Aloitan blogissani uuden juttusarjan. Hahmofanituspostauksissa esittelen fanittamiani fiktiivisiä hahmoja ja pohdiskelen niitä (ja kenties myös itseäni).
(Lisäksi viime vuonna uudestaan virinnyt Di Gi Charat-fanitushype jatkuu vieläkin. :'D)
***
Voiko suosikkihahmon valita nettitestin tuloksen perusteella? Onko hölmöä tehdä niin?
Niin tai näin, minä ohjauduin tällaiseen 2000-luvun alussa. Alkaessani perehtyä Di Gi Charatiin syksyllä 2001 tein tietysti aiheeseen liittyviä "Mikä sarjan hahmo olet"-henkisiä nettitestejä. Yksi testi antoi minulle tulokseksi hahmon nimeltä Ky Schweitzer (etunimi äännetään 'kai', jos tämä on epäselvää). Koska olin ihan vastikään alkanut perehtyä aiheeseen, mainittu hahmo ei vielä ollut minulle tuttu ja ihmettelin millainen hahmo on edes kyseessä.
No, käydäänpä hahmon virallinen profiili läpi (suomennettu japanista käännöskoneen avulla, apuna myös englanninkieliset käännökset):
 |
Ensimmäisin näkemäni kuva hahmosta. ©Koge-Donbo.
|
Ky Schweitzer - Oikea nimi: Ky Schweitzer
- Pituus: 168 cm
- Paino: 56kg
- Syntymäpäivä: 3. maaliskuuta (Kalat)
- Ikä: 17 vuotta
- Veriryhmä: A
- Luonne: vakava
- Suosikkiasia: Piyoko, äidin muistomuki
- Lempiruoka: mieto curry
- Huomautuksia: hammaslääkäri
Black GemaGema-jengin kenraaliluutnantti. Vahva vastuuntunto, niin sanottu hovimestarityyppi. Ylpeä voidessaan palvella Piyokoa.
...
17-vuotias hammaslääkäripoju jolla on koiran korvat ja häntä (ja jolla on jotain ihmeen rehuja päässä)?! Mitä yhteistä moisella ja Ani-täti 15-16 v:llä on?? :-D
Aikoinaan teininä pidin jonkin verran furry-(eli suomalaisittain turri)-tyyppisistä hahmoista; ihmismäisistä eläinhahmoista tai hahmoista joilla oli eläimellisiä fyysisiä piirteitä kuten vaikkapa kissan korvat. Tavallaan pidän noista hahmoista edelleenkin, tai ajattelen, että eläinhahmojen kautta voi kuvata ihmismäisiä piirteitä hieman liioitellusti (kuten esimerkiksi saduissa stereotyyppisesti kettu on ovela veijari tai jänis hätäilevä arkajalka). Koko Di Gi Charatista kiinnostuminenkin pohjasi minulla ihan alkujaan siihen, että nimenomaan kissankorvapäähineisiin sonnustautuneet hahmot pinnallisesti vetosivat minuun, vaikka kyseessä eivät varsinaisesti olekaan turrihahmot. Kissan, pupun, pandan ja koiran korvat ovat somisteena; kaikilla franchisen ihmishahmoilla on myös ihan ihmiskorvat eivätkä nämä hahmot muuten käyttäydy erityisen "eläimellisesti".
Ky Schweitzer kuuluu Black GemaGema-jengiin yhdessä kahden muun
"koirakorvapojun" kanssa, ja nämä veikot palvelevat pientä johtajaansa,
pandakorvaista Piyoko-tyttöä, täydellä sydämellä ja uskollisesti kuin -
noh, koirat. Ilmeisesti hahmot esiintyivät hieman aiemmin sarjakuvien ja kuunnelmien puolella, animaatiossa hahmojen ensiesiintyminen puolestaan tapahtuu Di Gi Charatin
jouluerikoisjaksossa vuonna 2000.
 |
Koirakorvapoikien ensiesiintyminen Di Gi Charat-jouluerikoisessa.
|
Kun olin hahmotestin tehnyt ja joitakin kuvia Kysta ja kumppaneista nähnyt, niin kyllähän orastava kiinnostus heräsi ja piti tuo jouluerikoisjakso päästä näkemään ja jostakin, jotenkin, saada ladattua vaikka hitaalla nettiyhteydellä siinä menikin ikä ja terveys - tai no, oikeammin vain eräs myöhään venynyt ilta/yö vuoden 2002 alkupuolella. En muista jaksoiko silloinen tietokone edes pyörittää videotiedostoa kunnolla, mutta pakko oli. Ikävä kyllä en muista myöskään paljoa siitä kun tuon jakson sitten lopulta sai katsottua, mutta koska kissakorvaiset tytöt olivat minuun jo vedonneet, mikseivät koirakorvaiset pojat voisi tehdä samoin?
