lauantai 22. elokuuta 2015

Muumit Rivieralla (ja Ani-tädin mietteitä jälkijunassa, kuten tavallista)

Voisin näin elokuussa kirjoittaa jonkusen sanasen viime vuonna valmistuneesta ja leffateattereissa pyörineestä Muumit Rivieralla-elokuvasta. Siitä lienee kaikki oleellinen jo sanottu, mutta annan silti joitain omakohtaisempia näkemyksiäni, kun palailin tässä taannoin elokuvan DVD-julkaisun pariin.


Aloin odottaa leffaa innolla heti siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa asiasta luin (=NoJopasin Eläköön kuvat!-blogissa toukokuussa 2012). Olen paatunut muumifani ja aina avoin uusille tulkinnoille Tove Janssonin muumihahmoista ja -maailmasta. Muumiperhe Rivieralla-sarjakuva on minulle myös tuttu, olen lukenut sen lapsuudessa ja aikuisiälläkin, joten odotin suurella mielenkiinnolla millainen nimenomaan sanomalehtisarjakuvamuumeihin perustuva elokuva tulisi olemaan - mikään aiempi muumitulkinta kun ei ensisijassa ole viitannut niihin, vaan enemmän muumikirjoihin tai niiden maailmaan (ja kirjoissa ja sarjakuvissa on siis hivenen eroja). Viime vuoden elokuussa trailerin julkistuksen aikaan totesin, että elokuva tulee näyttämään hyvältä, paljoa muuta siitä ei silloin voinutkaan sanoa. Reilun kahden vuoden odotuksen jälkeen kävin sitten katsomassa elokuvan teatterissa, ja nämä olivat ajatukseni siitä silloin kun kaverille selostin:

"ihan katsottava 3/5, olis voinu olla huonompi ja parempi. Hyvin piirretty ja musiikit mitä muistan niin ok, mut toisaalta juonessa oli paikoin aika huonoa rytmitystä, tv-sarjan jaksona/jaksoina olis toiminu paremmin kenties."
Ja näinpä; elokuva on teknisesti mainio ja näyttää hyvältä, animaatiossa itsessään ei ole mitään valitettavaa, ei myöskään sen muissa visuaalisissa elementeissä. Musiikit passaavat mainiosti myös. (Elokuvan dubbauksesta en viitsi kirjoittaa, koska minulla ei ole siitä sen kummempaa sanottavaa suuntaan tai toiseen.) Eleenä Tove Janssonin työtä kohtaan elokuva on ajatukseltaan kaunis osoitus, mutta muuten se ei sitten lopulta täysin lunastanut odotuksiani, ja se on hiukkasen ikävä sanoa.

Elokuvan juonihan on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että muumiperhe lähtee reissaamaan Rivieralle, ja perheelle sattuu kaikenlaista ja sen keskinäinen harmonia joutuu epätasapainoon reissun aikana.

Myös minäkin katsojana joudun henkiseen epätasapainoon, enkä osaa suhtautua elokuvaan, tai vähän epäröin, miten siihen kannattaisi suhtautua.

Tämän kohtauksen visuaalisuudesta pidän kyllä.
Muumit eivät ole laaksossa (elokuvan tekijöillä) - missä ja mikä on pointti?

Elokuvan visuaaliset yksityiskohdat ovat hyvinkin kohdillaan, juonelliset pääpiirteet taas sen sijaan eivät ihan, tai ollenkaan: elokuvan muutaman kerran uudelleen katsottuanikin olen edelleen sitä mieltä, että juonen rakenne, tarinan kulku ja yleinen rytmitys ja ajoitus tuntuvat olevan vähän hakusessa ja hetkittäin ihan täysin hukassa.

Elokuvan alussa Muumilaaksossa tapahtuva episodi muumiperheen tavanomaisen leppoisan arkielämän kuvauksesta Mymmelin ja pikku Myyn pelastumisoperaatioon ja muumitalossa mellastavien merirosvojen visiittiin on irrallisen oloinen tapahtumasarja myöhempään varsinaiseen Riviera-osuuteen nähden, ja se on mielestäni myös elokuvan rakenteellisesti yhtenäisin ja sitä kautta mielenkiintoisin ja paras osuus; venereissulla homma lähtee hiljaksiin ajelehtimaan ja perillä Rivieralla tapahtumat vasta alkavatkin haarautumaan (se tosin taitaa ideana vähän ollakin). Kokonaisuutenakin elokuvan juoni tuntuu pätkivän ja harhailevan miten sattuu. Vaikka useita erilaisia ja sinänsä kiinnostavia teemoja putkahtelee esille, oikein mikään ei tunnu kantavalta pääjuonelta tai edes teemalta, mahdollisuuksia yhdistellä kohtauksia ja linkittää tapahtumia ei kauheasti hyödynnetä ja harvoja asioita käsitellään kunnolla tai mitenkään - elokuvan tapahtumat vain tulevat peräkkäisinä sarjoina ilman että juuri millään tuntuisi olevan painoa ja suurempaa merkitystä.

Samaten alkaa vähän mietityttää, miksi juuri Riviera-tarina on valikoitunut elokuvattavaksi, kun juoneen on sitten kuitenkin pitänyt ympätä extraa; edellä mainittu alkuepisodi, sekä hahmot, jotka ovat puhtaasti täytteenä, eivätkä tee elokuvassa mitään oikeasti merkittävää juonen kannalta; maksimissaan heittävät ehkä pari hauskaa repliikkiä, jotka irrallisina eivät huvita kovin paljon. Ihmettelen, mitä Nuuskamuikkunen tekee leffassa, jossa tämän osana on pelkästään saapua alussa Muumilaaksoon ja sitten ekan vartin jälkeen jäädä kotiin odottelemaan kun muumiperhe lähtee reissuun. Hahmon olisi yhtä hyvin voinut vaihtaa mihin tahansa toiseen enemmän tai vähemmän keskeiseen sivuhahmoon tai jättää kokonaan pois tai antaa sille aktiivisemman roolin - nyt tuntuu että se on mukana vain koska se nyt on hei Nuuskamuikkunen ja se pitää ehdottomasti näyttää leffassa! :D Minusta on myöskin vähän hassua, miten muumiperhe lähtee reissaamaan juuri kun Nuuskamuikkunen on palannut heidän luokseen; paljon hauskempaa ja kiinnostavampaa settiä olisi saanut aikaan jos esim. muumiperhe olisi törmännyt Muikkuseen juuri Rivieran maisemissa :DD). Myy sentään ujuttautuu muumiperheen reissulle mukaan ja saa täten vähän enemmän ruutuaikaa, mutta sitäkään ei ole hyödynnetty mitenkään juonen kannalta. Palatakseni tämän kappaleen alkuun, muumien maailma on muumien maailma, ovatpa Nuuskamuikkunen ja Myy siellä tai eivät; ja muissakin muumisarjakuvatarinoissa olisi ollut jytyä ja ehkä vielä parempaakin materiaalia elokuvausnäkökulmasta ajatellen. Alkuperäinen Riviera-tarina on mainio, mutta elokuvan kantavana pääjuonena se ei ole ehkä ideaalein. Ehkä sen vuoksi, tai ihan muutenkin, muistakin muumisarjistarinoista on lainattu juttuja ja aiheita elokuvaan, mutta niiden sovittaminen Riviera-juoneen ei ole onnistunut saumattomasti, ja se osaltaan näkyy myös elokuvan hajanaisuudessa.

Elokuvassa tapahtuu kaikenlaista, mutta juttuja ei kauheasti pohjusteta eikä tapahtumia tai hahmojen motiiveja, muuta käytöstä tai yleensäkään läsnäoloa kauheasti perustella eikä juuri millekään ole syytä. Paatuneille ja perehtyneille muumifaneille ei tosin tarvitsekaan selitellä juttuja ja pureskella niitä valmiiksi, ja meille sopii hyvinkin elokuvan uskollisuuden tarkkailemisen lisäksi bongailla alkuperäistarinasta poikkeavia tai siihen muista sarjakuvatarinoista (tai täysin uusia) lisättyjä kohtauksia ja elementtejä. Mutta sittenkin, kun tämä on uusi tulkinta muumeista, olisi mukava jos hahmoja oltaisiin ihan vähän esitelty elokuvan alussa, kaikesta huolimatta.

Mistä puheenollen, minut hivenen yllätti se, miten elokuvassa osittain myös hahmot itse ovat se heikoin lenkki; hyvinkin valitettavaa ja ikävää sanoa siihen nähden kun tiedostaa miten ilmaisuvoimaisia hahmoja muumit ovat, ja näkee, miten hahmojen potentiaalia ei hyödynnetä ja revitellä ihan täysillä. Ovathan muumit tässä ehkä vähän särmikkäämpiä kuin vaikka Muumilaakson tarinoissa, mutta tuntuu silti, että sitä särmää olisi voinut olla ja ammentaa muumisarjiksista vielä enemmänkin. Nyt hahmot tuntuvat sittenkin jotenkin hassusti ja vääristä kohdista viilatuilta.

Vaikka sarjakuvamuumeissa onkin enemmän särmää ja satiiria, niissä oli kuitenkin myös vähän sitä samaa lempeyttä ja lämpöä kuin muumikirjoissakin, tai ehkä minä vain muistan väärin ja haihattelen ihan turhia. Joka tapauksessa olipa alkuperäisissä sarjakuvamuumeissa lämpöä tai ei, niin elokuvassa sellaista tuntua ja tunnelmaa ei ole juuri yhtään, ei sillä että välttämättä tarvitsisi olla, mutta sitä kautta koen väistämättä että valtaosassa elokuvan hahmoista ei ole minkäänlaista tarttuma- ja kosketuspintaa tai ulottuvuutta ja sen takia hahmot (ja sitä myötä koko elokuva) jättävät minut hivenen kylmäksi, ja minun on vaikea pitää niistä ylipäätään. Haluaisin fanittaa, mutta ei pysty.

Kaiken kaikkiaan tuntuu jotenkin, että elokuvan tekijät ovat panostaneet enemmän ja hyvin tarkasti visuaalisiin yksityiskohtiin kuin tarinaan ja sen hahmoihin, juonen kuljetukseen ja jatkuvuuteen, rytmityksestä puhumattakaan.

Onhan se ihan mukava esim. nähdä, että muumitalon sisällä kasvaa puu tässä elokuvassa :-)
Tämä ja muut pienet visuaaliset yksityiskohdat vain eivät auta paikkaamaan rakenteeltaan hajanaisen juonen puutteita.
Näinollen elokuva toimii enemmän episodisen "aivot narikkaan"-kategorian puolella kuin oikeasti juonellisena ja jatkuvana stoorina, ja mikä ettei sinänsä. Alkuperäinen sarjakuvakin on toki luonteeltaan ymmärrettävästi "pätkivä" ja episodinen, mutta sen tuominen elokuvamuotoon sellaisenaan ei oikein toimi ja elokuva on todella hajanaisen oloinen. Minä odotin elokuvalta jatkuvuuden tunnetta ja hallittua, kasassaolevaa kokonaisuutta, mutta sainkin vain peräkkäisiä irrallisia pätkiä, ja sen puolesta en viihdy liikkuvien kuvien sarjatykityksessä, vaikka hetkittäin onkin ihan kaunista. (Vähän mietin, että DVD:llä olisi saanut olla kohtausvalikko. :DP)

Lisäksi tuntuu vähän siltä että elokuvaan on yritetty hakea jotain "jokaiselle jotakin"-fiilistä, mutta onnistuuko se todella viihdyttämään kaikenikäisiä katsojia, ja keitä elokuva eniten viihdyttää, muumeja enemmän vai vähemmän tuntevia? Jotenkin minusta tuntuu, että tämä leffa on yrityksessään pyrkiä olemaan jokaiselle jotakin vähän tasapaksu ja sillä tapaa lievästi disneymäinen. :-D Minulle se ei ole tarinaltaan tarpeeksi dramaattinen tai muuten koskettava ollakseen vakavasti otettava, eikä liioin niin kepeä komedia, että siihen voisi suhtautua kevyenä leffavälipalana, joskin siltä kantilta elokuvaan luultavasti kannattaa suhtautua jos sitä haluaa myönteisessä mielessä tarkastella. Mutta siltikin minua vähän vaivaa...

Juoni ja hahmot tuuliajolla

Elokuvan suurimpia ongelmia on mielestäni myös siis se, että se tuntuu yrittävän olla samanaikaisesti sekä kepeä seikkailu että vakavammin otettava, jopa dramaattinen ja jonkinlainen Muumipeikon kasvutarina, siinä surkeasti onnistuen, siitä yksinkertaisesta syystä, että kyseinen hahmojuonikaari istuu Riviera-tarinaan melko huonosti. Alkuperäisessä tarinassa Niiskuneiti ja Muumipappa lohkaisevat tarinan ydinhahmojen roolit, eikä tämä haittaa menoa ollenkaan elokuvassakaan.

Siinä kuitenkin yritetään vähän nostaa muitakin tyyppejä jonkinlaisiksi keskushahmoiksi, mutta yrityksestä huolimatta Muumipeikkomme tuntuu silti liian paljon sivuhenkilöltä, jonka mietteet hukkuvat ja unohtuvat elokuvan muiden tapahtumasarjojen sekaan, eikä homma vaan toimi. (Tämän lisäksi: tuntuu vähän, että Muumipeikon "varjo"-hahmo [se pieni tumma hiippari serkkuineen] on paljon aktiivisemmassa roolissa kuin "esikuvansa" ja viihdyttävämpi seurata. :DP)

"Minun täytyy oppia sanomaan 'ei'." - Ihanko totta, peikkoseni?
Elokuvan alussa vähän yritetään luoda puitetta, josta voisi ajatella ja toivoa kehittyvän jotakin mielenkiintoista; on kohtaus jossa kaikkien vietävänä ja pompotettavana oleva Muumipeikko miettii, että hänen pitäisi oppia kieltäytymään ja vastustamaan, sanomaan toisille 'ei'. Tämä kyseinen hahmon ongelma (joka teemaltaan on lainattu pätkästä Muumipeikko-sarjakuvatarinaa) on yksi suurimpia suosikkiteemojani muumeista, ja vaikka se on yritetty tuoda tähän elokuvaan, se on tehty niin kehnosti, ettei se vain onnistu sykähdyttämään ja koskettamaan minua. Elokuva kun on yleistunnelmaltaan sen verran kepeä, ettei Muumipeikkoon keskittyvää henkilökohtaista draamaa pysty ottamaan vakavasti ja vaikka siitä kuinka muistettaisiin toitottaa, se ei tunnu elokuvan pääjuonelta eikä istu kunnolla samassa veneessä olevien muiden enemmän tai vähemmän hajanaisten teemojen ja juonenpätkien kanssa.

Vaikka vässykkämäisen ja liian myöntyväisen ja kiltin Muumipeikon kasvu- ja kehitystarina ei saa parhainta käsittelyä elokuvassa ja se jää muiden muassa vähän vajavaisen oloiseksi, niin jotain mielenkiintoista siihen liittyen elokuvasta kuitenkin huomaa: kukaan muumiperheestä ei anna muumille tukeaan, vaan kaikki ovat keskittyneitä omiin asioihinsa. Niiskuneiti ja Muumipappa viihtyvät Rivieralla seurapiirien pyörteissä varsin hyvin, ja Myy tekee mitä tekee. Muumimamma kyllä toki jeesaa vähän kun ei itsekään oikein viihdy Rivieralla, mutta tämäkin tuntuu olevan enemmän kiinnostunut omista projekteistaan (sekä epävarmasta ja alemmuuskompleksisesta Surku-koirasta huolehtimisesta) poikansa sijaan.

Mutta onneksi ja vähän yllättäen Muumipeikko saa tarvitsemaansa tukea perheen ulkopuolelta, markiisi Mongagalta (joka lienee viehtynyt koko muumiperheeseen).

Tämä juonenlisäys oli itse asiassa ihan OK.
Ja vaikkei Muumipeikon kasvutarinaa elokuvassa saada rakennettua kunnolla kiinnostavaksi juonielementiksi, alkupuoliskolla luotu premissi saa kuitenkin jonkinlaisen ratkaisun elokuvan loppupuolella peikon taistellessa Niiskuneitiä hännystelevää Clarkia vastaan, mutta eipä kaksintaistelukaan oikein säväytä dramaattisessä hengessään (ja sarjakuvassa se onkin selkeästi koominen kohtaus). Loppu hyvin, kaikki hyvin joka tapauksessa.

En vaadi enkä odottanut täydellisyyttä; ajattelen, että elokuva olisi voinut olla vähän uskollisempi alkuperäisteokselle ja hahmoilleen, ja toisaalta se olisi voinut ottaa enemmänkin vapauksia. Muumit Rivieralla on jotain siltä väliltä, ja se olisi OK, jos kokonaisuus toimisi. Kyllähän leffa menee kaikkien muidenkin muumitulkintojen ohessa ja vierellä, eikä se täysin epäonnistunut tekele ole vaikka sillä huomattavat vikansa ja puutteensa onkin, niistä huolimatta tietenkin toivon, että leffan näkemisen myötä ihmiset innostuvat tutustumaan alkuperäisiin muumisarjakuviin, elleivät ole sitä ennestään tehneet.

Sitten lopuksi varsinaisesta elokuvaan keskittyvästä jaarittelusta eriytetyt extrakappaleeni.

---

Fanin nillitysextra: näkkileivät puuttuu!

Pikkuasioista on usein tarpeetonta nillittää, ja vaikka olenkin avomielinen muumitulkinnoille enkä vaadi täydellistä uskollisuutta Janssonien alkuperäisteoksia kohtaan, olen silti ihan pikkipikkiriikkisen pettynyt siitä, että yksi omakohtainen suosikkikohtaukseni sarjakuvasta ei ollut mukana elokuvassa (tai no, olihan se kyllä tavallaan, mutta niin muutettuna alkuperäisestä!). Saatte vapaasti pitää tätä vaikka minkämoisena turhanpäiväisenä ja pikkumaisena nillityksenä, ilmaisen mielipiteeni silti:

Mustasukkainen Muumipeikko huutelee ja huomauttelee veneen alta. :D (Diggasin jo lapsena tästä
kyseisestä kohdasta, etenkin keskimmäisestä ruudusta, tai ainakin se on jostain syystä jäänyt erityisesti mieleeni. ;P)

"Kohu"extra

Leffaan liittynyt yleisön"kuohunta" ja reaktio, jota oli internetissä luettavissa oli tietenkin vähän naurettava juttu, toisaalta muuta ei kai voinutkaan odottaa, ja sen pohjalta voisi vääntää vaikka mitä sössötystä muumien fanikuntaan liittyen. Koska totta hitossahan ne truu muumifanit(!!!1) tietävät, millaista matskua ne Janssonin sisarusten luomat faktuaalisesti aidot ja alkuperäiset sarjakuvamuumit ovat. Niiden jotka eivät tiedä, ja joiden käsitys muumeista pohjaa ensisijassa Muumilaakson tarinoita-animaatiosarjaan ja jotka hämmentyivät tai ehkä suorastaan järkyttyivät(!!1) uusimmasta muumileffasta, on turha julistaa muumifaniuttaan kun eivät tiedä, mistä puhuvat. (Ehkä vähän turhan provokatiivisesti ilmaistu kommentti :D;, mutta tämä aihe on sellainen, jota olisi kenties hauska käsitellä joskus erikseen lisää.)

Huhuextra

Jostain joskus lukemani huhun mukaan muumeista oltaisiin ehkä tekemässä uutta animaatiosarjaakin tämän Riviera-elokuvaepisoodin jälkeen. Mikäli huhu pitää paikkaansa ja tällainen projekti on tekeillä (eikä kyseessä ole esim. elokuvan pätkiminen episodisarjaksi ja vaikka olisikin), toivon mukaan se onnistuu paremmin. Jos se tehdään sarjakuvien pohjalta, jaksojen ei tarvitsisi olla kovinkaan pitkiä, 10, 5, 3 minuuttia tai jopa 1 minuutti riittäisi hyvin. Sehän se hauskinta olisi jos/kun vaikka YLEn ohjelmien väleissä tulisi täytepaloina minuuttimuumeja joita bongailla. :D Ihan tosissaan siis!

Musiikkiextra

Elokuvan musiikit lienevät perus-elokuvamusiikkia, mutta olisi se ihan hauska ehkä omistaa soundtrack. Ja itse asiassa sellainen on olemassakin, tottahan toki, mutta enpä ole sitä nähnyt sen enempää lähi-hypermarketeissani kuin kotimaisissa nettikaupoissakaan. Tämä on lievästi sanoen outoa, huomioiden elokuvan yleisen hypetyksen lisäksi myös sen, että elokuvan musiikilla on jopa ihan suomalaisia tekijöitä. Siltikään ja muutenkaan ei tätä ole näkynyt paikallismyynnissä. Eikö muumielokuvamusiikkia viitsitä laittaa jakelumyyntiin Suomessa, vai missä vika, onko kyseisen luokan kuluttajakunta arvioitu marginaaliin vai unohdettu täysin?

Eipä ole tätä näkynyt Suomessa, ei...
Ihan tosissaan; jotain hullunkurista ja surkuhupaisaa siinä on, kun taidan oikeasti joutua ostamaan tämänkin muumimusiikin CDJapanista...?? :´D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti