keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Vähän ennen pääsiäistä (2019)

Tässä(kin) jaarituksessa käsitellään tuotetta...

Tämä on oikeastaan suora jatko vuoden takaiselle kirjoitukselleni kreemimunista. Jonkin aikaa tuon kyseisen kirjoituksen ja pääsiäisen jälkeen läheiseni kanssa aiheesta jutustellessa kävikin ilmi, että hän oli joskus jemmannut ja säilönyt talteen tuossa tekstissä mainitsemani kreemimunakennon käärekartongin ja ystävällisesti lahjoitti sen käyttööni ja skannattavaksi. 


Kartonkiin oli printattu päiväys vuodelle 2010, joten melkein liki vuosikymmenen ikäisestä matskusta on kyse.

Tässä nyt sitten tulee se haikailemani Maraboun kreemimunan kuvallinen syöntiohje (jonka olisin mieluusti jakanut blogin lukijoille jo viime vuonna, mutta parempi myöhemmin kuin ei koskaan)!


Kuvasarja tipuineen olisi vieläkin ihan symppis, mutta eipä sitä olla palautettu pakkauksen ulkoasuun. Pääasia että itse tuote on kuitenkin palannut (toivottavasti jäädäkseen). Ja nykyään on tarjolla jotain kreemimunia joissa kreemin sekaan on sotkettu oreokeksejä. Noh, makunsa kullakin.

Ja eiku syömään!

Periaatteessa voisin muuten toisintaa tuon viimevuotisen kirjoitukseni sellaisenaan, joskin sillä erotuksella että pääsiäinen on tänä vuonna kalenterillisesti vähän myöhemmin kuin vuosi sitten. Täällä eteläisemmässä Suomessa on jo lähes piknik-kelit.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Muutama sitaatti sarjasta "Calimero ja ystävät"

Tulossa vakavaa asiaa? Ei, vaan päivän toinen blogiteksti!
En harrasta aprillipiloja, olen liian vakava sellaiseen, enkä kuitenkaan keksisi mitään, mikä olisi yhtä aikaa sekä oivaltavaa että oikeasti hauskaa. Mutta jotta olisi kuitenkin vähän jotain normaalista poikkeavampaa, tein semmoisen tempun että julkaisen kaksi blogitekstiä samana päivänä. Ja mikäpä olisi hauskempaa kuin legendaarisen (surku)hupaisan Agapio-dubbaustiimin käsittely.

Ajattelin julkaista koosteen sitaateista, jotka olen aikoinaan kirjannut ylös Agapion dubbaamasta animaatiosarjasta "Calimero ja ystävät" (1992, esitetty 2001-2002). Kuten olen aiemmin jaaritellut, minulla ei ole kaikkia sarjan jaksoja tallessa, sen sijaan vanha nettikaverini oli omistautuneempi asialle ja lainasi tallenteensa kerran minulle. Koska minulla ei tuohon aikaan vielä ollut mahdollisuutta kopioida tallenteita mutta halusin niistä jonkinlaista dokumentaatiota itselleni, yksinkertaisesti kirjoitin käsin paperille muistiin joitakin sarjassa kuultuja repliikkejä, jopa pidempiä pätkiä dialogista, jotka koin hauskoiksi (tai ainakin jollakin tavalla mielenkiintoisiksi...). Luulin kirjanneeni muistiin moniakin juttuja, mutta lopulta löysin vain yhden kaksipuolisen A5-liuskan edestä sitaatteja. Noh, joka tapauksessa!
Juuri tulleen tiedon mukaan... ei kun hups.
Mitä nyt jälkeenpäin tarkastelen, sitaatit eivät ole jaksojärjestyksessä. Muistiinpanojen autenttisen fiiliksen säilyttämisen vuoksi en ole järjestänyt niitä tähänkään vaan laitan ne juuri niin, miten ne aikoinaan kirjasin. (Vieläkin autenttisempaa olisi kai ollut skannata nuo paperiset muistiinpanot, mutta en voi odottaa että kaikki saavat pienestä käsin piperretystä raapustuksesta selvää. ;-))

