torstai 20. heinäkuuta 2017

Herttainen Muori Pippuri (siis Eukko pikkurilli)

Sisältää vähäisesti spoilerityyppistä materiaalia.

Harvempi varmaan tajuaa jos kirjoitan Muori Pippurista. En tiedä tajuaako kovin moni sen enempää jos kirjoitan Eukko pikkurillistä. Mutta kirjoitan joka tapauksessa. Muori Pippuri/Eukko pikkurilli (eng. Mrs. Pepperpot, jap. Spoon Obasan) on japanilainen animaatiosarja vuodelta 1983. Sitä esitettiin Suomessakin tuolla vuosikymmenellä ja tuolla Muori Pippuri-nimellä osana Puoli kuusi-lastenohjelmaa, paremmin täällä muistettaneen - jos nyt ylipäätään muistettaneen - kolmen Eukko pikkurilli-VHS-kasetin julkaisu 1990-luvun puolivälin tienoilta Pauli Virta Productionsin dubbaamana. Minulla ei ole hajuakaan kuinka paljon ja kuinka monta jaksoa sarjaa esitettiin televisiossa, mutta YLEn Muistikuvaputki-sarjan nettisivulla luvuksi kerrotaan 50 jaksoa. VHS-kaseteilla jaksoja julkaistiin yhteensä 20. Kaiken kaikkiaan sarjassa on kuitenkin peräti 130 n. seitsemänjapuoli-minuuttista jaksoa.

Sarjan japanilainen tunnus.
Sarja perustuu norjalaisen Alf Prøysenin vuodesta 1956 lähtien kirjoittamiin Eukko pikkurilli (Teskjerringa)-tarinoihin. En lukenut niitä koskaan lapsena, vaan vasta tässä muutama vuosi sitten, kun olin tonkinut tämän yhden lapsuuden suosikkisarjan esiin ja katsonut koko sarjan japaniksi, toistamiseen vuonna 2013, ja päätin perehtyä lähdeteokseenkin - tai ainakin olen lukenut kokoomateoksen Eukko pikkurillin kepposet vuodelta 1986, en ole varma onko tarinoita vielä lisääkin kuin kyseisessä kirjassa olevat 28 kappaletta.

Ja mitä olinkaan missannut - alkuperäiset Eukko pikkurilli-tarinat ovat todella hauskaa luettavaa. Animaatiosarjassa on vähän erilaisempi fiilis ja tunnelma, mutta sanoisin, että alkuperäistarinoihin perustuvat jaksot ovat kuitenkin melko uskollisia lähdeteokselleen, ja kokonaisuutena sarja on herttaisempi.

Juoni

Sarja kertoo siis touhukkaasta eukosta, joka asustelee tuvassa ukkokultansa kanssa. Eukko on muuten aivan tavallinen vanhempi rouva, mutta hänellä on kuitenkin ihmeellinen salaisuus: hän kutistuu aina toisinaan täysin satunnaisesti ja yllättäen teelusikan kokoiseksi, ja palautuu sitten yhtä yllättäen entiselleen. Tämä kyky vie moniin seikkailuihin kotituvassa, pihapiirissä ja usein sen ulkopuolella, etenkin metsässä. Kaiken kukkuraksi kutistuneena eukko ymmärtää eläinten puhetta.


Eukon salaisuudesta tietävätkin ainoastaan eläimet sekä metsässä asuva pieni tyttö Lilli (tai Liisa, eng. Lily), jonka kanssa eukko ystävystyy. Samaten eukko tulee läheisiksi naapureiksi kotituvan seinien sisällä asustavien viikinkiveristen hiirten kanssa.


Joskus ongelmia koituu, kun eukko kutistuu täysin epäsopivalla hetkellä kesken puuhien, joskus taas kutistuminen on hyödyllistä ja osa pulman ratkaisua, joskus eukko kutistuu useamman kerran saman jakson aikana, ja joskus kutistuminen on vain täysin sivujuonne ja joka jakson välttämätön paha. Toisinaan eukko itse on pulassa, tai sitten joku hänen lukuisista läheisistään, ystävistään tai tuttavistaan on. Myös yhden jakson vierailevia tähtiä riittää. Näin sarja ei käy niin helposti itseään toistavaksi, vaikka se sitä toki onkin (olen katsonut sarjan kokonaan vain kahdesti, enkä vielä voi mitenkään muistaa kaikkia jaksoja yksityiskohtaisesti). Topakka ja ovela muori ei koskaan jää neuvottomaksi, vaan keksii lähes aina keinot (jotka tosin hetkittäin ovat kyseenalaisia ja joista herttaisuus on kaukana; eukko useimmiten kyllä pyytää apua asiallisesti, mutta turvautuu toisinaan myös lahjontaan ja pelotteluun, jopa suoranaiseen uhkailuun saadakseen apua eläimiltä :D).


