sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ani-tädin hidas tutustuminen "päärynäpäisten" koirahahmojen maailmaan

Tarinan mukaan vuonna 2005 pari suomalaislasta oli lomamatkalla kehitellyt "päärynäpäisiä" koirahahmoja ja tarinoita niistä, ja lasten isä näki touhussa potentiaalia. Siitä sai alkunsa innovaatio nimeltä Dibitassut (englanniksi Dibidogs), josta oli aikanaan tuleva mm. animoitu lastenohjelma televisioon.

Projektista oli juttu joskus vuoden 2010 alkupuolella Seurassa, ja Ani-täti sattui selailemaan kyseisen lehden. En muista kuinka tarkkaan luin jutun, mutta kuitenkin muistan ainakin silmäilleeni sitä, koska noh, olen kiinnostunut animaatioista ja lastenohjelmista. Joten tietenkin, jos satun kuulemaan, että kotimaassani työstetään jotain jommankumman tai molempien tyyppistä projektia, avaan silmäni ja höristän korviani ja seuraan uutisointia. Dibitassut on siis suomalaisen Futurecode Oy:n ja kiinalaisen Blue Arc-studion yhteistyöprojekti, jota on työstetty lähtökohtaisesti eri maiden lasten ideoiden pohjalta, yli kielimuurien. Lapset ovat tehneet esityön nk. luovuuspajoissa, ja suomalainen kirjailija Tuija Lehtinen on koostanut ja kirjoittanut lasten ideat tarinoiksi, joiden pohjalta Kiinassa on tehty televisiosarjan varsinainen animointityö. Kuulostaahan se aika jännältä!

Uunituoreen sarjan ensimmäisten jaksojen "maistiaisesitys" MTV3:lla tuon vuoden 2010 keväänä meni minulta kuitenkin täysin ohi. Vaikka silmäilin lehtijuttua, ehdin silti unohtamaan lasten keksimät päärynäpäiset koirat, ja vasta joskus myöhemmin kesällä päädyin jotakin tietä katsomaan sarjan OP/ED-videon YouTubesta.



Rehellisesti sanoen en ollut kovinkaan innostunut siitä mitä näin. Sarjalla oli sittenkin vähän hölmönkuuloinen nimi, eivätkä päärynäpäiset koirahahmot sinällään iskeneet. Mutta kuitenkin vielä joulukuussa 2010 koirahahmot jostain syystä onnistuivat palaamaan hetkeksi mieleeni, joka lähtikin muuttumaan, sillä kun katsoin tuon OP/ED-videon uudestaan, huomasin että sarjan tunnuskappale ei kuulostanutkaan niin "pälliltä" kuin muistin (voi olla että ajankohdalla - loppuvuodella ja sen pimeydellä - oli merkitystä; kirkas ja värikylläinen video alkoikin näyttää kivalta ja tunnuskappale kuulostaa miellyttävältä).

Ja miten ollakaan, vielä hitusen myöhemmin, alkuvuodesta 2011, jostain syystä rupesin tutkimaan tämän innovaation kotisivuja perusteellisesti, ja huomasinpas että siellä on katsottavissa sarjan ensimmäinen jakso kokonaisuudessaan. Kun tällainen mahdollisuus oli olemassa, niin päätinpä sitten ajankulukseni hyödyntää sen ja vilkaista, että miltä tämä aikaansaannos nyt kaiken kaikkiaan näyttää, kuulostaa, vaikuttaa.

Yllätyin, ja positiivisessa mielessä, sillä itse asiassa minua ihan hiukkasen ja ihan oikeasti kiinnosti tietää, että mitä seuraavassa jaksossa tulisi tapahtumaan. Tämä on ollut niitä todella harvoja kertoja aikakaudella Digimonin jälkeen kun olen nähnyt lasten animaatiosarjan, jossa on oikeasti tiiviimmin jatkuva, jaksosta toiseen etenevä juoni! Tästä en ollut nähnyt erillistä mainintaa missään, tai sitten en ollut huomannut! (Tämän ensimmäisen jakson voi muuten edelleenkin katsoa Dibitassujen kotisivuilta. Jos kiinnostaa kokeilla ja vilkaista. Lisäys: ei voi enää maaliskuusta 2014 alkaen, nettisivujen uudistumisen myötä.)
Salaperäinen, varjomainen, epäilyksiä herättävä hahmo jakson lopussa!
 En ollut vielä myyty, mutta nähtyäni sarjan ensimmäisen jakson kokonaan, positiiviset fiilikseni sarjaa kohtaan, ja muutenkin 2010-luvun lastenohjelmia kohtaan (ja varmaan ihan yleisestikin asioita kohtaan) lähtivät hienoiseen nousuun.

Sarja on varsinaisesti pyörinyt MTV:n maksullisella lastenohjelmakanava Juniorilla, kun perus-maikkarilla on näytetty silloin tällöin vain muutamia jaksoja "maistiaisina". Mutta aikanaan odotus palkitaan, ja MTV3 näytti 26-jaksoisen sarjan kesällä 2011 maksukanavia omistamattomien iloksi. Eipä juuri liene epäilystäkään siitä, miten vietin viikonloppujen aamupäivät tuolloin. Voin myöntää että katsoessani sarjaa aloin tykästyä siihen enemmän ja enemmän, ja siitä lähtien olenkin kasvavalla mielenkiinnolla seurannut miten dibitassuprojektit etenevät, sillä Dibitassut on vähän (tai paljon) muutakin, kuin "pelkkä" lasten ideoima animaatiosarja.
Sarjan päähenkilöt Emmi ja Viki kirjastossa
Jutun loput omakohtaiset käänteet ovatkin sitten sen verran monipuolisesti vivahtavia ja kirjavia, että niistä tulen naputtelemaan erillisiä kirjoituksia. Voitte siis odottaa lisää dibitassu-aiheisia jaarituksia tulevaisuudessa. (Tämän voi tulkita niin, että kyseessä on vuosikymmenen suosikkini animoiduista lastenohjelmista toistaiseksi [niin, tässä vaiheessa 2010-lukua on hyvä sanoa ;P]. Ja on kai ehkä tarpeen mainita myös, että oikeastaan en ole koiraihmisiä, mutta enpä näitä otuksia myöskään inhoa. Vaikka eiväthän dibitassut muistuta liikaa oikeita koiria [sen enempää kuin esim. täällä maassamme  joidenkin piirien suosiman, jokseenkin tunnetun japanilaisen Hopeanuolen tapauksessa ;>].)

Dibitassujen taustaa valaisee projektin omien kotisivujen lisäksi mm. tämä MTV3:n 29.3.2010 päivätty nettiartikkeli jonka lähteenä on Seura. Toivoisinpa että sen vuoden 2010 lehtiartikkelinkin voisi vielä jotenkin saada käsiinsä jostakin~...

(En ole koskaan harrastanut tätä "yhyy kyllä nämä nykyajan lastenohjelmat ovat surkeita, karseeta p*skaa"-vonkunaa, tai vaihtoehtoisesti "tietokoneanimaatio on karseeta p*skaa"-vonkunaa, mutta siitäkin huolimatta olen aina suhtautunut vähän varauksella kaikkiin uusiin juttuihin. Mitä ilmeisimmin asioita ei kuitenkaan koskaan kannata tyrmätä ja tuomita etukäteen, vaan perehtyä niihin ja varmistua niistä itse ensin.)

1 kommentti:

  1. Moi! Löysin blogisi oman blogini kautta, täytyypä laittaa suosikkilistalle. Täältä tulee varmasti löytymään kiinnostavaa luettavaa. Ja minulla on muuten luettavaa sinulle: tuo Seuran dibitassu-juttu löytyi kuin löytyikin arkistoista. :D Jos haluat sen niin laita sähköpostia elakoonkuvat@gmail.com, laitan jutun skannattuna tulemaan.

    VastaaPoista