maanantai 13. helmikuuta 2017

Tietyt jaksot, osa 1: Taotao, jakso #29: Laiska Roope, ahkera Mikki

Aloitan blogissani viimeinkin juttusarjan, jossa esittelen yksittäisiä, itselleni tavalla tai toisella merkittäviä tai tärkeitä, jaksoja katsomistani animaatiosarjoista. (Tämä on virallinen aloitus, vaikka periaatteessa aiemmin julkaistut kirjoitukset Halinallet-sarjan "Viimeinen nauru"-jaksosta tai Takautuvia ajatuksia Dibitassujen ekasta jaksosta täyttäisivät kriteerit... ehkäpä lisään noiden kirjoitusten tunnisteisiin "tietyt jaksot" myös. Mutta se siitä - käydäänpä asiaan!)


Ystävänpäivän teemaan liittyen aloitan Taotao, pieni pandakarhu-sarjan 29.:llä jaksolla Laiska Roope, ahkera Mikki.


Jakso alkaa näkymällä, jossa oravanpoika Toni on ylittämässä rotkoa punottua siltaa pitkin. Toni huomaa, että siltakudelma uhkaa luhistua ja kiirehtii. Hetken perästä rotkon toiselta puolelta tulevat Taotao ja Purkki-orava aikoen myös ylittää rotkon siltaa pitkin. Toni varoittaa ja yrittää estää heitä, mutta Purkki ei ota uskoakseen, ja tympääntyy pitäessään Tonin varoittelua pelkuruutena ja ilkeytenä. Pandamuoria tarvitaan sovittelijaksi, ja hän kummastelee mikseivät lapset usko ystäväänsä. Onko Toni todella pelkuri, vai ehkä sittenkin vain varovainen? Riippuu näkökulmasta.
"Toni oli pelastanut toveriensa hengen ja sai pilkat palkakseen. Olipas se merkillistä ystävyyttä... mutta ystävystenkään ei ole aina helppo ymmärtää toisiaan. Joskus nähdään vasta hädän tullen, kuka on todellinen ystävä."

Saattaakseen eläinlapset yhteisymmärrykseen Pandamuori kertoo tarinan kahden kaveruksen ystävyydestä.

---

Tarinan maassa eläimet asuvat kylässä ahertaen yhdessä elantonsa eteen viljellen maata ja huolehtien toisistaan. Joukossa on kuitenkin yksi poikkeus, Roope-niminen orava, joka on pohjattoman laiska, eikä viitsi rasittaa itseään työllä; hän osaa aina juonia itsensä pois hankalista tilanteista ja välttää vastuun. Tästä syystä Roope ei ole erityisen pidetty muiden eläinten keskuudessa eikä häntä katsota hyvällä silmällä. Ainoa, joka uskoo Roopeen, on tunnollinen ja hyväuskoinen Mikki-hiiri (tahaton suomennos? :'D Itse asiassa olen koko jakson ajan kuulevinani hahmoa puhuteltavan Nikiksi, mutta koska jakson nimessäkin on Mikki, niin olkoon).


Eräänä sateisena päivänä Mikki tulee hakemaan Roopea mukaan peltotöihin, mutta Roope makaa sängyssä surkeana. Paikalle tulevat majava ja siili( vaiko sittenkin piikkisika? joku piikikäs eläin D:), Jani ja Mikko nimiltään (en ole aivan varma kumpi on kumpi ;D) eivät usko Roopen olevan sairas, mutta Mikki uskoo ja he poistuvat. Vaan totta se on sittenkin; Roope on vain teeskennellyt sairasta saadakseen jäädä kotiin laiskottelemaan. Kuka hullu nyt sateessa töitä tekisi!


Myöhemmin Roope huomaa syöneensä ruokavarastonsa typötyhjäksi, ja niin hän viimein lähtee pellolle kuin muina miehinä sateen tauottua - aikeenaan ei kuitenkaan suinkaan toisten auttaminen, vaan jyvien näpistäminen. Mikki on iloissaan nähdessään Roopen "parantuneen", mutta muut epäilevät ja keksivät Roopen aikeet ja ajavat hänet pois. Mikki kuitenkin haluaa auttaa Roopea ja lahjoittaa tälle kuusi jyväpussia omasta varastostaan.


Kotonaan Roope puntaroi päivän tapahtumia, eikä oikein tiedä mitä tekisi. Takautumassa Roope muistelee Mikin vilpittömyyttä mutta muistaa myös Janin ja Mikon ilkeilyt. Ja mitä jyväpusseilla tekisi? Ne voisi käyttää sellaisenaan, mutta toisaalta niistä voisi kasvattaa uuden, vielä suuremman sadon. Se vain vaatisi raskasta työntekoa.


Mietiskely ei ole helppoa (animaatioon on piirretty miten omatunto yrittää saada Roopen toimimaan oikein), mutta lopulta Roope tekee ratkaisunsa ja se on aivan muuta; hän päättää lähteä pois kylästä pussien kanssa. Roope aikoo ylittää joen ja lainaa pesukarhusedältä lautan. Sateessa on kuitenkin hankalaa liikkua, ja kun lopulta Roope pääsee vesille, hän ei osaakaan ohjata lauttaa. Se törmää kiveen ja hajoaa, ja siinä rytäkässä Roope hukkaa jyväpussit. Myöhemmin Mikin ystävät Jani ja Mikko löytävät ne.


Seuraavana iltana Roope tulee nolona ja raukkana kertomaan Mikille hukanneensa jyvät ja dramatisoiden nälkäkuoleman lähestyvän.


Mikki kauhistuu tästä ja menee hakemaan vielä kolme pussia Roopen myhäillessä itsekseen salaa. Mikki kehottaa pitämään näistä jyvistä parempaa huolta. Roope lupaa ja piristyy silminnähden, ja loikkii iloisena tiehensä. Syrjästä tilannetta seuranneet Jani ja Mikko paheksuvat syvästi, mutta Mikki haluaa edelleen itsepäisesti uskoa... mutta on kuitenkin vaitonainen saatuaan tietää mitä aiemmille jyväpusseille tapahtui.


Seuraavana aamuna Roope aikoo viedä aikeensa vielä pidemmälle ja lähteä kokonaan pois. Tällä kertaa hän aikoo ylittää rotkon. Samaan aikaan Jani ja Mikko aikovat yhdessä vastahakoisen Mikin kanssa tulla ojentamaan Roopea ja tehdä lopun hyväksikäytöstä. Sattumalta he löytävätkin Roopen joka on parhaillaan ylittämässä rotkoa.


Yllättäen Roopen köysi katkeaa ja hän uhkaa pudota alhaalla virtaavaan jokeen. Mikki, Jani ja Mikko tarraavat köyteen, mutta eivät meinaa pystyä pitämään siitä kiinni; Roope säkkeineen kun on liian painava. Jos hän heittäisi säkit menemään, hän saattaisi pelastua. Roope ei halua luopua kallisarvoisista jyvistään.


Mikki kuitenkin käskee Roopen järkiintyä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen; maailmassa riittää muita jyviä, mutta Roopeja on vain yksi ainoa kappale.


Lopulta Roope pudottaa jyväpussit ja pelastuu rotkosta, vaikkei sitä olisi Janin ja Mikon mielestä ansainnutkaan. Roope saa kaksikolta sanallisen läksytyksen ja kun se on pidetty, hän jää yksinään paikalleen ja pysyy siinä ties kuinka pitkään miettien.

Tämä kuva viipyy ruudulla kymmenisen sekuntia, ja vaikka
mielen liikettä ei voikaan nähdä, jotakin on tapahtumassa...

Vielä kotonaankin Roope viettää yötä miettien; ei Janin ja Mikon puheita, vaan Mikin aiempia sanoja.
"Maailmassa on vain yksi ainoa Roope..."


Sitten ovelta kuuluu koputusta. Kun Roope avaa, siellä ei ole ketään, mutta sen taakse on jätetty kaksi jyväpussia. Roope arvaa, että Mikki on ollut asialla, ja päättää nyt tehdä oikein ja maksaa kaiken takaisin moninkertaisesti.


Seuraavana päivänä nähdään ihme: Roope on tullut pellolle jo aamuvarhain uurastamaan! Hän huhkii vielä auringonlaskun aikaan, eivätkä Jani ja Mikkokaan voi olla huomaamatta sitä.


Toden totta; Roope ei juonikaan enää mitään, vaan yrittää ihan tosissaan. Työ pellolla alkaa viimein tuottaa tulosta, ja ennen pitkää Roope saa myös apua muilta.


Kun sadonkorjuun aika koittaa, Mikki saa elämänsä yllätyksen, kun Roope latoo maissintähkiä Mikin oven taakse. Tähkiä on niin paljon, että niihin voisi hukkua, ja kasa kaatuukin Roopen päälle.


Mikki tulee auttamaan ystävää jälleen kerran, ja Roope kiittää avusta, ja kaikesta saamastaan: hän on ymmärtänyt ystävyyden arvon ja siksi kiitollisuudestaan Mikkiä kohtaan Roope lahjoittaa ensimmäisen satonsa avuliaalle ystävälleen.


Tarina päättyy, ja sitä mietittyään Purkki ymmärtää Tonia paremmin, pyytää tältä anteeksi ja eläinlapset leikkivät taas yhdessä.

...

Lapsuudessani tämä oli vain yksi jakso muiden Taotao-jaksojen joukossa, ei oikeastaan mitenkään erityinen. Vasta varhaisaikuisuudessa kun mietiskelin elämääni ja pohdin mm. ihmissuhteita, ja satuin katsomaan tämän jakson uudestaan, se avautui uudella tavalla ja kosketti ja sitä myöten siitä kypsyi yksi suosikeistani. Tosielämässä en itse ole aina ollut todellakaan hyvä ystävä, ja toisaalta en ole aina osannut ymmärtää ystäviäni. Itseni kohdalla asiat eivät tietenkään ole kulminoituneet läheskään samassa mittakaavassa ja yhtä dramaattisesti kuin tässä Taotao-jaksossa, mutta silti pistää miettimään ja muistuttamaan, että jokainen on ainoa laatuaan, ja että hyvät ystävät eivät ole välttämättä itsestäänselvyys; siksi heistä on syytä olla kiitollinen.

On vaikea sanoa, kumpaan samaistun enemmän, häikäilemättömään ja laiskaan Roopeen vai herkkäuskoiseen ja vilpittömään Mikkiin. Molemmista löytyy tuttuja ja niin inhimillisiä piirteitä. Mikki pitää Roopea ystävänään, vaikka selkeästihän Roopehan on aikamoinen mulkero. :DP Toisaalta asia ei ole niin yksioikoinen; tarinassa kun näytetään, että Roope ei ole mikään tyhjäpäinen ilkiö, vaan hyvinkin tietoinen ja asioita puntaroiva persoona; Roope oikeasti tietää jo jakson alkupuolella miettiessään, mikä olisi moraalisesti oikein ja hyväksyttävää, mutta päätyy silti tekemään vääriä ratkaisuja. Ja vaikka Roopea pidetäänkin laiskana, tämä on kummasti valmis tekemään töitä kun tilanne sitä vaatii. Roope on itsekäs, ja ehkä enemmän hetkessä elävä opportunisti. Mikki taas on kiltti ja tunnollinen, ja ehkä jopa hieman naiivi - ja juuri siksi altis Roopen hyväksikäytölle. Toisaalta taas Mikki saattaa ehkä hyvinkin tietää, mikä Roope on oraviaan, mutta haluaa silti jääräpäisesti uskoa hyvyyteen ja muutokseen silloinkin, kun toiset ovat jo luovuttaneet ja pitävät sitä mahdottomana.

Ei myöskään sovi unohtaa Jania ja Mikkoa, jotka myös omalta osaltaan toimivat ystävyydestä. Tämä kaksikko tarkoittaa hyvää yrittäessään puolustaa Mikkiä kiihkeästi, lähes pakkomielteisesti - mutta kummaltakin puuttuu ymmärrys hiirulaisen perspektiiviä kohtaan. Suomenkielinen kerronta ei selkeästi kerro, kuinka pitkään Roopen touhu on jatkunut, mutta ilmeisesti aika kauan, kun Jani ja Mikko eivät enää ollenkaan usko siihen mahdollisuuteen, että "parantumattoman" Roopen käytös voisi muuttua.

Ystävyys on toisaalta hyvin yksinkertaista mutta toisaalta hyvin monimutkaista, ja tosielämässäkin lienee paljon Roopen ja Mikin, ja Janin ja Mikon tapauksen kaltaisia tuttavuuksia ja tilanteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos jaaritus herättää mitään ajatuksia tai muuten haluat kommentoida, kysyä jotain tai antaa palautetta, ole hyvä. Vanhojakin tekstejä saa kommentoida, jos haluttaa - olen melkeinpä iloinen, jos ne vielä vuosia myöhemminkin jaksavat kiinnostaa (ja niiden alkuperäiset julkaisupäivämäärät ovat vain päivämääriä). Eriävät näkemykset ovat myös sallittuja (en pure eri mieltä kanssani olevia). Rikkinäisistä linkeistä/videoista yms. saa myös huomauttaa mikäli sellaisia löytyy. Luen kyllä kaikki kommentit, ja kysymyksiin pyrin vastaamaan, mutta aina en yksinkertaisesti ehdi tai jaksa (tai en vain ole sillä tuulella, tai minulla ei vain ole mitään erityistä vastakommentoitavaa - pahoittelut siinä tapauksessa. Joskus myös ihan vain puhtaasti häkellyn siitä että ylipäätään saan kommentteja...).