Hillutaan Nuuskamuikkusena

Vaikka edellisen jaarituksen myötä olen pelaillut viime aikoina Di Gi Charat Fantasya, niin muistin, että täytyyhän minunkin jaaritella eräästä toisesta pelistä, vaikka edes lyhyesti! 

Kuten tiedätte, minua kiinnostaa likipitäen kaikenlainen muumeihin liittyvä. Niinpä kun virallinen muumiblogi tiedotti että uusi tietokone/videopeli on tekeillä niin pitihän sitä alkuvuodesta 2022 tilata uutiskirje koska projektien etenemisen seurailu on mukavaa. Viimein sitten keväällä 2024 julkaistiin Snufkin: Melody of Moominvalley, eli suomeksi Nuuskamuikkunen: Muumilaakson melodia. Peli meni ostoon välittömästi ja pelailuunkin sangen pian julkaisunsa jälkeen (mutta jälleen kerran blogitekstin julkaisu on junnannut vain siksi etten ollut jaksanut kerätä kuvitusmateriaalia tai sitä puuttui [ja huomasin vasta melkein pelin jo läpipelattuani että käyttämässäni uudemmassa kannettavassa tietokoneessa on videokaappausohjelmisto sisäänrakennettuna. Vain parin hassun pelihetken videotaltioinnin vuoksi en viitsinyt vaivautua pelaamaan peliä heti uudestaan alusta vaikkei se iso vaiva olisi ollutkaan :´D).

Tähän peliin liittyy oheen parikin henkilökohtaista asiaa. Se oli ensimmäinen ostamani tietokonepeli hetkeen (noh, sitä ennen olen viimeksi kai maksanut Hopmonin rekisteröinnistä?), ja toisekseen tämän pelin takia piti sitten asentaa Steam-pelisovellus, jota syystä tai toisesta olen kartellut (tai oikeastaan en, ei vain ole ollut palavaa tarvetta koska pelailen tosiaan aikas vähän). 

Peli tekee myös historiaa olemalla ehdottomasti laajin yleisön saavuttava/saavuttanut muumipeli, sillä peli on tarjolla useammalla kielellä. 

Pelin alussa Titi-uu roikkuu perässä kuin Pikachu Pokémon Yellowssa :´D

Mitäs sitten itse pelistä sanoisi? Idea on hyvä (eli siis Nuuskamuikkusen hahmossa hillutaan ympäri Muumilaaksoa ja yritetään jäljittää kadonnutta Muumipeikkoa ja selvittää miksi joki on kuivunut), ja vaikka henkilökohtaisesti nuuskiksena hilluminen ei itseä hirveästi ole napannut edes ajatustasolla niin peliä pelailee ihan mielellään. Pelissä on kiitettävä määrä muumihahmoja, joista osaa on hyödynnetty hyvin ja hauskasti (läheskään kaikkia kuitenkaan ei, hieman jäin kaipailemaan enemmän läsnäoloa esim. Muumimammalta ja Niiskuneidiltä). Ympäristöt metsistä rantaluoliin ovat mukavia ja kiehtovia alueita tutkittavaksi ja läpijuostavaksi.

Kyllä tuli kuumotus jopa minullekin, kun Mörköä piti juosta karkuun. (Olen siis kyllä kokeillut pelata erästä männävuosien Mörköpeliä, mutta en kauaa jaksanut kun en vaan pärjännyt siinä.) Ja siis vielä siihen nähden, ettei minulla muuten ole mitään henkilökohtaista traumaa Mörköön liittyen (pfft, traumanihan ovat aivan muissa asioissa :D).

Nyytikirja-vibat! (Ja joo, huomasin vasta jälkikäteen että olisi
oikeastaan pitänyt soittaa huilua huuliharpun sijaan tässä kohtaa ;D)

Steamin tekemän ja keräilemän logituksen mukaan pelailin pelin lävitse reilussa kahdeksassa tunnissa (eli suurin piirtein yhden tunnin pelirupeamalla per päivä kesti noin reilu viikko). Pelaajana lienen keskikastia; jotkut ovat suhanneet paljon nopeammin ja jotkut hitaammin. Kaiken kaikkiaan sanoisin pelin olevan helppo, mekaniikan omaksuu vaivattomasti, mutta paikoin tarvitaan vähäisesti hoksottomien käyttöäkin. 

Jos olisin julkaissut tämän jaarituksen heti pelin ekan kerran läpi päästyäni, niin en olisi silloin osannut sanoa, onko pelillä uudelleenpeluuarvoa. Kenties; ihan heti ensimmäisen läpipeluun jälkeen ei huvita ruveta uudestaan hillumaan (en ole myöskään jaksanut pahemmin esim. katsella ihmisten tekemiä pelivideoita YouTubesta), mutta kun nyt tätä jaaritusta varten aloitin alusta (ja mitä tässä on mennyt, jo pari vuotta?), niin kyllähän tämä hilluminen edelleen mukavaa on. Yllättävän paljon myös muistaa yksityiskohtia vain yhden läpipeluukerran jälkeen. 

Toinen läpipeluu sujui hieman nopeammin kuin ensimmäinen, joskin vedin hieman enemmän suoritusmielessä tällä kertaa. Ja Steamin saavutuslistan mukaan pelissä olisi vielä vähän pieniä tehtäviä hoidettavana... tässä tapauksessa en kuitenkaan välitä olla perfektionisti enkä pelailisi tämän tyyppistä peliä vain saavutustilastojen vuoksi, mutta voi sitä ehkä joskus taas ajankulukseen lähteä hillumaan ja kerätä ne puuttuvat palat siinä sivussa... (ehkä kolmannen kerran pelaan sitten vähän hitaammin? :D)

En arvannut miten tyydyttävää kieltokylttien maasta kiskominen voikaan olla :´D

Plussaa:

+ kokonaisvaltainen kauneus sekä pelin visuaalisessa että äänimaailmassa. 

+ hilluminen (ja eritoten pusikoiden läpi juoksentelu) on niin kivaa, että välillä meinaa unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. (Ainoastaan puistoepisodeissa, Mörköä karkuun juostessa ja erinäisten otusten liikkeelle saamisessa pitää sitten senkin edestä keskittyä.)

+ osan pelin tehtävistä voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä eli silloin kun huvittaa (esim. ensimmäisellä pelikerralla taisin ensin auttaa Nipsua jo ennen Hattivattien saarelle menoa, toisella kerralla taas sen jälkeen). Pienemmät tehtävät eivät liene pakollisia suoritettavia pelissä etenemisen kannalta, mutta niitä on kiva tehdä (tai siis laittaa Nuuskis jokapaikanhöylän hommiin :D).

Miinusta:

- pelin loppuminen tuntuu huonolla tavalla äkkinäiseltä.

- pelin suomikäännöksessä on tönkköyksiä ja vähäistä parantamisen varaa.

- joitain hahmoja olisi voinut hyödyntää enemmän/paremmin. 

- hilluisin mieluummin Muumipeikkona kuin Nuuskiksena.

Sekä-että-sekä: 

-/+: Pikku Myy käy ärsyttäväksi... mutta kiitos pelintekijät että Myyn voi tuupata kaivoon takaisin!! :-DD (Ei minulla muuten olisi antipatiaa Myytä kohtaan mutta tässä pelissä hahmo on aika rasittava...)

-/+: pelin saavutukset näkyvät vain Steamissä... mutta ne toisaalta myös pysynevät siellä vaikka itse pelin poistaisikin koneelta.

?/?: peli on tarkoitettu lukutaitoisille. Taisin joskus nähdä Steamin keskusteluryhmässä vaiko muualla vähäistä napinaa siitä, että kovin pienille lapsille peli ei välttämättä sovi, kun pitäisi osata lukea. Pelin hahmot ääntelevät kyllä, mutta varsinaista dialogia ei ole ääninäytelty. Mielestäni tämä on hyvä ratkaisu.

