En selosta elokuvaa kuin suurpiirteisesti, mutta käsittelen joitakin sen yksityiskohtia, eli spoilereita lienee.
Minulla on useana vuonna ollut pyrkimyksenä ja jonkinlaisena tapana jaaritella blogissa ystävänpäivän tienoilla kaveruusteemajutuilla. (Viime vuonna tämä blogiperinteeni tosin jäi väliin.) Tänä vuonna ja tällä kertaa ajattelin vaihtelun vuoksi ja pitkästä aikaa ottaa käsittelyyn romanttisemman rakkausteeman. Ja mikäpä sopisi paremmin kuin liki puolitoistatuntinen, ruotsalainen animaatioklassikko ja kulttielokuva Rottis (ruots. Råttis, 1986).
Olipa leffa jo entuudestaan tuttu tai ei, sen voi katsoa ja fiilistellä YouTubesta jopa kahtena kappaleena sekä Harvinaisia leffoja-kanavalta että erityisesti Rottikselle omistetulta kanavalta (ensin mainitulta kanavalta löytyy muutakin mielenkiintoista sisältöä).
Aika korkata vuosi 2022 blogissa, ja teen sen esittelemällä kotimaisen piirretyn!
Jänis ja pakkanen on Mikko Kunnaksen ohjaama ja animoima
kuusijapuoli-minuuttinen piirrosanimaatio vuodelta 1989. Sitä on
aikoinaan esitetty televisiossa ja se on julkaistu osana Jänistarinoita-VHS-kasettia. Tuolta (kirjaston)kasetilta se onkin minulle tuttu.
Animaatio perustuu samannimiseen kansansatuun, josta ilmeisesti on olemassa hienoisesti vähän eri variaatioita, pääpiirteet ovat kuitenkin samat. Satu itsessään on melko lyhyt, mutta Kunnaksen animaatiosovituksessa on yllättävästi lisätty kerrontaa ja jopa syvyyttä tarinaan.
Juoni
Metsässä oli hiljaista, sillä kaikki eläimet olivat koloissaan piilossa. Kova pakkanen oli näet paukkunut nurkissa jo monta viikkoa.
On purevan kylmä talvi, ja jänis värjöttelee hökkelissään tulen ääressä, kunnes polttopuut loppuvat. Jänis, joka on "patalaiska" otus, lähtee polttopuiden tekemisen sijaan ennemmin (joskin hyvin vastahakoisesti) ulos pakkaseen etsiskelemään risuja ja oksia.
Niitä ei kuitenkaan löydy, sillä lumi on peittänyt kaiken alleen. Kuljettuaan syvemmälle talviseen metsään jänis huomaa olevansa eksyksissä ja alkaa panikoida ja pelätä jäätyvänsä hengiltä.
Kuin kohtalon sinetöimänä jänis törmää Pakkasherraan, lumen ja jään kuninkaaseen, joka on varsin pahalla päällä viattoman jänöressun tullessa häiritsemään "työrauhaa":
"Yksikään metsän eläin ei ole uskaltautunut ulos kahteen viikkoon, ja nyt sinä surkea rääpäle hypit ja pompit täällä aivan kuin olisit itse metsän kuningas!"
Pakkasherra alkaa puhkua ja puhaltaa jäädyttääkseen jäniksen.
Epätoivoissaan jänis yrittää huijata Pakkasherraa esittämällä ettei ole jäisestä puhkumisesta moksiskaan ja huutelemalla seuraavanlaisesti.
"Voi voi kun on kuuma! Voi voi kun on kuuma!
Voi tätä hellettä! Voi tätä hellettä!"
Pakkasherra suuttuu entisestään ja yltyy jatkamaan puhkumistaan väsyttäen itsensä niin perinpohjaisesti, että katoaa ja muuttuu lumisateeksi.
Jänis pelastuu ja huomaa ilman lämpenevän saman tien. Jänis lähtee loikkimaan tiehensä helpottuneena ja iloissaan. (Polttopuiden etsintä unohtuu, mutta eipä se enää varmaankaan haittaa.)
...
Mukava jälleennäkeminen ja muutama miete
Tämä animaatio on aikoinaan jäänyt mieleeni tunnelmallisena, ja ehkä erityisesti siksi, että se oli Jänistarinoita-kasetin viimeinen pätkä (ja vastapainoinen edeltäviin Jänis Vemmelsäären seikkailuihinnähden). Olen silloin tällöin kaivannut sen jälleennäkemistä vuosikausien ajan, ja kun viime vuoden puolella huomasin tämän piirretyn sisällytetyn Tontun joulu ja muita klassikkosatuja-DVD:lle, se oikeastaan ratkaisi ostopäätöksen heti (muutenkin tuo kyseinen DVD-levy on kiintoisa nyt kun olen sen ehtinyt katsomaan, ja ehkä jaarittelen siitä joskus myöhemmin lisää).
Lumen peittämä jäniksen mökki.
Animaatio on lyhyt, mutta pidän edelleen sen tunnelmasta paljon. Olen kotonani lumisissa maisemissa ja jäniksen väristessä pakkasessa alkaa itsekin tuntea kylmiä värinöitä. Maija-Liisa Majanlahti oli kertojana Jänis Vemmelsäären seikkailut-sarjassa ja myös tässä lyhärissä, ja kerronta on yhtä luontevaa ja sujuvaa. Animaation tunnelmaa omalta osaltaan ryydittää Antti Immosen ja Pertti Mobergin luoma äänimaailma, jossa soi huuliharppu.
Vaikka Kunnaksen hahmosuunnittelu ja animointityyli on tässäkin tapauksessa tunnistettava (eli hahmojen fysiikassa on liioiteltuja piirteitä ja liikehdintä piirroshahmomaisen koomista), niin Pakkasherra oli (ja on edelleen) vähäsen pelottava ilmestys, tai ainakin kohtaaminen kyseisen hahmon kanssa on pikkuisen jänskättävä, mielestäni jossain määrin jopa enemmän painajaismatskua kuin Muumilaakson tarinoiden Mörkö. :-D Jo pelkästään tuo asetelma itsessään; autio metsä (tai ainakin niin hiljainen että se vaikuttaa elottomalta), tietoisuus eksyksissä olemisesta, ja siihen päälle uhkaava jäätymiskuolema - aika hurja yhdistelmä, etten sanoisi! Niissä on jo valmiiksi harmia, mutta vielä lisäksi äkäinen Pakkasherra, hrrr! :-D
...mutta sittenkin enemmän lumoudun tuosta talvimaisemasta; kylmänkeltaisesta taivaasta ja sinertävänvalkoisesta lehdettömien koivujen täyttämästä miljööstä. *_*
Viime vuoden tubevideojoulu-postauksen jälkeen ajattelin että voisin tehdä vastaavanlaisen jutun ehkä uudestaankin. Siispä viime vuoden tapaan koostan tähän muutaman jouluisen tubevideosuosikin. Meno on edelleen hengeltään random, tosin luulen että tämänkertainen kooste on tasapainoisempi.
***
Aloitan ehkä hieman vähemmän tunnetulla animaatiolla. Suomessa varmaankin kaikki tuntevat Lumiukko-animaatioklassikon (1982), mutta kuinka moni tuntee joulupukkianimaation Father Christmas
vuodelta 1991, joka Lumiukon tavoin myös perustuu Raymond Briggsin
kirjaan? (Voin paljastaa että minä en tuntenut. Tämä videokin ehti lojua pidemmän aikaa Watch later-listallani.)
En äkkiseltään löytänyt tietoa onko animaatiota esitetty tai julkaistu Suomessa, mutta sen alkuperäisteos, kirja Joulupukki vuodelta 1973 ja jatko-osa Joulupukki kesälomalla (1975) on kuitenkin aikoinaan suomennettu. Noissa kirjoissa ja tässä kyseisessä animaatiossa saadaan hieman toisenlainen näkökulma pukin elämään ja persoonaan. Tällä varsin maanläheisellä pukilla on hieman äksympi puoli ja ukko lähtee lomailemaan ympäri maailmaa palatakseen asianmukaisesti hoitamaan hommansa jouluna. On hitusen harmi jos tätä ei ole koskaan dubattu tai edes esitetty tekstitettynä, mutta toisaalta tätä brittiläisittäin haastelevaa pukkia on hauska kuunnella. Happy blooming christmas to you and all!
*
Nallekarhun joulu (The Teddy Bear's Christmas) on lyhytelokuva vuodelta 1992 ja ehkäpä jonkinlainen esiosa muutamaa vuotta aikaisemmalle lyhärille Nallekarhujen huviretki (1988, ko. leffan voi halutessaan katsastaa tubekanavaltani). Tämä joulupätkä löytyy tubesta myös alkuperäisellä englannin kielellä. Molemmissa lyhäreissä seikkailee Benjamin Bear-niminen nallekarhuhahmo, joka sai vielä oman animaatiosarjansakin 2000-luvun alussa, suomeksi tuo sarja tunnetaan nimellä Benin salainen maailma (2003). Hahmon suomennosnimi on ollut eri joka teoksessa, tässä Nallekarhun joulussa Benjamin on nasevasti Pena.
Nallekarhut ovat eläviä, mutta niillä on yksi sääntö: ne eivät saa
liikkua ihmisten nähden. Kun koira repii perheen tytön kirjeen
Joulupukille, Pena, joka tietää tytön toiveen, lähtee toteuttamaan sitä salaa
ja kokee seikkailun kaupungilla ja lelukaupassa.
*
Jotain kotimaistakin on ehkä hyvä laittaa. Tiina Halosen luoma Myttö seikkaili eri vuodenaikoja kuvaavassa sarjassa, ja lopuksi oli myös joulujakso. Sen parissa tulee mukava ja rauhallinen fiilis. Animaatio on vuodelta 1989.
***
Viimeistä valitsemaani videota en viitsi upottaa blogiini suoraan, vaan annan siihen ainoastaan linkin, koska minulla on fiilis että se on parempi katsoa ihan YouTubesta, jos sen haluaa katsoa. Tubevideojoulukattaukseni loppukevennyksenä: Hippolaakson tarinoita 30 - joulujakso, jossa päähenkilö Hippopoika saa joululahjaksi tietokoneen ja hommaa itsensä sen avulla hankaluuksiin.
Hippolaakson tarinoita oli mistäpä muusta kuin Muumilaakson tarinoista ammentanut, nimimerkki Metalsonic3333:n luoma "parodiasarja" jolle tuli naureskeltua paljon sen ilmestyessä vuonna 2010. Tämä joulujakso kertoo oikeastaan aika kuvaavasti käytännön netti- ja YouTube-kulttuurista. En kuitenkaan anna naurutakuuta muille (minulla tunnetusti on hieman vinksahtanut huumorintaju). Sarjassa lienee juttuja jotka eivät välttämättä avaudu kaikille (edes minulle), mutta ehkei se estä nauttimasta. Perheen pienimmille en suosittele, monesta syystä.
***
Tubevideoita on nyt vähemmän kuin viime kerralla, joten lisään tähän jatkoksi muutaman joulun tv-"tärpin". Suosittelen tutkailemaan telkkarin ohjelmatietoja myös itseksenne, sillä en välttämättä ole perillä kaikista mahdollisista hienouksista mitä töllössä pyörii, vaikka syynäänkin ohjelmatietoja melko tarkasti. :D
Pääsiäisenä saatiin kuulla englanninkielistä Muumilaaksoa, ja tänä jouluna vuorostaan sarjan toisen kauden enkkuversio saa Suomen tv-esityksensä. Jaksot esitetään joulu- ja tapaninpäivänä Yle TV2:lla, Areenaan ne tulevat katsottavaksi jo joulupäivän yönä.
Lisäksi mainitsen myös (kai jo muutamana aiempana jouluna esitetyn) animaatiolyhärin Suuri karkinpudotuspäivä (2017), koska siinä kuullaan pitkästä aikaa Kaija Kiiskiä ääniroolissa! Lyhäri tulee töllöstä 30.12, mutta on jo nyt katsottavissa Areenassa. (Aiempina kertoina missasin tämän, mutta toissajouluna ehdin kuulla loppua sen verran että höristelin korviani, ja viime jouluna piti katsoa ihan kunnolla. [Olen tämän aiemmin kertonut, mutta Kiiski on oman lapsuuteni rakkaimpia dubbausääniä, ja täytyy sanoa että tuon äänen kuulemisesta tulee vielä aikuisenakin lämmin ja turvallinen olo. :´)]) Varsinainen tarinakin on tässä lyhärissä hyvä ja lämminhenkinen (ja mukavasti byrokratialle irvaileva).
Samaten jo nyt Areenasta löytyy myös aiemmin esitetty Urhea pelastusretki (2019), jossa linnunpoikanen yrittää suojella vielä kuoriutumatonta sisarustaan ja joutuu pelastamaan tämän. Telkkarista pätkä tulee vähän uudenvuoden jälkeen, 3.1. Varoitus: melkein liiallisen söpöyden hyökyaalto! (Tämä animaatio on todella nätti, mutta omasta mielestäni puhedialogi hieman rikkoo sitä. Pätkä olisi täysin katsottava ja tarina ymmärettävissä kokonaan ilman puhettakin!)
Hyvää joulun aikaa kaikille blogia mahdollisesti lukeville!
Itsekäs jättiläinen on lyhyt animaatioelokuva, joka on esitetty televisiossa 1980-luvulla ja tuolloin lapsuudenkodissani nauhoitettu kasetille. Tämäkin animaatio on tapaus, jota olen alkanut arvostaa enemmän vasta myöhemmällä iällä, ja kolmisen vuotta sitten jaoin vanhan nauhoitteen YouTubeen (videolla ei ole ollut valtavaa katsojamäärää, mutta siihen nähden se on saanut kivan määrän yläpeukkuja - ne jotka ovat katsoneet, ovat siis myös tykänneet).
Animaatio on mustavalkoinen, ja ilmeisesti siinä on käytetty sekä piirros- että palatekniikkaa. Kestoltaan se on 13 ja puoli minuuttia (omasta nauhoitteestani puuttuvat lopputekstit, ja siksi se on vähän lyhyempi).
Tähän animaatioon liittyy pientä mysteeriä; sen lopussa nimetään tuottajaksi Reiner Film-niminen studio (joka minun korviini kuulostaa saksalaiselta), ja ilmeisesti elokuvan levittäjä on yhdysvaltalainen Weston Woods Studios. Oma videoni on käynyt suttuiseksi, enkä ole saanut selvää elokuvan alun pikkupräntistä, mutta tämän parempilaatuisemman englanninkielisen videon alussa näyttäisi olevan vuosiluku 1971, elleivät silmäni täysin erehdy... (sama vuosiluku on myös videon kuvauksessa.)
Mielenkiintoa lisää se, että Vintage kids' books my kid loves-kirjablogin postauksessa vuodelta 2011 esitellään lastenkirja, jonka kuvitus on hyvin lähellä tätä kyseistä animaatioversiota. Tuo kirja on peräisin vuodelta 1967. Siitä syystä laitan tämän animaation tunnisteeksi "1960-luvun jutut", vaikka animaatio olisikin hieman myöhäisempi...
Jännää on myös se, että vaikka kyseessä on Weston Woods-tuotanto, siltikään animaatiota ei ole listattu yhtiön nettisivulla
olevaan katalogiin... lieneekö tämä animaatio siis joutunut
jonkinlaiseen välitilaan ja limboon jossa se ei kuulu kenellekään? (Noh,
eipähän ehkä sitten joudu poistetuksi YouTubesta...) (Sivupolulle hyppäys; tuli
muuten huomattua tuota Weston Woodsin katalogia selaillessa, että
siellähän on useampikin animaatio, jonka YLE on esittänyt telkkarissa
lapsuudessani tai ollessani teini-ikäinen. Lisäksi minulle valkeni, että Weston Woods on tuottanut
ja tuottaa edelleen nimenomaan hyvin lähdeteos-uskollisia
animaatiosovituksia ja ääniversioita tarkasti valikoiduista lastenkirjoista.)
Alkujaan Itsekäs jättiläinen (eng. The Selfish Giant) on irlantilaissyntyisen lehtimies ja kirjailija Oscar Wilden kirjoittama tarina vuodelta 1888. Se on mielestäni kaunis kertomus. En pidä itseäni kovinkaan uskonnollisena ihmisenä, mutta joissakin hengellisesti vivahtavissa tarinoissa ja kertomuksissa on runollisuutta ja kauneutta, jota en kiistä.Tämä tarina on juuri sellainen.
Juoni
Lapsijoukolla on tapana tulla leikkimään aina koulun jälkeen Jättiläisen vehreään puutarhaan.
Se oli suuri, ihastuttava puutarha, jossa oli pehmeä ruohomatto. Siellä täällä kasvoi kauniita kukkia aivan kuin tähtiä taivaalla, ja siellä oli kaksitoista persikkapuuta, jotka keväällä puhkesivat helmenpunaiseen kukkaan antaakseen syksyllä runsaan hedelmäsadon.
(Taas laitan pikkulintuaiheisen kuvan, mutta tykkään niin paljon <3)
Linnut lauloivat persikkapuissa niin kauniisti, että lapset useinkin keskeyttivät leikkinsä niitä paremmin kuullakseen. "Miten hyvä meidän onkaan täällä", lapset huokasivat toisilleen.
Jättiläinen, joka on ollut kauan poissa kotoaan, palaa nyt kotiinsa, ja tyrmistyy nähdessään lapsijoukkion puutarhassaan.
"Minun puutarhani on minun ikiomani", Jättiläinen sanoi, "sen nyt ymmärtää pikkulapsikin. Enkä suinkaan aio antaa kenenkään muun leikkiä täällä."
Jättiläinen ajaa lapset pois ja rakentaa muurin pihansa ympärille. Lisäksi muuriin kiinnitetään kyltti.
"Läpikulkijat teloitetaan, terveisin Jättiläinen"
Lapset surevat ja muistelevat, miten hyvä Jättiläisen puutarhassa oli olla. Lasten poistuttua linnut eivät enää laula, eivätkä kukat kuki siellä. Jättiläisen itsekkäällä teolla on seurauksensa: muurin sisäpuolella alkaa vallita ikuinen talvi, kun sen ulkopuolella vuodenaikojen kierto jatkuu tavallisesti.
Syksy antoi runsaan sadon kaikkialla, paitsi Jättiläisen puutarhassa.
Näin olisi ehkä voinut jatkua ikuisesti, mutta...
Eräänä aamuna Jättiläinen kuuli vuoteeseensa ihanaa musiikkia. Se oli niin sulosointuista, että Jättiläinen arveli itse hänen majesteettinsa musikanttien olevan matkalla linnan ohi.
Itse asiassa se oli vain pikkulintu, joka liverteli ikkunan takana. Jättiläinen ei vain ollut kuullut linnunlaulua niin pitkään aikaan, että se kuulosti maailman ihanimmalta musiikilta sen korvissa.
Eräänä päivänä kevät kuitenkin koittaa jälleen myös Jättiläisen puutarhassa, kun lapset ovat päässeet livahtamaan sinne muuriin sortuneesta raosta.
Lapset kiipeilevät puissa, jotka puhkeavat ilosta kukkaan, mutta eräs lapsi on niin pieni, ettei pysty kiipeämään puuhun.
Ja Jättiläisen sydän alkoi sulaa. "Miten itsekäs olen ollutkaan", se mietti. "Nyt ymmärrän, miksei kevät halunnut saapua tänne. Autan pojan ylös puuhun, ja lapset saavat leikkiä täällä niin usein kun haluavat."
Kiltiksi muuttunut jättiläinen nostaa lapsen oksalle ja saa tältä kiitokseksi suukon. Jättiläinen ymmärtää aiemman tekonsa vääryyden ja murtaa rakentamansa muurin.
Tästä lähtien lapset saavat leikkiä Jättiläisen puutarhassa, mutta salaperäinen pienokainen, jonka jätti auttoi puuhun ja josta jätti pitää eniten, on kadonnut. Kukaan lapsijoukosta ei tunne poikaa eikä tiedä, missä tämä asuu, eikä häntä enää nähdä puutarhassa.
Kuluu pitkä aika, ja Jättiläinen on tullut vanhaksi ja heikoksi, mutta yhä lempeämmäksi.
Eräänä talviaamuna Jättiläinen katsoi pukeutuessaan ulos ikkunasta. Se ei enää vihannut talvea, sillä se tiesi, että kevät oli vain lepäämässä ja kukat unessa.
Jättiläistä odottaa puutarhassa yllättävä ja ilahduttava näky.
Kovasti kaivattu pieni ystävä on palannut ja Jättiläinen rientää tämän luokse, mutta suuttuu nähdessään haavat lapsen käsissä ja jaloissa.
"Kuka on uskaltanut satuttaa sinua! Kerro minulle, niin isken hänet maahan jättiläisten miekallani!"
"Ei, nämä ovat rakkauden haavoja", lapsi selittää. Jättiläinen polvistuu lapsen edessä, joka on tullut hakemaan häntä.
Lapsi hymyili Jättiläiselle ja sanoi: "Sinä annoit minun kerran leikkiä puutarhassasi. Tänään pääset minun puutarhaani - Paratiisiin."
Aivan lopuksi lapsijoukko löytää Jättiläisen makaamasta puun alta kukkien peitossa.
Animaation suomennoksesta
Animaation suomenkielisenä kertojana lienee Pertti Weckström. Omassa videonauhoitteessani ei ole kreditoitu suomentajaa tai kertojaa, mutta Weckströmin ääni on minulle tuttu ruotsalaisen muumijoulukalenteriohjelman suomenkielisestä versiosta. Weckström on siinäkin kertojana ja täytyy sanoa että pidän tuosta rauhallisesta äänestä ja puhetavasta todella paljon. Samantyylistä kerrontaa tai selostusta saisi olla nykypäivän televisiossakin (muuallakin kuin YLEn suomeksi äänitetyissä dokumenttiohjelmissa).
Katsoin animaation yllälinkatun englanninkielisen version kerran YouTubesta, ja huomasin siitä vivahde-eroja suomenkieliseen. Merkittävimpänä on ehkä loppukohtaus, jossa puhutaan poikalapsen haavoista, mainitsematta niiden olevan naulojen jälkiä. Lisäksi viimeistä loppulausetta on muokattu:
Ja kun lapset iltapäivällä tulivat puutarhaan, he löysivät Jättiläisen uinumassa puun alla valkeiden kukkasten peittämänä.
Englanninkielisessä jättiläisen koruttomasti kerrotaan vain makaavan kuolleena, kun suomenkielisessä jättiläisen kerrotaan "uinuvan". Pehmennystä, vaikka asiahan on päivänselvä ja kauniisti kuvattu, mutta ehkäpä se on suomentajan mielestä silti ollut niin rankkaa ettei voi sanoa suoraan...
Muistan nähneeni Jänis Vemmelsäären seikkailut-sarjan (1987) Pikku kakkosessa lapsuudessani, aikana kun en ole vielä osannut lukea.
Myöhemmin lapsuudessani ja tutustuessani kirjaston videokasettitarjontaan löysin Ylen tallennepalvelun julkaisun Jänistarinoita, jolla olivat sekä Jänis Vemmelsäären seikkailut, että lisäksi teemaan liittyen pari muuta lyhytanimaatiota, Kalle kaniinin kesäpäivä (1988) ja Jänis ja pakkanen (1989).
Näitä piirrettyjä jänistarinoita yhdisti se, että ne kaikki ovat Mikko Kunnaksen animaatioita.
Jänis Vemmelsäären seikkailut-sarja perustuu Anni Swanin sovittamaan suomennokseen (julkaistu ensimmäisen kerran 1911) yhdysvaltalaisen J.C. Harrisin 1880-luvun ja 1900-luvun alkupuolen välillä koostamista Uncle Remus-kertomuksista, joissa seikkailee ilkikurinen jänishahmo (eng. Brer Rabbit).
Jänis Vemmelsääri on tarinoiden keskeinen hahmo ja usein päähenkilö, mutta ei suinkaan aina hyväntekijä ja sankari. Jänis joko itse joutuu kiipeliin, monesti oman (välillä röyhkeäksikin äityvän) uteliaisuutensa takia, tai sitten pilailee muiden kustannuksella hankaluuksia järjestämällä. Toisaalta jänö auttaa ystäviään ja onnistuu pääsemään pälkähästä nokkeluudellaan (tai ehkäpä se on niin että jäniksen vastustajat eivät ole ihan niitä penaalin terävimpiä kyniä...). Ristiriitainen mutta inhimillinen hahmo, siis.
Vemmelsäären arkkivihollisia ovat kettu Repolainen ja susi Hukkanen. Muita tarinoiden hahmoja ovat mm. setä Kilpikonna ja karhu Mesikämmen.
Repolainen ja Hukkanen.
Tunnari ja animaatiokomiikka
Näin myöhemmin ja animaatiofanina huomio kiinnittyy sarjan alkutunnariin erityisellä tavalla.
Alkutunnarissa ruudulla näkyy ensiksi sarjan otsikko, Jänis Vemmelsäären seikkailut, jossa l-kirjaimen tilalla on porkkana. Jänis Vemmelsääri hiljaa sipsuttaa näkyviin ruutuun oikeasta reunasta, ottaa porkkanan ja alkaa natustaa sitä. Sivulle kuikuiltuaan jänö heittää järsityn porkkanan paikalleen ja lähtee reippaasti loikkimaan eteenpäin ruudun vasempaan reunaan. Hahmon ilkikurisuus tulee yksinkertaisella mutta hauskalla tavalla ilmi, ja musiikkikin tuo vähäsen mieleen vanhat Merrie Melodies/Looney Tunes-piirretyt ja Väiski Vemmelsääri-fiiliksen. Epäsuora tai suora viittaus tai takaisinviittaus, kunnianosoitus? :) (Sarjan musiikki rullailee muutenkin varsin kivasti.)
Väiskihän on täällä Suomessa saanut "sukunimensä" nimenomaan jänis Vemmelsäären hahmolta, mikä lienee aika luontevaa; meinaan, että sillä henkilöllä, joka on aikoinaan keksinyt tuon nimen, on varmasti pyörähtänyt klassinen tarinoiden jänöhahmo ja Anni Swanin tekstit mielessä.
Pölypilvet kettu Repolaisen ja susi Hukkasen jäljiltä.
Jänis Vemmelsäären seikkailuissa onkin fyysistä ja liioiteltua komiikkaa perinteisen animaation hengessä, esimerkiksi hahmojen juostessa näistä jää usein jälkeen pieni tai isompikin pölypilvi.
Mikko Kunnaksen animaatioissa tuntuu olevan aina omaleimainen, pikkuisen liioiteltu tyyli ja hahmojen ulkonäölliset piirteet (joissa korostetaan jotain tiettyä fyysistä ominaisuutta tai toiminnallisuutta) ovat hyvinkin tunnistettavia. Jänis Vemmelsääressä esimerkiksi useimmilla hahmoilla on muhkeat jalkaterät ja "lötkeät"
raajat joista eivät polvet tai kyynärpäät juuri erotu. :-) (Kolme ässää-sarjasta taasen puolestaan monelle katsojalle ovat tiedettävästi jääneet mieleen hahmojen notkeilla niskoilla "keikkuvat" päät.)
Jaksot
Valitettavasti en muista kaikkien Vemmelsääri-jaksojen nimiä ja järjestystä ulkoa, kirjaston kasetti on poistunut keskuudestamme, ja omat 1990-luvun nauhoituksetkin on nauhoitettu hajanaisesti mille sattuu kaseteille (enkä ole varma onko kaikkia jaksoja edes nauhoitettu talteen aikoinaan, tähän hätään olen löytänyt vain yhden).
Tarkistin kuitenkin että sarjassa olisi kahdeksan jaksoa, ja (kirjan avustuksella) palautin jaksot mieleeni. Alla listattuna, epäjärjestyksessä, siis (korjaan tulevaisuudessa jos oikea järjestys tulee tietooni):
Jänis Vemmelsäären seikkailut olivat pidettyjä perhepiirissäni. Animaatio toimii, mutta tässäkin tapauksessa vieläkin mieleenpainuvampaa on Maija-Liisa Majanlahden kerronta ja eläytyminen, joka on ratkiriemukkaan sukkelaa ja suorastaan mehevää. Sen ansiosta sarjasta on jäänyt joitakin lennokkaita lausahduksia elämään oman perhepiirini kesken. Ja kun joskus lueskelin Anni Swanin kirjaa, niin huomasin että teksti ja animaatio olivat lähes täysin yksi yhteen; lukiessani aloin kuulla animaation kertojan äänen mielessäni. :-)
"... ja ellet sinä silloin nappaa häntä niin kissankellona kadotkoon Hukkanen!" (Tämä on yksi harvoja hieman muutettuja repliikkejä.)
Mieleni tekisikin koostaa sitaatteja, mutta pelkkä teksti ja muutama ruutukaappaus eivät tee oikeutta kertojan äänenpainolle tässäkään tapauksessa. Ennemmin kannattaa kuulostella itse. Ylläolevaan jaksolistaan olen linkittänyt muutaman sarjan jakson joita ihmiset ovat YouTubeen ystävällisesti ladanneet, kiitokset niistä! (Tämän jaarituksen kuvitukset ovat myös noista tubevideoista peräisin.)
"Jollet heti paikalla päästä minua irti, annan sinulle TOISEN korvapuustin!" (Antaa aihetta epäillä onko jänis itsekään niin kovin fiksu kun ensimmäinen käpälä
on jo kiinni Tervapöpön poskessa... :-) vai onko tässä kaikessa kyse vain kunnon trollaajan showsta!)
(Perheemme suosikkijaksoja taisivat olla Tervapöpö, Kettu Repolainen on kuollut
ja Susi Hukkanen rukoilee. Ainakin muistan että nuo kyseiset jaksot
tuottivat suurinta hupia.)
Lopuksi
Mikko Kunnas on vuosikymmenien varrella luonut lukuisia animaatiolyhäreitä ja sarjojakin jotka Yleisradio on tuottanut, ja nykypäivänkin televisiosta lapset (ja lapsenmieliset aikuiset) tuntevat - niin ikään Pikku kakkosessa nähdyt - Noksun (2011) ja Albi Lumiukon (2013), joista jälkimmäinen on Kunnaksen ja Markus Majaluoman yhteisluomus.
Kunnaksen vanhemmasta tuotannosta DVD:llä on julkaistu kuitenkin vain Kolme ässää (1994-1998) ja melko hiljattain, viime vuonna, on julkaistu Tontun joulu ja muita klassikkosatuja-niminen koostelevy jolta löytyvät kokonaisuudessaan 14-osainen Kansansatuja-sarja (1984-1986) ja viisi muuta yksittäistä lyhäriä aikahaitarilta 1982-1991 (yksi niistä on muuten jaaritukseni alussa mainittu Jänis ja pakkanen, jota en ole reippaasti yli kahteen vuosikymmeneen nähnyt, mutta jota olen välillä yrittänyt muistella ja jota olen kaivannut ehkä melkein enemmän kuin Vemmelsäären seikkailuja - kyseinen lyhäri oli oikeastaan pääsyy, miksi päätin tuon DVD:n taannoin hankkia [tätä kirjoittaessani en ole sitä vielä ehtinyt katsoa, kun syksyn muut askareet ovat pitäneet kiireisinä, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla levyn läpikäymistä!]).
Jänis Vemmelsäären seikkailut olisi luonnollisesti hauska saada noiden julkaisujen jatkoksi, puhumattakaan muista Kunnaksen sarjoista joista muistikuvani ovat huomattavan paljon hatarampia...
En olekaan hetkeen yleisjaaritellut... mutta nyt on aihetta, vaikkakin taas hieman jälkijunassa ollaan. Aiheena otsikon mukaisesti (menneitä) televisioesityksiä ja (sekä menneitä että tulevia) DVD-julkaisuja!
Viime viikolla tarkistelin television silloisia tulevia (nyt siis jo menneitä) ohjelmatietoja, koska välillä olen muutamia päiviä (tai pidempään) poissa kotoa ja koen tarvetta tutkia ennakoivasti, onko töllössä tulossa mitään kiinnostavaa poissaoloni aikana, sellaista mikä pitäisi ajastaa digiboksiin talteen.
Kuva digiboksitallenteesta [tarkempi ajankohta siis 11.10.2021 klo 6.30] telkkariruudullani (koska minulla ei ole välineistöä digiboksitallenteiden siirtoon ja käsittelyyn tietokoneella).
Ohessa huomasin sattumalta, että tämän viikon maanantaiaamulle (11.10) oli Subin lastenohjelmiin laitettu poikkeuksellisesti kolme jaksoa Muumilaakson tarinoita kahden jakson sijasta ja Muumien maailma (eli siis nykyiseltä kansannimeltään 'huopamuumit') puolestaan jätetty pois. (Sub siis esittää arkiaamuisin sekä huopamuumeja että niitä uusiodubattuja anime-ysärimuumeja, tiedoksenne jos ette ole huomanneet. Ysärimuumit kiertävät jatkuvalla syötöllä, huopamuumeissa on ollut välillä taukoa; ne esitettiin kanavalla aiemmin kesällä tänä vuonna ja jokin aika sitten lähti pyörimään uusintakierros. Olen huopamuumeja ajastanut tässä, koska tuo aiempi esityskierros meni minulta alusta ohi, ja myöskään en ole ostanut DVD:itä enkä käytä suoratoistopalveluja joista niitä näkisi. Huopamuumeja on toki voinut katsoa aiemmin YLEn Areenasta ruotsinkielisenä; nyt kun Sub viimein näyttää sarjan suomidubbia niin se kiinnostaa enemmän.)
Kiinnostuin että onko tuohon kolmen jakson ysärimuumipötköön jokin erityinen syy, joten katsoin ohjelmatietoja tarkemmin ja huomasinkin että nuo maanantain "poikkeukselliset" kolme jaksoa ysärimuumeja olivatkin ne vouhotetut, hehkutetut, sensuroidut muumijaksot. Ne ovat nyt siis viralllisesti salonkikelpoisia eivätkä enää vähän piilossa Maikkarin suoratoistopalvelun kätköissä (ja luultavasti myös maksukanava Juniorilla).
Tulipahan ajastettua nuo huvikseen talteen (koska en ole sitä Muumien metkut-DVD:tä kauppojen alelaareista viitsinyt etsiä, kuitenkaan ;D). Erityisen huomattavaa on, että kanavan lähetykseen oli pistetty "Ensiesitys"-plakaatti ruudun oikeaan ylänurkkaan! (Eli hyvä tietää etten aiemmin ole missannut mitään!)
Aiemmin sensuroitujen muumijaksojen ensiesitys töllössä! Se päivä todella koitti 2020-luvulla!
Mutta onkos missään etukäteen uutisoitu että nämä "sensuurijaksot" viimein nähdään myös televisioruuduilla? Tuskin. Minullakin kävi vain tällainen tuuri että satuin huomaamaan, ja pahoittelen että kerron tämän nyt vasta jälkikäteen. Tosin; kiinnostavatko nuo muutenkaan enää ketään?
Seuraava kysymys kuuluu, että esitetäänkö näitä aiemmin sensuroituja ysärimuumijaksoja nyt jatkossa sitten enemmänkin ja siinä missä muitakin ysärimuumijaksoja? :D
......
Sitten muuta - menneen kesän ja tämän syksyn ilahduttavia julkaisu-uutisia vanhojen animaatiosarjojen ystäville ja kaipailijoille. Tosin taitavat nämä julkaisu-uutiset olla jo kaikkien kiinnostuneiden tiedossa, minä olen jälkijunassa taas (vaikka eihän blogini ole uutisblogi, mutta kuitenkin).
Täyte-gif, koska muuten tässä on liikaa pelkkää tekstiä :D (Tänäänkin taas sattui satamaan, joten ajankohtaan sopiva gif!)
Osan näistä (siis jo tulleista ja piakkoin ilmestyvistä) julkaisuista huomasin itse, osasta sain tietää jokin aika sitten Animaatioblogin Samin uudelleentwiittaamasta Suomikassu.fi:n twiitistä (en siis itse ole Twitterissä mutta tutkailen sieltä joskus itseäni kiinnostavien tahojen twiittejä). Kiitos siis sekä Samille että Suomikassu.fi:lle jaetusta tiedosta! :>
Tuossa jokin aika sitten, loppukesällä, kolusin huvikseni nettikauppojen animaatiotarjontaa (viime vuosina olen harvemmin ostellut netistä, koska mieluummin pläräilen ja hypistelen videoita kaupoissa fyysisesti käydessäni. [Tosin olen huomannut sellaisen ikävähkön piirteen että ainakin oman lähiseutuni marketit ovat kutistaneet videohyllyjään, joten pläräily ja hypistely pitänee hoitaa virtuaalisesti netissä yhä useammin...]). Siinä tuli vähäsen shoppailtua ja sivussa huomattua, että VLMedia on julkaissut (tai tulossa julkaisemaan) Albert Barillén legendaariset Olipa kerran...-animaatiosarjat. Pitkästä aikaa nuo ovat saaneet uusintajulkaisun, nytten vieläpä remasteroituna.
Olipa kerran Ihminen- ja Elämä-sarjat on julkaistu siis jo kesäkuussa (lisäksi nuo sarjat ovat saatavana Blu-ray:na), loput sarjat (eli Avaruus, Amerikka, Keksijät, Löytöretkeilijät ja Planeetta Maa) ovat ilmestyneet nyt melko hiljattain, syyskuun lopussa. Tässä lokakuun lopulla myyntiin tulee lisäksi DVD-paketti joka sisältää kaikki seitsemän sarjaa. Sarjat on siis remasteroitu ja sovitettu laajakuvaformaattiin (ja se on ilmeisesti hyvin onnistunut, mitä muistan joskus ranskalaiselta Il était une fois... (Hello Maestro)-tubekanavalta katsoneeni videopätkän jossa remasterointiprosessia esiteltiin [tähän hätään en kyseistä videota löytänyt, joten voi olla ettei se ole enää katsottavissa]).
Huomioni muuten erityisesti kiinnittyi VLMedian sivuilla tuotetiedoissa olevaan seuraavaan tekstikappaleeseen:
Sarjoissaan Albert Barillé halusi aina korostaa tietämättömyyden
vaaroja. Hän näyttää ihmisyyden parhaimmillaan, unohtamatta sen usein
tietämättömyydestä johtuvaa mielettömyyttä. Tästä johtuen, joissain
kohtauksissa nähdään tilanteita joissa henkilöt toimivat
pahantahtoisesti, mutta kohtauksissa on pyritty säilyttämään vahva
opetuksellinen pohjavire, jotta sarja säilyy lapsille soveltuvana.
...
Eli sarjat voivat järkyttää tämän vuosituhannen lapsia? Ikärajaksi sarjoille on laitettu K7, sekä mahdollisesti ahdistusta aiheuttavasta ja väkivaltaisesta sisällöstä kertovat huomiosymbolit. Ettäs tiedämme ja osaamme varautua. Asianmukaista ja ehkä hyvä niin, eipä siinä. (Näistä sarjoista minulta löytyvät omasta hyllystä ennestään Ihminen, Avaruus ja Planeetta Maa. Elämä ja Keksijät ovat sellaiset jotka mielisi saada jatkoksi, ja ehkäpä ne tulee hankittua jossakin vaiheessa vähän myöhemmin, tällä hetkellä suurempi kiinnostus on muissa aiheissa...)
......
Lisäksi tässä lokakuun lopulla uusintajulkaistaan myös Peukaloisen retket ja Taotao, pieni pandakarhu-sarjat.
...eipä voi muuta sanoa kuin että VIHDOIN JA VIIMEINKIN Taotao saadaan koko sarjan sisältävänä boksina! (Sarjan ensimmäisen puoliskon 26 jaksoa julkaistiin kyllä boksina aikanaan, mutta loput jaksot jostain syystä ainoastaan yksittäisinä levyinä, enkä siitä syystä ole sarjaa tätä ennen vaivautunut hankkimaan vaan jäänyt haaveilemaan kokonaisesta [tai edes kahdesta puolikas]boksista... mutta nyt tämä vuosia kestänyt pitkä epämääräinen ja epävarma, jopa mahdollisesti turhana pidetty odotus päättyy!) Peukaloisen retket on julkaistu ensin puolikasbokseina ja myöhemmin kokosarjaboksina, mutta itselleni sarja puolestaan ei henkilökohtaisesti ole ollut ihan niin rakas että olisin sitä hankkinut... nyt toki mietityttää että olisi sillekin ehkä kuitenkin tilaa hyllyssä, hyvä sarja se silti on.
Matka maailman ympäri 80 päivässä on saanut kai jo toisen uusintajulkaisun (kyseisen sarjan ostin sentään jo silloin kun se ensimmäisen kerran julkaistiin [reippaasti yli kymmenen~ vuotta sitten]), ja nyt sen jatko-osat Matka maailman keskipisteeseen ja Matka kapteeni Nemon kanssa ovat saamassa ensijulkaisun. Moni näitäkin sarjoja lienee kaipaillut, joten viitsin mainita ne.
*täpi täpi*
Tämähän melkein antaa toivoa siitä, että muitakin vanhoja animaatiosarjoja voitaisiin julkaista (ja myös uusintajulkaista). Olisiko liikaa haaveksittu, toivottu ja pyydetty? (Esimerkiksi yllämainitut huopamuumit olisi kiva saada yhtenä kokosarjaboksina myös, ja eräskin Pörri Orava kelpaisi... puhumattakaan muutamasta muusta tapauksesta...) Nyt alkaa nälkä ja kaipuu jo kasvaa vaikkei vielä ole edes näitä tämän hetken julkaisuja päässyt ahmimaan...! :´D
Laitan tämän gifin oikeastaan vain aiempaan jaaritukseen linkittävänä elementtinä.
Edellisessä jaarituksessa esittelin Kare Kano-animesarjan. Tekstiä kirjoittaessani tulin kuitenkin sellaisiin ajatuksiin, että tekstiä on pakko jakaa jotta esittely pysyy esittelynä eikä mene heti liian syvälle (taisi se silti vähäsen mennä ja ajatukseni rönsyilivät...).
En oikeastaan tiedä, mitä tämä jatkojaaritus varsinaisesti käsittelee, mutta ehkä mietin enemmän ja syvällisemmin hahmokohtaisia juttuja? Saatan sivuta myös mangaa enemmän kuin animen esittelyssä.
Kare Kanon hahmot ovat tyyppejä, joihin olen samaistunut ja joiden kautta olen ajatellut asioita ja saanut yhteyttä itseeni. Asiat, joista alla kirjoitan, eivät ole nuoren parikymppisen naisen mietteitä, vaan minun tässä hetkessä, n. 10-15 vuotta myöhemmin mietittyjä ja jäsenneltyjä jälkihavaintoja. Toki muistelen menneitä, ja kerron tässä joitakin omia henkilökohtaisia tuntemuksiani, koska luulen ettei sarjan merkittävyys aukea ellen ihan vähäsen puhu myös itsestäni (mutta en nyt sentään avaa koko yksityiselämääni).
Kirjoitan vain mitä minulla nyt on päällimmäisenä pyörinyt mielessä (voisin toki ammentaa ja pohdiskella ja kirjoittaa tästä sarjasta lähes jatkuvasti lisää ja pitkiä esseitä koko loppuelämäni ajan [siltä ainakin tuntuu], mutta yritän kiteyttää tähän olennaisimmat asiat).
Kirjoitan vain niistä sarjan hahmoista ja tarinoista, jotka minua ovat vuosien kuluessa eniten koskettaneet. En hirveästi kirjoita yksityiskohtaisia juonipaljastuksia, joten tämän jaarituksen voinee lukea vaikkei sarjaan olisi tutustunut, mutta ehkä jaaritustani on helpompaa ymmärtää jos sarja ja sen hahmot ovat jo ennestään tuttuja. (En kuitenkaan edellisessä jaarituksessa varsinaisesti esitellyt hahmoja lainkaan...)
Tämän jaarituksen loppuosa menee taas leikkauslinkin taakse.
