Tietyt jaksot, osa 5: Seikkailumetsä, jakso #8: "Katso piirrostani!"*

"Tietyt jaksot"-juttusarjassani esittelen ja käsittelen yksittäisiä jaksoja katsomistani animaatiosarjoista. Mukana on niin lapsuudenaikaisia suosikkejani ja niiden muistelua ja fiilistelyä, kuin myöhemmällä iälläkin katsottuja, ehkä syvällisempiäkin ajatuksia ja tunteita herättäneitä, jollakin tavalla merkityksellisiä episodeja ja analysointia.

*Jakson nimeä ei ole suomennettu VHS-kasetin kansissa tai itse jaksossa. Puhumme Suomea-sivustolla jakson nimi on suomennettu näin.

(Lisäksi tämä on Seikkailumetsä-jaaritus #3.)  (Tekstiä on vähäisesti päivitetty 3.9.2024.)

Kuten olen aiemmin jaaritellut, minulla oli lapsuudessani ristiriitaiset fiilikset Seikkailumetsä (jap. Maple Town Monogatari)-sarjasta, ja vasta aikuisuudessa olen lämmennyt sille. Tässä Tietyt jaksot-jaarituksessa käsittelen sarjan kahdeksannen jakson aikuisminäni näkökulmasta mutta muistelen myös lapsuudenaikaisia fiiliksiäni. 

...

Jakso alkaa koulun piirustustunnilta, missä Tiina-kani tuskailee oman piirustuksensa parissa ja kadehtii Minna-kettua, joka on hyvä piirtäjä ja saa kehuja opettajalta. Minna irvistelee Tiinalle (joten vaikka sarjaa ei olisi tätä ennen nähnyt jaksoakaan, niin jo tässä vaiheessa ummikkokin voi päätellä, että Tiinan ja Minnan välit eivät ole erityisen lämpimät). "Mitä hän oikein tekee...? Kissa vieköön minkälaisia koulutovereita!" Tiina toteaa itsekseen.

 
Koulun päätyttyä Kalle-karhu kysyy Tiinaa leikkimään kuten tavallisesti. Tiina ei kuitenkaan ehdi, sillä hänen on huolehdittava postinjakelusta tänään, kun vanhemmat ovat matkalla hoitamassa liikeasioita. Tiina, tämän isosisko Anne ja Kalle nauravat, kun tohkeinen Minna kaatuu juostessaan.

Tästä kohtaa tarinan kuljetus siirtyy tämänkertaisen jakson keskushahmon, Minna-ketun harteille. Koulun jälkeen Minna kiirehtii kotiin sillä hän haluaa näyttää onnistuneen piirustuksen vanhemmilleen. 

Vanhemmilla on kuitenkin kiire; Minnan äiti miettii mitä tavaroita lahjoittaisi hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Sinnikkäästi yritettyään Minna saa lopulta äidin katsomaan piirustusta, mutta (voih,) Minna ei huomaa pitelevänsä kuvaa ylösalaisin, eikä äitikään tajua, että se on väärin päin. 

"Siunatkoon, mitä tuo on esittävinään?"

Vilkaisun jälkeen äiti on jälleen omissa ajatuksissaan. Minna aikoo seuraavaksi näyttää piirustusta isälleen.

Samaan aikaan sarjan pahis, Rosvo-Rontti maleksii ulkosalla ja sattuu kulkemaan Kettusten talon ohi. Rosvo päättelee talon ulkomuodosta, että siinä asuu rikasta väkeä ja päättää ryhtyä tutkiskelemaan. Sisällä herra Kettunen, Minnan isä, istuu työhuoneessaan keskustelemassa pormestarin kanssa.

Tässä vaiheessa Minna astuu huoneeseen, mutta isä ei halua edes vilkaista piirustusta. "Älä häiritse minua sellaisella kun minä teen töitä. Ei minulla ole aikaa katsella tyhmiä piirustuksiasi juuri nyt", isä sanoo tylysti. 

