Pikkuruinen lumikeiju Sugar

Katselinpa tässä ihan hiljattain animesarjan nimeltä Chicchana yukitsukai Sugar (A Little Snow Fairy Sugar). Olen tiennyt sen olemassaolosta aika kauan, ja katsonut siitä ensimmäisen jakson joskus vuonna 2011, eikä minulla ollut kummempaa kiinnostusta siihen silloin, mutta jostain syystä päätin tonkia sen netin kätköistä nyt vähän aikaa sitten. (Ehkä kenties alitajuisesti tähän menneeseen vuodenaikaan liittyen se jotenkin putkahti mieleeni?)

Vähäinen syy ja peruste kiinnostukselle sarjaa kohtaan on ollut Koge-Donbon tekemä hahmosuunnittelu (en ole kyllä vielä tässä vaiheessa kirjoittanut blogiin sanaakaan muista teoksista joissa Koge-Donbon kädenjälki näkyy, aikomuksenani kyllä on, mutta nyt menee vähän takaperoisesti sitten :D). Sarjassa on 24 jaksoa (+ kaksi lisäjaksoa) ja se on tehty vuonna 2001.

Juonen alkuasetelma

Saga on aivan tavallinen ihmistyttö, joka elää tavallista (koulunkäynnin ja kavereiden kanssa hengailun, osa-aikaisen kahvilatyön ja soitinkaupan pianon satunnaisen soittelun täyteistä) elämää, jossa kaikki sujuu hyvin tehtyjen suunnitelmien mukaan... kunnes sitten eräänä päivänä sateisella hetkellä hän sattumalta löytää hassun pienen otuksen, joka vaikuttaa nälkäiseltä. Tämä on Sugar, pieni lumikeiju-oppilas koko kirjavasta säätiloja hallitsevien vuodenaikakeijujen joukosta.

Tämän kohtaamisen jälkeen Sagan elämässä kaikki ei enää ihan sujukaan täysin suunnitelmien mukaan, kun Sugar ja tämän kanssatoverit Salt ja Pepper etsivät salaperäistä "välke"ttä (jap. "kirameki", eng. "twinkle") valmistuakseen täysivaltaisiksi vuodenaikakeijuiksi - ja sehän ei tietenkään suju ongelmitta, ei muutenkaan, mutta kun keijuoppilaat eivät edes tiedä, miltä se välke näyttää tai mitä se edes on... joten apuahan tarvitaan...

...ja ai niin, Saga on muuten ainoa ihminen, joka pystyy näkemään vuodenaikakeijut.

Vähäistä pohdintaa

Kun katsoin sarjan ensimmäisen jakson nyt muutaman vuoden jälkeen uudestaan, epäilin, haluanko katsoa tätä sittenkään yhtään enempää. Vaikuttaahan sarja pelkkien kuvien perusteella ihan söpöltä ja tykkään söpöstä, mutta kuitenkaan pelkkä pintapuolinen söpöys ei tee mistään automaattisesti erinomaisen hienoa (ei edes vaikka se olisi ihailemaani Koge-Donbo-designia). Lisäksi; ensimmäisessä jaksossa tuntuu fokus olevan vähän mitä sattuu, tai ainakin omituinen, sen lisäksi, että siinä on vielä paljon kaikenlaisia irrallisen oloisia pieniä juttuja ja tapahtumia ja hahmoja. Ihmetystä aiheuttaa suuresti se, että kukas täällä nyt on se päähenkilö, tämä ihmistyttökö vai tuo pieni tohelo keiju?

Noh, aivan sarjan alku vähän hämää (kenties jopa tarkoituksella), mutta kyllähän se selväksi tulee (ja pitäisihän varmaan jo sarjan nimestäkin tulla), että keiju, hahmo jota voisi yleisemmin olettaa pidettävän enemmän hassuna sidekick-hahmona, on todellakin se päähenkilö tässä tapauksessa. Ja oikeastaan melko tavallinen sellainen; perus-iloluontoinen&tyhjäpäinen tyttö. Mutta heti perässä hyvänä kakkosena tulee ihmistyttö, joka on luonteeltaan sitten järkevämpi ja täsmällisempi, ja paljon enemmän kuin vain päähenkilön apurina toimiva sidekick, ja jolla on selkeitä omia vahvuuksia mutta myös heikkouksia. Oikeastaan nämä ovat aika tyypillinen hahmopari, vain niiden olemus on perustavasti toisinpäin. :D Ja kenties se tekee tästä sarjasta vähän freesimmän oloisen, tai itselleni ainakin teki. (En ole kyllä kauheasti katsellut animesarjoja joissa olisi nimenomaan keijuhahmoja, täytyy myöntää. XP;)

Sarjan kolmannesta jaksosta lähtien fokus tuntuu viimeinkin selvältä, ja minulla alkoi vähitellen olla hauskaa keijuoppilaiden missioita ja ihmistytön muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopeutumista - ja kaikkien osapuolien kehitystä - seuratessa.

Tosin, kehityksestä voidaan olla useampaa mieltä. Sarjassa on paljon hahmoja ihmisistä keijuihin (ja jopa eläimiin), joita olisi hauska seurata enemmänkin kuin 24:ssä jaksossa ehtii; monet sivuhahmot vaikuttavat potentiaalisesti kiinnostavilta tyypeiltä, mutta ne tuntuvat vähän jäävän taka-alalle sivustaseuraajiksi ja sitä myötä vähän pinnallisiksi. Toisaalta olennaisin juttu sarjassa on Sagan ja Sugarin ystävyys ja on todella hienoa, että pääpaino sarjassa on nimenomaan sillä ja täysin kohdillaan ja se saadaan kuvattua erinomaisesti, mutta siltikin... esim. Saltilla ja Pepperillä on kyllä omat hetkensä, mutta silti näiden kahden keijukaverin omakohtaisia touhuja olisi mielellään seurannut vielä pikkuisen enemmän jos se olisi mahdollista, vaikka tarpeeksi käsitystä hahmoista saakin että niistä voi esim. pitää. (Muutamaa muuta sivuhahmoa unohtamatta. Tämä sarja itse asiassa vaikuttaa sellaiselta, että siitä olisi hauska lukea fanien kynäilemiä tuotoksia, tai jotain [harvemmin olen sellaisista kiinnostunut :D].)

Tärkein ja se ainoa oikeasti kiinnostava juttu sarjassa on siis Sagan ja Sugarin, kahden todella erilaisen tyypin, ei-todellakaan-niin-helposti alulle lähtevä suhde joka väärinkäsitysten, kommellusten ja muiden mutkien ja niiden selvittelyjen kautta kuitenkin kehittyy todella läheiseksi ystävyydeksi. Ja sitä tavallista normihöpsöilyä ja animesöpöstelyäkin mahtuu sekaan mukavasti.

Tähän nähden hahmoista jätetään itse asiassa jonkin verran asioita kertomatta, kuten sarja itsessään jättää aika paljonkin yleisesti asioita kertomatta ja paikoin on ihan selkeitä aukkoja ja jotkin jutut voivat jäädä hämmentämään ja vaivaamaan katsojaa. Toisaalta, se on ihan hauskaa, ettei tässä sarjassa tehdä jokaikistä asiaa ihan perinpohjaisen selväksi ja lopulliseksi, ja mitä väliä joillakin pienillä epäolennaisilla yksityiskohdilla edes on? Me voimme kuvitella ne sellaisiksi kuin haluamme ja kykenemme (niin kuin hyviin satuihin kuuluu).

Tosiaan, ainoat miinukset tulevat sarjan kahden ensimmäisen jakson vähän sekavasta fokuksesta johon ei ihan helposti pääse sisään (olkoonkin että sarjan alku on selvästi Sagan hallinnassa). Muuten kokonaisuutena (ja vähäisistä aukoista huolimatta) sarja on kuitenkin täysin hallittu alusta loppuun saakka, ja ihan perusmainio lapsille ja lapsenmielisille vanhemmillekin sopiva animesarja, viidestä tähdestä - taikka tässä yhteydessä ehkä kimmeltävästä lumihiutaleesta - antaisin 4/5. :D  (Vaikka en tällaista arvosanojen, tai -tähtien, tai -numeroiden antamista kauheasti harrastakaan, mutta tähän se sopii; ei siis ihan täydellistä, mutta olen nähnyt paljon keskinkertaisempaakin animea.)

Myöskään en ihan niin paljoa pidä sarjan alkutunnarista... sen enempää sen visuaalisesta sisällöstä kuin itse laulustakaan (joka siis on japanilaistettu versio The Rubettesin vuoden 1974 hitistä Sugar Baby Love).


Jos tuntuu sekavalta, tai jos söpöily tuntuu menevän yli ja ällöksi tässä eikä video vakuuta, niin voin kertoa, ettei se minuakaan vakuuta, enkä sarjaa pelkästään tämän alkutunnarin perusteella olisi ehkä katsonutkaan. :D (Tosin tätä ei ensimmäisessä jaksossa nähdäkään vielä, vaan vasta toisessa.)

Sarjan lopputunnarista taas pidän hyvinkin paljon (ja siitä olen tämän jaarituksen johdantokuvankin ottanut), paitsi että sen fiilis sekä kuvissa että laulussa paljastanee ehkä hyvinkin sen, millaisiin tunnelmiin sarja tulee päättymään (siksi en suoraan upota tai edes linkitä sitä tähän ;>). Sarjan loppu ei ole ehkä ole kovin yllätyksellinen animea jonkun verran tuijotelleelle, mutta mitäs siitä; loppua enemmän kun kiinnostaa se, miten siihen päädytään. ;>

Vaikka kokisinkin, että "olen nähnyt ja kuullut tämän tarinan jo ennenkin", ihan mielelläni seuraan samaa hyvää ja tuttua tarinaa uudestaan, jos se on hyvin kerrottu, ja tämä pikkuruisen lumikeiju Sugarin versio on sellainen. (Ja sehän ei mennytkään ihan sillä kaavalla millä olin ennakkoon ajatellut, vaan siinä olikin vähän erilaisempia ja täysin poikkeavia vivahteita; sarja siis jokseenkin hienosti ylitti nollaodotukseni. Joskus on hauskaa olla väärässä, ja ainahan on jänskää kun saa oivaltaa uutta, tai nähdä samat asiat uudesta näkökulmasta.)

