sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Otetaan kärsivällisesti pataan Muumipeikon hahmossa


En tiedä miten, mutta jostain syystä mieleeni muistui kuluneena keväänä, että eikös Game Boy Colorille ollut joku muumipeli joskus. En eläissäni ollut pelannut sitä, mutta muistelin kyllä nähneeni aikoinaan pelin kansikuvan mainoskatalogeissa ja jonkin pelivideonkin olin joskus kauuuan sitten katsonut. Mutta en siis ollut koskaan itse pelannut.

Niinpä sitten ajankulukseni päätin vilkaista, millainen peli vuonna 1999 julkaistu Moomin's Tale oikein on. Tosin tänä päivänä lienee hankalahkoa saada ihan fyysistä pelikasettia käsiinsä (Game Boy Color kyllä on omistuksessa), joten täti tyytyi hommailemaan emulaattorin tietokoneelle.

Ajattelin ja uumoilin etukäteen, että kyseessä on varmaan ihan helppo lapsille tehty peli. Erehdyin pahemman kerran.


Lähtökohtaisesti peli on varsin yksinkertainen tasohyppelypeli, jossa ohjataan Muumipeikkoa kuudessa seikkailullisessa tarinassa. Pelin kieleksi voi valita joko englannin, saksan tai ranskan.

Pelissä suoritetaan erilaisia tehtäviä ja luonnollisesti kohdataan vastustajia. Potentiaalisten vihollisten päälle hypitään, tämä pelirakenteellinen piirre tuo tahattomasti itselleni mieleen kohtauksen Tove Janssonin alkuperäisestä muumisarjakuvasta "Vaarallinen talvi".
...tjooh, ei liity peliin yhtään mitenkään, mutta hyppelystä tuli mieleen tämä riemukas kohtaus. :D
Muuten Muumipeikko on täysin aseeton, ja ottaa melko herkästi osumaa sekä vihollisista että ylipäätään kaikenlaisesta muustakin liikkuvasta (etenkin vierivästä, putoavasta ja lentävästä), mikä välillä tuntuu kohtuuttomalta; mm. tästä piirteestä tämä jaaritus on saanut otsikkonsakin. :-) Muumi saa turpaan muttei itse vedä suoranaisesti ketään lättyyn! Veri ei sentään lennä; osuman saatuaan peikko jää vain istumaan ja mulkoilemaan pelaajaan päin alta kulmain kunnes taas lähdetään liikkeelle.


Pitkin peliä kerätään erilaisia hedelmiä ja se on jopa oleellinen sivutavoite pelissä etenemisen kannalta. Kerätyt hedelmät toimivat kahdella tavalla; syömällä niitä Muumipeikko saa palautettua kestävyyttään (ja joillakin jopa kasvatettua sitä), ja isompia vastustajia kohdatessa hedelmät toimivat jonkinlaisina "lisäeläminä". Tietenkin jos kaikki hedelmät loppuvat ja muumi häviää, tulee "game over " siinä mielessä että tason voi pahimmillaan joutua aloittamaan jopa kokonaan alusta, tässä on kuitenkin vaihtelua tasojen välillä. (Tähän lisäksi mainitsen vielä, että pelissä ei ole tallennusta vaan aikaisemmat tasot voi ohittaa vain niiden läpäisyistä saaduilla numerokoodeilla.)

Edetessään peli luonnollisesti vaikeutuu taso tasolta, ja siinä pärjääminen vaatii melkoisen paljon tarkkuutta ja keskittymiskykyä (ja itselläni tämä jälkimmäinen oli keväällä jokseenkin heikolla tolalla kuten tuonaikaisesta Tuuli nousee-leffakirjoituksesta näkyy :D). Ja jos emulaattorilla pelatessa olivat hermot kireällä, niin vielä vähemmän mielelläni kuvittelen ihan reaalilla GBC:llä pelaamista. :D Hivenen nolottaa kertoa, että jo kolmannen tason puolivälivastustajan kohdalla tädille tuli tenkkapoo ja oli ihan oikeasti ruvettava etsiskelemään netistä läpipeluuohjetta jos siitä olisi saanut vinkkejä... tähän otaksuttavasti "ihan helppoon lastenpeliin". 
Miten monta kertaa näinkään tämän ruudun ensimmäisellä läpipeluukerralla? :D


Etenkin vitostaso on monin tavoin haasteellinen (ja suoraan sanoen todellinen kenkkuilu pelintekijöiltä, mutta ehkä en paljasta tarkempia yksityiskohtia). Täten nostan ehdottomasti hattuani kaikille niille jotka ovat onnistuneet läpäisemään kyseisen tason ihan Game Boy Colorilla pelatessaan (emulaattorilla pelatessa oli tietenkin helppoa huijata vähäsen tässä kohtaa...).
Tämä lohikäärme tässä ei ole mikään helppo vastus.

Entäpä ne itse tarinat sitten? Ne ovat mukavan vaihtelevia alkaen Muumimamman kadonneen nenäliinan etsinnästä jatkuen muun muassa seikkailuun aavelaivalla. Pääsääntöisesti hillutaan Muumilaakson metsissä ja vuoriluolastoissa.

Peli on ihan hauska ja viihdyttävä "tasohyppely-mättö" (vaikkei muumi varsinaisesti mätäkään ketään), jossa on kuitenkin siteeksi tarinaa lyhyine alku-, väli- ja loppunäytöksineen, ja joka limittyy muumimaailman kontekstiin siinä mielessä, että Muumilaaksossa voi tapahtua mitä vain; meinaan, että jos Tove Janssonin alkuperäisten muumien pohjalta tekisi nimenomaan toiminnallisen seikkailupelin, se voisi olla kutakuinkin vaikka tämäntyylinen. (Vieläkin laajempaan ja monipuolisempaankin settiin muumit soveltuisivat kuin niihin lastenpeleihin, joita kaikki viralliset PC-peliromput ovat - tosin täytyy niiden puolustukseksi sanoa, että eivät nekään mitään ylihelppoja pelattavia ole.  [Hm, viitsisinköhän joskus jaaritella muista pelaamistani muumipeleistä...])


Visuaaliselta ilmeeltään peli muistuttaa paljon Muumilaakson tarinoita-sarjaa ja juonellisia yhteneväisyyksiä piirrettyyn voi nähdä (ottaen huomioon että peli on tehty liki kymmenen vuotta sarjan jälkeen ;D), joskin kerronnallisissa tarinaosuuksissa hieman tökkii ja vaikuttaa että taho, joka on versioinut pelin länsimaisempaan muotoon, ei ole ollut kovinkaan perehtynyt muumien maailmaan (esim. vanha kunnon Taikuri esitellään vähän epämääräisen oloisesti "nuorena miehenä"... :DP), mutta peli lienee ollut ihan OK pelattava, jopa nautittava, jokseenkin tai täysin muumeihin perehtymättömillekin, ainakin YouTube-käyttäjä MediocreLP on tehnyt pelistä Let's Play-videosarjan. Pelin musiikit ovatkin sitten ihan omanlaisensa eivätkä ne taas muistuta muumisarjasta ollenkaan.

Pelin tekstiosuuksia lukiessa ja päässä kääntäessä on hauska ajatella animaatiosarjan kertojaääntä selostamaan pelin tapahtumia... :D


Vähän harmittaa, että peli on nimenomaan ja vain Muumipeikon tarina; olisi hauskaa jos pelissä voisi pelata vaihtoehtoisesti muillakin hahmoilla, tai jos edes hahmojen välistä interaktiota olisi enemmän. (Eihän sillä välttämättä olisi varsinaista merkitystä ja vaikutusta itse pelin etenemiseen, mutta kuitenkin... se olisi hyvä lisämauste, etenkin kun muitakin tuttuja muumihahmoja kuitenkin näytetään aina välillä). Mutta niin, Muumipeikosta kertovana toiminnallisena tarinaseikkailuna peli toimii erinomaisesti, ja vaikka se ei olekaan niin helppo kuin olin kuvitellut, niin osin juuri haasteellisuuden takia se on hauska (jos välillä hivenen turhauttavakin) pelattava, ja sen pariin oli mukava palata vielä uudestaankin koleahkon alkukesän aikana (ja ihan hauskaa oli myöskin kasata tämä pelijaaritus :>).

---
Extra: pelin loppu-loppu aiheuttaa lievän hämmennyksen. Varmaan riippuu pelistä ja sen tekijöistä, mutta muistelen miten aikoinaan Pokémonia pelatessa pelin läpäisyn jälkeen tulivat lopputekstit kuin elokuvassa ikään. Tässä muumipelissä sellaisia ei ole lainkaan, ja peli itse asiassa jää vain jumittamaan loppuruutuun. :D


Kokonaan toinen asia on sitten pelin "alkuperäinen" japanilainen versio. Siitäkin löytyy läpipeluu-videosarja YouTubessa (ilman pelaajan puhetta) (Moomin no daibouken-videot tässä soittolistassa), ja ihan ensimmäisessä pelivideossa huomaa jo alkusekunneilla, että pelissä on ollut alunperin vähän enemmänkin tekemistä ja ilmeisesti kunnolla tarinaa. Sääli vain, että peliä räplätään niin kovaa vauhtia ettei tekstejä ehdi lukemaan, olkoonkin etten juuri pahemmin ymmärtäisikään niistä kovin paljoa. Mutta voisin silti yrittää harjoittaa vähäistä japaninlukutaitoani ja katsoa videoista kuinka paljon pelistä on karsittu täällä lännessä. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti