torstai 22. tammikuuta 2015

Sherlock Koira - kohellustoimintakomediaa lapsille ja lapsenmielisille

Teksti sisältää "spoilereita". Ja melko vähänlaisesti kuvia, sillä olen kirjoittanut tekstistä valtaosan ilman että olisin kuikuillut sarjaa (ja siis samalla nappaillut kuvia siitä) ohessa.

1990-luvun lopulla, aikana jolloin YLEn TV1 vielä esitti joitakin lastenohjelmia ennen kuin ne siirrettiin kokonaan TV2:lle, pyöräytti se myös sellaisen piirretyn kuin Sherlock Koira. Muistan, että katsoin sitä, mutta en oikeastaan ollut kovin kiinnostunut siitä. Lapsena kyllä kiinnostivat salapoliisijutut ja mysteerit jossain määrin ja jossain välissä, mutta Sherlock Koira oli enimmäkseen tylsä, voi olla myös että sinä aikakautena kun se telkkarissa pyöri, minua itseäni vaivasivat jo sellaiset teini-iän ongelmat ettei tällaiseen pahemmin kiinnostanut tai jaksanut keskittyä. Jotkin yksittäiset jutut sarjasta jäivät kyllä mieleen (ja tunnuskappaleen kertosäe on jälkikäteen soinut päässä satunnaisesti). Jotain aavisteluja sarjan alkuperästä saattoi olla, ja tämä(kin) tapaus jossain vaiheessa osoittautui animeksi (ei silti väheksytä italialaisia tekijöitä, siitä lisää tekstin loppupuolella).

Hyvin hapuilevaa uudelleenkiinnostumista Sherlock Koiraa kohtaan on ollut kehitteillä silloin tällöin vuosien varrella, mutta en välttämättä vieläkään olisi kiinnostunut katsomaan sarjaa kunnolla uudestaan, ellen vuonna 2009 olisi sattunut selailemaan YouTubessa, ja päätynyt tähän fanin tekemään musiikkivideoon.

 
Kiitos videontekijä ja YouTube, saitte Ani-tädin kiinnostumaan! (Videossa käytetty kappale on "Complex Image", esittäjä Ayane. Käynyt ilmi, että olen fanittanut Higurashi no naku koro ni-biisiä ennen kuin olen edes perehtynyt koko kyseiseen soppaan.)

Tämä fanimusiikkivideo on simppelisti hieno, ja sen näkemisen jälkeen alkoikin kiinnostamaan että millainen sarja tämä nyt olikaan. Koska suomeksi dubattuja jaksoja ei netissä tuolloin juuri ollut eikä paikallisesta DVD-julkaisusta vielä tietoakaan, piti katsoa sarja sitten japaniksi ja englanninkielisillä teksteillä.

Mistä siis on kyse? Kaikessa yksinkertaisuudessaan; kirjailija Arthur Conan Doylen teoksista inspiroitunut sarja tuo ruudulle koirahahmoisen yksityisetsivä Sherlock Holmesin ja tämän ystävän tohtori Watsonin (Wikipediassa ja pitkin internettiä väitetään että Holmes olisi kettu, mutta onko tällä oikeastaan mitään väliä..? En pidä sitä kovin merkittävänä asiana, vielä kun hahmoille ei ole piirretty häntiäkään :D). Jokaisessa jaksossa selvitellään rikoksia, tai mysteerejä jotka johtavat potentiaalisten rikosten jäljille ja selvittelyyn.

Pidän sarjaa lapsiin päin kohdistettuna, sillä vaikka Holmes ja Watson selvittelevätkin kaikenlaisia pulmia ja rikoksia, niiden aiheena eivät koskaan ole esim. murhat, eikä sarjassa taideta koskaan edes nähdä verta. Vauhtia riittää ja aseet ja nyrkit heiluvat, joskus pyssyt ja pommit paukkuvat, ja onpa välillä vähän jännääkin, joten ei tämä mikään pikkulasten piirretty ole, mutta kyllä useimmat jutut loppujen lopuksi ovat aika "kesyjä". Siitä, miten paljon tai löyhästi sarja perustuu niihin Arthur Conan Doylen juttuihin, en osaa sanoa mitään, sillä en ole koskaan tainnut lukea yhtäkään alkuperäisteosta tai edes katkelmia niistä.

Lisäksi sarjan mysteeri-jännäripohja tippuu oikeastaan kokonaan pois, sillä voin spoilata ja paljastaa näinkin yksinkertaisen asian - kaikkiin sarjan rikoksiin ja kiusantekoihin on professori Moriarty kätyreineen tavalla tai toisella ja enemmän tai vähemmän osallinen ja sotkeutunut (tämä juonenrakennepiirre voisi itse asiassa hyvinkin selittää sen, miksi aikoinaan pidin sarjaa tylsänä! Ei mitään vaihtelua, kun pahis on aina sama tyyppi [jo sekin olisi ollut virkistävää jos jonkun jutun selvittämiseen olisikin tarvittu enemmän kuin yksi jakso! :D]. Tosin sitä suuremmalla syyllä huomiota kai pitäisi keskittää muihin asioihin ). Ja vaikka professori ei olisikaan varsinaisen rötöksen takana, hän joutaa silti aina tuomittavaksi sijaiskärsijäksi. Periaatteessaan sarja ei siis ole oikeastaan mikään varsinainen salapoliisitarinasarja ollenkaan, eikä meidän katsojien juurikaan tarvitse ajatella, vaan saamme joka jaksossa seurata Holmesin ja Watsonin hippaleikkiä Moriartyn ja tämän kätyreiden kanssa, ja meno yltyykin varsin usein aikamoiseksi, välistä hyvinkin koomiseksi, toimintakohellukseksi. Jonkin verran vaihtelevuutta on toki siinä, kuinka paljon Holmesin viehkeä taloudenhoitaja rouva Hudson ja tarmokas poliisitarkastaja Lestrade ovat läsnä ja mukana jutuissa.

"Maistuisivatko popcornit?"
Kun sarjan juoni toistaa itseään jaksosta jaksoon eikä täten juurikaan tarjoa yllätyksiä, on huomio kiinnitettävä muualle ja hienoutta etsittävä muista elementeistä. Vaikka tarinat eivät ole kummoisia rakenteeltaan, niissä esiintyvät hahmot toimivat kuitenkin kontekstissaan hyvin ja toisiaan tasapainottavasti, toisin sanoen hahmojen välistä kanssakäymistä on enimmäkseen viihdyttävää seurata (sen kohellustoiminnan lisäksi). Holmes on nerokas, mutta ei itsessään kovinkaan viihdyttävä hahmo (paitsi suomidubbauksessaan tahattomasti aina todetessaan "kas vain" [pakko sanoa ;D]). Näin vuosia myöhemmiten itseäni hahmoista miellyttävät eniten tarkastaja Lestrade ja Moriartyn apukätyrit Todd ja Smiley, lähinnä näiden inhimillisten toilailujen ja sähläilyjen takia.

Teknisemmin tarkasteltuna Sherlock Koira on hyvin animoitu, ainakin se miellyttää omia silmiäni. Myös ääninäyttely niin japaniksi kuin suomeksikin toimii ja musiikit natsaavat (japanilaiset tunnuskappaleet ovat tosin tunnelmaltaan aivan erilaiset kuin suomidubbauksessa käytetty kappale). En tiedä, onko varmaa tietoa siitä, mistä kielestä Sherlock Koira on suomeksi käännetty ja dubattu, sarjan alku- ja lopputekstit ainakin ovat englanninkieliset ja tunnuskappale lienee ollut englanninkielisessä versiossa. Suora käännös japanista se ainakaan ei ole, sillä dialogeissa on huomattavaa eroa, ensinnäkin puhetta on lisätty kohtiin, joissa ei kuulu mitään japaninkielisessä versiossa (tämä muuttaa joidenkin yksittäisten kohtausten kontekstia jopa huomattavasti), ja toisaalta käännökseen on lisätty myöskin enemmän tai vähemmän hupaisaa naljailua, jonka rinnalla japaninkielinen äänityö tuntuu välillä suorastaan kuivakalta.


suomi-extra + nillitystä

Sherlock Koiran suomidubbaus on hyvin tehty - voisin ehkä jopa sanoa, että pidän sarjan dubbauksesta enemmän kuin itse sarjasta. :D Kaikki näyttelijät hoitavat osansa asiallisesti, ja vetävät jopa kaksoisrooleja. Erittäin herkullisia ovat täysin vastakkaisten hahmojen roolitukset; Seppo Kolehmainen teki sekä päähenkilömme nerokkaan Holmesin että vajaaälyisen Smileyn, Ossi Ahlapuro puolestaan teki sekä virallissävyisen ja matalaäänisen tarkastaja Lestraden että puhekielisen (ja Lestradeen verrattuna aavistuksen kimeämmän) Toddin. Ääninäyttelijät vetävät siis kaksoisrooleja, mutta homma menee myös toisinpäin - professori Moriartylla on suomidubbauksessa kaksi ääninäyttelijää, vuorottelemassa Heikki Määttänen ja Jarmo Koski. Paha sanoa kumpi on "parempi", Määttänen on ehkä enemmän sellainen "tosipahis"-henkinen, kun taas Koski saa Moriartysta tunteikkaamman ja herkemmän puolen paremmin esiin. Ehkä, en tiedä, jotenkin näin fiilistelen.

Sherlock Koiran suomiversioon liittyy - paitsi sellainen ihmetys, että miksi vuonna 1984 valmistunut animaatiosarja on reilusti yli vuosikymmen myöhemmin ylipäätään päätynyt YLEn ohjelmistoon - myös sellainen pieni mysteeri, että sarjan 26 jaksosta on dubattu ja esitetty vain puolet. Nämä puolet eivät kuitenkaan ole 13 ensimmäistä jaksoa (jossakin päin internettiä voi lukea tällaista virheellistä tietoa), vaan ne on valikoitu sieltä täältä (millä logiikalla, sekin on mysteeri), mutta meidän katsojien kannalta merkittävintä ja mukavinta lienee, että kaikki Hayao Miyazakin ohjaamat kuusi jaksoa sisältyvät tähän kokonaisuuteen. (Niin, huikeista elokuvistaan tunnetun Miyazakin osallisuus tämän sarjan teossa on jännä pikku kuriositeetti joka näkyy [lisäksi huomautan, että tuon ylläupotetun fanimusiikkivideon hienous piilee paitsi osittain tekijän leikkauksissa, myös osittain siinä, että siihen on käytetty pelkästään Miyazakin ohjaamia jaksoja. ;D]) En tiedä jos joku muu täällä Suomessa on laatinut listan sarjan jaksoista ja julkaissut sen jossain, mutta voin tehdä sen joka tapauksessa itse.

Sarjan jaksolista siis. Jaksojen nimet ovat suorat englanninkieliset käännökset japanista. Suomeksi dubatut jaksot lihavoitu ja nimet kursivoitu, Miyazakin ohjaamat jaksot alleviivattu.

1. He's the Famous Detective
2. The Evil Genius, Professor Moriarty
3. Little Martha's Big Mystery!? (suom. Sherlock Holmes ja pikku asiakas)
4. The Mrs. Hudson Kidnapping Case (suom. Rouva Hudson katoaa)
5. Blue Ruby (suom. Sininen timantti)
6. Solve the Mystery of the Green Balloon!
7. The Great Chase of the Little Detectives (suom. Taistelu kultaisesta patsaasta)
8. The Speckled Band
9. Treasure Under the Sea (suom. Seikkailu meren pohjalla)
10. The Air Battle Over Dover! (suom. Doverin valkoiset kalliot)
11. The Targeted Giant Coin Bank (suom. Kadonneet kultakolikot)
12. The Professor's Big Failure in the Storm
13. Missing Freight Car!? The Professor's Big Magic Trick (suom. Kadonneen juna[vaunu]n arvoitus)
14. Gourmet! The Coral Lobsters (suom. Hummerimysteeri)
15. Look! The Shining Thief
16. The Magic Castle! Holmes, Dead or Alive?
17. The Monster of the Thames River (suom. Thamesjoen hirviö)
18. Blundered Operation at Loch Ness! (suom. Taideopiskelijoiden tapaus)
19. The Soseki Kite Battle Over London!
20. Chase the Airship White Silver!
21. Buzz Buzz! The Fly Fly Mecha Operation
22. Grand Flight Championship of Chaos!? (suom. Lyömätön lentokone)
23. Game of Wits! Parrot vs Professor
24. Listen! The Tribute to Moriarty (suom. Missä on Big Benin kello)
25. Chaos! The Doll Swap Case
26. Good-bye Holmes! The Last Case

Se tuntuu kyllä jälkikäteen vähän hassulta, miten sarjan ensimmäinen jakso ei sisälly tuohon suomidubbauksen valikoimaan, siinä kun kuitenkin näytetään, kun Holmes ja Watson tapaavat ensimmäistä kertaa, jne. Sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa oikeastaan ovat ainoat joilla on kronologinen järjestys ja vähäinen jatkuvajuonisuuden meininki, loppujen kanssa on käytännössä ihan sama, missä järjestyksessä ne katsoisi (sarjan vihoviimeisessä jaksossa tosin nähdään "Taistelu kultaisesta patsaasta"-jakson pikkupoikien jokilaiva uudemman kerran). Toisaalta noilla kahdella ensimmäisellä jaksolla ei sinänsä ole väliä, kun koko sarja muuten ei ole jatkuvajuoninen. Samassa mielessä sarjan lopullakaan ei ole sinänsä väliä ja sille sopinee ihan hyvin avonainen etappi- tai päätepiste-loppu (vaikka itse tietyllä tapaa olisin toivonut jonkinlaisen "huipennuksen" loppuun. :D Ja jos minulta kysyttäisiin, niin 22. jakso olisi ollut hyvä "lopetus"-jakso).

Sherlock Koiran puolitettu suomiversio julkaistiin DVD:llä loppuvuodesta 2012. Ja noin vuotta myöhemmin sarja julkaistiin uudelleen, tällä kertaa tekstitettynä ja kokonaan. Tällainen logiikka ei miellytä itseäni, yhtä hyvin olisi voitu lähtökohtaisesti julkaista koko sarja kerralla sisällyttäen siihen suomidubbaus siltä osin kuin se on tehty (vai olisiko se ollut liian monimutkaista kikkailua?). Lisäksi itseäni ärsyttää Miyazakin ylenpalttinen hehkutus ja hihkutus tässä tapauksessa; äijän osuutta ei tietenkään sovi vähätellä, mutta mielestäni ylistystä on DVD-kansia myöten liikaa ja se on vähintäänkin härskiä. Sarjan lennokkaimmat ja viihdyttävimmät jutut lienevät toki tulleet Miyazakin suunnalta, mutta silti. Juuri kukaan ei myöskään tunnu - ehkä Miyazakia itseään(!!) lukuunottamatta - antavan juuri mitään arvoa italialaisille Pagoteille, jotka lähtökohtaisesti ovat kuitenkin koko tämän Sherlockin konseptin takana (vähän sivupolulle poiketen, Miyazakihan on nimennyt Porco Rosso-elokuvan päähenkilön Marco Pagotin mukaan, että silleen :D). Pagotit ovat tämän lisäksi ymmärtääkseni työstäneet ainakin Calimeroa ja Montana Jonesia (jota en muuten valitettavasti taida tuntea laisinkaan, ainakaan ei vaikuta tutulta eikä minkäänlaisia muistikuvia ole pulpahtanut mieleeni. Olen kyllä lukenut joitakin yksittäisten ihmisten mainintoja siitä netissä ja nähnyt alkutunnarivideon YouTubessa. Siitä muuten tulee vähän, tai oikeastaan aika paljonkin Sherlock Koira mieleen, johtuu kaiketi pahishahmon olemuksesta ja pinkin värin käytöstä ;D).

(Miksiköhän kukaan ei ole ulissut että Sherlock Koira EI OLE ANIMEA niin kuin joskus toisinaan on  nettikeskusteluissa näkynyt hassua vääntöä kun joidenkin mielestä tällaiset eri maiden yhteistuotantoa olevat, Japanissa animoidut animaatiosarjat eivät muka ole animea. :D Hayao Miyazakin läsnäoloko tekee tästä tapauksesta poikkeuksen, vai mikä?)

(Ja sen verran kuin itse nyt voin sanoa sarjaa viihdyttäväksi ja silmiä miellyttäväksi, tarkoitan sillä koko sarjaa, en pelkästään niitä Miyazaki-jaksoja, vaikka ne edukseen erottuvatkin.)

Tämäkin kohta näyttää hyvältä vaikkei tainnut olla Miyazakin ohjaamassa jaksossa (siitä on aikaa
kun olen tehnyt tämän gifin, siksi en muista tarkalleen mistä jaksosta se on). Tarmoa puhkuva Lestrade :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti