*Alunperin tämän tekstin luonnosotsikko oli: "Miksi Muumilaakson tarinoiden pikku Myy on perseestä?" Päätin kuitenkin vaihtaa otsikon vähemmän karkeakieliseen muotoon.
Jos olet herkkänahkainen Muumilaakson tarinoita-sarjan fani, etkä sulata minkäänlaista sarjaa koskevaa kritiikkiä, voi olla parempi, että jätät tämän tekstin lukematta. Tämä on yksi näkövinkkeli, tarkoitukseni ei ole "pilata" kenenkään lapsuutta tms., kanssani saa olla eri mieltä, ja omakin näkemykseni voi vaihdella mielialasta ja päivästä riippuen. Tekstistäni saa toki ottaa nokkiinsa, tai sitä voi ajatella aprillipilana (joskin aika huonona sellaisena). Pointtini on ehkä se, että "nostalgialeima" ei ole este kriittisemmälle tarkastelulle. Liian vakavastikaan ei toisaalta tarvitse ottaa: kyynistyneen tädin narinaa se vain on...
Lisäksi huomautan alkuun että tämä ei ole täydellinen, perinpohjainen eikä läpikotainen analyysi aiheesta, vaan teksti pohjautuu suureksi osaksi muistikuvien pohjalta hahmoteltuihin mietintöihin ja puhtaasti fiiliksiin, ja siinä käsitellään juttuja jotka ovat sattuneet pyörimään mielessä tekstin julkaisuhetkeen mennessä. Jotain tärkeää tai oleellista on siis hyvinkin saattanut unohtua (ja saatan hyvinkin palata muokkaamaan tekstiä joskus jos katson sen aiheelliseksi). "Oikea" analyysihän vaatisi sarjan perinpohjaisen läpikatselun (siis siitä huolimatta että sarjaa on tankattu hemmetisti [ja melkein puhkikulutettukin] vuosikausien ajan). Sen verran olen tarkistanut asioita että mahdolliset sitaatit ovat oikein. Kirjataan nyt sitten vielä että mahdolliset sitaatit jaksoista ovat YLEn dubbauksesta.
...
Myönnän, ettei pikku Myy ole koskaan ollut erityisemmin suosikkihahmojani muumeissa. Hahmo on toki erityinen ja sillä on ehdottomasti paikkansa muumiversumissa.
 |
"Katinkontit, sanoisi äitini."
|
Vuosikausia jälkikäteen tarkastellessa olen tehnyt sellaisen huomion, että japanilaisessa Muumilaakson tarinoita-sarjassa (1990-1992) hahmo on kuitenkin jokseenkin pilattu. Ja se pilaaminen on tapahtunut jo käsikirjoitusvaiheessa. Ja koska se on tapahtunut jo noinkin varhain, sitä on valitettavasti mahdotonta korjata kokonaan pelkällä dialogin muutoksella tai ääninäyttelemisellä (niin hyvin kuin Elina Salo homman hoitikin sarjan YLE-dubbauksessa ja kuinka hyviä sutkauksia hahmon suuhun sarjassa onkin laitettu. Jonkin verran kiinnostaisi joskus kuulostella miten paljon
eroavaisuuksia on pelkästään eri maaversioiden dialogeissa, mutta
toistaiseksi en ole siihen jaksanut ruveta...).
Jonkin verranhan itse animaatiota on fiksattu kuten Muumilaakson tarinoita: Suomi/Japani-eroavaisuuksia-videoista voidaan nähdä.
Ehkä tiedätte, että minulle ei ole niin suurta väliä vaikka
tulkintaversio ei olisikaan sataprosenttisen uskollinen lähdeteokselle.
Mutta väitän silti, että pikku Myyn hahmoa on vähintäänkin laimennettu.
Sarjan jakso Muumipeikon ja pikku Myyn talvinen seikkailu oikeastaan kiteyttää asian. Myystä on tehty 1) typerä, 2) uhkarohkea ja ennen kaikkea 3) heikko!
Jokainen Taikatalvi-kirjan lukenut tietää, että Myylle ei käynyt tarinassa ollenkaan ohraisesti, toisin kuin japanianimaation jaksossa. No okei, siinäkin vain meinasi käydä. Mutta pointti on se, että japanipiirretyn jaksoon lisättiin draamaa ja toimintaa, koska ilmeisesti pelkkä kirjan tekstin sovittaminen sellaisenaan ei olisi ollut niin jännittävää (minun mielestäni siinä olisi kyllä ollut mahdollista onnistua). (Voi myös miettiä, että draaman ja toiminnan lisääminen ei ole mikään erityinen 2000-lukulainen televisioviihteen helmasynti, kyllä se on osattu jo paljon, paljon aiemmin. :-D Tässä vaihtoehtoinen perspektiivi jota voi miettiä: jos vuoden 2019 Muumilaakso vaikuttaa toiminta-ADHD-touhulta Muumilaakson tarinoiden kerrontaan ja rytmiin verrattuna, niin vastaavasti Muumilaakson tarinoita puolestaan vaikuttaa aika toiminta-ADHD-touhulta sitä edeltäneen Muumien maailma-huopamuumien kerrontaan ja rytmiin verrattuna! Nii-iin, riippuu näkökulmasta! ;-) Mutta nyt aloin taas ruveta saarnaamaan ja eksymään aiheesta, takaisin varsinaiseen asiaan!)
Ja mitenkö Myyn hahmo on pilattu? Tuossa mainitussa jaksossa tulee selväksi että ensinnäkin Myy 1) on kuullut Jäärouvasta ja 2) on myös tietoinen tämän vaarallisuudesta. Ja kuitenkin, kuitenkin tästä huolimatta Myy laitetaan heittäytymään niin tyhmän- tai uhkarohkeaksi että siinä meinaa käydä todella ohraisesti! Miksi?!
 |
Tämä koko tilanne lähtökohtaisesti on vain niin väärin.
|
Mielestäni Myy on jollain tasolla hahmo, joka alkuperäisissä muumikirjoissa ja -sarjakuvissa osoittaa pärjäävänsä erinomaisesti pienikokoisuudestaan huolimatta, ja hahmo on samaistuttava ja jopa rohkaiseva esikuva pienille lapsille (ja muille jotka samaistuvat hahmoon ja sen olemukseen). Niinpä kun japanipiirretyssä Myy esitetäänkin sellaisena kuin vaikkapa jäärouva-jaksossa, se on kyllä suorastaan latistavaa: Myy ei pärjääkään!
Ei Myyn tietenkään täydellinen tarvitse olla.
Kuitenkin kaiken järjen vastaisesti Myy heittäytyy tyhmän- tai uhkarohkeaksi! (Okei, Myy tykkää haastaa ympäristön ja itsensä ja tuossa sarjassa varmaan luuli jopa pärjäävänsä Jäärouvalle. Mutta oliko se välttämätöntä esittää näin typerällä ja lannistavalla tavalla ja negatiivisessa valossa?)
Ei, Myy ei ole tuollainen.
...
Myy on tietyllä tapaa ehkä ylimaallinen tai "kaikkivoipa", hahmo vailla heikkoutta ja siksi "epärealistinen". Kuten Taikatalvi-romaanissa Myy itse toteaakin, hän on vain joko iloinen tai vihainen, eikä yksinkertaisesti osaa olla surullinen ja surra kuollutta kurrea. No, eihän se ole pakko jos ei halua. Jos kerran ei sureta, niin miksi vääntää tekoitkua, kun se ei edes auta ketään?
 |
Tiedoksianto Vilijonkalta.
Ei sen väliä, tämä on oikea pikku Myy.
|
Tietenkään asia ei välttämättä ole ihan niin kirjaimellinen kuin Myy väittää. En ole varma, voisiko hahmosta edes pitää jos se todella olisi vain iloinen tai vihainen. (Jos hahmoa lähtisi syvemmin analysoimaan niin sitä voisi kehitellä vaikka mitä teorioita siitä ettei hahmo ole kokenut eikä kehittänyt esim. surun tunteita ja on siksi aika tavalla rikkinäinen, yms. jne. jne). Mutta kuitenkin, jos Myyllä on jokin heikkous, Tove Jansson ei kyllä koskaan tuo sitä ilmi suoraan alkuperäisissä muumikirjoissa tai -sarjakuvissa. Ainakaan minun mielestäni ja muistaakseni. On toki mahdollista, että minulta on jäänyt jotakin huomaamatta, tai että olen käsittänyt jotain väärin, enkä kaikkea välttämättä muista, joten vastanäkemyksiä (ja mieluusti esimerkkejä) saa antaa.
