Tämä on oikeastaan suora jatko vuoden takaiselle kirjoitukselleni kreemimunista. Jonkin aikaa tuon kyseisen kirjoituksen ja pääsiäisen jälkeen läheiseni kanssa aiheesta jutustellessa kävikin ilmi, että hän oli joskus jemmannut ja säilönyt talteen tuossa tekstissä mainitsemani kreemimunakennon käärekartongin ja ystävällisesti lahjoitti sen käyttööni ja skannattavaksi.
Kartonkiin oli printattu päiväys vuodelle 2010, joten melkein liki vuosikymmenen ikäisestä matskusta on kyse.
Tässä nyt sitten tulee se haikailemani Maraboun kreemimunan kuvallinen syöntiohje (jonka olisin mieluusti jakanut blogin lukijoille jo viime vuonna, mutta parempi myöhemmin kuin ei koskaan)!
Kuvasarja tipuineen olisi vieläkin ihan symppis, mutta eipä sitä olla palautettu pakkauksen ulkoasuun. Pääasia että itse tuote on kuitenkin palannut (toivottavasti jäädäkseen). Ja nykyään on tarjolla jotain kreemimunia joissa kreemin sekaan on sotkettu oreokeksejä. Noh, makunsa kullakin.
Ja eiku syömään!
Periaatteessa voisin muuten toisintaa tuon viimevuotisen kirjoitukseni sellaisenaan, joskin sillä erotuksella että pääsiäinen on tänä vuonna kalenterillisesti vähän myöhemmin kuin vuosi sitten. Täällä eteläisemmässä Suomessa on jo lähes piknik-kelit.
Tulossa vakavaa asiaa? Ei, vaan päivän toinen blogiteksti!
En harrasta aprillipiloja, olen liian vakava sellaiseen, enkä kuitenkaan keksisi mitään, mikä olisi yhtä aikaa sekä oivaltavaa että oikeasti hauskaa. Mutta jotta olisi kuitenkin vähän jotain normaalista poikkeavampaa, tein semmoisen tempun että julkaisen kaksi blogitekstiä samana päivänä. Ja mikäpä olisi hauskempaa kuin legendaarisen (surku)hupaisan Agapio-dubbaustiimin käsittely.
Ajattelin julkaista koosteen sitaateista, jotka olen aikoinaan kirjannut ylös Agapion dubbaamasta animaatiosarjasta "Calimero ja ystävät" (1992, esitetty 2001-2002). Kuten olen aiemmin jaaritellut, minulla ei ole kaikkia sarjan jaksoja tallessa, sen sijaan vanha nettikaverini oli omistautuneempi asialle ja lainasi tallenteensa kerran minulle. Koska minulla ei tuohon aikaan vielä ollut mahdollisuutta kopioida tallenteita mutta halusin niistä jonkinlaista dokumentaatiota itselleni, yksinkertaisesti kirjoitin käsin paperille muistiin joitakin sarjassa kuultuja repliikkejä, jopa pidempiä pätkiä dialogista, jotka koin hauskoiksi (tai ainakin jollakin tavalla mielenkiintoisiksi...). Luulin kirjanneeni muistiin moniakin juttuja, mutta lopulta löysin vain yhden kaksipuolisen A5-liuskan edestä sitaatteja. Noh, joka tapauksessa!
Juuri tulleen tiedon mukaan... ei kun hups.
Mitä nyt jälkeenpäin tarkastelen, sitaatit eivät ole jaksojärjestyksessä. Muistiinpanojen autenttisen fiiliksen säilyttämisen vuoksi en ole järjestänyt niitä tähänkään vaan laitan ne juuri niin, miten ne aikoinaan
kirjasin. (Vieläkin autenttisempaa olisi kai ollut skannata nuo paperiset muistiinpanot, mutta en voi odottaa että kaikki saavat pienestä käsin piperretystä raapustuksesta selvää. ;-))
Joidenkin sitaattien kohdalla avaan hieman kontekstia. Olisi tietysti huomattavan paljon hauskempaa tarjota varsinaisia ääni- tai videopätkiä pelkän tekstin (ja muutaman ruutukaappauksen) sijaan, mutta toivon, että lukemisestakin on iloa. Agapiomaiset äänensävyt on kuitenkin melko helppoa ajatella mielessään, eikö? (Ruutukaappaukset ovat peräisin nimimerkin pianorganful YouTubeen lataamista italiankielisistä jaksoista. [Jaksot ovat tuolla tubessa laajakuvaksi venytettynä ja peilattuna, mutta käänsin ottamani ruutukaappaukset oikein päin, ja yritin saada kuvasuhteen oikeammaksi.])
Tietenkin olisin voinut kirjata tähän myös sitaatteja, jotka kuullaan omilta tallenteiltani löytyvissä jaksoissa. En nyt kuitenkaan viitsinyt, ja toisaalta olen YouTubessa aikaleimannut jaksojen (omasta mielestäni) hauskoja repliikkejä ja muita kohtia - joskin kaikista hauskinta on huomata ja löytää ne hauskat jutut ihan itse. ;-)
---
Jakso 22: Kadonnut merenneito
Calimero on saanut avunpyynnön meren kuninkaallisilta pelastaa näiden kaapattu tytär. Calimero ja Priscilla ovat kirmanneet tiehensä etsimään merenneitoa. Valerianolla on kuitenkin enemmän mielessään reportaasin teko. Rosellaa ärsyttää poikkiksensa prioriteetit ja tytsy tekee asian selväksi.
Valeriano: "Reportaasista tulee varmaan parempi kun huolehdin hänestä enkä kaloista..." Rosella: "Valeriano, et ajattele muuta kuin reportaasejasi!" Valeriano: "Nyt kyllä liioittelet..." Rosella: "Valeriano, otetaan heidät kiinni!" Valeriano: "Voinko kuitenkin ensin käydä hakemassa kameran laivasta?" Rosella: "Et voi!"
* Merenneidon soittama kaunis musiikki meinaa lumota Calimero-ressukan. Onneksi Priscilla pysyy järjissään.
Priscilla: "Hei, Calimero! Ei nyt ole aikaa ihastumiseen! Meidän täytyy lähteä täältä ennen kuin ne varkaat tulevat!" Calimero: "Mmm...mitä...joo" Priscilla: "Tulehan! Ooh, lopeta jo tuollainen!" *koputtaa Calimeron kuoreen* "Ha-loo-oo!" "Herätys Calimero! Kuinka saamme prinsessan ulos täältä? Hän ei voi kävellä!"
---
Jakso 23: Aarteen metsästys
Suzy ja Piero valittavat väsymystä vanhaan tapaansa. Valerianolla puolestaan riittää virtaa.
Suzy: "Olen väsynyt! Jalkani ovat ihan muussia!" Piero: "Nyt meidän pitäisi lopettaa. Jos jatkamme näin, tulemme toiselle puolelle maapalloa!" Valeriano: "'Auta itseäsi ja taivas auttaa sinua'! 'Rohkea sydän kaikki voittaa'! 'Se ei pelaa joka pelkää'! Ymmärrättekö?" Piero: "Mitä ihmettä sinä höpötät, fileaivo?"
*
Sarjan vakiopahisjengi, rötöstelevä rottakolmikko on aarrejahdissa mukana. Isompi (ja tyhmempi) rotta tallaa vahingossa pienemmän jalalle.
Rotta 2: "Satutinko sinua?" Rotta 1: "Mitäs luulet? Olet lihavampi kuin minä?" Rotta 2: "Tarkoittaako se, että aivonikin ovat isommat kuin sinun?" Rotta 1: "Nyt ei ole oikea hetki saivartelulle!"
---
Jakso 4: Outoja singnaaleja (se oli oikeasti kirjoitettu noin ;D)
Ystävät tutkivat jakson nimen mukaisesti outoja signaaleja, jotka voivat olla potentiaalisia viestejä avaruusolennoilta. Seikkailu vie maan alle, ja muiden pelätessä Valeriano on pakotettu jatkamaan yksinään ja närkästyksissään pikku tirppa lausuu seuraavan kostouhkauksen:
Valeriano: "On teillä otsaa antaa minun mennä yksin. Jos minua käytetään koekaniinina jossain kokeissa niin joka kerta kun koulussa teette jotain kokeita niin minun hahmoni tulee kyllä kummittelemaan teille!"
(Oma kommentti: kokeet kuin kokeet. ;-))
---
Jakso 2: Varastetut autot
Valeriano haluaa katsoa elokuvan (joka ilmeisesti on lähes puhkikulutettu toisten mielestä).
Valeriano: "Hyvä filmi kestää hyvänä filminä vaikka sen näkisi kolmesataatuhatta kertaa!"
*
Piero ja Suzy koruliikkeen edustalla:
Piero: "Kun olen iso voin ostaa sinulle vaikka koko korukaupan." Suzy: "Onko tuo kosinta?" Piero: "Ei, eroaminen on liian kallista..." Suzy: "Minun kaltaiseni rakastavan naisen kanssa et haluaisi ikinä erota!"
(Oma kommentti: jotenkin luulen ettei Pierolla taida olla asiassa vaihtoehtoa...)
*
Valerianon uhka(- tai tyhmän)rohkea intoilu jaksaa hämmästyttää muita paitsi Suzya:
Calimero: "Valeriano tosiaan kuvittelee olevansa toimintafilmin ohjaaja!" Suzy: "Se ei yllätä minua, hän näkee aina kaikesta hyvät puolet!"
*
Toimintakohelluksen jälkeen kaikki päättyy onnellisesti (ja ehjästi):
Kuuluisan pianistin katoaminen tuottaa eräille hyvin suurta päänvaivaa:
Valeriano: "Yritätkö sanoa ettei kukaan löydä sitä kuuluisuutta jonka pitää vierailla äitisi ohjelmassa?" Suzy: "Kolmeen päivään hän ei ole palannut hotelliinsa ja äiti on niin hurjistunut että hän syö kokolattiamaton ja repii paperit seiniltä!"
(Oma kommentti: haluaisin kyllä nähdä Suzyn äidin tekemässä tuota :D)
*
Pieron ja Valerianon keskinäinen nokittelu on sarjan vakiojuttuja, ja varsin tasaväkistä.
Sama meno jatkuu myöhemmin, Valerianon touhu alkaa hermostuttaa muitakin:
Valeriano: "Tuo henkilö vaikuttaa epäilyttävältä!" Piero: "Taas se alkaa..." Suzy: "Tiedät hyvin että Valeriano käyttää aikaansa löytääkseen hämäriä ja epäilyttäviä henkilöitä!" Valeriano: "Tämä ei ole epäilyttävää eikä hämäräperäistä! Voin ihan hyvin syödä Calimeron kuoren!" Calimero: "Ei tule kuuloonkaan!"
(Oma kommentti: miten Calimeron kuori liittyy mihinkään tuossa keskustelussa??)
---
..... että sellaista. Luultavasti sarjassa olisi ollut enemmänkin kaikkea hauskaa tai kummallista, mikä minulta on jäänyt huomaamatta (ja kirjaamatta)...
Nordic Agapio Oy/Agapio Racing Team Oy muistetaan 1990-luvun ja 2000-luvun alun tv-piiretyistä MTV3:lla ja Nelosella. Ensisijaisesti muistetaan lafkan dubbaukset ja niiden lievästi kyseenalainen laatu, mutta mitä muuta tunnusomaista ja mieleenjäävää Agapion tekeleissä oli?
Repliikkien toistaminen...
Yhtenä esimerkkinä käy tämä oma videopoimintani sarjasta Calimero ja ystävät (1992, esitetty 2001-2002). Agapion tyyliin kuului mm. jokseenkin häikäilemätön repliikkien toistaminen. Tarkoituksellista vai ei, emme saa koskaan tietää.
Ehkä firma säästi tällä tavoin joitakin pennosia.
Toisaalta miksei repliikkejä voisi kierrättää, jos hahmolla ei oikeasti
ole mitään muuta kovin tähdellistä sanottavaa? :D (Hyvin harkitusti,
toki...)
...ja järjettömät repliikit ylipäätään.
Repliikkien tahallisen tai tahattoman toistamisen ja muun mokailun (kuten käännösvirheiden) seurauksena on käynyt joskus niin, että toisinaan on päässyt syntymään yksittäisiä lauseita, jopa kokonaisia dialogeja, joissa ei tunnu olevan kauheasti järkeä.
"Valmista on." - "Onko jo valmista?" .....ööh? :D
Laulut, tottakai...
Agapio muistetaan myös dubbaamiensa piirrettyjen tunnus- ja muistakin lauluista, niin hyvässä kuin pahassa.
Pikku ponit (1986, esitetty 1996-1997) nyt muutenkaan lähtökohtaisesti eivät ehkä ole animaatiosarjojen parhaimmistoa, joten ehkä Agapion dubbaus jollain kierolla tavalla sopii kuin nenä päähän. Tai sitten ei. Halusimmepa tai emme, pikkuponijaksoissa kuullaan usein inserttibiisejä, jotka joskus vievät tarinaa eteenpäin, mutta useimmiten ne ovat pelkkää täytettä. Asiaa parantaa (tai pahentaa, riippuu näkökulmasta) se, että agapiolaulaja on saattanut laulaa epävireisesti ja nuotin vierestä, tai laulu on miksattu väärin musiikin kanssa (ja tietenkin pahimmassa tapauksessa molempia).
Videon lataaja: käprrä
Vaikka Agapion dubbaustyöt eivät olekaan kovin kehuttavia,
niin kyllä silti on huomioitava, ettei kyseessä aina ja joka kerralla ole totaalinen
epäonnistuminen. Itse asiassa, jos oikein tarkkaan kuuntelee, on paikoin
huomattavissa, että Agapiolla oli yritystä. Ainakin toisinaan. Vai?
Olen huomannut, että itse asiassa monet ponilaulujen käännökset ja versioinnit rytmityksineen on tehty usein ihan kelvollisesti niin että ne periaatteessa voisivat toimia ihan hyvin sinällään. Omiin korviini jotkin ponibiiseistä eivät edes kuulosta kovin pahoilta. Laulajalla vähän parempi päivä? Myönnetään, että kauneus voi olla katsojan korvassa.
Videon lataaja:käprrä
Tämäkin on oikeasti tosi symppis kappale, sanokaa mitä sanotte.
Luultavasti laulut agapiodubeissa kusevat usein siksi, että laulujen äänitystä/miksausta ei vain ole ollut ohjaamassa ja valvomassa ketään edes jotenkuten-taitoista. Joistakin Agapion sanoittamista ja sovittamista ponibiiseistä olisi oikeasti hauska kuulla "oikein" laulettuja ja miksattuja covereita, tämä ei ole vitsi. Joka tapauksessa minun mielestäni Agapio hoiti ponien dubbaamisen huomattavasti paremmin kuin Golden Voice Oy (joka dubbasi piirrettyjä VHS-kasettijulkaisuihin 1980- ja 1990-luvuilla), monilta osin, mutta erityisesti laulujen suhteen (sehän siis meni niin, että Golden Voicen ponidubbauksessa parilla ensimmäisellä kasetilla laulujen sanat luettiin alkuperäisen kuuluessa taustalla, mutta lopuissa lauluihin ei oltu koskettu enää ollenkaan, vaan niihin oli jätetty joko englannin- tai ruotsinkielinen versio. Agapiolla sentään yritettiin tehdä jotain ja laulaa, vaikka Golden Voicen jäljiltä rima olikin melko matalalla ja sangen helppo ylittää).
Agapion Digimon-tunnari on muuten parempi kuin Tuotantotalo Wernen, koska lyriikat ovat asian ytimessä, selkeät ja ennen kaikkea wou wou wou-wou wou (joka siis on alkuperäisessä japaninkielisessä alkutunnarissa) säilytetty.
Tekstilaatikot.
Agapiolla oli loppuaikoinaan tunnusomaista dubbauksen lisäksi myös tekstilaatikot, joilla peitettiin kuvasta sarjojen alkuperäiset otsikot ja muut tekstit enemmän tai vähemmän kätevästi, mutta ainakin todella mieleenpainuvasti. Esimerkkejä Digimonista ja Calimerosta. :D (Myös Alvinissa ja pikkuoravissa oli näitä, mutta ko. sarjasta en omista materiaalia.)
"Calimero ja ystävät"-sarjan otsikkokuva.
Calimeron jakso-otsikkokuva.
... ja näidenkin kanssa on ollut pientä sekoilua... :-)
Digimonin (tarkalleen ottaen Digimon Adventure, 1999-2000, esitetty 2001) ensimmäisissä jaksoissa tekstilaatikoita ei ollut laisinkaan (valitan, ettei minulla tällä hetkellä ole tarjota ruutukaappauksia noista jaksoista vertailukohdaksi). Yllättävää - ja hieman hämmentävääkin - kyllä, televisioesityksen jälkeisiin Digimonin VHS-julkaisuihin ne olivat ilmestyneet, eikä se taas voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että Agapiolla oikeasti jälkituunattiin ja editoitiin vielä tv-esityksen jälkeenkin! Sitähän voisi suorastaan kutsua tunnollisuudeksi. Yritystä parantaa on selkeästi havaittavissa!!
Tällaisia tekstilaatikoita ei nähty niissä ihan ekoissa jaksoissa telkussa.
(En tarkalleen muista, mistä jaksosta alkaen ne tulivat mukaan.)
Tämä nyt on muutenkin vitsi koko kohtaus alunperinkin,
mutta hyvä että Agapion tekstilaatikot ovat asiallisesti paikallaan.
Tekstilaatikoiden kanssa sähläämisen osalta legendaarisin taisi olla Digimon-jakso nimeltään "Ystäväni Sota-Garuru-mon"...
Jakson otsikkokuva. (Ekoissa jaksoissa ei ollut myöskään näitä.)
Tässäkö se nyt on? Selvä... :-D
Tämä ei ole enää ystävä, mutta Sota-Garuru-mon kuitenkin...?
Ja kun sitten se (ilmeisesti) oikea Sota-Garuru-mon tuli ruudulle,
tekstilaatikot infoineen puuttuivat kokonaan... tietenkin!
Tähän tyyliin sen olisi pitänyt olla (tämä ruutukaappaus on aikaisemmasta jaksosta).
...
Agapio oli aikansa (surku)hupaisuus, eikä toista samanlaista ole eikä tule koskaan olemaan. Onneksi, tai ikäväksi.
Rest in peace, Agapio
Jos olen unohtanut tästä jotain, saa huomauttaa! :-)
Pitkästä aikaa halusin tonkia jotain kaukaa lapsuudesta ja katsella uudestaan Pikku prinssin seikkailut-sarjan jaksoja. Kyseessä on japanilainen animaatiosarja vuodelta 1978 (jap. Hoshi no oujisama: Puchi puransu,"Tähtien prinssi: Petit Prince", eng. The Adventures of the Little Prince), ja se perustuu Antoine de Saint-Exupéryn klassikkokirjan hahmoon.
Suomessa esitetyn englanninkielisen version alkutunnari.
Sarjaa esitettiin Suomessa 1980-luvulla englanniksi dubattuna ja suomeksi tekstitettynä. 1990-luvulla sarja esitettiin suomeksi dubattuna MTV3:lla arkipäivien iltapäiväpiirrettyjen joukossa. Aivan varma en ole, mutta dubbauksen takana saattaapi olla Film & Cartoon Finland Oy (eli siis se paremmin Prätkähiiristä tunnettu ja muistettu lafka, ainakin minun korviini osa äänistä kuulostaa samoilta). Lapsuudessani sarjan molempia, sekä tekstitettyjä että suomeksi dubattuja jaksoja on nauhoitettu kaseteille. Tätä jaaritusta varten tongin ja katsoin sarjan suomidubin, koska kyseiset nauhoitteet ovat paitsi tuoreempia ja vähän parempilaatuisia kuin 1980-luvun nauhat, niin sitä on myös yleensäkin tallessa enemmän, peräti 24 jaksoa, eli melkein koko sarja - tai siis se, mitä siitä on englanniksi versioitu.
Sarjassa on alunperin ollut 39 jaksoa, mutta vuonna 1982 ensiesityksensä saaneessa englanninkielisessä versiossa niitä on vain 26 - osa jaksoista siis on jätetty kääntämättä, versioimatta ja esittämättä. Muutenkin kyseessä taitaa olla taas semmoinen tapaus, jossa sarjan japanilainen alkuperä on yritetty suorastaan häivyttää eikä oikeita tekijöitä pahemmin mainita alku- ja lopputeksteissä. Sen verran tarkkana ollaan kuitenkin oltu, että sarjan englanninkielisissä alkuteksteissä konteksti määritetään oikein: sarja perustuu vain alkuperäisen kirjan päähenkilöön ja asetelmaan, ei varsinaisesti kirjaan:
"Based on the character THE LITTLE PRINCE... ...conceived by ANTOINE de SAINT-EXUPERY and not directly on the book itself."
Mikäs sarjan juoni sitten on?
Pikku prinssi asustelee kaukana ulkoavaruudessa B612-nimisellä pikkuruisella asteroidilla, ja tuntiessaan olonsa yksinäiseksi hän lähtee matkoille muihin avaruuden kolkkiin. Prinssin lisäksi sarjan vakiohahmoja ovat kaunis, mutta itsekäs ja turhamainen Ruusutyttö ja reissukokemusta kerryttänyt lintu Nopsa (eng. Swifty, kasarin suomeksi tekstitetyssä versiossa Viuhka), joka opastaa prinssin avaruusmatkailun saloihin.
Pikku prinssi käy usein maapallolla ja tutustuu sen asukkaisiin, ihmisiin ja eläimiin, ja kokee monenlaisia seikkailuja. Prinssin kohtaamilla henkilöillä on usein jokin kaipuu tai haave, jonka täyttyminen syystä taikka toisesta on kuitenkin estynyt. Joillakin on tarve etsiä suuntaa parempaan elämään, toisilla taas tarve vaalia ja suojella jotakin tärkeää. Jotkut ovat menettäneet tai pettyneet elämässä ja surevat sen takia. Useimmiten ongelmat ovat siis enemmän henkisiä ja sydämenasioita kuin konkreettisia päänvaivoja. Hyväntahtoinen ja vilpitön prinssi haluaa tietysti olla avuksi ja auttaa
selvittämään pulmat, oikaista väärinkäsitykset, ja valaa uskoa ja toivoa.
Koira, joka on pelastanut tytön hukkumasta, on jäänyt vaille kiitosta sankariteostaan ja sitä vastoin väärinymmärretty todella pahasti. Tyttö, jonka merillä matkaava isä on luvannut palata kotiin kun voikukat kukkivat, ampuu armotta ritsalla päähän kaikkia kukkia tallovia ilkiöitä. Poika, jolla on vilkas mielikuvitus, tekee kaikkensa suojellakseen matkalaukkua joka pitää sisällään taianomaisia aarteita (jotka pojan vanhempien mielestä ovat vain rojua). Kauppalaivan kapteeni hoivaa ruusua, joka on ainoa muisto poislähteneestä tyttärestä. Miten nuori lapinmies todistaa olevansa aikuinen ja rakastamansa tytön arvoinen? Löytyykö sateenkaaren päästä onni ja kultaa, entä voiko ohikiitävän meteoriitin siepata haavilla? Muun muassa tällaisten asioiden pariin pikku Prinssi päätyy matkoillaan sarjan aikana.
Uusiin paikkoihin saapuessaan Pikku prinssi herättää osassa ihmisissä kummastusta (jopa suoranaista hilpeyttä), koska on varsin erikoinen henkilö - ja onhan se kieltämättä uskomatonta että ulkoavaruudesta tulla tupsahtaa pikkumies kylään. Pikku prinssi myös toilailee jonkin verran, kun maapallon tavat ja käytännöt ovat hänelle jokseenkin vieraita. On varsin hassua ja toisaalta sympaattista, kun Prinssi joutuu pulaan yrittäessään poistua ravintolasta maksamatta nautittua ateriaa, ja maan asukkaiden touhujen ohella kaikenlaisten koneiden ja aparaattien tutkiminen on ihmeellistä ja kiehtovaa.
Vakavampia ja varsin koskettaviakin hetkiä koetaan, ja tippa meinaa tulla linssiin useassa jaksossa, mutta useimmiten tarinat päättyvät onnellisesti, tai ainakin toiveikkaasti; lopussa on aina hyvä fiilis, vaikka ratkaisu jäisikin hieman auki. Prinssi onnistuu luomaan ympärilleen rauhaa ja harmoniaa ja ennen kaikkea saattaa ihmisiä ja luontokappaleita yhteen ja ymmärtämään toisiaan, ja uskomaan hyvään ja luottamaan tulevaisuuteen, mikäs sen kauniimpaa.
Ihan aina eivät prinssinkään hyvää tarkoittavat eleet onnistu...
Sarja oli kivaa katsottavaa lapsena (joskin kun enkkuversiota tuli katsottua silloin kun ei vielä osannut edes lukea niin tarinat jokseenkin menivät vähän ohi ja niitä ymmärsi vasta myöhemmin ja vanhempana ehkä muutenkin paremmin, ja 1990-luvun suomidubbi on taas ihan omaa luokkaansa), ja näin aikuisiälläkin sarja antaa ajateltavaa siinä, miten hahmotamme maailman menon ja kohtelemme kanssaeläjiämme. Monitasoinen kokoperheen ohjelma, taas kerran.
Sovittamista ja sovituksen sovittamista
Vaikkei sarja varsinaisesti perustukaan alkuperäisteokseen, jotkin sarjan jaksoista kuitenkin sivuavat kirjan tapahtumia; pikku prinssi tapaa muun muassa lentäjän autiomaassa, ketun ja tähtitieteilijän (joka on ensimmäisenä löytänyt B612-asteroidin, mutta jota kukaan ei usko ennen kuin mies on saatu ängettyä pukuun ja solmioon). Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että olen lukenut alkuperäisen kirjan kunnolla vain pari kertaa elämäni aikana, ja edellisestä lukukerrastakin on saattanut vierähtää piiitkä tovi, joten en välttämättä muista kaikkia kirjan tapahtumia ja hahmoja ulkoa, mutta ainakin muistelisin, että nämä tässä kappaleessa mainitsemani tyypit esiintyvät sekä kirjassa että tässä sarjassa.
Sarjan jaksojärjestystä lienee näpelöity englanniksi versioidessa. Ainakin minun mielestäni on vähäsen hassua ja epäloogista, että ensin on muutama jakso prinssin seikkailuja ja vasta sitten käsitellään periaatteessa kronologisesti aiemmin tapahtuneita asioita (eli siis kerrotaan prinssin elämästä tämän kotiasteroidilla, Ruusutytöstä ja siitä, miten Pikku prinssi ylipäänsä alkoi matkustella). Toisaalta sarjalla ei ole jatkuvaa juonta: joka jaksossa prinssi käy uudessa paikassa, tapaa uusia ihmisiä ja kokee uuden seikkailun. Kun kaikkia jaksoja ei lapsuudessani ollut nauhoitettu, niin olisi kiva tietää miten sarja päättyy - saatika että miten koko sarja alunperin etenee.
Sarjan jaksoja lienee myös muokkailtu jonkin verran ja osin käsikirjoitetun uusiksi (joissakin jaksoissa juonta on muutettu esimerkiksi niin, että kertoja väittää, että prinssi kävisi muuallakin kuin maapallolla, mutta epäilen sitä; niin maapallomainen meininki niissä muissakin paikoissa on ja ihmisiä noilla "muillakin planeetoilla" näyttäisi asustavan, joten muun väittäminen ei ole kovin uskottavaa). Muokatun ja paikoin hassun kerronnan ja dialogin lisäksi tämä on arvattavissa sillä ihan yksinkertaisella havainnoinnilla, että tiettyjä samoja animaatiokohtauksia kierrätetään jaksosta toiseen ja jotkin leikkaukset vaikuttavat vähän oudoilta. Lapsena sellaiseen ei tietenkään kiinnittänyt niin paljon huomiota, mutta nyt (ja erityisesti kun jaksoja katsoi useamman kerralla putkeen) ne pistävät silmään.
Muun muassa tätä kohtausta, jossa Prinssi ja Nopsa ovat saapuneet perille uuteen paikkaan
ja keskustelevat, remputetaan useampi kerta sarjan aikana eri dialogeilla... ehkä vähän liikaakin?
Vaikka enkkuversio jotenkuten toimii, olisi silti mukavaa saada nähdä edes muutama sarjan jakso alkuperäisessä muodossaan - koko sarjasta hädin tuskin uskallan haaveilla. Itse asiassa muistelen joskus katsoneeni jonkun jakson YouTubesta japaninkielisenä, mutta en ymmärtänyt enkä muistakaan siitä juuri mitään (se saattoi olla joku enkkuversion ulkopuolelle jätetyistä jaksoista, ilmankos). Tätä jaaritusta työstäessä löysin jotain mielenkiintoista: Discotek Media, joka on julkaissut sarjan enkkudubin DVD:llä vuonna 2017, on myös kääntänyt ja julkaissut japaninkielisen version ensimmäisen jakson englanninkielisten tekstitysten kera YouTubessa kuriositeettina. Katsoin sen, ja kyllähän tunnelma on aika tavalla erilainen, merkittävän osansa siihen tekee taustamusiikki, joka on paljon dramaattisempaa kuin enkkuversiossa - vähän meinasi jopa itkukin tulla! (Ja siis, tämä japaninkielisen version ensimmäinen jakso on englanninkielisessä versiossa vasta kuudes jakso.) (Enkkuversion eka jakso suomidubbauksella on ladattu tubeen muusta kuin minun toimestani, btw.) Extra: tyypillinen 1970-luvun kaunispoika?
Näin aikuisiällä huomaa myös, että Pikku prinssi jos kuka on todellinen bishounen, kaunispoika... :D Lapsena asiaan ei mitenkään erityisesti tullut kiinnitettyä huomiota, mutta nyt vuosien jälkeen ja aikuisiällä prinssi tuntuu melkein liian viattomalta, suorastaan ällösöpöltä... mutta niin sitä vain ollaan jo lapsena altistuttu semmoiselle 1970-lukulaiselle "anime-estetiikalle", jos nyt niin voidaan sanoa...
Minunkin on melkein vaikeaa kestää tätä lutuisuuden määräääää...~