Joidenkin sitaattien kohdalla avaan hieman kontekstia. Olisi tietysti huomattavan paljon hauskempaa tarjota varsinaisia ääni- tai videopätkiä pelkän tekstin (ja muutaman ruutukaappauksen) sijaan, mutta toivon, että lukemisestakin on iloa. Agapiomaiset äänensävyt on kuitenkin melko helppoa ajatella mielessään, eikö? (Ruutukaappaukset ovat peräisin nimimerkin pianorganful YouTubeen lataamista italiankielisistä jaksoista. [Jaksot ovat tuolla tubessa laajakuvaksi venytettynä ja peilattuna, mutta käänsin ottamani ruutukaappaukset oikein päin, ja yritin saada kuvasuhteen oikeammaksi.])

Tietenkin olisin voinut kirjata tähän myös sitaatteja, jotka kuullaan omilta tallenteiltani löytyvissä jaksoissa. En nyt kuitenkaan viitsinyt, ja toisaalta olen YouTubessa aikaleimannut jaksojen (omasta mielestäni) hauskoja repliikkejä ja muita kohtia - joskin kaikista hauskinta on huomata ja löytää ne hauskat jutut ihan itse. ;-)

---

Jakso 22: Kadonnut merenneito

Calimero on saanut avunpyynnön meren kuninkaallisilta pelastaa näiden kaapattu tytär. Calimero ja Priscilla ovat kirmanneet tiehensä etsimään merenneitoa. Valerianolla on kuitenkin enemmän mielessään reportaasin teko. Rosellaa ärsyttää poikkiksensa prioriteetit ja tytsy tekee asian selväksi.

Valeriano:   "Reportaasista tulee varmaan parempi kun huolehdin hänestä enkä kaloista..."
Rosella:       "Valeriano, et ajattele muuta kuin reportaasejasi!"
Valeriano:   "Nyt kyllä liioittelet..."
Rosella:       "Valeriano, otetaan heidät kiinni!"
Valeriano:   "Voinko kuitenkin ensin käydä hakemassa kameran laivasta?"
Rosella:        "Et voi!"

*

Merenneidon soittama kaunis musiikki meinaa lumota Calimero-ressukan. Onneksi Priscilla pysyy järjissään.

Priscilla:  "Hei, Calimero! Ei nyt ole aikaa ihastumiseen! Meidän täytyy lähteä täältä ennen kuin
                   ne varkaat tulevat!"
Calimero: "Mmm...mitä...joo"
Priscilla:   "Tulehan! Ooh, lopeta jo tuollainen!" *koputtaa Calimeron kuoreen* "Ha-loo-oo!" 

                   "Herätys Calimero! Kuinka saamme prinsessan ulos täältä? Hän ei voi kävellä!"

---

Jakso 23: Aarteen metsästys

Suzy ja Piero valittavat väsymystä vanhaan tapaansa. Valerianolla puolestaan riittää virtaa.


Suzy:              "Olen väsynyt! Jalkani ovat ihan muussia!"
Piero:             "Nyt meidän pitäisi lopettaa. Jos jatkamme näin, tulemme toiselle puolelle maapalloa!"
Valeriano:     "'Auta itseäsi ja taivas auttaa sinua'! 'Rohkea sydän kaikki voittaa'! 'Se ei pelaa joka  

                        pelkää'! Ymmärrättekö?"
Piero:             "Mitä ihmettä sinä höpötät, fileaivo?"


*

Sarjan vakiopahisjengi, rötöstelevä rottakolmikko on aarrejahdissa mukana. Isompi (ja tyhmempi) rotta tallaa vahingossa pienemmän jalalle.


Rotta 2:    "Satutinko sinua?"
Rotta 1:    "Mitäs luulet? Olet lihavampi kuin minä?"
Rotta 2:    "Tarkoittaako se, että aivonikin ovat isommat kuin sinun?"
Rotta 1:    "Nyt ei ole oikea hetki saivartelulle!"

---

Jakso 4: Outoja singnaaleja (se oli oikeasti kirjoitettu noin ;D)

Ystävät tutkivat jakson nimen mukaisesti outoja signaaleja, jotka voivat olla potentiaalisia viestejä avaruusolennoilta. Seikkailu vie maan alle, ja muiden pelätessä Valeriano on pakotettu jatkamaan yksinään ja närkästyksissään pikku tirppa lausuu seuraavan kostouhkauksen:


Valeriano:    "On teillä otsaa antaa minun mennä yksin. Jos minua käytetään koekaniinina jossain 
                        kokeissa niin joka kerta kun koulussa teette jotain kokeita niin minun hahmoni tulee 
                        kyllä kummittelemaan teille!"

(Oma kommentti: kokeet kuin kokeet. ;-))
---

Jakso 2: Varastetut autot 

Valeriano haluaa katsoa elokuvan (joka ilmeisesti on lähes puhkikulutettu toisten mielestä). 


Valeriano:    "Hyvä filmi kestää hyvänä filminä vaikka sen näkisi kolmesataatuhatta kertaa!"

*

Piero ja Suzy koruliikkeen edustalla:


Piero:        "Kun olen iso voin ostaa sinulle vaikka koko korukaupan."
Suzy:         "Onko tuo kosinta?"
Piero:        "Ei, eroaminen on liian kallista..."
Suzy:         "Minun kaltaiseni rakastavan naisen kanssa et haluaisi ikinä erota!"

(Oma kommentti: jotenkin luulen ettei Pierolla taida olla asiassa vaihtoehtoa...)
*

Valerianon uhka(- tai tyhmän)rohkea intoilu jaksaa hämmästyttää muita paitsi Suzya:


Calimero:    "Valeriano tosiaan kuvittelee olevansa toimintafilmin ohjaaja!"
Suzy:            "Se ei yllätä minua, hän näkee aina kaikesta hyvät puolet!"

*

Toimintakohelluksen jälkeen kaikki päättyy onnellisesti (ja ehjästi):


Valeriano:    "Yhdessä taas!"
Priscilla:       "Mitään särkynyttä?"

---

Jakso 6: Kadonnut pianisti

Kuuluisan pianistin katoaminen tuottaa eräille hyvin suurta päänvaivaa:


Valeriano:   "Yritätkö sanoa ettei kukaan löydä sitä kuuluisuutta jonka pitää vierailla äitisi 
                      ohjelmassa?"
Suzy:            "Kolmeen päivään hän ei ole palannut hotelliinsa ja äiti on niin hurjistunut että hän syö 
                      kokolattiamaton ja repii paperit seiniltä!"

(Oma kommentti: haluaisin kyllä nähdä Suzyn äidin tekemässä tuota :D)

*

Pieron ja Valerianon keskinäinen nokittelu on sarjan vakiojuttuja, ja varsin tasaväkistä.
 

Piero:            "Sinä näet mysteereitä kaikkialla."
Valeriano:    "Ja sinä olet selvästikin sokea."

*

Sama meno jatkuu myöhemmin, Valerianon touhu alkaa hermostuttaa muitakin:


Valeriano:    "Tuo henkilö vaikuttaa epäilyttävältä!"
Piero:            "Taas se alkaa..."
Suzy:             "Tiedät hyvin että Valeriano käyttää aikaansa löytääkseen hämäriä ja epäilyttäviä 
                       henkilöitä!"
Valeriano:    "Tämä ei ole epäilyttävää eikä hämäräperäistä! Voin ihan hyvin syödä Calimeron
                       kuoren!"
Calimero:     "Ei tule kuuloonkaan!"

(Oma kommentti: miten Calimeron kuori liittyy mihinkään tuossa keskustelussa??)

---

..... että sellaista. Luultavasti sarjassa olisi ollut enemmänkin kaikkea hauskaa tai kummallista, mikä minulta on jäänyt huomaamatta (ja kirjaamatta)...

Hyvää kevään jatkoa (ja aprillipäivää)!

Katsaus Agapion tunnusomaisiin juttuihin

Agapio in memoriam

Nordic Agapio Oy/Agapio Racing Team Oy muistetaan 1990-luvun ja 2000-luvun alun tv-piiretyistä MTV3:lla ja Nelosella. Ensisijaisesti muistetaan lafkan dubbaukset ja niiden lievästi kyseenalainen laatu, mutta mitä muuta tunnusomaista ja mieleenjäävää Agapion tekeleissä oli?


Repliikkien toistaminen...

Yhtenä esimerkkinä käy tämä oma videopoimintani sarjasta Calimero ja ystävät (1992, esitetty 2001-2002). Agapion tyyliin kuului mm. jokseenkin häikäilemätön repliikkien toistaminen. Tarkoituksellista vai ei, emme saa koskaan tietää.



Ehkä firma säästi tällä tavoin joitakin pennosia.

 
 
Toisaalta miksei repliikkejä voisi kierrättää, jos hahmolla ei oikeasti ole mitään muuta kovin tähdellistä sanottavaa? :D (Hyvin harkitusti, toki...)


...ja järjettömät repliikit ylipäätään.

Repliikkien tahallisen tai tahattoman toistamisen ja muun mokailun (kuten käännösvirheiden) seurauksena on käynyt joskus niin, että toisinaan on päässyt syntymään yksittäisiä lauseita, jopa kokonaisia dialogeja, joissa ei tunnu olevan kauheasti järkeä.

 
"Valmista on." - "Onko jo valmista?" .....ööh? :D


Laulut, tottakai...

Agapio muistetaan myös dubbaamiensa piirrettyjen tunnus- ja muistakin lauluista, niin hyvässä kuin pahassa. 

Pikku ponit (1986, esitetty 1996-1997) nyt muutenkaan lähtökohtaisesti eivät ehkä ole animaatiosarjojen parhaimmistoa, joten ehkä Agapion dubbaus jollain kierolla tavalla sopii kuin nenä päähän. Tai sitten ei. Halusimmepa tai emme, pikkuponijaksoissa kuullaan usein inserttibiisejä, jotka joskus vievät tarinaa eteenpäin, mutta useimmiten ne ovat pelkkää täytettä. Asiaa parantaa (tai pahentaa, riippuu näkökulmasta) se, että agapiolaulaja on saattanut laulaa epävireisesti ja nuotin vierestä, tai laulu on miksattu väärin musiikin kanssa (ja tietenkin pahimmassa tapauksessa molempia).


Videon lataaja: käprrä

Vaikka Agapion dubbaustyöt eivät olekaan kovin kehuttavia, niin kyllä silti on huomioitava, ettei kyseessä aina ja joka kerralla ole totaalinen epäonnistuminen. Itse asiassa, jos oikein tarkkaan kuuntelee, on paikoin huomattavissa, että Agapiolla oli yritystä. Ainakin toisinaan. Vai?

Olen huomannut, että itse asiassa monet ponilaulujen käännökset ja versioinnit rytmityksineen on tehty usein ihan kelvollisesti niin että ne periaatteessa voisivat toimia ihan hyvin sinällään. Omiin korviini jotkin ponibiiseistä eivät edes kuulosta kovin pahoilta. Laulajalla vähän parempi päivä? Myönnetään, että kauneus voi olla katsojan korvassa.



Videon lataaja:käprrä


Tämäkin on oikeasti tosi symppis kappale, sanokaa mitä sanotte.

