kirjoittanut blogiin sanaakaan muista teoksista joissa Koge-Donbon kädenjälki näkyy, aikomuksenani kyllä on, mutta nyt menee vähän takaperoisesti sitten :D). Sarjassa on 24 jaksoa (+ kaksi lisäjaksoa) ja se on tehty vuonna 2001.


Juonen alkuasetelma

Saga on aivan tavallinen ihmistyttö, joka elää tavallista (koulunkäynnin ja kavereiden kanssa hengailun, osa-aikaisen kahvilatyön ja soitinkaupan pianon satunnaisen soittelun täyteistä) elämää, jossa kaikki sujuu hyvin tehtyjen suunnitelmien mukaan... kunnes sitten eräänä päivänä sateisella hetkellä hän sattumalta löytää hassun pienen otuksen, joka vaikuttaa nälkäiseltä. Tämä on Sugar, pieni lumikeiju-oppilas koko kirjavasta säätiloja hallitsevien vuodenaikakeijujen joukosta.

Tämän kohtaamisen jälkeen Sagan elämässä kaikki ei enää ihan sujukaan täysin suunnitelmien mukaan, kun Sugar ja tämän kanssatoverit Salt ja Pepper etsivät salaperäistä "välke"ttä (jap. "kirameki", eng. "twinkle") valmistuakseen täysivaltaisiksi vuodenaikakeijuiksi - ja sehän ei tietenkään suju ongelmitta, ei muutenkaan, mutta kun keijuoppilaat eivät edes tiedä, miltä se välke näyttää tai mitä se edes on... joten apuahan tarvitaan...

...ja ai niin, Saga on muuten ainoa ihminen, joka pystyy näkemään vuodenaikakeijut.

Vähäistä pohdintaa

Kun katsoin sarjan ensimmäisen jakson nyt muutaman vuoden jälkeen uudestaan, epäilin, haluanko katsoa tätä sittenkään yhtään enempää. Vaikuttaahan sarja pelkkien kuvien perusteella ihan söpöltä ja tykkään söpöstä, mutta kuitenkaan pelkkä pintapuolinen söpöys ei tee mistään automaattisesti erinomaisen hienoa (ei edes vaikka se olisi ihailemaani Koge-Donbo-designia). Lisäksi; ensimmäisessä jaksossa tuntuu fokus olevan vähän mitä sattuu, tai ainakin omituinen, sen lisäksi, että siinä on vielä paljon kaikenlaisia irrallisen oloisia pieniä juttuja ja tapahtumia ja hahmoja. Ihmetystä aiheuttaa suuresti se, että kukas täällä nyt on se päähenkilö, tämä ihmistyttökö vai tuo pieni tohelo keiju?


Noh, aivan sarjan alku vähän hämää (kenties jopa tarkoituksella), mutta kyllähän se selväksi tulee (ja pitäisihän varmaan jo sarjan nimestäkin tulla), että keiju, hahmo jota voisi yleisemmin olettaa pidettävän enemmän hassuna sidekick-hahmona, on todellakin se päähenkilö tässä tapauksessa. Ja oikeastaan melko tavallinen sellainen; perus-iloluontoinen&tyhjäpäinen tyttö. Mutta heti perässä hyvänä kakkosena tulee ihmistyttö, joka on luonteeltaan sitten järkevämpi ja täsmällisempi, ja paljon enemmän kuin vain päähenkilön apurina toimiva sidekick, ja jolla on selkeitä omia vahvuuksia mutta myös heikkouksia. Oikeastaan nämä ovat aika tyypillinen hahmopari, vain niiden olemus on perustavasti toisinpäin. :D Ja kenties se tekee tästä sarjasta vähän freesimmän oloisen, tai itselleni ainakin teki. (En ole kyllä kauheasti katsellut animesarjoja joissa olisi nimenomaan keijuhahmoja, täytyy myöntää. XP;)

Sarjan kolmannesta jaksosta lähtien fokus tuntuu viimeinkin selvältä, ja minulla alkoi vähitellen olla hauskaa keijuoppilaiden missioita ja ihmistytön muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumista - ja kaikkien osapuolien kehitystä - seuratessa.

Tosin, kehityksestä voidaan olla useampaa mieltä. Sarjassa on paljon hahmoja ihmisistä keijuihin (ja jopa eläimiin), joita olisi hauska seurata enemmänkin kuin 24:ssä jaksossa ehtii; monet sivuhahmot vaikuttavat potentiaalisesti kiinnostavilta tyypeiltä, mutta ne tuntuvat vähän jäävän taka-alalle sivustaseuraajiksi ja sitä myötä vähän pinnallisiksi. Toisaalta olennaisin juttu sarjassa on Sagan ja Sugarin ystävyys ja on todella hienoa, että pääpaino sarjassa on nimenomaan sillä ja täysin kohdillaan ja se saadaan kuvattua erinomaisesti, mutta siltikin... esim. Saltilla ja Pepperillä on kyllä omat hetkensä, mutta silti näiden kahden keijukaverin omakohtaisia touhuja olisi mielellään seurannut vielä pikkuisen enemmän jos se olisi mahdollista, vaikka tarpeeksi käsitystä hahmoista saakin että niistä voi esim. pitää. (Muutamaa muuta sivuhahmoa unohtamatta. Tämä sarja itse asiassa vaikuttaa sellaiselta, että siitä olisi hauska lukea fanien kynäilemiä tuotoksia, tai jotain [harvemmin olen sellaisista kiinnostunut :D].)


Tärkein ja se ainoa oikeasti kiinnostava juttu sarjassa on siis Sagan ja Sugarin, kahden todella erilaisen tyypin, ei-todellakaan-niin-helposti alulle lähtevä suhde joka väärinkäsitysten, kommellusten ja muiden mutkien ja niiden selvittelyjen kautta kuitenkin kehittyy todella läheiseksi ystävyydeksi. Ja sitä tavallista normihöpsöilyä ja animesöpöstelyäkin mahtuu sekaan mukavasti.

Tähän nähden hahmoista jätetään itse asiassa jonkin verran asioita kertomatta, kuten sarja itsessään jättää aika paljonkin yleisesti asioita kertomatta ja paikoin on ihan selkeitä aukkoja ja jotkin jutut voivat jäädä hämmentämään ja vaivaamaan katsojaa. Toisaalta, se on ihan hauskaa, ettei tässä sarjassa tehdä jokaikistä asiaa ihan perinpohjaisen selväksi ja lopulliseksi, ja mitä väliä joillakin pienillä epäolennaisilla yksityiskohdilla edes on? Me voimme kuvitella ne sellaisiksi kuin haluamme ja kykenemme (niin kuin hyviin satuihin kuuluu).

Tosiaan, ainoat miinukset tulevat sarjan kahden ensimmäisen jakson vähän sekavasta fokuksesta johon ei ihan helposti pääse sisään (olkoonkin että sarjan alku on selvästi Sagan hallinnassa). Muuten kokonaisuutena (ja vähäisistä aukoista huolimatta) sarja on kuitenkin täysin hallittu alusta loppuun saakka, ja ihan perusmainio lapsille ja lapsenmielisille vanhemmillekin sopiva animesarja, viidestä tähdestä - taikka tässä yhteydessä ehkä kimmeltävästä lumihiutaleesta - antaisin 4/5. :D  (Vaikka en tällaista arvosanojen, tai -tähtien, tai -numeroiden antamista kauheasti harrastakaan, mutta tähän se sopii; ei siis ihan täydellistä, mutta olen nähnyt paljon keskinkertaisempaakin animea.)

Myöskään en ihan niin paljoa pidä sarjan alkutunnarista... sen enempää sen visuaalisesta sisällöstä kuin itse laulustakaan (joka siis on japanilaistettu versio The Rubettesin vuoden 1974 hitistä Sugar Baby Love).


Jos tuntuu sekavalta, tai jos söpöily tuntuu menevän yli ja ällöksi tässä eikä video vakuuta, niin voin kertoa, ettei se minuakaan vakuuta, enkä sarjaa pelkästään tämän alkutunnarin perusteella olisi ehkä katsonutkaan. :D (Tosin tätä ei ensimmäisessä jaksossa nähdäkään vielä, vaan vasta toisessa.)


Sarjan lopputunnarista taas pidän hyvinkin paljon (ja siitä olen tämän jaarituksen johdantokuvankin ottanut), paitsi että sen fiilis sekä kuvissa että laulussa paljastanee ehkä hyvinkin sen, millaisiin tunnelmiin sarja tulee päättymään (siksi en suoraan upota tai edes linkitä sitä tähän ;>). Sarjan loppu ei ole ehkä ole kovin yllätyksellinen animea jonkun verran tuijotelleelle, mutta mitäs siitä; loppua enemmän kun kiinnostaa se, miten siihen päädytään. ;>

Vaikka kokisinkin, että "olen nähnyt ja kuullut tämän tarinan jo ennenkin", ihan mielelläni seuraan samaa hyvää ja tuttua tarinaa uudestaan, jos se on hyvin kerrottu, ja tämä pikkuruisen lumikeiju Sugarin versio on sellainen. (Ja sehän ei mennytkään ihan sillä kaavalla millä olin ennakkoon ajatellut, vaan siinä olikin vähän erilaisempia ja täysin poikkeavia vivahteita; sarja siis jokseenkin hienosti ylitti nollaodotukseni. Joskus on hauskaa olla väärässä, ja ainahan on jänskää kun saa oivaltaa uutta, tai nähdä samat asiat uudesta näkökulmasta.)

Ja lopuksi; onhan se Koge-Donbon hahmosuunnittelu ihan jees, vähän hassun ja toisinaan epäkäytännöllisen näköistä tosin, mutta niin suloista. (Ja itselleni jälleen kerran niin hyvinkin japani-kulturellia; hivenen ihmettelin yli sarjan puoliväliin Sugarin hahmosuunnittelua kunnes sitten tajusin että keijusen hattu mukailee japanilaisia lumipupuja, joita olen nähnyt muissa animeissa. :D [Jos tämä ei ole tuttua ja haluatte ymmärtää, laittakaa kuvahakuun "japanese snow rabbit".] Muuten sitten sarjassa ei taidakaan varsinaisia selkeitä "japani"-juttuja tai -piirteitä vähän yllättäen ollakaan kyllä. :D)

Epäolennainen pieni extra

Ihan hauskahan on myöskin nähdä Koge-Donbo-tyyliin suunniteltu rillipääpoju, joka vaikuttaa edes vähän normaalilta hahmolta (muissa tuntemissani Koge-Donbon piirtämissä jutuissa tämän kyseisen hahmotyypin edustajat tuppaavat olemaan kukin tavallaan lievästi sanottuna enemmän tai vähemmän fanaattisia eksentrikkoja :D [symppaan ja osaa fanitankin kyllä silti]). Tosin, onko se Phil nyt sittenkään ihan niin normaali rillipääpoju kun se kötöstää romua lähes koko ajan milloin mikäkin "vuosisadan keksintö" mielessään...

Ja melkein kaikista lastenohjelmista tällainen hahmo löytyy että ei mitään
uutta tai erikoista sinänsä...mutta kuten sanottu, ihan hauskaa silti. :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos jaaritus herättää mitään ajatuksia tai muuten haluat kommentoida, kysyä jotain tai antaa palautetta, ole hyvä. Vanhojakin tekstejä saa kommentoida, jos haluttaa - olen melkeinpä iloinen, jos ne vielä vuosia myöhemminkin jaksavat kiinnostaa (ja niiden alkuperäiset julkaisupäivämäärät ovat vain päivämääriä). Eriävät näkemykset ovat myös sallittuja (en pure eri mieltä kanssani olevia). Rikkinäisistä linkeistä/videoista yms. saa myös huomauttaa mikäli sellaisia löytyy. Luen kyllä kaikki kommentit, ja kysymyksiin pyrin vastaamaan, mutta aina en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa (tai en vain ole sillä tuulella, tai minulla ei vain ole mitään erityistä vastakommentoitavaa - pahoittelut siinä tapauksessa. Joskus myös ihan vain puhtaasti häkellyn siitä että ylipäätään saan kommentteja...).