keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Takautuvia ajatuksia Dibitassujen ekasta jaksosta

Kuten aiemmin kirjoitin, diggaan Dibitassuista. Kiinnostuin sarjasta aikoinaan ihan sen ensimmäisen jakson perusteella. Mitä kiinnostavaa siinä sitten tapahtuu? Tässä jaarituksessa käyn selostaen läpi ja muistelen ensimmäisen jakson tapahtumia ja analysoin kevyesti joitakin yksityiskohtia.

Iso- tai "päärynä"- (toinen tunnettu nimitys ;D)päiset koirat leikkivät koulun pihalla ja kaksi koiraa, poika ja tyttö, aloittavat keskustelun nähdessään lentoaluksen, joka parkkeeraa koulun lähellä sijaitsevan palatsin tornin luokse. Keskustelu kehittyy väittelymäiseen suuntaan.
"Mikä vauhti! Jos minulla olisi valonnopeudella kulkeva avaruusalus, lähtisin heti -whiii- lentämään niin kauas kuin vain pääsisin!"
"Häh? Mitä kivaa siinä olisi? Eihän siinä vauhdissa ehtisi katsella edes maisemia tai mitään."
"Mitä ihmeen 'maisemia'? Voi että, te tytöt olette kyllä joskus ihan outoja. Tarkoitushan on päästä nopeasti perille sinne, minne on matkalla, eikä katsella mitään maisemia."
"*tuhahdus* Te pojat taas ette ymmärrä, että kauneus on tärkeää."
"*tuhahdus* Kinuat kuitenkin kyytiin, kun ajelen omalla upealla avaruusaluksellani valonnopeudella planeetalta toiselle."
Tällaisella keskustelulla sarja siis aloitetaan. (Näin nykyaikana ja sukupuolineutraalisuuden aikana on tavallaan "virkistävää" nähdä ja kuulla vielä näinkin "vanhanaikaista" juttua sukupuolten [tai ehkä sittenkin vain yksilöiden? ;3] välisistä näkemyseroista, eikä tämä ylläoleva keskustelu ole ensinkään hassumpi, molemmilla hahmoilla on jos vaikkakin vähän stereotyyppiset pointit, niin mukavan selkeät ja eriävät sellaiset. [Vaikka enhän tiedä, ehkä sukupuolineutraalisuuden aalto ei ole pyyhkinyt sitä "perinteistä" sukupuolten vastakkainasettelua lastenohjelmista ihan kokonaan sentään. Mutta tosiaan, telkkarin lastenohjelmien ja animaatiosarjojen seurannassani oli ollut taukoaukkoja tuona aikana kun aloitin Dibitassujen seurannan, joten en ollut juurikaan perillä siitä millainen "yleishenki" tämän hetken lastenohjelmissa on; kuten että onko näin "vanhanaikaisen" oloista meininkiä enää ollenkaan.])

Tyttökoira (Mimi) on hyvin viehtynyt romanttisista ajatuksista ja arvuuttelee, että kosija on varmaankin saapunut tapaamaan prinsessa Sissiä, kun poikakoiraa (Vikiä) ei taas voisi moinen ajatus vähempää kiinnostaa. "Rakkaus on naurettavaa." Mimi rupeaa vinoilemaan Vikin isoveljestä, joka tiettävästi on palavasti ihastunut prinsessaan.

Kun otaksuttu prinsessan kosija astuu esiin, tämän ruusukimpusta leijailee terälehtiä himona, ja kaukaa katseleva Mimi on ihastuksissaan ja miettii tuokohan joku joskus hänelle kukkia. (Minä taas en voi olla ajattelematta että nyt on kyllä vähän överiä ja ällöimeläksi yltyvää tämä touhu, liikaa jopa minunkin tyttömäiseen makuuni. :D)
Tämä on ehkä vähän liikaa...
Mutta tämä se vasta on jo aika överiä... :D
Överisti leijailevat ruusun terälehdet taitavatkin olla täysin tarkoituksellinen ja toimiva harhautus, sillä nyt kosija - jolla on silmälappu, karski ääni ja vähän pahismainen nauru - sieppaa prinsessakoiran ja lentoalus poistuu palatsin liepeiltä jättäen jälkeensä sydämen muotoisen pakokaasuvanan. Hmm, mikähän tämän sieppaajan motiivi mahtaa olla? (Spekuloida voi, mutta mitään ei voi väittää tietävänsä varmasti vielä tässä vaiheessa.)
Siis, että onko tämä sieppaaja oikeasti ihastunut prinsessaan vai onko tämäkin hämäystä?
No, joka tapauksessa prinsessa on nyt poissa linnasta ja koiralasten välitunti päättyy, ja Viki ja Mimi säntäävät luokkaan. Viki istuu luokassa toisen tyttökoiran vieressä. Viki puhuttelee tyttökoiraa, jonka nimi on Emmi. Keskustelusta ilmenee, että Emmi on prinsessan pikkusisko (joka näköjään käy koulua tavallisten koiralasten kanssa).
Emmi vaikuttaa nyrpeältä ja tympääntyneeltä.
Viki kertoo Emmille mitä on pihalla ollessaan nähnyt, mihin Emmi tuhahtaa ja nyrpeästi tokaisee: "Ihan tyypillistä Sissille". Pian Emmi alkaa kuitenkin saada kännykkäänsä viestejä ja Vikiä kiinnostaa asia niin paljon ettei pysty keskittymään oppituntiin laisinkaan, ja opettajan kysyessä Vikiltä vastausta matemaattiseen pulmaan tämä -ilmeisesti- puhuu pelkkää lööperiä (Ani-täti itse ei ole matematiikan nero, joten en mene vannomaan :D). (Väärästä vastauksesta opettaja taitaa antaa jonkinlaisen näpäytyksen tai jotakin, mitä ei ruudulla kuitenkaan näytetä [sensuuria vai ei, ei tietoa]).


Tässä välissä näytetään nopeasti jotakin saarta, ja lentoalusta, jossa sieppaaja yrittää puhutella pökertynyttä prinsessa Sissiä melko ystävälliseen sävyyn.


Koulun jälkeen Viki ja Mimi palaavat yhtä matkaa kotiin keskustellen keskenään. Prinsessan katoaminen on jo lehtiuutisissa. Mimi on sitä mieltä, että hänen ja Vikin pitäisi mennä kertomaan palatsiin näkemästään, mutta Vikiä ei kiinnosta, "hoidetaan me vain omat asiamme, jooko?" Vikin mentyä kamera siirtyy vielä ulos seisomaan jääneeseen Mimiin, joka huokaa ja toteaa itsekseen:

"Voi, haluaisin olla enemmän kanssasi yhdessä, etkä sinä tajua yhtään mitään..." (Jestas, Jos tämä olisi teinien tai aikuisten romanssihömppäsuhdesotku-sarja, voisi ajatella että tässä seisoo päähenkilöön yksipuolisesti ihastunut riippakivi... ja kukaties tämän tässä vaiheessa eniten ruudulla näkyneen kolmikon välille voisi ehkä kehittyä jonkin sortin kolmiodraamaa? ;-))

Kotonaan Viki huomaa että hänen isoveljensä huoneen ovi on raollaan. Veli ei kuitenkaan ole paikalla, joten Viki käyttää tilaisuuden hyväkseen ja katsoo, mitä veli on naputellut kirjoituskoneellaan. Paperilla on prinsessa Sissille omistettu romanttinen runo. Ällöimelä sellainen, tottakai. :-)

Vikin reaktio on poikamaisen lapsellisessa viattomuudessaan hykerryttävä. "Hirveää puppua... ei kai kukaan tyttö nykyisin tahdo kuunnella tuollaisia runoja?"

Viki ei kuitenkaan ehdi rypeä ällötyksessä kauaa, kun äiti kutsuu syömään. Ruokapöydässä perhe keskustelee koko kaupungin puheenaiheesta, kadonneesta prinsessasta. Isoveli Roni ei ole maan alla viemäreissä työskennellessään kuullut eikä nähnyt mitään, joten saadessaan tietää ihastuksensa kohteen siepatun hän totta kai järkyttyy ja haluaa toimia asian eteen välittömästi. Viki selostaa kaiken koulun pihalla näkemänsä ja Roni ehdottaa ja maanittelee, että Viki piirtäisi lentoaluksen muististaan. "Katsos; kun aluksesta on piirros, poliisi voi ratkaista koko jutun hetkessä!" Viki ei ymmärrä eikä innostu; "ei sellaisen piirtäminen ole helppoa, vaikka olenkin taiteilija"  (:D...) "mitä saan siitä? Koska... ei minua huvita piirtää avaruusaluksia." :D Roni onnistuu lahjomaan Vikin taiteiluhommiin lupaamalla antavansa tälle Transformers-toimintalelun (lieneepä ollut animaatiostudion pikku sisäpiirivitsi tämä. ;> [Lukeman mukaan studio on jotain Transformersia animoinut.] huom. Ani-täti ei tajua sitten paljoakaan tai hölkäsen pöläystä transformerseista ja vastaavista).

 
Illalla Viki lähtee toimittamaan piirustustaan kuninkaalliseen palatsiin ja jolkottelee sen ulkopuolella pällistelemässä vartijoita sattumalta samoihin aikoihin kun kuningas ja Emmi ovat palaamassa sinne. Emmi ihmettelee mitä asiaa Vikillä on ja ehtii innostua kuullessaan väärin; että Viki olisi tuonut hänelle kukan, vaikka kuvan Viki on tuonut. Erehdyksensä huomattuaan Emmi on taas yhtä nyrpeä kuin aiemminkin, mutta vastaanottaa piirustuksen. Viki ihmettelee ettei Emmi kutsu häntä vierailulle palatsiin sisälle, ja vartijatkin tukkivat tien, mutta sitten Emmi myöntyy. Koirat kulkevat pihan ja palatsin käytävien läpi ja Viki on haltioissaan - ja pelleilee jälleen matkimalla seinille ripustettujen edellisten dibitassuhallitsijoiden muotokuvaposeerauksia. :D "Ehkä en rupeakaan taiteilijaksi, vaan rupeankin ihan kuninkaaksi!"


Viki haluaisi käydä tutkimassa prinsessa Sissin huonetta. Emmi ei ole siitä innostunut, mutta suostuu lopulta, kuitenkin varoittaen, että "se on kyllä todella ällöttävä huone". :D Ja ällöttävä se tavallaan onkin; vaaleanpunainen ja täynnä kukkia ja kukkien muotoisia esineitä. Ei tietoa ovatko syynä kukat, hajuvedet tai yleinen ällötys, joka tapauksessa Viki aivastelee ja toteaa: "Onpa tosi ällöttävää... mutta toivoisin, että oma huoneeni olisi yhtä ällöttävä." (Mitä ihmettä?! XD Ilmeisesti palatsissa oleskelu on pehmentänyt poitsun pään niin että ällöttävä prinsessanhuonekin kelpaisi, jos sellaisen voisi saada.)


Emmi tuhahtaa että huoneessa on liikaa kukkia, ja Viki ihmettelee, "eivätkö kaikki tytöt tykkääkään kukkasista" ja arvailee, että ehkä Emmi on kateellinen koska ei saa kukkia keneltäkään. Tästä seuraakin sitten väkivaltaa, sillä ärsyyntynyt Emmi tönäisee Vikiä niin että tämä lentää seinään. (Aikoihin tällaistakaan liioittelua ja perinteistä veretöntä väkivaltaa nähnyt varsinkaan söpösöpöeläinpiirretyissä. :D)


Viki ottaa tämän reaktion ymmärrettävän hupaisasti tunnustuksena kateudesta. Mutta nämä tunneihmettelyt saavat jäädä sillä jännempää seuraa, kun Viki huomaa epämääräisen pienen varjon seinän vieressä. Varjo vilistää ulos parvekkeelle ja Viki seuraa sitä. Emmi ihmettelee, ettei Sissin huoneessa pitäisi olla ketään muita, eikä kukaan pääse sinne luvatta. Parvekkeella ei näy ketään, joten koirat lähtevät juoksemaan pihalle etsiäkseen varjo-olennon. Tässä hötäkässä Vikin piirustus pääsee unohtumaan kokonaan ja se sattuu jäämään Sissin huoneen lattialle, ja aivan tämän ensimmäisen jakson lopuksi me katsojat saamme vielä nähdä, miten yksi kokonaisesta salaperäisten varjojen joukosta ottaa piirustuksen. Ja siihen Dibitassujen ensimmäinen jakso päättyy.


Jokin tässä alkoi kiinnostaa ja viehättää. Hahmot, jopa etenevän ja kehittyvän oloinen juoni -joka ei edes vaikuta liian ennalta-arvattavalta- ja yleinen tunnelma! Unohtamatta tietenkään yksinkertaisia vitsejä ja kaikkia hahmojen välisiä arkisia naljailuja, joita kaikkia en viitsinyt koota tähän jaaritukseen (olisi tullut ehkä kolmanneksen tai jopa puolet pidempi teksti kuvituksineen :D). Kyllä tämä jossakin määrin alkoi kuumottaa, ja pisti mietityttämään, että mitenkähän juttu tuosta jatkuu; missä siepattu prinsessa on, ja mikä on sieppaajan motiivi? Entä salaperäiset varjohahmot, mitä ne ovat, miksi ne varastaisivat Vikin piirustuksen ja millä muulla tavoin ne liittyvät juttuun? Miten Viki ja Emmi jatkavat tästä, ja mitähän naapurintyttö Mimi tuumaa kaikesta, ennen kaikkea Vikin puuhista? ;D

Loppu-yhteenvetona Dibitassujen ensimmäisen jakson pohjalta voisi olla vaikkapa:
- Animointi paikoin "överiä" tai liioiteltua.
- Värit sattuvat silmiin ja voi viedä tovin ennen kuin hahmojen ääniä tottuu kuuntelemaan.
- Dialogi pikkunäppärää mutta kiinnostavan oloisiin (lue: hyvinkin kehityskelpoisiin) hahmoihin ja näiden välisiin kemioihin yhdistettynä viihdyttävää.

Animaatio ei teknisesti ja ulkoasultaan säväyttänyt silmää ja äänimaailma ei miellyttänyt, mutta sen verran kiinnostuin hahmoista ja tarinan jatkosta että olin valmis totuttautumaan näihin elementteihin ja katsomaan sarjaa enemmänkin. Niin hauskoja kuin tilannekomediat, opettavaiset episodisetit ja arkiset slice of life-sarjat ovatkin, sydämeni sykkii niille juoneltaan kehittyville sarjoille, jotka viikottain houkuttavat ja koukuttavat telkkarin ääreen. Tosiaan, en muista että niitä lastenohjelmissa olisi kovin montaa ollut (aikakaudella Digimonin jälkeen, nimittäin).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos jaaritus herättää mitään ajatuksia tai muuten haluat kommentoida, kysyä jotain tai antaa palautetta, ole hyvä. Vanhojakin tekstejä saa kommentoida, jos haluttaa - olen melkeinpä iloinen, jos ne vielä vuosia myöhemminkin jaksavat kiinnostaa (ja niiden alkuperäiset julkaisupäivämäärät ovat vain päivämääriä). Eriävät näkemykset ovat myös sallittuja (en pure eri mieltä kanssani olevia). Rikkinäisistä linkeistä/videoista yms. saa myös huomauttaa mikäli sellaisia löytyy. Luen kyllä kaikki kommentit, ja kysymyksiin pyrin vastaamaan, mutta aina en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa (tai en vain ole sillä tuulella, tai minulla ei vain ole mitään erityistä vastakommentoitavaa - pahoittelut siinä tapauksessa. Joskus myös ihan vain puhtaasti häkellyn siitä että ylipäätään saan kommentteja...).