Jäidenlähdön aikaan Myy on edelleen luistelemassa ja vaikka aistii vaaran, hän silti jatkaa menoaan.
Kun ne tylsimykset eivät vain tulisi pelastamaan minua, hän ajatteli. Se pilaisi kaiken.
...
Ja äkkiä meri oli täynnä keinuvia jääsaaria, jotka sekapäisinä töykkivät toisiaan vasten. Yhdellä niistä seisoi pikku Myy ja näki veden aukenevan ympärillään yhä leveämmäksi. Mutta sen kummemmin pelkäämättä hän ajatteli: Tämä on ihana juttu.
(Taikatalvi)
Myy on siis hahmo, joka jatkuvasti haastaa kaiken ympärillään, ja myös
itsensä. Siitä Myystä ei ole kovinkaan paljoa jäljellä japanipiirretyssä
(ja jos onkin, se on aika usein, ei aina, mutta huomattavan monesti
käännetty negatiiviseksi asiaksi).
Olen aina pitänyt Talonrakennus-sarjakuvan kohtauksesta jossa Myy hankkii Muumipeikolle rakennusluvan uhkailemalla rakennusviraston byrokraatti-hemulia. Kaikki toiminta käy tietysti ihastuttavan ehtaan epäsovinnaiseen muumi myy-tyyliin. Kun Myy on kiikuttanut paperin Muumipeikolle ja peikko ihastuksissaan ihmettelee miten Myy onnistui "vaikka on niin pieni", tämä ei paljasta kaikkea likaisine yksityiskohtineen vaan katselee toisaalle ja kepeän oloisena toteaa vaatimattomasti: "Minä vähän uhkailin häntä." Naisellista Myymäistä salaperäisyyttä?
 |
Myy osaa halutessaan olla kiltti ja herttainenkin, kyllä.
|
Myy on se, joka tässä kyseisessä sarjakuvatarinassa lähtökohtaisesti
aiheutti Muumipeikolle koko ongelman ja ajaa tätä eteenpäin, seuraillen
peikon toilailua huvittuneena, mutta tarvittaessa auttaen. Kyllä, Muumilaakso-sarjan tulkinta on tässä mielessä hyvinkin lähdeteosuskollinen [joskin petyin että byrokraatti-hemuli on siinäkin jätetty pois ;P].) Muumipeikon ja Myyn suhde on muutenkin kiintoisimpia elementtejä koko
muumiversumissa. Janssonien teoksissa Myy on selvästi niskan päällä, kun taas Muumilaakson tarinoissa Muumipeikko ja Myy ovat tasaväkisempi parivaljakko. Se ei oikeastaan ole lainkaan huono juttu (ehkä joskus kirjoitan blogiini listan jutuista jotka Muumilaakson tarinoissa on tehty toisin mutta hyvällä tavalla? ;D).
Samaten Muumipappa ja meri-kirjassa on kohtaus, jonka tulkitsen niin, että Myy ymmärtää tunnetasolla, mistä on kyse, ja auttaa Muumipeikkoa ilman että salaisuus paljastuu.
Muumipeikko alkoi vähitellen tulla levottomaksi. Oli aika mennä rantaan Mörön luo. Hän oli luvannut, että tämä saisi tanssia tänä yönä. Hän vääntelehti ja tuli vaiteliaaksi.
Pikku Myy katsoi häneen kiiltävillä tuomenmarjasilmillään. Hän sanoi äkkiä:
- Sinä unohdit köyden rantaan.
- Köydenkö? sanoi Muumipeikko. - Mutta otinhan minä sen...
Myy potkaisi häntä lujasti pöydän alla. Muumipeikko nousi ja sanoi lammasmaisesti:
- Niin tosiaan. Minun täytyy mennä hakemaan se. Jos vesi nousee ja se ajautuu tiehensä...
- Kulje varovasti, sanoi äiti. - Juuria törröttää joka paikassa ja meillä on vain yksi lyhdynlasi. Katso samalla, näkyykö siellä isän tutkielmaa, ole kiltti.
Muumipeikko vilkaisi Myyhyn ennen kuin sulki oven. Mutta tämä istui syventyneenä palapeliin ja vihelsi huolettomana etuhampaittensa raosta.
(Muumipappa ja meri)
Myy ei suuremmin hempeile, mutta on jokseenkin selvää, että Myy ei epäröi puolustaa perhettään (enimmäkseen siis isosisko-Mymmeliä ja muumiperhettä), jos huomaa että se on uhattuna - Myy toimii välittömästi ja vaikka sitten väkivalloin.
 |
Myy puolustaa perheen omaisuutta - pannukakun palaa - hyppäämällä istumaan sen päälle.
Ei epäilystäkään, että jos tilanne vielä siitä pahenee, Myy 100% varmasti puree!
|
Näiden esimerkkien valossa voidaan todeta, että Myyllä on pehmeitäkin puolia ja hetkiä, mutta sittenkin - en muista kohtausta jossa Myy esitettäisiin varsinaisesti heikkona. Myy on jännittävissä ja vaarallisissakin tilanteissa, mutta en muista hahmon itkeneen, panikoineen tai lamaantuneen koskaan (korjatkaa muistikuvani jos olen väärässä). Siksi nykypäivänä minua lievästi ärsyttää japanianimaation laimennettu ja heikoksi tehty Myy, jonka pyrkimykset itsenäisyyteen on käännetty kielteiseksi asiaksi useammin kuin kerran. Muissakin jaksoissa Myyn itsenäisyys suorastaan pyritään esittämään
kielteisessä sävyssä (voihan se johtua siitä, että tarkoitus on opettaa
lapsille ettei sentään ihan mikä tahansa hulluttelu ole hyvästä ja
oikein).
Japanianimaatiosta lähinnä tulee vain mieleen miten Myy jatkuvasti kiusaa Nipsua tai ainakin naljailee tälle (tässä mielessä Nipsu paikkaa Muumipeikkoa joka on enemmän "sankarillinen". Ja aika
tyypillisen komediahahmoparin Myy ja Nipsu sarjassa muodostavatkin -
tässä ei oikeastaan ole mitään vikaa, tämä on oikeastaan yksi niitä
onnistuneimpia, kiintoisia ja omaleimaisimpia juttuja jotka on tehty
japanipiirretyssä eri tai kokonaan uudella tavalla). Joitain satunnaisia
rippeitä Myystä on jäljellä, mutta aika vähän. Toimintakohtauksissa Myytä käytetään kyllä kiitettävästi.
Ysärianimen Myy on hetkittäin myös huomattavan tyttömäinen.
Siinäkään ei ole sinällään mitään vikaa, se voi olla välistä ihan somaakin, ja tuskin Tove Jansson sitä on paheksunut vaikkei omissa teoksissaan Myytä hirveän ultra-tyttömäisenä ja stereotyyppisen/perinteisen feminiinisenä hahmona välttämättä ole esittänytkään.
Hupikysymys animeharrastajille ja hahmotyyppeihin perehtyneille (ja toki muillekin): minä
animetyttöhahmo-arkkityyppinä määrittelisitte Myyn? :D (
Tarpeen vaatiessa avustusta määritykseen tästä arkistoidusta klassikosta [en tiedä onko tämä alkuperäinen lähde, mutta itse muistan törmänneeni juuri tähän kyseiseen sivuun aikoinaan]. Muistakaa että nuo arkkityyppiluonnehdinnat ovat likipitäen yhtä hauskoja kuin horoskoopit. Myönnän myös, etten itse oikeastaan osaa luonnehtia Myytä miksikään noista... ;-D)
Jos pikku Myyn hahmo haluttaisiin esittää maanläheisempänä ja "inhimillisempänä" kuin alkuperäisteoksissa, tai muulla tavalla syvällisemmin, viesti menisi kyllä varmasti perille muillakin tavoilla. Ja kun siis se ei japanipiirretyssä edes ole mitenkään syvällistä sittenkään.
