Tekstiä on päivitetty 16.5.2025: lisäsin mietteitäni viisusemifinaalien jälkeen jaarituksen loppuun.
Siitäpä onkin vierähtänyt pitkä aika, kun viimeksi olen varsinaisesti jaaritellut Euroviisuista. Tai siis oikeastihan olen jaaritellut niistä täällä blogissa vain kerran, ja se oli blogaamiseni alkumetreillä, 2014. :D Kesällä 2015 mainitsin aiheeseen liittymättömässä postauksessa ohimennen että
Euroviisutkin olivat ja menivät tässä välissä, mutta en viitsinyt
vaivautua kirjoittamaan niistä mitään tänä vuonna, oli muutenkin melko
mälsät viisut omasta ja lähipiirin mielestä.
Tuona samaisena vuonna 2015 koettu tubetilin menetys vaikutti osaltaan myös siihen, etten tullut tilanneeksi Euroviisujen virallista tubekanavaa enää uudestaan, enkä myöhemminkään palannut aiheesta jaarittelemaan. Ylipäätään euroviisujen seuraaminen on ollut minulla edellisen vuosikymmenen ajan melko vaihtelevaa (osin siihen on vaikuttanut oma elämänmenoni ja sen muutokset). Jotkin viisut ovat jääneet minulta ihan kokonaan välistäkin. En oikein ole innostunut enää samalla tavalla mitä nuorempana (siis n. aikavälillä 2005-2014), ja koronapandemian sotkiessa kaiken ja peruuttaen viisut kokonaan (2020) ajattelin jo, että ehkä viisuilu on omalta osaltani ohi, ja kyynisesti olen hetkellisesti jopa ajatellut että koko viisut voisi oikeastaan lopettaa.
Mutta viime vuonna kuitenkin jaksoin innostua sen verran, että ajastin digiboksiini viisu-semifinaalit ja myös finaalin, ja katsoin ne pikkuisen jälkijunassa, sillä nykyään ja vanhemmiten arvostan yölepoa sen verran että ennemmin nukun kuin valvon telkkarin äärellä, niin hauskaa kuin kukkuminen viisujen äärellä nuorempana olikin. Mietin, että kyllähän näitä voisi edelleen kokeilla katsoa ajankulukseen ja yrittää viihtyä hömppäspektaakkelishown parissa, jossei muuta ole (ja on minulla ihan mukavia muistoja siitä fiiliksestä, että tavallaan euroviisujen myötä "kesä alkoi" [sitä oikeastaan kaipaan nyt, sillä tänä vuonna kevät on ollut aikainen mutta niin viileä]). Vaikka sitten katsoisinkin viisut jälkikäteen päivää tai paria myöhemmin.
Tänä vuonna sitten katsoin (myös jälkijunassa) jopa Suomen viisukarsinnan, eli Uuden Musiikin Kilpailun (mistä en ole konseptina ollut juuri yhtään kiinnostunut, pidin siitä kotikutoisesta viisukarsintameiningistä ennen UMK:ta :D).
Kiinnostusta olisi nyt ollut myös Euroviisujen esikatseluun, mutta yllättäen en löytänyt YLE Areenasta mitään aiheesta, muuta kuin pelkät osallistujamaiden esikatseluviisuvideot. Noh, viisujen esikatseluohjelmat ja niiden konseptit ovat niin ikään vaihdelleet melkein vuosittain, enkä aina ole ollut kovin innostunut niistä; minua eivät pahemmin kiinnosta ylipitkät esikatselu-maratoonilähetykset tai joidenkin kommentaattoreiden näkemykset, vaan enemmän ne itse viisukappaleet ja niiden taustoitukset. Joten oikeastaan minulle sopi ihan hyvin katsella ja kuunnella tämän vuoden viisuesiintyjien videot ja kappaleet muutamassa erässä muiden askareideni ohessa. Ja jotta saan upotettua tänne blogiin videoita niin kaipa se Euroviisujen virallinen tubekanava on kaivettava esiin. :D (Silti ihmettelen vähän, että eikö todellakaan ole ollut mitään ennakkohypetystä töllössä?)
Erityisiä suosikkeja minulla ei (taaskaan) ole, mutta upotan videot itseäni eniten miellyttävistä viisuista tänä vuonna, tylsästi esiintymisjärjestyksessä. (Jännä muuten huomata, että useampaan tubevideoon on tehty englanninkielinen käännöstekstitys - se helpottaa pikkuisen laulujen merkityksen selollesaantia näin etukäteen, vaikka odotankin suomalaisia käännöstekstityksiä innolla kuten aina.) Mikään viisu ei myöskään ole ollut minulla varsinaisesti korvamatona (tosin ei ole ehtinytkään, sillä olen kuunnellut kaikki tosiaan vasta edellisen viikon aikana :D).
Vertailu on aina yhtä vaikeaa, kun näissä "esikatselu"-videoissakin on edelleen vaihtelevuutta. Joissakin maissa kuvataan ihan erillinen musiikkivideo laululle, kun taas joistakin maista lähetetään esikatsottavaksi vain se paikallisen karsinnan voittajan esitysvideo.
1. semifinaali
Slovenian viisu saa herkistymään ihan vain taustoituksellaan, joka saadaan kuulla heti videon alussa. (Minäkin aika ajoin mietin laulun kysymystä, vaikkei onneksi ole vakavia sairauksia, tai muuta. Kysyä aina voi, mutta tarkkaa vastausta ikävä kyllä ei tule saamaan - siksi kannattaisikin elää ns. "täysillä" tai vaalia pieniäkin hetkiä, tai jotakin.) Muuten tämä ei ole kaksinen viisu, enkä usko voittoon tai edes menestykseen kisassa, mutta koskettavan taustatarinan vuoksi tykkään.
Ukrainan viisu rokahtaa romanttisesti ja kovaa. Toivottavasti sama lavastus ja pukeutuminen nähdään myös varsinaisessa viisuesityksessä.
Olisiko tämä nyt se kerta, jolloin minäkin saattaisin ihan oikeasti innostua Ruotsin viisusta? Jotain olin etukäteen kuullut ja käsittänyt että joku hype on menossa, mutta positiivisena yllätyksenä se onkin ehkä ihan aiheesta. Sauna ja perkele. :D Tosin pilkataanko tässä nyt Suomea vai onko kyseessä vain pölliminen suomalaisilta? Joka tapauksessa kiva että mennään selvästi läppälinjalla eikä oteta itseä liian vakavasti. (Olen muuten monesti uhonnut läheisilleni, että äänestän Ruotsia euroviisuissa heti, kun maa esittää biisinsä nimenomaan ruotsiksi [koska yksinkertaisesti tykkään kuunnella ruotsia laulettuna {ja nyt en kehtaa tonkia viisuhistoriaa tarkistaakseni että onko Ruotsilla ollut ruotsinkielistä edustusbiisiä edellisen kymmenen vuoden aikana... :-D}. Enhän minä edes oikeasti äänestä viisuissa!])
Portugalin viisu on perinteisempää rockmusiikkia. Laulu ilmeisesti kertoo kyllästymisestä suurkaupunkielämään ja paluusta kotikonnuille? (Se taitaa muuten rakkauslaulujen jälkeen olla ehkä yleisimpiä aiheita euroviisubiiseissä: kotiseuturakkaus.)
Azerbaidžanin kohdalla käy tämä, että esikatseluvideo vie enemmän huomiota kuin varsinainen laulu (lisäksi tuo laulajahepun suora tuijotus silmiin on vangitsevaa ja melkein häiritsevää :D). Mutta tämä on kai ainoa varsinainen poppisjytävalintani tänä vuonna.
2. semifinaali
Liettua soittaa melankolista rockia. Se ehkä vetoaa suomalaiseen tätiin, mutta luultavasti ei niin paljoa kansainväliseen viisuyleisöön.
Georgian viisu on myös jotenkin melankolinen, mutta toisaalta voimallinen naisen esitys.
Tätä Tšekin viisun lavaesitystä odotan innolla... tai en. Aikamatkustusteemaa tuskin nimittäin saadaan siirrettyä sellaisenaan lavalle? Joten jos jotakin odotan, niin sitten ehkä enemmän käännöstekstitystä. Tässäkin tapauksessa video vie huomion laulusta.
Luxemburgin viisuesityksen koreografiasta ymmärtää heti, että siinä on kyseessä jonkinlainen nukketeema (ja kun luin enkkukäännöksen, niin tuli tahattomasti mieleeni Camilla Mickwitzin Emilia ja Oskarin nukke-kirja/animaatio). Ei kaksinen biisi itsessään, mutta voimaantuvat naiset ovat aina jees.
Finaali
Tuntuu, että Italiaa kelpaa vuodesta toiseen kuunnella, mutta onko tämä oikeastaan euroviisu? Laulu taisi kertoa siitä, miten on haluttu olla "koviksia" (siis joukosta poikkeavia) mutta loppujen lopuksi ollaan vain keskinkertaisia (eikä siinä ole mitään pahaa, koska niinhän se on :>). Esikatseluvideo on helposti ymmärrettävä lyhytelokuva.
Sveitsin viisu veisataan ranskaksi, mutta se on simppeli ja nätti.
Ranskan viisu on toki myös ranskaksi, mutta YLE Areenassa oli erilainen video kuin tämä euroviisujen virallisen tubekanavan video. Tulipahan selväksi, että laulussa lauletaan äitiydestä riipaisevasti.
Erikoismaininnan minulta saa toisessa semifinaalissa esiintyvä Maltan neitokainen, joka todellakin laulun mukaan on serving eli suomeksi tarjoilemassa - eli virallisella musiikkivideolla yhdessä kohdassa pukeutunut tarjoilupöydäksi. :D Annan henkiset sanotaanko vaikka viisi pistettä jos tuo pöytäasu nähdään varsinaisessa kilpailussa! (Ja petyn jos sitä ei nähdä. Itse viisusta en pidä ollenkaan. :D)
Suomen viisuedustajasta sanon että nyt on Erika Vikman lopultakin saatu viisuihin (ja kenties voidaan unohtaa tämän jälkeen). Tuntuu että tietyllä osalla kansasta on ollut jonkinlainen pakkomielle ja sitä on haluttu hinnalla millä hyvänsä useamman vuoden, ja nyt saivat. Henkilökohtaisesti tykkäsin muutaman vuoden takaisesta Cicciolina-biisistä enemmän kuin tästä tämänvuotisesta veisuusta, mutta ainakin itsetunto tuntuu olevan edelleen kohdillaan. Olkaamme siis tyytyväisiä; minäkään en aio olla ryppyotsaisena vaikka minua ei niin miellyttäisikään. Hömppäähän tämä kaikki loppujen lopuksi on: se jää nähtäväksi, miten seksuaalinen mahtipontisuus suomalaisittain esitettynä puree kansainväliseen viisuyleisöön. :D
...
Euroviisut nähdään siis ensi viikolla. Luultavasti en viitsi/jaksa kirjoittaa erillistä jälkipyykkiä blogiin, mutta jos sen teen, niin jatkan vain tähän tekstiin alle, tai sitten kirjoitan kommenttipalstalle. Hyvää tulevaa viisuviikkoa ja toivotaan että ilma lämpenisi kesään!
---
Lisäys: mietteitä viisusemifinaalien jälkeen (16.5.2025)
Molemmat viisusemifinaalit tarjosivat yllätyksiä, sekä esityksissä että finaaliin menijöissä. Varsinaisella viisulavalla Viron Espresso macchiato ja Australian Milkshake Man olivat parempia ja hauskempia kuin esikatseluvideoissa (Viron esityksen jälkeen alkoi tehdä mieli kahvia). Latvian kansanmusiikilliset puunhengettäret yllättäen miellyttivät kuulijoita, ja Itävallan poitsun esitys sai karvat pystyyn (vaikea sanoa oliko se positiivisella vai negatiivisella tavalla, mutta vaikuttavaa joka tapauksessa [niinhän se Itävalta aiemminkin 2014 ja tänne blogiin jaaritellessani teki myös vaikutuksen joskin eri tavalla ;D]).
Itseäni miellyttäneiden viisubiisien osalta en uskonut, että Ukraina, Portugali, Liettua tai Luxemburg olisivat finaalissa, mutta hieman yllättäen ne pääsivätkin sinne.