Minna poistuu huoneesta hissukseen ja herrat jatkavat keskusteluaan. Herra Kettunen ilmeisesti suunnittelee Vaahterakaupungista jonkinlaista turistirysää tai jotakin, kun miehet puhuvat metsän hakkaamisesta ja sen tilalle rakennettavista hotelleista ja tenniskentistä. "Jos kaadamme metsän, niin pääsemme samalla Rosvo-Rontistakin", huomauttaa herra Kettunen. (Rontti siis asustelee metsässä, ei varsinaisessa Vaahterakaupungissa.) Ulkopuolella ikkunan takana lymyilevä Rosvo-Rontti tyrmistyy moisista puheista.

Pormestari epäröi herra Kettusen ajatusta ja nämä päättävät lähteä tutkimaan metsää ja kysyä toisten kaupunkilaisten mielipiteitä. Myös rouva Kettunen lähtee talosta hoitamaan omia asioitaan.

Seuraavaksi näemme hiljaisen huoneen, ja roskia sängyn päällä. Vanhempien huomiota vaille jäänyt ja pettynyt Minna on repinyt piirustuksensa riekaleiksi. "Äidin ja isän mielestä heidän työnsä on minua tärkeämpi, minä voisin kadota kokonaan... minulla ei ole tässä talossa mitään tekemistä", Minna nyyhkii, turhautuu ja sitten kimpaantuu. 

Raivokohtauksen vallassa Minna repii vaatteita ja särkee tavaroita, jotka äiti on valinnut lahjoitettavaksi hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Tehtyään niistä selvää Minna aikoo seuraavaksi repiä kaiken isänsä työhuoneessa, mutta siellä odottaakin yllätys: huone on jo valmiiksi sekaisin, ja Rosvo-Rontti kysyy tytöltä talon kultavarastosta aseella uhaten.

"Ei minulla ole aavistustakaan, isä on ainoa, joka tietää", tyttö parahtaa. "Vai isäsi... se roisto", Rosvo-Rontti mutisee. "Sinähän se roisto olet", Minna huomauttaa. Koska Rosvo-Rontti ei pääse käsiksi arvoesineisiin, hän keksiikin kidnapata Minnan ja vaatia lunnaita hänestä. Tämän kuullessaan tyttö innostuu ja nyt on rosvon vuoro yllättyä tytön suostuessa panttivangiksi vapaaehtoisesti. Minna haluaa selvittää, kuinka arvokas hän on vanhemmilleen. 

 "Oman itsesi takia toivon, että olet heille hyvin arvokas", Rosvo-Rontti toteaa.

Minnan pikkuveli, joka on nähnyt kaikki edeltävät tapahtumat, kuulee myös tämän keskustelun. Yhteisymmärryksessä Rosvo-Rontti kantaa Minnan pois metsään.

Tiina on jakamassa postia ja sattunut juuri Kettusten talon kohdalle näkemään, miten Rosvo-Rontti kantaa Minnaa selässään. Tavoilleen uskollisena (tai siis rooliinsa pakotettuna) kanityttö ei voi olla sekaantumatta toisten asioihin jälleen kerran, vaan lähtee oudon parivaljakon perään jättäen postilaukun jälkeensä. 

Tiina löytää Minnan, mutta tulee myös itse huomatuksi. Rosvo-Rontti köyttää molemmat tytöt puunrunkoon kiinni ja alkaa kirjoittaa lunnasvaatimusta. Minna neuvoo mitä rosvon pitää kirjoittaa, ja Tiina ihmettelee moista yhteistyötä. Tytöt alkavat kinastella. Kun lunnaskirje on valmis, Rontti lähtee viemään sitä Kettusten taloon ja käskee tyttösten pysytellä sovussa. Mutta koska kyseessä ovat Tiina ja Minna, tyttöjenvälinen nahistelu ja tappelu jatkuu. 

Kohta Rosvo-Rontin palattua heidän olinpaikkansa lähistölle saapuvat Minnan isä ja pormestari, jotka ovat tarkastelukierroksellaan. Pormestari sanoo, ettei metsän kaatamiseen ole tarpeeksi rahaa. Rosvo-Rontti kuuntelee herrojen puheita, mutta ei saa kunnolla selvää, ja hän luulee, että miehet puhuvat Minnan lunnasrahoista. Miehet eivät huomaa rosvoa ja tyttöjä, ja herrojen lähtiessä pois Rosvo-Rontti alkaa tulla epäluuloiseksi kidnappauksen kannattavuudesta. Minna arvelee, ettei isä ole kiireiltään ehtinyt vielä edes lukea lunnasvaatimusta. Kolmikko jää odottelemaan.

Kalle käy postitoimistolla katsomassa, joko Tiina on palannut, mutta paikalla on vain Tiinan isosisko Anne leimaamassa kirjeitä. Anne kummastelee, sillä Tiinan olisi pitänyt palata jo. Kalle lähtee, ja Anne pyytää että jos Kalle sattuu näkemään Tiinaa, käskee tämän tulla heti kotiin.

 

Tällä välin rouva Kettunen palaa omaan kotiinsa, ihmetellen vähän aikaa jalkakäytävälle jätettyä postilaukkua ja ovenrakoon jätettyä kirjettä josta on vaikea saada selvää. Hän soittaa postitoimistoon ja valittaa postilaukusta, ja unohtaa kirjelappusenkin pian. 

Minnan pikkuveli (joka jää suomiversiossa [tai ainakin tässä jaksossa] nimettömäksi*) yrittää kertoa, mitä talossa on oikein tapahtunut. Äidillä ei ole aikaa kuunnella, vaan hän antaa pojalle lahjapaketin. Poika innostuu siitä hetkeksi mutta sitten muistaa ja yrittää uudelleen kertoa Minnasta. Sama toistuu; nyt äiti luulee, että poika tahtoo viikkorahaa ja antaa sen tälle. Poika, joka selvästi on hyvin viehtynyt rahasta (tämän jakson aikana pikkuveli on ruinannut Minnaltakin rahaa milloin milläkin verukkeella), unohtaa taas hetkeksi asiansa, mutta muistaa sen, ja yrittää vielä uudelleen saada äitinsä huomion - turhaan. Sitten rouva Kettunen näkee revityt vaatteet ja särjetyt esineet. Poika yrittää selittää, että Minna ja Rosvo-Rontti ovat sotkun takana, mutta äiti ei kuuntele eikä ehdi edes suremaan sotkua vaan siirtyy eteenpäin ajatellen: "Nyt minun täytyy etsiä myyjäisiin muuta myytävää."

Herra Kettunenkin palaa takaisin, ja poika yrittää kertoa Minnasta vuorostaan hänelle. Mutta isäkin luulee, että poika tahtoo vain viikkorahaa ja kaavan mukaisesti antaa sitä. Poika on vaiennettu, ja Minnan vanhemmat eivät voi kuin ihmetellä tytön jälkeensä jättämää sekasotkua.

Rosvo-Ronttia alkaa kyllästyttää odottelu ja hän alkaa tosissaan epäillä, ettei kukaan aio tulla hakemaan Minnaa. "Minun pikku äitimuorini olisi tullut vaikka ilman rahaakin", rosvo tokaisee halveksivasti ja jatkaa: "Hän tekisi kaikkensa rakkaan poikansa hyväksi, eikö se yleensä ole vanhemmilla tapana?" (Rosvolla on sydäntä ja käsitys perherakkaudesta, bravo!)

Minna hermostuu ja komentaa rosvon poimimaan vadelmia, lahjoen että jos tämä tekee sen, hän saa korottaa lunnassummaa entisestään. Typerä rosvo lähteekin marjanpoimintaan.

Tiina, joka on enempien tyttötappelujen välttämiseksi sidottu kauemmas toiseen puuhun, irrottaa itsensä helposti. (Hänen olisi äärimmäisen helppoa karata tässä tilanteessa, mutta ei tee siitä, koska on huolissaan Minnasta.) Tiina aavistelee, että Kalle on jossakin lähettyvillä, ja pudottaa nenäliinansa läheiseen puroon ajelehtimaan Kallelle merkiksi. Tämän tehtyään Tiina palaa paikalleen ja yrittää lohduttaa Minnaa sanomalla, että hänestä tuntuu, että joku tulee kohta pelastamaan tämän. Minna kuitenkin haluaa nimenomaan, että hänen vanhempansa tulevat, eikä kukaan muu.

Minnan vanhemmat kummastelevat mikä tyttöä voi vaivata, "Mutta hänellähän on kaikki niin hyvin". Äidistä tuntuu kuin Minna olisi kadonnut. Pikkuveljen puhumisyritykset edelleenkin torjuen, vanhemmat ryhtyvät etsimään johtolankoja tytön huoneesta. Sieltä löytyy pieniä riekaleita, ja isä ja äiti alkavat koota niitä yhteen kuin palapeliä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. 

Tiinan vanhemmat palaavat kotiin, hätääntyneen Annen luo. Tiina ei ole palannut, ja vähän aikaa sitten rouva Kettunen on soittanut ja ilmoittanut jalkakäytävälle jätetystä postilaukusta. Tiinan isä lähtee Kettusille selvittämään asioita.

Kettuset ahertavat, mutta kestää kauan, ennen kuin kuva on koossa: se on Minnan piirustus, joka esittää äitiä ja isää, joita hän kovasti rakastaa. Vanhemmat istuvat miettimään muistellen, miten he aikaisemmin torjuivat tyttärensä huomionkaipuun. Missä Minna on nyt? Muita johtolankoja ei näytä olevan.

Palvelustyttö tulee ilmoittamaan, että herra Kani on saapunut, ja yhdessä aikuiset pohtivat, minne tytöt ovat kadonneet. Dramatiikan suurellisten eleiden siivittämänä Minnan pikkuveli saa suunsa kunnolla auki ja kerrottua Minnasta, Rosvo-Rontista ja kidnappauksesta (vihdoin ja viimein). Asiat alkavat selkiytyä, ja rouva Kettunen muistaa huonolla käsialalla kirjoitetun kirjeen, joka paremmin tarkasteltuna osoittautuu rosvon rustaamaksi lunnasvaatimukseksi.

Vaikka kirje on rosvon kirjoittama, isä Kettunen päättelee, että Minna on sanellut sen, selvittääkseen merkitseekö vanhemmille raha tytärtä enemmän. Äiti Kettunen hätääntyy ja käskee miestään järjestämään rahat, mutta isä tokaisee: "Meidän ei tarvitse maksaa niin paljon." (Voi ei, eikö Minna siis todellakaan merkitse mitään?!)

Kalle pitää seuraa purolla kalastelevalle majavaukolle, jonka onkeen tarttuu jotakin. Kalle tunnistaa esineen Tiinan nenäliinaksi ja lähtee oitis yläjuoksulle.

Tiina odottaa kuumeisesti Kallen tuloa, ja karhupoika saapuukin auttamaan ystäväänsä. Tiina pyytää, että Kalle esittäisi sankarillisesti tulleensa pelastamaan Minnan, niin että tyttö piristyisi hieman. Vastahakoisesti Kalle (joka myöskään ei erityisesti pidä Minnasta) suostuu. Minna ei kuitenkaan halua tulla Kallen pelastamaksi ja kiukuttelee. "Ei noin tyhmää tyttöä kukaan haluaisikaan pelastaa", Kalle tulee suutuspäissään möläyttäneeksi. Tiinan suunnitelma on mennyt pahasti mönkään. Minna loukkaantuu Kallen ilkeistä sanoista ja alkaa parkua.

(Hahmojen repliikit pystyy melkein lukemaan ihan pelkistä ilmeistä :D)

 

Ja tässä vaiheessa Rosvo-Rontti palaa vadelmavuorta kantaen. Tiina ja Kalle säikähtävät, ja nopeasti irrottavat Minnan köysistä ja lähtevät juoksemaan pakoon tytön hangoitellessa vastaan. Rosvo-Rontti tarttuu miekkaansa ja ryntää lasten perään.

Lapset pääsevät pois metsästä ja saapuvat niitylle. Samaan aikaan niitylle saapuvat Tiinan isä ja Minnan äiti Kettusten autolla ja konstaapeli Oton ja suuren säkin kera. Minna on aluksi iloinen, mutta nähdessään, ettei hänen isänsä olekaan paikalla, hän tulee jälleen surulliseksi, eikä halua palata kotiin. Rouva Kettunen kertoo, että säkissä on jalokiviä vaaditun lunnassumman verran. 

Rosvo-Rontti aikoo avata säkin ja varmistua sen sisällöstä. Säkistä yllättäen pomppaakin Minnan isä joka antaa rosvolle kunnon tällin lyömällä tätä golfmailalla päähän. Minna, Tiina ja Kalle juoksevat turvaan. Herra Kettunen haukkuu rosvon, mutta rosvo haukkuu takaisin. 

"Sinä se roisto olet, sinä haluat muuttaa minun kotini tenniskentäksi", rosvo huutaa vihaisena ja uhkaa siepata Minnan uudelleen. "Minä lupaan, että en koske metsääsi, jos sinä lupaat, ettet koske minun tyttäreeni", herra Kettunen ehdottaa. Näin tilanne raukeaa, sopu syntyy ja kaikki palautuu ennalleen. "Muista lupauksesi", ovat rosvon viimeiset sanat ja tämä häipyy tiehensä.

Konstaapeli aikoo lähteä Rontin perään, mutta herra Kettunen vaatii, että he antavat rosvon mennä "tämän kerran".

Vihdoinkin vanhemmilla on aikaa tyttärelleen. Herra Kettunen kertoo nähneensä Minnan piirustuksen ja pyytää anteeksi. Isä ja tytär halaavat. Kaikki on jälleen hyvin. Tiina muistaa jakamatta jääneen postin, mutta isä sanoo hoitavansa sen. Tiina saa jälleen sähläyksensä anteeksi eikä häntä toruta tällä(kään) kertaa.

 

 

 Illalla (ja poissa ruudulta) Minnan vanhemmat keskustelevat vielä.

"Hirveää, että emme edes huomanneet, että Minna oli kidnapattu."

"Voi, miten ajattelemattomia me olemme olleet."

"Niin, mutta nyt hänen piirustuksensa on seinällä."

"Niin."

 

Lopuksi näemme Minnan piirustuksen kehystettynä ja seinälle ripustettuna (huom. tämän jaarituksen otsikkokuva), ja kuulemme miten vanhemmat toivottavat hyvää yötä lapsilleen. Jakso päättyy onnellisesti kaikkien osalta.

...

Miksikö haluan nostaa tämän jakson erityisen lähempään tarkasteluun? Sehän on oikeastaan Seikkailumetsää oikein tyypillisimmillään, mutta aikuisena jotenkin koen, että siinä on tavallista parempi käsikirjoitus. Jakso on dramaattinen mutta sen palaset loksahtavat hämmentävän nokkelasti paikalleen. Jakson päähenkilöksi päätyy Minna-kettu, joka muuten toimii sarjassa enimmäkseen statistina, parhaimmillaankin Tiina-kanin kilpailijattarena ja tyypillisenä hienohelma-kiusaajatyttönä. Lapsena en pitänyt hahmosta yhtään kuten en muistakaan vastaavista kiusaajatyyppihahmoista, vasta aikuisena tunnen hahmoa kohtaan enemmän ymmärrystä ja vähän myötätuntoakin. 