Leija-jaksossakin Myylle on ehkä käymässä ohraisesti. Ihan oma vikansa, eipä siinä. Mutta sitten jostakin vaan ilmestyy Taikuri joka outo virne naamallaan tarttuu Myyn nutturaan. Kohtauksen ja koko jaksonkin uskottavuus ja opettavaisuus: nolla pistettä, vaikka kertoja liki lopussa mainitsee Myyn hiuskarvat jotka saivat kyytiä. Ehkä Myy oppi jotain - fyysisellä kurittamisella(ko)? :P Koska muumiperhettä ei voida näyttää antamassa selkäsaunaa Myylle, mutta ohjaajan/käsikirjoittajan/muun vastaavan mielestä Myy ansaitsee jonkinlaisen rangaistuksen, niin siihen tarvitaan ja sopii ulkopuolinen (Taikuri). (Ja siis kyllähän fyysiseen kurittamiseen ja vastaavaan väkivaltaan tai sen
mahdollisuuteen alkuperäisissä muumikirjoissa vähäisesti viitataan,
mutta harvemmin sitä koskaan oikeasti tapahtuu. :-DP)
Mutta Mymmelin tytär seisoi muumitalon portailla ja huusi niin että hänen äänensä sortui. Pikku Myy istui nauramassa jossakin lukemattomista piilopaikoistaan, ja hänen sisarensa tiesi sen.
Hänen pitäisi houkutella minua hunajalla, Myy ajatteli. Ja antaa minulle selkään sitten kun tulen.
(Vaarallinen juhannus)
Kun mietti ylläolevaa kirjasitaattia, niin ehkä tuossa nutturaan tarttumisessa on sittenkin jotain perää..? Jaa-a.
Samaten
Noitakävelyä-jaksossa Myy meinaa joutua mamelukin kitaan, mutta taas jostakin tällä kertaa
vaan ilmestyy Noita joka pelastaa Myyn. Hohhoijaa. Myy ei tästä maailmasta häviä - koska aina joku tai jokin ulkopuolinen pelastaa, ei suinkaan siksi että Myy pärjäisi omin voimin.
Lyhyesti sanoen Muumipeikon ja pikku Myyn talvinen seikkailu- ja Leija-jaksot eivät kyllä ainakaan saa erityisesti ihailemaan pikku Myyn hahmoa, itse asiassa päinvastoin.
 |
Puulla päähän eikun päällä puuhun lyöty
|
Jatkosarja Muumilaakson uusia tarinoita saa jo pelkästään mainitessa minut(kin) huokaisemaan syvästi. Tottakai minun on mainittava tuo jatkosarja tässä yhteydessä. Siinä oikeastaan kaikki heittää häränpyllyä; tarinat, niiden painotus, hahmot ja koko animaatio (siksi ajattelenkin sitä mieluusti eräänlaisena vaihtoehtoisena todellisuutena ja/tai täysin erillisenä, valitettavasti keskivertoa huonompana komedia-animesarjana kuin jatko-osana - ainoastaan tuon suuntaisesta näkökulmasta sarjan asiallinen käsittely ja tarkastelu edes joten kuten on ylipäänsä mahdollista).
 |
Voisihan tämä ehkä jossain mielessä toimia ja olla hauskaa, söpöäkin?
Mutta taas Myyn itsevarmuutta käytetään aivan muuhun kuin asiallisuuksiin...
|
Luonnollisesti kaikkien muiden hahmojen tavoin myös pikku Myy on erityisesti pilattu. Pikku Myyn lyhyt romanssi? Ei tsiisus! Jos tämä olisi mikä tahansa muu slice of life-komedia-animesarja, ja hahmot eri, niin jakso voisi olla ihan hauskakin. Mutta tässä muumimaailman kontekstissa koko jakso on alusta loppuun yhtä myötähäpeää ja Myyn hahmon pilaamista entisestään, joskin olen alkanut miettiä että siinä on myös kiintoisaa spekuloitavaa: kun jakson lopussa rakkauskirjeeksi luultu Muumipapan teksti tulee ilmi, niin Myyn reaktio: "Mikä kirje?!" pistää minut miettimään että hm, onkohan Myyllä oikeasti jotain kirjesalaisuuksia piiloteltavana kun noin pitää tivata ja tuohtua... ;-)
 |
"Mikä kirje?!"
|
(Koska jos Myyllä ei olisi mitään salaisuuksia, niin silloinhan hahmo käyttäytyisi kai enemmän aidon hämmästyneeseen "täh"- tai välinpitämättömään "en tiedä mistä puhut"-tyyliin? [Olen tämän huomioni joskus johonkin YouTube-videoon kommentoinut, sitä tuskin on enää olemassa.])
Tietenkään ei ole reilua, jos en vertaile myös muiden muumianimaatioiden Myitä. Siitä on aikaa kun viimeksi olen tiiraillut 1969/1972-vuosien animemuumeja (joita Tove Jansson ei hyväksynyt), mutta muistaakseni siinä Myyn hahmo taisi olla vieläkin "söpömpi" ja tyttömäisempi kiukkupussi kuin tämä ysärianime-Myy.
Huopamuumien Myystä ei ole sen enempää sanottavaa kuin sarjan muistakaan muumihahmoista: huopamuumien hahmokuvaus on melko neutraalia eikä siinä kauheasti pyritä omaleimaisuuteen eikä erottautumaan alkuperäisteoksista. Muumit Rivieralla-leffassa Myy on ympätty mukaan mutta turhaan, hahmoa ei mitenkään hyödynnetty juonen kannalta. Olen jo maininnut uusimmasta Muumilaakso-sarjasta kirjoittaessani, että hahmoissa ja myös Myyssä on kaipaamaani särmää. Se on mielestäni lähempänä Tove Janssonin alkuperäistä Myytä, mutta noh, ei sekään ehkä ihan täydellinen ole, mutta minulle se on tarpeeksi "sellainen kuin kuuluukin", kyseessä kun ei kuitenkaan ole suosikkihahmoni.
 |
Tämä on ihan jees.
|
Jos kuitenkin nyt vähän pehmennetään lopuksi (etenkin kun en tänä vuonna saanut aikaiseksi julkaista mitään ystävänpäivän teemaan liittyvää blogissani, niin korvatkoon tämä nyt sen sitten viiveellä):
 |
Tämä on ehkäpä suosikkikuviani koko Muumilaakson tarinoissa.
Sarjan kaanonissa Myy on selvästi tärkeä ja rakas lapsuudenystävä Muumipeikolle. |
|
...
Aiheesta hypäten..
Tämä ei muuten sitten ole mikään aprillipila; tiedoksi että YLE julkaisee ja esittää Muumilaakson ensimmäisen kauden jaksot englanninkielisenä! Areenaan jaksot ilmestyvät jo huomenna pitkäperjantaina, televisiossa kaikki jaksot tulevat yhteen pötköön pääsiäissunnuntaina klo 10.00 alkaen. (Sarjan molemmat kaudethan on jo julkaistu DVD:llä täällä Pohjoismaissakin viime syksynä sekä bokseina että yksittäisinä levyinä ja niiltäkin tuo enkkuversio muistaakseni löytyy. Mutta jos sarjaa ei ole tullut ostettua ja kuitenkin enkkudubbi kiinnostaa niin tässä tulee hyvä tilaisuus kuulostella sitä.)
...
Ihan lopuksi arvoitus: mitä eroa on Tove Janssonin pikku Myyllä ja japanilaisen animaation
pikku Myyllä? Japanianimaation Myy sanoo: "Kun minä kasvan isoksi,
minusta tulee merirosvo." Tove Janssonin Myy puolestaan olisi jo merirosvo. ;-) (Eihän iän tai koon kai pitäisi olla mikään este...?)
 |
| Muumipeikko muuten luki kai samaa kirjaa "Hurja merirosvo"-jaksossa? |