Ja lopuksi; onhan se Koge-Donbon hahmosuunnittelu ihan jees, vähän hassun ja toisinaan epäkäytännöllisen näköistä tosin, mutta niin suloista. (Ja itselleni jälleen kerran niin hyvinkin japani-kulturellia; hivenen ihmettelin yli sarjan puoliväliin Sugarin hahmosuunnittelua kunnes sitten tajusin että keijusen hattu mukailee japanilaisia lumipupuja, joita olen nähnyt muissa animeissa. :D [Jos tämä ei ole tuttua ja haluatte ymmärtää, laittakaa kuvahakuun "japanese snow rabbit".] Muuten sitten sarjassa ei taidakaan varsinaisia selkeitä "japani"-juttuja tai -piirteitä vähän yllättäen ollakaan kyllä. :D)

Epäolennainen pieni extra

Ihan hauskahan on myöskin nähdä Koge-Donbo-tyyliin suunniteltu rillipääpoju, joka vaikuttaa edes vähän normaalilta hahmolta (muissa tuntemissani Koge-Donbon piirtämissä jutuissa tämän kyseisen hahmotyypin edustajat tuppaavat olemaan kukin tavallaan lievästi sanottuna enemmän tai vähemmän fanaattisia eksentrikkoja :D [symppaan ja osaa fanitankin kyllä silti]). Tosin, onko se Phil nyt sittenkään ihan niin normaali rillipääpoju kun se kötöstää romua lähes koko ajan milloin mikäkin "vuosisadan keksintö" mielessään...

Ja melkein kaikista lastenohjelmista tällainen hahmo löytyy että ei mitään
uutta tai erikoista sinänsä...mutta kuten sanottu, ihan hauskaa silti. :-)

Calimeron ihkut loppukuvat ♡

Calimeron ja ystävien loppukuvissa lopputekstien taustalla pyörii video, jossa on pikku tarina. Priscilla odottaa kahvilan ulkopöydässä vesilasin äärellä Calimeroa, joka on myöhässä. Calimero kipittää kiireesti ison kukkapuketin kanssa, ja tämän nähdessään Priscilla on vain niin pohjattoman iloinen että glomppaa Calimeron ja kukan terälehdet lentävät.

Sarjan lopputeksteissä käytetään eurooppalaisessa versiossa musiikkina alkutunnaria. Japanissa taasen sarjalla on erilliset alku- ja loppukappaleet (animea tuijotteleville tämä nyt ei ole mikään ylläri mutta joo), ja pelkkä musiikin vaihto laittaa lopputekstit vähän toisenlaisempaan kontekstiin ja tunnelma on ihan erilainen.


 "Koi ni kiwotsukete", esittäjänä Raspberry.

Tämä video on yksi sellainen tapaus, että jos huomaan sen kadonneen YouTubesta, alan etsiä sitä aina uudelleen (tietenkin olen tallentanut videon kovalevylle talteen jo ajat sitten, mutta on se aina helpompaa kaivaa netistä kuin kovalevyn uumenista). Tämä tosin näyttää tällä kertaa säilyneen tubessa jo vähän pidempään. Ja toivottavasti säilyykin. :>

Sherlock Koira - kohellustoimintakomediaa lapsille ja lapsenmielisille

Teksti sisältää "spoilereita". Ja melko vähänlaisesti kuvia, sillä olen kirjoittanut tekstistä valtaosan ilman että olisin kuikuillut sarjaa (ja siis samalla nappaillut kuvia siitä) ohessa.

1990-luvun lopulla, aikana jolloin YLEn TV1 vielä esitti joitakin lastenohjelmia ennen kuin ne siirrettiin kokonaan TV2:lle, pyöräytti se myös sellaisen piirretyn kuin Sherlock Koira. Muistan, että katsoin sitä, mutta en oikeastaan ollut kovin kiinnostunut siitä. Lapsena kyllä kiinnostivat salapoliisijutut ja mysteerit jossain määrin ja jossain välissä, mutta Sherlock Koira oli enimmäkseen tylsä, voi olla myös että sinä aikakautena kun se telkkarissa pyöri, minua itseäni vaivasivat jo sellaiset teini-iän ongelmat ettei tällaiseen pahemmin kiinnostanut tai jaksanut keskittyä. Jotkin yksittäiset jutut sarjasta jäivät kyllä mieleen (ja tunnuskappaleen kertosäe on jälkikäteen soinut päässä satunnaisesti). Jotain aavisteluja sarjan alkuperästä saattoi olla, ja tämä(kin) tapaus jossain vaiheessa osoittautui animeksi (ei silti väheksytä italialaisia tekijöitä, siitä lisää tekstin loppupuolella).

Hyvin hapuilevaa uudelleenkiinnostumista Sherlock Koiraa kohtaan on ollut kehitteillä silloin tällöin vuosien varrella, mutta en välttämättä vieläkään olisi kiinnostunut katsomaan sarjaa kunnolla uudestaan, ellen vuonna 2009 olisi sattunut selailemaan YouTubessa, ja päätynyt tähän fanin tekemään musiikkivideoon.

 
Kiitos videontekijä ja YouTube, saitte Ani-tädin kiinnostumaan! (Videossa käytetty kappale on "Complex Image", esittäjä Ayane. Käynyt ilmi, että olen fanittanut Higurashi no naku koro ni-biisiä ennen kuin olen edes perehtynyt koko kyseiseen soppaan.)

Tämä fanimusiikkivideo on simppelisti hieno, ja sen näkemisen jälkeen alkoikin kiinnostamaan että millainen sarja tämä nyt olikaan. Koska suomeksi dubattuja jaksoja ei netissä tuolloin juuri ollut eikä paikallisesta DVD-julkaisusta vielä tietoakaan, piti katsoa sarja sitten japaniksi ja englanninkielisillä teksteillä.

Mistä siis on kyse? Kaikessa yksinkertaisuudessaan; kirjailija Arthur Conan Doylen teoksista inspiroitunut sarja tuo ruudulle koirahahmoisen yksityisetsivä Sherlock Holmesin ja tämän ystävän tohtori Watsonin (Wikipediassa ja pitkin internettiä väitetään että Holmes olisi kettu, mutta onko tällä oikeastaan mitään väliä..? En pidä sitä kovin merkittävänä asiana, vielä kun hahmoille ei ole piirretty häntiäkään :D). Jokaisessa jaksossa selvitellään rikoksia, tai mysteerejä jotka johtavat potentiaalisten rikosten jäljille ja selvittelyyn.

Pidän sarjaa lapsiin päin kohdistettuna, sillä vaikka Holmes ja Watson selvittelevätkin kaikenlaisia pulmia ja rikoksia, niiden aiheena eivät koskaan ole esim. murhat, eikä sarjassa taideta koskaan edes nähdä verta. Vauhtia riittää ja aseet ja nyrkit heiluvat, joskus pyssyt ja pommit paukkuvat, ja onpa välillä vähän jännääkin, joten ei tämä mikään pikkulasten piirretty ole, mutta kyllä useimmat jutut loppujen lopuksi ovat aika "kesyjä". Siitä, miten paljon tai löyhästi sarja perustuu niihin Arthur Conan Doylen juttuihin, en osaa sanoa mitään, sillä en ole koskaan tainnut lukea yhtäkään alkuperäisteosta tai edes katkelmia niistä.

Lisäksi sarjan mysteeri-jännäripohja tippuu oikeastaan kokonaan pois, sillä voin spoilata ja paljastaa näinkin yksinkertaisen asian - kaikkiin sarjan rikoksiin ja kiusantekoihin on professori Moriarty kätyreineen tavalla tai toisella ja enemmän tai vähemmän osallinen ja sotkeutunut (tämä juonenrakennepiirre voisi itse asiassa hyvinkin selittää sen, miksi aikoinaan pidin sarjaa tylsänä! Ei mitään vaihtelua, kun pahis on aina sama tyyppi [jo sekin olisi ollut virkistävää jos jonkun jutun selvittämiseen olisikin tarvittu enemmän kuin yksi jakso! :D]. Tosin sitä suuremmalla syyllä huomiota kai pitäisi keskittää muihin asioihin ). Ja vaikka professori ei olisikaan varsinaisen rötöksen takana, hän joutaa silti aina tuomittavaksi sijaiskärsijäksi. Periaatteessaan sarja ei siis ole oikeastaan mikään varsinainen salapoliisitarinasarja ollenkaan, eikä meidän katsojien juurikaan tarvitse ajatella, vaan saamme joka jaksossa seurata Holmesin ja Watsonin hippaleikkiä Moriartyn ja tämän kätyreiden kanssa, ja meno yltyykin varsin usein aikamoiseksi, välistä hyvinkin koomiseksi, toimintakohellukseksi. Jonkin verran vaihtelevuutta on toki siinä, kuinka paljon Holmesin viehkeä taloudenhoitaja rouva Hudson ja tarmokas poliisitarkastaja Lestrade ovat läsnä ja mukana jutuissa.

"Maistuisivatko popcornit?"

Kun sarjan juoni toistaa itseään jaksosta jaksoon eikä täten juurikaan tarjoa yllätyksiä, on huomio kiinnitettävä muualle ja hienoutta etsittävä muista elementeistä. Vaikka tarinat eivät ole kummoisia rakenteeltaan, niissä esiintyvät hahmot toimivat kuitenkin kontekstissaan hyvin ja toisiaan tasapainottavasti, toisin sanoen hahmojen välistä kanssakäymistä on enimmäkseen viihdyttävää seurata (sen kohellustoiminnan lisäksi). Holmes on nerokas, mutta ei itsessään kovinkaan viihdyttävä hahmo (paitsi suomidubbauksessaan tahattomasti aina todetessaan "kas vain" [pakko sanoa ;D]). Näin vuosia myöhemmiten itseäni hahmoista miellyttävät eniten tarkastaja Lestrade ja Moriartyn apukätyrit Todd ja Smiley, lähinnä näiden inhimillisten toilailujen ja sähläilyjen takia.

Teknisemmin tarkasteltuna Sherlock Koira on hyvin animoitu, ainakin se miellyttää omia silmiäni. Myös ääninäyttely niin japaniksi kuin suomeksikin toimii ja musiikit natsaavat (japanilaiset tunnuskappaleet ovat tosin tunnelmaltaan aivan erilaiset kuin suomidubbauksessa käytetty kappale). En tiedä, onko varmaa tietoa siitä, mistä kielestä Sherlock Koira on suomeksi käännetty ja dubattu, sarjan alku- ja lopputekstit ainakin ovat englanninkieliset ja tunnuskappale lienee ollut englanninkielisessä versiossa. Suora käännös japanista se ainakaan ei ole, sillä dialogeissa on huomattavaa eroa, ensinnäkin puhetta on lisätty kohtiin, joissa ei kuulu mitään japaninkielisessä versiossa (tämä muuttaa joidenkin yksittäisten kohtausten kontekstia jopa huomattavasti), ja toisaalta käännökseen on lisätty myöskin enemmän tai vähemmän hupaisaa naljailua, jonka rinnalla japaninkielinen äänityö tuntuu välillä suorastaan kuivakalta.


suomi-extra + nillitystä

Sherlock Koiran suomidubbaus on hyvin tehty - voisin ehkä jopa sanoa, että pidän sarjan dubbauksesta enemmän kuin itse sarjasta. :D Kaikki näyttelijät hoitavat osansa asiallisesti, ja vetävät jopa kaksoisrooleja. Erittäin herkullisia ovat täysin vastakkaisten hahmojen roolitukset; Seppo Kolehmainen teki sekä päähenkilömme nerokkaan Holmesin että vajaaälyisen Smileyn, Ossi Ahlapuro puolestaan teki sekä virallissävyisen ja matalaäänisen tarkastaja Lestraden että puhekielisen (ja Lestradeen verrattuna aavistuksen kimeämmän) Toddin. Ääninäyttelijät vetävät siis kaksoisrooleja, mutta homma menee myös toisinpäin - professori Moriartylla on suomidubbauksessa kaksi ääninäyttelijää, vuorottelemassa Heikki Määttänen ja Jarmo Koski. Paha sanoa kumpi on "parempi", Määttänen on ehkä enemmän sellainen "tosipahis"-henkinen, kun taas Koski saa Moriartysta tunteikkaamman ja herkemmän puolen paremmin esiin. Ehkä, en tiedä, jotenkin näin fiilistelen.

Sherlock Koiran suomiversioon liittyy - paitsi sellainen ihmetys, että miksi vuonna 1984 valmistunut animaatiosarja on reilusti yli vuosikymmen myöhemmin ylipäätään päätynyt YLEn ohjelmistoon - myös sellainen pieni mysteeri, että sarjan 26 jaksosta on dubattu ja esitetty vain puolet. Nämä puolet eivät kuitenkaan ole 13 ensimmäistä jaksoa (jossakin päin internettiä voi lukea tällaista virheellistä tietoa), vaan ne on valikoitu sieltä täältä (millä logiikalla, sekin on mysteeri), mutta meidän katsojien kannalta merkittävintä ja mukavinta lienee, että kaikki Hayao Miyazakin ohjaamat kuusi jaksoa sisältyvät tähän kokonaisuuteen. (Niin, huikeista elokuvistaan tunnetun Miyazakin osallisuus tämän sarjan teossa on jännä pikku kuriositeetti joka näkyy [lisäksi huomautan, että tuon ylläupotetun fanimusiikkivideon hienous piilee paitsi osittain tekijän leikkauksissa, myös osittain siinä, että siihen on käytetty pelkästään Miyazakin ohjaamia jaksoja. ;D]) En tiedä jos joku muu täällä Suomessa on laatinut listan sarjan jaksoista ja julkaissut sen jossain, mutta voin tehdä sen joka tapauksessa itse.

Sarjan jaksolista siis. Jaksojen nimet ovat suorat englanninkieliset käännökset japanista. Suomeksi dubatut jaksot lihavoitu ja nimet kursivoitu, Miyazakin ohjaamat jaksot alleviivattu.

1. He's the Famous Detective
2. The Evil Genius, Professor Moriarty
3. Little Martha's Big Mystery!? (suom. Sherlock Holmes ja pikku asiakas)
4. The Mrs. Hudson Kidnapping Case (suom. Rouva Hudson katoaa)
5. Blue Ruby (suom. Sininen timantti)
6. Solve the Mystery of the Green Balloon!
7. The Great Chase of the Little Detectives (suom. Taistelu kultaisesta patsaasta)
8. The Speckled Band
9. Treasure Under the Sea (suom. Seikkailu meren pohjalla)
10. The Air Battle Over Dover! (suom. Doverin valkoiset kalliot)
11. The Targeted Giant Coin Bank (suom. Kadonneet kultakolikot)
12. The Professor's Big Failure in the Storm
13. Missing Freight Car!? The Professor's Big Magic Trick (suom. Kadonneen juna[vaunu]n arvoitus)
14. Gourmet! The Coral Lobsters (suom. Hummerimysteeri)
15. Look! The Shining Thief
16. The Magic Castle! Holmes, Dead or Alive?
17. The Monster of the Thames River (suom. Thamesjoen hirviö)
18. Blundered Operation at Loch Ness! (suom. Taideopiskelijoiden tapaus)
19. The Soseki Kite Battle Over London!
20. Chase the Airship White Silver!
21. Buzz Buzz! The Fly Fly Mecha Operation
22. Grand Flight Championship of Chaos!? (suom. Lyömätön lentokone)
23. Game of Wits! Parrot vs Professor
24. Listen! The Tribute to Moriarty (suom. Missä on Big Benin kello)
25. Chaos! The Doll Swap Case
26. Good-bye Holmes! The Last Case

Se tuntuu kyllä jälkikäteen vähän hassulta, miten sarjan ensimmäinen jakso ei sisälly tuohon suomidubbauksen valikoimaan, siinä kun kuitenkin näytetään, kun Holmes ja Watson tapaavat ensimmäistä kertaa, jne. Sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa oikeastaan ovat ainoat joilla on kronologinen järjestys ja vähäinen jatkuvajuonisuuden meininki, loppujen kanssa on käytännössä ihan sama, missä järjestyksessä ne katsoisi (sarjan vihoviimeisessä jaksossa tosin nähdään "Taistelu kultaisesta patsaasta"-jakson pikkupoikien jokilaiva uudemman kerran). Toisaalta noilla kahdella ensimmäisellä jaksolla ei sinänsä ole väliä, kun koko sarja muuten ei ole jatkuvajuoninen. Samassa mielessä sarjan lopullakaan ei ole sinänsä väliä ja sille sopinee ihan hyvin avonainen etappi- tai päätepiste-loppu (vaikka itse tietyllä tapaa olisin toivonut jonkinlaisen "huipennuksen" loppuun. :D Ja jos minulta kysyttäisiin, niin 22. jakso olisi ollut hyvä "lopetus"-jakso).

Sherlock Koiran puolitettu suomiversio julkaistiin DVD:llä loppuvuodesta 2012. Ja noin vuotta myöhemmin sarja julkaistiin uudelleen, tällä kertaa tekstitettynä ja kokonaan. Tällainen logiikka ei miellytä itseäni, yhtä hyvin olisi voitu lähtökohtaisesti julkaista koko sarja kerralla sisällyttäen siihen suomidubbaus siltä osin kuin se on tehty (vai olisiko se ollut liian monimutkaista kikkailua?). Lisäksi itseäni ärsyttää Miyazakin ylenpalttinen hehkutus ja hihkutus tässä tapauksessa; äijän osuutta ei tietenkään sovi vähätellä, mutta mielestäni ylistystä on DVD-kansia myöten liikaa ja se on vähintäänkin härskiä. Sarjan lennokkaimmat ja viihdyttävimmät jutut lienevät toki tulleet Miyazakin suunnalta, mutta silti. Juuri kukaan ei myöskään tunnu - ehkä Miyazakia itseään(!!) lukuunottamatta - antavan juuri mitään arvoa italialaisille Pagoteille, jotka lähtökohtaisesti ovat kuitenkin koko tämän Sherlockin konseptin takana (vähän sivupolulle poiketen, Miyazakihan on nimennyt Porco Rosso-elokuvan päähenkilön Marco Pagotin mukaan, että silleen :D). Pagotit ovat tämän lisäksi ymmärtääkseni työstäneet ainakin Calimeroa ja Montana Jonesia (jota en muuten valitettavasti taida tuntea laisinkaan, ainakaan ei vaikuta tutulta eikä minkäänlaisia muistikuvia ole pulpahtanut mieleeni. Olen kyllä lukenut joitakin yksittäisten ihmisten mainintoja siitä netissä ja nähnyt alkutunnarivideon YouTubessa. Siitä muuten tulee vähän, tai oikeastaan aika paljonkin Sherlock Koira mieleen, johtuu kaiketi pahishahmon olemuksesta ja pinkin värin käytöstä ;D).

(Miksiköhän kukaan ei ole ulissut että Sherlock Koira EI OLE ANIMEA niin kuin joskus toisinaan on  nettikeskusteluissa näkynyt hassua vääntöä kun joidenkin mielestä tällaiset eri maiden yhteistuotantoa olevat, Japanissa animoidut animaatiosarjat eivät muka ole animea. :D Hayao Miyazakin läsnäoloko tekee tästä tapauksesta poikkeuksen, vai mikä?)

(Ja sen verran kuin itse nyt voin sanoa sarjaa viihdyttäväksi ja silmiä miellyttäväksi, tarkoitan sillä koko sarjaa, en pelkästään niitä Miyazaki-jaksoja, vaikka ne edukseen erottuvatkin.)

Tämäkin kohta näyttää hyvältä vaikkei tainnut olla Miyazakin ohjaamassa jaksossa (siitä on aikaa
kun olen tehnyt tämän gifin, siksi en muista tarkalleen mistä jaksosta se on). Tarmoa puhkuva Lestrade :-)

Raskastekoinen jouluaiheinen GIF

Sainpa tässä parisen päivää sitten spontaanin idean yrittää kuvata videon ja tehdä siitä animaatio-GIFin. Tässä lopputulos, melko raskastekoinen järkäle (päälle 8 megatavua :DP).

...

En usko, että jaarittelen tämän enempää näin joulun alla, siispä tätä myötä toivotan hyvää joulunaikaa blogin mahdollisille seuraajille ja kaikille tänne tässä vaiheessa eksyneille!

Pikkuisen lisää Calimerosta

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin tekstissä Epäreilusti(?) unohdettu Calimero ja ystävät.

Joo, elikäs katsoin sitten koko Calimero ja ystävät-sarjan italiaksi YouTubesta tässä loppukeväästä (eli siis jo jonkin aikaa sitten :D). Kuten aiemmin todettu, ymmärrän italiaa vielä vähemmän kuin japania, mutta kielimuurit eivät ole täysin ylitsepääsemätön este jos animaatio kiinnostaa. Mitä minä nyt sitten voin ja osaan sanoa ysäri-Calimeron loppupuoliskosta?

Noh, sarja jatkuu alkupuoliskon viitoittamalla tiellä ja rakenteella loppupuoliskollaankin; jatkuvajuonisuutta ja syvempää hahmokehitystä tai niiden kaltaisia teemoja ei ole eikä tule, vaan yksiosaisilla episodeilla mennään loppuun asti. Viimeisessä jaksossa on sentään lopun tuntua, sillä sen juonena on Valerianon elokuvan(?) ohjaustyö, ja jaksossa nähdään vilaukselta paljon sarjan aikana tavattuja hahmoja.

Vaikka sarja kulkeekin yksiosaisina episodeina, vähäistä jatkuvuuden tunnetta synnyttävät muutamat sivuhahmot, joita tavataan sarjassa vähän enemmän. Hullu keksijä de Vinceä ja tämän kipakkaa isoäitiä tavataan sarjassa toisinaan, samaten kuin rötöksiä tehtailevaa rottajengiä. Myös sarjan alkupuoliskon jaksossa "Merirosvoille köniin" esiintyvän Mustekala-laivan kapteeni ja tämän miehistö sekä kyseisen jakson pahis-merirosvot tavataan vielä uudestaan sarjan loppupuoliskolla.

Vaikka italian kieli ei olekaan hallussa, jaksojen juonet ovat suht helposti hoksattavia ja ymmärrettäviä sinänsä, ja jaksojen otsikot (joita syöttelin käännöskoneeseen) kertovat  jo usein mistä on kyse; vain muutamat jaksot jäivät hieman epäselviksi. Kaikenlaista hauskaa meiltä suomalaisilta jäi näkemättä, toisaalta en tiedä onko sillä nyt niin väliä.

Omaksi eräänlaiseksi suosikkijaksokseni voisi kohota 41. jakso "Rossella e il baseball" (yksinkertaisesti "Rosella ja baseball" :D), missä on häivähdys hupaisaa mustasukkaisuusdraamaa. Rosellaa ei huolita poikien baseball-joukkueeseen, koska tämä on tyttö, tai pikemminkin asian laita lienee niin, että Valerianon ja kumppaneiden mielestä tytöt eivät osaa pelata. Ja eivät kyllä osaakaan, kun Rosella yrittää muodostaa joukkuetta Priscillan ja Suzyn kanssa, ja siitä taasen ei tule yhtään mitään. Rosella itse on kumminkin hyvä, joten hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin naamioitua pojaksi päästäkseen poikien jengiin. :D Salaperäinen "Robin" vaivaa Valerianoa, ja päivän harjoitusten jälkeen Valtsu seuraa tätä Rosellan talolle, ja ehtii kuvittelemaan, että Rosellan ja Robinin välillä olisi jotain meneillään. XD

 
Rosellan naamiotemppu menee siis melkein turhankin täydestä. Lopuksi pojat ja tytöt saavat muodostettua yhtenäisen joukkueen, joka sitten voittaa baseball-ottelun, jonka päätteeksi Rosellan temppu paljastuu. (Itse en voisi vähempää välittää baseballista = pitkästyn useimmissa animesarjojen baseball-teemajaksoissa, mutta tämä tapaus tekee poikkeuksen, tosin ei sen baseballin takia. :D)

Eipä minulla sitten lienekään tästä ysäri-Calimerosta kai enempää sanottavaa... joten lopuksi voi jauhaa aihepiiristä vielä pikkuisen yleisesti.


Tuon viimekeväisen Calimero-jaarituksen jälkeen (tai oikeastaan taisi olla vielä silloin kun kirjoitin sitä) koetin tutkiskella löytyisikö internetin syövereistä mitään vihjeitä menneisyyden meiningistä. Ja kyllähän tärppäsi, PopuLAARI-blogissa on kirjoitus 1970-luvulla julkaistusta Calimero-sarjakuvalehdestä. :D Oli mukavaa löytää todistetta siitä, että munankuorihattu-tipu on tunnettu Suomessakin jo paljon aiemmin, mutta se ei tosiaan vain ole ollut suursuosikki. Eikä tuona aikana ollut vielä VHS-videonauhureitakaan että ihmisillä olisi kotitallenteita...

Menneisyyden tyngästä hypätäänkin sitten kerralla pitkä loikka nykyhetkeen ja tämähän meneekin lievästi ajankohtaisen puolelle, sillä Calimerosta on tehty "jälleen" uusi animaatiosarja. Koska videoita on hauska upottaa, niin tässä tulee.


Ensimmäinen traileri on itsessään jo valmis filmi, mikä arvatenkin esittää yleisesti, miltä Calimeron uusin inkarnaatio näyttää.


Toinen traileri näyttää sen sijaan selkeästi animaatiosarjan mainokselta.

Hämmennyin hitusen tässä taannoin, kun huomasin, että Anime News Networkin tietokannassa on sivu tälle Calimerolle, vaikka ymmärtääkseni japanilaisilla ei ole osuutta tämän uusimman sarjan teossa muuten ollut, vaan sarja on vain dubattu sikäläisittäin, ilmeisesti sarjan esittäminen on aloitettukin Japanissa melko hiljattain lokakuussa.

Heh, vielä yksi video kun huvikseni koitin etsiä. 2014-Calimeron japanitunnari. Veikeää.



Hahmosuunnittelulliselta ilmeeltään tämä 2014-Calimero muistuttaa enemmän sitä faktuaalisesti alkuperäistä 1960- ja 1970-lukujen Calimeroa kuin ysäriversiota. Juonellisesta sisällöstä ei paljoa paljastu pelkkien trailerien perusteella, mutta vaikuttaa melko tavalliselta kaikenikäisten slice of life-sarjalta. Kyllä minä mieluusti katsoisin tätä televisiostani. :> Mutta suomiversiota toivoessa voisin silti jo vilkaista taas italiadubbia, vaikken siitä olettavasti paljoa tajua tälläkään kertaa... :D

Moomin (Best) Selection - muumimusiikkia, jota ei suomalaisen levykaupan hyllyltä löydä

Tässä jaarituksessa käsitellään tuotteita ja saatetaan mennä vähän mainostuksen puolelle. :D Varsinaisesta tuotesijoittelusta ei ole kyse, mutta tiedoksi kaikille kaupallisten tuotteiden paheksujille. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, en välittänyt käyttää skanneria tällä kertaa.
(Ja lisäys: korjaan jaarituksen otsikon, jos tietooni tulee, että jonkun suomalaisen levykaupan hyllyltä löytyy. :D)

En pidä itseäni kummoisena tai erityisenä musiikkidiggarina. Vain satunnaisesti diggaan tai fanitan jotain yksittäistä teosta, kokoonpanoa tai tekijää tai esittäjää ja niin edelleen. Olen tyyppi, joka kuitenkin mielellään maksaa kaipaamastaan tavarasta ja siis myös diggailemastaan musiikista.

Animaatioharrastajana kiinnostukseni musiikkiin liittyy arvatenkin jossain määrin musiikkiin, jota kuullaan erityisesti animaatioissa. Tästä voidaan päätellä, että mielelläni hamuan "animaatiomusiikkia" (epäilen että tämä on mikään varsinainen genre, kun animaatioiden musiikki voi olla periaatteessa mitä vain, kuten animaatiot itsekin :D). Erityisen mielelläni ostan tykkäämieni animaatiosarjojen ja -elokuvien soundtrackit, edellyttäen, että soundtrackit ylipäätään ovat olemassa ja julkisesti saatavilla.

Muumilaakson tarinoita on mainio japanilainen animaatiosarja, joka nauttii suosiota Suomessa edelleenkin. Minäkin pidän siitä kokonaisvaltaisesti, toisin sanoen on melko vähän asioita, joista en sarjassa pidä tai joita jopa inhoan. Täten myös sarjan musiikit (eli oikeastaan muumianime-musiikit) kuuluvat siihen listaan animaatioista, joiden soundtrackit ostaisin, jos ne vain olisivat julkisesti saatavilla. Muumilaakson tarinoiden osalta soundtrackia ei kuitenkaan sellaisenaan ole olemassa, ainakaan Suomessa (sarjan ja Pyrstötähti-elokuvan täkäläisiä tunnuskappaleita lukuunottamatta). (Mainitaan tässä välissä vielä, että muumifanituksen osalta pidän myös yleisesti musiikista, joka on saanut inspiraationsa muumeista. Ehkä joskus kirjoitan aiheesta erikseen jotain, toisella kerralla.) Minähän en toki ole ainoa, joka hamuaa muumianime-musiikkia. Netti on täynnään porukkaa, joka kaipaa.

Tiedossa on, että Japanissa on julkaistu joitakin sarjan sikäläisversioon liittyviä musiikkilevyjä, ja spekuloitavaksi jää, onko enempää julkaistu sielläkään, koska kyllähän tänä internet-aikana lähes mitä tahansa on vähintäänkin tiedossa, ja jopa jakelussa - joko laillisesti tai laittomasti.

Yksi näistä tiedossa olevista muumianime-musiikkilevyistä on Moomin Selection, joka on alunperin julkaistu Japanissa vuonna 1992. Ja tästä se omakohtainen hauskuus alkaakin!

Muistelen, että joskus viime vuosikymmenellä netissä harhaillessani löysin jonkin aasialaisen nettikaupan, joka oli itselleni edistyksellinen siinä mielessä, että sivulla oli hintalaskuri eri valuutoille. Taloudellisesti varovaisena ja arkana ihmisenä en ollut siihenastisen elämäni aikana tilannut ulkomaisista kaupoista mitään, enkä tilannut tuolloinkaan ja jätin kaupan tonkimisen sikseen ja unohdin sen.

Vasta tämän vuosikymmenen alussa etsiessäni muuta (myöskin animaatio/animemusiikkiin liittyvää) löysin tämän verkkokaupan, nimeltä CDJapan, uudelleen. Koska olen tyyppi, joka mielellään maksaa tavarasta, jonka haluaa omistaa (ja minähän vanhana jääränä ostan musiikkini mieluiten levymuodossa), ja löytäessäni tavaraa, jota halusin ostaa, selvittelin miten kaikki toimii, ulkomaisista verkkokaupoista tilaamisen sun muut (voisin kai mainita että Aniki-foorumin 'CDJapan ja Visa Electron'-ketju oli erittäin hyödyllistä luettavaa). Olen siis ostanut kaupasta, enkä ole pettynyt, joten välillä palailen tekemään tuotehakuja ihan vain ajankuluksenikin, nähdäkseni mitä löytyy, vai löytyykö mitään. Kerran mieleen sitten juolahti, että mitähän muumiroinaa siellä Aasian suunnalla myydäänkään, ja mitä tuotehaku toi silmieni eteen? Saatavilla olevaa muumimusiikkia!

Moomin Selection - levykansi.

Kun muumianime-musiikkia kerran oli saatavilla laillisesti, olisihan sitä mukavaa hankkia! Joten kesällä 2011 lähti tädille tilaukseen Moomin Selectionin vuoden 2008 uusintapainos-lätty. :D Hyvin harvoin olen pettynyt ostostekoihini (joita vielä usein harkitsen ennakkoon tarkasti ja pitkään), enkä pettynyt tälläkään kerralla. (Toisaalta tiesin kyllä etukäteen mitä levy tulisi sisältämään, koska laittomassa jaossahan ne harvat muumimusiikit internetissä ovat... toisaalta CDJapanin sivullakin on kuuntelunäytteet, niiden perusteella muistelen lyöneeni ostopäätöksen lopullisesti lukkoon aikoinaan.)

Moomin Selection on siis kokoelmalevy Muumilaakson tarinoihin (tai japanilaisittain Tanoshii Moomin ikkaan) tehdyistä musiikeista. Levy sisältää 20 kappaletta joissa tv-sarjan ja Pyrstötähti-elokuvan sikäläiset lauletut tunnuskappaleet, sekä joitakin sarjan taustamusiikkeja. Sekä levy että sen kansivihkonen ovat laadukkaat ja muumifania miellyttävät. Levyn laulut ja kansivihon tekstisisällöt ovat tietenkin japaniksi, eikä kieltä osaamaton niistä tällöin saa paljoakaan irti.

Mutta musiikkiahan voi hyvinkin fiilistellä yli kielimuurinkin, ja toisaalta levyn takakannessa levyn kappaleiden nimet ja tekijät/esittäjät on kirjoitettu meikäläisillä aakkosilla, samaten aakkostusta on kansivihkosen taustagrafiikoissa. Ja vaikkei kansivihkosen japaninkielisiä tekstejä osaisikaan lukea, vihkosta selailee ja sen kuvia katselee osaamatonkin ihan ilokseen. Joidenkin laulujen lyriikat on aseteltu luovasti hauskoihin graafisiin muotoihin. :D

Ja aivan erityislaatuisena bonuksena on levyn kansivihkosen välissä oleva erillinen paperi, jolle on painettu kuuden muumilaulun nuotit! On vähän harmi, etten tajua nuoteista hölkäsen pöläystä, enkä voi itse soitella. Mutta tästä huolimatta nuottipaperista on ollut iloa jopa minullekin, sillä siinä laulujen sanat on kirjoitettu yksinkertaisilla hiragana-tavukirjoitusmerkeillä, joita jonkin verran osaan lueskella (vaikeampia kanji-merkkejä taas en). Mikä siis tarkoittaa, että jotenkuten pystyn nuottipaperista lukemaan japanilaisten laulujen japaninkieliset sanat. (Laiskoissa aikeissani on ollut jopa romanisoida japanimuumi-lyriikat [eli muuntaa ne aakkosittain luettavaksi] ja laittaa ne nettiin jakoon, en ainakaan muista, että niitä paljoa löytyisi esim. Animelyrics.comista tai YouTube-videoista. Tosin siitä on taas jo mennyt aikaa, kun viimeksi olen yrittänyt etsiä ja tutkia japanimuumi-biisien lyriikoita netissä.) (Jälkikäteinen lisäys: sain tämän romanisointiurakkani viimein valmiiksi keväällä 2017.)

Tooi akogaren (muumien japanilaisen lopputunnarin) nuotteja.

...

Mikäs sitten on syynä tämän jaarituksen lievään ajankohtaisuuteen? Se, että satuinpa tässä loppukesästä taas vaihteeksi tekemään ajankulukseni tuotehakua CDJapanissa (josta en olekaan vähään aikaan ostanut mitään, osittaisena syynä on ollut epävarmuus siitä mitenkäs mahtaa olla kun eikö tullinkin systeemit muuttuneet tässä jossain välissä, ynnä muuta ja niin edelleen). Ja huvikseni kokeilin myös jälleen, mitä muumi-aiheisilla hakusanoilla löytyy, ja löytyikin "uusvanhaa"!

Sattuipa näin, että nyt viime syyskuun loppupuolella (tarkka päivämäärä 24.9.2014) Japanissa julkaistiin uusi Moomin Best Selection-kokoelmalevy. CDJapanin sivulla (ja ilmeisesti levyn selkämys-käärepaperilappusessakin) oletettavasti kerrotaan, että levy omalta osaltaan juhlistaa Tove Janssonin 100-vuotissyntymän juhlavuotta. Miten mukavasti satuinkaan juuri sopivaan aikaan selailemaan tuotehakua ja huomaamaan tämän. :D

Sinänsä levy ei muuten vaikuta kovin erikoiselta; biisilistaa tutkimalla huomaa helposti, että levy sisältää kaikki ne aiemmalla Moomin Selection-lätyllä julkaistut laulut ja musiikit. Mutta kuitenkin levyllä on näiden lisäksi vielä 13 muuta raitaa. (Tässä vaiheessa en ole vielä jaksanut tonkia ja tarkistaa, olisiko kyseessä kappaleita, jotka on julkaistu niillä muilla harvoilla muumilevyillä vai ei; voisin olettaa näin olevan, mutta vain oletan, varmasti en voi sanoa mitään.) Yhteensä tällä uudella kokoelmalevyllä on siis 33 kappaletta muumianime-musiikkia.

En uskonut, että Moomin Best Selection olisi täysin turha hankinta, vaikka reilusti yli puolet sen sisällöstä onkin ennestään tuttua. Olin silti ehkä vähän väsynyt ja ostopöhnäinen kun päädyin ennakkotilaamaan kyseisen levyn. :D Eikä muuten maksanut paljon, tuonhetkisen valuuttakurssin mukaan levy tuli toimituskuluineen maksamaan vähän alle 25 euroa (silloin aiemmin kolme vuotta sitten Moomin Selectionin tilatessani loppusummaksi tuli vähän päälle 30 euroa).

Moomin Best Selection - levykansi. Ja tuolloin levy oli vielä muovikääreessään.

Noin viikko julkaisupäivän jälkeen levy saapui tädin noudettavaksi. Ja kuunneltu, ihailtu ja tutkittu on. Erona Moomin Selectioniin on (paitsi 13 "lisäraidan" lisäksi), että tämän levyn kansivihkosessa on ilmeisesti jonkinlainen esittelyteksti sekä Emiko ja Sumio Shiratorin (ensinmainittu laulaa japanilaisia muumikappaleita ja jälkimmäinen on musiikkien säveltäjä, jos se ei ole tässä vaiheessa ollut selvää) haastattelu, laulujen sanoja tietenkään unohtamatta. Muuta suurempaa "ekstraa" ei sitten oikeastaan ole, ensimmäisten tilaajien bonuksena levyn mukana tuli pikkuinen tarra. :D Levyn kansivihkosen teksteistä olisi mukava saada selkoa joskus; mitähän Shiratoreilla on ollut mielessään haastattelussa?

Levyn ainoana "puutteena" näen sen, että lisäraidoista huolimatta sillä ei ole Moomindani Fuyu-kappaletta, jonka olisin mielelläni kuullut osana juhlakokoelmalevyä. Noin yleensäkin pidän vähän omituisena sitä, miten rajallisesti, jopa nihkeästi, muumianimen musiikkia on julkaistu ylipäätään Japanissakin; luulisi että siellä olisi useamman levyn bokseja ja ties kuinka monen kuunnelma-cd:n sarjoja... mutta kaipa siihen on jokin syy, ettei mitään tällaisia taida olla olemassakaan, ainakaan tietoisuutta olemassaolosta ei ole. Mutta tähänkin vähään sopinee olla tyytyväinen.

Ihmemaa Ozin tonkimista

(Vähäisesti päivitetty 19.10.2024. Korjattu upotettu video sekä muualta linkitetty kuva.)

Mietityttää, mitä ihmisille tulee mieleen sanoista Ihmemaa Oz. Jollekin osalle tullee varmasti mieleen tämä vuoden 1939 elokuvaklassikko...



...tai mahdollisesti jokin muu tulkinta. Itselleni tulee ensisijaisesti mieleen tämä...

...eli japanilainen animaatiosarja Oz no mahoutsukai vuodelta 1986. (Alunperin upottamani tubevideo on piilotettu mutta olin tainnut ladata sen aikoinani talteen ja nyt latasin sen tänne blogiin.)

Tätä animaatiosarjaa on esitetty Suomessakin, nimellä Ihmemaa Oz.

Vuosikausien aikana olen aina käyttänyt osan vapaa-ajastani ihan vain Ihmemaa Ozin selvittämiseen ja tonkimiseen. Hyvin vähän olen saanut selville, mutta kaikki pienenpienikin on ollut tärkeää.

Aloitetaan perustietoasioilla. 52-jaksoinen Ihmemaa Oz-animaatiosarja perustuu L. Frank Baumin lastenkirjoihin. Sarja lienee ollut katsottu ja jossain määrin suosittu ympäri maailmaa, myös Euroopassa. Suomessakin sarjaa esitettiin luultavasti melko tuoreeltaan 1980-luvun loppupuoliskolla. Täällä meillä se ei ilmeisesti kuitenkaan ollut niin kova juttu, koska en ole kovinkaan montaa muisteloa sarjasta netin keskustelupalstoilta löytänyt.

Toisekseen minulla on epäilykseni, että sarjan esitys on syystä tai toisesta jätetty kesken 30:n jakson jälkeen (spekuloin onko syynä ollut tuonajan katsojapalaute [en lainkaan sulje tätä mahdollisuutta pois, sillä sarja on lievästi sanottuna jännittävä, ja paikoin pelottava, jopa traumatisoiva {omalla henk.koht. kokemuksella :D}] vai onko sarja muuten vain jätetty kesken, pari vastaavanlaista tapausta kun 1980-luvulta löytynee, sattumoisin eräs toinenkin "ihmemaa", nimittäin Liisa Ihmemaassa, jota esitettiin 36 jaksoa niin ikään 52:sta.) Tiedossani ei myöskään ole, että sarjaa olisi koskaan esitetty uusintana Suomen telkkarissa, maksukanavista tiedän vielä vähemmän.

Sarjaan itseensäkin liittyy vähäistä mysteeriä. Minulla ei ole minkäänlaista käryä esim. siitä onko sarja japanilainen originaalituotanto, vai onko se tehty yhteistyönä jonkin toisen maan kanssa. Japanilaisissa alku- ja lopputeksteissä ainoa varmasti ei-japanilainen nimi on - tietenkin - alkuperäisteokset kirjoittanut L. Frank Baum.

Sarjaan liittyvissä informaation tonkimisissa on oma haasteensa siinäkin, että asioita on helppo sekoittaa ja sotkea yllättävän paljon, ja internetin ihmemaassa varsinkin kiertää osin ristiriitaista ja väärää informaatiota. Yksi ehkä pahimmista virheellisistä tiedoista tässä tapauksessa on esimerkiksi se, että Oz-sarjan musiikit olisi säveltänyt Joe Hisaishi (näin luki pitkään Anime News Networkin tietokannassa, nyttemmin sitä on näköjään korjailtu), tähän tietoon halusin uskoa, ja uskoinkin monta vuotta ennen kuin viisaammat korjasivat ja opettivat että näin ei ole. (Pitäisi vain opetella sitä japania niin osaisi itse lukea tekijätiedot sarjan alku- ja lopputeksteistä. ;P) (Joe Hisaishihan tunnetaan pääasiassa Studio Ghiblin elokuvien musiikeista. Ja tämä sen sijaan on kyllä Joe Hisaishia, eikä liity mitenkään Ihmemaa Oziin, mutta -pieni hupikärjistys tähän väliin- ilmeisesti 1980-luvulla kaikki animemusa vaan oli tällaista tekijöistä riippumatta. :D) Se Oz-anime, johon Hisaishi ilmeisesti on musiikit tehnyt, lienee vuoden 1982 elokuva, joka muuten on julkaistu Suomessa ruotsidubbauksella (periaatteilleni uskollisena ja tähän omaan "ainoaan oikeaan Oziin" syvästi leimautuneena en ole tätä kyseistä elokuvaa nähnyt eikä minulla ole ollut siihen innostusta, tosin nyttemmin olen alkanut hiljalleen ajatella että voisihan sitä vilkaista jos se kasetti nyt vielä sattuisi tulemaan vastaan kirpputorikierroksella). Enkä poissulje sellaistakaan ajatusta että Oz-aiheisia animaatioita olisi tuotettu vielä enemmänkin Japanin suunnalla vuosien varrella...

Oz-piirretty on verrattain huonosti tunnettu ja muistettu Suomessa myös siihen nähden, että siitä on aikanaan ollut "oheiskrääsää", sikäli kuin paperituotteet lasketaan krääsäksi. Suomessa julkaistiin Ihmemaa Oz-sarjakuvalehteä, sekä neliosainen kirjasarja, molemmat Semicin toimesta. Nämä lienevät alunperin jostain muualta Euroopasta, kenties Hollannista? (Sain nytten hiljattain aikaiseksi hommata skanneri-tulostimen niin nyt pääsee esittelemään kaikkea hauskaa kuvamateriaalia. \o/)

Sarjakuvalehtiä (3 kpl) löysin divarista ja kirjasen kirpputorilta joskus viime vuosikymmenellä. Vastaan ei ole osunut eikä tiedossanikaan ei ole muuta tuotettua "krääsää". (Kiinnostaisi muuten tietää montakohan numeroa sarjakuvalehteä on kaikkiaan mahdettu julkaista..?)

Sarjakuvalehti kertoo animaatiosarjan tarinaa sarjismuodossa sekä sarjan hahmojen omista spin off-tyylisistä seikkailuista. Kirjasarja taas ilmeisesti on yrittänyt saada Oz-saagan tiivistettyä helppolukuiseen tekstimuotoon ja vähäiset kuvitukset on otettu animaatiosta. Sisällöllisesti nämä eivät ole kovinkaan laadukkaita, mutta on hauskaa ajatella että tälläkin sarjalla on yritetty rahastaa kuluttajia ainakin jossain muodossa, vaikkei kukaan enää edes muista koko sarjaa. :D
 
Täydellistä varmuutta Ihmemaa Ozin suomen-esitysaikataulusta en ole saanut, sarjakuvalehtien kansissa kuitenkin mainostetaan "uusia tv-suosikkeja" ja "-sankareita", ja lehdet ovat peräisin vuodelta 1987, eli tältä pohjalta oletan, että melko tuoreeltaan sarja lienee Suomessakin nähty. Itseäni lievästi hämmentää, kun tuohon ajanlaskun aikaan olen ollut hädin tuskin taaperoikäinen, mutta toisaalta maailma on ihmeellinen. Se, että minä ylipäätään olen tässä aiheesta jaarittelemassa, on yksinomaan sen ansiota, että 1980-luvulla oli videonauhureita, ja Ani-tädin tuolloisessa kotitaloudessa oli sellainen käytössä, ja tuolloin nauhoitettiin myös lastenohjelmia ja animaatioita, mukaanlukien myös Ihmemaa Ozia. Valtaosa esitetyistä jaksoista päätyi nauhalle, joitakin saattoi jäädä välistä. Mutta elämän kohtalot/sattumat ovat ihmeellisiä, jotkin toisinaan hyvin onnettomia ja valitettavia. Osa nauhoitetuista videokaseteista päätyi kadoksiin, läjä telkkaripiirrettyjä siinä mukana, eikä minulla ole nykypäivänä jäljellä Ihmemaa Ozista kuin häilyvät (osin traumaväritteiset) muistikuvat sarjan alkupään jaksoista ja säästyneet tallenteet jaksoista 21-30, jotka olen jakanut YouTubessa, päivitetty linkki tässä. Koska aarteiden jakaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen on mukavaa.

Sarjan suomidubbauksesta voisin kirjoittaa muutaman sanan tähän väliin. Se ei nykymittapuulla ollut hääppöinen, kuten eivät muutenkaan lastenohjelmien dubbaukset 1980-luvulla juuri olleet; sarjan ääninäyttelijät (tai "kertojat" tai "lukijat", kuten minimalistisissa paikallisissa lopputeksteissä vaihtelevasti tituleerataan) ovat Kaija Kiiski ja Risto Aaltonen (luotan siihen, että suomalaisista animaatiodubbauksista ja näyttelijöistä kiinnostuneet tietävät nämä nimet [ja josseivät tiedä niin osaavat etsiä tietoa muualta netistä, en rupea tässä listaamaan näiden hyvien ääninäyttelijöiden muita työsuorituksia]). Sarjan suomennoksen -ja oletettavasti myös ohjauksen, näin spekuloin- on tehnyt Irja Hämäläinen (tuttu nimi Ylen kanavilla esitettyjen piirrettyjen suomidubbausten ohjaajana. Dubbauksista muistetaan paremmin ääninäyttelijät kuin muut niiden parissa työskentelevät, joten tässä tapauksessa voisin huomioida että Hämäläinen on ohjannut ainakin mm. Alfred J. Kwakin ensimmäisen tuotantokauden, Vili Vilperin ja Nooan saaren suomidubbaukset). Tällä kokoonpanolla sanoisin, että suomentaja-ohjaaja ja ääninäyttelijäkaksikko ovat tehneet varsin kelvollisen työn tuohon aikaan.

Pysyvästi kadoksiin joutuneet videokasetit ovat osaltaan syypäitä siihen, että Ihmemaa Ozista on kehittynyt minulle pysyvä päähänpinttymä, jopa pakkomielle. Siinä määrin, että ajoittain on tuntunut, että elämäni perimmäinen ja suurin piirtein ainoa tarkoitus ja päämäärä on etsiä ja tonkia tätä animaatiosarjaa ja kaikkea siihen liittyvää. (En tiedä, jossain mielessä tämä voi kuulostaa surkuhupaisalta, tai joltain. :´D) Niin immateriaalista tietoa kuin konkreettista esineistöä.

Vuonna 2011, vähän reilu kolme vuotta sitten, elämänpituinen etsintäni sai viimeinkin jonkinlaisen täyttymyksen, kun netin syövereistä löytyi koko Oz-sarja japaninkielisellä ääniraidalla. Pääsin vihdoin ja viimein kohtaamaan menneisyyteni ja varhaislapsuuteni animaatiotraumat! :D (Ja nyt tietenkin voin aina halutessani elämöidä ja rypeä niissä fiiliksissä lisää. Niin, etsintäni ehkä sai täyttymyksen, mutta tonkiminen jatkuu yhä. :D Olisi se hauskaa vielä nähdä ja kuulla ne sarjan alkupään jaksot suomidubbauksellakin uudestaan joskus... mutta tuskin tulee tapahtumaan. :D)

---
Extra: Puhumattakaan siitä että nyt haluaisin kääntää ja fanitekstittää sarjan suomeksi kokonaisuudessaan... (Dubbaaminenkin olisi hauskaa, mutta tähän ei yksittäisellä tätihenkilöllä rahkeet riitä. :D)

Pelätin tekstitetty repliikki kuvastaa tämänhetkistä japaninosaamistilannettani. Kuva on jo yli puolentoista vuoden takaa, kun tein ensimmäiset fanitekstityskokeilut. Tilanne ei ole juurikaan tuosta muuttunut, siinä jumitetaan nytkin ja oletettavasti tullaan jumittamaan edelleen... ;D (Japanin kielen lisäksi pitäisi sitäpaitsi vielä perehtyä ihan siihen alkuperäiseen Oz-maailmaan ja sen termistöön!)

Tämä ei siis ollut mikään esittelyteksti vaan asian tonkimisjaaritus. Saatan kyllä joskus tehdä sarjasta vielä esittely- tai juonikuvaus-tekstiä ja/tai muuta siihen liittyvää (kuten traumakoostetta :D), koska pidän sarjasta hyvinkin paljon. ;D Pakkomielteeksi asti, tosiaan...

Takautuvia ajatuksia Dibitassujen ekasta jaksosta

Kuten aiemmin kirjoitin, diggaan Dibitassuista. Kiinnostuin sarjasta aikoinaan ihan sen ensimmäisen jakson perusteella. Mitä kiinnostavaa siinä sitten tapahtuu? Tässä jaarituksessa käyn selostaen läpi ja muistelen ensimmäisen jakson tapahtumia ja analysoin kevyesti joitakin yksityiskohtia.

Iso- tai "päärynä"- (toinen tunnettu nimitys ;D)päiset koirat leikkivät koulun pihalla ja kaksi koiraa, poika ja tyttö, aloittavat keskustelun nähdessään lentoaluksen, joka parkkeeraa koulun lähellä sijaitsevan palatsin tornin luokse. Keskustelu kehittyy väittelymäiseen suuntaan.

"Mikä vauhti! Jos minulla olisi valonnopeudella kulkeva avaruusalus, lähtisin heti -whiii- lentämään niin kauas kuin vain pääsisin!"
"Häh? Mitä kivaa siinä olisi? Eihän siinä vauhdissa ehtisi katsella edes maisemia tai mitään."
"Mitä ihmeen 'maisemia'? Voi että, te tytöt olette kyllä joskus ihan outoja. Tarkoitushan on päästä nopeasti perille sinne, minne on matkalla, eikä katsella mitään maisemia."
"*tuhahdus* Te pojat taas ette ymmärrä, että kauneus on tärkeää."
"*tuhahdus* Kinuat kuitenkin kyytiin, kun ajelen omalla upealla avaruusaluksellani valonnopeudella planeetalta toiselle."

Tällaisella keskustelulla sarja siis aloitetaan. (Näin nykyaikana ja sukupuolineutraalisuuden aikana on tavallaan "virkistävää" nähdä ja kuulla vielä näinkin "vanhanaikaista" juttua sukupuolten [tai ehkä sittenkin vain yksilöiden? ;3] välisistä näkemyseroista, eikä tämä ylläoleva keskustelu ole ensinkään hassumpi, molemmilla hahmoilla on jos vaikkakin vähän stereotyyppiset pointit, niin mukavan selkeät ja eriävät sellaiset. [Vaikka enhän tiedä, ehkä sukupuolineutraalisuuden aalto ei ole pyyhkinyt sitä "perinteistä" sukupuolten vastakkainasettelua lastenohjelmista ihan kokonaan sentään. Mutta tosiaan, telkkarin lastenohjelmien ja animaatiosarjojen seurannassani oli ollut taukoaukkoja tuona aikana kun aloitin Dibitassujen seurannan, joten en ollut juurikaan perillä siitä millainen "yleishenki" tämän hetken lastenohjelmissa on; kuten että onko näin "vanhanaikaisen" oloista meininkiä enää ollenkaan.])

Tyttökoira (Mimi) on hyvin viehtynyt romanttisista ajatuksista ja arvuuttelee, että kosija on varmaankin saapunut tapaamaan prinsessa Sissiä, kun poikakoiraa (Vikiä) ei taas voisi moinen ajatus vähempää kiinnostaa. "Rakkaus on naurettavaa." Mimi rupeaa vinoilemaan Vikin isoveljestä, joka tiettävästi on palavasti ihastunut prinsessaan.

Kun otaksuttu prinsessan kosija astuu esiin, tämän ruusukimpusta leijailee terälehtiä himona, ja kaukaa katseleva Mimi on ihastuksissaan ja miettii tuokohan joku joskus hänelle kukkia. (Minä taas en voi olla ajattelematta että nyt on kyllä vähän överiä ja ällöimeläksi yltyvää tämä touhu, liikaa jopa minunkin tyttömäiseen makuuni. :D)

Tämä on ehkä vähän liikaa...

Mutta tämä se vasta on jo aika överiä... :D

Överisti leijailevat ruusun terälehdet taitavatkin olla täysin tarkoituksellinen ja toimiva harhautus, sillä nyt kosija - jolla on silmälappu, karski ääni ja vähän pahismainen nauru - sieppaa prinsessakoiran ja lentoalus poistuu palatsin liepeiltä jättäen jälkeensä sydämen muotoisen pakokaasuvanan. Hmm, mikähän tämän sieppaajan motiivi mahtaa olla? (Spekuloida voi, mutta mitään ei voi väittää tietävänsä varmasti vielä tässä vaiheessa.)

Siis, että onko tämä sieppaaja oikeasti ihastunut prinsessaan vai onko tämäkin hämäystä?

No, joka tapauksessa prinsessa on nyt poissa linnasta ja koiralasten välitunti päättyy, ja Viki ja Mimi säntäävät luokkaan. Viki istuu luokassa toisen tyttökoiran vieressä. Viki puhuttelee tyttökoiraa, jonka nimi on Emmi. Keskustelusta ilmenee, että Emmi on prinsessan pikkusisko (joka näköjään käy koulua tavallisten koiralasten kanssa).

Emmi vaikuttaa nyrpeältä ja tympääntyneeltä.

Viki kertoo Emmille mitä on pihalla ollessaan nähnyt, mihin Emmi tuhahtaa ja nyrpeästi tokaisee: "Ihan tyypillistä Sissille". Pian Emmi alkaa kuitenkin saada kännykkäänsä viestejä ja Vikiä kiinnostaa asia niin paljon ettei pysty keskittymään oppituntiin laisinkaan, ja opettajan kysyessä Vikiltä vastausta matemaattiseen pulmaan tämä -ilmeisesti- puhuu pelkkää lööperiä (Ani-täti itse ei ole matematiikan nero, joten en mene vannomaan :D). (Väärästä vastauksesta opettaja taitaa antaa jonkinlaisen näpäytyksen tai jotakin, mitä ei ruudulla kuitenkaan näytetä [sensuuria vai ei, ei tietoa]).

Tässä välissä näytetään nopeasti jotakin saarta, ja lentoalusta, jossa sieppaaja yrittää puhutella pökertynyttä prinsessa Sissiä melko ystävälliseen sävyyn.

Koulun jälkeen Viki ja Mimi palaavat yhtä matkaa kotiin keskustellen keskenään. Prinsessan katoaminen on jo lehtiuutisissa. Mimi on sitä mieltä, että hänen ja Vikin pitäisi mennä kertomaan palatsiin näkemästään, mutta Vikiä ei kiinnosta, "hoidetaan me vain omat asiamme, jooko?" Vikin mentyä kamera siirtyy vielä ulos seisomaan jääneeseen Mimiin, joka huokaa ja toteaa itsekseen:

"Voi, haluaisin olla enemmän kanssasi yhdessä, etkä sinä tajua yhtään mitään..." (Jestas, Jos tämä olisi teinien tai aikuisten romanssihömppäsuhdesotku-sarja, voisi ajatella että tässä seisoo päähenkilöön yksipuolisesti ihastunut riippakivi... ja kukaties tämän tässä vaiheessa eniten ruudulla näkyneen kolmikon välille voisi ehkä kehittyä jonkin sortin kolmiodraamaa? ;-))

Kotonaan Viki huomaa että hänen isoveljensä huoneen ovi on raollaan. Veli ei kuitenkaan ole paikalla, joten Viki käyttää tilaisuuden hyväkseen ja katsoo, mitä veli on naputellut kirjoituskoneellaan. Paperilla on prinsessa Sissille omistettu romanttinen runo. Ällöimelä sellainen, tottakai. :-)

Vikin reaktio on poikamaisen lapsellisessa viattomuudessaan hykerryttävä. "Hirveää puppua... ei kai kukaan tyttö nykyisin tahdo kuunnella tuollaisia runoja?"

Viki ei kuitenkaan ehdi rypeä ällötyksessä kauaa, kun äiti kutsuu syömään. Ruokapöydässä perhe keskustelee koko kaupungin puheenaiheesta, kadonneesta prinsessasta. Isoveli Roni ei ole maan alla viemäreissä työskennellessään kuullut eikä nähnyt mitään, joten saadessaan tietää ihastuksensa kohteen siepatun hän totta kai järkyttyy ja haluaa toimia asian eteen välittömästi. Viki selostaa kaiken koulun pihalla näkemänsä ja Roni ehdottaa ja maanittelee, että Viki piirtäisi lentoaluksen muististaan. "Katsos; kun aluksesta on piirros, poliisi voi ratkaista koko jutun hetkessä!" Viki ei ymmärrä eikä innostu; "ei sellaisen piirtäminen ole helppoa, vaikka olenkin taiteilija"  (:D...) "mitä saan siitä? Koska... ei minua huvita piirtää avaruusaluksia." :D Roni onnistuu lahjomaan Vikin taiteiluhommiin lupaamalla antavansa tälle Transformers-toimintalelun (lieneepä ollut animaatiostudion pikku sisäpiirivitsi tämä. ;> [Lukeman mukaan studio on jotain Transformersia animoinut.] huom. Ani-täti ei tajua sitten paljoakaan tai hölkäsen pöläystä transformerseista ja vastaavista).

 
Illalla Viki lähtee toimittamaan piirustustaan kuninkaalliseen palatsiin ja jolkottelee sen ulkopuolella pällistelemässä vartijoita sattumalta samoihin aikoihin kun kuningas ja Emmi ovat palaamassa sinne. Emmi ihmettelee mitä asiaa Vikillä on ja ehtii innostua kuullessaan väärin; että Viki olisi tuonut hänelle kukan, vaikka kuvan Viki on tuonut. Erehdyksensä huomattuaan Emmi on taas yhtä nyrpeä kuin aiemminkin, mutta vastaanottaa piirustuksen. Viki ihmettelee ettei Emmi kutsu häntä vierailulle palatsiin sisälle, ja vartijatkin tukkivat tien, mutta sitten Emmi myöntyy. Koirat kulkevat pihan ja palatsin käytävien läpi ja Viki on haltioissaan - ja pelleilee jälleen matkimalla seinille ripustettujen edellisten dibitassuhallitsijoiden muotokuvaposeerauksia. :D "Ehkä en rupeakaan taiteilijaksi, vaan rupeankin ihan kuninkaaksi!"

Viki haluaisi käydä tutkimassa prinsessa Sissin huonetta. Emmi ei ole siitä innostunut, mutta suostuu lopulta, kuitenkin varoittaen, että "se on kyllä todella ällöttävä huone". :D Ja ällöttävä se tavallaan onkin; vaaleanpunainen ja täynnä kukkia ja kukkien muotoisia esineitä. Ei tietoa ovatko syynä kukat, hajuvedet tai yleinen ällötys, joka tapauksessa Viki aivastelee ja toteaa: "Onpa tosi ällöttävää... mutta toivoisin, että oma huoneeni olisi yhtä ällöttävä." (Mitä ihmettä?! XD Ilmeisesti palatsissa oleskelu on pehmentänyt poitsun pään niin että ällöttävä prinsessanhuonekin kelpaisi, jos sellaisen voisi saada.)

Emmi tuhahtaa että huoneessa on liikaa kukkia, ja Viki ihmettelee, "eivätkö kaikki tytöt tykkääkään kukkasista" ja arvailee, että ehkä Emmi on kateellinen koska ei saa kukkia keneltäkään. Tästä seuraakin sitten väkivaltaa, sillä ärsyyntynyt Emmi tönäisee Vikiä niin että tämä lentää seinään. (Aikoihin tällaistakaan liioittelua ja perinteistä veretöntä väkivaltaa nähnyt varsinkaan söpösöpöeläinpiirretyissä. :D)

Viki ottaa tämän reaktion ymmärrettävän hupaisasti tunnustuksena kateudesta. Mutta nämä tunneihmettelyt saavat jäädä sillä jännempää seuraa, kun Viki huomaa epämääräisen pienen varjon seinän vieressä. Varjo vilistää ulos parvekkeelle ja Viki seuraa sitä. Emmi ihmettelee, ettei Sissin huoneessa pitäisi olla ketään muita, eikä kukaan pääse sinne luvatta. Parvekkeella ei näy ketään, joten koirat lähtevät juoksemaan pihalle etsiäkseen varjo-olennon. Tässä hötäkässä Vikin piirustus pääsee unohtumaan kokonaan ja se sattuu jäämään Sissin huoneen lattialle, ja aivan tämän ensimmäisen jakson lopuksi me katsojat saamme vielä nähdä, miten yksi kokonaisesta salaperäisten varjojen joukosta ottaa piirustuksen. Ja siihen Dibitassujen ensimmäinen jakso päättyy.

Jokin tässä alkoi kiinnostaa ja viehättää. Hahmot, jopa etenevän ja kehittyvän oloinen juoni -joka ei edes vaikuta liian ennalta-arvattavalta- ja yleinen tunnelma! Unohtamatta tietenkään yksinkertaisia vitsejä ja kaikkia hahmojen välisiä arkisia naljailuja, joita kaikkia en viitsinyt koota tähän jaaritukseen (olisi tullut ehkä kolmanneksen tai jopa puolet pidempi teksti kuvituksineen :D). Kyllä tämä jossakin määrin alkoi kuumottaa, ja pisti mietityttämään, että mitenkähän juttu tuosta jatkuu; missä siepattu prinsessa on, ja mikä on sieppaajan motiivi? Entä salaperäiset varjohahmot, mitä ne ovat, miksi ne varastaisivat Vikin piirustuksen ja millä muulla tavoin ne liittyvät juttuun? Miten Viki ja Emmi jatkavat tästä, ja mitähän naapurintyttö Mimi tuumaa kaikesta, ennen kaikkea Vikin puuhista? ;D

Loppu-yhteenvetona Dibitassujen ensimmäisen jakson pohjalta voisi olla vaikkapa:
- Animointi paikoin "överiä" tai liioiteltua.
- Värit sattuvat silmiin ja voi viedä tovin ennen kuin hahmojen ääniä tottuu kuuntelemaan.
- Dialogi pikkunäppärää mutta kiinnostavan oloisiin (lue: hyvinkin kehityskelpoisiin) hahmoihin ja näiden välisiin kemioihin yhdistettynä viihdyttävää.

Animaatio ei teknisesti ja ulkoasultaan säväyttänyt silmää ja äänimaailma ei miellyttänyt, mutta sen verran kiinnostuin hahmoista ja tarinan jatkosta että olin valmis totuttautumaan näihin elementteihin ja katsomaan sarjaa enemmänkin. Niin hauskoja kuin tilannekomediat, opettavaiset episodisetit ja arkiset slice of life-sarjat ovatkin, sydämeni sykkii niille juoneltaan kehittyville sarjoille, jotka viikottain houkuttavat ja koukuttavat telkkarin ääreen. Tosiaan, en muista että niitä lastenohjelmissa olisi kovin montaa ollut (aikakaudella Digimonin jälkeen, nimittäin).

Vuosi blogijaarittelua täynnä, vai...? :D...

Sunnuntaina 17.8. tulee vuosi tädin ensimmäisestä blogijaarituksesta. Julkaistuja tekstejä perusjaarituksesta juttuesittelyihin, nillityksiin ja vilkaisuihin on kertynyt 21 kpl. Synttärin kunniaksi lyhyt katsausjaaritus sekä blogin taustakuvan ja faviconin pienimuotoinen päivitys.

Mitä tässä vuoden kuluessa on tapahtunut? No, eipä sanottavammin juuri mitään, kai. :D

Blögäämiseni on ollut hitaammanlaista sorttia, mutta siihen nähden olen ollut tyytyväinen julkaisemiini juttuihin (eli olen korjaillut niitä varsin vähän jälkikäteen ;D), joistakin myönnän olevani jopa vähän ylpeä. Olen saanut kirjoitettua vähän kaikesta, mutta toisaalta tuntuu, etten ole vielä kunnolla ns. revitellyt juuri mistään aihepiiristä. :D Tosin blogini ei pyrikään olemaan mikään räväkkä ja tiheään päivittyvä revittelyblogi. Vaan mitä sanoo tunnistelista? Sitä tosin on tullut rukattua muutamia kertoja. Mutta selkeästi näkee, että muumit ovat kyllä tavalla tai toisella päätyneet jaaritusten aiheiksi useamman kerran, ja näin olin aloitusblogauksessani uumoillutkin. ;-) Videoitakin on tullut ihan mukavasti upotettua.

Ja animaatio-GIFejäkin on tullut pistettyä.

Calimero-jaaritus on tällä hetkellä ylivoimaisesti blogin suosituin teksti, luulenpa sen johtuvan siitä ettei kukaan muu ole kyseisestä animaatiosarjasta mitään pitempää tekstiä tainnut kirjoittaakaan internetissä.

Miltä sitten blogin tulevaisuus näyttää?

Paljastan, että blogiluonnoksia on tällä hetkellä tekeillä lähemmäs 40 kappaletta, eli reilusti yli sen määrän, mitä on jo valmiina ja julkaistu. Osa luonnoksista olisi lähes julkaisuvalmiita tekstejä, joista kuitenkin puuttuu vielä jotain pientä (lähinnä kuvitusta tai vastaavaa) tai vihoviimeistä viimeistelyä, osa on vain tynkiä jotka olen sysännyt alulle kun on pälkähtänyt että hei tästä aiheesta voisin kirjoittaa jotain, laitanpa sen luonnoksena muistiin ettei vaan unohdu niin kirjoitan sen loppuun sitten kun jaksan paneutua asiaan paremmin, ja osa sellaisia että epäilen viitsinkö sittenkään hioa niitä valmiiksi (ja sitten on tietysti vielä jutut jotka eivät ole vielä päätyneet edes aluntyngiksi :D).

Olen omasta puolestani lievästi hämmentynyt etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa vielä mitään
pidempää ja syvällisempää tekstiä esim. erinäisistä pikkuponipiirretyistä...

Joka tapauksessa voin siis sanoa että jaarituksia on tulossa vielä paljon lisää - joskus, mutta milloin ja kuinka nopeasti; se on kokonaan toinen kysymys, johon en vastaa, koska olen tehnyt ja teen jatkossakin blogia täysin omaehtoisesti silloin kun huvittaa. Mitään en lupaa, kuten en luvannut blogia aloittaessanikaan; muuta kuin että päivitän sitä vain jos ja kun jotain valmista ja julkaisukelpoista on saatu aikaiseksi ja kasaan. Onneksi (tai juuri siksi) blogin tunnettavuuden ja suosion kasvu ovat olleet hyvin hyvin maltillisia; ne korreloivat täydellisesti oman aktiivisuuteni kanssa. :D

(Tulipa tästäkin synttärijaarituksesta aika tynkä, vaikka heitin sekaan pari täytekuvaa. :-))

Elokuun alussa

Vaikkei blogini varsinaisesti keskitykään maailman- tai minkään muunkaan menon uutisointiin, levitetään nyt vähän ajankohtaisia ilonaiheita television ja elokuvan puolelta.

Tänä aamuna kun heräsin ja avasin lehden tarkistaakseni että telkkarin ohjelmat tulevat kuten pitääkin, huomasin että Katti kaiken tietää! on loppunut Maikkarilla ja sen tilalle ovat tulleet aiemmin tv-mainoksissa vilahtaneet ja noteeraamani Sanrio-lastenanimet Hunajapupuset sekä Hello Kitty - onnistu kanssani! Tämä takaa sen, että Maikkarin viikonloppuaamujen lastenohjelmisto tarjoaa edelleen mielenkiintoisia vaihtoehtoja Ylen tarjonnalle. (Vaikka nämä mainitut sarjat löytyvätkin Maikkarin nettikatsomosta, niin kuitenkin jostain kumman syystä ne ovat maksullisella puolella, eli ilmaiseksi näkee kai sitten vain livenä töllöstä...? :P Ihmettelen jälleen logiikkaa. Mutta joka tapauksessa; televisiossani on nyt n. 20 minuttia enemmän animea! ;D) (Tilannepäivitys-lisäys 9.9.2014: Kappas vaan, Hunajapupuset alkoivatkin näkyä nettiselaimessa heti kun poistin Adblockin käytöstä sivustolla. :DP Hello Kitty sen sijaan ei näy vieläkään vaikka se on listattu maksuttomissa ohjelmissa. Lisäyksen lisäys joskus vielä myöhemmin syyskuussa: nyt näkyy Hello Kittykin nettikatsomossa, jee. \o/)

Nelonen puolestaan uusi My Little Pony: Ystävyyden taikaan ensimmäisen tuotantokauden viime keväänä (FOXilla tuo on toki pyörinyt lähes jatkuvalla luupilla ja pyörii edelleenkin, mutta kyseisen kanavan kuvanlaatu näyttää silmiini heikommalta) ja kesäksi ponit jäivät tauolle. Olen tässä tuumaillut jatkuvatkohan poniuusinnat ja milloin, ja netistä ohjelmatietoja muuten pläräillessäni muutama päivä takaperin huomasin sattumalta, että kyllä ponit palaavat ruutuun arkiaamujen iloksi toisen tuottiksen uusinnoilla, tämä tapahtuu maanantaina 11. päivänä tätä kuluvaa kuuta (kirjoitan tämän muistiin lähinnä itseäni varten koska hommasin talouteeni tallentavan digiboksin vasta jonkin aikaa sitten ja nyt vasta kykenen taltioimaan tällaisia telkkuohjelmia kuten näitä uusponeja :P).

Lokakuussa leffateattereihin tulevan uuden muumianimaation Muumit Rivieralla traileri julkaistiin muutama päivä sitten. Innokkaimmat muumifanit lienevät trailerin jo nähneet, mutta upotanpa silti videon blogiini pällisteltäväksi. Tädin silmiä miellyttää. Pelkkä leffauutinen aikoinaan oli hyvin kiinnostavan kuuloinen uutinen, mutta nyt voi sanoa varmasti, että elokuva tulee näyttämään hyvältä.