Olisipa minullakin vadelmavuori :-D

Rosvo-Rontti on jokajaksoinen riesa, mutta tässä tapauksessa semisti jopa poikkeuksellisen asiallinen hahmo tavanomaisen rasittavuutensa vastapainoksi. Rontin uskottavuus (joka menetetään jo sarjan ensimmäisessä jaksossa) meinaa hetkellisesti palautua, mutta pakotettu hölmöily palauttaa Rontin typeryyden kuninkaaksi (valitettavasti - välillä mietin toiveikkaasti, että jos jatkaisin sarjan katsomista suomijulkaisua pidemmälle, niin olisiko Rontilla edessä samanlaisia hetkiä kuin tässä jaksossa).

Tässä jaksossa on tietysti klassinen kohtaus, jonka olen YouTubeenkin ladannut: Minnan pikkuveljen hihkumiset viikkorahasta. Tämä huvitti itseä ja nuorempiakin perheenjäseniä aikoinaan. Myöhemmin tämä on ruvennut enemmänkin karmaisemaan; miten kiireiset vanhemmat vaientavat ja hätistävät lapsensa antamalla lahjuksia (tai mitä ikinä vanhemmat tietävät [tai luulevat tietävänsä] lapsensa haluavan). :-D

Minnan vanhemmat ovat muutenkin kamalia, etenkin isäketun tylytys sai mielen pahoittumaan lapsena. Isän ilme, sanat ja äänensävykin ovat niin tylyjä että pikkuisen pahaa tekee vieläkin. :´-( Toisaalta sitten se, kun jakso todella huipentuu siihen, että isä hyppää säkistä golfmailan kera, oli (ja on edelleen) jotain niin noloa ja pöhköä... :´-D

Siinä kaiketi päällimmät ajatukseni jaksosta.

Bonus: miten sarjan tyypilliset juonielementit toteutuvat tässä jaksossa?

Ensimmäisessä Seikkailumetsä-jaarituksessani olen listannut mielestäni tyypilliset juonelliset elementit jotka toistuvat lähes kaikissa sarjan jaksoissa (suomijulkaisun osalta). Katsotaanpa miten nuo toteutuvat tämän kyseisen jakson kohdalla!

• väärinkäsitys: voi, koko tämä jakso on pelkkää väärinkäsitystä/tulkintaa toisen perään ja niin monen hahmon osalta, ettei näitä pysty edes laskemaan.
  
• aikuisten kiire: Minnan vanhemmilla.
  
• mielensä pahoittanut, surullinen lapsi: Minna. Pikkuveli semisti.
  
• Tiinan sekaantuminen hänelle kuulumattomiin asioihin: voi kyllä.
• Rosvo-Rontin toilailut ja/tai sekaantuminen asioihin ja juonen lisämutkistaminen: voi kyllä. Mutta vaihteeksi mielenkiintoisella tavalla.
  
• tilanteen eskaloituminen (mahdollisimman äärimmäisellä tavalla) tai muu kliimaksi: Minnan isä hyppää säkistä, olettehan nähneet tämän eeppisen kohtauksen!
  
• asioiden selviäminen (vaikeimman kautta): sarjalle uskolliseen tyyliin: että mihinkään ongelman selvittelyn ja ratkaisun alkuun edes päästään, Minnan pikkuveljen pitää todellakin heittää kolikkolippaansa menemään ja rikkoa ikkuna siinä samalla, että vanhemmat vihdoinkin kuuntelevat, mitä asiaa pojalla on. :D Rosvo-Rontin osalta tehdään vaihteeksi harvinaisen oikea ja poikkeuksellisen reilu diili.
  

...

 

*minä en ainakaan muista kuulleeni Minnan pikkuveljen nimeä mainitun missään. Voi toki olla että olen kuuro ja kokonaan missannut sen. Ihmettelen muutenkin mistä esim. Wikipediaan on taiottu lähes kaikkien sarjan hahmojen nimet; onko ne joskus käännetty virallisesti vaikka jotain katalogia varten tms.? Joka tapauksessa Wikipediassa hahmon nimeksi kerrotaan Juuso.