Ihmemaa Ozin juonikaari #2: Oz-maan kapina

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi käydä Ihmemaa Oz-sarjan (1986) kaikki juonikaaret läpi. Juttusarja tulee käsittämään neljä osaa ja suurpiirteisyydestä huolimatta se sisältää merkittäviä juonipaljastuksia. Koska minulla ei ole kaikkia sarjan suomidubbauksen jaksoja tallessa, joidenkin hahmojen tai paikkojen nimet voivat olla erilaisia (kirjasuomennoksiakin on useampi [viimeisin 2000-luvun alusta], enkä tiedä pitäisikö tukeutua johonkin tiettyyn niistä, joten myönnän käyttäväni puhtaasti omien fiiliksieni mukaisia nimityksiä).

(En lupaa, että julkaisen juttusarjan osat suoraan peräkkäisinä, vaan saatan ehkä jaaritella muista asioista välissä - tällä hetkellä suunnitelmissani on julkaista kaksi ensimmäistä osaa tämän syksyn aikana ja loput kaksi ensi vuoden alkupuolella.)

Juttusarjan osat:

Juonikaari #1: Ihmemaa Oz
Juonikaari #2: Oz-maan kapina
Juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan - tulossa -
Juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus - tulossa -

...

Ihmemaa Ozin toinen juonikaari: Oz-maan kapina (jaksot 18-30) (perustuu toiseen Oz-kirjaan The Marvelous Land of Oz, suom. Ozin maa/Ozin kapinalliset)

Jos totta puhutaan, sarjan jaksot 18-19 ovat eräänlainen välivaihe ennen varsinaista seuraavaa juonikaarta. Voidaan puhua sellaisesta kuin...

Väliaikainen kotiinpaluu (vähän samaan tapaan kuin Digimonin ensimmäisellä kaudella ;>) 

Dorothy ja Toto-koira ovat päässeet onnellisesti takaisin Henry-sedän ja Em-tädin luokse Kansasiin. Ilo on molemmin puolin todella suuri, mutta setä ja täti eivät ota uskoakseen Dorothyn kertomuksia Ozin maasta ja siellä koetuista seikkailuista, Em-täti on jopa vähän huolissaan. Ulkoisesti tytössä ei kuitenkaan näytä olevan mitään vialla, ja Henry-setä alkaa vähitellen uskoa Dorothyn puhuvan sittenkin totta.

Kerran perhe lähtee yhdessä kaupunkiin (viime kerrasta viisastuneena), ja siellä kaikeksi yllätykseksi Dorothy tapaa Ozin velhon, joka on palannut töihin sirkukseen. He vaihtavat kuulumisia, ja taikuri huokaa haikailevansa takaisin Ozin maahan. Dorothykin ikävöi siellä tapaamiaan ystäviä, mutta tytön hukattua toisen taikakengistä on matkaaminen mahdotonta.

Myöhemmin kanalaa siivotessaan Em-täti löytää toisen kengän, ja luulee Toton raahanneen sen sinne. Kun Em palauttaa kengän Dorothyn huoneeseen, niitä on sittenkin kaksi. Kun molemmat taikakengät on tuotu taas yhteen, Dorothy piloillaan kopauttaa niiden kantoja uskoen ettei niiden taika enää toimi - mutta missäs sitä kohta jälleen ollaankaan, ellei takaisin Ozin maassa, jossa odottaa uusi seikkailu, ja sarjan toinen juonikaari käynnistyy.
 

Oz-maan kapina

Dorothy ei ole varma, mihin on päätynyt, ja huomaa, etteivät taikakengätkään ole tulleet hänen mukanaan. Tyttö näkee mökin, jonka edustalla poika veistelee kurpitsanrunkoa. Eikös siinä vain olekin Tip, joka kohdattiin viimeksi Vinkkujen maassa? 

Yllättävä mutta iloinen jälleennäkeminen koittaa. Dorothy on palannut Ozin maahan, ja siellä näyttäisi kaikki olevan ennallaan. Tip kaivertaa kurpitsaa, koska siitä tulee pää nukelle, jonka tarkoituksena on säikäyttää vanha Mombi-muori. 

Muori on palaamassa asioilta, ja Tipin suunnitelma onnistuu täydellisesti - vaan Mombi arvaa pian, että kyseessä on Tipin kepponen. Dorothy ja Tip puolestaan saavat myös hämmästyä, sillä muori keksii hyödyntää tilaisuuden ja kokeilla nukkeen juuri hankkimaansa taikapulveria, jonka pitäisi muuttaa elottomat esineet eläviksi. Hitaasti ja vaivalloisesti kurpitsapäinen nukkee herää eloon ja alkaa liikkua, ja se on todella kömpelö.

Dorothy jää yöksi Tipin ja Mombin luokse, aavistamatta ollenkaan, että muorilla on pahat aikeet mielessä. Dorothyn maine noidanlistijänä on yhä tuoreena kaikkien muistissa, ja Mombi aikoo muuttaa tytön marmoripatsaaksi niin, ettei tästä tule olemaan hänelle harmia tulevaisuudessa. Tytön nukkuessa muori alkaa valmistaa taikajuomaa, jolla ilkeä suunnitelma toteutetaan. Tip ei pidä tästä ajatuksesta ja arvaa, että hänkin on vaarassa tulla muutetuksi marmoriksi. 

Poika päättää auttaa Dorothya ja itseään. Muorin nukahdettua he karkaavat mökistä yön selkään yhdessä kurpitsaukon kanssa  ja päättävät lähteä Smaragdikaupunkiin, sillä Dorothy haluaa tavata siellä asuvan ystävänsä Pelätin.

Kurpitsaukko ei "vastasyntyneenä" tietenkään ymmärrä asioista juuri mitään, vaan ihmettelee ja kyselee paljon ja tekee omia päätelmiään. Kun hänelle selitetään, että Tip on valmistanut hänet, kurpitsaukko, joka saa nimekseen Kalle Kurpitsakallo (tai Jaakko Kurpitsapää, eng. Jack Pumpkinhead, jap. Kabocha-atama no Jack, tosin varsinaisessa japaninkielisessä dialogissa hahmoa puhutellaan usein pelkällä Kabocha-nimellä, siis "Kurpitsa" :-D), tekee johtopäätöksen, että Tip on siis hänen isänsä, ja siitä tuleekin tämän juonikaaren kestovitsi jota toistetaan loppuun saakka; asiasta erittäin kiusaantunut Tip saa koko ajan tolkuttaa Kurpitsakallolle ettei tämä kutsuisi häntä isäkseen.

Tip ei osaa iloita tuoreesta isän tittelistä.

Mombi havahtuu pian unestaan ja huomatessaan jääneensä yksin lähtee vihaisena karkulaisten perään. 

Aamuvarhaisella istahdetaan hetkeksi. Dorothy hieman ihmettelee, miten Tip voi karata Mombin luota, mutta sille on selitys: Tip on orpolapsi, josta muori on kyllä aina huolehtinut, mutta joka ei varsinaisesti ole koskaan pitänyt pojasta, ja tunne on molemminpuolinen. Dorothy ymmärtää tuota yksinäisyyttä, sillä hänkin on Henry-sedän ja Em-tädin ottolapsi.

Metsässä kaverukset löytävät vanhan sahapukin, joka muistuttaa hevosta. Sitä tuunataan pikkuisen, ja Tip päättää kokeilla Mombilta kähveltämäänsä elämänpulveria siihen. Puuhevonen herää kuin herääkin eloon ja joukossa on taas uusi veikeä toveri lisää. 

Karkulaiset vuoroin vaeltavat ja lepäävät, ja seuraavana yönä Tip puhuu levottomasti unissaan. Dorothy havahtuu siihen ja herättää pojan. Tip kertoo nähneensä kummallista unta; siinä oli Mombi-muori, mutta myös suuri seurue, Dorothy ja Kurpitsakallokin tietysti mukana. Lisäksi Tip itse oli unessa kuningas, jolla oli häikäisevät vaatteet, jotka kuitenkin olivat naisen eivätkä kuninkaan vaatteet. Hassu juttu, mutta joskus unet ovat sellaisia. 

Puuhevosesta on pian arvaamatonta hyötyä, kun joki pitäisi ylittää eikä venettä ole. Kommelluksitta joen ylitys ei tietenkään taaskaan suju, ja porukka joutuu pian sen jälkeen erilleen, kun Puuhevonen pillastuu ja laukkaa tiehensä Kurpitsakallo selässään, Dorothyn ja Tipin jäädessä kauas jälkeen. Suunta on kuitenkin onneksi oikea.

Kurpitsakallo ja Puuhevonen saapuvat nopeasti Smaragdikaupungin portille. Portinvartija ei ole uskoa korviaan, kun Kurpitsa ottaa Dorothyn puheeksi. Pelättikin, josta on todella tullut Smaragdikaupungin kuningas Dorothyn lähdön jälkeen ja joka on ikävystynyt palatsissa nuokkumiseen, innostuu kovasti kuullessaan ystävänsä paluusta.

Mutta Dorothya ja Tipiä joudutaan odottamaan, ja näiden matkanteko Smaragdikaupunkiin uhkaa jopa tyssätä, sillä karkulaiset eivät ole hetkeen syöneet. Herkullisten voileipien tuoksun johdattamana he tapaavat tytön, joka mielellään jakaa eväänsä. Tyttö ei olekaan mikään tavallinen vaan kenraaliksi itsensä nimittänyt Jinjur (vanhassa kirjasuomennoksessa ja myös sarjan suomidubbauksessa Kraija), joka johtaa Ozin maaseudulta lähtöisin olevien kapinallismielisten neitokaisten ryhmää, joka on myös matkalla Smaragdikaupunkiin - ei enempää eikä vähempää kuin vallankumousaikeissa!

Tytöt ovat kyllästyneitä ja kokevat epäoikeudenmukaisuutta siitä, että maan naiset joutuvat tekemään yhtä paljon töitä kuin miehet. Myös se, että Ozin maata hallitsee Pelätti (siis "mies"), ärsyttää heitä, ja he haluavat asiaan muutoksen. Lisäksi huhutut Smaragdikaupungin jalokivet herättävät tytöissä mielenkiintoa. Hengennostatuspuheen pidettyään Jinjurin johtama tyttöjen kapina-armeija suuntaa kohti kaupunkia aseinaan naisellinen tahto ja sukkapuikot. Dorothy ja Tip jatkavat matkaa erikoisen joukon jäljessä ja kaupunkiin päästyään pujahtavat joukon edelle varoittamaan Pelättiä.

Dorothyn ja Pelätin jälleennäkemistä ei siis ehditä kauaa riemuita, kun kapinalliset ovat jo marssimassa palatsiin. Smaragdikaupungin ainoasta sotilaasta ei ole suurta apua kapinallisia vastaan, eikä Pelätti itse halua taistella, ja niin ystävykset katsovat parhaaksi paeta ja etsiä apujoukkoja. Suunta käy siis länteen puunhakkaaja Peltisen luokse. 

Epätodennäköiset liittolaiset?

Mombi-muorikin saapuu Smaragdikaupunkiin, ja liittoutuu juuri valtaistuimelle nousseen Jinjurin ja tämän joukkojen kanssa, vaikka kemiat eivät ihan kohtaakaan osapuolten välillä. Muori muistuttaa tyttöjä siitä, että Dorothy oli se joka kukisti Ozin maan ilkeät noidat ja että vaikka Pelätti onkin nyt syösty vallasta, hän todennäköisesti palaa apujoukkojen kanssa. Tosiasiassa Mombi käyttääkin vain tilaisuutta hyväkseen: hän on vakaasti päättänyt saada Dorothyn ja Tipin käsiinsä, eikä aio kaihtaa mitään taikakeinoja onnistuakseen omissa pyrkimyksissään.

Matkanteko läntiseen Vinkkujen maahan ei sekään suju kommelluksitta, sillä Puuhevosen hallitseminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia, ja yhdessä rytäkässä sen jalkakin menee poikki. Lopulta kuitenkin päästään perille ja saadaan kokea taas mukava jälleennäkeminen. Puunhakkaaja Peltinen on heti valmis auttamaan ystäviään. 

Jälleen palataan Smaragdikaupunkiin, mutta matkaa hankaloittavat Mombi-muorin taiat: ystävykset joutuvat auringonkukkien saartamiksi, maankohoamien hämmentämiksi ja taikatulen ahdistamiksi. Pelätti yrittää samalla kuumeisesti keksiä keinoa, millä kapinalliset saataisiin aisoihin. Apuun kutsutaan vanha tuttu peltohiirten kuningatar, jonka avunanto on aulis mutta epäilyttävän pieni: yksi ainoa hiirisotilas!

Ystävykset onnistuvat hidasteista huolimatta palaamaan kaupunkiin, jossa asiat ovat silminnähden rempallaan: miehet joutuvat tekemään omien töidensä lisäksi myös naisten hommat, ja naisväki pitää lähinnä hauskaa. Joukkio marssii kenraali Jinjurin puheille, mutta tyttöjoukko ei lotkauta korvaansakaan, vaan Jinjur on innolla asettamassa rangaistuksia. Tässä vaiheessa hiirisotilas kuitenkin osoittautuu verrattomaksi ja ratkaisevaksi avuksi: neitoset (ja myös Mombi-muori) pelkäävät hiiriä kuollakseen ja säntäävät tiehensä!

Tilanne ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen ja joukkomme joutuu uuden ongelman eteen: nyt he ovat vankeina Smaragdikaupungin palatsissa Jinjurin joukon ympäröimänä. Dorothyn joukkio telkeää valtaistuinsalin oven ja Kurpitsakallo matkii hiiren ääntä pitääkseen tyttöjoukon loitommalla. Sillä välin Jinjur yrittää tukeutua Smaragdikaupungin naisväkeen, mutta turhaan: yhtäkään hiiriä pelkäämätöntä naista ei kaupungista löydy (:D).

Ystävillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin paeta taas kerran ja pyytää apua etelän hyvältä noidalta Glindalta. Pakovälineeksi rakennetaan erikoinen hökötys: sänky, jolle on tehty siivet ja kiinnitetty hirvieläintä muistuttavan gump-olennon pää. Jotta hökötys lähtisi lentoon, se herätetään henkiin hyödylliseksi huomatun elämänpulverin avulla, ja palatsin kattoon tehdään aukko samaan kohtaan, josta Ozin velho poistui kuumailmapallollaan aiemmin. Joukko pääsee kapina-armeijaa pakoon silti melkein viime tingassa.

Jinjurin puolesta Dorothy kumppaneineen saisi mennä rauhassa ja tehdä mitä lystää, mutta Mombi on toista mieltä - hän arvaa, että joukkio on hakemassa Glindaa avukseen. Jinjuria se ei hetkauta, ja saadakseen tytöt taas puolelleen Mombi sepittää valheen, että Pelätti tietää minne Smaragdikaupungin smaragdit on piilotettu - tähän mennessä kun tytöt eivät ole löytäneet kaupungista muuta kuin maalattuja kiviä.

Mombi ryhtyy taas taikomaan ja yrittää hankaloittaa joukkion matkantekoa etäältä. Hän saakin joukon eksymään reitiltä. Nämä ajautuvat kiviseen erämaahan keskelle jonkinlaisia lentäviä liskoja, mutta pian ollaan taas kartalla ja etelän maassa.

Glinda on iloissaan tavatessaan ystävykset jälleen ja arvaa, mistä syystä joukkio on tullut tapaamaan häntä. Hän ei kuitenkaan ole innostunut ajamaan tyttöjoukkoa pois, ja selittää miksi. Ennen Ozin velhon aikaa maata hallitsi laillinen ja edesmennyt kuningas, jolla oli Ozma-niminen tytär. Velho kuitenkin piilotti prinsessan pikkuvauvana, eikä kukaan tiedä missä hän nykyisin on. 

Glinda on sitä mieltä, että Ozin maan valta pitäisi palauttaa Ozmalle, ja Dorothy ystävineen ymmärtää tämän olevan paras ratkaisu, etenkin kun tosiasiassa Pelättiä ei oikeastaan huvittaisi palata valtaistuimelle. Joukkio päättää etsiä kadonneen prinsessan, ja saadakseen vihjeitä he katsovat Glindan kristallipalloon. Joukkoa odottaakin hämmentävä menneisyyden näky: kristallipallo näyttää, miten Ozin velho kävelee syrjäiselle mökille ja luovuttaa Ozma-vauvan - kenelle muullekaan kuin vanhalle Mombi-muorille!

Tämä vihje saa kaikki mutta eritoten Tipin mietteliääksi ja kaikeksi yllätykseksi poika vaatii, että Mombi-muoria ei saa rangaista, vaikka tämä onkin väärintekijä, sillä kaikesta huolimatta muori on ollut hänen kasvattajansa. Suunnitelma alkaa selkiytyä: Dorothy ystävineen palaa taas Smaragdikaupunkiin Glindan kera, ja nämä aikovat tiedustella asioita lisää muorilta itseltään. 

Glinda yrittää puhutella kenraali Jinjuria, mutta noidan mahdista tietämätön tyttöjoukko alkaakin uhitella, ja Glinda antaa Jinjurin joukolle ansaitun kurinpalautuksen sillä välin, kun Pelätti entisenä hallitsijana pitää vetoavan puheen kaupunkilaisille ja kaupungin asioita lähdetään vähitellen saattamaan oikealle tolalleen.

Glindan kanssa ei pelleillä...

Dorothy ja kumppanit pyrkivät Mombin puheille, mutta se ei käykään niin helposti: vanhoihin muodonmuutoskonsteihinsa turvautuen Mombi taikoo kaksi kapinallistyttöä hänen ja Jinjurin kaksoisolennoiksi, joiden on tarkoitus harhauttaa ystävykset. Temppu kuitenkin paljastuu, kun Pelätti alkaa yllättäen tentata valemuoria eikä vastauksia saadakaan. 

Kauempaa tarkkailevat Jinjur ja Mombi huomaavat tämän myös, ja Jinjur olisi jo lähes valmis antautumaan, mutta Mombi yllyttää jatkamaan ja kiireissään piiloutuu. Dorothyn joukkio neuvottelee Jinjurin kanssa, ja kenraali suostuu päästämään joukkion palatsiin etsimään muoria sillä ehdolla, että jos häntä ei löydetä, ystävykset lähtevät sovinnolla pois kaupungista.

Etsintäleikki alkaa Jinjurin ottaessa lunkisti, ja aluksi Mombi vaikuttaa kadonneen jäljettömiin. Dorothy aavistaa, että Mombi ei kuitenkaan ole kadonnut, ja lopulta muori löydetään yllättävästä paikasta. Jinjur yrittää käskyttää muoria, mutta tyttöön läpeensä kyllästynyt Mombi paljastaa todelliset aikeensa, eikä Jinjur itsekään ole enää turvassa.

On koittanut Mombin todellisen taidonnäytteen aika: hän muuttaa itsensä lentäväksi lohikäärmeeksi ja on juuri tekemäisillään Dorothyn seurueesta selvää, kun Glinda viime hetkellä tulee hätiin. Glinda päättää taistella muoria vastaan ja muuttaa itsensä haukaksi, päästen niskan päälle noitien erikoisessa kaksintaistelussa.

Viimein Mombi saadaan vangittua ja lopultakin selvitetään, mitä prinsessa Ozmalle tapahtui. Mombi selittää huolehtineensa lapsesta ja kasvattaneensa sen pojan kaltaiseksi, ja kaikista suurin yllätys onkin se, että itse asiassa Tip-poika on tämä kauan kadoksissa ollut prinsessa Ozma!

Tip on hyvin hämmentynyt ja kiusaantunut uudesta tilanteesta, ja julistaa ettei haluaisi ruveta prinsessaksi, mutta ystävykset kertovat rauhoittavasti, että on samantekevää, onko Tip tyttö tai poika - he pitävät hänestä joka tapauksessa, eikä tyttöys ole este seikkailujen kokemiselle; Dorothy itsehän on tästä elävä esimerkki. 

Glinda siis saa palauttaa Tipin oikeaan olomuotoonsa Ozmaksi. Lisäksi hän pyyhkii kenraali Jinjurin ja Mombi-muorin muistot, niin ettei näistä ole enää pahantekijöiksi.

Lopuksi Glinda toteuttaa ystävysten toiveet: Pelätti ja Peltinen palaavat Puuhevosen kanssa Vinkkujen maahan ja Dorothy palaa Kansasiin. 

 

Prinsessa Ozma ja Kurpitsakallo jäävät yhdessä Smaragdikaupunkiin, jonne rauha on jälleen palannut.

Sarjan toinen juonikaari päättyy tähän. Seuraava, kolmas juonikaari (jaksot 31-41) käsittelee kolmannen Oz-kirjan Ozma of Oz, suom. Prinsessa Ozma/Ozin prinsessa.