Näytetään tekstit, joissa on tunniste totaalihömppä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste totaalihömppä. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. tammikuuta 2026

Muistelua ja pohdintaa: Digimoniin liittyen

(Huom. Jaarittelen enimmäkseen Digimon Adventure-animesta, mutta sivuan aihepiiriä kevyesti laajemmin. En myöskään syväanalysoi sarjaa/sarjoja. )

Katsoin taannoin YouTubesta Työpaja Aivan!Mahtava-kanavan videoita, joissa puhutaan Digimonista. Vaikka videot ovatkin jo vanhoja (5-10 vuotta), niitä oli mukava katsoa ja kuunnella miten sydäntä lähellä Digimon Adventure-sarja (1999) on videoiden tekijällä ollut ja miten se vielä vuosia myöhemminkin on voinut edelleen herättää ajatuksia, tunteita, kenties jonkinlaista intohimoa, ja aloin itsekin innostua. Vaikka tuon tubekanavan videoiden julkaisusta onkin jo aikaa, niin niitä katsomalla sain muistutuksen myös siitä, mitä ihan alkujaan olen täällä blogissani halunnut tehdä - ihan vaan mietiskellä ja muistella eikä sen enempää. 

Videoiden tekijän näkemyksiä ehkä hieman myötäillen voin minäkin sanoa, että Digimon Adventure oli/on hyvä sarja, koska se on tavoittanut ihmisissä jotakin. Vaikka se on ehkä merkinnyt eri asioita eri ihmisille, se lienee koskettanut monia tasolla jos toisella - ja paljon. Useimmat, jotka muistavat Digimonin ylipäätään, muistelevat sitä nimenomaan lämpimästi - sellainen fiilis minulle tulee. Ja se lienee ansio, mihin ei ihan jokainen fiktioteos yllä. Oli merkityksellisyydessä ja koskettavuudessa kyse sitten hyvästä seikkailutarinasta, monsterimätöstä tai hahmojen välisistä kanssakäymisistä, siinä on eheä kokonaisuus joka puhuttelee ja voi tuoda hyvinkin erilaisia ihmisiä yhteen.

Mitä Digimon siis merkitsi minulle aikoinaan, ja merkitseekö se vielä?

Väliaikainen alkuunpaluu 

Ehkä käväisen hetken omassa alussani, vaikka siitä voisi kirjoittaa melkein kokonaan oman tekstin. Kesällä 2000 olin yläasteaikaisen kaverini kanssa varsin uppoutunut Pokémonin maailmaan ja muutenkin orastavaan animeharrastukseen (niin lapsuuden VHS-piirrettyjen kuin videovuokraamon tarjonnan kautta; paljon muutahan ei Suomessa tuolloin ollut mahdollista kokea). Kaupan lehtihyllyltä löytyi lapsille suunnattuja englanninkielisiä tuontilehtiä joissa oli kuvia ja kevyitä artikkeleita tunnetuista ja suosituista animaatio- ja populaarikulttuurihahmoista, Pokémonista Paavo Pesusieneen, ja sitten yhdessä ostamassamme lehdessä oli kuva myös Digimonista. Mikä ihmeen Digimon?

Ensikosketus Digimoniin oli tämä kuva. Sama kuva kiersi myös muissa lehdissä,
joten en ole varma oliko juuri tämä kyseinen kuva kyseisillä teksteillä se ihan eka.

Katsoimme kuvaa karsaasti, mutta sitten aloimme hiljalleen kiinnostua tutkimaan asiaa enemmänkin, ja lopulta jopa toivoa että Digimonia alettaisiin näyttää televisiossa Suomessakin. Jouduimme kuitenkin odottamaan seuraavaan talveen, jolloin Nelosella pauhasi spotti sanoilla "Väisty Pokémon, nyt tulee Digimon!" (Ihan oikeasti. Digimonia maalailtiin "Pokémon-klooniksi", eikä se ole suinkaan ainoa. Erilaisia monsterisarjoja ja -pelejä piisaa niistä pitäville. Aina voidaan väitellä kumpi on parempi, Pokémon vai Digimon (vaiko vielä joku muu), mutta definitiivistä ratkaisua siihen ei tulla löytämään. Kaikki pitäisi ensin koluta läpikotaisin, ja joka tapauksessa jokaisessa konseptissa tai tarinassa on vahvat ja heikot puolensa. [Digimonissa olen pitänyt konseptin puolesta ja visuaalisesti siitä, että monsterit eivät ole ihan niin ylisöpöjä palleroita kuin vaikka jotkin pokemonit, vaan ne ovat vähän "rujompia" tai "särmikkäämpiä". Jos taas ajattelee televisiosarjojen kannalta, niin Digimon on jaettu omiksi kausikokonaisuuksiksi jotka selkeästi alkavat ja loppuvat, kun Pokémon tuntui jatkuvan suurin piirtein ikuisesti... pelimaailman osalta taas en voi sanoa mitään, sillä Digimon-pelejä en ole koskaan edes kokeillut.] Täytyy kuitenkin rehellisesti tunnustaa, että omalla kohdalla Digimonin tulo ainakin jossain määrin vei kiinnostusta Pokémonista poispäin.) 

10. tammikuuta 2001 klo 7.00 odotus palkittiin, ja kaverini, joka asui katvealueella tai antennitaloudessa (en tarkalleen tiedä/muista, joka tapauksessa asianlaita oli) niin, ettei Nelonen näkynyt hänen kotonaan, oli tullut luokseni yöksi keskellä viikkoa sillä niin kovasti hän halusi nähdä Digimonin ensimmäisen jakson. 

En muista kaverini reaktioita, mutta itse kuunneltuani jakson ensimmäiset minuutit olisin voinut peittää naamani kämmenellä, todeten: "...eikä... tiedän nämä äänet..." sillä Agapio oli toki tuttu ja muistissani muutaman vuoden takaisista pikkuponidubbauksista. Noh, Agapio ei maailmaa kaatanut ponidubillaan, eikä Digimonillakaan. Nauhoitin keskiviikkoaamujen jaksot kaverilleni, jolle Digimon loppupeleissä oli tärkeämpi juttu kuin itselleni - lauantaiaamujen pikauusinnoista nauhoitin itselleni vain ne jaksot jotka olivat keskiviikkoaamujen "esikatseluissa" olleet  "kiinnostavia" - ja jos ylipäätään olin hereillä, sillä osa niistä kiinnostavistakin jaksoista jäi väliin, kun nuo pikauusinnat tulivat satunnaisiin kellonaikoihin enkä osannut olla tarkkana. (Vasta vuosia jälkikäteen olen alkanut harmitella asiaa, sillä olisihan se joskus ollut kiva läpikatsoa koko sarja itsenauhoitetuilta kaseteilta.)

Harrastelua 

Mitäpä muuta sitten? Minulla Digimon-harrastus liittyi pääasiassa vain animaatiosarjan seuraamiseen. Sitten olivat keräilykortit ja korttipeli, johon kaverini kanssa perehdyimme (mutta muistelisin ettemme pelanneet niin paljoa kuin mitä Pokémon-korteilla). Krääsääkin tuli haalittua, ja ihmeekseni kyllä muistan vielä tänäkin päivänä, miltä toffeenmakuinen digimon-limu maistui (eikä se tainnut paljon kenellekään maistua sillä en muista havainneeni kyseistä makua enää uudestaan tuon tapauksen jälkeen). :D 

Pari keräilykorttia kaivettu jemmasta kuvituskuvaksi.

Digimon luultavimmin puhuttelee parhaiten kohderyhmäänsä, kouluikäisiä lapsia, mutta konsepti saattoi olla kiinnostava varsinaisen kohderyhmän ulkopuolellakin. Olimmehan minä ja kaverinikin yläastetta lopettelevia teinejä Adventuren alkaessa, kenties siis "yli-ikäisiä", mutta silti se kiinnosti meitäkin (myöskin koska paljoa muuta tuoretta animea ei Suomen televisiossa yksinkertaisesti näkynyt, vertailuna; Ghibli-elokuviakin alettiin myös vasta noihin aikoihin esittää elokuvateattereissa ihan kunnolla ja maanlaajuisesti).

Olen aiemmin kertonut, että 2000-luvun alussa minulla oli Pokémon-nettisivu, ja hieman vastaavasti kaverini kanssa teimme myös Digimon-nettisivuston. Nettisivua merkittävämmäksi nousi kuitenkin digimon-aiheinen keskustelufoorumi ja IRC-keskustelukanava, joiden ylläpidossa ja moderoinnissa auttoivat muut henkilöt, ja joita haluan tässä kohtaa kiittää. Itse en lopulta ollut kovin aktiivinen hahmo keskusteluyhteisössä, mutta joitakin mukavia muistoja sen ajalta on jäänyt. Jos joku sieltä on tätä päätynyt lukemaan ja tunnistaa niin moi vaan. :D Alkuperäisen nettisivun ylläpito ja päivittäminen hiipuivat siihen tuttuun tavalliseen syyhyn; elämäntilanteiden muuttumisesta johtuvaan ajanpuutteeseen ja muutenkin kiinnostuksenkohteiden muuttumiseen.

Digimon-animesarjan toiseen tuotantokauteen liittyen koen aiheelliseksi tässä välissä muistuttaa konkreettisista menneisyyden tapahtumista, sillä jonkin verran olen vuosien varrella nähnyt ihmetteleviä kommentteja esim. YouTuben kommenttipalstoilla. Ihmetys koskee usein sitä, miksi Digimonin toisesta tuotantokaudesta on dubattu suomeksi vain ensimmäiset 26 jaksoa, mutta loput on esitetty tekstitettynä. Asiahan oli niin, että Nelonen oli aikeissa jättää ja lopettaa sarjan esittämisen kokonaan kesken kauden. Fanit tarttuivat toimeen ja keräsivät adressin, ja sen vaikutuksella toisen kauden loput jaksot saatiin viimein töllöön 2004, mutta ilman suomidubbausta, mikä toki jossain määrin varmasti lienee harmittanut dubbauksiin tottuneita silloisia lapsikatsojia. Mutta merkityksellistä on se, että se ylipäätään tapahtui, ja nimenomaan fanien aktiivisuudesta johtuen, ja erityisen suuri huom.: se tapahtui aikana ennen adressit.com-sivustoa ja nykyisen kaltaista sosiaalista mediaa, joten suhteutettuna kyseessä oli kenties pieni, mutta vaikuttava tapahtuma. Haluan tällä muistuttaa, että kannattaa itse olla aktiivinen, jos haluaa asioihin muutosta. (Asia on mainittu lähteiden kera myös Wikipediassa sivulla Luettelo televisiosarjan Digimon Zero Two jaksoista.)

Digimonin kolmas tuotantokausi Tamers herätti vielä jossain määrin mielenkiintoa ja katsoin ja nauhoitinkin sen kun se töllöstä tuli, mutta sen jälkeen en ole kiinnostusta Digimoniin enää suuremmin omannut. Kun Tamers näytettiin töllössä vasta vuonna 2008, joku nettikavereista taisi heittää vitsinä että milloinkahan sitten Frontier (= neljäs tuotantokausi). No, siitä ei olla kuultu, ja kiinnostukseni on ollut Digimonin sijaan muissa asioissa, mutta ilmeisesti digitaalihirviöiden tuoteperheellä kuitenkin menee edelleen kohtalaisen hyvin.

Sekalaisia jälkikäteisiä ajatuksia 

Paras Digimon? Ensivilkaisulla se ehkä oli Patamon. Enemmän olen kuitenkin pitänyt Patamonin alemman tason muodosta eli Tokomonista, tuo söpöliini jolla on vaikuttava purukalusto...

Tosiasiallisesti suosikkini animesarjan/sarjojen päähenkilö-digimoneista on kuitenkin ehkä Tentomon, leppäkerttu-digimon, joka oli tuotteistuksen puolesta epäkiitollinen hahmo. Melkein ainoa todellinen Tentomon-"juttu" jonka tiedän, on ollut kaksipuolinen "käännettävä" pehmo (tämä lelukonsepti muuten oli ihan hauska, lapset saavat itse muuttaa digimoninsa). (Ja Zero Two-jatkokaudella oli tietysti digitoukka Wormmon, siitäkin tykkäsin...)

"Motimonistaaa.... Tentomoniksi!"
(Pahoittelut hämäryydestä, en kuvaa studio-olosuhteissa.)
Vaikka Agapion dubbia yleisesti pidetään heikkona, siinä oli kuitenkin mielenkiintoisia oivalluksia tai ratkaisuja jotka parhaimmillaan saattoivat jopa lisätä tarinallista syvyyttä. En ole ainoa, joka on pitänyt esim. siitä, miten valittujen lasten digimon-kumppaneilla on sama ääni kuin kulloisellakin valitulla lapsella, mutta ääni on keksitty vetää säröisen, konemaiselta kuulostavan filtterin läpi. Tuolla tavalla tuntuu kuin digimonit todella heijastaisivat lapsihahmoja; sisäistä viisautta, tai olisivat jotain voimaeläimiä, tms...

Olen jälkikäteen monesti miettinyt, että Digimon Adventure on kuin tietokonemaailmaan ja "digitaaliseen muotoon" siirretty Ihmemaa Oz, jossa yhden tai muutaman keskeisen päähenkilön sijasta merkittäviä hahmoja on enemmän, mutta edelleen kaikilla on oma vahvuutensa ja oleellinen osa tarinakokonaisuudessa.

On muuten hassu juttu, että kun katsoin vuoden 1986 Ihmemaa Oz-sarjan kokonaisuudessaan 2011, ko. sarjan Smaragdihuoneesta tuli puolestaan tahattomia muistiviboja tähän kyseiseen kohtaukseen Digimon Adventuressa. :D 

Ja itse tarina on loppujen lopuksi sama; kohtalo tai sattuma heittää tyypit uuteen paikkaan, outoon ja tuntemattomaan maailmaan. Päämääränä on tutkia tuo maailma ja oppia tuntemaan se, jotta voidaan lopulta palata sinne mistä lähdettiin, eli kotiin. Koetaan seikkailu ja kasvetaan ihmisiksi ja opetellaan tulemaan toimeen maailmassa ja elämässä, sekä yksin että porukassa. Kenestäkään ei ole pakko tykätä, mutta toimeen on hyvä ja myös mahdollista tulla - niin itsensä kuin muidenkin kanssa.

Lopuksi 

Digimonilla oli aikansa ja paikkansa. En ole katsonut sarjoja vuosikausiin (edellisen kerran olen tainnut katsoa nettikavereiden kanssa lähemmäs 15 vuotta sitten, ja silloinkin katsoimme vain joitakin Adventuren alkupään jaksoja). 

En voi sanoa että olisin varsinaisesti kuluttanut Digimon-sarjoja puhki, vaikka ne talteen nauhoitinkin - todellisuudessa olen oikeasti katsonut jotkin jaksot ehkä vain 2-3 kertaa (etenkin Zero Two-ja Tamers-jatkokausien osalta). Vaikka muistan sarjan/sarjojen pääpiirteet ja hahmot, niin detaljeja olen unohtanut luultavasti aika paljon. Joten jos nyt laittaisin vanhat kasetit pyörimään (tai tuijottelisin videotiedostoja tietokoneelta), Digimon voisi olla melkein kuin uusi vanha tuttavuus. :D

Tämä lehtisivu oli joskus seinälläni.
(Pidän kuvasta paljon, harmi vain että se on aseteltu ja leikattu hassusti.)
Nyt kun tässä olen intoutunut fiilistelemään niin toki mietin, että pitäisiköhän joskus pitkästä aikaa katsoa Digimonia, ihan kunnolla. Tulisiko nostalgia, vai näyttäisikö sarja erilaiselta näin 25 vuotta myöhemmin ja aikuisen tädin silmin? Olisiko siinä silloin jotakin uutta havaittavaksi? Ehkä hyvinkin, kun olen aika paljon unohtanut vuosien varrella, enkä muista Tamersistakaan juuri mitään. :D (Luulen, että itse digimoneihin suhtautuisin pitkälti samalla tavalla kuin vuosia sitten, mutta ihmishahmojen osalta saattaisi olla toinen juttu, ja siksi se voisi olla mielenkiintoista... :D)

lauantai 27. tammikuuta 2024

Tynkä: todennäköisesti ainoa Littlest Pet Shop-aiheinen jaaritus tässä blogissa

2010-luvulla minulla oli tapana lauantaiaamuisin lojua laiskasti sohvalla päivän lähteä lukien töllön ollessa auki vaihtelevilla kanavilla (useimmiten lastenohjelmilla). Kerran höristin korviani niin, että piti ihan ruveta kelaamaan tv-lähetystä taaksepäin. Päivän Littlest Pet Shop-jaksossa soi vahvasti 1980-lukumaista jumputusta huokuva inserttibiisi. Miksi niin, en tiedä. :D

En muista itse jaksosta paljoakaan, mutta jotta konteksti tulee (mahdollisesti vielä minua ummikommallekin) selväksi, jakson juonena taisi olla se, että sarjan päähenkilö-ihmistyttö nimeltään Blythe, joka ymmärtää pienen lemmikkieläinkaupan eläinten puhetta, sairastuu niin ettei enää ymmärräkään eläinten puhetta, joten mitä pitäisi tehdä?

No elukoiden näkökulmasta tietysti viedä ihmislääkäriin!

Muuten en sarjaa juuri silmäillyt, vain pari ensimmäistä jaksoa katsoin aikoinaan kunnolla. En siis ole esim. vaivautunut painamaan sarjan hahmojen nimiä muistiini. Tämän kasarityylisen pimputuksen kuitenkin tallensin digiboksilleni huvin vuoksi. :D (Valitettavasti tuo oma tallenteeni on päässyt tuhoutumaan kovalevyjen kanssa sohlatessa, joten tarkka ajankohtakaan ei ole tiedossa.)

Hasbron Littlest Pet Shop-lelubrändi, eli lyhennetysti LPS, ei muutenkaan ole minua sykähdyttänyt. Se on tainnut olla olemassa aika pitkäänkin, mutta juuri oman lapsuuteni aikoihin se ei ole tainnut olla niin kovasti pinnalla. En ainakaan muista että niin olisi ollut. Toisaalta tätäkin brändiä on uudistettu useampaan kertaan vuosien mittaan. YouTube-historian havinaa; tämä editoitu  Hauska televisio mainos - Littlest PetShop-video rämpytyksineen vuodelta 2007 oli minusta hauska ja on edelleenkin. Olen ehkä ilkimys, mutta en vain käsitä, mikä tässä brändissä niin viehättää (tai on viehättänyt männävuosina). :-) Siis ovathan elukat söpöjä ja niin edelleen, mutta onko tässä mitään muuta kuin kaikki kerätään ja rahat pois pikkutytöiltä (tai siis näiden vanhemmilta)? No joo, voihan pienten lelueläinten hoivaaminen tms. ehkä olla ihan järkevää...

(Lisäksi saatan olla vanhan koulukunnan ponifanina tekopyhä ilkeilynineni. Olen nimittäin aika varma, että jos olisin ollut pikkutyttö 2000-luvulla, niin todennäköisesti olisin myös ollut LPS-hörhö samaan tapaan kuin 1990-luvulla oikeasti olin pikkuponihörhö. ;-) Ja jotenkin 2010-luvun kuluessa haltuuni on kuitenkin päätynyt pari LPS-jääkaappimagneettia ja tarroja... :P)

perjantai 30. kesäkuuta 2023

Jatkojaaritus japanilaisesta eläinhoroskoopista

En ajatellut, että jatkaisin tästä hömpästä yhtään enempää, mutta jatkanpa silti. :D

Joskus, joskin aika harvoin, jopa minullakin on tylsää. Kerranpa siis tuollaisessa tilanteessa kaivoin Charanavi-kirjan esiin pitkästä aikaa ja rupesin tutkimaan kirjan alussa olevia numerotaulukoita ihan vain katsoakseni toistuisiko niissä jokin kaava tai vastaavaa, kertautuvatko taulukoiden numerot ja niin edespäin.

Osa Charanavi-kirjan taulukkoa.
No, kyllähän siinä niin kävi. Huomasin, että numerotaulukko kertautuu samanlaisena 80 vuoden välein. Miksi niin ja miksi nuo numerotaulukot ylipäätään ovat sellaiset kuin ovat, sitä en ainakaan toistaiseksi ole viitsinyt ruveta selvittämään, mutta tästä tiedosta on hyötyä, jos haluaa laskea ihmisten japanilaisen eläinhoroskoopin merkkejä laajemmalla aikavälillä kuin mitä Charanavin valmiissa taulukoissa ja Doubutsu uranain englanninkielisellä nettisivulla on mahdollista.

Charanavi-kirja kun kattaa vuodet 1908-2012, Doubutsu uranain enkkusaitti (jonka linkitin jo aiemmassa jaarituksessa, mutta olkoon tuossa uudestaan) puolestaan vain 1906-2006, eikä sivua ole päivitetty. Doubutsu uranain alkuperäinen japanilainen sivusto on laajempi ja se kattaa aikajaksonsa peräti alkaen vuodesta 1800 nykypäivään saakka, joten sillä voi helposti leikkiä ja testata vaikka miten tuo 80 vuoden väli toteutuu. Pikatarkistussivulla saa melko vaivattomasti tarkistettua horoskooppimerkin.

Ruutukaappaus Doubutsu uranain "Animal Color"-pikatarkistussivulta.

Kaikki eivät tietenkään japania osaa, enkä minäkään kovin hyvin, mutta pienellä pähkäilyllä ja arvailemalla onnistuu, ja toki käännöskoneesta on apua. Tuolla pikatarkistussivulla ensimmäiseen kenttään kirjoitetaan oma nimi (jos halutaan), sitten sukupuoli (joskaan sillä ei loppujen lopuksi kai ole väliä, lähinnä merkin tarkemmassa luonnehdinnassa on vivahde-eroja), sitten syntymävuosi, -kuukausi ja lopuksi -päivä.

Punainen lammas olen edelleenkin.

Sivustolla muuten saa ilmaiseksi ihan mukavasti sisältöä, mutta tarkemmat luonnehdinnat ja muu hauska vaatisi maksullisen rekisteröitymisen, niin hömppänä en sentään tähän touhuun ole. :D

Ani-tädin 5 Chara-rinki.

Esimerkiksi sivuston 5 Chara-määritys on hieman laajempi ja se alkaa muistuttaa tavallisempaa horoskooppia, itselle ainakin tulevat mieleen nousevat ja kuumerkit ja muut vastaavat alamääritykset... tämän mukaan esimerkiksi minulla ylläolevassa kuvassa "hyoumen kyara" eli "surface character", "pintahahmo" olisi susi. Taitaa olla, että tarkemman persoonan määrittelyssä lienee enemmän muuttuvia tekijöitä, sillä kun kokeeksi syötin syntymäpäiväni 80 vuotta aiemmin, tuo 5 Chara-rinki olikin hieman erinäköinen, vaikka toki päähahmo (kuvassa keskellä) oli edelleen lammas. 

Noh, mukavaa ja harmitonta hömppää kun sitä ei ota liian vakavasti.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Tynkä: Lisää tekstityksiä tubevideoihin

Kuten Mies joka istutti puita-animaation kanssa, olen nyt ajastanut ja hiljattain lisännyt tekstitykset muutamaan muuhun YouTubeen lataamaani videoon. (Vaikkei varsinaisesta editoinnista olekaan tässä kyse, laitan tähän avainsanaksi silti "editoidut tekeleet"... tai no, onhan tekstitysten luomisen jälkeinen muokkailu, korjailu ja ajastuksen fiksailu editointia! Että joo! :D)

Seuraavat videot siis ovat saaneet tekstitykset:

(Huom. videoiden otsikot ovat myös omia suomennoksia, eivät siis välttämättä virallisia.)

Olen tehnyt tekstitykset samasta syystä kuin Mies joka istutti puita-lyhärille: huonostikuuleville ja/tai muuten vain tekstiä sitä paremmin kuin puhetta ymmärtäville. 

Niin, mikseipä tämäkin olisi ihan pätevä syy... kunhan katsojat muistavat laittaa tekstityksen päälle!
Periaatteessa kuitenkin oikeastaan ihan vain huvikseen - tekstitysten ajastaminen on hauskaa ja tekstitettävää puhetta kuulostellessa saa välillä haastaa omat korvansa.

Vuosikausien ajan olen kuullut tämän noidan sanovan "Äiti närkästyi kyllä", ja välillä jopa mietin,
että kenen äiti?? ... kunnes viimein vuonna 2022 lopultakin kuulin repliikin oikein!
(Tämä ja ylempi kuva animaatiosta Outo tarina sammakosta joka muuttui prinssiksi)

Välillä minulle käy niin että tv-ohjelmissa (ja joskus myös radio-ohjelmissa, kuunnelmissa ja muissa vastaavissa, jos niitä satun kuuntelemaan) jokin yksittäinen puhuttu repliikki, joko kokonaan tai osittain, puuroutuu korvissani mössöksi josta selon saamisessa on vaikeuksia... ja välillä kuulen myös ihan totaalisen väärin (erityisesti laulujen sanat). :D Sillä ei ole väliä onko ohjelma vanha tai uusi, nämäkin tekstittämäni 1980-luvulta peräisin olevat nauhoitteet tuottivat vähäsen haastetta. 

Sekä siksi, että puhe on joko nopeahkoa ja kiihkeää tai muuten oudolla tavalla rytmitettyä, että välillä myös siksi, että itse videonauha on kulunut ja sekä kuva että ääni räpsivät...

Aluksi kuulin "miltei", mutta myöhemmin olen kuulevinani lukijan sanovan sittenkin "melkein".
Itse asiassa en ole varma kummastakaan sanasta... :D
(Kuva animaatiosta Prinsessa joka näki kaiken)

Uskoisin kuitenkin, että ainakin nämä nyt julkaisemani tekstitykset ovat oikein, mutta virheettömyyttä ei voi koskaan taata...

Vapaa-aikani ja huvitukseni puitteissa jatkan videoiden tekstittämistä - toki olisi mukavaa kuulla myös mahdolliselta yleisöltä onko moiselle minkäänlaista kiinnostusta tai kysyntää (haittaa siitä nyt ei ainakaan voi olla).  (Ehdotuksia ja pyyntöjä, samaten kuin huomautuksia valmiisiin tekstityksiin liittyen saa esittää sekä itse kanavani tubevideoihin että tänne blogiin.)

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Uusintajuttu: animehamstereille suomenkieliset nimet!


Tämä blogiteksti on itse asiassa osittainen uusinta; edesmenneellä nettisivullani (2000-luvulla) minulla oli hupiartikkeli siitä, millaiset suomennosnimet Hamtaro-animesarjan hamsterihahmoilla mahdollisesti voisi olla. Tuota nettisivuani ei enää ole, joten uusin tämän jutun nyt blogissani.

Koska onhan se nyt pöljää että suomeksi dubatussa japanilaisessa piirretyssä lastenohjelmassa hahmojen nimet ovat englanninkieliset! Suomenkieliset nimet olisivat perusteltuja sikäli että ne osaa lapsikin ääntää ja kirjoittaa ja muutenkin tajuaa niissä olevat vitsit tai piilomerkitykset paremmin.

Alkuperäinen juttuni oli pilke silmäkulmassa tehty ja niin on tämä uusintajuttukin, tietty. Tein jutun aikoinaan sen verran suurella rakkaudella ja antaumuksella niin että vielä vuosienkin jälkeen muistin suurimman osan keksimistäni suomennosnimistä. :-D Valitettavasti en kuitenkaan kaikkia, joten jouduin keksimään osan nimistä uusiksi näin vuonna 2021. XD Osaa nimistä päivitin ehkä huvikseni ja toisaalta joidenkin kanssa en osaa päättää mikä olisi ns. "paras" ehdotus.

Tässä siis tulevat nimiehdotukset sarjan keskeisille viidelletoista hamsterihahmolle! Mukana tietysti perustelut!

Muotoilu menee näin: englanninkielinen nimi - japaninkielinen nimi : oma suomennosehdotus.

Hamtaro - Hamutaro: Reijo. Muistan etten aikoinaan edes keksinyt Hamtarolle suomennosnimeä, ja joku nettikaveri taisi irkkikeskustelussa heittää ehdotukseksi Reijon, ja tartuin siihen. :´D tai oikeastaan mikä tahansa yleinen tai melko arkinen perusnimi voisi olla jees.  Kalle, Teppo, jne... itse asiassa jos ottaisi pyrkimykseksi sen, että nimi vähän mukailisi tuota japanin "taro"-nimeä, niin että alkaisi t:llä ja loppuisi o:hon, niin... olisiko se sitten kuitenkin Tarmo?! 

........ Lisäys 16.7.2021: Miten on mahdollista ettei useiden vuosienkaan kuluessa tämä ole kertaakaan tullut mieleeni: HAMSTERO!!! Tämä lukitaan nyt!

 


Bijou - Ribon: Nauha, tai Rusetti jos haluaisi olla kirjaimellinen suomennoksessa. Hamsteritytöllä kerta on rusetit. Jotta hahmon söpöys pääsisi paremmin oikeuksiinsa, niin Kaunotar tai Kaunokki voisi olla sopivampi nimi.


Oxnard - Koushi: olen päässyt unohtamaan minkä nimen olin antanut. Ahmatti? Vai ahmatti lyhennetysti; Matti? Vai olisiko Rohmu sittenkin sopivampi nimi tälle herkkuhamsterille? (Rohmusta tosin tulee mieleen Teddy Ruxpinin hahmo...)


Boss - Taisho: Äijä. Koska onhan tämä tyyppi nyt niin äijä. (Pomo tai Päällikkö voisi myös olla ihan hyvä, mutta se kuulostaa niin geneeriseltä etenkin tällä vuosituhannella.)


Snoozer - Neteru: Unikeko. Niin yksinkertaista. Hahmo nukkuu tai ainakin torkkuu valtaosan ajasta.


Pashmina - Mafura: Pauliina. Hahmon japaninkielinen nimi on mukautettu englannin sanasta "muffler" mikä tarkoittaa kaulahuivia. Kaulahuivi, kaulaliina... koska Pauliinassa on liina, niin miksi ei? (Toinen vaihtoehto olisi Karoliina. Tai Eveliina? Oikeastaan mikä tahansa tytön nimi jossa on "liina" voisi sopia!)


Penelope - Chibimaru: Pikku
, tai Pallero. Japaninkielisessä nimessä yhdistyvät sekä pientä että ympyrää tarkoittavat sanat. Kuvaava nimi porukan nuorimmalle ja pienimmälle hamsterille.


Dexter - Megane: Rilli. Hahmon japaninkielinen nimi tarkoittaa silmälaseja, ja hahmon turkin kuvioinnissa tuo silmälasien muoto on myös. Keikari olisi hahmon luonnetta paremmin kuvaava nimi.


Howdy - Maido: Moido. Englannin kielen "howdy"-tervehdys voi toki olla suomalaistettavissa, Haudi!


Cappy - Kaburu: Lätsä. Japaninkielinen nimi liittyy pään pukemiseen/suojaamiseen. Sehän sopii, koska tämä hamsteri käyttää hattuja eli lätsiä. Ja myös sellaisia esineitä jotka eivät varsinaisesti ole hattuja...


Panda - Panda: Panda. Ainoa nimi, jota ei tarvitse suomentaa!


Maxwell - Noppo: ainoa jonka olen todella pahasti mennyt unohtamaan! Oikeasti, oliko tämä kirjaviisas "nörtti"hamsteri nyt sitten Nörtti, Hikipinko eli Hikke, Pinko vai mikä? Kaikki nuo kuulostavat vähätteleviltä... ei, kyllä se on Välkky, vaikka tuostakin nimestä tulee negatiivissävyinen assosiaatio smurffihahmoon... (Jos olen käsittänyt oikein, hahmon japaninkielinen nimi viittaa siihen että hahmo on "pidempi" kuin muut hamsterit. Pidempi naama tällä ainakin on, mutta Pitkänaama... ei ikinä!)


Sandy ja Stan - Torahamu-chan ja Torahamu-kun: Raitala ja Raitanen. Tiikeriraitaiset hamsterikaksoset jakavat muuten saman nimen japaninkielisessä versiossa, erona ainoastaan puhuttelu-loppusuffiksi (siskolla -chan, veljellä -kun)*. Voisivathan nämä olla Raitasisko ja Raitaveli, mutta se kuulostaa hemmetin kököltä. Joten sovelletaanpa niin että nimet kuulostavat vielä melko samanlaisilta mutta ehkä enemmän sukunimiltä? :-D


Jingle - Tongari: Kulkuri. Nimi sopii hahmon luonteeseen täydellisesti. Lisäksi enkkunimestä "Jingle" tulee tietysti mieleen joululaulu Jingle Bells eli Kulkuset...

...

kas niin, tämä uusinta oli tässä!

*(Lisäys 25.7.2021: Tämä ei ole tässä yhteydessä oleellista, mutta lisään kuitenkin täsmennyksen etteivät nuo japaninkieliset puhuttelu-loppusuffiksit ole varsinaisesti sukupuolisidonnaisia; -chania voidaan ymmärtääkseni toisinaan käyttää tyttöjen lisäksi myös poikalapsista, ja -kunia joskus harvemmin myös tytöistä, mutta tavallisemmin se on kuten näiden hamstereiden kanssa. Hamtaron japaniversiossa itse asiassa kaikki hahmot taitavat puhutella toisiaan kohteliaasti juuri näitä kyseisiä suffikseja käyttäen, mutta en niitä tässä blogijutussani korostanut muiden kuin hamsterikaksosten kohdalla.)

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Tynkä: pieni pääsiäisen asetelma

Itselläni on jo useamman vuoden ollut tapana rakentaa tietynlainen asetelma pääsiäisenä. Nyt ajattelin huvikseni jakaa tämän jutun blogia mahdollisesti lukeville.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan täytän kipon pienillä kääreellisillä suklaamunilla ja asettelen koristetipuja munien päälle/sekaan. Tipuille on vähitellen muodostunut seuraavanlainen selkeä asettelujärjestys.

Ilmeisen läheiset tipuset <3

Eräiden tipujen käytöstä voi tulkita monella tapaa...

   Mukkelis-makkelis menneestä kaverista huolestunut tipu...
... tai vahingoniloinen tipu?

Toisistaan eksyneet tiput...
...

Tämä asetelma tosin ei säily kovin kauaa kun suklaamunat tulee naposteltua...

Hyvää pääsiäistä blogia lukeville!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Popples-karvaturrit


Popples on minulle vieraammaksi jäänyt tapaus, vaikka 1980-luvun lapsi olenkin. Oikeastaan sain tietää siitä 1990-luvulla internet-sivuilta, joilla jo silloin nostalgisoitiin mennyttä edellistä vuosikymmentä; kun pikkuponi- ja halinallejuttuja yritti tuolloin tutkailla, sitä törmäili muihinkin aikakauden juttuihin, joten ainakin tiesin, että joku Popples on olemassa, mutta en sitten hirveästi muuta. (Kyseessä on taas yksi monista 1980-luvun amerikkalaisen leluteollisuuden tuotemerkeistä.)


Tällä vuosituhannella kirpputoreja kierrellessäni löysin kerran VHS-kasetin otsikolla "Karvaturrit". Tarkempi silmäily osoitti, että kyseessä onkin tämä Popples. Koska olen kutakuinkin jo saanut haalittua talteen kaikki ehdottomasti kaipaamani VHS-aikakauden julkaisuaarteet, tonkimista on hyvä laajentaa uusiin asioihin ja alueisiin, joten ennakkoluulottomasti kasetti lähti mukaani.





Joudun valitettavasti toteamaan, että kyseessä on höttö ja jokseenkin turhanpäiväinen tapaus, enkä välttämättä kirjoittaisi siitä ollenkaan, ellei siihen liittyisi ulkopuolisia tekijöitä, jotka tekevät siitä jännemmän ja mielenkiintoisen: dubbaus ja koko julkaisu ylipäätään.

Elonet kertoo, että Karvaturri-poppleseja on julkaistu suomeksi peräti kolme kasetillista. Julkaisu on vuodelta 1993 ja tarkastuttajana ja levittäjänä on ollut Karelia Food. Jotenkin tuollainen firmannimi ei vain tuo ensimmäisenä mieleen videokasettijulkaisuja... X´D Varsinaisen kasetin alussa vilahtaa nimi LMmedia (lieneekö se sitten eri firma vaiko jotain muuta), ja lopputeksteissä kerrotaan että suomenkielisestä toteutuksesta ovat vastanneet jotkin Zen Productions ja AVM Videokuvauspalvelu Oy. Minulle nämä nimet eivät sano ennestään mitään.

Muutamaa vuotta myöhemmin löysin vielä toisenkin kasetillisen karvaturreja (täten yksi kasetti siis vielä uupuu kokoelmastani, ehkä saan sen kolmannenkin osan vielä joskus käsiini).


Mistä tässä hötössä on sitten kyse? Karvaturrit (jotka muistuttavat jotain hassuja koiran, pupun, lelukarhun ja sateenkaaren risteytyksiä) asustelevat tavallisessa ihmiskaupunkinaapurustossa, mutta ilmeisesti näyttäytyvät vain lapsille. Turrit "poppaavat" (huom. oma suomennos) esiin missä vain, milloin vain ja etenkin silloin kun tiedossa on potentiaalisesti hauskanpitoa. Ja vaikkei olisikaan, niin mistä tahansa voi tulla hauskaa sillä turrit tykkäävät puuhastella ja kujeilla (asiaa auttaa se, että otukset pystyvät vetämään erilaisia esineitä esiin tyhjästä).

Turrimainen tapa siivota pihalle levinneet roskat: päästetään ilmapallosta ilmaa, joka lennättää roskat tynnyriin.
Useimmiten turrien touhuissa ei tunnu olevan mitään logiikkaa tai edes järjen hiventä ja otusten läsnäolosta seuraa uhkaava kaaos, mutta onneksi mahdolliset sotkut ehditään siivota aina ajoissa ja kaikki kääntyy (turrimaisen oudolla tavalla) parhain päin. Meno on siis aika kepeää ja harmittoman oloista kohellusta ja eikä mitään suuria juonenkäänteitä ole. Pahiksiakaan ei ole, vaan karvaturrit aiheuttavat mahdolliset pulmat ihan itse.

Oikeastaan sarjassa ei varsinaisesti "käsitellä" mitään asioita, opettavaisuutta ja syvällisempiä teemoja on turha etsiä. Tämä hitusen hämmentää minua, sillä tuntuu, että jaksoissa ei ole mitään hirveän koherenttia ja jäsenneltyä sisältöä, vaan käsikirjoittajat ovat vain tajunnanvirrassaan luoneet jotain mielikuvituksellista. Vaikka olen yleisesti sitä mieltä, että asiat voi tehdä monella tapaa oikein, logiikka on jees joskin sen voi myös haastaa, ja luovuus on aina hyvä asia, niin siltikin olen hämmentynyt, kun en koe löytäväni tästä sarjasta mitään oikeaa oivallusta, idistä, jujua, pointtia, punaista lankaa tai kunnon tarinaa. Olenko liian järkeilevä ja/tai aikuinen tälle sarjalle, ja meneekö minulta siksi jotain täysin ohi? Vai meneekö minulta jotain ohi jostain muusta syystä? Saako joku muu tästä mitään irti? Onko tästä tarkoitustakaan saada mitään irti? Suhtautuisinko eri tavalla jos olisin nähnyt tätä lapsena? Yritänkö miettiä ihan liikaa? Pitäisikö sittenkin vain yksinkertaisesti heittää aivot suosiolla narikkaan? (Luultavasti kaikkien näiden kysymysten miettiminen on turhaa.)

Suomenkielinen dubbaus ei juuri paranna asiaa, itse asiassa asia on jopa päinvastoin. Turrien keskustelut kuulostavat välistä tönköiltä, jopa järjettömiltä, eivätkä englanninkieliset vitsit, sanaleikit ja arvoitukset (joita oletettavasti on jonkin verran, jopa paljon?) ole kääntyneet kovinkaan luontevasti suomeksi. Turreja ei suomidubissa myöskään hirveästi yksilöidä eivätkä hahmot juuri puhuttele toisiaan erityisillä nimillä. Tämä vaikeuttaa hahmojen esittelyä; "se iso sininen", "se iso pinkki", "se pienempi keltainen", "se pienempi vihreä"? :D On parempi, etten edes yritä. Osa turreista vaikuttaa käytökseltään enemmän poikamaisilta ja osa tyttömäisemmiltä, toisaalta sukupuolilla tuskin on mitään merkitystä. Hahmojen äänien perusteella ei myöskään voi päätellä paljoakaan, sillä useita ääniä on muokattu erilaisilla korkeuden nostoilla (tai laskuilla) aika luonnottoman ja etäännyttävän kuuloisiksi. Sarjan harvat ihmishahmotkaan eivät ole säästyneet äänimuokkaukselta, ja saundi on muutenkin aika monotonisen kuuloista (ja siksi kysyn ja totean; "Voiko Agapioa huonommin dubata? - Kyllä voi!". [Agapion dubbaukset ovat oikeasti sulosointuisia tähän verrattuna.] Toista kasettia katsellessani aloin jopa miettiä että onkohan tässä vain yksi ääninäyttelijä...mutta ei kai sentään, on niitä useampi.)

"Hei, nimeni on Turri. Haluatteko tulla kyytiin kun ajan junalla?"
 - No hei vaan Turri, kerro mistä muusta sinut tuntee että pystyn erottamaan sinut muista?

Vaivauduin tekemään taustatutkimusta sen verran, että selvitin, miltä vuodelta sarja on ja montako jaksoa kaikkiaan. Sarjaa on tehty kaksi tuotantokautta vuosina 1986-1987 ja yhteensä jaksoja on 44.

Suomijulkaisussa kaseteilla on kuusi n. kymmenminuuttista jaksoa. Jotenkin hassusti ekalla turrikasetilla on toisen kauden jaksoja, ja tokalla taas ensimmäisen kauden. (Tämän puolesta mietin, että mitähän jaksoja sillä kolmoskasetilla on? :D)

Nooh, eipä se toisaalta ole niin tarkkaa... samaa kohellusta se on aina vain. Tosin toisen kauden jaksoihin on lisätty "interaktiivisuus"-elementti; hahmo tai useampi saattaa kesken kaiken puhutella katsojaa ja pyytää jopa apua. :´D (En ole ikinä pitänyt niistä "muka-interaktiivisista" lastenohjelmista joissa hahmot puhuvat katsojille ja pahimmillaan noissa ohjelmissa on ärsyttäviä hiljaisia pätkiä kun katsojan odotetaan vastaavan... onneksi tässä ei kuitenkaan liiaksi pitkitetä asioita vaikka katsojaa puhutellaankin!)

Ja siis hupaisaahan on se, että tässä sarjassa asia on viety niinkin pitkälle, että animaatioon on vielä ihan oikeasti piirretty "katsojan" auttava käsi!

Kierivä filmirulla "tulee läpi" televisioruudusta
ja karvaturri pyytää katsojaa antamaan sen takaisin.
"Kiitos! Nyt voit pyytää äidiltäsi namia palkinnoksi!"

Sarjan lopputekstit paljastavat, että animaatio on tuotettu Japanissa, animeksi tätä ei kuitenkaan kukaan miellä. Teknisesti animaatio on perushyvää (se näkyy noissa ylläupottamissani tunnarivideoissa), mutta juuri siksi minusta on pikkuisen sääli, että tällainen kepeä ja melko sisällötön kaaoshöttö on niinkin laadukkaasti animoitua. :´D


Latasin ekan turrikasetin jaksot edesmenneelle YouTube-kanavalleni jonakin vappuna (en itse muista, minä vuonna tarkalleen). Tänä vuonna ajattelin uusia tämän latauksen ja lisäksi tuoda tubekansalle myös kakkoskasetin nähtäväksi. Jossei vappuna ole parempaa tekemistä (toivon mukaan on), niin yhtä hyvin sitä voi kai (yrittää) tappaa tovin tämän piirretyn parissa. Ainakaan aivot eivät pahemmin rasitu kun ei liiaksi yritä miettiä. :P Ja ehkä kepeälle ja turhanpäiväisellekin hötölle kuitenkin on tilausta ja paikka maailmassa (etenkin nyt kun koronavirus ja sitä seuranneet lieveilmiöt jylläävät ja uuvuttavat. Itse ainakin olen kokenut tavallista suurempaa tarvetta henkisesti keventävälle täyshömpälle [ja köh, minäkin olen katsonut Masked singeriä kuluneen kevään aikana... :P]). (Ja onhan niitä muitakin animaatioita tai lastenohjelmia, jos kaipaa koherentimpaa sisältöä.)

Karvaturrit 1 - Kaikki on mullin mallin
Karvaturrit 2 - Nyt pidetään hauskaa!

Jotenkin miellän näiden värikkäiden bile-karvapallojen sopivan vappuun?

Vaikka turrihahmot sinällään ovat ihan söpöjä, niin animaatiota en siltikään erityisesti voi suositella kenellekään (muille kuin ehkä hahmojen ehtaa 1980-luvun tuuheutta ja pörröisyyttä huokuvan estetiikan ja/tai laadultaan kyseenalaisten suomidubbausten ystäville). Mistään mestariteoksesta ei ole kyse, eikä tämän ohittamisessa menetä kerta kaikkiaan mitään, mutta ehkä tietynlaisen kulttiteoksen aineksia saattaisi olla...

perjantai 8. marraskuuta 2019

Pientä Pokémon-nostalgiaa


6. marraskuuta tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun MTV3 esitti Pokémonin ensimmäisen jakson televisiossa. Sen kunniaksi pikkuruinen muistelujaaritus, ja tarjoan taas skannattuja juttuja. :-)

Törmäsin Pokémoniin eli "taskuhirviöihin" aikoinaan itse asiassa jo vähän ennen sarjan alkamista missäs muualla kuin internetissä. En muista ihan tarkalleen ajankohtaa, mutta joskus loppukesästä/alkusyksystä 1999 se suurin piirtein lienee tapahtunut. Silmieni eteen pompsahti jollakin nettisivulla animoituja gif-kuvia joissa temppuili jokin keltainen otus jollakin pallolla. (En myöskään tarkalleen muista enää, mikä se näistä oli, jonka näin ekana, joten laitoin ne kaikki. ;-D)

Olipa muuten homma yrittää kaivella nämä kyseiset kuvat internetin uumenista nykypäivänä, mutta löysin sentään lopulta jotain jotenkin! :P (Animoidut gif-kuvat olivat kova juttu 1990-luvun internetissä, silloin oli hemmetin siistiä löytää ja katsella ihan vain näinkin yksinkertaisia kuvia.)

No niin, törmäsin siis netissä animoituihin kuviin jostakin keltaisesta oliosta, ja sain selville, että kyseessä on joku Pikachu-niminen öttiäinen. Hakemalla löysin siitä lisääkin kuvia ja niin poispäin. Ja kun marraskuussa 1999 Pokémon-animaatiosarja alkoi pyöriä telkussa niin tiesin jo vähän etukäteen mimmoisia muita otuksia siinä Pikachun lisäksi on.

Hauska juttu on se, että noihin samoihin aikoihin olin hiljalleen alkanut havahtua siihen, että japanilainen animaatio on melkein ihan oma juttunsa ja käsitteensä ja sitä sanotaan animeksi. Pokémon (ja muutama muukin juttu ja sattumus) sitten siivitti jonkinnäköiseen animeharrastukseen.

Nyt sitten niitä skannauksia kehiin! (Muistakaa avata kuvat uuteen välilehteen niin näkyvät isompana.)

Hesburgerissa oli Pokémon-aiheinen kampanja alkuvuodesta 2000 (ellei peräti ollut jo edellisvuoden puolella?), tässä tarjottimen aluspaperi jonka jollain ihmeellä olen onnistunut säilyttämään yllättävän siistinä.



Ilta-Sanomien Vapaalla + TV-liitteen artikkeli 29.1.2000.
 

Lehti oli sen verran iso ettei kerralla mahtunut skanneriin, mutta kaipa jotenkin sain askarreltua palaset kasaan.

Pokémon-huuma oli kyllä kova, animea katsottiin kaverin ja nuorempien perheenjäsenten kanssa, Game Boy Color ja Pokémon Blue-peli tuli hommattua ihan varta vasten (kai sen voi tunnustaa, että ensin peliä oltiin kokeiltu emulaattorilla... :-D), ja keräilykortteja ja muutakin krääsää kerättyä. Ja itsekin olin teinityttösenä tehnyt vuosituhannen alkupuolella nettiin tietysti fanisivut (jos joku vielä muistaa 'Anifin Pokémon Nurkkauksen'  niin onneksi olkoon? ;D ["Anifi" oli lyhennetty muoto nimimerkistäni, kuten ehkä arvata saattaa]).

Ikävä kyllä en saanut tongittua esiin ensimmäistä näkemääni ja muistamaani kuvaa tästä kisuliinista,
joten joudumme tyytymään tähän. Vanha kuva tämäkin on, eipä siinä.

Pokémon Blue oli pelivalintani oikeastaan yksinomaan siksi, että siinä sai pyydystettyä tuon ylläolevan kuvan pokemonin (enemmän-kissaihmisen valinta on tietysti kissaa muistuttava pokemon ;P), joka on varmaan edelleen lempparini periaatteesta. (Vaikea sanoa, kivoja poksuja oli monta ja toisaalta en ole niihin uusimpiin niin hyvin tutustunut vaikka niidenkin joukossa saattaisi olla sellaisia joista tykkäisin, en tiedä.)

"Pokeilu" on sittemmin teinivuosien jälkeen jäänyt vähemmälle, kiinnostuksen kohteiden luonnollisesta muutoksesta ja yleisestä elämänmenosta johtuen. Tällä vuosikymmenellä olen muutaman MTV3:n esittämän pokeleffan katsonut (en niinkään sarjaa enää tiiviisti, mutta elokuvat ovat olleet omia kokonaisuuksiaan niin niitä on juuri ja juuri viitsinyt). Kotisohvallani köllöttelee edelleen iso Meowth-pehmo, vähäsen nuhjuuntuneena, mutta kuitenkin. Kortitkin ovat hyvässä jemmassa komeron kätkössä. Muutamaa vuotta sitten ilmestynyttä Pokémon Go:ta taasen en ole pelaillut - siitä yksinkertaisesta syystä, etten satu omistamaan aparaattia jolla pelata. :-)