Luultavasti laulut agapiodubeissa kusevat usein siksi, että laulujen äänitystä/miksausta ei vain ole ollut ohjaamassa ja valvomassa ketään edes jotenkuten-taitoista. Joistakin Agapion sanoittamista ja sovittamista ponibiiseistä olisi oikeasti hauska kuulla "oikein" laulettuja ja miksattuja covereita, tämä ei ole vitsi. Joka tapauksessa minun mielestäni Agapio hoiti ponien dubbaamisen huomattavasti paremmin kuin Golden Voice Oy (joka dubbasi piirrettyjä VHS-kasettijulkaisuihin 1980- ja 1990-luvuilla), monilta osin, mutta erityisesti laulujen suhteen (sehän siis meni niin, että Golden Voicen ponidubbauksessa parilla ensimmäisellä kasetilla laulujen sanat luettiin alkuperäisen kuuluessa taustalla, mutta lopuissa lauluihin ei oltu koskettu enää ollenkaan, vaan niihin oli jätetty joko englannin- tai ruotsinkielinen versio. Agapiolla sentään yritettiin tehdä jotain ja laulaa, vaikka Golden Voicen jäljiltä rima olikin melko matalalla ja sangen helppo ylittää).

Agapion Digimon-tunnari on muuten parempi kuin Tuotantotalo Wernen, koska lyriikat ovat asian ytimessä, selkeät ja ennen kaikkea wou wou wou-wou wou (joka siis on alkuperäisessä japaninkielisessä alkutunnarissa) säilytetty.


Tekstilaatikot.

Agapiolla oli loppuaikoinaan tunnusomaista dubbauksen lisäksi myös tekstilaatikot, joilla peitettiin kuvasta sarjojen alkuperäiset otsikot ja muut tekstit enemmän tai vähemmän kätevästi, mutta ainakin todella mieleenpainuvasti. Esimerkkejä Digimonista ja Calimerosta. :D (Myös Alvinissa ja pikkuoravissa oli näitä, mutta ko. sarjasta en omista materiaalia.)

"Calimero ja ystävät"-sarjan otsikkokuva.
Calimeron jakso-otsikkokuva.
 
... ja näidenkin kanssa on ollut pientä sekoilua... :-)

Digimonin (tarkalleen ottaen Digimon Adventure, 1999-2000, esitetty 2001) ensimmäisissä jaksoissa tekstilaatikoita ei ollut laisinkaan (valitan, ettei minulla tällä hetkellä ole tarjota ruutukaappauksia noista jaksoista vertailukohdaksi). Yllättävää - ja hieman hämmentävääkin - kyllä, televisioesityksen jälkeisiin Digimonin VHS-julkaisuihin ne olivat ilmestyneet, eikä se taas voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että Agapiolla oikeasti jälkituunattiin ja editoitiin vielä tv-esityksen jälkeenkin! Sitähän voisi suorastaan kutsua tunnollisuudeksi. Yritystä parantaa on selkeästi havaittavissa!!

Tällaisia tekstilaatikoita ei nähty niissä ihan ekoissa jaksoissa telkussa.
(En tarkalleen muista, mistä jaksosta alkaen ne tulivat mukaan.)
Tämä nyt on muutenkin vitsi koko kohtaus alunperinkin,
mutta hyvä että Agapion tekstilaatikot ovat asiallisesti paikallaan.
 
Tekstilaatikoiden kanssa sähläämisen osalta legendaarisin taisi olla Digimon-jakso nimeltään "Ystäväni Sota-Garuru-mon"...

Jakson otsikkokuva. (Ekoissa jaksoissa ei ollut myöskään näitä.)
Tässäkö se nyt on? Selvä... :-D
Tämä ei ole enää ystävä, mutta Sota-Garuru-mon kuitenkin...?
Ja kun sitten se (ilmeisesti) oikea Sota-Garuru-mon tuli ruudulle,
tekstilaatikot infoineen puuttuivat kokonaan... tietenkin!
Tähän tyyliin sen olisi pitänyt olla (tämä ruutukaappaus on aikaisemmasta jaksosta).
...

Agapio oli aikansa (surku)hupaisuus, eikä toista samanlaista ole eikä tule koskaan olemaan. Onneksi, tai ikäväksi.
Rest in peace, Agapio

Jos olen unohtanut tästä jotain, saa huomauttaa! :-)