Ihmemaa Ozin juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan*

Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi käydä Ihmemaa Oz-sarjan (1986) kaikki juonikaaret läpi. Juttusarja tulee käsittämään neljä osaa ja suurpiirteisyydestä huolimatta se sisältää merkittäviä juonipaljastuksia. Koska minulla ei ole kaikkia sarjan suomidubbauksen jaksoja tallessa (sarjaa ei ole edes dubattu kokonaan), joidenkin hahmojen tai paikkojen nimet voivat olla erilaisia (kirjasuomennoksiakin on useampi [viimeisin 2000-luvun alusta], enkä tiedä pitäisikö tukeutua johonkin tiettyyn niistä, joten myönnän käyttäväni puhtaasti omien fiiliksieni mukaisia nimityksiä).

(En lupaa, että julkaisen juttusarjan osat suoraan peräkkäisinä, vaan saatan ehkä jaaritella muista asioista välissä - tällä hetkellä olen julkaissut kaksi ensimmäistä osaa viime syksynä ja loput kaksi julkaisen tämän vuoden alkupuolella.)

Juttusarjan osat:

Juonikaari #1: Ihmemaa Oz
Juonikaari #2: Oz-maan kapina
Juonikaari #3: Matka Menninkäismaahan
Juonikaari #4: Smaragdikaupungin valloitus

...

Ihmemaa Ozin kolmas juonikaari: Matka Menninkäismaahan* (jaksot 30-41) (perustuu kolmanteen Oz-kirjaan Ozma of Oz, suom. Prinsessa Ozma/Ozin Prinsessa)

*Ei ole juonikaaren virallinen nimi, mutta kuvaa sitä mielestäni hyvin.

Huom. Sarjan tätä juonikaarta ei tiettävästi ole esitetty Suomessa.
 

Edellisen seikkailun jälkeen Dorothy on jälleen palannut Kansasiin ja nukkuu rauhaisaa unta, kunnes jostakin alkaa kuulua kellon raksutusta muistuttavaa ääntä. Koska kaikki nukkuvat, kukaan ei huomaa, että hyllyllä olevat taikakengät alkavat yhtäkkiä loistaa, ja niin nukkuessaan Dorothy siirtyy jälleen Ozin maahan... paitsi että ei. 

Kyseessä ei näyttäisi olevan tuttu Ozin maa, vaan jokin muu paikka. Dorothy herää ja löytää itsensä kummallisesta vuoristoisesta maasta ja vihamielisten pyörillä kulkevien otusten keskeltä.

Otukset ovat nimeltään pyörällisiä (eng. wheelers), ja ne epäilevät Dorothylla olevan pahat mielessä. Dorothy lähtee pakoon, ja onnistuu karistamaan otukset kintereiltään kiipeämällä vuoren huipulle. Raksutuksen ääni voimistuu, ja viimein Dorothy löytää sen aiheuttajan: mekaanisen ukon, joka väännetään käyntiin päässä olevasta avaimesta. Kun Dorothy on kiertänyt avainta tarpeeksi, ukko herää eloon ja alkaa juttelemaan. 

Ukon nimi on Tik-Tok, ja hän on prinsessa Langwideren (vanhassa kirjasuomennoksessa Turhama, mutta pitäydyn suomentamattomassa nimessä) uskollinen palvelija ja kone, jolla on valtava määrä tietoa, mutta joka ei varsinaisesti osaa ajatella itse (japaninkielisessä dialogissa hahmosta puhutaankin suoraan robottina). Ihmettely on molemminpuolista. 

Tik-Tok kutsui Dorothyn luokseen, koska on pulassa ja tarvitsee apua. Tik-Tok on ollut suorittamassa tehtävää, johon saattaa liittyä hatun varastaminen pyörällisiltä - eipä siis ihme, että ne olivat pahalla päällä Dorothyn kohdatessaan.

Dorothyn ja Tik-Tokin pitäisi laskeutua vuorelta, mutta alhaalla saattavat edelleen odottaa pyörälliset. Tik-Tok käyttää taitojaan ja analysoi tilanteen ja toteaa että kannattaa silti yrittää. Tik-Tok on epäonnistunut tehtävässään, mutta koska muutakaan ei voi, aikoo silti palata prinsessansa luo. Dorothy puolestaan kaipaa Pelätin ja Peltisen seuraan. 

