"Tietyt jaksot"-juttusarjassani esittelen ja käsittelen yksittäisiä jaksoja katsomistani animaatiosarjoista. Mukana on niin lapsuudenaikaisia suosikkejani ja niiden muistelua ja fiilistelyä, kuin myöhemmällä iälläkin katsottuja, ehkä syvällisempiäkin ajatuksia ja tunteita herättäneitä, jollakin tavalla merkityksellisiä episodeja ja analysointia.
*Otsikko itse suomennettu. Di Gi Charat-sarjaa ei virallisesti tunneta Suomessa. Jakson alkuperäinen nimi on "Daremo inai no ka nyo?" (eng. "Isn't anyone there, nyo?").
Di Gi Charat on minulle kokonaisuutena merkittävä sarja kuten olen kertonut, ja oikeastaan hyvin monet sarjan jaksoista voisivat tulla tässä juttusarjassani esitellyiksi ja käsitellyiksi. Mutta ehkä ei sentään, ehkä käsittelen vain jaksot joihin oikeasti liittyy jotain kerrottavaakin. Ja tällä kertaa esittelen loppukesän tunnelmiin sopivan jakson.
Natsuyasumi special, siis "Kesäloma-erikoinen", on viimeinen Di Gi Charat-erikoisjaksojen sarja vuodelta 2001, ja tämä neljäs ja viimeinen erikoisjakso on paitsi tämän erikoissarjan lopetus, myös tavallaan päätös koko sille alkuperäiselle Di Gi Charat-animelle (kun mukaan ei lasketa vielä tämän jälkeen ilmestynyttä elokuvaa joka voisi sitten olla enemmänkin epilogi, miten itse kukin mieltää).
Koska Di Gi Charat on hyvin japanilainen sarja, selitän joitakin jakson yksityiskohtia auki jaarituksen lopussa. Jos vielä sittenkin jokin tässä jaksossa tai sarjassa itsessään askarruttaa, niin voin yrittää vastata kysymyksiin (joskin aivan kaikkeen en välttämättä osaa vastata, sillä en ole japanifanaatikko tai -asiantuntija muuten :´D) .
...
 |
| Koska en ole tehnyt perusteellista hahmoesittelyä, listataan kuvan hahmot tähän järjestyksessä vasemmalta oikealle: Dejiko, Puchiko, Usada, Hokke Mirin (tuo pieni kissa Usadan jaloissa), Minataku, Murataku, Takeshi, Yoshimi ja Gema. |
Jakso alkaa, kun Dejiko ja kaverit ovat matkaamassa syrjäseudulla sijaitsevaan Gamersin lepotupaan, kun Akihabarassa tunnelma on käynyt liian kuumaksi (epäselvää johtuuko se ihan vain kesästä itsestään, vaiko osittain myös edellisen jakson bändikilpailusta ja erinäisestä natto-mätöstä), ja taas kerran (myös tämän erikoissarjan alussa mahtavasti) hajonnut Gamersin myymälä taitaa olla yhä korjaustöiden alla.
Porukka on tästä lomailusta innoissaan, mutta perillä odottaakin "hieman" ränsistyneen oloinen hökkeli. Paikka on kumminkin oikea, vaikkakin Dejiko on porukan ainoa, joka ylipäätään osaa lukea Gamersin johtajan antamaa karttaa. Kartan antaessaan pomo on myös maininnut, että perillä saattaa nähdä "jotakin kivaa".
Hökkelin sisäpuolella ei ole sen kummoisempaa; pöytä on katettu laadultaan kyseenalaisilla kashiwa-mochi-kakkusilla. Usada on valmis lähtemään kotiin saman tien, ja Murataku tarjoutuukin kutsumaan porukalle helikopterikyydin omalle huvilalleen - mutta ajatus pyörretään, kun Puchiko ilmoittaa haluavansa löytää sen "kivan jutun".
Dejiko mussuttaa mochia, tulee janoiseksi ja komentaa fanipojat hakemaan lähdevettä. Pojut lähtisivät muuten ilomielin, mutta siinä samassa ikkunan takana vilahtaa jokin epämääräinen kummitus. Dejiko ei tietenkään näe oliota, vaan siitä huolimatta passittaa pojat matkaan - eikä heistä enää sen jälkeen kuullakaan...
Muu porukka rupeaa pelaamaan seurapelejä ajankulukseen ja viihtyäkseen. Ensimmäisenä pelinä on shiritori. Peli kuitenkin keskeytyy, kun Murataku lähtee vessareissulle eikä enää palaa...
Dejiko ehdottaa seuraavaksi peliksi Geman mätkimistä. Väkivaltaiseltahan moinen kuulostaa ja Gema leijuu itkien karkuun, eikä hänestäkään enää kuulla.
 |
| (Jostain syystä Gema on tehty muistuttamaan vesimelonia tässä kohdassa jaksoa. Mätkivätkö japanilaiset muksut vesimeloneja kesäisin?) |
Tyttöset jatkavat muiden, joskin ajankohtaan sopimattomien sesonkipelien pelaamista (näihin en ole perehtynyt joten niistä en osaa selittää enempää). Minatakun aiemmin löytämä pelottava nukke ahdistelee Usadaa. Usada meinaa antaa pojalle huutia, mutta Minataku on niin ikään hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
 |
| Pojasta ei näy jälkeäkään, muuta kuin maassa lojuva melonileipä... |
Usadaa mietityttää, mihin porukka katoilee, ja Dejiko tekee pilkkaa ja tytöt aloittavat tavanomaisen nahistelunsa (mitä tämä sarja olisikaan ilman sitä?). Kun mökistä katkeavat sähköt, valot sammuvat ja ikkunan takaa kurkistaa taas jokin epämääräinen, se on Usadalle viimeinen pisara: pupupöksymme kirmaa kirkuen tiehensä.
Eipä aikaakaan kun Dejiko havahtuu ja huomaa jääneensä kokonaan yksin.
 |
| "Täällä ei ole ketään, nyo..." |
Kun Puchikokin on kadonnut, Dejiko viimeinkin huolestuu ja hänkin lopulta poistuu mökistä. Kissakorvatyttömme harhailee pimeässä metsässä, ja nyt joka pusikosta alkaakin putkahdella kummituksia oikein urakalla. Dejiko alkaa vahvasti epäillä pomon mainitsemaa "kivaa juttua".
Viimeinen (pandakorvainen) kummitus aikoo ampua Dejikoa suubazookalla, mutta Dejiko ehtii hätäpäissään ensin ampua silmäsäteensä kohti kummitusta, joka osoittautuu keneksipä muuksi kuin Piyokoksi. Piyoko ja Black GemaGema-jengi ovat tehneet jäynän eristääkseen Dejikon muusta seurueesta ja pelotellakseen häntä. Melkein onnistuivatkin siinä!
Seurueesta puheenollen, amerikkalaispoika Rod Young (joka on uusi hahmo ja tavattu aiemmin tässä erikoissarjassa) saapuu juuri paikalle kaverinipun kanssa. Muuten kiva, mutta Puchikoa ei ole joukossa. Dejikolla on syytä olla todella huolissaan...
...mutta sitten Puchiko ilmestyy nykien Dejikoa mekonhelmasta ja ilmoittaa löytäneensä sen "kivan jutun" josta oli puhe. Mikähän se lienee?
Virran lähellä pörrää joukoittain kauniisti hohtavia kiiltomatoja (tai tulikärpäsiä, en tiedä kumpi käännös on enemmän oikein tai onko sillä väliä :p).
Kaikki paikallaolijat hiljentyvät ja jäävät lumoutuneina katselemaan hehkuvien hyönteisten lentoa.
 |
| "Kaunista, nyo." - "Kaunista, nyu." |
Paikalla on myös se "oikea" kummitus (joka lienee ehkä enemmänkin jokin kiiltomato-henkiolento).
Jakso päättyy näihin rauhallisiin kuviin ja tunnelmiin.
...
... tämä on ainoa Di Gi Charat-jakso, jossa on hetken aikaa jännittävä ja suorastaan pelottava tunnelma! ... joka kyllä kevenee sekunneissa, mutta kuitenkin.
Muistelen, että aikoinaan teinityttönä ensimmäisen kerran tämän jakson katsoessani istuin pimeänä talviyönä pimeässä huoneessa tietokoneen ääressä vieläpä yksin. :D (Tiedoksenne, että en yleensä katso jännitys-, mysteeri-, kauhu- tms. sarjoja/elokuvia vapaaehtoisesti enkä varsinkaan yksin. Eivät ole minun juttuni [koska koen, että ihan tässä oikeassa elämässä itsessään kokee ihan tarpeeksi jännitystä, mysteerejä ja pelottaviakin hetkiä]. Joskus [harvemmin] yritän poikkeuksellisesti poistua tältä mukavuusalueeltani.)
Di Gi Charatin osalta ei oikeastaan koskaan voi tietää mitä tuleman pitää, muuta kuin että meno on absurdia ja jokseenkin tolkutonta (joskin silti yleensä jonkinlaista logiikkaa noudattavaa). Sitäkin enemmän se on koomisella tavalla rujoa.
 |
| Dejiko ja muut eivät aavista mitään, mutta meille katsojille sen sijaan kyllä näytetään katoavan porukan kohtalot! Koomista, irvokasta vai sekä että? Ja toinen kysymys: ehtikö Murataku hoitaa vessa-asioinnin ennen kolkatuksi tulemista...? (Nokkelimmat arvaavat heti mikä pahisjengi on tekojen takana...) |
Muutenkin tässä jaksossa on jännä vivahde, kun hahmot yksi kerrallaan katoavat - kirjaimellisesti, mutta myös vertauskuvallisesti miettien. Dejiko on hetken aikaa aivan täydellisen yksin. Yksinjääminen vastoin omaa tahtoa on - no, ehkä inhottavimpia asioita maailmassa?
Sitä voisi ehkä sanoa tässä tapauksessa, että sitä saa mitä tilaa - Dejiko ei suuremmin ole osoittanut eikä osoita erityisesti välittävänsä juuri kenestäkään muusta kuin itsestään eikä tarvitsevansa muita ympärilleen kuin korkeintaan palvelemaan ja ihailemaan omaa erinomaisuuttaan. Ensimmäiset adjektiivit jotka mieleeni tulevat hahmoa luonnehtiessa ovat itsekeskeinen, ylimielinen ja laiska. :D (Muut mieleeni tulevat sanat ovat myös voittoisasti itse-alkuisia; itseriittoinen, itsekäs, jne... listaa voisi jatkaa liki loputtomiin. :D)
Koko Di Gi Charat-sarjan ajan Dejiko on vain hyvin harvoina ja lyhyinä tuokioina osoittanut jonkinlaisia huolenpidon ja välittämisen tunteita, ja silloinkin yleensä ainoastaan Puchikoa kohtaan. Tässä jaksossa Puchiko ei itse asiassa ole edes ensimmäistä kertaa hukassa: tämän samaisen kesälomaerikoisen kahdessa ensimmäisessä osassa Puchiko on päätynyt hukkaan Amerikan Yhdysvaltoihin asti (mutta se on toinen juttu). Tässä neljännessä ja viimeisessä jaksossa Dejiko todella on huolissaan: millään muulla ei oikeastaan ole väliä, mutta jos nimenomaan Puchiko katoaa, tuntuu, että kaikki on menetetty. (Puchiko lienee siis jonkinmoinen kiintopiste.)
...joskin luulen ettei Dejiko voi yksinkertaisesti elää myöskään ilman kilpasisko-Usadaa ja nahistelua tämän kanssa, ja ketäs Dejiko turhautuessaan (tai ihan vaan huvikseen) mätkisi ellei Gemaa? Kaikki muut hahmot ovatkin sitten Dejikon näkökulmasta lähinnä rasittavia riippakiviä, Piyoko etunenässä (joskin hyväuskoisen pandakorvatytön jallittaminen on aina yhtä hauskaa). Mutta niin, ellei muita sarjan hahmoja olisi, olisiko Dejikokaan silloin mitään?
 |
| Prinsessa vaatii palvelua ja sassiin! |
En oikeastaan ole koskaan analysoinut Di Gi Charatia, ja erityisesti Dejikon hahmoa sen syvällisemmin. Hahmo on parodinen, mutta myös oivaltava vastapaino teennäisille tyttöhahmoille, ja siitä ovat sukupuoleen liitetyt perinteiset ja tylsät stereotypiat ja/tai fantasianomainen suloisuus aikamoisen kaukana (tai sitten ne piirteet on vedetty todellakin överiksi :D). Ehkäpä juuri siksi hahmo on virkistävä ja riemastuttavan (v)ihastuttava. Myös aktiivisuudesta Dejiko ja muut tämän sarjan tytöt saavat pisteitä minulta, aina.
 |
| *söpö söpö* ...? |
Kun mietin, ehkä Di Gi Charat on minulle vieläkin merkittävämpi sarja kuin itse pystyn tiedostamaankaan...
---
Selitykset:
- natto: hapatetut soijapavut. Joidenkin mielestä suurta herkkua, joidenkin mielestä sietämätöntä. (Itselläni ei vielä toistaiseksi ole henkilökohtaista kokemusta tästä ruokalajista.)
- mochi: riisistä tai riisijauhosta tehty palleromainen leivonnainen. Kashiwa-mochi (jota tässä sarjassa erityisesti nähdään) on kyseinen leivonnainen, joka on kääritty tietyn tammipuulajin lehteen. Mocheja löytyy sekä täytteettöminä että täytettynä ja moneen makuun. (Teollisia, yleensä Taiwanissa valmistettuja mocheja voi ostaa Suomessakin aasialaisista elintarvikeliikkeistä - jos satun osumaan moiseen, niin melko usein jonkinmoinen paketti mochia päätyy ostoskoriin. Sopii mielestäni sekä kahvin että teen kanssa. Pientä mutta yllättävän tuhtia syötävää!)
- shiritori: sanapeli, jossa sanan viimeisestä tavusta muodostetaan seuraavan sanan ensimmäinen tavu.
- melonileipä: jap. "meron pan", melonin muotoinen makea leivonnainen. Yllätyin kun kaverini kerran valisti minua ja kertoi ettei kyseinen leivonnainen maistu melonilta ollenkaan, vaan kyseessä on ilmeisesti enemmänkin tavallinen vehnäpulla, joka vain leivotaan melonin muotoon! :D
- silmäsäde ja suubazooka: nämä erikoiset kehollliset aseet parodioivat supersankarivoimia. Dejiko ampuu säteitä silmistään (jap. "me kara biimu"), ja Piyoko sinkoaa säteen puolestaan suustaan (jap. "kuchi kara bazuuka").
 |
| mochia mums mums |
