Ani-täti eksyi Keyn unenomaiseen animesovitusmaailmaan

Olipa kerran vuosi 2010 ja talvi. Avasin animewatcher.net-sivuston, kuten aina toisinaan (minulla on tunnus siellä). (Huom. nykyisin sivusto toimii urlilla animewatcher.fi, tai ainakin sen ilmeisesti olisi tarkoitus toimia, sivusto on välillä ollut poissa käytöstä ja takkuillut viime vuosina. Tällä hetkellä pystyn kirjautumaan sinne, ja katsotuksi merkkaamani animet, niille antamani arvosanat ja kommentit ovat ilmeisesti säilyneet, mutta muuten profiilini näyttää sangen tyhjältä...)

Etusivulla on kiertävä anime-ruutukaappausten kuvasarja, ja huvikseni olen joskus klikkaillut sieltä jotain satunnaista auki ja tutkinut, minkä sortin animeteoksesta on milloinkin kyse, silmäillen olisiko jotain ennennäkemätöntä mitä voisi ehkä joskus katsoa. Toisinaan olenkin löytänyt jotain. Juuri tällä tavalla törmäsin kerran kuvaan animesarjasta nimeltä "AIR" (vuodelta 2005).

Kyseinen anime on kuvailtu sivustolla näin:

"Visual Art:n ja KEY:n peliin perustuva AIR on tarina taivaalla lentävän tytön legendasta. Kunisaki Yukito etsii tätä tyttöä suvussa kulkeneen tarinan innoittamana ja törmää Kamio Misuzuun, tyttöön joka on päättänyt saada ystävän tälle kesälomalle. Heitä yhdistää kuitenkin tämä, että Misuzu näkee unia Yukiton etsimästä tytöstä taivaalla. Yhdessä he tutustuvat kylän muihin ihmisiin, joilla jokaisella on salaisuutensa. AIR on draamasarja, joka ei juonenkäänteidensä kanssa ole helppo. Sarjassa kerrotaan tai siinä tapahtuu usein pieniä asioita, joiden tarkoitus tai jopa olemassaolo selviää vasta myöhemmin. Siispä sarjan katsominen kaksi tai kolme kertaa ei ole hullumpi idea."

Tuon kuvauksen kaksi viimeistä lausetta alkavat kuulostaa enemmän jonkun henkilökohtaiselta näkemykseltä kuin tarinan lähtökohtien esittelyltä. :-) Noh, joka tapauksessa mielenkiintoni heräsi, ja sarja päätyi tuolloin katseltavien listaani, kuikuilin ensimmäistä jaksoa vähän, mutta varsinaisesti ehdin katsoa koko sarjan vasta myöhemmin kesällä 2010 (en voi olla toteamatta että jestas miten aika kuluukaan ja olen näin hidas jutunteossa! XD [Itse asiassa tämä teksti ei ole lojunut keskeneräisenä luonnoksena niin kauaa, inspiraatio jaaritella ja vähän muistella tuli vasta jonkin aikaa sitten - on tämä silti ehtinyt lojua XP]).

AIRin keskeiset tytöt.

Myöhemmin, vuonna 2011, päädyin katsomaan pari muutakin Visual Art'sin ja Key-studion peleihin perustuvaa animesarjaa, sen nimiset kuin Kanon (2006) ja Clannad (2007). Nuo kaksi itse asiassa olivat niminä entuudestaan tuttuja, mutten ollut koskaan viitsinyt sen tarkemmin tutkia, mistä niissä on kyse. Kanoniin oli tullut törmättyä oikeastaan jo niin kauan sitten kuin vuonna 2002 kun tuolloin siitä ensimmäisen kerran tehtiin animesovitus ja kuvia pyöri netissä, ja vuonna 2006 ilmestyi "uusittu" versio - ja siis ihan oikeasti uudelleen animoitu versio, jossa sama tarina käytännössä kerrotaan uudestaan. (Joskus mietin, että pitäisi ihan kunnolla yrittää tutkia menneisyydestä, että oliko Kanonin 2002-animeversio jo ilmestyessään vitsi vai tuliko siitä sellainen vasta 2006-version ilmestyttyä. Jokin syyhän sille uusioversion olemassaololle täytyy olla.)

Kanonin keskeiset tytöt.

Melko hiljattain, keväällä 2017 (minun mittapuullani siis "hiljattain" ;P), katsoin vielä neljännenkin Key-animesovituksen nimeltä Rewrite (ensimmäinen kausi 2016). 

Key-pelejä ja niihin pohjautuvia animeteoksia on lisääkin, ja Keyllä vaikuttavat ihmiset ovat olleet mukana myös peleihin pohjautumattomissa originaali-animetuotannoissa, mutta olen rajannut kiinnostukseni vain näihin edellä mainittuihin neljään teokseen. (Kaipa mainitsen tässä yhteydessä, että AIRista ja Clannadista on tehty myös anime-elokuvasovitukset, joissa tarina keskittyy yksinomaan päähenkilöpojun ja sen ns. "virallisen" päähenkilötytön väliseen juttuun.)

Mistä sitten näissä kyseisissä neljässä animesarjassa, ja peleissä, joihin ne pohjautuvat, on kyse? Tiivistetysti sanoen ne ovat romanttista draamaa: visual novel-pelien tarinoita, jotka ensisijassa on tehty miespuoliselle yleisölle; päähenkilönä on nuorimies, jonka ympärillä vilisee söpöjä tyttöjä ja kanssakäymistä näiden kanssa piisaa (jotkin pelit sisältävät eroottista materiaalia, ja niistä käytetään joskus termiä "eroge"). Jos lyhyesti tiivistän näiden mainittujen Key-animesarjojen (ja siis myös pelien) lähtöasetelmat:

Kanon: päähenkilöpoju palaa seitsemän vuoden jälkeen kaupunkiin, jossa vietti lapsuutensa lomat ja kohtaa liki unohtamansa menneisyyden.
AIR: päähenkilöpoju kiertelee maailmaa etsien suvussaan kulkeneen tarinan siivekästä tyttöä ja päätyy hengailemaan merenrantakaupunkiin.
Clannad: - rehellisesti sanoen en muista! - kotiongelmien vaivaama päähenkilöpoju päätyy hengailemaan pitkällisen sairastelun takia luokalle jääneen tyttösen kanssa? Samalla elvytellään koulun näytelmäkerhoa.
Rewrite: oudot tapahtumat piinaavat päähenkilöpojua, joka päätyy tekemisiin koulun salatiedekerhon kanssa, ja ennen pitkää keskelle kahden salajärjestön välistä taistelua.

...minä en täti-ihmisenä siis ole ainakaan pelien osalta ykköskohderyhmää, mutta animesarjoja pääsääntöisesti voivat katsella kaikki, ja onhan söpöjä animetyttöjä kiva katsella ihan riippumatta omasta sukupuolesta - minä ainakaan en ole kokenut sitä itsessään ongelmalliseksi tai esteeksi. :-)

Clannadin keskeiset tytöt.

Ongelmallisempaa on sen sijaan se, että kun pelejä sovitetaan muuhun formaattiin, tässä tapauksessa nyt sitten animesarjoiksi (tai elokuviksi), niin se ei ole ihan mutkatonta. Olin katsonut pari tällaista peli->animesovitusta ennen Key-sarjojakin ja ollut pikkuisen nihkeänä niistä (ja vaikken voi sanoa varsinaisesti pelanneeni visual novel-pelejä tai kunnon deittisimulaatiopelejä niin jonkinmoinen ennakkokäsitys niistä minulla tuohon aikaan silti oli). Siteeraan itseäni vuodelta 2010 ja ajalta ennen tätä suomenkielistä blogiani, koska olen jo tuolloin kirjoittanut mielestäni aika hyvin enkä nyt osaisi paremmin:

"When games are turned into books, comics, movies or television series, you just get to follow the path determinated by someone else, so the given solution necessarily doesn't satisfy you [for example about eroge-based series; you would probably like to pair the guy with girl B, or C, or even D, instead of the given girl A]."

...peleissä voidaan tehdä ja joudutaankin tekemään valintoja, joilla on seurauksensa ja vaikutuksensa pelin (eli tarinan) kulkuun, ne vievät juonta suuntaan jos toiseen, erilaisia käänteitä ja loppuja voi olla useita, mutta animesarjassa on yleensä vain yksi pääjuoni, mahdollisesti joitakin sivujuonia ja yksi loppu. Viimeistään siinä vaiheessa animetuotannon teossa pitää sovittamisen lisäksi alkaa soveltaa (esim. jos pelissä on paljon tyttöhahmoja joista pelaaja saa valita mieleisensä, niin animeversiossa se ei toimi; päähenkilöpojua ei nyt vaan voi uskottavasti naittaa jokaiselle tytölle, silti pitäisi jotenkin saada miellytettyä kaikkia ja pitää homma kasassa). Riippuu tietysti monesta tekijästä, millaiset käänteet ja lopputulos peliin pohjautuvaan animeversioon saadaan aikaan. Tulos voi parhaimmillaan olla mukavan selkeä ja sulava ja toimiva, se voi olla johdonmukainen tai sitten liki juoneton, ja pahimmillaan liian monimutkainen ja sekava. Kaikki on perseestä-animeblogissa on hyvä kirjoitus sovittamisen vaikeudesta (kirjoitus on myös vuodelta 2010 eli se on wanha, mutta pitänee silti vielä aika hyvin kutinsa).


AIR-animesarjan alkutunnari (joka mukailee muuten paljon alkuperäisen pelin introvideota.). Pelkästään tämän tunnarin pohjalta ei voi päätellä paljoakaan sisällöstä. :-)

Mitä näihin Key-pelien animesovituksiin sitten tulee; AIR meni sujuvasti, koska siinä on aika vähän hahmoja joihin keskitytään. (En tosiaan aivan alussa sen suuremmin edes noteerannut sen "perustuu peliin"-lähtöasetelmaa, en, vaikka jälkikäteenhän se on sarjan tarinan rakennetta tutkailtaessa ilmiselvää. Tokihan ensimmäisiä kertoja animen alkutunnaria katsellessa päättelin vuonna 2010 kutakuinkin että 'jaa, tämä taitaakin olla niitä poikien pornopelejä kun tyttöhahmot on tuolla tavalla pantu esille'. :-))

Mutta Kanonin (ja ehkä myös Clannadin, ja Rewriten) kohdalla minulle alkoi käydä yhä enenevässä määrin suurin piirtein näin:

Nyyhkytarinaa nyyhkytarinan perään on vaikeaa jaksaa ja sitä alkaa vähän turtua.
Katselutahtini ei edes ole hirveän hurja, ja katsoin toki muuta näiden sarjojen välissä, mutta silti.

...kun sarjoista riisutaan konteksti, niin jäljelle jäävä raaka juonikuvio on tämä: päähenkilöpoju pörrää tytön luota toiselle. Erityisesti Kanonissa juonellinen toteutus ei ole kovin jouheva ja uskottava vaan lähinnä huvittava: "eikö tällä jätkällä ole kerta kaikkiaan mitään parempaa tekemistä??"

Jos lyhyesti tiivistän katselukokemukseni ja mitä niistä muistan:

AIR (13 jaksoa) on kummallinen ja vaikeaselkoisimpia katsomiani animesarjoja. Alkutunnarivideon perusteella uumoilin että kyseessä on jokin poikain tyttöhaaremi-deittisimulaatio-pornopeli-sarja. Hahmot eivät kuitenkaan vaikuttaneet stereotyyppisiltä eivätkä sitä olleetkaan. Sarjan edetessä ehdin myös hämmentyä hetken; katsonko edelleen samaa sarjaa? (Ja kyllä, rehellisesti sanoen sarja vaati enemmän kuin yhden katsomiskerran ja ennen kaikkea aikaa että viimein hoksasin, mistä siinä on kyse - oi sitä oivaltamisen riemua jälkikäteen.) Tässä sarjassa on mielestäni yksi harvoja parhaimpia mieshahmoja (joka ei siis ole päähenkilöpoju tai siis tavallaan on...). Itkettävä sarja, vaikken ymmärtänyt, miksi.

Kaikista vioistaan huolimatta Kanon (24 jaksoa 2006-versiossa) on suosikkini näistä neljästä katsomastani Key-animesovituksesta. Annan sille paljon anteeksi talvisen tunnelman ja itselleni hyvinkin samaistuttavan ysäri-teinimaailman takia. Tässä sarjassa taas on yksi tyttöhahmo (tai no, ehkä toinenkin) joka kolahti itseeni ja kovaa (se on huomattavaa, sillä muista Key-animesarjoista taas sitten en ole vastaavasti varsinaisia suosikkihahmoja löytänytkään). (2002-versiossa jaksoja on vain 13, mutta käytännössä tarina on sama. Jos vähän vertailee, niin siinä kaikkia hahmoja ei kohdella tasapuolisesti, mutta se lieneekin ainoa "vika".)

Clannadista (22 varsinaista jaksoa ensimmäisessä kaudessa) en muista, siinä ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta rehellisesti sanoen en kokenut sitä niin kiinnostavaksi (ja minulle kävi niin onnettomasti, että autuaan tietämättömänä katsoin heti varsinaisen sarjan perään täysin irrallisen vaihtoehtoinen todellisuus-teemaisen ekstrajakson joka romutti kaiken sarjassa olleen sen verran tehokkaasti, etten sen jälkeen ole juurikaan haikaillut palaavani tämän teoksen pariin [tosin kyllä olen silti katsonut uudestaan pari kertaa yrittäen päästä eroon tuon ekan kerran pahasta jälkimausta]. Jatkosarja nimeltä Clannad: After Story on muuten jäänyt katsomatta). Clannadin osalta sarjassa taidettiin tarkoituksellisesti jättää joitakin hahmoja vähemmälle mikä teki siitä helppoa ja siksi "OK tai suht miellyttävää" seurattavaa. Jostain syystä se ei kuitenkaan ole sykähdyttänyt minua niin paljoa, eikä ole jäänyt niin vahvasti mieleen.

Rewriten keskeiset tytöt (olisi ollut kivaa löytää parempilaatuinen kuva).

Rewriten (13 jaksoa ensimmäisessä kaudessa) osalta oletin etukäteen saavani samantyyppistä kamaa kuin aiemmin mainituista sarjoista, mutta se oli virhe: se yllättikin täysin tarina- ja etenkin toiminta- eikä vain hahmovetoisella juonellaan, ja valitettavasti hyvin negatiivisella tavalla. Oikeastaan millekään syvemmälle hahmokehitykselle ja -draamalle (saa lukea myös: tyttöhahmojen kanssa nuokkumiselle ;P) ei vaan ole aikaa kun tarinan pääjuoni täytyy puuskuttaa loppuun sellaisella vauhdilla ja tykityksellä että hädin tuskin pysyy kärryillä. Hahmoja on liikaa, ja vaikka keskeisiä hieman raotetaan, niin niistä ei sittenkään ehdi oikeasti kiinnostua ja niihin kiintymisen voi unohtaa. Loppuratkaisu oli täysin odottamaton, ja siitä jäi hyvin hämmentynyt ja sekava fiilis. (Kakkoskausi jäi katsomatta kun en tuolloin 2017 onnistunut löytämään sitä mistään. Muutenkin olin hyvin epävarma siitä, haluanko edes jatkaa katsomista. [En ole katsonut sarjaa toista kertaa, mutta olen nyttemmin vähitellen alkanut harkita uuden mahdollisuuden antamista ja kakkoskaudenkin tiiraamista jos se siitä paranisi.])

Jonkinnäköinen yhteenveto?

Katsoin tätä jaaritusta varten näiden kaikkien neljän sarjan ensimmäiset jaksot kertauksena. Joitakin voi kiinnostaa, että AIRin, Kanonin ja Clannadin animaatiotuotannosta vastasi Kyoto Animation. Rewriten taas tuotti 8 bit. (2002-Kanonin, AIR- ja Clannad-elokuvat tuotti puolestaan Toei Animation.) En tiedä harrastetaanko muidenkin kuin animefanien keskuudessa sitä sellaista tiettyjen studioiden fanittamista ja vihaamista - minusta se on vähän hassu ilmiö. Itse en hirveästi tuijota (animaatio)studioiden nimiin enkä julista, että "se-ja-se studio tekee aina parasta ja tuo-ja-tuo tekee aina p*skaa". Minua kiinnostavat ensisijaisesti itse teokset, ei se, mikä studio on ne tehnyt, vaikka onhan silläkin toki jonkin verran merkitystä. Huomattavastikin, jopa. Mutta en silti harrasta studioiden fanittamista tai vihaamista vain jostakin "periaatteesta".

Tämä on jaaritukseni ainoa itse otettu ruutukaappaus jostain vuosien takaa. Täytyy kyllä myöntää,
että lumouduin silloin ja lumoudun edelleen noista silmistä, joissa on hieno ja hento sumennus-efekti.
(Kuvan neito on AIRista.)

Minun oli vaikeata keksiä tälle jaaritukselle kuvaavaa otsikkoa. Muka-hauskaa vitsiäkään en jaksanut ruveta vääntämään. Kuitenkin sanoisin, että näitä Key-animesarjoja yhdistää tietynlainen kiehtova unen- tai taianomaisuus ja jännällä tavalla sulkeutunut tunnelma. Jokaisella sarjalla (ja pelillä) on oma tietty kantava teemansa (mutta en paljasta niistä tässä mitään, vaikka analysoida ja jaaritella vähän tekisikin mieli - ne jotka ovat sarjat jo katsoneet, tietänevät mistä niissä on kyse, muut perehtykööt juttuihin omin päin, voin toki keskustella asioista tarvittaessa ja kiinnostaessa :D).

Sarjat eivät tarinallisesti liity toisiinsa mitenkään, mutta totta kai niissä alkaa vähitellen huomata toistuvia kaavoja; hahmotyyppejä, maneereja ja juonenkäänteitä, joita onneksi varioidaan niin ettei näitä voi toistensa suoriksi kopioiksikaan haukkua. Ja vaikka en koekaan sukupuoltani ongelmaksi, niin hivenen kummalliseksi kuitenkin koen sen, miten haavoittuvaisia nämä Keyn neitohahmoset ovat, jollakin surullisella tavalla tytöt (ja pojatkin) ovat jotenkin niin rikkinäisiä ressukoita. Kateeksi ei käy, mutta surku ja sääli tulee, ja sehän se tarkoitus on, nimittäin saada animekatsojan (tai pelin pelaajan) kyynelkanavat auki tunteisiin vetoavilla tarinoilla. Jos kummalliset nyyhkytarinat eivät nappaa, niin en suosittele. Toisaalta en myöskään anna pillitystakuuta. Sanotaanko että itkettää jos itkettää?

(Niin no, nyt kun tarkemmin mietin, niin oikeastaan olisin voinut otsikoida tämän jaarituksen myös: "Ani-täti eksyi Keyn kummallisten nyyhkytarinoiden animesovitusmaailmaan"... mutta enpä nyt jaksa ruveta vaihtamaan~)

Siirtyminen tulkintaversiosta alkuperäiseen

Kun aikaa on kulunut, ja tiedossani oli, että nämä animesarjat perustuvat peleihin, ja minua kiinnostavat alkuperäisteokset, niin tokihan siinä kävi luonnollisesti niin, että aloin miettiä että olisihan se mielenkiintoista joskus kokea tällainen oikea pornopeli visual novel*-elämys. Minulla ei vain ollut hajuakaan, voisiko näitä pelejä mitenkään pelata osaamatta lukea japania ja pääsisikö niihin ensinkään käsiksi. Vasta vuonna 2018 sain huomata, että siinä missä animea ja mangaa fanikäännetään englanniksi, niin visual novel-peleillekin tehdään samaa. Ilmeisesti pelejä käännetään ihan virallisestikin.

Toisaalta mietin, kun olen pelannut jotain pelejä joskus, että ovatko visual novelit mitenkään sen kummempia kuin muut pelit yleensä? En ole peliharrastaja, mutta päätin ottaa asiasta selkoa, ja saatanpa jatkaa tätä yleistason mietiskelyäni ja jaaritella aiheesta joskus. 

Minä, kun viimein vuonna 2018 pääsin oikeasti pelaamaan Kanonia! :-D
(Sen fanikäännöstä, jos tarkkoja ollaan. Peli on vanha, julkaistu alunperin 1999.)

Eniten mieleeni ja sydäntäni lähinnä näistä tässä jaarituksessa mainituista Key-animesovituksista on Kanon, ja halusin kokeilla jos pelissä saisin uppoutua asiaan ja tunnelmaan vielä animea enemmän. Rewrite-animen ensimmäisestä kaudesta puolestaan jäi suoraan sanottuna p*ska fiilis - pelin introvideo, jota olin kauan ennen animen katsomista plärännyt useampaan kertaan (ja joka alunperin oli herättänyt mielenkiintoni nimikkeeseen) oli syöpynyt mieleeni kuitenkin sen verran syvästi, että animen sekavuudestakin huolimatta halusin antaa teokselle "toisen" mahdollisuuden koettamalla pelata alkuperäisen pelin ja yrittää ymmärtää mistä siinä oikein ja tosiasiassa loppujen lopuksi oli kysymys. Blogiteksti näistä kahdesta pelistä on siis niin ikään tekeillä.

* pieni vitsillinen kärjistys, jos sallitaan. Kaikkien visual novel-pelien julistaminen pornoksi on tietenkin yhtä höpsöä kuin kaiken animen/mangan julistaminen pornoksi. ;-) Kaikki visual novel-pelit eivät suinkaan ole pelkästään pojille tehtyjä "deittisimulaatioita", vaan niitä on moneen junaan ja makuun, myös tytöille suunnattuja pelejä on, ja esim. seikkailu-, mysteeri- ja kauhuteemaiset pelit ovat tavallisia. Näiden tässä jaarituksessa mainittujen Key-pelien animesovituksissa seksikohtauksia ei luonnollisesti ole (ja pelien osalta tiettävästi vain Kanon ja AIR sisältävät varsinaisia seksikohtauksia - pientä pikkutuhmuutta näistä kaikista kuitenkin löytynee).