 

Pyörälliset palaavat ja saartavat Dorothyn ja mekaanisen ukon uudelleen. Ilmenee, että Tik-Tok todella yritti varastaa heiltä, mutta Dorothy puolustaa mekaanista miestä huomauttamalla, että tämä vain totteli hallitsijansa määräyksiä. Dorothy lupaa puhua tälle prinsessalle ja pyytää häntä jättämään pyörällisten hatut rauhaan. Otukset suostuvat tähän sopimukseen ja antavat Dorothyn ja Tik-Tokin mennä. Tik-Tok huoahtaa helpotuksesta, mutta hermostuu kun Dorothy onkin tosissaan ja aikoo pitää sanansa.

Dorothy hieman ihmettelee, miksi prinsessa haluaisi varastaa hatun, mutta Tik-Tok selittää, että prinsessa on kiinnostunut esineistä, joita voi laittaa päähänsä. Kuulemma myös prinsessan luonne muuttuu tämän päässä olevan asusteen mukaan. Vaikuttaa erikoiselta tapaukselta...

Dorothy ja Tik-Tok saapuvat prinsessa Langwideren linnaan, ja heidät otetaan hieman erikoisesti vastaan. Prinsessa osoittautuu varsin hankalaksi henkilöksi: hänen mielialansa heittelevät, hän oikkuilee jatkuvasti eikä siedä yhtäkään poikkipuolista sanaa. Ennen kuin huomaakaan, Dorothy on jotenkin onnistunut suututtamaan prinsessan, joka kiukunpuuskassaan telkeää Dorothyn ja vanavedessä myös Tik-Tokin tyrmään kellariin. Seuraavassa hetkessä prinsessa onkin jo pahoillaan, mutta unohtaa asian, koska hänellä on parempaakin mietittävää: hänen on valittava oikeanlainen hattu tulevia vieraita varten. 

Langwideren päänvaiva.

Koska prinsessan mielialat ovat niin voimakkaita ja oikut ennakoimattomia kuin ovat, ei ole mitään taetta siitä, milloin hän vapauttaa vangit - jos koskaan. Ainakin seuraavan yön kaksikko viettää telkien takana. 

Seuraavana päivänä sellin seinästä kuuluu rapinaa, ja paikalle sattuu vipeltämään peltohiirten kuningattarelle uskollinen ja ystävällinen hiirulainen, joka tuntee Dorothyn ja lupaa hakea apua.

Lähimpänä on vanha tuttu Leijona, jota ei sarjassa hetkeen olla nähtykään. Leijona parhaillaan uneksii menneistä, kun hiiri tulee kiskomaan viiksistä ja kertomaan Dorothyn tilanteesta. Herättyään Leijona on heti valmis auttamaan vanhaa ystäväänsä.

Samoihin aikoihin Ozin Smaragdikaupungista on saapunut lähetystö prinsessa Langwiderea tapaamaan. Ketkäpä muut olisivatkaan kyseessä elleivät prinsessa Ozma, Pelätti, puunhakkaaja Peltinen ja Kalle Kurpitsakallo. Langwidere on eksyä aiheesta jo alkumetreillä, mutta pääsee sitten asiaan: hän on väsynyt olemaan prinsessa, ja haluaa pyytää Ozmalta apua. 

 
Maata, jossa he ovat, hallitsi Evin kuninkaallinen perhe, jonka kruununperijän, nuoren prinssin, sieppasivat menninkäiset (tai nomit, eng. nomes), koska Menninkäiskuningas (eng. Nome king) kadehti perheen onnea. Muu perhe kuoli suruun, ja Langwidere on siitä lähtien joutunut olemaan hallitsijana tahtomattaan. 

Tarina koskettaa ozilaisia, ja he haluaisivat auttaa, mutta Ozman on palattava Smaragdikaupunkiin hoitamaan velvollisuuksiaan. Pelätti ja Peltinen haikailevat - jos vain Leijona ja Dorothy olisivat täällä heidän luonaan, jotain varmasti voitaisiin tehdä... Dorothyn nimen kuullessaan Langwidere säpsähtää ja alkaa miettiä aiempia tekojaan.

Juuri silloin linnaan syöksyy Leijona, joka mellastaen vaatii Dorothya vapauteen. Yllätys ja hämmennys on kaikinpuolinen. 

Langwideren omituinen ja rasittava käytös ja toisaalta myös kurjuus on tullut tutuksi myös ozilaisille, ja sitä suuremmalla syyllä heidän on autettava. He päättävät lähteä menninkäisten maahan ja tuoda Evin prinssin takaisin ottamaan Langwideren paikan. On aika iloisen jälleennäkemisen, kun Dorothy ja Tik-Tok vapautetaan vankisellistä.

Vanha porukka on saatu jälleen kasaan, ja Ozman ja Kurpitsakallon palatessa Ozin maahan, Dorothy vanhoine ystävineen ja uuden ystävän Tik-Tokin kanssa lähtee suorittamaan pelastustehtävää ja kohti uutta seikkailua.

Ystävät jälleen yhdessä.

Seurueen matka käy halki hiekkaisen ja aution erämaan. Tik-Tok yrittää toimia oppaana, vaikkei oikeastaan tunne seutua yhtään sen paremmin. Siellä kiusaavat hiekkamyrskyt, ja vedenpuute haittaa Dorothya ja Leijonaa. 

Onneksi matkan varrella on keidas, jolla levähdetään hetki. Pelätillä ja Peltiselläkään ei ole helppoa: kuuma ja kuiva ilma saa Pelätin oljet käpristymään ja Peltisen on vaikeata kävellä hiekassa. Se on kuitenkin pientä verrattuna oikeisiin vaaratilanteisiin: esimerkiksi hiekkakuopassa piileskelee muurahaisleijona, joka etsii saalista...

Yhä pidemmälle erämaahan vaellettuaan ystävykset kohtaavat hämmentävän ja mystisen näyn: keskellä erämaata jököttää laivan hylky. Herää kysymys: onko maata mahdollisesti joskus peittänyt meri? 

Joukkio tutkii hylyn ja Leijona tyydyttää matkalla kasvaneen janonsa löytämällään viinillä. Dorothyn ja Leijonan levätessä yön yli Pelätti ja Peltinen mietiskelevät ja ihailevat tähtitaivasta ja Tik-Tok aistii jonkin läsnäolon. Seuraavana aamuna Dorothy herää yllättävään kukon kieuntaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole kukko, vaan kana nimeltä Billina (vanhassa kirjasuomennoksessa Inta, uudemmassa Villiina). Suorasanainen ja topakka Billina ei pidä tunkeilijoista ja suhtautuu Dorothyyn ja kumppaneihin nuivasti, mutta jostakin syystä mieltyy Tik-Tokiin ja heltyy rupattelemaan tämän kanssa. 

Kana tietää yhtä sun toista menninkäisistä - hän nimittäin oli aiemmin heidän hovissaan kunnes ikävän sattumuksen vuoksi päätyi karkotetuksi. Billina neuvoo tien eteenpäin; autiomaa on päättymäisillään, ja vuorten takana alkavat menninkäisten maat. Ystävykset jatkavat matkaa, ja kana antaa Tik-Tokille tuoreen munimansa munan jäähyväislahjaksi.

Vuoren yli kiivettyään joukkio löytää seuraavaksi kivetyn tien ja vanhan kaupungin, joka ei kuitenkaan enää ole asuttu. Erään rakennuksen seinästä löytyy kaiverrettu kuva Menninkäiskuninkaasta, mutta muita vihjeitä ei ole. Kaupunki on selvästi hylätty; autio ja raunioitunut. Syy siihen selviää pian, kun edellä kulkenut Tik-Tok joutuu hankaluuksiin, ja maa alkaa sortua seurueen jalkojen alta. He kuitenkin selviävät sortumisesta ehjin nahoin.

Menninkäiskuninkaan valtakunnan löytymisestä ei ole nyt tietoakaan. Ystävykset jatkavat eteenpäin ja kulkevat läpi tuulisen kanjonin ja kohtaavat sen pohjalla asuvat hiljaiset kivijättiläiset.

Lopulta ystävykset saapuvat tornimaiseen kraatteriin, jonka uumenista kuuluu outoa ääntä, kuin vaimeaa naurua. Tik-Tok kertoo, että se on menninkäisten ääni, eikä ole syytä huoleen, he ovat menossa oikeaan paikkaan. Vaikka ystävyksiä silti hieman epäilyttää, he lähtevät laskeutumaan portaita, jotka johtavat syviin maanalaisiin tunneleihin. 

Siellä virtaa kokonaisia laavajokia ja -järviä, jotka kauhistuttavat eritoten Pelättiä niin paljon, että matkanteko hidastuu. Toisaalta luolissa kasvaa kaunista loistavaa sammalta, joka saa kauhun hetket unohtumaan. 

Viimein joukkio pääsee perille menninkäisten valtakuntaan, jonka eteishallia koristavat lukuisat kauniit patsaat. Menninkäiskuningas ottaa ystävykset avosylin vastaan, mutta osoittautuu nopeasti keljuksi tyypiksi. Ensinnäkin hän todella on aiheuttanut yläpuolisen erämaan autioitumisen kuivaamalla meren. 

Toisekseen hän keräilee rautapatsaita ja -esineitä, ja siepattu Evin prinssikin on muutettu sellaiseksi, eikä kuningas haluaisi luopua siitä. Mutta kuningas on leikkisällä ja hyvällä päällä (eikä vähiten siksi että on myös rakennuttamassa palatsia itselleen). Hän suostuu luovuttamaan prinssin takaisin, mutta seurueen on osallistuttava leikkiin, jossa heidän on arvattava prinssin toisenlaiseksi taiottu olomuoto valtavasta rautaesineiden kokoelmasta.

Tik-Tokin kohtalo.

Ystävykset ovat joutumassa haasteeseen ja vaaralliseen arvuutteluleikkiin, ja Tik-Tok saa kokea puolivahingossa ensimmäisenä kovan kohtalon, josta leikin epäreilu raakuus ilmenee: väärin arvatessaan he muuttuvat itsekin rautaesineiksi niitä kosketettuaan.

Joukosta on yksi kerrallaan arvuuttelemassa esinegalleriassa Menninkäiskuninkaan kamaripalvelijan Kalikoon (eng. chamberlain Kaliko, japaninkielisessä dialogissa Brandy/Blandy[?], kirjassa hahmoa ei ole erikseen nimetty ja suomennosehdotukseni on omani) valvovan silmän alla. Odotellessa kuningas kestitsee muita vieraitaan, mutta ymmärrettävästi Dorothylla ei ole ruokahalua.

Leijona aloittaa hajuaistiinsa luottaen, Peltinen yllättää kysymällä Kalikoolta suoraan - ensin nätisti, sitten vähemmän nätisti. Pelätti pääsee oikeaan ratkaisuun nokkeluudellaan, mutta joutuu silti kokemaan saman kohtalon kuin muutkin: urheista ja vahvoista yrityksistä huolimatta seurueen jäsenet epäonnistuvat ja muuttuvat itsekin rautaesineiksi vuorollaan - tai enemmänkin Kalikoo tekee vilpin kaikille. 

Lopulta jäljellä on vain Dorothy, jonka häviöstä kuningas on satavarma, ja jonka yritystä Kalikookaan ei enää viitsi seurata. Mutta yllättäen Dorothy saa ratkaistua arvoituksen narraamalla vuorostaan kuningasta ja Kalikoota (ja pienellä ulkopuolisella avustuksella, toki). 

Dorothy kumoaa lumouksen, ja Evin prinssi auttaa Dorothya vapauttamaan myös kaikki ystävänsä. (Prinssillä ei muuten ole muuta nimeä sarjassa kuin Evin prinssi, toim. huom..)

Menninkäiskuningas on äimän käkenä, ja pian tietenkin raivoissaan ja tekee kaikkensa estääkseen ystävyksiä lähtemästä: nämä joutuvat vangeiksi kammottavaan huoneeseen. Kuningas vaatii, että Peltinen ja Tik-Tok luovutetaan hänelle, ja alkaa laskea huoneeseen kuumaa magmaa katossa olevista saaveista. 

Peltinen ja mekaaninen mies antautuvat pelastaakseen ystävänsä, mutta kun kuningas uteliaisuuttaan alkaa tutkia mitä Tik-Tokin takaraivossa olevassa luukussa on, seuraa tämän juonikaaren suurin yllätys: Menninkäiskuningas perääntyy kauhusta kankeana löytäessään Billinan lahjoittaman munan!

Dorothy ystävineen pelastuu huoneesta ja pakomatka maanalaisessa ja sokkeloisessa tunneliverkostossa alkaa. Evin prinssille, joka on melkein vain pikkupoika, matkanteko on kovin vaivalloista. 

Suurimmasta järkytyksestä toipunut Menninkäiskuningas keskeyttää palatsin rakennustyöt ja käskee joukkonsa tarkkailemaan ja estämään ystävysten paluun maan päälle. 

Maa järisee, laavajärvet ovat edelleen paikoillaan, ja nyt niiden ylittäminen on vieläkin vaikeampaa. Menninkäiskuningas aikoo syöstä magmaa ystävysten päälle, ja menninkäisjoukot sinkoavat kiviä ystävyksiä kohti. Pakomatka kuitenkin etenee, ja usein menninkäisten kiusanteko koituukin vahingossa Dorothyn ja kumppanien eduksi. 

Ystävykset löytävät maanalaisen joen, ja alkavat seurata virtaa siinä toivossa, että se johdattaa ulkomaailmaan.

Virta johdattaa kuitenkin ansaan. Menninkäiskuningas tietenkin tuntee tunneliverkoston kuin omat taskunsa ja osaa olla joukkoineen odottamassa ylävirralla valmiina ampumaan seuruetta tällä kertaa katapulttien avulla. Dorothyn joukkio onnistuu juoksemaan suojaan pieneen luolaan, mutta on silti jatkuvassa vaarassa, sillä menninkäisten ampumat kivet tukkivat luolan suun ja hajottavat koko luolastoa. 

Silloin Dorothy huomaa, että ylhäältä valuu jotakin. Se on maanpäällistä autiomaan hiekkaa. Myös Menninkäiskuningas hoksaa, mitä on tapahtumassa ja käskee joukkojaan keskeyttämään ampumisen. Valuma kuitenkin suurenee, eikä mikään enää voi pysäyttää sitä. 

Tunneliverkoston kattoon tulee aukko ja sisään alkaa virrata päivänvaloa, jota menninkäiset eivät myöskään voi sietää. Kuningas käskee joukkonsa perääntymään, ja Dorothyn ja kumppanien tie vapauteen on auki.

Miten hyvältä auringon valo tuntuukaan. Dorothyn seurue palaa tutulle laivan hylylle kiittämään Billinaa arvaamattomasta avusta, mutta silloin maa alkaa järistä. Menninkäiskuningas ei niele tappiotaan eikä raivolla ole rajoja: hän upottaa laivan hylyn lopullisesti hiekkaan.

Menninkäiskuningas on osoittautunut pontevaksi ja sinnikkääksi, ja vaikka onkin epätodennäköistä, että hän seuraisi Dorothya ja tämän ystäviä Smaragdikaupunkiin saakka, hänellä tuntuu olevan jotakin mielessään...

Dorothyn ja ystävien tehtävä on suoritettu ja joukon on aika hajota: Tik-Tok, Evin prinssi ja Billina palaavat Evin valtakuntaan, Peltinen ja Leijona palaavat omiin valtakuntiinsa ja Dorothy ja Pelätti palaavat kaksistaan Smaragdikaupunkiin.

Sarjan kolmas juonikaari päättyy tähän. Neljäs ja viimeinen juonikaari (jaksot 42-52) käsittelee kuudennen Oz-kirjan The Emerald City of Oz, jota ymmärtääkseni ei ole suomennettu.