Popples-karvaturrit

Popples on minulle vieraammaksi jäänyt tapaus, vaikka 1980-luvun lapsi olenkin. Oikeastaan sain tietää siitä 1990-luvulla internet-sivuilta, joilla jo silloin nostalgisoitiin mennyttä edellistä vuosikymmentä; kun pikkuponi- ja halinallejuttuja yritti tuolloin tutkailla, sitä törmäili muihinkin aikakauden juttuihin, joten ainakin tiesin, että joku Popples on olemassa, mutta en sitten hirveästi muuta. (Kyseessä on taas yksi monista 1980-luvun amerikkalaisen leluteollisuuden tuotemerkeistä.)

Tällä vuosituhannella kirpputoreja kierrellessäni löysin kerran VHS-kasetin otsikolla "Karvaturrit". Tarkempi silmäily osoitti, että kyseessä onkin tämä Popples. Koska olen kutakuinkin jo saanut haalittua talteen kaikki ehdottomasti kaipaamani VHS-aikakauden julkaisuaarteet, tonkimista on hyvä laajentaa uusiin asioihin ja alueisiin, joten ennakkoluulottomasti kasetti lähti mukaani.





Joudun valitettavasti toteamaan, että kyseessä on höttö ja jokseenkin turhanpäiväinen tapaus, enkä välttämättä kirjoittaisi siitä ollenkaan, ellei siihen liittyisi ulkopuolisia tekijöitä, jotka tekevät siitä jännemmän ja mielenkiintoisen: dubbaus ja koko julkaisu ylipäätään.

Elonet kertoo, että Karvaturri-poppleseja on julkaistu suomeksi peräti kolme kasetillista. Julkaisu on vuodelta 1993 ja tarkastuttajana ja levittäjänä on ollut Karelia Food. Jotenkin tuollainen firmannimi ei vain tuo ensimmäisenä mieleen videokasettijulkaisuja... X´D Varsinaisen kasetin alussa vilahtaa nimi LMmedia (lieneekö se sitten eri firma vaiko jotain muuta), ja lopputeksteissä kerrotaan että suomenkielisestä toteutuksesta ovat vastanneet jotkin Zen Productions ja AVM Videokuvauspalvelu Oy. Minulle nämä nimet eivät sano ennestään mitään.

Muutamaa vuotta myöhemmin löysin vielä toisenkin kasetillisen karvaturreja (täten yksi kasetti siis vielä uupuu kokoelmastani, ehkä saan sen kolmannenkin osan vielä joskus käsiini).

Mistä tässä hötössä on sitten kyse? Karvaturrit (jotka muistuttavat jotain hassuja koiran, pupun, lelukarhun ja sateenkaaren risteytyksiä) asustelevat tavallisessa ihmiskaupunkinaapurustossa, mutta ilmeisesti näyttäytyvät vain lapsille. Turrit "poppaavat" (huom. oma suomennos) esiin missä vain, milloin vain ja etenkin silloin kun tiedossa on potentiaalisesti hauskanpitoa. Ja vaikkei olisikaan, niin mistä tahansa voi tulla hauskaa sillä turrit tykkäävät puuhastella ja kujeilla (asiaa auttaa se, että otukset pystyvät vetämään erilaisia esineitä esiin tyhjästä).

Turrimainen tapa siivota pihalle levinneet roskat: päästetään ilmapallosta ilmaa, joka lennättää roskat tynnyriin.

Useimmiten turrien touhuissa ei tunnu olevan mitään logiikkaa tai edes järjen hiventä ja otusten läsnäolosta seuraa uhkaava kaaos, mutta onneksi mahdolliset sotkut ehditään siivota aina ajoissa ja kaikki kääntyy (turrimaisen oudolla tavalla) parhain päin. Meno on siis aika kepeää ja harmittoman oloista kohellusta ja eikä mitään suuria juonenkäänteitä ole. Pahiksiakaan ei ole, vaan karvaturrit aiheuttavat mahdolliset pulmat ihan itse.

Oikeastaan sarjassa ei varsinaisesti "käsitellä" mitään asioita, opettavaisuutta ja syvällisempiä teemoja on turha etsiä. Tämä hitusen hämmentää minua, sillä tuntuu, että jaksoissa ei ole mitään hirveän koherenttia ja jäsenneltyä sisältöä, vaan käsikirjoittajat ovat vain tajunnanvirrassaan luoneet jotain mielikuvituksellista. Vaikka olen yleisesti sitä mieltä, että asiat voi tehdä monella tapaa oikein, logiikka on jees joskin sen voi myös haastaa, ja luovuus on aina hyvä asia, niin siltikin olen hämmentynyt, kun en koe löytäväni tästä sarjasta mitään oikeaa oivallusta, idistä, jujua, pointtia, punaista lankaa tai kunnon tarinaa. Olenko liian järkeilevä ja/tai aikuinen tälle sarjalle, ja meneekö minulta siksi jotain täysin ohi? Vai meneekö minulta jotain ohi jostain muusta syystä? Saako joku muu tästä mitään irti? Onko tästä tarkoitustakaan saada mitään irti? Suhtautuisinko eri tavalla jos olisin nähnyt tätä lapsena? Yritänkö miettiä ihan liikaa? Pitäisikö sittenkin vain yksinkertaisesti heittää aivot suosiolla narikkaan? (Luultavasti kaikkien näiden kysymysten miettiminen on turhaa.)

Suomenkielinen dubbaus ei juuri paranna asiaa, itse asiassa asia on jopa päinvastoin. Turrien keskustelut kuulostavat välistä tönköiltä, jopa järjettömiltä, eivätkä englanninkieliset vitsit, sanaleikit ja arvoitukset (joita oletettavasti on jonkin verran, jopa paljon?) ole kääntyneet kovinkaan luontevasti suomeksi. Turreja ei suomidubissa myöskään hirveästi yksilöidä eivätkä hahmot juuri puhuttele toisiaan erityisillä nimillä. Tämä vaikeuttaa hahmojen esittelyä; "se iso sininen", "se iso pinkki", "se pienempi keltainen", "se pienempi vihreä"? :D On parempi, etten edes yritä. Osa turreista vaikuttaa käytökseltään enemmän poikamaisilta ja osa tyttömäisemmiltä, toisaalta sukupuolilla tuskin on mitään merkitystä. Hahmojen äänien perusteella ei myöskään voi päätellä paljoakaan, sillä useita ääniä on muokattu erilaisilla korkeuden nostoilla (tai laskuilla) aika luonnottoman ja etäännyttävän kuuloisiksi. Sarjan harvat ihmishahmotkaan eivät ole säästyneet äänimuokkaukselta, ja saundi on muutenkin aika monotonisen kuuloista (ja siksi kysyn ja totean; "Voiko Agapioa huonommin dubata? - Kyllä voi!". [Agapion dubbaukset ovat oikeasti sulosointuisia tähän verrattuna.] Toista kasettia katsellessani aloin jopa miettiä että onkohan tässä vain yksi ääninäyttelijä...mutta ei kai sentään, on niitä useampi.)

"Hei, nimeni on Turri. Haluatteko tulla kyytiin kun ajan junalla?"
 - No hei vaan Turri, kerro mistä muusta sinut tuntee että pystyn erottamaan sinut muista?

Vaivauduin tekemään taustatutkimusta sen verran, että selvitin, miltä vuodelta sarja on ja montako jaksoa kaikkiaan. Sarjaa on tehty kaksi tuotantokautta vuosina 1986-1987 ja yhteensä jaksoja on 44.

Suomijulkaisussa kaseteilla on kuusi n. kymmenminuuttista jaksoa. Jotenkin hassusti ekalla turrikasetilla on toisen kauden jaksoja, ja tokalla taas ensimmäisen kauden. (Tämän puolesta mietin, että mitähän jaksoja sillä kolmoskasetilla on? :D)

Nooh, eipä se toisaalta ole niin tarkkaa... samaa kohellusta se on aina vain. Tosin toisen kauden jaksoihin on lisätty "interaktiivisuus"-elementti; hahmo tai useampi saattaa kesken kaiken puhutella katsojaa ja pyytää jopa apua. :´D (En ole ikinä pitänyt niistä "muka-interaktiivisista" lastenohjelmista joissa hahmot puhuvat katsojille ja pahimmillaan noissa ohjelmissa on ärsyttäviä hiljaisia pätkiä kun katsojan odotetaan vastaavan... onneksi tässä ei kuitenkaan liiaksi pitkitetä asioita vaikka katsojaa puhutellaankin!)

Ja siis hupaisaahan on se, että tässä sarjassa asia on viety niinkin pitkälle, että animaatioon on vielä ihan oikeasti piirretty "katsojan" auttava käsi!

Kierivä filmirulla "tulee läpi" televisioruudusta
ja karvaturri pyytää katsojaa antamaan sen takaisin.
"Kiitos! Nyt voit pyytää äidiltäsi namia palkinnoksi!"

Sarjan lopputekstit paljastavat, että animaatio on tuotettu Japanissa, animeksi tätä ei kuitenkaan kukaan miellä. Teknisesti animaatio on perushyvää (se näkyy noissa ylläupottamissani tunnarivideoissa), mutta juuri siksi minusta on pikkuisen sääli, että tällainen kepeä ja melko sisällötön kaaoshöttö on niinkin laadukkaasti animoitua. :´D

Latasin ekan turrikasetin jaksot edesmenneelle YouTube-kanavalleni jonakin vappuna (en itse muista, minä vuonna tarkalleen). Tänä vuonna ajattelin uusia tämän latauksen ja lisäksi tuoda tubekansalle myös kakkoskasetin nähtäväksi. Jossei vappuna ole parempaa tekemistä (toivon mukaan on), niin yhtä hyvin sitä voi kai (yrittää) tappaa tovin tämän piirretyn parissa. Ainakaan aivot eivät pahemmin rasitu kun ei liiaksi yritä miettiä. :P Ja ehkä kepeälle ja turhanpäiväisellekin hötölle kuitenkin on tilausta ja paikka maailmassa (etenkin nyt kun koronavirus ja sitä seuranneet lieveilmiöt jylläävät ja uuvuttavat. Itse ainakin olen kokenut tavallista suurempaa tarvetta henkisesti keventävälle täyshömpälle [ja köh, minäkin olen katsonut Masked singeriä kuluneen kevään aikana... :P]). (Ja onhan niitä muitakin animaatioita tai lastenohjelmia, jos kaipaa koherentimpaa sisältöä.)

Karvaturrit 1 - Kaikki on mullin mallin
Karvaturrit 2 - Nyt pidetään hauskaa!

Jotenkin miellän näiden värikkäiden bile-karvapallojen sopivan vappuun?

Vaikka turrihahmot sinällään ovat ihan söpöjä, niin animaatiota en siltikään erityisesti voi suositella kenellekään (muille kuin ehkä hahmojen ehtaa 1980-luvun tuuheutta ja pörröisyyttä huokuvan estetiikan ja/tai laadultaan kyseenalaisten suomidubbausten ystäville). Mistään mestariteoksesta ei ole kyse, eikä tämän ohittamisessa menetä kerta kaikkiaan mitään, mutta ehkä tietynlaisen kulttiteoksen aineksia saattaisi olla...

Autenttisin muumitulkinta koskaan?*

Näköjään jatkan taas muumeista jaarittelua. Tällä kertaa paneudun erääseen vähemmän tunnettuun ja muisteltuun muumiaiheiseen televisiosarjaan. Myönnän, että oikeastaan olin itsekin kokonaan unohtanut sen!

...ainakin siihen asti, kunnes vuonna 2014 juhlittiin Tove Janssonin syntymän 100-vuotispäivää, ja Yleisradio osallistui siihen esittämällä tuon ko. vuoden elokuussa televisiossa ja ehkä enemmänkin julkaisemalla YLE Areenassa useita Tove Janssonia ja muumeja käsitteleviä ohjelmia, enimmäkseen dokumentteja, mutta lisäksi myöskin kolme jaksoa Mumindalen-sarjasta 1980-luvun lopulta.

Minulla ei suoraan sanoen ollut hajuakaan mitä oikeastaan aloin katsoa Areenan tarjontaa tuolloin plärätessäni ja klikatessani Mumindalen-jakson päälle, paitsi että ohjelman intron alkaessa pyöriä tuli sittenkin, ehkä pieni, mutta hyvinkin todellinen blast from the past - kyllä vain, sittenkin, todellakin, tämähän näyttää tutulta, ei hemmetti, muistan katsoneeni tätä lapsuudessani! Joskus kauuuan sitten, 1990-luvulla, ajalla jolloin ei vielä ollut YLE Teemaa eikä Femiä, vaan ruotsinkieliset ohjelmat oli siroteltu TV1:n ohjelmistoon! YLEn ruotsinkielisiä lastenohjelmia tuli sunnuntaiaamuisin tovi ennen kantakielisten ohjelmia, joten niitä tuli katseltua toisinaan vaikkei ruotsia juuri ymmärtänytkään. :-)  

"Muumilaakso", siis vuosimallia 1989 ja Pohjoismaiden yleisradioyhtiöiden yhteistyönä tuotettu televisiosarja ;-), on myös tullut nähtyä. Jotenkin se vain oli päässyt kokonaan unohtumaan. Toisaalta ihmekö tuo, kun Muumilaakson tarinoita armottomasti vei mielenkiinnon ja voiton seuraavalla vuosikymmenellä?

Millainen sarja tämä sitten oli? Ehkä omalla tavallaan "autenttisin" muumisarja siinä mielessä, että sen visuaalisessa toteutuksessa on käytetty ja hyödynnetty alkuperäistä materiaalia, nimittäin itsensä Tove Janssonin muumipiirroksia ja -akvarelleja. Lisäksi läsnä ovat vahvasti kolmiulotteiset kuvaelmat, dioraamat, jotka ovat enimmäkseen Tuulikki Pietilän käsialaa, mutta joihin Jansson itse sekä Pentti Eistola ovat myötävaikuttaneet. Ja kyseessä ovat siis ne tismalleen samat dioraamat, jotka ovat olleet ja oletettavasti ovat edelleenkin Muumimuseossa näytteillä! (Olen käynyt Muumimuseossa kahdesti, mutta en kaikkea sisältöä tietenkään muista.)

Voi pojat, nämä lapset ovat olleet onnekkaita aikoinaan. *_* (Tämä muumitalo on esillä Tampereen
Muumimuseossa nykypäivänäkin, mutta se on vitriinissä eikä yleisö saa tietenkään koskea siihen.)

Noh, kun yllätyksellisestä nostalgiaryöpystä tuli selvittyä vuonna 2014, niin nuo kolme Areenassa julkaistua Mumindalenin jaksoa tuli katsottua mukavissa fiiliksissä, vaikka ruotsin ymmärtämiseni on edelleenkin ruosteessa. (Mutta miksi vain kolme jaksoa julkaistiin? Koko sarja olisi kyllä kelvannut! Ja onko sarjaa esitetty suomeksi koskaan, ää-ääh...?? [Luultavasti ei, sillä kyllä siitä jotain parempia muistikuvia siinä tapauksessa varmaan olisi. Mutta enpä minäkään kaikkea aina tiedä tai muista. :D]) Ja hauskana pikku triviana; sarjan ruotsinkielisenä kertojana on Margit Lindeman, joka esitti Muumimammaa Muumilaakson tarinoiden ruotsinkielisessä versiossa.



Harvemmalla tv-sarjalla taitaa olla introa, joka kestää peräti kolme ja puoli minuuttia. :´D Eipä siinä, tämän Mumindalenin intro on jo itsessään oma elokuvataideteoksensa; se on esittelykierros muumitalossa ja vilkaisu siellä käyskenteleviin hahmoihin. Totisesti muistan kaakeliuunin päällä möllöttelevän esi-isän jonka kohdalla intron musiikissa torvi törähtää hauskasti. :-)

Sarjan lopputekstien kuvasto taas vaihtelee jaksokohtaisesti, tekstien taustalla näytetään jaksoon liittyvä dioraama tai muu kuvitus (tuossa upottamassani videossa esimerkkinä siis välkkyvä majakan valo). 

Sarjassa on kymmenen jaksoa, jotka kertovat lyhennetyt katkelma- tai tiivistelmäversiot Janssonin alkuperäisten muumiromaanien ja -kuvakirjojen tarinoista. Jos katsoitte ylläupotetun videon, niin ehkä huomasitte intron jälkeisen pikkuruutujen ryppään, joka paljastaa sarjassa käsitellyt tarinat ja niiden jaksojärjestyksen:

1. Muumipeikko ja pyrstötähti
2. Taikurin hattu
3. Muumipapan urotyöt
4. Vaarallinen juhannus
5. Taikatalvi
6. Kuka lohduttaisi nyytiä?
7. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
8. Muumipappa ja meri
9. Muumilaakson marraskuu
10. Vaarallinen matka

Kun teksti, piirros- ja maalauskuvitukset ovat yksi yhteen täydellisen alkuperäiset ja dioraamatkin melko tarkkaan mukailevat alkuperäisteoksia, sen lähemmäksi autenttisuutta ei voi päästä.

Animaatiosta ei tietenkään voi puhua, joskin piirroksia ja kuvaelmia on elävöitetty efekteillä, niistä pari esimerkkiä.

Rakkaus alkaa jo syttyä Nyytin sydämessä?

Tove Janssonin piirrokseen on lisätty valoefektiä ikkunaan...

... ja myrskylyhtykin todella valaisee.

Yhteenliittyvien kuvitusten ja dioraamojen soljuttamista:

Vaarallisen matkan kirjakuvitusta...

...ja sama kohtaus dioraama-näkymänä.

Kyseessä on tosiaankin lyhennelmät muumiromaaneista, kuvakirjojen tarinat ovat mahtuneet kokonaisina mukaan. Jaksojen kesto ilman alku- ja lopputunnaria lienee about 13-15 minuuttia (ainakin niiden Areenassa julkaistujen jaksojen osalta [jos jotakuta asia kiinnostaa, niin tuolloin 2014 Areenassa julkaistut kolme jaksoa olivat kuudes, kahdeksas ja kymmenes {jos ei tämän jaarituksen kuvituksista muuten ilmennyt ;)}]).

Olisi kivaa jos YLE tai kykenevä taho julkaisisi sarjan kokonaisuudessaan yleisön katsottavaksi. En usko, että olisin täysin ainoana maailmassa aiheesta kiinnostunut.

 
Aiheeseen ja etenkin dioraama-kuvituksiin liittyen, YLE Areenassa on katsottavissa arkistomateriaalia: Näin tehtiin ensimmäiset kolmiulotteiset muumit ja muumitalo-pätkä (ohjelmasta Itse asiassa kuultuna: Tove Jansson, 1991). Puolituntisessa Elävän arkiston julkaisemassa Tove ja meri-dokumentissa vuodelta 1984 niin ikään sivutaan myös muumitalon rakennusvaiheita (dokumentti oli katsottavissa tuolloin 2014 myös, ja oli ilo huomata jokin aika sitten että se on jälleen katsottavissa, peräti toistaiseksi, joten sen ehtii katsoa myöhemminkin jos ei juuri nyt kerkiä. Suosittelen lämpimästi).

* Vaikka satunkin julkaisemaan tämän jaarituksen aprillipäivänä, niin muuten tässä ei ole minkäänlaista vitsiä, paitsi ehkä hitusen otsikon ajatuksessa... ;D jos joku nimittäin sen perusteella oletti minun jaarittelevan jostain muusta muumitulkinnasta kuin tästä kyseisestä, niin se olkoon riittävä "aprillipila".

Lisäys 4.4.2020: Lievästi ajankohtainen Muumimuseo-extra!

Koska koronavirus on ikävästi peruuttanut monet tapahtumat ja sulkenut paikkoja, niin Muumimuseoonkaan ei tällä hetkellä pääse. YLEn Tampereen uutisosasto on kuitenkin järkännyt "virtuaalisen" opastetun kierroksen kyseiseen museoon. 35-minuuttisella videolla (joka on toistaiseksi katsottavissa) esitellään kuusi museon muumiteosta, joista yksi on tämä Mumindalenissakin näytetty huikea muumitalo.