Ajatuksia

Eukko pikkurillin maailman puitteissa on melkein kaikki mahdollista, ja sarjassa voidaan käsitellä hyvin paljon eri asioita ja sarjan hahmokaartikin on varsin laaja, kun on aikuisia, lapsia ja eläinhahmoja. Tästä asetelmasta lähtien kaikenlaisten seikkailujen kokeminen on siis mahdollista ja monentyyppisiä pulmia saadaan selvitellä, tunnelman ollessa pääsääntöisesti melko kepeä, mutta vakavampiakin tilanteita koetaan. Eukolla ei varmaan ollut ennenkään tylsää, mutta tämä taianomainen taipumus (jonka olemassaololle ei anneta mitään perustelua tai selvennystä, sitä ei luultavasti olekaan, sillä muori itsekin toteaa, ettei tiedä syytä kutistumiselleen) kaikessa satunnaisuudessaan ja yllättävyydessään takaa sen, ettei ikinä tule ikävää. (Myöskään alkuperäisissä saduissa ei anneta mitään syytä, eikä sitä välttämättä tarvitakaan, koska kyseessähän on hyväntuulinen kaikenikäisten satusarja!) (Tosin parissa jaksossa hetkittäin tuntuu, että muori pystyisi jotenkin hallitsemaan kykyään... :-D ...mutta lienevät kai joidenkin käsikirjoittajien oikkuja.) 


Eukko pikkurilli on lastenohjelma, mutta sopii hassuttelusarjaksi kaikenikäisille. Aika on ajanut ohi niin alkuperäisten Eukko pikkurilli-tarinoiden kuin animaatiosarjankin maailmasta, joissa molemmissa kuvattiin ja sivuttiin melko tavallista elämää aikana jona sadut on kirjoitettu, mutta toisaalta nykypäivänä tarinat ja sarja tuntuvat nostalgiamatkalta lähimenneisyyteen ja maalaismaisemiin pienellä taikatwistillä. :D Siksi haluaisin uskoa, että tämä toimii vieläkin. Jatkuvaa juonta sarjalla ei varsinaisesti ole (muutamia yksittäisiä teemoja lukuunottamatta), ja jaksojen pituuden takia tarinat etenevät melko ripeästi, mutta seitsemään ja puoleen minuuttiin saadaan tiivistettyä aika hyvin asiaa.

Teknisesti hahmot ovat melko yksinkertaisiksi piirrettyjä, mutta hahmojen liikkeiden ja ilmeiden skaala on valtava, ja liikehdinnällisesti sarja on yllättävän vauhdikas. Hahmot ja taustat ovat hyvin värikylläiset ja lämminsävyiset, ja luovat mukavan kotoisan ja turvallisen tuntuisen maailman. Eukon ja ukkokullan tupa kelpaisi minullekin! :-3


Erityismaininnan voisin antaa sarjassa käytetyille visuaaliefekteille, jotka tekivät minuun vaikutuksen jo lapsena - ainakin ne olivat jääneet mieleeni ja vuosien jälkeen katsoessani niitä uudestaan tunsin mukavia läikähdyksiä sydämessäni. Saa nähdä jos teen sarjan taustataiteesta ja visuaaliefekteistä oman esittelyn myöhemmin. :D

Animaation takana on Studio Pierrot, tuotannosta vastaa Gakken Co. (Jännästi nämä tahot ovat myös olleet työstämässä paria vuotta aikaisempaa Peukaloisen retkiä. :-))

Japaninkielinen dubbaus on miellyttävää kuunneltavaa, ja lopputunnaribiisi jää kivaksi iloiseksi korvamadoksi päähän soimaan (hauskana pikku kuriositeettina biisiä kuullaan myös Bomb Jack-nimisessä videopelissä). Jos tällä sarjalla olisi soundtrack olemassa, ostaisin.



Jälleen kirjoitan taas muutaman sanasen myös suomidubbauksesta. Itselleni tutumpi ja rakkaampi on tosiaan televisiossa 1980-luvulla esitetty Muori Pippuri (vaikka nimi onkin väärä), jossa Kaija Kiiski ja Harri Hyttinen näyttelevät kaksistaan kaikki hahmot. Jaksoja oli nauhoitettuna kaseteille, mutta Ihmemaa Ozin tavoin myös osa Muori Pippureista on päätynyt kadoksiin, eikä minulla suureksi ikäväkseni nykypäivänä ole jaettavana kuin ensimmäiset kaksi jaksoa kokonaisena, ja 25. jaksosta puuttuu loppu. Pauli Virta Productionsin ysäridubbaus ei sekään ole huono, mutta en siltikään pidä siitä niin paljon.

Vaikka minulla on tallessa vain vajaat kolme jaksoa, niistäkin riittää iloa. Kiintoisaa on, että ainakin sarjan ensimmäisessä jaksossa tunnuslaulut laulaa joku erillinen naislaulaja (nimeä ei valitettavasti tiedossa), mutta myöhemmin sarjassa Kaija Kiiski laulaa myös tunnuslaulut, lopputunnaria minulla ei valitettavasti ole. Kuten monessa YLEn esittämässä lastenohjelmassa, myös Muori Pippurin alkutunnarissa lapsia kutsutaan ruudun ääreen "mukaan seikkailuun". :3

Parisuhdedraamakomedia-extra

Sarja on paikoin lähes parisuhdekomediaa kun muori säheltää paljon myös talomaalariukkonsa kanssa, ja sitä on ainakin omasta mielestäni melkeinpä hauskinta seurata näin aikuisiällä. Ukko on hyvin äksy ja tyypillinen äijänjäärähahmo, eikä oikeastaan kovin tykättävä ensi alkuun: ukko on itsekäs ja eikä pidä lapsista eikä eläimistä (ja inhoaa eritoten hiiriä). Siltikin ukkoa käy kyllä melkeinpä ihan sääliksi, kun eukko pimittää salaisuuksiaan!


Mutta sarjalla on yllättäen (tai väistämättä) pitkähkön kestonsa aikana kuitenkin jopa löyhää kehitystä (tai ehkä kävi vain niin, että joku sarjan käsikirjoittajista teki sattumalta mahtavan oivalluksen), sillä aluksi eukko salaa erikoiskykynsä jopa omalta ukoltaan, mutta aikanansa (vasta jonkin matkaa sarjan puolivälin jälkeen) salaisuus vähitellen valkenee ukolle ja sarja muuttuu pysyvästi sen myötä: aluksi ukko on ymmärrettävästi yllättynyt ja hiukan järkyttynytkin eukkonsa erikoislaatuisuudesta, ja on todella huolissaan siitä, mitä muut ajattelisivat jos salaisuus paljastuisi. Mutta kärttyisen ja murahtelevan ärripurrin ulkokuoren alla sykkii lämmin ja rakastava sydän, ja ukko on sittenkin enemmän huolissaan oleellisemmasta: siitä, mitä kaikkea ikävää eukolle voisi sattua tämän ollessa kutistunut. Äijä ei koskaan hylkää muijaansa, ja lopulta sopeutuu tilanteeseen, säilyttää salaisuuden ja on oikeasti mukana juonessa.

Vaikkei sarjalla varsinaista jatkuvaa ja kehittyvää juonta olekaan, eikä viimeisessä jaksossa ole
varsinaista kliimaksia, tuntuu silti todella mukavalta nähdä sarjan päättyvän näin ja juuri tähän kuvaan. <3

(Tässä suhteessa sarja eroaa lähdemateriaalistaan; tarinoissa ukkokulta tietää eukkonsa salaisuuden lähes alusta pitäen, kun taas animaatiosarjassa ukko pidetään tietämättömänä yllättävän pitkään - niinkin kauan, että ensimmäistä kertaa sarjaa läpikatsoessani ehdin hyvinkin jo ajatella, ettei salaisuutta koskaan ukolle paljastetakaan, joten kun se sittenkin lopulta ihan oikeasti tapahtui, niin niinkin pieni asia tuntui hyvin merkittävältä ja erittäin virkistävältä käänteeltä! :D)

Lopuksi

Sarjan japanilainen DVD-julkaisu vuodelta 2005 on mielenkiintoinen ja kenties harvinaisempi tapaus, se nimittäin sisältää myös englanninkielisen dubbauksen sekä tekstitykset... jotka kuitenkaan eivät ole käännöksiä vaan enkkudubbauksen dialogi tekstitettynä. :D Mistä johtuu että tekstit, noh, eivät ole sitä mitä olettaisi niiden olevan, sillä japanin- ja englanninkielisellä dialogilla on paikoin merkittäviä eroja. Mistä johtuu, että päädyin katsomaan sarjan japaniksi kokonaan ilman enkku-dubbaustekstitystä. (Vastaavasti japaninkielinen tekstitys on japanidubbauksen dialogi tekstitettynä - ja siitä olisi kyllä apua mahdollisessa omassa käännöstyössä; Ihmemaa Ozin ohella haluaisin fanikääntää ja -tekstittää tämänkin lapsuuden suosikin suomeksi, jos vain aikani ja kiinnostukseni riittäisi siihen.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti