Tšekistä kotoisin oleva Myyrä on hahmo, joka on ollut aika monelle, poikkeuksetta myös minulle, ikään kuin aina olemassa. Käytännössä näin onkin, sillä hahmo on luotu jo 1950-luvulla. Siksi hahmosta onkin vaikeaa kirjoittaa mitään ensimuistoja tai vastaavia. :D Lapsuudessanikin Myyrä vain oli olemassa, eli hahmon tähdittämiä piirrettyjä tuli joskus töllöstä ja kirjastossa oli sekä VHS-kasetteja että kirjoja, mutta silloin ne olivat ehkä enemmän nuorempien perheenjäsenten kuin itseni mieleen. Hahmo on nopeasti tunnistettava ja kyllä niitä piirrettyjä katseltua tuli, mutta eivät ne ehkä niin erityisesti ole mieleen jääneet. En siis voi sanoa, että hahmoon olisi kovin vahvaa lapsuuden tunnesidettä - minulle hahmo on ollut melkeinpä unohtunut.
 |
| Hepokatti-hahmon prototyyppi esiintyy Myyrälle. (Kuva filmistä Myyrä ja maansiirtokone, 1975) |
Vaan kuinkas sitten kävikään...
Muutama vuosi takaperin (2022) löysin ja ostin hypermarketista Myyrä-DVD-kokoelmasetin, jossa on kuusi levyä. Oikeastaan en ostanut boksia Myyrän itsensä vuoksi, vaan ajattelin enemmänkin läheistäni, joka oli tuolloin hetkellisesti mielistynyt Myyrän luojan ja ohjaajan, Zdeněk Milerin, toiseen piirroshahmoon, Hepokattiin - tuolla kokoelmalla kun on Myyrän lisäksi muitakin samaisen ohjaajan animaatioita. (Sekä Myyrää että Hepokattia [ja muita] on esitetty silloin tällöin MTV3:lla ja Subilla ainakin edellisen kymmenen vuoden sisään ja niitä on satunnaisesti tullut vilkaistua ohimennen [harmittaa muuten että nykyään töllössä satunnaisesti pyörivät Myyrät ovat todella rumasti laajakuvaleikattuja {vaiko -zoomattuja}].) Alelaarissa olisi toki ollut Hepokatti ihan omana yksittäisenä levynäänkin, mutta muistaakseni tuo boksi oli huokeahko hinnaltaan (selkeästi alle 20 euron), eikä minulla mitään Myyrää vastaankaan ollut, eikä sitä ennestään ollut videohyllyssäni, joten se lähti vaivattomasti mukaani.
Hepokatti-piirretyt tuli aika piankin katseltua läpi tuolloin, mutta muuten kokoelma ehti lojua katselemattomana hyllyssäni pidemmän tovin ja itse asiassa vasta melko hiljattain (tänä alkuvuonna) olen ehtinyt käymään sen kunnolla ja kiinnostuksella läpi, ja kun nyt on tullut katseltua, niin voi hyvillä mielin sanoa, että rahalleen on saanut vastinetta. Vaikka Myyrä ja kumppanit vetoavatkin ehkä enemmän lapsiin, aikuisena minusta on hauska ja mukava katsella silkkaa luovaa piirrosilottelua ja luontokuvausta (tottakai olen taas bongaamassa kukka- ja lintulajeja), unohtamatta tietenkään musiikkia. Silmät, korvat ja mieli lepäävät yksinkertaisesti kauniin animaation ja orkesterimusiikin äärellä. Tämä on sitä positiivista nostalgiaa.
 |
| Lintusten kevätsiivous laulellen menossa :3 (Myyrä ja vihreä tähti, 1969) |
Tai ehkä enemmänkin ajattomuutta. Myyräfilmit olivat jo omassa lapsuudessani verrattain vanhoja, ja nyt ne ovat vieläkin vanhempia. Silti ne eivät tunnu huonolla tavalla vanhentuneilta, vaan vähintäänkin harmittomilta pikku piirretyiltä, vaikka näin aikuisen silmin ne ovat ehkä vieläkin vähemmän mieleenpainuvia.
En tiedä onko se vain sitä, että hahmo ei minulle ihan niin paljon kolahtanut lapsena(kaan), mutta joka tapauksessa on tunnustettava, että vaikka aika monen myyräfilmin otsikko tuntui etäisesti tutulta, niin itse filmien sisällöstä en muistanutkaan paljoa - lähinnä vain joitain hassuja yksityiskohtia muutamasta tietystä piirretystä, kuten vaikkapa puhelimen hassut ääntelyt. Ja toki sen, että liki jokainen filmi alkaa Myyrän vakiosisääntulolla - maasta esiin kaivautumisella.
Osassa näistä vanhoista myyräfilmeistä on yllättävää ja ajatonta visuaalista animaatiohuumoria joka saa minut (nimenomaan aikuisena) sittenkin hörähtämään naurusta. Lapsena ne jutut luultavasti vain kävivät järkeen ja olivat loogisia. :D
 |
| Kala söi sateenvarjon, ja sitten Myyrä avasi sen, ja siinä kävi näin. (Myyrä ja sateenvarjo, 1971) |
Myyrä on toimelias ja iloinen, mutta erityisesti utelias ja innostunut uusista asioista - siis hyvin samankaltainen hahmo kuin kohdeyleisönsäkin; nuoremmat lapset. Myyrä onkin filmeissään aina jonkin uuden ja jännän äärellä kun pikku tonkija löytää ja alkaa tutkia ihmisten esineitä ja laitteita. Myyrä touhuaa niin yksin kuin kavereidensa kanssa, joita ovat pääasiassa Hiiri, Siili ja Jänis. Hieman harvemmin tavataan myös pikkulintuja, sammakoita ja monenmoisia pikkuötököitä.
Myyrä auttaa mielellään muita, eikä epäröi pyytää itse apua sitä tarvitessaan. Myyrä nauraa ja yhtä lailla itkee melkoisen paljon. Muutenkin tunteilla on näkyvä osa liki sanattomissa filmeissä (ja musiikilla on tietysti kuuluva osa), ja onhan sen niin oltavakin; koska Myyrä on eläin eikä varsinaisesti osaa puhua, sen on oltava muulla tavalla ilmaisuvoimainen, jotta viesti menisi perille. Siispä niin kyyneleet kuin hiki virtaavat, ja musiikki säestää tarinaa. Ehkä hivenen liioitellusti, mutta niin se animaatiossa toimii. Ymmärrys ja myötätunto yli kielirajojen on taattu.
 |
| Myyrä itkee lammikoita, kirjaimellisesti. (Myyrä ja vihreä tähti, 1969) |
Myyrä osaa joskus myös yllättää katsojansa. Huumorin mainitsin jo ylempänä ja se on kokonaan oma juttunsa, mutta mistäs arvaisi etukäteen, että esim. Myyrä ja raketti-tarinassa päädytään pienelle hiekkasärkälle, tai että Myyrä ja muna seikkailevat keksitehtaassa? Mitä venyvälle ja paukkuvalle purukumille lopulta tapahtuu, mitä kaikkea tulitikkuaskilla voikaan tehdä ennen kuin tulitikut sytytetään, ja niin edelleen? :D Menoa, tekemisen meininkiä ja iloa riittää - kevyesti mutta ei kepeästi.
Paljon menee kaikessa hötäkässä rikki, ja kaikkea Myyrä ei aina voi korjata (mutta muun muassa käkikellon ja leijonan hammassäryn kyllä). Myyrällä on ajoittain taipumusta pieneen ilkikurisuuteen, mutta jokaisessa piirretyssä tehdään loppujen lopuksi hyvää työtä. Luonnon- ja eläinsuojeluteemat myös näkyvät filmeissä selvästi, mutta eivät alleviivaavina (Myyrä usein siivoaa joko omia sotkujaan, tai löytää ihmisten jälkeensä jättämiä roskia - monen filmin aihe ja lähtökohta nojaakin juuri tähän elementtiin. :D).
 |
| Myyrä katselee metsää sotkeneiden retkeilijöiden perään. (Myyrä ja purukumi, 1969) |
On vaikea sanoa, mikä Myyrä-filmi on "paras"; osassa filmeistä on astetta vahvempi tarina, osassa taas vaikkapa musiikki loistaa varsinaista tarinaa enemmän. Joskus tarina ei ole kaksinen, mutta animaatio miellyttää silmää.
Kokonaisvaltaisesti animaatio itsessään on teknisesti pitkälti priimaa ja liki liikuttavan huolella tehtyä käsityötä (niin kuin vanhat tšekkiläiset animaatiot tuppaavat olemaan. Myyrä-filmejä nyt katsottuani on tullut sellainen fiilis, että tšekkiläiseen animaatiotuotantoon voisi perehtyä laajemminkin, jos aikaa riittäisi - niin sarja- kuin yksittäisiä filmejäkin, lyhyempiä ja pidempiä, on vain määrällisesti aika paljon, kun rupeaa vaikka ihan vain YouTubesta hakemaan ja selaamaan).
 |
| Myyrä iloitsee, kun pellavakasvi lupaa toteuttaa Myyrän haaveen. (Kaikkein ensimmäisin Myyrä-filmi Kuinka Myyrä sai housut, 1957) |
Puheettomuudessaan Myyrä on ajaton ja universaalisti helposti
ymmärrettävä ja samastuttava hahmo. Myyrä on klassikkoleimansa ansainnut ilman yhtäkään sanaa. Ei ole ihme, että hahmo on melkein valloittanut
maailman, eikä ole vieläkään menettänyt viehätystään, vaan on edelleenkin ilmeisesti melko pidetty - olen tätä ainakin omakohtaisesti saanut todistaa nuorimmaisen (2020-luvulla syntyneen) läheiseni viereltä ja sen puolesta jaetulla ilolla, joka on nyt suurempaa kuin omassa lapsuudessani.
Kokoelmasta ja muutenkin videojulkaisuista (ja nillitystä)
Wikipedian suomenkielinen Myyrä-artikkeli on poikkeuksellisesti melko mittava ja mielenkiintoinen sisällöltään. Miinusta tulee vähän siitä, että suomalaisten videojulkaisujen lista on sekava ja puutteellinen. Tosin julkaisut vaikuttavat muutenkin aika kirjavilta - mietin, löytyisiköhän joltakin videokeräilijöiden sivuilta paremmin ja selkeämmin tietoa?
Tonkimalla minulle on selvinnyt, että tämä kyseinen vuonna 2013 julkaistu (ja ilmeisesti pitkään myymättä jääneenä lojunut, hyllyyni tosiaan vasta melkein kymmenen vuotta myöhemmin päätynyt) Myyrä-DVD-kokoelma, vaikka se melko kattava onkin, niin suinkaan se ei sentään ole "täydellinen", sillä aikoinaan saatavilla on ollut myös täydellinen Myyrä-DVD-kokoelma, joka on sisältänyt peräti 11 levyä. Mutta mitä sitten tuo oma kuuden levyn "Myyrän kootut seikkailut"-settini tarkalleen ottaen sisältää?
 |
| Kuuden levyn super-kokoelma :D |
Kansi kertoo että "klassikko" ja "39 Myyrä-tarinaa", mistä jäljempi ei ihan pidä paikkaansa. Kokoelman konkreettisen läpikäynnin jälkeen (ja wikipediasivun filmilistaa apuna käyttäen) tarkemmin erittelemällä se sisältää:
- kaikki ns. "vanhemmat" (eli ennen 1980-lukua tehdyt) Myyrä-animaatiot, 25 filmiä (sekalaisessa järjestyksessä),
- Koiranpentu-sarjan (1960) kaikki 3 osaa,
- Hepokatti-sarjan (1978-1979) kaikki 7 osaa ja
- loput neljä animaatiota ovat yksittäiset lyhytelokuvat:
- Sininen kissanpentu (1959),
- Toukan tähtihetki (1967),
- Kukon ja kanan tarina (1953) ja
- Jääprinssi (1958).
Myyrä-filmit ovat ripoteltuina boksin neljällä ensimmäisellä levyllä, jotka on otsikoitu seuraavasti:
- Myyrä kaupungissa
- Myyrä ja vihreä tähti
- Myyrän puuhat
- Kuinka Myyrä sai housut
Loput kaksi jäljempää levyä on otsikoitu seuraavasti:
- Myyrän parhaat ystävät: Koiranpentu ja Hepokatti
- Myyrän parhaat ystävät: Toukka ja Kissanpentu
Julkaisussa on myös epätarkkuuksia. Boksin takakanteen on esim. niputettu levyittäin filmien valmistumisvuosia, mutta tarkastuksen jälkeen nekään eivät pidä paikkaansa. Myyrälevyjen osalta kahden ensimmäisen levyn filmit ovat mukamas vuosilta 1976-1983, jäljempien vuosilta 1968-1983. Kuitenkin Wikipedian listaa apuna käyttäen tulee ilmi, että kaikki boksin 25 Myyrä-filmiä ovat ennen 1980-lukua tehtyjä, ja Myyrän debyyttianimaatio Kuinka myyrä sai housut on vuodelta 1957. Filmit ovat siis oikeasti aikaväliltä 1957-1975 (ja tästä syystä olen laittanut blogin tunnistesanoiksi sekä "1960-" että "1970-luvun jutut", koska noilta peräisin filmit tosiasiallisesti ja pääosin ovat). :D Lopuissa "myyrättömissä" levyissä Koiranpentu ja Hepokatti-levyn vuosiluvut ovat 1976-1983 (päin mäntyä siis nekin), Toukka ja Kissanpentu-levyn taas 1953-67 mikä jopa on sillä kertaa oikein.
Toisekseen osa levyjen julkaisunimistä on hassuja. "Myyrä kaupungissa"-levyllä ei ole sen nimistä elokuvaa, eivätkä kyseisellä levyllä olevat filmit ole mitenkään erityisen kaupunkiteemaisia.
Lisäksi DVD-julkaisuja varten itse elokuvia on leikattu. Myyrä-filmeistä on poistettu alkuperäiset tšekkiläiset alku- ja "loppu"-tekstit (jälkimmäisten osalta on tosin tapahtunut muutama lipsahdus), ja niihin on sen sijaan leikattu pohjoismaiset lokalisoidut otsikkotekstit, ja niputetut tekijätiedot sisältävät lopputekstit näkyvät vain, jos levyltä on valittu "Katso kaikki", yksittäin katsoessa lopputekstejä ei tule ollenkaan.
 |
| Filmin alkuun leikattu otsikkopätkä. (Vuosiluku on 1969.) |
Vaikka lokalisoidut otsikkotekstit ja tekijätiedot sinänsä ovatkin mukava ajatus, niin lapsikatsojia ne tuskin ovat kiinnostaneet, olivatpa lokalisoituja tai eivät. Muistan vain kasettiajalta lapsuudestani, kun tšekin-, tai joskus saksankieliset tekstit rullasivat ruudulla, eikä niistä paljoa mitään ymmärtänyt, eikä se haitannut. (Myyrästä muuten päättelin ja opin lapsena että "konec" tarkoittaa varmaan "loppu"a. :D)
 |
| Hepokatti oli siis se alkuperäinen syy koko videohankintaan. :D |
Palatakseni Myyrään; animaatiot ovat levyillä tosiaan sekalaisessa järjestyksessä, mutta se ei lapsikatsojia haitanne - aikuista ja tarkkaa animaatiofania ehkä hieman, jos filmejä haluaisi mielenkiinnosta katsoa kronologisessa järjestyksessä. Toisaalta sillä ei ole väliä, koska kuten yllä todettu: juonellista jatkuvuutta ei ole. (Myyrää löytyy YouTubestakin, olen löytänyt pari soittolistaa jotka on järjestetty tai ainakin yritetty järjestää kronologisesti. Kenties vilkuilen niitä joskus...)
En tiedä, tehdäänkö Myyrän kohdalla kummoista jaottelua "kausittain", siis että ennen 1980-lukua tehdyt animaatiot ovat niitä "klassikoita" ja jäljemmät sitten ovat... modernimpia tai uudempia. Mutta joka tapauksessa hyllystäni löytyy julkaisijan puolesta "klassikko"-Myyrää.
Jälkikäteisiä ajatuksia ja fiiliksiä
Myyrä-animaatioita on siis enemmänkin kuin tuolta kokoelmaltani löytyvät 25 filmiä. Yllätyin, kun luin Wikipediasta, että viimeinen "vanhan kaavan" Myyrä-animaatio on valmistunut vasta vuonna 2002. Siis tätä kirjoittaessani ja julkaistessani ei vielä neljännesvuosisataakaan sitten. V-a-u. Myyrä-animaatioita tehtiin todella pitkään, ja siitä täytyy nostaa hattua.
Vaikka en voi sanoa olleeni kova myyräfani lapsena, niin silti mietityttää, olenkohan kaikkia myyräanimaatioita nähnyt. Aivan niitä viimeisimpiä 1990-luvulta ja 2000-luvun vaihteesta en välttämättä (ja todennäköisesti) ole, ja osa 1980-luvun animaatioiden nimistäkin tuntuu vieraalta. (Pienenä sivuhyppäyksenä; muistan kyllä tubettamisen alkuajoiltani [ennen vuotta 2010], että joku oli ladannut YouTubeen ilmeisesti ysäriltä peräisin olevan Myyrä-jakson, jossa jänikset perustavat perheen ja Myyrä on auttamassa jänislasten synnytyksessä. Muistan, että kyseisen videon kommenttipalsta oli mielenkiintoista luettavaa. :D)
Mutta montako Myyrä-filmiä on kaiken kaikkiaan edes tehty? Wikipedian suomenkielisessä artikkelissa on listattu 51 nimeä, englannin- ja saksankielisissä puolestaan jopa 63, tšekkiläisessä vain 49. Ilmeisesti osa filmeistä on nimetty uudelleen, ainakin luottaisin eniten tuohon tšekkiläiseen lukuun...
Joka tapauksessa kiinnostus noihin kokoelmani ulkopuolisiin animaatioihin on herännyt, etenkin 1980-luvun ja 1990-luvun alkupuolen puolituntisiin filmeihin, ja aionkin jatkaa tonkimista DVD-boksini ulkopuolelle. Hiljattain sain haalittua kaikki puuttuvat levyt (yksittäisjulkaistut, sitä "täydellistä" kokoelmaa ei ole ollut saatavana enää, enkä sitä kaipaisikaan kun tämä "super-kokoelma" itsesssään on kuitenkin jo hallussani), ja tongittuani ne läpi saatan palata jaarittelemaan aiheesta lisää.
 |
| En osannut taaskaan valita hyvää lopetusta, mutta Myyrä vilkuttakoon. (Myyrä ja televisio, 1970) |
