Ihmemaa Ozin juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus*

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi käydä Ihmemaa Oz-sarjan (1986) kaikki juonikaaret läpi. Juttusarja käsittää neljä osaa ja suurpiirteisyydestä huolimatta se sisältää merkittäviä juonipaljastuksia. Koska minulla ei ole kaikkia sarjan suomidubbauksen jaksoja tallessa (ja sarjaa ei ole edes dubattu kokonaan), joidenkin hahmojen tai paikkojen nimet voivat olla erilaisia (kirjasuomennoksiakin on useampi [viimeisin 2000-luvun alusta], enkä tiedä pitäisikö tukeutua johonkin tiettyyn niistä, joten myönnän käyttäväni puhtaasti omien fiiliksieni mukaisia nimityksiä).

Tämä on juttusarjan neljäs ja viimeinen osa. Tässä tapauksessa olen joutunut soveltamaan ja käyttämään omaa luovuuttani "suomentamisessa" enemmän kuin muiden juttusarjan osien kanssa.

Juttusarjan osat:

Juonikaari #1: Ihmemaa Oz
Juonikaari #2: Oz-maan kapina
Juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan
Juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus 

...

Ihmemaa Ozin neljäs juonikaari: Smaragdikaupungin valloitus* (jaksot 42-52) (perustuu kuudenteen Oz-kirjaan The Emerald City of Oz, jota ymmärtääkseni ei ole suomennettu.)

*Ei ole virallinen juonikaaren nimi, mutta kuvaa sen keskeisintä piirrettä.

Huom. Sarjan tätä juonikaarta ei tiettävästi ole esitetty Suomessa.

Ihmemaa Ozin päättävä neljäs juonikaari linkittyy edelliseen juonikaareen ja on suoraa jatkoa sille.

 ---

Menninkäiskuningas on palannut valtakuntaansa, ja häntä kalvaa edellinen tappio. Kamaripalvelija Kalikoolla on pian iloista kerrottavaa: uuden palatsin rakennustyö on valmistunut. Se ilahduttaa hetkisen, mutta tuossa tuokiossa ikävät muistot palaavat kuninkaan mieleen. Katkerana Menninkäiskuningas vannoo edelleen kostoa Dorothylle ja kumppaneille, vaan minkä sille asialle voi - menninkäiset eivät mitenkään pääse Ozin maahan, sillä he eivät pysty ylittämään suurta autiomaata.

Ozin maassa Dorothy ja Pelätti puolestaan ovat onnellisesti palanneet Smaragdikaupunkiin prinsessa Ozman luokse edellisen seikkailun jälkeen. 

Päänvaivaa tosin silti riittää, sillä Ozma tuntuu käyttäytyvän kurittomasti. Dorothy ja Pelätti yrittävät toimia jonkinnäköisinä opettajina ja neuvonantajina tulevalle kuningattarelle, ja Dorothy ottaa tämän roolin vakavasti, kun Pelätti taas on rennompi. Yhtä kaikki Ozmaa ei tunnu kiinnostavan ruveta maan hallitsijaksi; olisi paljon hauskempaa olla tavallinen lapsi ja leikkiä.

Silkasta harmista riutuvan Menninkäiskuninkaan luokse saapuu vieras, liittolainen Guf (tai Guph, mutta f-kirjain on mielestäni hauskempi. Niin ja hahmoa ei tule sekoittaa Animaahis-blogin ylläpitäjään [oli pakko vähän vitsailla kun tilaisuus ;D]). Koruttomasti, jopa töykeästi käyttäytyvä ja puhuva Guf tietää yksinkertaisen keinon, jolla menninkäiset voivat päästä Ozin maahan: kaivetaan maanalainen tunneli sinne asti.

Guf (oikealla) selostamassa ajatuksiaan.

Miten kuningas ja Kalikoo eivät olleet sitä hoksanneet - ajatushan on itsestäänselvä! Kuningas aloittaakin heti kaivuutyöt ja haaveilee pystyvänsä viemään armeijansa Ozin maahan, valtaavansa Smaragdikaupungin ja orjuuttavansa kaupunkilaiset vain yhdessä kuukaudessa. Todellisuudessa matka tulee kestämään paljon kauemmin ja kuninkaan asettama aikataulu on täysin mahdoton. 

Gufilla on kuitenkin lisää keinoja; hän tuntee lukuisia outoja otuksia, joista voi olla hyötyä menninkäisille. Hän esittelee kuninkaalle kiviä ja maata syövän matomaisen hirviön, jota kutsutaan lempinimellä "Pikku" (japaninkielinen "Chibi"). Hirviön avulla tunnelin kaivaminen on lastenleikkiä ja Menninkäiskuningas lähtee oikopäätä matkaan.

Vaikka öisenä ajankulunaan ulkona käyskentelevä Pelätti onkin kuulevinaan outoja ääniä maan alta, mitään selvää vaaraa ei ole havaittavissa. Uusi kaunis päivä koittaa Smaragdikaupungissa ja meno jatkuu entisellään: Ozma on taas luistamassa prinsessan oppitunnilta. 

Juurikin yhden (molemminpuolisesti itsepintaisen) hippaleikin päätteeksi Ozma, Dorothy ja Pelätti löytävät palatsin erään portaikon kautta tien kummalliseen, pimeään käytävään, joka johtaa ennennäkemättömään ja vieläkin salaperäisempään huoneeseen. Valeseinän sorruttua huoneesta paljastuu todellinen upotettujen smaragdien peittämä seinä (niitä siis sittenkin oli ;-) [viitaten sarjan toiseen juonikaareen]), ja kun Ozma kaikkien yllätykseksi osaa lukea seinän salakirjoitusta, sieltä löytyy myös Ozin maan historia. 

 

Prinsessalla on selvästi taianomaisia kykyjä, ja tämän myötä Ozma vihdoin ymmärtää todellisen merkityksensä ja vastuunsa maan hallitsijana. Dorothy ja Pelätti iloitsevat yhdessä Ozman kanssa ja virallisten kruunajaisten järjestelyjä voidaan pikkuhiljaa alkaa miettimään.

Tässä välissä koetaan pieni leppoisa väliseikkailu, kun Pelätti siivoaa tavaroita palatsissa, ja löytää erikoisen laatikon. Sen avulla Dorothy ja Ozma käyvät vierailemassa paperihahmojen asuttamassa maailmassa, jossa he tapaavat neiti Leikkunipsin (eng. Ms. Cuttenclip, suomennos oma), joka on ystävällinen ja osaa taikoa leikkaamastaan paperista eläviä hahmoja. Hän ei pysty auttamaan tyttöjä palaamaan takaisin omaan maailmaansa, mutta sen tekee sen sijaan leikkisä herra Hämminki (eng. Mr. Fuddles, suomennos oma), joka on koostunut pienistä osista kuin palapeli. 

Rauhaisa elo jatkuu ja Ozissa korjataan vehnäsatoa. Ozmakin rupeaa töihin harjoittamaan vastikään heränneitä taikataitojaan ja loihtii Dorothyn kanssa askartelemansa ison paperikurjen henkiin. Sen selässä kelpaa liidellä ja käydä näyttäytymässä kaupunkilaisille.

Menninkäiskuninkaan armeija on vakaalla vauhdilla etenemässä kohti Ozin maata. Kuningasta kuitenkin ärsyttää, sillä hän ei pidä Gufista ja tämän matokaverista - ja silti hän tarvitsee juuri heidän apuaan.

Guf ilmoittaa, että määränpää häämöttää, mutta hän muistuttaa myös, että Ozin maassa on kananmunia (joita menninkäiset tunnetusti kavahtavat). Dorothy ystävineenkään on tuskin unohtanut asiaa, joten Guf ehdottaa, että avuksi otetaan toinenkin hirviö, Mörkönaama (eng. Growleywog, jap. Bakekubi, suomennokseni on japanista). Kyseisellä otuksella on nimittäin pohjaton ruokahalu ja se voi syödä kananmunia, mikä olisi menninkäisille eduksi. 

Guf jättää menninkäiset hetkeksi ja Pikku-madon kuninkaan komentoon ja etsii sillä välin käsiinsä hirviön, joka liikkuu kömpelösti kahdella jalalla, jolla on (minun mielestäni) hieman sammakkomaiset kasvot, ja joka osaa puhua lähinnä yksittäisiä sanoja, ja niitäkin melko epäselvästi. Guf lupaa Mörkönaamalle kaikki Smaragdikaupungin smaragdit palkkioksi avunannosta.

Samaan aikaan Menninkäiskuningas kohtaa omalaatuisia vaikeuksia yrittäessään hallita matohirviötä. Se on hetken jopa koitua kuninkaan itsensä ja myös Kalikoon ja koko armeijan kohtaloksi, ja Guf hämmästyy palatessaan Mörkönaaman kanssa. Kuningas vakuuttaa kaiken olevan hyvin, ja häntä kiinnostaa kovasti nähdä, mihin Mörkönaama pystyy...

Sadonkorjuun jälkeen Ozman kruunajaisia aletaan valmistella. Seremoniaa harjoitellessa Dorothylle ja Pelätille ilmenee, että virallisen protokollan mukaan kruunajaisissa tarvitaan vettä Unohduksen lähteestä, ja se on välttämätön osa toimituksessa. Ohjekirjassa ei kuitenkaan kerrota lähteen sijainnista mitään, eikä kenelläkään kaupungissa vaikuta olevan edes aavistusta siitä, missä tämä mainittu lähde voisi olla...

Kuin transsissa Ozma yhtäkkiä lausuu, että Unohduksen lähde löytyy pimeän käytävän smaragdihuoneen pohjalta. Siis siitä samasta huoneesta, jossa he aiemmin ovat käyneet. Jotenkin hän vain tietää sen.

Koko kaupungin väki tulee katsomaan, kun heidän tuleva kuningattarensa, Dorothy ja Pelätti astuvat pimeään käytävään. Smaragdien täyttämästä huoneesta löytyy todellakin lähde, ja Dorothy hakee siitä vettä ruukkuun. Jälleen yksi pieni arvoitus on saatu ratkaistua.

Vaan miksiköhän lähde on nimetty juuri Unohduksen lähteeksi...

Menninkäiskuninkaan joukkojen päästyä Ozin maan liepeille Mörkönaama nousee maan pinnalle läntisessä Vinkkujen maassa ja antaa kaikille voimannäytteensä syömällä tosiaan mitä tahansa, mikä sattuu miellyttämään. Niin puiden lehdet kuin niiden hedelmätkin, rakennuksista, huonekaluista ja muista esineistä puhumattakaan, kaikki uppoavat hirviön mahaan ongelmitta. Menninkäiskuningas katselee innostuneena maanpäällisiä tapahtumia periskoopilla (joka on muutenkin ollut menninkäisillä ahkerassa käytössä). Gufin suunnitelmana on, että Mörkönaaman herättäessä kauhua Ozin maan asukkaiden keskuudessa kaikkien huomio on toisaalla - ja Smaragdikaupungin valtaaminen silloin helppoa.

Vinkkulaiset ovat saaneet esimakunsa Mörkönaaman tuhotöistä ja vetoavat hallitsijaansa puunhakkaaja Peltiseen.

Peltinen kohtaa Mörkönaaman urheasti yksin. Hirviö syö puunhakkaajan kirveen hetkessä, mutta peltinen mies itse ei omaksi onnekseen hirviölle maistu. Olennolla tuntuukin kaikkiruokaisuudestaan huolimatta olevan jonkinlaisia makumieltymyksiä... 

Mörkönaama syö mielellään kauniita asioita, kuten kukkia.
(Kaikki syödyt asiat näkyvät hirviössä värimuutoksina tai sitten suoraan läpi tämän vatsasta.)

Uutiset mellastavasta hirviöstä kulkeutuvat nopeasti myös Smaragdikaupunkiin ja Dorothyn korviin. Dorothy on menossa kertomaan Pelätille järkyttävän tiedon, mutta nähdessään, miten kiireinen seremoniamestarin tehtävälle omistautunut Pelätti on, Dorothy päättääkin vaieta. Kaikki muutkin vaikuttavat kiireisiltä. Silti tyttö haluaisi auttaa ystävää, jonka tietää olevan pulassa. 

Dorothy saa ajatuksen ja pyytää Ozman paperikurkea lainaksi paljastamatta todellista tarkoitustaan: hän aikoo lentää puunhakkaaja Peltisen avuksi Vinkkujen maahan, josta väki pakenee vauhdilla.

Tällä välin Peltinen yrittää taistella Mörkönaamaa vastaan aseettomana ja on tarjonnut kelpo vastuksen. Tappelun tuoksinassa hirviö ja Peltinen putoavat jokeen, ja siellä Peltinen on pääsemässä niskan päälle. Taisteleva kaksikko nousee joesta rannalle, mutta vesi on saanut Peltisen ruostumaan, eikä hän pysty enää liikkumaan. 

Mörkönaama huomaa tämän ja on tekemäisillään miehestä selvää. Dorothy lentää juuri oikealla hetkellä paikalle ja saa kiinnitettyä hirviön huomion itseensä, mutta miten ihmeessä tyttö voisi auttaa paikalleen jämähtänyttä Peltistä?

Mörkönaama ei oikeastaan vaikuta häijyltä,
kun näyttää leppoisasti chillailevan jämähtäneen Peltisen kanssa.

Maan alla rautaseinä on tullut Menninkäiskuninkaan joukkojen eteen eikä matohirviökään saa purtua sitä. Periskoopilla näkyy, että he ovat aivan Smaragdikaupungin juurella. Kuningas suunnittelee hyökkäävänsä kaupunkiin heti yöllä, mutta Guf vastustaa ajatusta. Hänestä olisi parempi käydä tutkimassa ja kartoittamassa kaupunkia ennen muita toimenpiteitä. Kuningas ja Kalikoo taas pitävät Gufin ajatusta nynnymäisenä eivätkä aio noudattaa sitä.

Yö laskeutuu Ozin maahan, ja pimeydessä menninkäiset uskaltautuvat nousemaan maan pinnalle ja valmistautuvat aloittamaan hyökkäyksen. 

Sattumalta Pelätti kuitenkin avaa portin ja lähtee tapansa mukaisesti jälleen yökävelylleen ja ihmetellen missä Dorothy viipyy. Pelätin nähdessään Menninkäiskuningas äkkiä jänistää ja käskee joukkonsa perääntymään vikkelästi takaisin maan alle. Pelätti ei ehdi nähdä menninkäisten armeijasta muuta kuin sen jälkeensä jättämän pölypilven.

Kuullessaan mitä on tapahtunut, Guf tuhahtelee halveksivasti kuninkaan epäonnistumiselle ja päättää toteuttaa oman suunnitelmansa: hän hiipii Smaragdikaupunkiin avonaisesta portista kenenkään huomaamatta. Oikeastaan hän on menossa etsimään smaragdeja. Mutta Gufkaan ei tiedä, mistä tarkalleen ottaen pitäisi etsiä...

Menninkäiskuningas draamailee.

Dorothy onnistuu viimein auttamaan Peltisen kiipelistä viimeisen paikalle jääneen vinkkulaisen ja öljykannun avulla: he lentävät Peltisen ja maahan nukahtaneen Mörkönaaman luokse ja valuttavat varovasti öljyä Peltisen päälle. Se toimii - Peltinen pystyy pian liikuttamaan jäseniään ja irrottaa itsensä hirviön otteesta. Dorothy ja Peltinen siirtyvät syrjemmälle keskustelemaan. Mörkönaama herää, ja yrittää lähteä karkulaisten perään, mutta on kuitenkin liian väsynyt takaa-ajoon.

Guf on edennyt tutkimusretkellään Smaragdikaupungin palatsiin tuloksetta. Hänellä on myös kova jano. Valtaistuinsalissa on ruukullinen vettä. Kiitollisena Guf juo, mutta vedessä on jotakin kummallista... 

Aamunkoitteessa Dorothy palaa Smaragdikaupunkiin paperikurjella liitäen ja laskeutuu suoraan valtaistuinsaliin ja hämmästyy, sillä siellä istuskelee joku, jota hän ei ole ennen tavannut. Ystävällisesti puheleva miekkonen esittelee itsensä Menninkäismaan Gufiksi. Dorothy ihmettelee, mitä Guf tekee palatsissa. Vilpittömästi Guf kertoo, että on unohtanut syyn, miksi on tullut. Joka tapauksessa hän on juonut vettä salissa olleesta ruukusta - ja Dorothy ymmärtää pian, että kyse on Unohduksen lähteen vedestä. 

Dorothy herättää Ozman ja kertoo, että kruunajaisiin tarkoitettu vesi on juotu oudon kaupunkiin saapuneen menninkäisen toimesta, ja että sitä pitäisi hakea lisää. Ozma suostuu, mutta on huolissaan muukalaisesta. 

Pelättikin ihmettelee Gufia ja säälittelee tämän tilannetta, mutta miekkonen itse on suorastaan hilpeällä päällä muistinmenetyksestään huolimatta (tai sen ansiosta). Hänestä tuntuu, että hän oli jollakin tärkeällä asialla, ja tulee maininneeksi maan alle kaivetusta tunnelista ja kaipaavansa joitakin tovereitaan, mutta sillä ei vaikuta olevan suurempaa merkitystä. Ajankuluksi Guf tulee mukaan hakemaan lisää vettä Unohduksen lähteestä ja ihastelee seinään upotettuja smaragdeja.

Kun Gufista ei enää kuulu, Menninkäiskuningas tekee omat johtopäätöksensä liittolaisensa kohtalosta. Periskoopista näkyy, että Smaragdikaupunkiin virtaa väkeä, eikä vain Vinkkujen maasta paenneita: sinne ovat saapuneet myös puunhakkaaja Peltinen ja Leijona osallistuakseen Ozman kruunajaisiin.

Vaikka päivästä on tarkoitus tulla ilon- ja juhlantäyteinen, Peltinen kertoo Leijonalle kohtaamisestaan Mörkönaaman kanssa. Ilmassa on hienoista epävarmuuden ja pelon tuntua. Ozin maahan yllättäen saapunut hirviö on enemmänkin outo kuin pelottava...

Oli miten oli, kruunajaiset alkavat. Seremonia sujuu hienosti, Pelätti voitelee Ozman Unohduksen lähteen vedellä. Dorothy on ymmärrettävästi väsynyt oman viimeöisen seikkailunsa jälkeen ja torkahtelee eikä jaksa seurata tapahtumia. Guf sen sijaan seuraa juhlamenoja yleisön joukossa tyytyväisenä ja uskoen itsekin tulleensa paikalle varta vasten. Ozma kruunataan kuningattareksi, ja sen juhlistamiseksi ammutaan kunnialaukauksia, mitkä tietysti pelästyttävät Menninkäiskuningasta. Lisäksi ilotulitukset herättävät Mörkönaaman. 

Seremonian jälkeen Dorothy viedään lepäämään, ja muut pohtivat, mitä pitäisi tehdä. Peltinen ei pärjää Mörkönaamalle, ja toisaalta otus tuntuu olevan kiinnostunut kauniista asioista. Pelätti järkeilee, että hirviö voisi halutessaan syödä vaikka koko Smaragdikaupungin. Pelätti ja Peltinen suunnittelevat yksityiskohtaisesti kaupungin puolustamista ja jopa hirviön tuhoamista, mutta Ozma kyseenalaistaa moisen puolustuksen tarpeellisuuden. Ozma haluaisi ennemmin puhua hirviön kanssa ja sitten päättää, mikä olisi kaikille osapuolille parasta. Verenvuodatusta ei tulla sallimaan. Nämä jalot ajatukset kuultuaan ja ymmärrettyään Pelätti ja muut eivät voi kuin ihaillen katsoa maan uutta kuningatarta.

Maan alla Menninkäiskuningas huomaa liikkeelle lähteneen Mörkönaaman ja nappaa tämän kiinni neuvotellakseen yhteistyöstä ja saaliinjaosta. Kuningas haluaa kaikki Smaragdikaupungin asukkaat, Mörkönaama saa pitää kaiken muun. "Smaragdeja", otus mörisee. Kuningas ja Kalikoo yllättyvät kuullessaan kaupungin jalokivistä ensimmäistä kertaa.

Yön jälleen koittaessa Menninkäiskuningas vihdoin uskaltaa marssia joukkojensa ja Mörkönaaman kera uudestaan Smaragdikaupungin porteille. Puunhakkaaja Peltinen on puolestaan menossa asioimaan sepän pajalle saadakseen uuden kirveen. Pelätti taas on lähdössä yökävelylleen, mutta kaupungin portin avautuessa hän törmää ensimmäiseksi Mörkönaamaan ja väijyssä ollut menninkäisten armeija syöksyy portista sisään. Yllätyshyökkäys on alkanut ja kuningas käskee vangitsemaan kaikki, armoa ei anneta.

Dorothy havahtuu unestaan, ja kuullessaan kummallista ääntä hän lähtee ottamaan siitä selkoa. Nähdessään alhaalla kaupungissa rynnivän menninkäisarmeijan Dorothy ensin lamaantuu, mutta yrittää sitten herättää lähimmät löytämänsä kaupunkilaiset. Jostain syystä kukaan ei kuitenkaan herää, vaikka tyttö miten huutaa. 

Armeija jahtaa Pelättiä (joka ensisäikäyksen jälkeen ei kuitenkaan vaikuta olevan erityisen huolissaan) pitkin ja poikin kaupungin katuja. Karistettuaan sotilaat jäljiltään Pelätti kertoo Dorothylle, mitä menninkäiset aikovat. Dorothy ihmettelee miten kaupunkilaiset voivat nukkua, mutta Pelätti tietää kertoa, että maassa on tapana levollepanon jälkeen nukkua aamuun asti yhtä soittoa. Mikään mahti ei siis herätä kaupunkilaisia ennen aamunkoittoa.

Dorothy kysyy Peltisestä, ja Pelätti vastaa, että tämä taistelee armeijaa vastaan omalla tavallaan. Peltinen ei kuitenkaan voi voittaa koko armeijaa yksinään, ja Pelätti muistuttaa Dorothya, miten he pakenivat Menninkäiskuninkaan luota kananmunan avulla. Heidän on siis haettava munia pikimmiten puolustautuakseen menninkäisiä vastaan.

Menninkäissotilaat onnistuvat joukkovoimalla heittämään Peltisen porraskaiteen yli ja vahingoittamaan tätä niin, ettei hän kykene enää jatkamaan taistelua. Mörkönaama römyää omille teilleen, ja sotilaat ryhtyvät kantamaan nukkuvia kaupunkilaisia kohti pääporttia. 

Kalikoo tulee pian ilmoittamaan Menninkäiskuninkaalle, että suurin osa kaupungin asukkaista on vangittu. Kuningas haluaa henkilökohtaisesti nähdä Dorothyn ja Pelätin vangitsemisen, ja suunnitelmana on saada heidät kiinni ennen aamun sarastusta.

Palatsissa nukkunut Guf on myös herännyt meteliin ja lähtenyt liikkeelle kaupungin kaduille. Guf ilostuu törmätessään Menninkäiskuninkaaseen ja Kalikoohon ja muistaessaan heidät. Jälleennäkemisen tunne ei kuitenkaan ole molemminpuolinen: Gufin elossaolo ja muutos kiltteyden perikuvaksi puistattaa kuningasta ja piittaamattomana tämä jatkaa joukkoineen eteenpäin. 

Menninkäiset saapuvat palatsiin johtavan pimeän käytävän portaikon juurelle aprikoiden, mitä Dorothy ja Pelätti mahtavat puuhata. Kunpa he eivät muistaisi erästä asiaa, jota he itsekään eivät haluaisi muistaa... tähän luottaen armeija lopulta syöksyy rappusia ylös, mutta yläpäässä odottaa kuin odottaakin ikävä yllätys: muna...

Muna ei kuitenkaan ole oikea, vaan tosiasiassa Pelätin valkoiseksi maalaama puunkappale, jonka tarkoitus on hämätä ja säikäyttää menninkäiset. Dorothylla olisi oikeitakin munia korissa, mutta Pelätti haluaa pelata varmemman päälle ja käyttää niitä vasta tositilanteessa. 

Kaksikko odottaa portaikon yläpäässä ja yhtäkkiä tulee hiljaista. Liiankin hiljaista. Pelätti ei jaksa odottaa, vaan tökkää valemunan liikkeelle. Se lähtee vierimään rappusia alas, ja hämäys onnistuu: Menninkäiskuningas armeijoineen pakenee kauhusta hälisten kaupungin alempiin kerroksiin. Dorothy ja Pelätti innostuvat erävoitostaan ja lähtevät armeijan perään munakori mukanaan.

Takaa-ajettu armeija ohittaa Mörkönaaman, joka syö valemunan vaivatta. Menninkäiskuningas huomaa pelastuneensa ja on valmis käymään uuteen hyökkäykseen hirviö rinnallaan. 

Perässä tulleet Dorothy ja Pelätti äimistyvät kohdatessaan Mörkönaaman silmästä silmään. Hirviö hotkaisee munat vaivatta myös Dorothyn korista, ja niitä on palattava hakemaan lisää. Pelätti asettelee munia sopiviin paikkoihin hidastaakseen armeijan etenemistä, mutta Mörkönaama hotkii munia liki samaan tahtiin, ja Dorothykin alkaa väsyä. Pelätti keksii ruveta pudottelemaan munia pahaa-aavistamattomien menninkäisten päälle ylhäältä käsin. 

Dorothy on juossut edeltä takaisin palatsiin, missä Leijona tutisee pelosta avuttomana. Dorothy arvioi, että menninkäisarmeijan on palattava maan alle aamun sarastaessa, ja heidän on jaksettava puolustaa kaupunkia siihen saakka. 

Dorothy käskee Leijonan pysyä nukkuvan Ozman rinnalla, ja lähtee itse jälleen auttamaan Pelättiä, tällä kertaa paperikurjella liitäen ja munia menninkäisten päälle heitellen. 

Dorothy jahtaa Menninkäiskuningasta ja Kalikoota.

Dorothy ja Pelätti taistelevat menestyksekkäästi menninkäisarmeijaa vastaan. Lopulta Mörkönaama kuitenkin yllättää kaksikon ja ehtii hotkaista paperikurjen ennen kuin nämä ehtivät pakoon. 

Dorothy ja Pelätti putoavat korkealta kaupungin yläkerroksista maata kohti. Menninkäiskuningas riemuitsee.

Pudotessaan Dorothy kuulee äänen. Joku puhuu hänelle rauhallisesti ja rohkaisevasti:

 "Kaikki järjestyy. Älä huolehdi. Minä autan." 

Ääni käskee Dorothya kuuntelemaan tarkoin...

Seuraavaksi aamu on valjennut, ja Dorothy herää maassa vahingoittumattomana. Smaragdikaupunki on hiljentynyt, eikä tytön lisäksi paikalla näytä olevan ketään. Menninkäisten armeija on kadonnut - ja kaikki kaupungin asukkaat, sekä Pelätti, Ozma ja Leijona on viety. 

Menninkäiskuningas suorastaan itkee ilosta. Hän on voittanut ja valmis palaamaan kotiin vangittujen, orjiksi joutuvien ozilaisten kanssa ja oikein mieluusti ilman Gufia ja Mörkönaamaa. Mutta sitten hän muistaa paljon puhutut smaragdit, ja päättääkin vielä käydä hakemassa ne itselleen. Kun vain tietäisi missä ne ovat...

Dorothy harhailee tyhjässä kaupungissa ja törmää yksin jätettyyn ja ympäriinsä römyävään Mörkönaamaan. Hirviö on tekemäisillään tytöstä selvää, kun Guf ilmestyy paikalle. Nähdessään mitä on tapahtumassa Guf järkyttyy ja käskee hirviötä jättämään tytön rauhaan. 

Sitten Guf lopultakin muistaa, miksi hän ja Mörkönaama alunperin tulivat menninkäisten joukkojen mukana kaupunkiin: he tulivat etsimään smaragdeja. Guf lupaa hakea kauan kaivatut smaragdit. Vihdoin hirviö tottelee ja vapauttaa Dorothyn.

Ozma kertoo auliisti Menninkäiskuninkaalle, mistä kaupungin smaragdit löytyvät. Ozin kuningattarena hän ei valehtele ja suostuu luopumaan jalokivistä. Ozma jopa pimentää taivaan ja tuo sateen, jotta menninkäiset voivat palata kaupunkiin päiväsaikaankin.

Menninkäisten armeija siis marssii Smaragdikaupunkiin toistamiseen. Dorothy, Guf ja Mörkönaama ovat myös saapuneet pimeään käytävään. Ozma käyttää taikaa paljastaakseen smaragdihuoneen valloittajille olematta itse paikalla. 

Syntyy täydellinen kaaos: ahneuksissaan kaikki menninkäiset ja Mörkönaama änkeävät kilpaa huoneeseen jalokiviä hamuten - ja joka iikka putoaa Unohduksen lähteeseen. Ja sillä ongelma on tällä erää ratkaistu.

Mörkönaama ja menninkäiset kaaoksessa.

Sitten hypätään eteenpäin. Voimme päätellä, että Smaragdikaupungin asukkaat ovat palanneet kotiinsa, kun hyvä noita Glinda ilmestyy kaupungin palatsin valtaistuinsaliin Dorothyn, tämän kumppanien ja paikalla olevien kaupunkilaisten eteen. Pelätti kertoo, että Glindan vierailua on osattu odottaa. Glinda kehuu Ozman taikataitoja ja oveluutta. 

Ozma on hieman pahoillaan, ja kertoo miksi: Menninkäiskuningas putosi syvälle Unohduksen lähteeseen ja nieli sen vettä niin paljon, että tuli siitä sairaaksi. "Mutta paljon sitä tarvittiinkin kuninkaan vaarattomaksi tekemiseen", Glinda toteaa lempeästi nauraen.  

Menninkäiset, Pikku-matohirviö ja Mörkönaama ovat palaamassa maanalaista tietä pitkin omaan maahansa Gufin opastuksella Menninkäiskuninkaan toipuessa. Kaikki ovat onnellisesti menettäneet muistinsa - kuningas ei ole muistaa edes kuka hän itse on. Mutta eiköhän hänenkin muistinsa tule aikanaan palaamaan...

Glinda iloitsee kaikkien hyvinvoinnista. Puunhakkaaja Peltinen on korjattu kuntoon, ja Dorothy ja Pelätti ovat ansainneet kehut urhoollisuudestaan Smaragdikaupungin puolustamisessa. 

Dorothy puolestaan haluaa kiittää Glindaa, sillä aiemmin pudotessaan tytön kuulema rauhoittava ääni kuului Glindalle, joka tuolloin pelasti hänet. 

Glinda kysyy, vieläkö Dorothy muistaa, mitä hän aiemmin sanoi. Dorothy toistaa kaikkien kuullen: 

"Dorothy, oletko unohtanut tätisi ja setäsi Kansasissa? He odottavat kovasti, että palaat kotiin. Sinun täytyy palata Kansasiin. Sinun ei pitäisi enää tehdä tätiäsi ja setääsi surulliseksi. Palaa pian Kansasiin. Jos menet nyt, ehdit syksyn sadolle. Tätisi ja setäsi ilahtuvat avustasi pelloilla. Kiirehdi Kansasiin."

Myös Dorothyn on korkea aika palata kotiin. 

Seuraavaksi tyttö leijuu kuin unessa Kansasin peltojen yllä aamun sarastuksessa, vielä keskustellen ystäviensä kanssa, jotka ovat tulleet saattamaan häntä -  tosin he ovat näkymättömiä. Dorothy laskeutuu lähelle kotiaan ja vilkutettuaan ystävilleen hyvästiksi juoksee taloon.

...

Neljäs juonikaari ja koko sarja päättyy tähän, ja minäkin päätän tämän juttusarjan hieman kaihoisin mielin. Sarjan pariin on ollut mukava palata kirjoittamisen ja kuvamateriaalin keräämisen muodossa (huolimatta lyhyemmästä jaksomäärästä tässä juonikaaressa on todella paljon tapahtumia ja käänteitä ja siksi "merkityksellisten" kuvien keräily ja koostaminen on ollut haastavaa :D). 

Tämän juttusarjan teko on ollut mielessäni aika kauan, jo ensimmäisestä blogissani julkaistusta Ihmemaa Oz-aiheisesta jaarituksesta (2014) lähtien. Viimeinkin se on valmis.

Tämän juttusarjan jälkeen voinkin jaaritella taas vapaamuotoisemmin. Joskus. Koska minullahan juttua riittää...