lauantai 8. huhtikuuta 2017

Paratiisin vapaat linnut


Värikylläinen elokuva kertoo tarinan mustarastaasta, joka kerran eräänä iltana lentää keisarin palatsiin tutkimaan paikkoja ja päätyy siellä katselemaan kultahäkissä elävän ihmeellisen, olomuotoaan muuttavan, lähes jumalallisen linnun lumoavaa tanssia keisarille.


Seuraavana päivänä mustarastas katselee kateellisena kuvajaistansa lammesta; se haluaisi tulla yhtä kauniiksi ja samanlaiseksi kuin palatsin lintu ja tehdä itsekin vaikutuksen keisariin. Sen olemus on kuitenkin vaatimaton jumallinnun rinnalla, ja niinpä se alkaa kerätä aineksia muuntautumista varten.

Lintu koristelee itseään kukilla, marjoilla ja hedelmillä ja muilta linnuilta varastetuilla sulilla, ja harjoiteltuaan ensin kovasti omaa esitystään mustarastas saapuu lopulta keisarin eteen.

 
Alku on hankala, eikä valepukukaan meinaa pysyä kuosissa, mutta lintu tekee parhaansa ja kumartaa lopuksi. Esitys ei kuitenkaan ole lainkaan herättänyt ihastusta, vaan kömpelöhkö tanssi tulkitaan päinvastoin pilkanteoksi. Rastas vangitaan ja suljetaan puiseen häkkiin palatsin ulkopuolelle.


Myrskytuuli riepottelee häkkiä niin että se putoaa ja hajoaa. Sadekin piiskaa päälle, mutta sen jälkeen rastas tajuaa olevansa vapaa.

 
Se palaa kotimetsäänsä ja muutenkin huomaa, miten erilaisia ja kauniita kaikki tavalliset linnut itse asiassa ovat - ja ne ovat kaikki vapaita, toisin kuin palatsissa vankina elävä jumallintu.

 

Aivan lopuksi mustarastas kutsuu kaikki linnut yhtymään sen kanssa niiden omaan ilon ja vapauden tanssiin.



Intialalaissyntyisen Ishu Patelin 15 ja vajaa puoli minuuttia pitkä, sanaton lyhytelokuva Paratiisi (tai Paratiisilintu, eng. Paradise) vuodelta 1984 on yksi lapsuuteni kadonneita ja tällä vuosituhannella uudelleen löytämiäni animaatioita. Itse asiassa löysin sen uudestaan melkein vain sattumalta, kun kerran sain käsiini John Halasin kirjoittaman Masters of Animation-kirjan, jossa esitellään yksittäisiä animaation tekijöitä ja heidän teoksiaan, ja Ishu Patelista kertova kappale kiinnitti huomioni erityisesti, ja sain tietää, mitä minun tarkalleen kuuluisi etsiä. Elokuvan on tuottanut National Film Board of Canada (lyh. NFB), jonka animaatioita YLE on esittänyt jonkun verran viime vuosituhannella, nykyään ei kai enää pahemmin. Elokuva oli ehdolla lyhytanimaatio-Oscarin saajaksi 1985, ja se on mm. voittanut Berliinin Hopeisen karhun.



Paratiisi on hyvin kaunis elokuva, yksinkertainen ja opettavainen tarina on kuvitettu häikäisevästi. Yllämainitun värikylläisyyden ja tarkkojen yksityiskohtien lisäksi maininnan ansaitsee myös tekniikka, jolla tumma, ääriviivoiltaan kirjaimellisesti säkenöivä palatsi on tehty. Valitettavasti animaation kauneus ei pääse oikeuksiinsa löytämissäni digitaalisissa ripeissä (ja siksi en voi tarjota korkealaatuisia ruutukaappauksia blogissanikaan). NFB itsekin on julkaissut elokuvan YouTubessa muuten hyvällä laadulla, mutta video on todella ikävästi croppautunut reunoiltaan joko epähuomiossa tai tarkoituksella, eikä sen katsomisesta oikein voi nauttia (tämä on kuvasuhteeltaan oikea ja siksi parempi).

Jossei elokuva ehkä muuten ole tuttu ja tunnettu, niin siinä käytetty musiikki sen sijaan saattaapi olla; jumallinnun tanssia säestää James Lastin säveltämä ja Gheorghe Zamfirin esittämä ikivihreä, tai ehkä kuolematon panhuilukappale The lonely shepherd.

Animaatio lumoaa vieläkin ja musiikki aiheuttaa minulle edelleen värinöitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti