11 nälkäistä kissaa... ja kaverihenki

Vanha nettikaverini yllätti minut kerran iloisesti reilu kymmenisen vuotta sitten lahjoittamalla nauhoitetun kopion japanilaisesta animaatioelokuvasta 11 nälkäistä kissaa (Juippiki no neko) vuodelta 1980. Elokuva on siis julkaistu Suomessakin, tosin tekstitettynä ja ruotsinkielisellä dubbauksella. Ja mikä hienompaa; elokuvan selostaa yksi kertojaääni. Eipä se tainnut olla länsinaapurissakaan kovin kummoinen dubbauskulttuuri... :-)

Elokuva käynnistyy alkutekstien ja -laulun ohessa seuraavalla juonnolla:

"Tulet näkemään japanilaisen piirretyn elokuvan: 11 nälkäistä kissaa.

Se kertoo 11 kissasta joilla melkein aina on nälkä...

Kissat leikkivät, syövät, nukkuvat ja kylpevätkin yhdessä!

Ystävykset jakavat pienimmänkin kalanpyrstön jonka löytävät. Miksikö?

No siksi, että ne ovat maailman parhaita kavereita!

Mutta kissa-kaupungissa eivät kaikki pidä kaverusten vauhdista.

Ja juuri siitä kertoo tarinamme..."

Ja käydäänpä asiaan eli itse elokuvaan. Oikeastaan voisi aluksi myös siteerata etukannen tekstiä... paitsi että se ei kerro juuri yhtään mitään. Mutta ei anneta sen haitata, siteeraan sitä silti, koska teksti kuulostaa hupaisasti tyypilliseltä kasettiajan toimintaelokuvan kansikuvaukselta:

"Kissat rrrakastavat silakoita. Kalakauppias haluaa maksun silakoistaan, mutta siitä kissat vähät välittävät. Ne ovat sitä mieltä, että 11 päätä toimii paremmin kuin yksi..."

Siis. Tosiasiallisesti elokuva kertoo yhdestätoista kissakaveruksesta, jotka tekevät kaiken yhdessä ja jakavat kaiken yhdessä. Porukkaa johtaa joukon fiksuin kissa nimeltä Tora, johon loput kymmenen kissaa vakaasti luottavat.

 

Isosta porukasta lähtee tietysti paljon melua ja se saa aikaan kaaosta. Kissakaupungin asukkaat ovatkin melkoisen kyllästyneitä, ja pormestarille sataa valituksia, ja poliisipäällikkö on neuvoton.

Kissaporukka on saanut taas uuden varoituksen käytöksestään, ja vanha kissaukkeli "Viiksi" on vallannut niiden asunnon. Sekin moittii kaveruksia ja toteaa, ettei näistä tule koskaan "kunnon kissoja". Katit nauravat vanhukselle (sehän on vanha juoppo), mutta Toraa alkaa kiinnostaa, mitä "Viiksi" tarkoittaa "kunnon kissalla".

Sitten "Viiksi" kertoo tarinan kolmesta kissasta, joita muut halveksivat ja vihaavat, mutta siitä piittaamatta kolmikko lähtee matkaan, ja löytää suuren järven. Kissat löytävät myös jättiläiskalan, mutta se on liian suuri saalis niille...

Ajatus jättimäisestä kalansaaliista innoittaa kissakavereita ja ne rupeavat kyselemään "Viikseltä" lisää. Ne saavat siltä kartan, ja niin alkaa pitkä, ja kuten elokuvan edetessä nähdään, hyvin vaivalloinen matka kohti suurta järveä, missä kalansaalis odottaa.

Kissat lähtevät matkaan ja koko kaupunki hurraa, ja pormestari ja poliisi ovat tyytyväisiä.

Kun kaverukset kulkevat muiden kissakylien läpi, porukalle naureskellaan ja kaikki pilkkaavat niitä, kun saavat tietää poppoon aikeista.

Kuljettuaan pitkään kissat alkavat väsyä, ja ne riitaantuvat heti alkuunsa keskenään. Tora yrittää saada sopua aikaan, mutta se ei auta, vaan kissat lähtevät kukin omille teilleen.

Sitäpaitsi, kun on yksin, kalaa ei tarvitse jakaa kenenkään toisen kanssa.

Mutta asialla on myös kääntöpuolensa: ruoan hankkiminen on hankalampaa, ja yöllä on kylmää ja yksinäistä.

Nopeasti käy selväksi, että yksin ei olekaan hyvä olla, ja rankan yön jälkeen jengi alkaa vähitellen palata yhteen. Ehkäpä kuitenkin kalasta riittää jaettavaksi...

Pian kymmenen kissaa on jälleen koossa, ja ne lähtevät jäljittämään Toraa, joka on jatkanut matkaa yksinään kuumaan autiomaahan saakka. Se näkee vuoret, joiden takana järven pitäisi olla. Uupuneena ja juomaveden puutteessa Tora lyyhistyy maahan. Onneksi muut kissat osaavat seurata sen jälkiä. Ne löytävät pökertyneen Toran. Kaverit juottavat sille peräti neljä pullollista vettä!

Tora toipuu ja joukko jatkaa matkaa läpi autiomaan, joskin siellä matkantekoa haittaavat jano ja houkuttelevat kangastukset. Kissat meinaavat riitaantua uudestaan, mutta sitten ne muistavat äskeisen kokemuksensa ja pystyvät jatkamaan toverillisesti. Lopulta autiomaan takaa löytyy ihan oikeakin keidas.

Kissat jatkavat syvemmälle metsään ihmeellisen tuoksun houkuttelemina, ja löytävät kukkivan ja yltäkylläisen maanpäällisen paratiisin.

Kissat meinaavat melkein unohtaa, että ovat matkalla jonnekin!

Tora kuitenkin havahtuu ja saa lopulta muutkin laittamaan vipinää kinttuihin.

Matka jatkuu. Kissat joutuvat ylittämään vuoristorotkon rankassa lumimyrskyssä, ja tämä koitos vaatii yllättäen Toran hengen: se putoaa syvään rotkoon, eivätkä muut kissat voi tehdä mitään auttaakseen.

Kissat löytävät luolan ja kyhjöttävät siellä surkeina ja muistellen ja surren kovasti menetettyä ystäväänsä. Niiden päihin ei mahdu muuta, ja lähestyvä paleltumiskuolemakin tuntuu jopa lohdulliselta.

Kissat nukahtavat, eivätkä huomaa, että luminen otus kömpii luolaan. Kun lumikerros karisee, sen alta paljastuu - voi ihme sentään - karski Tora itse! Se on sittenkin elossa, ja viimeisillä voimillaan se nostelee nukahtaneet kissat kasaan näin pelastaen ne paleltumiselta.

Hämmästys ja ilo seuraavana aamuna on suuri. Ja mikä parempaa, kissat huomaavat päässeensä perille suurelle järvelle!

Ne kyhäävät lautan, ja alkavat etsiä jättiläiskalaa. Järvellä on rauhallista, melkein liiankin. Kissat alkavat epäillä, että "Viiksi" on valehdellut, mutta sitten kala ilmestyy kuin taikaiskusta - ja se onkin paljon suurempi kuin mitä kissat ovat kuvitelleet.

Lisäksi se on vielä hyvin ovela, ja sillä on ainutlaatuinen kyky laulaa unettavasti, joten kissojen on oltava viekkaampia - ja hankittava korvatulpat. Ensimmäinen ja toinen saalistusyritys epäonnistuvat, mutta kissat jatkavat sinnikkäästi ja tutkivat asioita, ne lähettävät jopa yhden kissan sukeltamaan järveen tutkimustarkoituksessa.

Lopulta kissat päihittävät jättiläiskalan laulamalla sille itselleen tuutulaulun. Ne aikovat ruveta syömään, mutta sitten yksi kissoista ehdottaa, että ne lähtevät kuljettamaan kalaa kotiin, niin että kaikki muutkin - ne jotka kaveruksia ovat pilkanneet - saavat nähdä sen. Sielunsa silmin voikin jo nähdä tervetuliaisjuhlat ja miten pormestari ja poliisipäällikkö ovat langenneet polvilleen... Kaverukset sopivatkin valalla, ettei kalaa syödä. Ja niin alkaa paluumatka kotiin saaliin kanssa.

Elokuva perustuu Noboru Baban alunperin vuonna 1967 julkaistuun kuvakirjaan, ja sillä on myös jatko-osa Juippiki no neko to ahoudori ("Yksitoista nälkäistä kissaa ja albatrossi"), joka on valmistunut vuonna 1986. Elokuvan tyyli on aika pelkistetty ja värikylläinen, ja vanhanaikaisen kuvakirjamainen, ja siksi selkeä.

Kuten kuvistakin voi päätellä, yhtätoista kissahahmoa on hyvin vaikea yksilöidä ulkonäön perusteella. :-) Alkuperäisessä japaninkielisessä versiossa hahmoilla on ollut yksilöidyt ääninäyttelijät, mutta... noh, ruotsinkielisessä dubbauksessa on vain yksi kertojaääni, joten se siitä sitten. :D Ainoa joukosta todella erottuva hahmo on tietysti poppoon johtaja, tiikeriraitainen Tora. Muutama muukin kisu pääsee esille jonkin erityisen piirteen tai muun jutun takia, mutta siinä onkin sitten kaikki. Tora on kissoista fiksuin ja selviäisi varmasti hyvin yksinäänkin, mutta sittenkin se taitaa tarvita toisia aivan yhtä paljon kuin toiset tarvitsevat sitä. Joukossa, jossa on hyvä yhteishenki, on paitsi turvaa, myös todellista voimaa.

Elokuva on dubattu ruotsiksi, mutta sen laulut kuitenkin soivat ehdalla japanin kielellä, ja ne ovatkin hyvin leppoisan ja huolettoman kuuloisia ja tulen niistä aina paremmalle tuulelle. (Miksi, oi miksi tällä elokuvalla ei ole soundtrackia olemassa?!)

Elokuva löytyy myös YouTubesta alkuperäisellä japaninkielellä neljään osaan pätkittynä. Se tuli katsottua kerran, ja huomattua, että jaahas, ruotsalaiset ovat leikanneet elokuvan ihan lopun-lopun pois. :-) Mutta ehkäpä en spoilaa sitä... ;-)

Lyhyesti sanottuna yksi veikeimpiä näkemiäni animaatioelokuvia. Itselleni erityistä lisäarvoa elokuvalle tuo tietysti se seikka, että kaverini halusi jakaa tämän löydöksen kanssani.