sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Jänis ja pakkanen (1989)

Aika korkata vuosi 2022 blogissa, ja teen sen esittelemällä kotimaisen piirretyn!

Jänis ja pakkanen on Mikko Kunnaksen ohjaama ja animoima kuusijapuoli-minuuttinen piirrosanimaatio vuodelta 1989. Sitä on aikoinaan esitetty televisiossa ja se on julkaistu osana Jänistarinoita-VHS-kasettia. Tuolta (kirjaston)kasetilta se onkin minulle tuttu.

Animaatio perustuu samannimiseen kansansatuun, josta ilmeisesti on olemassa hienoisesti vähän eri variaatioita, pääpiirteet ovat kuitenkin samat. Satu itsessään on melko lyhyt, mutta Kunnaksen animaatiosovituksessa on yllättävästi lisätty kerrontaa ja jopa syvyyttä tarinaan.

 

Juoni

Metsässä oli hiljaista, sillä kaikki eläimet olivat koloissaan piilossa. Kova pakkanen oli näet paukkunut nurkissa jo monta viikkoa.

On purevan kylmä talvi, ja jänis värjöttelee hökkelissään tulen ääressä, kunnes polttopuut loppuvat. Jänis, joka on "patalaiska" otus, lähtee polttopuiden tekemisen sijaan ennemmin (joskin hyvin vastahakoisesti) ulos pakkaseen etsiskelemään risuja ja oksia. 

Niitä ei kuitenkaan löydy, sillä lumi on peittänyt kaiken alleen. Kuljettuaan syvemmälle talviseen metsään jänis huomaa olevansa eksyksissä ja alkaa panikoida ja pelätä jäätyvänsä hengiltä.

Kuin kohtalon sinetöimänä jänis törmää Pakkasherraan, lumen ja jään kuninkaaseen, joka on varsin pahalla päällä viattoman jänöressun tullessa häiritsemään "työrauhaa":

"Yksikään metsän eläin ei ole uskaltautunut ulos kahteen viikkoon, ja nyt sinä surkea rääpäle hypit ja pompit täällä aivan kuin olisit itse metsän kuningas!"

Pakkasherra alkaa puhkua ja puhaltaa jäädyttääkseen jäniksen.

Epätoivoissaan jänis yrittää huijata Pakkasherraa esittämällä ettei ole jäisestä puhkumisesta moksiskaan ja huutelemalla seuraavanlaisesti.

"Voi voi kun on kuuma! Voi voi kun on kuuma!
Voi tätä hellettä! Voi tätä hellettä!"

Pakkasherra suuttuu entisestään ja yltyy jatkamaan puhkumistaan väsyttäen itsensä niin perinpohjaisesti, että katoaa ja muuttuu lumisateeksi.

Jänis pelastuu ja huomaa ilman lämpenevän saman tien. Jänis lähtee loikkimaan tiehensä helpottuneena ja iloissaan. (Polttopuiden etsintä unohtuu, mutta eipä se enää varmaankaan haittaa.)

...

Mukava jälleennäkeminen ja muutama miete

Tämä animaatio on aikoinaan jäänyt mieleeni tunnelmallisena, ja ehkä erityisesti siksi, että se oli Jänistarinoita-kasetin viimeinen pätkä (ja vastapainoinen edeltäviin Jänis Vemmelsäären seikkailuihin nähden). Olen silloin tällöin kaivannut sen jälleennäkemistä vuosikausien ajan, ja kun viime vuoden puolella huomasin tämän piirretyn sisällytetyn Tontun joulu ja muita klassikkosatuja-DVD:lle, se oikeastaan ratkaisi ostopäätöksen heti (muutenkin tuo kyseinen DVD-levy on kiintoisa nyt kun olen sen ehtinyt katsomaan, ja ehkä jaarittelen siitä joskus myöhemmin lisää). 

Lumen peittämä jäniksen mökki.

Animaatio on lyhyt, mutta pidän edelleen sen tunnelmasta paljon. Olen kotonani lumisissa maisemissa ja jäniksen väristessä pakkasessa alkaa itsekin tuntea kylmiä värinöitä. Maija-Liisa Majanlahti oli kertojana Jänis Vemmelsäären seikkailut-sarjassa ja myös tässä lyhärissä, ja kerronta on yhtä luontevaa ja sujuvaa. Animaation tunnelmaa omalta osaltaan ryydittää Antti Immosen ja Pertti Mobergin luoma äänimaailma, jossa soi huuliharppu.

Vaikka Kunnaksen hahmosuunnittelu ja animointityyli on tässäkin tapauksessa tunnistettava (eli hahmojen fysiikassa on liioiteltuja piirteitä ja liikehdintä piirroshahmomaisen koomista), niin Pakkasherra oli (ja on edelleen) vähäsen pelottava ilmestys, tai ainakin kohtaaminen kyseisen hahmon kanssa on pikkuisen jänskättävä, mielestäni jossain määrin jopa enemmän painajaismatskua kuin Muumilaakson tarinoiden Mörkö. :-D Jo pelkästään tuo asetelma itsessään; autio metsä (tai ainakin niin hiljainen että se vaikuttaa elottomalta), tietoisuus eksyksissä olemisesta, ja siihen päälle uhkaava jäätymiskuolema - aika hurja yhdistelmä, etten sanoisi! Niissä on jo valmiiksi harmia, mutta vielä lisäksi äkäinen Pakkasherra, hrrr! :-D 

...mutta sittenkin enemmän lumoudun tuosta talvimaisemasta; kylmänkeltaisesta taivaasta ja sinertävänvalkoisesta lehdettömien koivujen täyttämästä miljööstä. *_*

Hyvää alkanutta vuotta!