...en tosin tiedä tai vain osaa sanoa, mikä Ky Schweitzerissa varsinaisesti minuun vetosi, mutta onhan tuo koirakorvainen poju sellainen ilmestys, etten kyllä muista vastaavaan törmänneeni sitä ennen (kun muistamme, että animenkatsomisharrastukseni oli vielä melko aluillaan). Mitä nyt animea vähäsen on vuosien varrella tuijoteltu, niin ei kyllä ole vastaavanlaista hahmoa tullut jälkeenkään. :D
 |
| Vaikken voi tunnustautua koiraihmiseksi, niin korvat kyllä söpöyttävät hahmoa. |
Olen miettinyt vuosien varrella, että Kyn (ja muutenkin Black GemaGema-jengin) fanittamisen myötä löysin inspiraatiota ja vähäisesti suuntaa omaan elämääni yleensä; hitaasti oivalsin kaipaavani jotain, jonka eteen tehdä työtä, tai jotakuta, jonka tukihahmona olla. (Muutama muukin fanittamani hahmo ohjasi ja vahvisti minua tähän suuntaan aikoinaan.)
Mikä sitten erottaa Kyn muusta seurueesta? Ky on koirakorvatriosta keskimmäisin, ilmeikkäin ja luultavasti myös puheliain - erityisesti hahmo tykkää puhua itsestään. Kolmikon jäsenistä Ky osoittaa ehkä selkeimmin ja vuolaimmin tunteensa, mutta ei juuri saa vastakaikua niihin, eikä muutenkaan nauti kovin suurta porukan sisäistä arvostusta. Ky aika usein pomottaa (ja pompottaa) nuorempaa Coota, eikä täysin sulata vanhemman Rikin päähänpistoja.
Ky luulee olevansa fiksumpi ja kykenevämpi kuin ehkä oikeasti on. Nämä ja kenties pari muutakin asiaa tekevät hahmosta suorastaan tragikoomisen. Siinä missä koirakorvatriosta Rikin kohdalla koomisuus tulee aikuisen tyyneydestä yhdistettynä yleisesti outoon ajatuksenjuoksuun (ja lisäksi kaikenmoisten eläinten kiinnittymisestä hahmoon), ja Coon kohdalla lapsenomaisuudesta, Kyn kohdalla koomisuus tuntuu tulevan teinipojan dramaattisuudesta; herkkyydestä ja vakavamielisyydestä joka heittää yli.
 |
| Epäonnistuminen ketuttaa~~~ |
Black GemaGema-jengin "uusioperheessä" Ky on ottanut "äidin" roolin, ja onhan se pakostikin niin, että tuo rooli sopii Kylle kaikista parhaimmin. Jos koirakorvakolmikkoa analysoidaan, niin Ky on se feminiinisin, machoksi hahmoa ei voi mieltää sitten mitenkään. Vaan mitäpä tuosta mahdollisesta "neitimäisyydestä" tai "homomaisuudesta", jossei pojua itseään haittaa? Ky jos kuka on asialleen syvästi omistautunut, ja vaikka taipuvainen pakkomielteisyyteen ja tunteikkuuteen, niin myös todella kiltti ja huolehtivainen poitsu, sydänhän siitä pehmoudesta sulaa (vaikka hahmon käytös onkin ajoittain rasittavaa).
Vaikka koko koirakorvatrio on lähellä pientä johtajaansa, niin jos vain mahdollista, Ky on kuitenkin aina sen pienen askelen verran edellä Rikiä ja Coota ja ensimmäisenä ajattelemassa Piyokon parasta. Niin ihanan ylitsevuotavan huolehtivainen kuin Ky onkin, niin valitettavasti poju ei osaa ymmärtää ja huomioida pandakorvatyttösen omaa tahtoa.
 |
| (Piyoko ni omakase pyo!-OVA-sarjan [2003] lopputunnarista) |
Vaikea sanoa, onko hahmolle vain nakitettu kaikki hanttihommat ja kotiaskare-tyyppiset jutut joita muut vain eivät viitsi tehdä, vai onko Ky halunnut itse ottaa ne kontolleen, joka tapauksessa hahmo tuntuu suoriutuvan "äidin roolissa" melko luontevasti.
Hahmon tähtihetket
 |
Hammaslääkäri työssään - tunnollisesti (oikeastaan intohimoisesti) huolehtimassa
ihmisten suuterveydestä. (Di Gi Charat Christmas special,
2000) |
 |
Klassikkorepliikki, toteamus "Aku desu kara na~" (suomeksi vaikkapa "Olemmehan pahoja~")
(Di Gi Charat Ohanami special, 2001) |
Ohanami-erikoisen jaksossa "Sumi tsuku aku" ("Paha asettuu taloksi") Black GemaGema-jengi asettautuu lupaa kysymättä taloksi Dejikon huoneessa olevaan komeroon. Porukka huomataan, kun komerosta leijailee herkullinen ruoan tuoksu. Gema huomauttaa, ettei ole normaalia tunkeutua toisten ihmisten komeroihin - no ei tietenkään ole! :-D
Pari seuraavaa kuvaa ovat ehkä enemmänkin yleisiä Black GemaGema-jengi-söpöstelykuvia, mutta laitan ne tähän kohtaan silti:
|
Komerossa syödyn aterian jälkeen tietysti tiskataan! Tämä kuva on
kokonaisuudessaan
todella herttainen. :D (Di Gi Charat Ohanami special,
2001) |
 |
Tiskailun (ja kylvyn) jälkeen mennään vuoteeseen; Rik laulaa tuutulaulun
ja Ky lukee satua Piyokolle. :´-) (Di Gi Charat Ohanami special, 2001) |
Samaisessa Ohanami-erikoisessa, jaksossa "Sakura Sakura" ollaan varsinaisella hanami-retkellä. Vaikka nämä ovat vain nopeat väläykset itse jaksossa, voin kuvitella miten huolella ja antaumuksella Ky on ollut valitsemassa retkieväitä ostoksilla. :´) (Di Gi Charat Ohanami special, 2001)
Kylla on sangen mahtipontinen meno ja taisteluvarustus viimeisen päälle kun Dejiko ja kumppanit yritetään siepata avaruusmatkallakin, alan todella uskoa koirakorvapoikien sotilasarvoihin! (Mutta onko Analogue-planeetalla todella varaa tällaiseen sotakalustoon??) (Di Gi Charat the Movie, 2001)Ky pähkäilee ja tekee (omasta mielestään) suuren oivalluksen kun tehtävänä on miettiä miten Dejiko päihitetään (vain DVD:llä julkaistu lisäjakso "Kuchi kara bazooka", 2001)
 |
Lempeät animesilmät tapissaan (Ky ei jatkuvasti näytä tältä, mutta on piirretty OVA-sarjassa
jotenkin vielä feminiinisemmäksi). (Piyoko ni
omakase pyo!, 2003)
|
Ky on itse asiassa oikea mastermind, Piyoko ni omakase pyo!-OVA-sarjassa ilmenee että ajatus siepata Dejiko (lunnasrahojen toivossa) sekä tämän kutsuminen oneechaniksi ovat peräisin Kyn pääkopasta! ... tosin, niin, tämä idea ei ole koskaan ollut kovin toimiva. :-DP Mutta toisaalta, eipä kukaan muu ole keksinyt parempaakaan ajatusta Analogue-planeetan olojen kohentamiseen!
En tiedä, onko Kylla tähtihetkiä uusversiosarjassa Di Gi Charat Nyo (2004), koska en ko. sarjaa ole katsonut. Jos joku tätä jaaritusta lukeva on tuon sarjan katsonut ja tietää, niin saa kertoa, en pane pahakseni vaikka olisi "spoileri"-tyyppistä kamaa (joskaan Di Gi Charatissa ei voi sanoa spoilereita pahemmin olevan :D)!
 |
Ky Reiwa-tyylillä vuonna 2022 :>
|
Kun Reiwa no Di Gi Charat-anime esitettiin viime vuoden syksynä, otin sen ilolla vastaan, ja toki myös pandakorvaisen tytön ja koirakorvapoikien paluun. Koska sarja oli lyhärimuotoinen, Ky ei siinä ehdi hirveämmin loistaa itsenäisesti, mutta silti mukava nähdä. :3
Jälkikäteen
 |
| Ky jaarittelee paatoksenomaisesti... Coo huomauttaa asiallisesti meille katsojille. |
En muista enää kunnolla sitä nettitestiä, jonka mielestä muistutin Di Gi Charat-hahmoista eniten Kyta, mutta mitäpä siitä. Lähinnä mietityttää, tulinko hahmoa yllä luonnehtiessani itse asiassa kuvanneeksi samalla itseäni (joko menneinä aikoina tai ehkä tuo kuvaus sopii myös nykypäivän minuun - olenhan itsekin lievästi tragikoominen tapaus ja jatkan räpiköintiä vaikka olenkin jotain ehtinyt tähänastiseen elämääni mennessä saavuttaakin :DP).
Ainakin jotain yhteistä minulla hahmon kanssa on, sillä viime vuosikymmenen kuluessa olen mielistynyt japanilaiseen curryyn (joka muuten maistuu erityisesti talviaikaan ja alkukeväästä), ja vasta jokin aika sitten muistin, että sehän taisi olla myös Kyn lempiruoka. :´D
Olipa hölmöä ja pinnallista tai ei, kiinnostuin hahmosta ja tämä heppu kolahti minuun teinityttönä. Käytin hahmoa keskustelufoorumien avatarina ja piirsin sitä paljon (jos joskus kaivelen vanhoja piirroksiani ja löydän jotain hyvää/hauskaa, saatan lisätä jonkin töherryksen vielä tähän tekstiin). Ja niin edespäin.
Kuten olen jo muutamaan kertaan maininnut, Di Gi Charat oli minulle todella merkittävä animeteos aikoinaan, ja vaikka 2000-luvun jälkeen on ollut hiljaisempaa eivätkä koirakorvapojatkaan ole olleet pinnalla enää aikoihin niin sittenkin. Vielä näin vuosikausia myöhemminkin koen hahmon selvästi ainakin visuaalisella tasolla miellyttäväksi: jos näen hahmon kuvan, minulle tulee siitä hyvä mieli, enkä voi sille mitään. Kyseessä lienee, ei nyt ihan nostalgia, mutta menneeseen aikaan sidottu vahvasti myönteinen fiilis. Ja kun nyt pitkästä aikaa otin ruutukaappauksia, minulla on edelleen fiilis, että oikeastaan jok'ikinen yksittäinen ruutu Kysta (samaten kuin mikä tahansa Koge-Donbon piirros hahmosta) on mestariteos, vaikka hahmo olisi piirretty ties mimmoiseksi palikaksi tai epämääräiseksi möykyksi. X´D
Kyttäilin pitkin viime vuotta (2022) jos mimmoista oheiskrääsää tulisi Reiwa no Di Gi Charat-projektin myötä. Loppukesästä/alkusyksystä olin kuitenkin kiireinen ja minulta meni kokonaan ohi akryylisten hahmokuvafiguurien ennakkomyynti. Havahtuessani asiaan myynti oli jo suljettu monesta paikasta (hämmentävää että tavara myydään loppuun jo ennakkoon! :o), ja olin jo varma etten koskaan saakaan mitään käsiini; olinkin lähes epäuskoinen kun marraskuussa minua lykästi ja todella sain kuin sainkin laitettua tilauksen sisään yhteen nettikauppaan ja muutamaa viikkoa myöhemmin noutaa paketin.
 |
Materiaalisen tason fanityttöilyä vuonna 2022 (muuten en ole animehahmofiguureja
keräillyt, mutta tämä oli sellainen minulle harvinainen "pakko saada"-juttu :´D) |
Teinityttönä olisin ollut "ikionnellinen" Ky-figuurista (mutta siihen aikaan ei moisia ollut, ja vaikka olisi ollutkin, niin hankkimatta olisi jäänyt, kun en nuorena vielä rohjennut tilailla tavaraa ulkomailta :´-)). Materiaalisen tason fanityttöily toteutui vasta näin myöhään, mutta mitäs sitten?
Mielenkiintoinen kysymys näin vuosikausia (tai melkeinpä -kymmeniä) jälkeenpäin miettien on, kolahtaisiko hahmo minuun enää samalla tavoin? Luultavasti ei. :D Jos olisin löytänyt Di Gi Charatin vasta ihan hiljattain, saattaisin pitää 1990-lukulaisesta parodisesta hahmokonseptista vielä, mutta todennäköisesti vain naureskelisin puolikyynisesti koirakorvapojille ja naispuolisten ihmisten ihailun kalasteluyritykselle (Rik ja Ky ovat molemmat vielä aika stereotyyppisiä rillipää-animepoikia noin muuten :D). Luultavasti pitäisin Kyta vain rasittavana hahmona.
Jos jotakin haluaisin vielä tietää, niin se olisi Kyn ja Piyokon välinen taustatarina; mikä se tarkalleen ottaen on? Jouluerikoisessa Ky sanoo että "on tuntenut Piyokon kahdeksan vuotta", eli käytännössä tytön syntymästä asti, kun Piyoko on 8-vuotias. Piyoko ni omakase pyo! (eng. Leave it to Piyoko pyo!)-OVA-sarja hieman valottaa, miten Piyoko on ollut koirakorvapojujen huoltamana lähes koko ikänsä, mutta hämäryyteen tuo tarina yksityiskohtineen suurelta osin on jäänyt.
Lisäksi, jos saisin esittää hahmon luojalle Koge-Donbolle yhden kysymyksen, se olisi: miksi Ky pitää hiuksissaan päivänsini-nimisen kasvin lehtiä? Symboloivatko ne jotakin, vai ovatko ne vain huvikseen? (Olen miettinyt tätä vuosikaudet siitä alkaen kun minulle selvisi, mitä ne "rehut" Kyn hiuksissa ovat. Kylla on [erään toisen fiktiivisen hahmon lisäksi] ollut pieni myötävaikutuksensa siihenkin, että päivänsini on yksi lempikukistani. :D)
 |
Paras feminiininen animepoitsu ever(?)
|
