Tietyt jaksot, osa 2: Eukko pikkurilli, jakso #5: Hyvää päivää, metsän tyttö*

"Tietyt jaksot"-juttusarjassani esittelen ja käsittelen yksittäisiä jaksoja katsomistani animaatiosarjoista. Mukana on niin lapsuudenaikaisia suosikkejani ja niiden muistelua ja fiilistelyä, kuin myöhemmällä iälläkin katsottuja, ehkä syvällisempiäkin ajatuksia ja tunteita herättäneitä, jollakin tavalla merkityksellisiä episodeja ja analysointia.

*Jakson nimi on japanista suomentamani. PVP:n dubbauksessa jakson nimi on "Eukko pikkurilli ja Liisa-tyttö". Myös mahdolliset siteeraukset jaksosta ovat japanista suomentamiani.

"Sinäkö olet se eukko, jonka kerrotaan kutistuvan teelusikan kokoiseksi?"

Monet Eukko pikkurilli-animaatiosarjan jaksoista ovat pitkän ajan jälkeen uudestaan katsottuina tuottaneet mukavia ja lämpöisiä läikähdyksiä sydämessäni, ja myös myöhemmin nähdyt ja aiemmin ennennäkemättömät jaksot ovat olleet mukavia katsottavia - siitä syystä esittelen hyvin todennäköisesti useamman sarjan jakson tässä juttusarjassani.

Yksi niistä on sarjan alkupäähän sijoittuva, järjestyksessä viides jakso, jossa eukko Pikkurilli kohtaa ensimmäistä kertaa salaperäisen metsässä asuvan pikkutytön Lilyn (YLEn dubbauksessa Lilli, PVP:n dubbauksessa Liisa - turhien sekaannusten välttämiseksi pitäydyn nyt ja jatkossa muiden sarjassa esiintyvien hahmojen japanin/englanninkielisissä nimissä, jotka olen omaksunut).

Jakso alkaa metsämaisemissa: eukko Pikkurilli on lähtenyt sienestämään, ja tuskailee, kun ensimmäistäkään sientä ei tahdo löytyä. Lopulta kuitenkin onnistaa, mutta sitten eukko kompastuu ja siinä samassa kutistuu teelusikan kokoiseksi taas kerran. Yrittäessään nostaa sientä koriinsa eukko tuiskahtaa sinne itsekin. Mikäs nyt neuvoksi?

Eukko saa kaadettua korin, mutta se lähteekin vierimään, ja osuu jonkun jalkoihin. Korin poimii pieni hymysuinen tyttö, jota eukko ei ole ennen tavannut. Vaikka eukon salaisuus on paljastumaisillaan, hän ei hätäänny tilanteesta - päinvastoin, hiljaa hihittelevän tytön ääni saa hänet enemmän uteliaaksi, eikä tyttökään pahemmin vaikuta hämmentyneeltä saati yllättyneeltä löytäessään korista pikkuruisen eukon.

Eukko alkaakin heti uteliaisuuttaan kysellä, alkaen tytön kaulalle ripustautuneesta torkkuvasta minkistä. Otuksen nimi on Lou, ja tyttö esittelee itsensä Lilyksi. Tyttönen tutkailee eukkoa ja tämän mukanansa kantamaa lusikkaa ja kysyy, onko eukko se, jonka kerrotaan muuttuvan teelusikan kokoiseksi. Eukko vastaa myöntävästi ja esittää vastakysymyksen: mistä tyttö tuntee hänet?

 
Keskustelu saa hieman epätodellisen ja utuisen vivahteen, kun Lily kertoo nähneensä eukosta unta aiemmin - ehkäpä juuri siksi kutistunut eukko Pikkurilli ei tunnu ollenkaan kummalliselta? Tyttö ja eukko alkavat keinua kaikessa rauhassa ja eukko yrittää jatkaa alkanutta jutustelua kysellen Lilyltä kiinnostuneesti kaikkea, mutta tyttö vastailee hivenen epämääräisesti; kun eukko kysyy, mistä tyttö on kotoisin, tämä osoittaa vain suoraan metsään ja vastaa: "tuolta".

Keskustelu jatkuu nykyhetkeen eukon vaikeudesta sienten löytämisen suhteen. Lily tietää hyvän sienipaikan, ja tarjoutuu viemään eukon sinne. Matka taittuukin kepeästi ja vielä liaaneilla liitäen. Eukolla on varsin hauskaa.

Pian ollaan perillä. Lilyn tarkoittama paikka on kallioinen ja hankalasti saavutettava kieleke. Lily laskee eukon korissaan sinne ja jää itse ylös odottamaan Loun kanssa.

Eukko on onnensa kukkuloilla ja sienikori kohta täysi.

Eukko kilistää lusikassaan olevaa kelloa merkiksi siitä, että on valmis. Juuri kun eukko on hypännyt koriin, hän palaakin yhtäkkiä entisen kokoiseksi, eikä Lily jaksakaan kiskoa häntä takaisin ylös. Köytenä toimiva liaani katkeaa, sienikori putoaa rotkoon, mutta eukko itse ehtii onneksi pelastautua tarttumalla kalliosta törröttävään isoon puunoksaan. Kaiken tämän lisäksi paikalle ilmaantuu kuitenkin vielä suurikokoinen haukka, joka ilmeisesti ajattelee eukon olevan makoisa ateria!

Haukka hyökkää ja riuhtoo vastaan haraavaa eukkoa. Lily ja Lou ovat huomanneet vaaran ja onnistuvat laskeutumaan alas juuri ajoissa ja sitten tapahtuu kummia: Lily käskee haukkaa poistumaan, ja se tuntuu ymmärtävän, mitä tyttö sanoo - ja vielä tottelee: haukka irrottaa otteensa eukosta ja lentää tiehensä!

Eukko on ihmeissään näkemästään ja vaikuttunut, mutta Lily huomauttaa, että eukko on itsekin aika erikoinen kun pienenee ja suurenee. Eukko toteaa, ettei itsekään tiedä syytä siihen, miksi moista tapahtuu. Niin vain on.

Kolmikko nousee rotkosta ehjin nahoin ja eukko on ymmärrettävästi väsynyt kaiken tapahtuneen jälkeen. Sienisaaliskin on mennyttä, vaan siltikin olisi jo aika palata kotiin laittamaan ruokaa töistä palaavalle ukolle.

Kotimatka sujuu hitaasti ja vaivalloisesti. Lily pyytää Louta tutkimaan, näkyykö ukon autoa. Se on jo hyvinkin liikeessä, ja eukko lähtee kiirehtimään, mutta sillä hetkellä kutistuu taas kerran.

Eukko on vaipua epätoivoon, mutta Lilyllä on ratkaisu pulmaan: kutistunut eukko on helppo kantaa kotiin!

Lily viipottaa menemään nopeammin kuin tuuli (ja ukon auto ;D [tosin en usko että kärryllä kovin nopeasti huristellaan muutenkaan]). Ukko ei voi kuin miettiä, mikä ihme hänet oikein ohitti!

Eukko ja Lily ehtivät kuin ehtivätkin hyvinkin ajoissa kotiin, ja Lily on ensimmäinen ihminen, joka tietää eukon erikoisuudesta. Tyttö lupaa säilyttää tämän salaisuuden, ja tästä alkaa kahden hyvin omalaatuisen henkilön uusi ja lämmin ystävyys.

---

Muun muassa tämä jakso Eukko Pikkurilli-animaatiosarjassa tuotti mukavan fiiliksen vuosikausia jälkeenpäin uudestaan katsottuna. Jaksossa ei sinänsä ole muuten mitään hirveän erityistä juonelliselta anniltaan, se on aika tyypillinen eukko Pikkurilli-seikkailu, mutta sen tärkein elementti on eukon ja Lilyn ensikohtaamisen hyvin sadun- ja ehkä hivenen unenomainenkin tunnelma. Kuvitus etenkin tämän kohtaamisen osalta onkin visuaalisesti kauneinta sarjassa: kauniit sinivihreän sävyiset metsätaustat, joihin on maalattu pastellinpinkkinä ja keltaisena hehkuvia valonsäteitä ja herkkiä valkoisia valopisteitä...

Se satumainen fiilis mitä tämä kohtaus huokuu, ja haalea vähäisesti efektiseksi maalattu tausta.
(Teknisesti ottaen ehkä säästöä kun valonsäteitä ei ole animoitu erikseen, mutta ehkä juuri siksi niin kaunista!)

Tämä kyseinen jakso myös palaili mieleeni hiljattain, reissatessani ja käydessäni eräässä paikassa, joka säteili luonnon kauneutta ja vähän samankaltaista fiilistä kuin mitä tässä Eukko Pikkurilli-jaksossa on. Tuli mukava ja vähän kaihoisa ja toisaalta ajattomalta tuntuva olo. Se kai lienee osittain sitä paljon puhuttua nostalgiaa?

Jakson esitteleminen sopii tähän syksyiseen ajankohtaan myös yhden teemansa puolesta; eukko on lähtenyt sienimetsälle! Heti jakson alkusekunneista on hauskaa muistaa kaukaa, kaukaa lapsuudesta eukon poimimat sienet ja hassuttelu pikkuruisena sienikorissa tässä jaksossa.

Vaikka jaksoa tulee muisteltua lähinnä siis sen kauneuden ja tunnelman takia, juonen kannalta olennaista ja merkittävää on kuitenkin ensikohtaaminen Lilyn kanssa. Lilystä tulee sarjan keskeisimpiä hahmoja ja on siltikin myös salaperäisin: tytön taustoista ei kerrota juuri mitään, eikä niitä koskaan valoteta sen kummemmin - vain se tiedetään varmasti, että jakson nimen mukaisesti tyttö asuu metsässä.

Ei siis ole epäilystäkään, että Lily liikkuukin varsin sulavasti ja on selvästi tottunut ja taitava kulkemaan metsäisessä maastossa. Itse asiassa minusta tuntuu, ettei ole täysin varmaa, onko Lily ihminen ollenkaan; satuolennoista viehättyvän on varsin helppoa ajatella, että Lily voisi aivan yhtä hyvin olla myös jokin metsänhenki tai vastaava. Niin tai näin, on hauskaa saada kuvitella metsässä asuvan tytön juuret sellaisiksi kuin itse haluaa. Ja joka tapauksessa Lily on kuitenkin vähintään erityinen, koska hän ymmärtää eläimiä ja ne ymmärtävät (ja tuntuvat jopa kunnioittavan) häntä.

Eukko Pikkurillistä ja metsän tyttösestä tulee erottamattomat ystävykset, jotka puuhastelevat yhdessä ja auttelevat toisiaan erilaisissa kiipeleissä aina toisinaan. Voi hyvinkin olla, että kerron joistakin niistä seikkailuista (siis jaksoista) joskus toiste lisää...