Oz-jaaritus #5: Traumakooste

Kuten olen aiemmin kertonut, siinä missä ilmeisesti monella on animaatiopohjaisia traumoja vaikkapa Muumilaakson tarinoiden Möröstä, Jäärouvasta yms., minun lapsuudenaikaiset animaatiotraumani sen sijaan ovat peräisin pääosin (tai ainakin merkittävästi) Ihmemaa Ozista (1986). Mielestäni ysärimuumien "pelottavat" jutut eivät ole juuri mitään Ihmemaa Ozin hirvityksiin verrattuna, ja tässä jaarituksessa näytän, miksi olen tätä mieltä. 

Koska harvempi tuntee Ihmemaa Ozin, yritän tehdä parhaani näkökulmieni avaamisessa ja toivon, että perusteellinen selitykseni auttaa ihmisiä ymmärtämään, miksei muumien Mörkö hetkauta minua, vaan jokin aivan muu. ;-) Käytännössä esittelen ja samalla käsittelen omia subjektiivisia (animaatio)traumojani omakseni (kenties toistenkin) iloksi. Luvassa on siis vihdoin ja viimein, kauan sitten täällä blogissa lupaamani, Ihmemaa Oz-traumakooste!

Muistutan vielä, että lista käsittää vain sarjan ensimmäiset 30 jaksoa, koska Suomen telkkarissa ei näytetty sen enempää. 

Toisekseen, osa jutuista ei ole nyt ihan niiiin pelottavia kuitenkaan... :D Mutta jänskättäviä ne ainakin ovat (ja niitä jänskättäviä juttuja on toki enemmänkin kuin mitä tässä listassa tulee olemaan).

Ihan ensiksi lätkäisen tähän alkuun kuvakollaasin vuodelta 2012, eli työstetty jo aikana ennen blogin olemassaoloa (julkaisin sen silloisessa käyttämässäni somessa, mutta kovin moni ei liene sitä nähnyt). 

Olen tehnyt tämän, koska muistan nähneeni ysärimuumeista tehdyn samanhenkisen kuvakollaasin. :D Kollaasi on tehty englanninkieliseksi.

Parempi avata kuva uuteen välilehteen. Oikeastaan mietin, että ehkä tämä olisi pitänyt tehdä uusiksi
vähemmän piperrettynä, mutta menköön tämä vanha kun varsinaista lisättävää ei ole. :D

...

Ja sitten alankin käydä tuota kollaasia läpi pala palalta (ja tylsästi jakso- eikä pelottavuusjärjestyksessä ;P En ole ajatellut tehdä varsinaista ranking-listaa. Toisekseen tuli myös mieleeni, että oikeastaan olisi pitänyt ja ehkä pitäisikin vielä tehdä tästä aiheesta videokooste, koska siinä olisi kuvien lisäksi myös äänimaailma ja musiikki mukana. Ehkä joskus!).

*

1. Pyörremyrsky (1. jakso)

Aivan ensimmäisenä onkin oikeastaan se kaikista pahin, toisaalta ehkä myös visuaalisesti hienoin, eli pyörremyrsky, joka tempaa Dorothyn ja Toto-koiran taloineen kaikkineen Ozin maahan. Dorothya on kyllä opetettu toimimaan tuollaisessa hätätilanteessa, mutta sittenkään tyttö ja koira eivät ehdi piiloutua talon kellariin ajoissa (sillä Toto on ryöminyt sängyn alle eikä suostu tulemaan sieltä - ja hetken päästä koira onkin sitten jo tippumassa juuri siitä kellarin luukusta josta aiemmin oli tarkoitus mennä :P). Dorothyn huoltajat Henry-setä ja Em-täti ovat juuri lähteneet huvittelemaan, mutta huomatessaan myrskyn lähestyvän tekevätkin täyskäännöksen palatakseen Dorothyn luo, mutta hekään eivät ehdi tulla auttamaan ajoissa. Pahin, mitä kuvitella saattaa, tulee tapahtumaan.

