Pikainen tynkä: muumeja kolmelta eri kanavalta?

Joskus mietin, että pitäisi olla joku pikaviesti-some jonne voisi hetkessä postailla jotain, mutta menköön tänne blogiin täytteeksi; viime perjantaina (9.5.2025) selailin tulevia viikonlopun tv-ohjelmia ja lauantaiaamusta pisti silmään tämä:

Lauantaiaamuna Muumilaakson tarinoita kolmelta eri kanavalta? Ihan oikeasti? Vielä liki samaan aikaan?

Ensin Neloselta kaksi jaksoa klo 6:10 alkaen, sitten kaksi jaksoa MTV3:lta 6:30, ja (MTV) Subilta 7:10. Ja siis mitä hittoa muumit Nelosen ohjelmistossa tekevät? :D 

Pari läheistäni tykkää arvostella ja jankuttaa lähes säännöllisesti siitä, miten huonosti Maikkarilla menee ja toki uskon sen (ja mietin, mahtaako tällä hetkellä oikeastaan millään yksittäisellä televisiokanavalla tai -yhtiöllä mennä erityisen hyvin..? ;D :P). Mutta tämä on mielenkiintoista, että näistä ohjelmatiedoista päätellen Nelonenkin on ilmeisesti siis ostanut ysärimuumien esitysoikeudet. Joskus menneisyydessä tuntui siltä, että melkein samat lastenohjelmat pyörivät Maikkarilla ja Nelosella, tosin vuorotellen eivätkä sentään samaan aikaan. Mutta nyt siis näin?

Olen miettinyt myös, miten hupaisaa on pelkästään jo se, että muumeja tulee viikonloppuisin liki samaan aikaan Maikkarilta ja Subilta, ja että mahtaako joskus käydä niin että kanavilta tulevat samana aamuna tismalleen samat jaksot. Avasin mielenkiinnosta tarkemmat ohjelmatiedot katsoakseni että mitä tuona kyseisenä lauantaiaamuna pyöri (koska oli perjantai näitä selatessani, niin siksi tiedoissa lukee "Huomenna", en viitsi editoida niitä pois copy-pastesta):

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:30, MTV3. Kausi 4, jakso 12.
Aikamatka aavikolle. Muumit etsivät esi-isiensä muinaista asuinpaikkaa. Lopulta he päättävät hypätä aikakoneen kyytiin.

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:50, MTV3. Kausi 4, jakso 16.
Muumipeikko ja Haisuli vaihtavat paikkaa. Jakso 92/104, Muumipeikko ja Haisuli törmäävät toisiinsa ja törmäyksen seurauksena vaihtavat paikkaa. Haisulista tulee Muumipeikko ja Muumipeikosta Haisuli.

Ja:

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:10, Nelonen. Kausi 1, jakso 1.
Kausi 1. Jakso 1/26. Tove Janssonin rakastettujen muumihahmojen seikkailut vievät katsojat Muumilaakson tarinoiden maailmaan.

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 06:35, Nelonen. Kausi 1, jakso 2.
Kausi 1. Jakso 2/26. Tove Janssonin rakastettujen muumihahmojen seikkailut vievät katsojat Muumilaakson tarinoiden maailmaan.

Ja:

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 07:10, MTV Sub. Kausi 4, jakso 13.
Aikamatka Kleopatran luo. Muumien aikamatka jatkuu. Polttavalta aavikolta päästään Kleopatran palatsin suojiin.

Muumilaakson tarinoita
Huomenna 10.5. klo 07:35, MTV Sub. Kausi 4, jakso 14.
Kausi 4, 14/25. Aarrekartta. Muumipeikko ja Nipsu löytävät aarrekartan Muumitalon kellarista. Kartan mukaan aarre löytyy suuren männyn juurelta Yksinäisiltä vuorilta.

...

Tämän jälkeen kiinnostuin selailemaan myös menneen viikon ohjelmatietoja. Ysärimuumit ovat ilmeisesti alkaneet pyöriä Nelosella arkiaamuisin 5.5.2025 alkaen. Onko kukaan noteerannut?

2025 Ani-täti (esi)katsoo euroviisuja jälleen

Tekstiä on päivitetty 16.5.2025: lisäsin mietteitäni viisusemifinaalien jälkeen jaarituksen loppuun.

Siitäpä onkin vierähtänyt pitkä aika, kun viimeksi olen varsinaisesti jaaritellut Euroviisuista. Tai siis oikeastihan olen jaaritellut niistä täällä blogissa vain kerran, ja se oli blogaamiseni alkumetreillä, 2014. :D Kesällä 2015 mainitsin aiheeseen liittymättömässä postauksessa ohimennen että

Euroviisutkin olivat ja menivät tässä välissä, mutta en viitsinyt vaivautua kirjoittamaan niistä mitään tänä vuonna, oli muutenkin melko mälsät viisut omasta ja lähipiirin mielestä.

Tuona samaisena vuonna 2015 koettu tubetilin menetys vaikutti osaltaan myös siihen, etten tullut tilanneeksi Euroviisujen virallista tubekanavaa enää uudestaan, enkä myöhemminkään palannut aiheesta jaarittelemaan. Ylipäätään euroviisujen seuraaminen on ollut minulla edellisen vuosikymmenen ajan melko vaihtelevaa (osin siihen on vaikuttanut oma elämänmenoni ja sen muutokset). Jotkin viisut ovat jääneet minulta ihan kokonaan välistäkin. En oikein ole innostunut enää samalla tavalla mitä nuorempana (siis n. aikavälillä 2005-2014), ja koronapandemian sotkiessa kaiken ja peruuttaen viisut kokonaan (2020) ajattelin jo, että ehkä viisuilu on omalta osaltani ohi, ja kyynisesti olen hetkellisesti jopa ajatellut että koko viisut voisi oikeastaan lopettaa.

Mutta viime vuonna kuitenkin jaksoin innostua sen verran, että ajastin digiboksiini viisu-semifinaalit ja myös finaalin, ja katsoin ne pikkuisen jälkijunassa, sillä nykyään ja vanhemmiten arvostan yölepoa sen verran että ennemmin nukun kuin valvon telkkarin äärellä, niin hauskaa kuin kukkuminen viisujen äärellä nuorempana olikin. Mietin, että kyllähän näitä voisi edelleen kokeilla katsoa ajankulukseen ja yrittää viihtyä hömppäspektaakkelishown parissa, jossei muuta ole (ja on minulla ihan mukavia muistoja siitä fiiliksestä, että tavallaan euroviisujen myötä "kesä alkoi" [sitä oikeastaan kaipaan nyt, sillä tänä vuonna kevät on ollut aikainen mutta niin viileä]). Vaikka sitten katsoisinkin viisut jälkikäteen päivää tai paria myöhemmin.

Tänä vuonna sitten katsoin (myös jälkijunassa) jopa Suomen viisukarsinnan, eli Uuden Musiikin Kilpailun (mistä en ole konseptina ollut juuri yhtään kiinnostunut, pidin siitä kotikutoisesta viisukarsintameiningistä ennen UMK:ta :D). 

Kiinnostusta olisi nyt ollut myös Euroviisujen esikatseluun, mutta yllättäen en löytänyt YLE Areenasta mitään aiheesta, muuta kuin pelkät osallistujamaiden esikatseluviisuvideot. Noh, viisujen esikatseluohjelmat ja niiden konseptit ovat niin ikään vaihdelleet melkein vuosittain, enkä aina ole ollut kovin innostunut niistä; minua eivät pahemmin kiinnosta ylipitkät esikatselu-maratoonilähetykset tai joidenkin kommentaattoreiden näkemykset, vaan enemmän ne itse viisukappaleet ja niiden taustoitukset. Joten oikeastaan minulle sopi ihan hyvin katsella ja kuunnella tämän vuoden viisuesiintyjien videot ja kappaleet muutamassa erässä muiden askareideni ohessa. Ja jotta saan upotettua tänne blogiin videoita niin kaipa se Euroviisujen virallinen tubekanava on kaivettava esiin. :D (Silti ihmettelen vähän, että eikö todellakaan ole ollut mitään ennakkohypetystä töllössä?)

Erityisiä suosikkeja minulla ei (taaskaan) ole, mutta upotan videot itseäni eniten miellyttävistä viisuista tänä vuonna, tylsästi esiintymisjärjestyksessä. (Jännä muuten huomata, että useampaan tubevideoon on tehty englanninkielinen käännöstekstitys - se helpottaa pikkuisen laulujen merkityksen selollesaantia näin etukäteen, vaikka odotankin suomalaisia käännöstekstityksiä innolla kuten aina.) Mikään viisu ei myöskään ole ollut minulla varsinaisesti korvamatona (tosin ei ole ehtinytkään, sillä olen kuunnellut kaikki tosiaan vasta edellisen viikon aikana :D).

Vertailu on aina yhtä vaikeaa, kun näissä "esikatselu"-videoissakin on edelleen vaihtelevuutta. Joissakin maissa kuvataan ihan erillinen musiikkivideo laululle, kun taas joistakin maista lähetetään esikatsottavaksi vain se paikallisen karsinnan voittajan esitysvideo.

1. semifinaali

Slovenian viisu saa herkistymään ihan vain taustoituksellaan, joka saadaan kuulla heti videon alussa. (Minäkin aika ajoin mietin laulun kysymystä, vaikkei onneksi ole vakavia sairauksia, tai muuta. Kysyä aina voi, mutta tarkkaa vastausta ikävä kyllä ei tule saamaan - siksi kannattaisikin elää ns. "täysillä" tai vaalia pieniäkin hetkiä, tai jotakin.) Muuten tämä ei ole kaksinen viisu, enkä usko voittoon tai edes menestykseen kisassa, mutta koskettavan taustatarinan vuoksi tykkään.

 

Ukrainan viisu rokahtaa romanttisesti ja kovaa. Toivottavasti sama lavastus ja pukeutuminen nähdään myös varsinaisessa viisuesityksessä.

 

Olisiko tämä nyt se kerta, jolloin minäkin saattaisin ihan oikeasti innostua Ruotsin viisusta? Jotain olin etukäteen kuullut ja käsittänyt että joku hype on menossa, mutta positiivisena yllätyksenä se onkin ehkä ihan aiheesta. Sauna ja perkele. :D Tosin pilkataanko tässä nyt Suomea vai onko kyseessä vain pölliminen suomalaisilta? Joka tapauksessa kiva että mennään selvästi läppälinjalla eikä oteta itseä liian vakavasti. (Olen muuten monesti uhonnut läheisilleni, että äänestän Ruotsia euroviisuissa heti, kun maa esittää biisinsä nimenomaan ruotsiksi [koska yksinkertaisesti tykkään kuunnella ruotsia laulettuna {ja nyt en kehtaa tonkia viisuhistoriaa tarkistaakseni että onko Ruotsilla ollut ruotsinkielistä edustusbiisiä edellisen kymmenen vuoden aikana... :-D}. Enhän minä edes oikeasti äänestä viisuissa!])

 

Portugalin viisu on perinteisempää rockmusiikkia. Laulu ilmeisesti kertoo kyllästymisestä suurkaupunkielämään ja paluusta kotikonnuille? (Se taitaa muuten rakkauslaulujen jälkeen olla ehkä yleisimpiä aiheita euroviisubiiseissä: kotiseuturakkaus.)

 

Azerbaidžanin kohdalla käy tämä, että esikatseluvideo vie enemmän huomiota kuin varsinainen laulu (lisäksi tuo laulajahepun suora tuijotus silmiin on vangitsevaa ja melkein häiritsevää :D). Mutta tämä on kai ainoa varsinainen poppisjytävalintani tänä vuonna.

2. semifinaali

 

Liettua soittaa melankolista rockia. Se ehkä vetoaa suomalaiseen tätiin, mutta luultavasti ei niin paljoa kansainväliseen viisuyleisöön.

Georgian viisu on myös jotenkin melankolinen, mutta toisaalta voimallinen naisen esitys.

Tätä Tšekin viisun lavaesitystä odotan innolla... tai en. Aikamatkustusteemaa tuskin nimittäin saadaan siirrettyä sellaisenaan lavalle? Joten jos jotakin odotan, niin sitten ehkä enemmän käännöstekstitystä. Tässäkin tapauksessa video vie huomion laulusta.

Luxemburgin viisuesityksen koreografiasta ymmärtää heti, että siinä on kyseessä jonkinlainen nukketeema (ja kun luin enkkukäännöksen, niin tuli tahattomasti mieleeni Camilla Mickwitzin Emilia ja Oskarin nukke-kirja/animaatio). Ei kaksinen biisi itsessään, mutta voimaantuvat naiset ovat aina jees.

Finaali

Tuntuu, että Italiaa kelpaa vuodesta toiseen kuunnella, mutta onko tämä oikeastaan euroviisu? Laulu taisi kertoa siitä, miten on haluttu olla "koviksia" (siis joukosta poikkeavia) mutta loppujen lopuksi ollaan vain keskinkertaisia (eikä siinä ole mitään pahaa, koska niinhän se on :>). Esikatseluvideo on helposti ymmärrettävä lyhytelokuva.

Sveitsin viisu veisataan ranskaksi, mutta se on simppeli ja nätti.

Ranskan viisu on toki myös ranskaksi, mutta YLE Areenassa oli erilainen video kuin tämä euroviisujen virallisen tubekanavan video. Tulipahan selväksi, että laulussa lauletaan äitiydestä riipaisevasti.

Erikoismaininnan minulta saa toisessa semifinaalissa esiintyvä Maltan neitokainen, joka todellakin laulun mukaan on serving eli suomeksi tarjoilemassa - eli virallisella musiikkivideolla yhdessä kohdassa pukeutunut tarjoilupöydäksi. :D Annan henkiset sanotaanko vaikka viisi pistettä jos tuo pöytäasu nähdään varsinaisessa kilpailussa! (Ja petyn jos sitä ei nähdä. Itse viisusta en pidä ollenkaan. :D)

Suomen viisuedustajasta sanon että nyt on Erika Vikman lopultakin saatu viisuihin (ja kenties voidaan unohtaa tämän jälkeen). Tuntuu että tietyllä osalla kansasta on ollut jonkinlainen pakkomielle ja sitä on haluttu hinnalla millä hyvänsä useamman vuoden, ja nyt saivat. Henkilökohtaisesti tykkäsin muutaman vuoden takaisesta Cicciolina-biisistä enemmän kuin tästä tämänvuotisesta veisuusta, mutta ainakin itsetunto tuntuu olevan edelleen kohdillaan. Olkaamme siis tyytyväisiä; minäkään en aio olla ryppyotsaisena vaikka minua ei niin miellyttäisikään. Hömppäähän tämä kaikki loppujen lopuksi on: se jää nähtäväksi, miten seksuaalinen mahtipontisuus suomalaisittain esitettynä puree kansainväliseen viisuyleisöön. :D

...

Euroviisut nähdään siis ensi viikolla. Luultavasti en viitsi/jaksa kirjoittaa erillistä jälkipyykkiä blogiin, mutta jos sen teen, niin jatkan vain tähän tekstiin alle, tai sitten kirjoitan kommenttipalstalle. Hyvää tulevaa viisuviikkoa ja toivotaan että ilma lämpenisi kesään!

 ---

Lisäys: mietteitä viisusemifinaalien jälkeen (16.5.2025)

Molemmat viisusemifinaalit tarjosivat yllätyksiä, sekä esityksissä että finaaliin menijöissä. Varsinaisella viisulavalla Viron Espresso macchiato ja Australian Milkshake Man olivat parempia ja hauskempia kuin esikatseluvideoissa (Viron esityksen jälkeen alkoi tehdä mieli kahvia). Latvian kansanmusiikilliset puunhengettäret yllättäen miellyttivät kuulijoita, ja Itävallan poitsun esitys sai karvat pystyyn (vaikea sanoa oliko se positiivisella vai negatiivisella tavalla, mutta vaikuttavaa joka tapauksessa [niinhän se Itävalta aiemminkin 2014 ja tänne blogiin jaaritellessani teki myös vaikutuksen joskin eri tavalla ;D]).

Itseäni miellyttäneiden viisubiisien osalta en uskonut, että Ukraina, Portugali, Liettua tai Luxemburg olisivat finaalissa, mutta hieman yllättäen ne pääsivätkin sinne.

Myyrän tonkimista

Tšekistä kotoisin oleva Myyrä on hahmo, joka on ollut aika monelle, poikkeuksetta myös minulle, ikään kuin aina olemassa. Käytännössä näin onkin, sillä hahmo on luotu jo 1950-luvulla. Siksi hahmosta onkin vaikeaa kirjoittaa mitään ensimuistoja tai vastaavia. :D Lapsuudessanikin Myyrä vain oli olemassa, eli hahmon tähdittämiä piirrettyjä tuli joskus töllöstä ja kirjastossa oli sekä VHS-kasetteja että kirjoja, mutta silloin ne olivat ehkä enemmän nuorempien perheenjäsenten kuin itseni mieleen. Hahmo on nopeasti tunnistettava ja kyllä niitä piirrettyjä katseltua tuli, mutta eivät ne ehkä niin erityisesti ole mieleen jääneet. En siis voi sanoa, että hahmoon olisi kovin vahvaa lapsuuden tunnesidettä - minulle hahmo on ollut melkeinpä unohtunut.

Hepokatti-hahmon prototyyppi esiintyy Myyrälle.
(Kuva filmistä Myyrä ja maansiirtokone, 1975)

Vaan kuinkas sitten kävikään...

Muutama vuosi takaperin (2022) löysin ja ostin hypermarketista Myyrä-DVD-kokoelmasetin, jossa on kuusi levyä. Oikeastaan en ostanut boksia Myyrän itsensä vuoksi, vaan ajattelin enemmänkin läheistäni, joka oli tuolloin hetkellisesti mielistynyt Myyrän luojan ja ohjaajan, Zdeněk Milerin, toiseen piirroshahmoon, Hepokattiin - tuolla kokoelmalla kun on Myyrän lisäksi muitakin samaisen ohjaajan animaatioita. (Sekä Myyrää että Hepokattia [ja muita] on esitetty silloin tällöin MTV3:lla ja Subilla ainakin edellisen kymmenen vuoden sisään ja niitä on satunnaisesti tullut vilkaistua ohimennen [harmittaa muuten että nykyään töllössä satunnaisesti pyörivät Myyrät ovat todella rumasti laajakuvaleikattuja {vaiko -zoomattuja}].) Alelaarissa olisi toki ollut Hepokatti ihan omana yksittäisenä levynäänkin, mutta muistaakseni tuo boksi oli huokeahko hinnaltaan (selkeästi alle 20 euron), eikä minulla mitään Myyrää vastaankaan ollut, eikä sitä ennestään ollut videohyllyssäni, joten se lähti vaivattomasti mukaani.

Hepokatti-piirretyt tuli aika piankin katseltua läpi tuolloin, mutta muuten kokoelma ehti lojua katselemattomana hyllyssäni pidemmän tovin ja itse asiassa vasta melko hiljattain (tänä alkuvuonna) olen ehtinyt käymään sen kunnolla ja kiinnostuksella läpi, ja kun nyt on tullut katseltua, niin voi hyvillä mielin sanoa, että rahalleen on saanut vastinetta. Vaikka Myyrä ja kumppanit vetoavatkin ehkä enemmän lapsiin, aikuisena minusta on hauska ja mukava katsella silkkaa luovaa piirrosilottelua ja luontokuvausta (tottakai olen taas bongaamassa kukka- ja lintulajeja), unohtamatta tietenkään musiikkia. Silmät, korvat ja mieli lepäävät yksinkertaisesti kauniin animaation ja orkesterimusiikin äärellä. Tämä on sitä positiivista nostalgiaa. 

Lintusten kevätsiivous laulellen menossa :3
(Myyrä ja vihreä tähti, 1969)

Tai ehkä enemmänkin ajattomuutta. Myyräfilmit olivat jo omassa lapsuudessani verrattain vanhoja, ja nyt ne ovat vieläkin vanhempia. Silti ne eivät tunnu huonolla tavalla vanhentuneilta, vaan vähintäänkin harmittomilta pikku piirretyiltä, vaikka näin aikuisen silmin ne ovat ehkä vieläkin vähemmän mieleenpainuvia. 

En tiedä onko se vain sitä, että hahmo ei minulle ihan niin paljon kolahtanut lapsena(kaan), mutta joka tapauksessa on tunnustettava, että vaikka aika monen myyräfilmin otsikko tuntui etäisesti tutulta, niin itse filmien sisällöstä en muistanutkaan paljoa - lähinnä vain joitain hassuja yksityiskohtia muutamasta tietystä piirretystä, kuten vaikkapa puhelimen hassut ääntelyt. Ja toki sen, että liki jokainen filmi alkaa Myyrän vakiosisääntulolla - maasta esiin kaivautumisella.

Osassa näistä vanhoista myyräfilmeistä on yllättävää ja ajatonta visuaalista animaatiohuumoria joka saa minut (nimenomaan aikuisena) sittenkin hörähtämään naurusta. Lapsena ne jutut luultavasti vain kävivät järkeen ja olivat loogisia. :D 

Kala söi sateenvarjon, ja sitten Myyrä avasi sen, ja siinä kävi näin.
(Myyrä ja sateenvarjo, 1971)

Myyrä on toimelias ja iloinen, mutta erityisesti utelias ja innostunut uusista asioista - siis hyvin samankaltainen hahmo kuin kohdeyleisönsäkin; nuoremmat lapset. Myyrä onkin filmeissään aina jonkin uuden ja jännän äärellä kun pikku tonkija löytää ja alkaa tutkia ihmisten esineitä ja laitteita. Myyrä touhuaa niin yksin kuin kavereidensa kanssa, joita ovat pääasiassa Hiiri, Siili ja Jänis. Hieman harvemmin tavataan myös pikkulintuja, sammakoita ja monenmoisia pikkuötököitä.

Myyrä auttaa mielellään muita, eikä epäröi pyytää itse apua sitä tarvitessaan. Myyrä nauraa ja yhtä lailla itkee melkoisen paljon. Muutenkin tunteilla on näkyvä osa liki sanattomissa filmeissä (ja musiikilla on tietysti kuuluva osa), ja onhan sen niin oltavakin; koska Myyrä on eläin eikä varsinaisesti osaa puhua, sen on oltava muulla tavalla ilmaisuvoimainen, jotta viesti menisi perille. Siispä niin kyyneleet kuin hiki virtaavat, ja musiikki säestää tarinaa. Ehkä hivenen liioitellusti, mutta niin se animaatiossa toimii. Ymmärrys ja myötätunto yli kielirajojen on taattu.

Myyrä itkee lammikoita, kirjaimellisesti.
(Myyrä ja vihreä tähti, 1969)

Samaten animaatiot ovat napakan funktionaalisia niin tarinoiltaan kuin hahmoiltaan: filmeissä esiintyvät esineet tai jutut, sivuhahmot ja ympäristö ovat aina oleellisia nimenomaan kulloisessakin kyseessä olevassa tarinassa. Ylimääräistä täytettä ja juonta liiaksi mutkistavia elementtejä ei ole. Juonellista jatkumoakaan ei pahemmin ole ja filmit voi katsoa missä järjestyksessä tahansa (ja näin se käytännössä meneekin, siitä lisää myöhemmin).

Myyrä osaa joskus myös yllättää katsojansa. Huumorin mainitsin jo ylempänä ja se on kokonaan oma juttunsa, mutta mistäs arvaisi etukäteen, että esim. Myyrä ja raketti-tarinassa päädytään pienelle hiekkasärkälle, tai että Myyrä ja muna seikkailevat keksitehtaassa? Mitä venyvälle ja paukkuvalle purukumille lopulta tapahtuu, mitä kaikkea tulitikkuaskilla voikaan tehdä ennen kuin tulitikut sytytetään, ja niin edelleen? :D Menoa, tekemisen meininkiä ja iloa riittää - kevyesti mutta ei kepeästi. 

Paljon menee kaikessa hötäkässä rikki, ja kaikkea Myyrä ei aina voi korjata (mutta muun muassa käkikellon ja leijonan hammassäryn kyllä). Myyrällä on ajoittain taipumusta pieneen ilkikurisuuteen, mutta jokaisessa piirretyssä tehdään loppujen lopuksi hyvää työtä. Luonnon- ja eläinsuojeluteemat myös näkyvät filmeissä selvästi, mutta eivät alleviivaavina (Myyrä usein siivoaa joko omia sotkujaan, tai löytää ihmisten jälkeensä jättämiä roskia - monen filmin aihe ja lähtökohta nojaakin juuri tähän elementtiin. :D). 

Myyrä katselee metsää sotkeneiden retkeilijöiden perään.
(Myyrä ja purukumi, 1969)

Vaikka Myyrää näytetään yleisesti käsiteltävän ja kohdeltavan animaatiosarjana, itse en näin välttämättä tekisi. Kaikkein ensimmäisimmät myyräfilmit (1950-1960-luvuilta) ovat valmistuneet hajanaisesti eri vuosina, ja etenkin kolme-neljä ensimmäistä Myyrä-animaatiota ovat selkeästi omia itsenäisiä teoksiaan, kun niitä ei vielä ole tehty varsinaisesti "sarjamaisen" kaavan mukaan. Vasta 1960-luvun lopulta lähtien valmistuneet filmit alkavat jo muistuttaa linjaltaan yhtenäisempää ja standardoidumpaa "sarjaa" niin visuaaliselta tyyliltään kuin filmien vakinaisen keston puolesta.

On vaikea sanoa, mikä Myyrä-filmi on "paras"; osassa filmeistä on astetta vahvempi tarina, osassa taas vaikkapa musiikki loistaa varsinaista tarinaa enemmän. Joskus tarina ei ole kaksinen, mutta animaatio miellyttää silmää. 

Kokonaisvaltaisesti animaatio itsessään on teknisesti pitkälti priimaa ja liki liikuttavan huolella tehtyä käsityötä (niin kuin vanhat tšekkiläiset animaatiot tuppaavat olemaan. Myyrä-filmejä nyt katsottuani on tullut sellainen fiilis, että tšekkiläiseen animaatiotuotantoon voisi perehtyä laajemminkin, jos aikaa riittäisi - niin sarja- kuin yksittäisiä filmejäkin, lyhyempiä ja pidempiä, on vain määrällisesti aika paljon, kun rupeaa vaikka ihan vain YouTubesta hakemaan ja selaamaan). 

Myyrä iloitsee, kun pellavakasvi lupaa toteuttaa Myyrän haaveen.
(Kaikkein ensimmäisin Myyrä-filmi Kuinka Myyrä sai housut, 1957)

Laadusta ei ole tingitty, ja menneiden aikojen kunnianhimoa on edelleen nähtävissä: detaljin määrä sekä taustamaalauksissa että itse animoinnissa on välillä suorastaan pakahduttavaa (ehkä eniten kuitenkin kaikkein ensimmäisimmässä Myyrä-filmissä [jonka runsaat kukkia pursuavat taustat alkavat melkein sattua silmiin, niin kauniita kuin ne ovatkin], mutta myös sen jälkeen tulleista huomaa kaikenlaista kun oikein-oikein tarkkaan katsoo - pieniä kömmähdyksiä ja virheitä toki silti on). Myyrän taustalla ei kuitenkaan ole kovin suurta tuotantotiimiä ollut, joten on pakko arvostaa.

Puheettomuudessaan Myyrä on ajaton ja universaalisti helposti ymmärrettävä ja samastuttava hahmo. Myyrä on klassikkoleimansa ansainnut ilman yhtäkään sanaa. Ei ole ihme, että hahmo on melkein valloittanut maailman, eikä ole vieläkään menettänyt viehätystään, vaan on edelleenkin ilmeisesti melko pidetty - olen tätä ainakin omakohtaisesti saanut todistaa nuorimmaisen (2020-luvulla syntyneen) läheiseni viereltä ja sen puolesta jaetulla ilolla, joka on nyt suurempaa kuin omassa lapsuudessani.

Kokoelmasta ja muutenkin videojulkaisuista (ja nillitystä)

Wikipedian suomenkielinen Myyrä-artikkeli on poikkeuksellisesti melko mittava ja mielenkiintoinen sisällöltään. Miinusta tulee vähän siitä, että suomalaisten videojulkaisujen lista on sekava ja puutteellinen. Tosin julkaisut vaikuttavat muutenkin aika kirjavilta - mietin, löytyisiköhän joltakin videokeräilijöiden sivuilta paremmin ja selkeämmin tietoa?

Tonkimalla minulle on selvinnyt, että tämä kyseinen vuonna 2013 julkaistu (ja ilmeisesti pitkään myymättä jääneenä lojunut, hyllyyni tosiaan vasta melkein kymmenen vuotta myöhemmin päätynyt) Myyrä-DVD-kokoelma, vaikka se melko kattava onkin, niin suinkaan se ei sentään ole "täydellinen", sillä aikoinaan saatavilla on ollut myös täydellinen Myyrä-DVD-kokoelma, joka on sisältänyt peräti 11 levyä. Mutta mitä sitten tuo oma kuuden levyn "Myyrän kootut seikkailut"-settini tarkalleen ottaen sisältää? 

Kuuden levyn super-kokoelma :D

Kansi kertoo että "klassikko" ja "39 Myyrä-tarinaa", mistä jäljempi ei ihan pidä paikkaansa. Kokoelman konkreettisen läpikäynnin jälkeen (ja wikipediasivun filmilistaa apuna käyttäen) tarkemmin erittelemällä se sisältää:

• kaikki ns. "vanhemmat" (eli ennen 1980-lukua tehdyt) Myyrä-animaatiot,  25 filmiä (sekalaisessa järjestyksessä),
• Koiranpentu-sarjan (1960) kaikki 3 osaa, 
• Hepokatti-sarjan (1978-1979) kaikki 7 osaa ja
• loput neljä animaatiota ovat yksittäiset lyhytelokuvat:
  
• Sininen kissanpentu (1959),
• Toukan tähtihetki (1967),
• Kukon ja kanan tarina (1953) ja  
• Jääprinssi (1958).  

Ja kaikki nämä ovat siis Zdeněk Milerin ohjaamia filmejä (tosin Sininen kissanpentu-elokuvassa Miler on ollut vain taiteellinen johtaja, mutta näköjään se on laskettu mukaan). (Koiranpentu-sarjassa ja Sininen kissanpentu- ja Kukon ja kanan tarina-elokuvissa on muuten poikkeuksellisesti sanallinen kerronta tai puhedialogi. Lisäksi Kuinka Myyrä sai housut-filmi on ainoa Myyrä-filmi, jossa on puhe.)

Myyrä-filmit ovat ripoteltuina boksin neljällä ensimmäisellä levyllä, jotka on otsikoitu seuraavasti:

• Myyrä kaupungissa
• Myyrä ja vihreä tähti
• Myyrän puuhat
• Kuinka Myyrä sai housut
  

Loput kaksi jäljempää levyä on otsikoitu seuraavasti:

• Myyrän parhaat ystävät: Koiranpentu ja Hepokatti
  
• Myyrän parhaat ystävät: Toukka ja Kissanpentu
  

Kaikki nämä levyt ovat olleet aikoinaan saatavilla myös erillisinä, yksittäisinä julkaisuinaan.

Julkaisussa on myös epätarkkuuksia. Boksin takakanteen on esim. niputettu levyittäin filmien valmistumisvuosia, mutta tarkastuksen jälkeen nekään eivät pidä paikkaansa. Myyrälevyjen osalta kahden ensimmäisen levyn filmit ovat mukamas vuosilta 1976-1983, jäljempien vuosilta 1968-1983. Kuitenkin Wikipedian listaa apuna käyttäen tulee ilmi, että kaikki boksin 25 Myyrä-filmiä ovat ennen 1980-lukua tehtyjä, ja Myyrän debyyttianimaatio Kuinka myyrä sai housut on vuodelta 1957. Filmit ovat siis oikeasti aikaväliltä 1957-1975 (ja tästä syystä olen laittanut blogin tunnistesanoiksi sekä "1960-" että "1970-luvun jutut", koska noilta peräisin filmit tosiasiallisesti ja pääosin ovat). :D Lopuissa "myyrättömissä" levyissä Koiranpentu ja Hepokatti-levyn vuosiluvut ovat 1976-1983 (päin mäntyä siis nekin), Toukka ja Kissanpentu-levyn taas 1953-67 mikä jopa on sillä kertaa oikein.

Toisekseen osa levyjen julkaisunimistä on hassuja. "Myyrä kaupungissa"-levyllä ei ole sen nimistä elokuvaa, eivätkä kyseisellä levyllä olevat filmit ole mitenkään erityisen kaupunkiteemaisia. 

Lisäksi DVD-julkaisuja varten itse elokuvia on leikattu. Myyrä-filmeistä on poistettu alkuperäiset tšekkiläiset alku- ja "loppu"-tekstit (jälkimmäisten osalta on tosin tapahtunut muutama lipsahdus), ja niihin on sen sijaan leikattu pohjoismaiset lokalisoidut otsikkotekstit, ja niputetut tekijätiedot sisältävät lopputekstit näkyvät vain, jos levyltä on valittu "Katso kaikki", yksittäin katsoessa lopputekstejä ei tule ollenkaan. 

Filmin alkuun leikattu otsikkopätkä. (Vuosiluku on 1969.)

Vuosilukuja ei noihin lopputeksteihin ole sisällytetty lainkaan, joten Wikipedian filmilistaus on tullut minulle todella tarpeeseen. Ja kyllä minua kiinnostaisi tietää esim. filmikohtaisesti kulloinenkin musiikin säveltäjä, sillä musiikki on merkittävä ja erottamaton osa Myyrä-filmejä, ja vuosien varrella filmien musiikkien parissa on työskennellyt useita henkilöitä (kuulostelemalla voi toki yrittää arvailla säveltäjää, mutta olisi mukavaa jos ei aina tarvitsisi tonkia vaikka IMDb:tä saadakseen tarkkaa tietoa). 

Vaikka lokalisoidut otsikkotekstit ja tekijätiedot sinänsä ovatkin mukava ajatus, niin lapsikatsojia ne tuskin ovat kiinnostaneet, olivatpa lokalisoituja tai eivät. Muistan vain kasettiajalta lapsuudestani, kun tšekin-, tai joskus saksankieliset tekstit rullasivat ruudulla, eikä niistä paljoa mitään ymmärtänyt, eikä se haitannut. (Myyrästä muuten päättelin ja opin lapsena että "konec" tarkoittaa varmaan "loppu"a. :D) 

Hepokatti oli siis se alkuperäinen syy koko videohankintaan. :D

Hepokattiin, Koiranpentuun ja muihin kokoelman lyhytelokuviin onkin sitten puolestaan jätetty alkuperäiset alkutekstit sellaisenaan ja vain karkeasti editoitu suomenkieliset otsikot päälle (Hepokatti on virheellisesti otsikoitu itse videossa "Heinäsirkka" kuten ylläolevasta kuvasta näkyy :P).

Palatakseni Myyrään; animaatiot ovat levyillä tosiaan sekalaisessa järjestyksessä, mutta se ei lapsikatsojia haitanne - aikuista ja tarkkaa animaatiofania ehkä hieman, jos filmejä haluaisi mielenkiinnosta katsoa kronologisessa järjestyksessä. Toisaalta sillä ei ole väliä, koska kuten yllä todettu: juonellista jatkuvuutta ei ole. (Myyrää löytyy YouTubestakin, olen löytänyt pari soittolistaa jotka on järjestetty tai ainakin yritetty järjestää kronologisesti. Kenties vilkuilen niitä joskus...) 

En tiedä, tehdäänkö Myyrän kohdalla kummoista jaottelua "kausittain", siis että ennen 1980-lukua tehdyt animaatiot ovat niitä "klassikoita" ja jäljemmät sitten ovat... modernimpia tai uudempia. Mutta joka tapauksessa hyllystäni löytyy julkaisijan puolesta "klassikko"-Myyrää.

Jälkikäteisiä ajatuksia ja fiiliksiä

Myyrä-animaatioita on siis enemmänkin kuin tuolta kokoelmaltani löytyvät 25 filmiä. Yllätyin, kun luin Wikipediasta, että viimeinen "vanhan kaavan" Myyrä-animaatio on valmistunut vasta vuonna 2002. Siis tätä kirjoittaessani ja julkaistessani ei vielä neljännesvuosisataakaan sitten. V-a-u. Myyrä-animaatioita tehtiin todella pitkään, ja siitä täytyy nostaa hattua. 

Vaikka en voi sanoa olleeni kova myyräfani lapsena, niin silti mietityttää, olenkohan kaikkia myyräanimaatioita nähnyt. Aivan niitä viimeisimpiä 1990-luvulta ja 2000-luvun vaihteesta en välttämättä (ja todennäköisesti) ole, ja osa 1980-luvun animaatioiden nimistäkin tuntuu vieraalta. (Pienenä sivuhyppäyksenä; muistan kyllä tubettamisen alkuajoiltani [ennen vuotta 2010], että joku oli ladannut YouTubeen ilmeisesti ysäriltä peräisin olevan Myyrä-jakson, jossa jänikset perustavat perheen ja Myyrä on auttamassa jänislasten synnytyksessä. Muistan, että kyseisen videon kommenttipalsta oli mielenkiintoista luettavaa. :D) 

Mutta montako Myyrä-filmiä on kaiken kaikkiaan edes tehty? Wikipedian suomenkielisessä artikkelissa on listattu 51 nimeä, englannin- ja saksankielisissä puolestaan jopa 63, tšekkiläisessä vain 49. Ilmeisesti osa filmeistä on nimetty uudelleen, ainakin luottaisin eniten tuohon tšekkiläiseen lukuun... 

Joka tapauksessa kiinnostus noihin kokoelmani ulkopuolisiin animaatioihin on herännyt, etenkin 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen puolituntisiin filmeihin, ja aionkin jatkaa tonkimista DVD-boksini ulkopuolelle. Hiljattain sain haalittua kaikki puuttuvat levyt (yksittäisjulkaistut, sitä "täydellistä" kokoelmaa ei ole ollut saatavana enää, enkä sitä kaipaisikaan kun tämä "super-kokoelma" itsesssään on kuitenkin jo hallussani), ja tongittuani ne läpi saatan palata jaarittelemaan aiheesta lisää.

En osannut taaskaan valita hyvää lopetusta, mutta Myyrä vilkuttakoon.
(Myyrä ja televisio, 1970)

Ihmemaa Ozin juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus*

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi käydä Ihmemaa Oz-sarjan (1986) kaikki juonikaaret läpi. Juttusarja käsittää neljä osaa ja suurpiirteisyydestä huolimatta se sisältää merkittäviä juonipaljastuksia. Koska minulla ei ole kaikkia sarjan suomidubbauksen jaksoja tallessa (ja sarjaa ei ole edes dubattu kokonaan), joidenkin hahmojen tai paikkojen nimet voivat olla erilaisia (kirjasuomennoksiakin on useampi [viimeisin 2000-luvun alusta], enkä tiedä pitäisikö tukeutua johonkin tiettyyn niistä, joten myönnän käyttäväni puhtaasti omien fiiliksieni mukaisia nimityksiä).

Tämä on juttusarjan neljäs ja viimeinen osa. Tässä tapauksessa olen joutunut soveltamaan ja käyttämään omaa luovuuttani "suomentamisessa" enemmän kuin muiden juttusarjan osien kanssa.

Juttusarjan osat:

Juonikaari #1: Ihmemaa Oz
Juonikaari #2: Oz-maan kapina
Juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan
Juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus 

...

Ihmemaa Ozin juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan*

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi käydä Ihmemaa Oz-sarjan (1986) kaikki juonikaaret läpi. Juttusarja tulee käsittämään neljä osaa ja suurpiirteisyydestä huolimatta se sisältää merkittäviä juonipaljastuksia. Koska minulla ei ole kaikkia sarjan suomidubbauksen jaksoja tallessa (sarjaa ei ole edes dubattu kokonaan), joidenkin hahmojen tai paikkojen nimet voivat olla erilaisia (kirjasuomennoksiakin on useampi [viimeisin 2000-luvun alusta], enkä tiedä pitäisikö tukeutua johonkin tiettyyn niistä, joten myönnän käyttäväni puhtaasti omien fiiliksieni mukaisia nimityksiä).

(En lupaa, että julkaisen juttusarjan osat suoraan peräkkäisinä, vaan saatan ehkä jaaritella muista asioista välissä - tällä hetkellä olen julkaissut kaksi ensimmäistä osaa viime syksynä ja loput kaksi julkaisen tämän vuoden alkupuolella.)

Juttusarjan osat:

Juonikaari #1: Ihmemaa Oz
Juonikaari #2: Oz-maan kapina
Juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan
Juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus

...