Lapsuudessani lastenohjelmia ja animaatioita ei aina nauhoitettu järjestelmällisesti "omille" kaseteilleen, vaan toisinaan samalla kasetilla saattoi olla vaikka mitä sekalaista. Yhdellä näistä monista kaseteista oli puolituntinen lyhytanimaatioelokuva Mies joka istutti puita (1987).
Lapsuudessani en tietenkään osannut arvostaa elokuvaa niin paljon, vaan vasta myöhemmin ylipäätään ymmärsin koko jutun jujun - ja osasin antaa arvon elokuvan tarinalle ja sen kauniille kerronnalle. Ja kun elokuvan nimi on myöhemmin tupsahtanut vastaan animaatiokirjallisuudessa, on saanut huomata katselleensa laatuanimaatiota jo pienestä.
Jostakin syystä halusin tässä loppusyksystä palata taas tämän yhden animaatiomaailman klassikkoteoksen pariin.
Elokuva perustuu ranskalaisen Jean Gionon vuonna 1953 alunperin kirjoittamaan samannimiseen novelliin (joka julkaistiin ensin englanniksi, The man who planted trees, ransk. L'homme qui plantait des arbres).
Lyhyt kertomus alkaa 1910-luvun alkupuolelta, kun nuori mies vaeltelee Etelä-Ranskan autiossa ja karussa erämaassa ja kohtaa erakoituneen vanhan paimenen nimeltä Elzéard Bouffier, joka elää yksinkertaista elämää ja istuttaa puita. Ei vain jonain ajankulu-harrastuspuuhasteluna, vaan elämäntehtävänä: mies on tullut sellaiseen johtopäätökseen, että maa kuolee puiden puutteesta, ja koska hänellä itsellään ei ole kiirellisempää tekemistä, hän on ryhtynyt korjaamaan asian tilaa. Vanhan miehen sinnikäs ja pitkäjänteinen uurastus tuottaa pitkällä aikavälillä vuosikymmenien kuluessa lopulta hedelmää: kuin ihmeen lailla liki kuolleena pidetty erämaa on herännyt uudelleen kukoistukseen ja sykkii uutta eloa.
Olen jakanut ja ladannut videotallenteen YouTubeen aiemmin kahdessa osassa (ja koin sen uudelleenlataamisen yhdeksi tärkeimmistä vuoden 2015 tubetilin menetyksen jälkeen). Nyt päätin ladata elokuvan tubeen kokonaisena - ja lisätä siihen tekstityksen (sekä huonostikuuleville että niille, jotka muutenkin ymmärtävät paremmin tekstiä kuin puhetta [itse olen tällainen tapaus; televisiota katsellessani laitan toisinaan tekstityksen päälle myös suomenkielisiä ohjelmia katsoessani, kun tuntuu etten jaksa keskittyä kuuntelemiseen]). (Tätä varten sain myös syyn käydä kirjastossa ja lainata ja lukea alkuperäisnovellin, jotta varmasti osaisin kirjoittaa ranskankieliset nimet oikein tekstitykseeni.)
Kanadalaisen Frédéric Backin ohjaama animaatioelokuva on kuin elävä impressionistisen luonnoksellinen kuvataideteos. Sen tyyli on rauhallinen ja sopii runolliseen ja inspiroivaan tarinaan (jossa on vertauskuvallinen, hivenen hengellinen sävy, mutta se lisää tarinan kauneutta). Elokuvan suomenkielisen tv-version kertojaäänenä on levollinen Keijo Komppa.
Tarina ja sen tausta on mielenkiintoinen. Tarinaa miehestä joka istutti puita on toisinaan erehdytty pitämään tosikertomuksena. Se on sinällään hyvinkin uskottava, sillä tarina on kirjoitettu ajallisesti ja tapahtumallisesti täsmääväksi ja sen kertojana toimiva nuorimies voisi olla Jean Giono itse (hän mm. todella taisteli ensimmäisen maailmansodan aikaan Verdunissa kuten tarinan nuorukainenkin), ja kun juttu kerrotaan minämuodossa, se tekee siitä omaelämäkerrallisen kuuloisen.
Alun alkaen amerikkalainen Reader's Digest (meikäläisittäin Valitut palat) oli pyytänyt Gionoa kirjoittamaan tekstin "unohtumattomasta henkilöstä". Giono otti aiheeseen vapauden ja kirjoitti henkilöstä, jota olisi ihaillut ja jonka olisi suonut olevan unohtumaton. Tarina miellytti kustantajaa, mutta kun sen taustoja tarkastettiin, kävi ilmi, että vaikka Elzéard Bouffier oli ehdottomasti unohtumaton hahmo, hän ei kuitenkaan ollut todellinen henkilö, ja niin ollen kustantaja hylkäsi tarinan. Myöhemmin kertomukseen, jonka oikeudet ovat vapaat, on tartuttu ja se on julkaistu. Onhan se kuitenkin hyvä tarina, kirjailija itse oli siitä ylpeä, eikä ole mitenkään täysin poissuljettua että maailmassa olisi ollut tarinan vanhan lammaspaimenen kaltaisia ihmisiä.
Niin tai näin, Elzéard Bouffier on ihailtava, vaikkakin sittenkin vain keksitty hahmo. Ei ehkä autofiktiota ihan sen varsinaisessa merkityksessä, mutta vähän sinnepäin?
Extra: pientä pelkoa
Niin kaunis kuin elokuva onkin, lapsuuden silmin nähtynä siinä on muutama visuaalisesti pelottava kohtaus (en ole tainnut esitellä/käsitellä blogissani vielä yhtään varsinaisia lapsuuden animaatiotraumojani [joita minullakin tietty on muutamia], tässä siis ensimmäinen pieni raotus aihepiiriin).
Ihan pienille ja herkille lapsille sopivasta animaatiosta ei siis ole kyse, vaikka tarina itsessään puhutteleekin kaikenikäisiä ymmärryskykyisiä. Erityisesti kohta, jossa kertoja kuvailee vuoristokylien asukkaiden elämän ankaruutta, eristyneisyyttä, raivoa ja hulluutta, on kuvitettu hyvin voimakkaasti. (Yksittäisiä hyviä ruutukaappauksia oli vaikeata ottaa.)
Nämä kuvat ahdistavat oikeastaan vieläkin hiukkasen... D: Hmm...ehkäpä minun olisi pitänyt kirjoittaa ja julkaista tämä teksti ns. halloweenin aikaan? XP (Elokuvassa on myös kuvausta sotatantereelta, mutta se ei ole niinkään pelottavaa, vaikkakin kolkkoa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos jaaritus herättää mitään ajatuksia tai muuten haluat kommentoida, kysyä jotain tai antaa palautetta, ole hyvä. Vanhojakin tekstejä saa kommentoida, jos haluttaa - olen melkeinpä iloinen, jos ne vielä vuosia myöhemminkin jaksavat kiinnostaa (ja niiden alkuperäiset julkaisupäivämäärät ovat vain päivämääriä). Eriävät näkemykset ovat myös sallittuja (en pure eri mieltä kanssani olevia). Rikkinäisistä linkeistä/videoista yms. saa myös huomauttaa mikäli sellaisia löytyy. Luen kyllä kaikki kommentit, ja kysymyksiin pyrin vastaamaan, mutta aina en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa (tai en vain ole sillä tuulella, tai minulla ei vain ole mitään erityistä vastakommentoitavaa - pahoittelut siinä tapauksessa. Joskus myös ihan vain puhtaasti häkellyn siitä että ylipäätään saan kommentteja...).