Kohtauksessa on ensin jännittävä, sitten pelottava, suorastaan uhkaava musiikki, joka sitten myöhemmin vaihtuu dramaattiseen "toiminta"musiikkiin. Pyörremyrsky on ollut piinaavasti näkyvissä ja tiedetysti tulossa jo lähes jakson alusta asti, mutta sen todella iskiessä alkaa tosissaan pelätä. Ja minä pelkään vieläkin; kun katson tätä sarjan ensimmäistä jaksoa ja tätä nimenomaista kohtausta, ihoni menee auttamattomasti kananlihalle ja haluan ryömiä tuolin tai sohvan taakse tai edes peiton alle piiloon. Vielä aikuisenakin vuosikymmenien jälkeen. Hieman olen kuitenkin onnistunut itseäni siedättämään sen verran, että voin sanoa, että tämä pyörremyrskykohtaus on todella hienosti ja vaikuttavasti animoitu: maasta ensin irtoava talousrakennus on palanut ja jäänyt verkkokalvoilleni pysyvästi. (Tämä on vaikuttanut minuun myös sen verran, että minusta on lievästi epämukavaa katsoa kuvia tai videoita myös oikeista tosielämän tornadoista.)

*

2. Kalidat (4. jakso) 

Kalidat ovat Ozin maassa petoeläimiä, joilla on karhun ruumis ja tiikerin pää. Leijona osaa aavistaa pahaa matkalaisten saapuessa metsään, jossa tiettävästi on kalidoja. Ystävyksemme lähtevät kiirehtimään eteenpäin, mutta siitä huolimatta on kalida pian perässä (se näytetään katsojille ennen kuin sarjan hahmoille :D), ja pahaksi onneksi myös keltatiilitie katkeaa suuren rotkon kohdalla.

Ja mikä vielä tätäkin pahempaa, ensimmäinen kalida, joka on aika iso, on silti vain pelkkä poikanen, ja sen vielä suurempi emo tietysti löntystää paikalle hieman myöhemmin!

*

3. Unikot (5. jakso)

Kaunis ja kukkiva unikkopelto onkin sitten jotain ihan muuta. Oikeastaan vähän sama juttu kuin Halinallejen Uinuva jätti-jaksossa eli sen kummemmitta spoilerivaroituksitta: kukkien tuoksu vaivuttaa uneen. Dorothy ja kumppanit eivät tiedä tästä unikkopellosta mitään eivätkä osaa aavistaa vaaraa. Meille katsojille kuitenkin näytetään mitä tuleman pitää: pieni hyönteinen lentää unikon kukkaan, nukahtaa sen tuoksusta ja putoaa maahan, jossa makaa muitakin kukkien uhreiksi joutuneita ötököitä ja yksi sammakkokin. :-(

*

4. Ozin velho (6. jakso)

Kun Ozin velho kutsuu Dorothyn ja ystävykset luokseen hämmentävästi yksi kerrallaan, velho näyttäytyy ensin Dorothylle valtavana päänä, joka tässä animaatiosarjassa tulee hitaasti ja raskaan kuuloisesti kirskuen ja naristen näkyviin seinästä synkän näköisessä valtaistuinsalissa. Dorothy pelästyy ja kohtauksessa soi sama uhkaava musiikki kuin pyörremyrskyn lähestyessäkin. "Ei tarvitse pelätä", tuo valtava pää sanoo vakaalla jylisevällä äänellä. (Eikö tosiaan? :--D Dorothyn ystäville velho näyttäytyykin sitten aivan eri hahmoina, ja ne eivät ole lähellekään niin pelottavia kuin tämä valtava pää.)

*

5. Lännen ilkeä noita (7. jakso)

Lännen ilkeä noita on kaikin puolin epämiellyttävä olento niin persoonaltaan kuin pelkältä olemukseltaankin: violetti iho, pöyheät vaaleat hiukset, pitkät luisevat sormet ja musta kaapu. Noidan silmissä näkyy inhottava punainen hehku tämän tehdessä taikojaan.

*

6. Noita uhkaa leijonaa (9. jakso)

Noita on vanginnut Dorothyn ja Leijonan, ja vaatii Leijonaa vetämään vaunujaan, mutta Leijona ei tietenkään halua alistua sellaiseen palvelukseen. Noita yrittää ahdistaa ja pakottaa taikomalla leijonan ympärille tuliliekkejä sekä pitämällä sitä nälässä.

*

 

7. Noidan linna (7.-10. jaksot)

 

Noita on rakennuttamassa itselleen uutta linnaa, josta aikoo vallata koko Ozin maan tulevaisuudessa. Näkee kyllä selvästi, että se on noidan linna.

*

8. Leijona muuttuu kiveksi (10. jakso)

Häkin kalterit eivät oikeasti pidättele Leijonaa ollenkaan, ja se käy salaa hakemassa ruokaa itselleen ja juttelemassa Dorothyn kanssa. Ennen pitkää Dorothy ja Leijona yrittävät piileskellä noidalta tämän talossa, mutta se on mahdotonta, sillä taikapeilinsä avulla noita näkee heidän olinpaikkansa ja löytää heidät mistä tahansa. Noita yrittää edelleen taivutella Leijonaa vaunujensa vetäjäksi sekä saada taikakengät Dorothylta. Kun noita tarpeeksi ärsyttää, leijona yrittää hypätä hänen kimppuunsa, mutta noita on nopeampi ja muuttaa leijonan kivipatsaaksi. Tämä on vieläkin ahdistava kohtaus, sillä melkein tekee mieli huutaa "eiii~~~" kun Leijona murisee ja valmistautuu hyppyyn.

*

9. Noita sulaa (10. jakso)

Leijonan kiveksi muuttumisen jälkeen noita vaatii Dorothya luopumaan taikakengistään ja taikoo tulenliekit Toto-koiran ympärille. Toto kuitenkin juoksee liekkien läpi ja törmää vesikippoon, josta roiskuu vahingossa vettä myös noidan päälle. Yllättäen noita kavahtaa kauhuissaan, hänestä nousee sihisevä ja purppurainen savu ja hän alkaa perääntyä, kaataen takanaan olevasta vesiastiasta lisää vettä päällensä. Dorothy arvaa veden olevan noidan heikkous, ja kaataa vesiruukun noidan päälle. Se viimeistelee noidan kohtalon: oranssin ja vihertävänharmaan pilven saattelemana noita sulaa keltainen hohde silmissään ja häilyy kivenharmaana lopullisesti tuhoutuen. Inhaa katseltavaa tämä(kin) on. (Tämän vanavedessä myös noidan rakenteilla oleva linna sortuu, taikapeili särkyy palasiksi ja kaikki noidan taiat raukeavat; leijona palautuu entiselleen.)

*

10. Mombi juo taikajuomaa (11. jakso)

Ei ole niinkään pelottavaa itsessään se, että Mombi muuttaa taikajuomalla itsensä kissan hahmoiseksi, mutta se, miten se näytetään tai oikeammin mitä ei näytetä (poikkeuksellista tähän mennessä listattuihin juttuihin nähden :D), on epämiellyttävää ja pelottavaa. Mombi on yksinään mökissä illansuussa kynttilän valossa ja valmiina ottamaan valmistamaansa taikajuomaa. Kuuluu särkyvän lasin ääni, kun pullo putoaa lattialle. Sitten kuuluu ilkeää naurua ja Mombista näkyy pelkkä varjo mökin seinällä. Muori vajoaa polvilleen ja mökin katon reiästä tapahtumia katselleet varikset lentävät pois. Hetken päästä Tip palaa mökkiin ostosreissulta, muttei löydä Mombia vaan sen sijaan kissan, joka maireasti naukuen säntää tiehensä.

*

 

11. Jättihämähäkki (12. jakso)

Tämä on oikeastaan fuskua, sillä tätä jaksoa en muista nähneeni lapsena. Mutta jos olisin nähnyt, niin melko todennäköisesti olisin pitänyt jättihämähäkkiä inhottavana otuksena, ja siksi se on silti päässyt listalleni mukaan. Kyseessä on siis todella iso hirviö, joka terrorisoi eläinten asuttamaa sumuista metsää ja katkoo puita mennessään. Enimmäkseen sen voi kuulla ja tuntea rymistelevän ympäriinsä. Se osaa kuitenkin kätkeytyä ja olla myös hiljaa: jaksossa se esimerkiksi yllättää Dorothyn ja kumppanit syöksymällä yhtäkkiä piilopaikastaan puiden latvoista esiin.

*

12. Dorothy ei pääsekään kuumailmapallon kyytiin (14. jakso)

Dorothyn toive päästä kotiin Kansasiin ei toteudukaan, kun Toto-koira karkaa Dorothyn sylistä hiiren perään sännäten juuri kun Ozin velhon kuumailmapallo on valmiina lähtöön. Tyttö ei tietenkään lähde mihinkään ilman koiraansa, ja menee hakemaan sitä. Dorothy ymmärtää, että on kiirehdittävä, ja saa Toton kiinni, mutta pallo on jo kohonnut niin korkealle, ettei hän enää yletä velhon ojennettuun käteen. Auttamattomasti kuumailmapallo nousee yhä korkeammalle, sen kiinnitysköysi irtoaa ja pallo lähtee näyttävästi matkaan rikkoen Smaragdikaupungin palatsin katon. (Kaikki on aina Toton syytä btw! :-D) Tässä kohtauksessa on myös sama pyörremyrskykohtauksessa soiva sarjan dramaattinen toimintamusiikki (niin kuin sitä näytän kutsuvan). 

Tämä trauma itse asiassa "korjataan" tai "parannetaan" sarjan sisäisesti myöhemmin: kun seuraavassa juonikaaressa samaisesta Smaragdikaupungin palatsista paetaan lentävällä sängyllä, Kalle Kurpitsakallo on myös vähällä jäädä kyydistä sillä kertaa, mutta ehtii onneksi tarttua Pelätin käteen ja päästä pakoon muiden mukana.

*

13. Dorothy palaa kotiin (17. jakso)

Tämä ei ole niinkään pelottava mutta tunnelmaltaan hyvin tiivis ja melko lyhyt kohtaus, jossa sarjan dramaattinen toimintamusiikki soi taas. Hyvästeltyään Ozin maassa kohtaamansa ystävät Dorothy juoksee syrjään, kopauttaa taikakenkien kannat yhteen, esittää niille pyyntönsä, ja lentää kotiin mustan avaruuden läpi ja tuollaisen kolmiulotteisena animoidun pyörteen kautta (joka on myös ensimmäisessä jaksossa, jossa pyörremyrsky lennättää Dorothyn kotitalon Ozin maahan alun alkaen).

*

14. Kurpitsakallo herää eloon (19. jakso)

Tämäkään ei ole niinkään pelottava, mutta hieman jänskättävä kohtaus visuaalisen efektin vuoksi. Kukapa olisi arvannut, että Tipin työstämä kurpitsapäinen ukkeli tuleekin heräämään eloon? Kurpitsakalloa ympäröivä sininen valo, sekä hahmon hitaat ja nykivät liikkeet tai melkeinpä kouristelut ovat ehkä hivenen karmivaa katsottavaa.

*

15. Mombin taikajuoma joka muuttaa juojansa marmoriksi (19.-20. jaksot)

19. jakson lopussa, kun Dorothy on mennyt nukkumaan, Mombi alkaa valmistaa taikajuomaa, joka muuttaa juojansa marmoriksi. Tip kysyy kauhistuneena, kenelle juoma on tarkoitettu, mutta Mombi ei kerro sitä ennen jakson loppua, vaan vasta seuraavan jakson alussa antaa vihjeen, joskin hyvin epämääräisen. (Mombi toki tarjoaa juomaa myös Tipille.)

*

16. Puuhevonen herää eloon (20. jakso)

Tässä on oikeastaan sama juttu kuin Kurpitsakallon heräämisen kohdalla: visuaaliefektit ja eloontumisen liikkeet. (Mainitsen tässä yhteydessä, että myös Gump-olennon ja sängyn muodostaman lentävän hybridin eloon heräämisessä on sama visuaaliefekti mutta se ei enää jänskätä niin paljon. :D)

*

17. Auringonkukat (23.-24. jaksot)

Mombin luo taiallaan auringonkukkia, joilla on kasvot. Tämä on pelottavaa, koska aluksi tuikitavallisilta vaikuttavat kukat alkavat ilmestyä tyhjästä ensin hitaasti, sitten ne lähestyvät, niitä on paljon - ja ennen kaikkea: onhan se nyt luonnotonta että jutuissa, joilla tavallisesti ei ole kasvoja, on ne. :-D Kasvokkaat kukat tukkivat tien, saartavat Dorothyn seurueen ja tuijottavat hymyillen ja nauraen suoraan silmiin (myös katsojaan ;D), eivätkä suostu väistämään, vaikka Pelätti kohteliaasti pyytääkin.    

*

 

18. Glinda säikyttää kenraali Jinjurin (28. jakso)

Tämä on ehkä listan vaikein juttu selittää sellaiselle, joka ei ole sitä nähnyt. :D Kun Dorothyn seurue palaa Smaragdikaupunkiin hyvän noidan Glindan kera, Glinda menee edeltä puhuttelemaan kenraali Jinjuria. Glinda tekee näyttävän sisääntulon ja vaikutuksen saapumalla lentäen joutsenten vetämillä vaunuilla. Jinjur ei kuitenkaan ymmärrä noidan mahtia ja käyttäytyy Glindaa kohtaan ylimielisesti (Mombin kärvistellessä hieman syrjemmällä). Glinda suuttuu ja katoaa, mutta ilmestyy uudelleen jättimäiseksi kasvavana, aavemaisena "liekkinä", ilkeästi nauraen ja koko näkökentän täyttäen. Se tehoaa ja ottaa Jinjurilta ja kapina-armeijalta (ja pieneltä Ani-tädiltäkin) nenäkkäät luulot pois.

*

19. Mombin etsintä (29. jakso)

Mombia etsiessä Dorothy ja puunhakkaaja Peltinen löytävät pimeyteen johtavan salakäytävän. Siellä on lepakoita, mutta oikeastaan se ei ole pelottavaa, vaan enemmänkin salaperäistä ja kysymyksiä herättävää. Miksi tuollainen salakäytävä on olemassa, onko niitä paljonkin Smaragdikaupungissa (tai pelkästään tuolla palatsissa), jne. (Edelleenkin haluaisin päästä tutkimaan tuota kaupunkia ja vaeltelemaan sinne. *_*)

Tämä juttu saa tavallaan "jatkoa" sarjan viimeisessä juonikaaressa, sillä kaupungin palatsista löytyy vieläkin merkillisempi salakäytävä, mutta siitä en kerro enempää. 

*

20. Mombi muuttuu lohikäärmeeksi (30. jakso)

Lapsena oikeastaan kaikki selkeästi keholliset muodonmuutosjutut piirretyissä olivat ahdistavia ja pelottavia (joskus myös kummallisella tavalla kiihottavia), hahmosta riippumatta. Mombin muodonmuutos tässä jaksossa tapahtuu asteittain vähitellen; Mombi alkaa ensiksi ähistä ja pöhistä violettia savua, kasvaa sitten kokoa, siivet puhkeavat noidan selkään, valtava jalka tallaa kenraali Jinjurin viitan liepeelle ja lopuksi näemme tuon muodonmuutoksen lopputuloksen. Kauheampaa on melkeinpä katsoa muiden hahmojen reaktioita ja ällistystä vieressä kuin itse muorin muodonmuutosta.

*

...

Tässä tämä minun traumalistani tuli, vielä ennen joulunaikaa. \o/ (Oikeastaan olin ajatellut julkaista tämän jaarituksen jonkinlaisena halloween-juttuna, mutta toisaalta en halloweenista oikeastaan juuri välitä, ja jutunteko venähti muutenkin taas vaikka tällä kertaa kuvamateriaali on ollut valmiiksi kerättynä jo ajat sitten. :D Tuntui sopivammalta työstää ja julkaista juttu sarjan juonikaarien käsittelyn tässä välissä...)