Extra: japanilaisia hellitään, pc-pelaajia ei

Ihan pikkuisen meinasi tulla kateellinen olo; nimittäin jossain vaiheessa nettikauppoja huvikseni pläräillessäni sattumalta huomasin, että Japanissa pelistä on myyty fyysistä julkaisua Nintendo Switch-konsolille ja lisäksi rajoitettua erää, jossa mukana on tullut peliin liittyvät taidekirja ja soundtrack-CD. Nuohan toki ovat saatavana digitaalisessa muodossa Steamissakin, ilolla maksoin niistä, mutta silti oli hieman epistäää~-fiilis, kun japanilaisia pelaajia ja faneja hellittiin noinkin paljon fyysisen julkaisun muodossa. Edit: Ja toki vasta myöhemmin huomasin, että kyllä täällä meilläkin on ollut saatavilla samaiselle konsolille Deluxe Edition... mutta minkäs teet kun et ole konsolipelaaja. :-D

Extra: Lollerot suomalaiset

Peliin varsinaisesti liittymättä, mutta muumeihin kuitenkin, suomalaiset naurattavat taas. Steamin keskusteluryhmässä norjalainen on ylpeä kotimaassaan työstetystä muumipelistä, ja eikös siellä ole joku heti muistuttamassa "muumit on Suomesta". Tämä on niiiiin nähtyä jo. Etenkin YouTuben puolella on huomattavan silmiinpistävää, että kun jos siellä on yhtään ei-suomenkielistä muumiaiheista videosisältöä, niin ennemmin tai myöhemmin siellä on kommenttipalstalla joku muistuttamassa "muumit on hei Suomesta", ikään kuin sitä ei ***** kukaan nykypäivänä tietäisi. On jotenkin hupaisaa kun suomalaiset käyttävät nimenomaan muumeja kansallisen itsetunnon pönkittämiseen? (Jopa minä olen muistaakseni joskus saanut tällaisen kommentin japanilyriikka-muumivideoon. :DD) Sekin on hupaisaa millaista kansallista omistushalua muumit joissakin herättävät, että ikään kuin muut kuin suomalaiset eivät saisi tykätä muumeista, vaikka muumit ovat melkein synnystään saakka olleet pidettyjä Suomen rajojen ulkopuolellakin, varsin läheisesti myös muissa Pohjoismaissa. Mutta turhaan minä tästä aiheesta jauhan, esitän pahoitteluni lipsumisesta saarnaamisen puolelle taas (joskus mietin että olisi parempi olla lukematta mitään keskusteluryhmiä tai kommenttipalstoja :P).

Lopuksi: Jatkoa seuraa!

 

Pelille julkaistiin joulukuussa 2024 lisäosa Fuddler's courtship (suom. Hosulin kosinta), jonka ostin varsinaisen pelin jatkoksi, mutta jota en ollut ehtinyt, ja oikeammin edes muistanut pelata. Tämän toisen pelikertani jatkoksi pelasin tämän lisätarinankin viimein läpi ja kyllähän se ihan mukava oli häärätä vähän leppoisammissa syyspuuhissa kuten sienestämässä, omenoiden tiputtelussa ja lasipurkkien etsinnässä (tietysti ;D).

Peli ja sen tekijät lienevät päässeet tavoitteeseensa, ja otin ilolla vastaan uutisen, että samainen kehittäjätiimi on tekemässä jatkopelin Moomintroll: Winter's Warmth (suom. Muumipeikko: Talven taika). Tulevaisuudessa (itse asiassa vissiin enää neljä viikkoa tämän jaaritukseni julkaisuhetkestä!) pääsemme siis hillumaan Muumipeikkona talvisissa maisemissa. Ostoon tuokin peli menee, mutta taidan säästellä varsinaista peluuta ensi talveen asti ihan vain autenttisen vuodenajan fiiliksen vuoksi.

Syksyinen Muumilaakso oli kiva lisäosassa.

Pikainen tynkä: muumeja kolmelta eri kanavalta?

Joskus mietin, että pitäisi olla joku pikaviesti-some jonne voisi hetkessä postailla jotain, mutta menköön tänne blogiin täytteeksi; viime perjantaina (9.5.2025) selailin tulevia viikonlopun tv-ohjelmia ja lauantaiaamusta pisti silmään tämä:

Lauantaiaamuna Muumilaakson tarinoita kolmelta eri kanavalta? Ihan oikeasti? Vielä liki samaan aikaan?

Ensin Neloselta kaksi jaksoa klo 6:10 alkaen, sitten kaksi jaksoa MTV3:lta 6:30, ja (MTV) Subilta 7:10. Ja siis mitä hittoa muumit Nelosen ohjelmistossa tekevät? :D 

Pari läheistäni tykkää arvostella ja jankuttaa lähes säännöllisesti siitä, miten huonosti Maikkarilla menee ja toki uskon sen (ja mietin, mahtaako tällä hetkellä oikeastaan millään yksittäisellä televisiokanavalla tai -yhtiöllä mennä erityisen hyvin..? ;D :P). Mutta tämä on mielenkiintoista, että näistä ohjelmatiedoista päätellen Nelonenkin on ilmeisesti siis ostanut ysärimuumien esitysoikeudet. Joskus menneisyydessä tuntui siltä, että melkein samat lastenohjelmat pyörivät Maikkarilla ja Nelosella, tosin vuorotellen eivätkä sentään samaan aikaan. Mutta nyt siis näin?

Olen miettinyt myös, miten hupaisaa on pelkästään jo se, että muumeja tulee viikonloppuisin liki samaan aikaan Maikkarilta ja Subilta, ja että mahtaako joskus käydä niin että kanavilta tulevat samana aamuna tismalleen samat jaksot. Avasin mielenkiinnosta tarkemmat ohjelmatiedot katsoakseni että mitä tuona kyseisenä lauantaiaamuna pyöri (koska oli perjantai näitä selatessani, niin siksi tiedoissa lukee "Huomenna", en viitsi editoida niitä pois copy-pastesta):

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:30, MTV3. Kausi 4, jakso 12.
Aikamatka aavikolle. Muumit etsivät esi-isiensä muinaista asuinpaikkaa. Lopulta he päättävät hypätä aikakoneen kyytiin.

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:50, MTV3. Kausi 4, jakso 16.
Muumipeikko ja Haisuli vaihtavat paikkaa. Jakso 92/104, Muumipeikko ja Haisuli törmäävät toisiinsa ja törmäyksen seurauksena vaihtavat paikkaa. Haisulista tulee Muumipeikko ja Muumipeikosta Haisuli.

Ja:

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:10, Nelonen. Kausi 1, jakso 1.
Kausi 1. Jakso 1/26. Tove Janssonin rakastettujen muumihahmojen seikkailut vievät katsojat Muumilaakson tarinoiden maailmaan.

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:35, Nelonen. Kausi 1, jakso 2.
Kausi 1. Jakso 2/26. Tove Janssonin rakastettujen muumihahmojen seikkailut vievät katsojat Muumilaakson tarinoiden maailmaan.

Ja:

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 07:10, MTV Sub. Kausi 4, jakso 13.
Aikamatka Kleopatran luo. Muumien aikamatka jatkuu. Polttavalta aavikolta päästään Kleopatran palatsin suojiin.

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 07:35, MTV Sub. Kausi 4, jakso 14.
Kausi 4, 14/25. Aarrekartta. Muumipeikko ja Nipsu löytävät aarrekartan Muumitalon kellarista. Kartan mukaan aarre löytyy suuren männyn juurelta Yksinäisiltä vuorilta.

...

Tämän jälkeen kiinnostuin selailemaan myös menneen viikon ohjelmatietoja. Ysärimuumit ovat ilmeisesti alkaneet pyöriä Nelosella arkiaamuisin 5.5.2025 alkaen. Onko kukaan noteerannut?

Randomia tubevideojoulua 2024 (ja muumimaisia tärppejä)

Parina viime vuonna tämä on jäänyt minulta väliin, mutta nyt palaan taas upottamaan blogiini jouluisia videoita YouTuben tarjonnasta, koska huomasin antaneeni tarpeeksi monelle videolle yläpeukkua kuluneena vuonna. :D (Aiemmat tämän sortin blogihöpinät ovat saaneet oman aihetunnisteensa random tubevideojoulu). 

*

Pieni enkeli (1989) on Camilla Mickwitzin viimeiseksi jäänyt lyhyt animaatioelokuva, jonka tarinassa pieni enkeli etsii paikkaansa talon muiden joulukoristeiden joukosta. (Lyhäri on julkaistu Mimosa & Emilia-DVD-boksilla, tämä tubevideo näyttää VHS-nauhoitteelta.) (Lisäksi sellainen huomautus minulta, että jos vierastaa Varokaa heikkoa jäätä-animaatiota, niin tämäkin kannattaa katsoa pienellä varauksella. :>)

*

Babarin joulu (1986) on kaiketi jäänyt minulta aikoinaan näkemättä (ja VHS-julkaisu bongaamatta), mutta olen iloinen nähtyäni sen näin myöhemminkin. Norsujen maassa ei tiedetä joulusta mitään, mutta niin vain Babarin lapset saavat siitä kuulla, ja he kirjoittavat kirjeen Joulupukille. Loppujen lopuksi Babar joutuu lähtemään ja etsimään Joulupukkia kutsuakseen tämän vierailemaan myös Selestenkylään. Elokuvassa on pääosin samat ääninäyttelijät kuin Babar-sarjassakin. Elokuva on tehty ennen tv-sarjaa, mutta esitetty Suomessa vasta 1997.

*

j

Pupen jouluseikkailun (1995) muistan aikoinani nähneeni, ja kuten videoon olen kommentoinutkin, en muistanut tästä oikeastaan muuta kuin vähän omituiset tanssivat Joulupukin porot. :D Tarinassa Puppe auttaa kyseisiä poroja löytämään hukatun reen.

*

Mansikka-Marjan joulu (2003) onkin sitten oma lisäykseni tähän videokattaukseen. En muista olinko minä vaiko erittäin joulumielinen perheenjäseneni, kun tämän tuplajakson aikanaan halusi nauhoittaa (muuten Mansikka-Marjasta ei juuri välitetty, mutta koska kyseessä oli joulujakso niin se meni poikkeuksellisesti talteen). Nauhoite ei ole huippulaatua nähnytkään (ja itse asiassa tubesta löytyy parempilaatuinen video jos tämä sattuu silmiin), mutta latasin silti, vaikka edes siksi että videossani näkyy sarjan tunnarin suomi-visualisoinnit. Itse tuplajaksossa on leppoisa ja kiltti tarina, kun Mansikka-Marja lähtee hankkimaan joululahjoja ystävilleen ja tapaa myös Joulupukin.

 ...

Tämänkertainen loppukevennykseni onkin sitten taas ihan jotain muuta ja täysin yhteensopimatonta muiden tähän kerättyjen videoiden kanssa, mutta mitä sitten? :D Muistin tämän Radiomafian/YleX:n aamupoikien joululaulun pitkästä aikaa. (Minäkin kuuntelin heitä 2000-luvun alussa teininä/nuorena aikuisena, että sen ajan "nostalgiaa". Pienellä tonkimisella selvisi että tämä pätkä on nähty ilmeisesti Miesten joulu-nimisessä ohjelmassa vuonna 2004 [vai 2005?] ja löytyy edelleenkin Ylen Elävästä arkistosta.) Mikä on paras joululahja?

(Tykkään muuten, kun video on saatu purkkiin yhdellä otoksella! :D)

...

Sitten muumimaisia tärppejä. YLE TV2 esitti itsenäisyyspäivänä tuoreet Kuinkas sitten kävikään?- ja Kuka lohduttaisi nyytiä?-animaatiot jotka myös Areenasta löytyvät jos tv-esitys jäi väliin. (Nuo animaatiot julkaistiin ruotsinkielisinä jo viime kesänä.) Kyseessä ovat siis uudet animaatiosovitukset Tove Janssonin samannimisistä muumikuvakirjoista (ja vaikka nämä ihan mukavia ovatkin, toivon silti etteivät aiemmin tehdyt sovitukset [samaisista kirjoista] jää unholaan). 

Suurin osa varmaankin myös jo tietää, mutta vinkkaanpa silti, että Muumilaakso-sarjan neljäs tuotantokausi julkaistaan YLEn Areenassa loppiaisena 2025, televisiossa esitetään kauden kaksi ensimmäistä jaksoa samana iltana ja siitä eteenpäin ilmeisesti 1-2 jaksoa arki-illoissa. (Autsis, en ole vielä ehtinyt jaarittelemaan kolmoskaudestakaan, olen viime aikoina keskittynyt muihin juttuihin kuin muumeihin.)

Hyvää joulua kaikille blogia lukeville, ja jaarittelemisiin taas ensi vuonna!

Muumilaakson kakkoskausikatsaus

Tekstiä päivitetty 27.7.2022. Jaarituksen loppuun upotettu video YLEllä pyörivistä sarjan 3. kauden TV-spoteista.

Onpas minulla kestänyt pitkään tämän kanssa, mutta vihdoin ja viimein saan julkaistua jaarituksen Muumilaakson kakkoskaudesta! ...vaan toisaalta eipä sillä ole niin kiire ollut, koska kolmoskausikaan ei ole vielä tullut suomeksi. (Joskin jos se olisi tullut, niin ehkä se olisi pistänyt minuun vähäsen vauhtia...) 

Lisäksi minua ei muutenkaan ole pitempään aikaan napannut jaaritella ylipäätänsä mistään muumeihin liittyvästä, olen kokenut pitkästä aikaa vähäistä kyllästymistä aiheeseen.

Siispä en tee tästä jutustakaan lähellekään niin pitkää kuin ensimmäisen kauden kanssa tuli (olen välillä yrittänyt lukea sitä itse, ja se on kauheaa. Kirjoitin hirveän järkäleen jossa oikeastaan vain jankutan samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan [tuo teksti on ehkä ainoa koko blogikirjoitteluni aikana mikä myöhemmin julkaisun jälkeen on saanut minut haluamaan takoa päätäni seinään, muistakin syistä kuin vain tuosta jankutuksesta johtuen. Mutta tehty mikä tehty. Pahoittelen siis jankutuksen määrää kyseisessä tekstissä, mutta muuten en pyytele anteeksi, ainoastaan saatan ehkä hieman korjailla tekstiä joskus jos vielä viitsin... :´D]).

Mutta sen pidemmittä esipuheitta, mitä sanottavaa minulla on Muumilaakson kakkoskaudesta?

Parin ensimmäisen jakson perusteella on aika selvää (pahoittelut että nyt toistan edellistä kirjoitustani, mutta näin se vaan on), että romaanis-eeppisellä linjalla jatketaan. Muumipeikko jatkaa kasvukipuiluaan, ja toisella kaudella korostuu Muumimamman ja Muumipapan hääsäys peikon ympärillä tämän yrittäessä itsenäistyä, sekä lisäksi vanhempien oma keskinäinen ja myös yksityinen kriiseily. Jakson katselun jälkeen minulla oli ja on edelleen se sama tunne: kuin että olisin katsonut tiivistunnelmaisen elokuvan 22 minuutissa. 

Minä ja muumeista vähemmän innostunut katselutoverini olimme hyvillä mielin muistaakseni joka kerta viikon jakson jälkeen. Useampi jakso vitseineen ja oivalluksineen sai aikaan myös naurunpyrskähdyksiä, osa toki enemmän siksi että tahattomasti kolahti itseen... 

Taisin silloin ykköskauden yhteydessä mainita hillonkeittelypuuhat. Mitäs tässä onkaan? :-)
(Ihan näin paljon en itse ole saanut aikaan, mutta kyllä lähes! XD)

(Itseäni tämä hykerrytti ja ehkä olen ainoa maailmassa; hauskaa että hillopurkit pysyivät
taustalla myös kauden loppuun saakka... :D Mutta suuri kysymys: miten aikaisin marjat ja hedelmät
oikein kypsyvät Muumilaaksossa?? [No, ehkä tämä voidaan antaa anteeksi sarjan tekijöille...])

Siinä missä ensimmäinen kausi ehkä oli eri vuodenaikoihin sijoittuvien irrallisten tarinoiden sarja missä kokeiltiin kepillä jäätä, tuntuu, että kakkoskausi on ollut yleistunnelmaltaan yhtenäisempi, ja jatkuvuuden tunne on aistittavissa. Muumipapan uusi yritys-jakson lopussa oli kiva miettiä: "ahaa, ehkäpä myöhemmin lähdetään sinne majakkasaarelle" (ja siis kyllähän se etukäteen oli jo tiedossa, mutta oli kivaa silti leikkiä ettei tiedä kaikkea ;-) [tämä on se niksi jolla minua eivät oikeastaan mitkään juonipaljastukset haittaa]). 

Kauden loppupuoliskolla keskityttiin selkeästi Taikurin hattu ja Muumipappa ja meri-kirjojen sovittamiseen, ja on mielenkiintoista, että juuri nämä kaksi romaania on valittu; Taikurin hattu on sovitettu sen niin monen monta kertaa, että etukäteen mietin, että onkohan edes mahdollista saada siitä enää mitään uutta irti, mutta jo vain, ei ollut tylsää vaan hyvinkin kiinnostavaa. Muumipappa ja merta taas ei tätä ennen ollut sovitettu "kunnolla" (vaikka toki huopamuumeissa sitä on hipaistu ja japanipiirretyssä siitä tehtiin sinällään kiva perusseikkailu).

Muutamia jaksokohtaisia erityishuomioita

Työnhakua (tai siis -metsästystä) Muumipapan tapaan :-D

Koheltamista ja toilailua on ehkä rahtusen enemmän kuin sitä romaanis-eeppistä fiilistä, mutta en valita. Nuuskamuikkunen ja tulenhenki oli tunnelmaltaan hyvä jakso, mutta juonellisesti minusta tylsähkömpi. Muumipapan uusi yritys ja Rouva Vilijonkan katoamismysteeri olivat hauskoja välipaloja, ensiksi mainitussa päästiin miettimään työelämään liittyviä asioita muumimaisesta näkökulmasta ja viimeksi mainitussa muumimaiseen dekkaritunnelmaan. :D

Kohtalokas pulloposti oli nyt sitten se aiemmin uumoiltu jakso jossa Myystä nähtiin sitä ns. pehmeämpää puolta (toki muissakin jaksoissa sitä vilauteltiin sopivan vähän), ja on vaikeaa sanoa kumpi oli mielenkiintoisempaa; Myyn ja Niiskuneidin bondaus vai Muumipeikon säheltäminen (ja sen täysin ansaitut seuraukset :D).

Taikahattu oli myös hyvä ja ehkäpä jopa kauden suosikkijaksoni, koska siinä tuntui olevan kolme miniepisodia yhdessä paketissa Taikurin hatun löytämisestä pilviseikkailuun ja teini-Muumipeikon ärsyynnykseen vanhempien paapottavana olemisesta, mihin taikahatun aiheuttama muodonmuutos toikin uudenlaisen perspektiivin. Ja silti tarina pysyi pohjimmiltaan samana tuttuna. 

Tytöt toiminnassa ja väkivalta korvattu fiksummin kutittamisella
(vaikka kai kutittamista [etenkin vastoin tahtoa] voisi pitää väkivallan muotona...).

Hyvästit Niiskuneidille-jakso sisälsi hauskan metaläpän: kun Muumipeikko ei sen kummemmin tiedä, missä Niiskuneiti tarkalleen ottaen asuu, niin miten ihmeessä sarjan tekijätkään sen paremmin voisivat tietää? :-) (Eipä asiaa ole ikinä taidettu valottaa missään alkuperäisteoksessa. Korjatkaa jos muistan väärin.) 

Muumipappa ja meri-romaani sai mielenkiintoista käsittelyä, ja vaikka siihen käytettiin kolme jaksoa, olisin silti ehkä halunnut että kauden lopetusjaksokin olisi hyödynnetty siihen - Muumipeikko ja merihevoset-jakso vain koohotti nopeasti läpi ja loppuun. En ehkä myöskään ihan sataprosenttisesti digannut siitä, miten Mörön osa tarinassa oli muutettu, ja toivon että hahmon käsittelyä jatketaan vielä tulevaisuudessa. 

Muumipeikon rakkauslaulu merihevoselle oli toisaalta kiusallinen ja jopa nolo, mutta on pakko myöntää, että siitä huolimatta sydämeni sulaa joka kerta peikon aloittaessaan loilotuksensa. Sekä englanniksi että suomeksi. Vaikka biisi onkin ihan diipadaapaa. :´) (Hah, pitää kuulostella muutkin kieliversiot tuosta laulelusta jossain vaiheessa...)

Nillitystä

Napistavaa löytyy enemmän sarjan varsinaisen sisällön ulkopuolisista asioista. Palataanpa ensiksi tuonne alkuvuoteen 2020 ja television lähetysaikoihin, voi pojat. Jotenkin oli ollut niin helppoa ja yksinkertaista ensimmäisen kauden kanssa: jakson ensiesitys maanantai-iltana klo 20. Vuonna 2020: maanantai-iltana tulee jos tulee. Kakkoskauden alkaessa 2.3.2020 esitettiin neljä ensimmäistä jaksoa putkeen klo 18 alkaen. No eipä siinä mitään, me jotka haluamme nauttia yhdestä jaksosta viikossa kerrallaan saatoimme vain katsoa sen ekan ja helposti sivuuttaa loput. 

Ja niinhän se kannatti tehdä, sillä viikon päästä esittämistä jatkettiin kuitenkin kakkosjaksosta. Sen piti tulla maanantai-iltana klo 19, mutta ei, urheilulähetyksen takia ohjelma siirtyikin tunnilla eteenpäin ja kun en sattunut olemaan paikalla, digiboksini ajastus meni auttamatta pieleen. No joo, jaksot olivat/ovat netissä Areenasta katsottavissa, mutta silti. (Yleisradio voisi harkita erillisen urheilukanavan perustamista taikka sitten omistaa koko TV2:n sille ja dumpata kaiken muun ohjelman TV1:lle taikka Teema/Femille. Sitähän se meininki on aina ollut: jos jotain urheilua on tulossa, se automaattisesti kiilaa kaiken muun ohjelmiston yli ja edelle. Kiva juttu urheilufaneille, ei-niin-kivaa viikoittaissarjoja katsoville.)

Jaksot siis esitettiin ensin kolmen-neljän jakson ryppäänä muutaman viikon välein esitysajalla maanantai-ilta klo 18, ja seuraavien yksittäisten viikottaisten jaksojen esitysaika onkin ollut sitten klo 19. Eipä siinä. Kalenterinsa ja digiboksinsa ajastusten kanssa sai olla tarkkana.

Toinen juttu on sitten sarjaan itseensäkin liittyvää: suomenkielinen dialogi. En ole kielioppipoliisi (oma bloginikin on luultavasti muotoiluvirheitä täynnä tarkistuksista huolimatta), mutta voi jestas kun kakkosjaksossa särähti. Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon repliikit "Ei ne ole mitään kiviä" - "Ne on tulenhenkiä" eivät minuun korviini kuulosta hyvältä suomen kieleltä tai ainakin kuulostaa hemmetin typerältä ohjelmassa, jossa hahmot eivät oletettavasti puhu puhekielellä. Jonkun pitäisi tarkistaa dialogi ennen äänitystä. Mielellään useamman henkilön, useampaan kertaan. (Nyt en muista, oliko muissakin jaksoissa jotain vastaavaa tai muuta kömmähtelyä, mutta tuo jäi mieleen jo ekasta kerrasta.)

Ja tulevaa

Toinen kausi loppui pakahduttavaan odotukseen tulevasta. Sarjan kolmannen kauden valmistuminen on ollut vähäinen mysteeri, kiitos koronaviruspandemian. Vaikka yritänkin seurata sosiaalista mediaa niin siltikin minulta meni ohi tieto, että kolmoskausi on valmistunut jo tovi sitten ja briteissä Sky otti sen esitykseen taannoin tämän vuoden huhtikuun alussa. Suomen esitysaikataulusta ei tämän blogitekstini julkaisuhetkellä ole vielä mitään tietoa. Ehkä ja toivottavasti syksyllä...??

Se kuitenkin on muun muassa saatu tietää, että kolmoskaudella saadaan hahmoista Niisku ja Haisuli kehiin. (No, kakkoskauden lopussa ehkä vähäsen vihjailtiinkin Niiskun mahdollisella esiintymisellä tulevaisuudessa. :-)) Hahmot tulevat ilmeisesti olemaan mukana useammassakin jaksossa eivätkä jää vain yhden episodin vieraiksi, olen tästä hyvinkin mielissäni (etenkin Niiskun osalta). Myös osa aiempien kausien hahmovieraista tekee paluun kolmannella kaudella.

Teatraalinen peikko vauhdissa taas. Mieleni tekisi vääntää huono vitsi
siitä "You're so dramatic when you're hungry"-snickerspatukkamainoksesta...

Tämä menee ehkä lievästi aiheen sivusta; kolmannen tuotantokauden ollessa tekeillä uutisoitiin kai melko varhain, että enkkuversiossa Muumipeikon ääni vaihtuisi. Uutinen ei hetkauttanut minua tuoreeltaan, mutta viime aikoina, kun olen nyt kertaalleen katsellut sarjan aiempia kausia myös englanniksi, on ruvennut tuntumaan siltä, että kyllä tuota peikon brittiääntä tulee ikävä kun kolmatta kautta joskus pääsee enkuksi kuulostelemaan. 

Samaten olen muutenkin miettinyt, että sarjaa on melkeinpä viihdyttävämpää katsoa englanniksi. Vaikka suomiversio ei ole missään nimessä huono, niin enkkudubbi silti vie voiton (paitsi pikku Myyn äänessä - yllättäen, tai sitten ei. Spekuloin edelleen, että Myyn äänellä on todella paljon väliä vain ja ainoastaan suomalaisille. :´-)). En tiedä, ehkä se johtuu siitä että enkuksi sarja tuntuu "uskottavammalta". Mietin, että ehkä tämä uusversio muumeista puhutteleekin enemmän brittisarjojen katsojia ja ystäviä kuin animaatiofaneja? (Tietenkään näiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois, itse olen enemmän kuitenkin yleinen animaatiofani kuin brittidraamakomediafani. )

Lopuksi vielä eniten ihailemani näkymät kakkoskaudelta.

...

Mitäpä tässä enää muuta kuin että toivottavasti pian kuullaan uutisia siitä millä aikataululla kolmoskausi saadaan esitykseen Suomessa...

Lievästi ajankohtainen lisäys 27.7.2022:

Huomasin menneenä viikonloppuna, että YLE on alkanut mainostaa Muumilaakson 3. tuotantokautta ainakin kahdella TV-spotilla, joissa kerrotaan, että sarja on katsottavissa Areenassa ja 3. kausi tulossa televisiossa syksyllä. Mitään sen tarkempaa aikataulua ei ole mainittu - vielä tuo kolmoskausi ei ole Areenassa, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin oletan, että sinne se saattaa ilmestyä jo ennen televisioesitystä.

 

Kiva että saadaan kuin saadaankin vielä tänä vuonna! :>

Lokakuista televisio- ja julkaisujaarittelua

En olekaan hetkeen yleisjaaritellut... mutta nyt on aihetta, vaikkakin taas hieman jälkijunassa ollaan. Aiheena otsikon mukaisesti (menneitä) televisioesityksiä ja (sekä menneitä että tulevia) DVD-julkaisuja!

Viime viikolla tarkistelin television silloisia tulevia (nyt siis jo menneitä) ohjelmatietoja, koska välillä olen muutamia päiviä (tai pidempään) poissa kotoa ja koen tarvetta tutkia ennakoivasti, onko töllössä tulossa mitään kiinnostavaa poissaoloni aikana, sellaista mikä pitäisi ajastaa digiboksiin talteen. 

Kuva digiboksitallenteesta [tarkempi ajankohta siis 11.10.2021 klo 6.30]
telkkariruudullani (koska minulla ei ole välineistöä digiboksitallenteiden
siirtoon ja käsittelyyn tietokoneella).

Ohessa huomasin sattumalta, että tämän viikon maanantaiaamulle (11.10) oli Subin lastenohjelmiin laitettu poikkeuksellisesti kolme jaksoa Muumilaakson tarinoita kahden jakson sijasta ja Muumien maailma (eli siis nykyiseltä kansannimeltään 'huopamuumit') puolestaan jätetty pois. (Sub siis esittää arkiaamuisin sekä huopamuumeja että niitä uusiodubattuja anime-ysärimuumeja, tiedoksenne jos ette ole huomanneet. Ysärimuumit kiertävät jatkuvalla syötöllä, huopamuumeissa on ollut välillä taukoa; ne esitettiin kanavalla aiemmin kesällä tänä vuonna ja jokin aika sitten lähti pyörimään uusintakierros. Olen huopamuumeja ajastanut tässä, koska tuo aiempi esityskierros meni minulta alusta ohi, ja myöskään en ole ostanut DVD:itä enkä käytä suoratoistopalveluja joista niitä näkisi. Huopamuumeja on toki voinut katsoa aiemmin YLEn Areenasta ruotsinkielisenä; nyt kun Sub viimein näyttää sarjan suomidubbia niin se kiinnostaa enemmän.)

Kiinnostuin että onko tuohon kolmen jakson ysärimuumipötköön jokin erityinen syy, joten katsoin ohjelmatietoja tarkemmin ja huomasinkin että nuo maanantain "poikkeukselliset" kolme jaksoa ysärimuumeja olivatkin ne vouhotetut, hehkutetut, sensuroidut muumijaksot. Ne ovat nyt siis viralllisesti salonkikelpoisia eivätkä enää vähän piilossa Maikkarin suoratoistopalvelun kätköissä (ja luultavasti myös maksukanava Juniorilla). 

Tulipahan ajastettua nuo huvikseen talteen (koska en ole sitä Muumien metkut-DVD:tä kauppojen alelaareista viitsinyt etsiä, kuitenkaan ;D). Erityisen huomattavaa on, että kanavan lähetykseen oli pistetty "Ensiesitys"-plakaatti ruudun oikeaan ylänurkkaan! (Eli hyvä tietää etten aiemmin ole missannut mitään!)

Aiemmin sensuroitujen muumijaksojen ensiesitys töllössä! Se päivä todella koitti 2020-luvulla!

Mutta onkos missään etukäteen uutisoitu että nämä "sensuurijaksot" viimein nähdään myös televisioruuduilla? Tuskin. Minullakin kävi vain tällainen tuuri että satuin huomaamaan, ja pahoittelen että kerron tämän nyt vasta jälkikäteen. Tosin; kiinnostavatko nuo muutenkaan enää ketään?

Seuraava kysymys kuuluu, että esitetäänkö näitä aiemmin sensuroituja ysärimuumijaksoja nyt jatkossa sitten enemmänkin ja siinä missä muitakin ysärimuumijaksoja? :D

...... 

Sitten muuta - menneen kesän ja tämän syksyn ilahduttavia julkaisu-uutisia vanhojen animaatiosarjojen ystäville ja kaipailijoille. Tosin taitavat nämä julkaisu-uutiset olla jo kaikkien kiinnostuneiden tiedossa, minä olen jälkijunassa taas (vaikka eihän blogini ole uutisblogi, mutta kuitenkin). 

Täyte-gif, koska muuten tässä on liikaa pelkkää tekstiä :D
(Tänäänkin taas sattui satamaan, joten ajankohtaan sopiva gif!)

Osan näistä (siis jo tulleista ja piakkoin ilmestyvistä) julkaisuista huomasin itse, osasta sain tietää jokin aika sitten Animaatioblogin Samin uudelleentwiittaamasta Suomikassu.fi:n twiitistä (en siis itse ole Twitterissä mutta tutkailen sieltä joskus itseäni kiinnostavien tahojen twiittejä). Kiitos siis sekä Samille että Suomikassu.fi:lle jaetusta tiedosta! :>

Tuossa jokin aika sitten, loppukesällä, kolusin huvikseni nettikauppojen animaatiotarjontaa (viime vuosina olen harvemmin ostellut netistä, koska mieluummin pläräilen ja hypistelen videoita kaupoissa fyysisesti käydessäni. [Tosin olen huomannut sellaisen ikävähkön piirteen että ainakin oman lähiseutuni marketit ovat kutistaneet videohyllyjään, joten pläräily ja hypistely pitänee hoitaa virtuaalisesti netissä yhä useammin...]). Siinä tuli vähäsen shoppailtua ja sivussa huomattua, että VLMedia on julkaissut (tai tulossa julkaisemaan) Albert Barillén legendaariset Olipa kerran...-animaatiosarjat. Pitkästä aikaa nuo ovat saaneet uusintajulkaisun, nytten vieläpä remasteroituna. 

Olipa kerran Ihminen- ja Elämä-sarjat on julkaistu siis jo kesäkuussa (lisäksi nuo sarjat ovat saatavana Blu-ray:na), loput sarjat (eli Avaruus, Amerikka, Keksijät, Löytöretkeilijät ja Planeetta Maa) ovat ilmestyneet nyt melko hiljattain, syyskuun lopussa. Tässä lokakuun lopulla myyntiin tulee lisäksi DVD-paketti joka sisältää kaikki seitsemän sarjaa. Sarjat on siis remasteroitu ja sovitettu laajakuvaformaattiin (ja se on ilmeisesti hyvin onnistunut, mitä muistan joskus ranskalaiselta Il était une fois... (Hello Maestro)-tubekanavalta katsoneeni videopätkän jossa remasterointiprosessia esiteltiin [tähän hätään en kyseistä videota löytänyt, joten voi olla ettei se ole enää katsottavissa]).

Huomioni muuten erityisesti kiinnittyi VLMedian sivuilla tuotetiedoissa olevaan seuraavaan tekstikappaleeseen:

Sarjoissaan Albert Barillé halusi aina korostaa tietämättömyyden vaaroja. Hän näyttää ihmisyyden parhaimmillaan, unohtamatta sen usein tietämättömyydestä johtuvaa mielettömyyttä. Tästä johtuen, joissain kohtauksissa nähdään tilanteita joissa henkilöt toimivat pahantahtoisesti, mutta kohtauksissa on pyritty säilyttämään vahva opetuksellinen pohjavire, jotta sarja säilyy lapsille soveltuvana.

...

Eli sarjat voivat järkyttää tämän vuosituhannen lapsia? Ikärajaksi sarjoille on laitettu K7, sekä mahdollisesti ahdistusta aiheuttavasta ja väkivaltaisesta sisällöstä kertovat huomiosymbolit. Ettäs tiedämme ja osaamme varautua. Asianmukaista ja ehkä hyvä niin, eipä siinä. (Näistä sarjoista minulta löytyvät omasta hyllystä ennestään Ihminen, Avaruus ja Planeetta Maa. Elämä ja Keksijät ovat sellaiset jotka mielisi saada jatkoksi, ja ehkäpä ne tulee hankittua jossakin vaiheessa vähän myöhemmin, tällä hetkellä suurempi kiinnostus on muissa aiheissa...)

......

Lisäksi tässä lokakuun lopulla uusintajulkaistaan myös Peukaloisen retket ja Taotao, pieni pandakarhu-sarjat. 

...eipä voi muuta sanoa kuin että VIHDOIN JA VIIMEINKIN Taotao saadaan koko sarjan sisältävänä boksina! (Sarjan ensimmäisen puoliskon 26 jaksoa julkaistiin kyllä boksina aikanaan, mutta loput jaksot jostain syystä ainoastaan yksittäisinä levyinä, enkä siitä syystä ole sarjaa tätä ennen vaivautunut hankkimaan vaan jäänyt haaveilemaan kokonaisesta [tai edes kahdesta puolikas]boksista... mutta nyt tämä vuosia kestänyt pitkä epämääräinen ja epävarma, jopa mahdollisesti turhana pidetty odotus päättyy!) Peukaloisen retket on julkaistu ensin puolikasbokseina ja myöhemmin kokosarjaboksina, mutta itselleni sarja puolestaan ei henkilökohtaisesti ole ollut ihan niin rakas että olisin sitä hankkinut... nyt toki mietityttää että olisi sillekin ehkä kuitenkin tilaa hyllyssä, hyvä sarja se silti on.

Matka maailman ympäri 80 päivässä on saanut kai jo toisen uusintajulkaisun (kyseisen sarjan ostin sentään jo silloin kun se ensimmäisen kerran julkaistiin [reippaasti yli kymmenen~ vuotta sitten]), ja nyt sen jatko-osat Matka maailman keskipisteeseen ja Matka kapteeni Nemon kanssa ovat saamassa ensijulkaisun. Moni näitäkin sarjoja lienee kaipaillut, joten viitsin mainita ne.

*täpi täpi*

Tämähän melkein antaa toivoa siitä, että muitakin vanhoja animaatiosarjoja voitaisiin julkaista (ja myös uusintajulkaista). Olisiko liikaa haaveksittu, toivottu ja pyydetty? (Esimerkiksi yllämainitut huopamuumit olisi kiva saada yhtenä kokosarjaboksina myös, ja eräskin Pörri Orava kelpaisi... puhumattakaan muutamasta muusta tapauksesta...) Nyt alkaa nälkä ja kaipuu jo kasvaa vaikkei vielä ole edes näitä tämän hetken julkaisuja päässyt ahmimaan...! :´D

Miten Muumilaakson tarinoiden pikku Myy on pilattu*?

*Alunperin tämän tekstin luonnosotsikko oli: "Miksi Muumilaakson tarinoiden pikku Myy on perseestä?" Päätin kuitenkin vaihtaa otsikon vähemmän karkeakieliseen muotoon.

Jos olet herkkänahkainen Muumilaakson tarinoita-sarjan fani, etkä sulata minkäänlaista sarjaa koskevaa kritiikkiä, voi olla parempi, että jätät tämän tekstin lukematta. Tämä on yksi näkövinkkeli, tarkoitukseni ei ole "pilata" kenenkään lapsuutta tms., kanssani saa olla eri mieltä, ja omakin näkemykseni voi vaihdella mielialasta ja päivästä riippuen. Tekstistäni saa toki ottaa nokkiinsa, tai sitä voi ajatella aprillipilana (joskin aika huonona sellaisena). Pointtini on ehkä se, että "nostalgialeima" ei ole este kriittisemmälle tarkastelulle. Liian vakavastikaan ei toisaalta tarvitse ottaa: kyynistyneen tädin narinaa se vain on...

Lisäksi huomautan alkuun että tämä ei ole täydellinen, perinpohjainen eikä läpikotainen analyysi aiheesta, vaan teksti pohjautuu suureksi osaksi muistikuvien pohjalta hahmoteltuihin mietintöihin ja puhtaasti fiiliksiin, ja siinä käsitellään juttuja jotka ovat sattuneet pyörimään mielessä tekstin julkaisuhetkeen mennessä. Jotain tärkeää tai oleellista on siis hyvinkin saattanut unohtua (ja saatan hyvinkin palata muokkaamaan tekstiä joskus jos katson sen aiheelliseksi). "Oikea" analyysihän vaatisi sarjan perinpohjaisen läpikatselun (siis siitä huolimatta että sarjaa on tankattu hemmetisti [ja melkein puhkikulutettukin] vuosikausien ajan). Sen verran olen tarkistanut asioita että mahdolliset sitaatit ovat oikein. Kirjataan nyt sitten vielä että mahdolliset sitaatit jaksoista ovat YLEn dubbauksesta. 

...

Myönnän, ettei pikku Myy ole koskaan ollut erityisemmin suosikkihahmojani muumeissa. Hahmo on toki erityinen ja sillä on ehdottomasti paikkansa muumiversumissa.

"Katinkontit, sanoisi äitini."

Vuosikausia jälkikäteen tarkastellessa olen tehnyt sellaisen huomion, että japanilaisessa Muumilaakson tarinoita-sarjassa (1990-1992) hahmo on kuitenkin jokseenkin pilattu. Ja se pilaaminen on tapahtunut jo käsikirjoitusvaiheessa. Ja koska se on tapahtunut jo noinkin varhain, sitä on valitettavasti mahdotonta korjata kokonaan pelkällä dialogin muutoksella tai ääninäyttelemisellä (niin hyvin kuin Elina Salo homman hoitikin sarjan YLE-dubbauksessa ja kuinka hyviä sutkauksia hahmon suuhun sarjassa onkin laitettu. Jonkin verran kiinnostaisi joskus kuulostella miten paljon eroavaisuuksia on pelkästään eri maaversioiden dialogeissa, mutta toistaiseksi en ole siihen jaksanut ruveta...).

Jonkin verranhan itse animaatiota on fiksattu kuten Muumilaakson tarinoita: Suomi/Japani-eroavaisuuksia-videoista voidaan nähdä. 

Ehkä tiedätte, että minulle ei ole niin suurta väliä vaikka tulkintaversio ei olisikaan sataprosenttisen uskollinen lähdeteokselle. Mutta väitän silti, että pikku Myyn hahmoa on vähintäänkin laimennettu.

Sarjan jakso Muumipeikon ja pikku Myyn talvinen seikkailu oikeastaan kiteyttää asian. Myystä on tehty 1) typerä, 2) uhkarohkea ja ennen kaikkea 3) heikko!

Jokainen Taikatalvi-kirjan lukenut tietää, että Myylle ei käynyt tarinassa ollenkaan ohraisesti, toisin kuin japanianimaation jaksossa. No okei, siinäkin vain meinasi käydä. Mutta pointti on se, että japanipiirretyn jaksoon lisättiin draamaa ja toimintaa, koska ilmeisesti pelkkä kirjan tekstin sovittaminen sellaisenaan ei olisi ollut niin jännittävää (minun mielestäni siinä olisi kyllä ollut mahdollista onnistua). (Voi myös miettiä, että draaman ja toiminnan lisääminen ei ole mikään erityinen 2000-lukulainen televisioviihteen helmasynti, kyllä se on osattu jo paljon, paljon aiemmin. :-D Tässä vaihtoehtoinen perspektiivi jota voi miettiä: jos vuoden 2019 Muumilaakso vaikuttaa toiminta-ADHD-touhulta Muumilaakson tarinoiden kerrontaan ja rytmiin verrattuna, niin vastaavasti Muumilaakson tarinoita puolestaan vaikuttaa aika toiminta-ADHD-touhulta sitä edeltäneen Muumien maailma-huopamuumien kerrontaan ja rytmiin verrattuna! Nii-iin, riippuu näkökulmasta! ;-) Mutta nyt aloin taas ruveta saarnaamaan ja eksymään aiheesta, takaisin varsinaiseen asiaan!)

Ja mitenkö Myyn hahmo on pilattu? Tuossa mainitussa jaksossa tulee selväksi että ensinnäkin Myy 1) on kuullut Jäärouvasta ja 2) on myös tietoinen tämän vaarallisuudesta. Ja kuitenkin, kuitenkin tästä huolimatta Myy laitetaan heittäytymään niin tyhmän- tai uhkarohkeaksi että siinä meinaa käydä todella ohraisesti! Miksi?! 

Tämä koko tilanne lähtökohtaisesti on vain niin väärin.

Mielestäni Myy on jollain tasolla hahmo, joka alkuperäisissä muumikirjoissa ja -sarjakuvissa osoittaa pärjäävänsä erinomaisesti pienikokoisuudestaan huolimatta, ja hahmo on samaistuttava ja jopa rohkaiseva esikuva pienille lapsille (ja muille jotka samaistuvat hahmoon ja sen olemukseen). Niinpä kun japanipiirretyssä Myy esitetäänkin sellaisena kuin vaikkapa jäärouva-jaksossa, se on kyllä suorastaan latistavaa: Myy ei pärjääkään!

Ei Myyn tietenkään täydellinen tarvitse olla.

Kuitenkin kaiken järjen vastaisesti Myy heittäytyy tyhmän- tai uhkarohkeaksi! (Okei, Myy tykkää haastaa ympäristön ja itsensä ja tuossa sarjassa varmaan luuli jopa pärjäävänsä Jäärouvalle. Mutta oliko se välttämätöntä esittää näin typerällä ja lannistavalla tavalla ja negatiivisessa valossa?)

Ei, Myy ei ole tuollainen.

...

Myy on tietyllä tapaa ehkä ylimaallinen tai "kaikkivoipa", hahmo vailla heikkoutta ja siksi "epärealistinen". Kuten Taikatalvi-romaanissa Myy itse toteaakin, hän on vain joko iloinen tai vihainen, eikä yksinkertaisesti osaa olla surullinen ja surra kuollutta kurrea. No, eihän se ole pakko jos ei halua. Jos kerran ei sureta, niin miksi vääntää tekoitkua, kun se ei edes auta ketään?

Tiedoksianto Vilijonkalta.
Ei sen väliä, tämä on oikea pikku Myy.

Tietenkään asia ei välttämättä ole ihan niin kirjaimellinen kuin Myy väittää. En ole varma, voisiko hahmosta edes pitää jos se todella olisi vain iloinen tai vihainen. (Jos hahmoa lähtisi syvemmin analysoimaan niin sitä voisi kehitellä vaikka mitä teorioita siitä ettei hahmo ole kokenut eikä kehittänyt esim. surun tunteita ja on siksi aika tavalla rikkinäinen, yms. jne. jne). Mutta kuitenkin, jos Myyllä on jokin heikkous, Tove Jansson ei kyllä koskaan tuo sitä ilmi suoraan alkuperäisissä muumikirjoissa tai -sarjakuvissa. Ainakaan minun mielestäni ja muistaakseni. On toki mahdollista, että minulta on jäänyt jotakin huomaamatta, tai että olen käsittänyt jotain väärin, enkä kaikkea välttämättä muista, joten vastanäkemyksiä (ja mieluusti esimerkkejä) saa antaa.

Jäidenlähdön aikaan Myy on edelleen luistelemassa ja vaikka aistii vaaran, hän silti jatkaa menoaan. 

    Kun ne tylsimykset eivät vain tulisi pelastamaan minua, hän ajatteli. Se pilaisi kaiken.

    ...

    Ja äkkiä meri oli täynnä keinuvia jääsaaria, jotka sekapäisinä töykkivät toisiaan vasten. Yhdellä niistä seisoi pikku Myy ja näki veden aukenevan ympärillään yhä leveämmäksi. Mutta sen kummemmin pelkäämättä hän ajatteli: Tämä on ihana juttu.

(Taikatalvi)

Myy on siis hahmo, joka jatkuvasti haastaa kaiken ympärillään, ja myös itsensä. Siitä Myystä ei ole kovinkaan paljoa jäljellä japanipiirretyssä (ja jos onkin, se on aika usein, ei aina, mutta huomattavan monesti käännetty negatiiviseksi asiaksi).

Olen aina pitänyt Talonrakennus-sarjakuvan kohtauksesta jossa Myy hankkii Muumipeikolle rakennusluvan uhkailemalla rakennusviraston byrokraatti-hemulia. Kaikki toiminta käy tietysti ihastuttavan ehtaan epäsovinnaiseen muumi myy-tyyliin. Kun Myy on kiikuttanut paperin Muumipeikolle ja peikko ihastuksissaan ihmettelee miten Myy onnistui "vaikka on niin pieni", tämä ei paljasta kaikkea likaisine yksityiskohtineen vaan katselee toisaalle ja kepeän oloisena toteaa vaatimattomasti: "Minä vähän uhkailin häntä." Naisellista Myymäistä salaperäisyyttä?

Myy osaa halutessaan olla kiltti ja herttainenkin, kyllä.

Myy on se, joka tässä kyseisessä sarjakuvatarinassa lähtökohtaisesti aiheutti Muumipeikolle koko ongelman ja ajaa tätä eteenpäin, seuraillen peikon toilailua huvittuneena, mutta tarvittaessa auttaen. Kyllä, Muumilaakso-sarjan tulkinta on tässä mielessä hyvinkin lähdeteosuskollinen [joskin petyin että byrokraatti-hemuli on siinäkin jätetty pois ;P].) Muumipeikon ja Myyn suhde on muutenkin kiintoisimpia elementtejä koko muumiversumissa. Janssonien teoksissa Myy on selvästi niskan päällä, kun taas Muumilaakson tarinoissa Muumipeikko ja Myy ovat tasaväkisempi parivaljakko. Se ei oikeastaan ole lainkaan huono juttu (ehkä joskus kirjoitan blogiini listan jutuista jotka Muumilaakson tarinoissa on tehty toisin mutta hyvällä tavalla? ;D).

Samaten Muumipappa ja meri-kirjassa on kohtaus, jonka tulkitsen niin, että Myy ymmärtää tunnetasolla, mistä on kyse, ja auttaa Muumipeikkoa ilman että salaisuus paljastuu. 

    Muumipeikko alkoi vähitellen tulla levottomaksi. Oli aika mennä rantaan Mörön luo. Hän oli luvannut, että tämä saisi tanssia tänä yönä. Hän vääntelehti ja tuli vaiteliaaksi.
    Pikku Myy katsoi häneen kiiltävillä tuomenmarjasilmillään. Hän sanoi äkkiä:
    - Sinä unohdit köyden rantaan.
    - Köydenkö? sanoi Muumipeikko. - Mutta otinhan minä sen...
    Myy potkaisi häntä lujasti pöydän alla. Muumipeikko nousi ja sanoi lammasmaisesti:
    - Niin tosiaan. Minun täytyy mennä hakemaan se. Jos vesi nousee ja se ajautuu tiehensä...
    - Kulje varovasti, sanoi äiti. - Juuria törröttää joka paikassa ja meillä on vain yksi lyhdynlasi. Katso samalla, näkyykö siellä isän tutkielmaa, ole kiltti.
    Muumipeikko vilkaisi Myyhyn ennen kuin sulki oven. Mutta tämä istui syventyneenä palapeliin ja vihelsi huolettomana etuhampaittensa raosta.

(Muumipappa ja meri)

Myy ei suuremmin hempeile, mutta on jokseenkin selvää, että Myy ei epäröi puolustaa perhettään (enimmäkseen siis isosisko-Mymmeliä ja muumiperhettä), jos huomaa että se on uhattuna - Myy toimii välittömästi ja vaikka sitten väkivalloin.

Myy puolustaa perheen omaisuutta - pannukakun palaa - hyppäämällä istumaan sen päälle.
Ei epäilystäkään, että jos tilanne vielä siitä pahenee, Myy 100% varmasti puree!

Näiden esimerkkien valossa voidaan todeta, että Myyllä on pehmeitäkin puolia ja hetkiä, mutta sittenkin - en muista kohtausta jossa Myy esitettäisiin varsinaisesti heikkona. Myy on jännittävissä ja vaarallisissakin tilanteissa, mutta en muista hahmon itkeneen, panikoineen tai lamaantuneen koskaan (korjatkaa muistikuvani jos olen väärässä). Siksi nykypäivänä minua lievästi ärsyttää japanianimaation laimennettu ja heikoksi tehty Myy, jonka pyrkimykset itsenäisyyteen on käännetty kielteiseksi asiaksi useammin kuin kerran. Muissakin jaksoissa Myyn itsenäisyys suorastaan pyritään esittämään kielteisessä sävyssä (voihan se johtua siitä, että tarkoitus on opettaa lapsille ettei sentään ihan mikä tahansa hulluttelu ole hyvästä ja oikein).

Japanianimaatiosta lähinnä tulee vain mieleen miten Myy jatkuvasti kiusaa Nipsua tai ainakin naljailee tälle (tässä mielessä Nipsu paikkaa Muumipeikkoa joka on enemmän "sankarillinen". Ja aika tyypillisen komediahahmoparin Myy ja Nipsu sarjassa muodostavatkin - tässä ei oikeastaan ole mitään vikaa, tämä on oikeastaan yksi niitä onnistuneimpia, kiintoisia ja omaleimaisimpia juttuja jotka on tehty japanipiirretyssä eri tai kokonaan uudella tavalla). Joitain satunnaisia rippeitä Myystä on jäljellä, mutta aika vähän. Toimintakohtauksissa Myytä käytetään kyllä kiitettävästi.

 
Ysärianimen Myy on hetkittäin myös huomattavan tyttömäinen. Siinäkään ei ole sinällään mitään vikaa, se voi olla välistä ihan somaakin, ja tuskin Tove Jansson sitä on paheksunut vaikkei omissa teoksissaan Myytä hirveän ultra-tyttömäisenä ja stereotyyppisen/perinteisen feminiinisenä hahmona välttämättä ole esittänytkään. Hupikysymys animeharrastajille ja hahmotyyppeihin perehtyneille (ja toki muillekin): minä animetyttöhahmo-arkkityyppinä määrittelisitte Myyn? :D (Tarpeen vaatiessa avustusta määritykseen tästä arkistoidusta klassikosta [en tiedä onko tämä alkuperäinen lähde, mutta itse muistan törmänneeni juuri tähän kyseiseen sivuun aikoinaan]. Muistakaa että nuo arkkityyppiluonnehdinnat ovat likipitäen yhtä hauskoja kuin horoskoopit. Myönnän myös, etten itse oikeastaan osaa luonnehtia Myytä miksikään noista... ;-D)

Jos pikku Myyn hahmo haluttaisiin esittää maanläheisempänä ja "inhimillisempänä" kuin alkuperäisteoksissa, tai muulla tavalla syvällisemmin, viesti menisi kyllä varmasti perille muillakin tavoilla. Ja kun siis se ei japanipiirretyssä edes ole mitenkään syvällistä sittenkään.

Leija-jaksossakin Myylle on ehkä käymässä ohraisesti. Ihan oma vikansa, eipä siinä. Mutta sitten jostakin vaan ilmestyy Taikuri joka outo virne naamallaan tarttuu Myyn nutturaan. Kohtauksen ja koko jaksonkin uskottavuus ja opettavaisuus: nolla pistettä, vaikka kertoja liki lopussa mainitsee Myyn hiuskarvat jotka saivat kyytiä. Ehkä Myy oppi jotain - fyysisellä kurittamisella(ko)? :P Koska muumiperhettä ei voida näyttää antamassa selkäsaunaa Myylle, mutta ohjaajan/käsikirjoittajan/muun vastaavan mielestä Myy ansaitsee jonkinlaisen rangaistuksen, niin siihen tarvitaan ja sopii ulkopuolinen (Taikuri). (Ja siis kyllähän fyysiseen kurittamiseen ja vastaavaan väkivaltaan tai sen mahdollisuuteen alkuperäisissä muumikirjoissa vähäisesti viitataan, mutta harvemmin sitä koskaan oikeasti tapahtuu. :-DP)

    Mutta Mymmelin tytär seisoi muumitalon portailla ja huusi niin että hänen äänensä sortui. Pikku Myy istui nauramassa jossakin lukemattomista piilopaikoistaan, ja hänen sisarensa tiesi sen.
    Hänen pitäisi houkutella minua hunajalla, Myy ajatteli. Ja antaa minulle selkään sitten kun tulen.

(Vaarallinen juhannus)

Kun mietti ylläolevaa kirjasitaattia, niin ehkä tuossa nutturaan tarttumisessa on sittenkin jotain perää..? Jaa-a.

Samaten Noitakävelyä-jaksossa Myy meinaa joutua mamelukin kitaan, mutta taas jostakin tällä kertaa vaan ilmestyy Noita joka pelastaa Myyn. Hohhoijaa. Myy ei tästä maailmasta häviä - koska aina joku tai jokin ulkopuolinen pelastaa, ei suinkaan siksi että Myy pärjäisi omin voimin.

Lyhyesti sanoen Muumipeikon ja pikku Myyn talvinen seikkailu- ja Leija-jaksot eivät kyllä ainakaan saa erityisesti ihailemaan pikku Myyn hahmoa, itse asiassa päinvastoin. 

Puulla päähän eikun päällä puuhun lyöty

Jatkosarja Muumilaakson uusia tarinoita saa jo pelkästään mainitessa minut(kin) huokaisemaan syvästi. Tottakai minun on mainittava tuo jatkosarja tässä yhteydessä. Siinä oikeastaan kaikki heittää häränpyllyä; tarinat, niiden painotus, hahmot ja koko animaatio (siksi ajattelenkin sitä mieluusti eräänlaisena vaihtoehtoisena todellisuutena ja/tai täysin erillisenä, valitettavasti keskivertoa huonompana komedia-animesarjana kuin jatko-osana - ainoastaan tuon suuntaisesta näkökulmasta sarjan asiallinen käsittely ja tarkastelu edes joten kuten on ylipäänsä mahdollista). 

Voisihan tämä ehkä jossain mielessä toimia ja olla hauskaa, söpöäkin?
Mutta taas Myyn itsevarmuutta käytetään aivan muuhun kuin asiallisuuksiin...

Luonnollisesti kaikkien muiden hahmojen tavoin myös pikku Myy on erityisesti pilattu. Pikku Myyn lyhyt romanssi? Ei tsiisus! Jos tämä olisi mikä tahansa muu slice of life-komedia-animesarja, ja hahmot eri, niin jakso voisi olla ihan hauskakin. Mutta tässä muumimaailman kontekstissa koko jakso on alusta loppuun yhtä myötähäpeää ja Myyn hahmon pilaamista entisestään, joskin olen alkanut miettiä että siinä on myös kiintoisaa spekuloitavaa: kun jakson lopussa rakkauskirjeeksi luultu Muumipapan teksti tulee ilmi, niin Myyn reaktio: "Mikä kirje?!" pistää minut miettimään että hm, onkohan Myyllä oikeasti jotain kirjesalaisuuksia piiloteltavana kun noin pitää tivata ja tuohtua... ;-)

"Mikä kirje?!"

(Koska jos Myyllä ei olisi mitään salaisuuksia, niin silloinhan hahmo käyttäytyisi kai enemmän aidon hämmästyneeseen "täh"- tai välinpitämättömään "en tiedä mistä puhut"-tyyliin? [Olen tämän huomioni joskus johonkin YouTube-videoon kommentoinut, sitä tuskin on enää olemassa.])

Tietenkään ei ole reilua, jos en vertaile myös muiden muumianimaatioiden Myitä. Siitä on aikaa kun viimeksi olen tiiraillut 1969/1972-vuosien animemuumeja (joita Tove Jansson ei hyväksynyt), mutta muistaakseni siinä Myyn hahmo taisi olla vieläkin "söpömpi" ja tyttömäisempi kiukkupussi kuin tämä ysärianime-Myy. 

Huopamuumien Myystä ei ole sen enempää sanottavaa kuin sarjan muistakaan muumihahmoista: huopamuumien hahmokuvaus on melko neutraalia eikä siinä kauheasti pyritä omaleimaisuuteen eikä erottautumaan alkuperäisteoksista. Muumit Rivieralla-leffassa Myy on ympätty mukaan mutta turhaan, hahmoa ei mitenkään hyödynnetty juonen kannalta. Olen jo maininnut uusimmasta Muumilaakso-sarjasta kirjoittaessani, että hahmoissa ja myös Myyssä on kaipaamaani särmää. Se on mielestäni lähempänä Tove Janssonin alkuperäistä Myytä, mutta noh, ei sekään ehkä ihan täydellinen ole, mutta minulle se on tarpeeksi "sellainen kuin kuuluukin", kyseessä kun ei kuitenkaan ole suosikkihahmoni.

Tämä on ihan jees.

Jos kuitenkin nyt vähän pehmennetään lopuksi (etenkin kun en tänä vuonna saanut aikaiseksi julkaista mitään ystävänpäivän teemaan liittyvää blogissani, niin korvatkoon tämä nyt sen sitten viiveellä):

Tämä on ehkäpä suosikkikuviani koko Muumilaakson tarinoissa.
Sarjan kaanonissa Myy on selvästi tärkeä ja rakas lapsuudenystävä Muumipeikolle.

...

Aiheesta hypäten..

Tämä ei muuten sitten ole mikään aprillipila; tiedoksi että YLE julkaisee ja esittää Muumilaakson ensimmäisen kauden jaksot englanninkielisenä! Areenaan jaksot ilmestyvät jo huomenna pitkäperjantaina, televisiossa kaikki jaksot tulevat yhteen pötköön pääsiäissunnuntaina klo 10.00 alkaen. (Sarjan molemmat kaudethan on jo julkaistu DVD:llä täällä Pohjoismaissakin viime syksynä sekä bokseina että yksittäisinä levyinä ja niiltäkin tuo enkkuversio muistaakseni löytyy. Mutta jos sarjaa ei ole tullut ostettua ja kuitenkin enkkudubbi kiinnostaa niin tässä tulee hyvä tilaisuus kuulostella sitä.)

...

Ihan lopuksi arvoitus: mitä eroa on Tove Janssonin pikku Myyllä ja japanilaisen animaation pikku Myyllä? Japanianimaation Myy sanoo: "Kun minä kasvan isoksi, minusta tulee merirosvo." Tove Janssonin Myy puolestaan olisi jo merirosvo. ;-) (Eihän iän tai koon kai pitäisi olla mikään este...?)

Muumipeikko muuten luki kai samaa kirjaa "Hurja merirosvo"-jaksossa?